Sain kesällä kutsun ulkoministeriön kehitysosastolta puhumaan maailmankansalaisuudesta Helsingin Modernin taiteen museoon, Kiasmaan. Tänään oli sitten tuo ARS11 -näyttelyn opeinfon vuoro. Paikalla oli ehkä 100 innokasta opettajaa ja kaksi alustajaa. Info liittyi afrikkalaiseen taiteeseen liittyvään ARS11 -näyttelyyn.
Tilaisuuden ensimmäinen alustaja oli kulttuuriantropologi Annika Teppo, joka esitteli omaa työkenttäänsä, Etelä-Afrikkaa. Hän kertoi mielenkiintoisesti apartheidin historiasta ja siitä, kuinka apartheidin jälkeisessä muutoksessa on syntynyt myös täysin uusi yhteiskuntaluokka, köyhät valkoiset. Heistä juuri kukaan ei puhu, sillä valkoiset ovat yhä huonossa maineessa Etelä-Afrikassa. Annika Teppo sen sijaan tekee työtänsä juuri heidän parissaan.
Oma osuuteni keskittyi maailmankansalaiseksi kasvattamiseen. En ole ihan varma, voiko maailmankansalaiseksi aktiivisesti kasvattaa, mutta maailmankansalaisuuden elementtejä voi kyllä aktiivisesti tukea.
Maailmankansalaisen kompetensseihin kuuluvat mm. maailmankansalaisen etiikka, kestävä elämäntapa, aktiivinen kansalaisuus ja interkulttuurinen osaaminen. Viimeinen kompetenssi korostuu monikulttuurisessa maailmassa. Enää ei riitä pelkkä tieto muista kulttuureista vaan interkulttuurisen osaamisen alueelle kuuluu syvempi ymmärrys ja mahdollisuus aitoon dialogiin kulttuuritaustaltaan erilaisten ihmisten kanssa.
Oman esitykseni keskeinen väittämä oli se, että maailmankansalaisuus ei toteudu ainoastaan suhteessa muuhun maailmaan vaan myös suhteessa omaan lähiympäristöön, omaan lähipiiriin: perheeseen, sukuun jne. Kun ihmisellä on "vahvat juuret", hänellä on varmempi pohja avata sisimpänsä maailmalle. Hän voi aidosti tutustua ja suostua dialogiin muiden kulttuurien kanssa, kun ei tarvitse pelätä menettävänsä omaa identiteettiään.
Väitteeni herätti oletetusti myös vastustusta tai vähintäänkin kysymyksiä -olihan paikalla valtava määrä juuri helsinkiläisiä opettajia, jotka joutuvat päivittäin monikulttuurisuuden ja interkulttuuristen taitojen kanssa tekemisiin. Peruskysymys olikin, miten tämä väite sopii niihin ihmisiin, joiden vanhemmat tulevat jostain ulkomailta, mutta, jotka itse ovat syntyneet Suomessa?
En näkisi väitettä juurista niin selkeästi maantieteellisestä näkökulmasta. Oleellista kai on, että ihminen tuntee itsensä ja tuntee sen kulttuurin tai ne kulttuuriset taustat, josta hänen elämänsä ponnistaa. On vaikea käydä avointa dialogia toisen kanssa, jos ei tiedä oikein, millainen on oma arvomaailma? Tuon pohjan voi tietysti yhtä hyvin luoda perheen traditio, suku, yhteisö jne. Keskustelu kävi vilkkaana ja rönsyili välillä ehkä liikaakin. Aihe on kuitenkin tärkeä ja keskustelun arvoinen.
Oleellista kuitenkin on, että nyky-yhteiskunta on yhä kasvavassa määrin monikulttuurinen. Meidän jokaisen tulee omata taitoja, joiden avulla pystymme avoimin mielin kohtaamaan meille tuntemattomampia kulttuureja. Karuimpia esimerkkejä näiden taitojen puutteesta ovat erilaiset rodulliset ristiriidat ja mellakat. Monikulttuurisuus on suuri rikkaus -rikkaus joka kasvaa kun suhtautuu maailmaan kiinnostunein ja avoimin mielin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti