Koulun johtoryhmäpäivien antia II: Tiimien tehtävänkuvat uusiksi

Kirjoitin eilen viime viikon Koulun johtoryhmäpäivistä. Huomasin kirjoittaneeni aika paljon muusta kuin varsinaisesta johtoryhmätyöstä. Noistakin asioista puhuttiin, mutta eivät ne välttämättä suoraan liity johtoryhmätyöskentelyyn.

Johtoryhmäpäivillä pistimme tiimien tehtävänkuvat apulaisrehtorin kanssa uusiksi. Meillä on koulussa nyt kahdenlaisia tiimejä:

1. Luokka-astetiimejä (1-2 lk, 3-4 lk ja 5-6 lk. tiimit)
2. Aihetiimejä 
• Keke -tiimi (kestävä kehitys)
• Finnable -tiimi (toimii Finnable -hankkeen ajan ja sen jälkeen opettajat jalkautuvat muihin tiimeihin)
• KiVa ja Verso -tiimi (kiusaamisen ehkäisy)
• Tukitiimi (oppimisen tukeminen)
• Yhteistyötiimi (kehittelee opettajien välistä yhteistyötä)

Koulun johtoryhmä on tietysti myös yksi tiimeistä. Johtoryhmään kuuluvat rehtorin ja apulaisrehtorin lisäksi tiimien vetäjät. Kukin tiimi on valinnut keskuudestaan yhden vastaavan, joka huolehtii siitä, että pysytään asiassa ja, että asiat toteutuvat. Tämä tiimin vetäjä istuu siis myös koulun johtoryhmässä.

Luokka-astetiimit kokoontuvat kerran viikossa. Aihetiimit vain kerran kuussa, samaan aikaan kuin johtoryhmäkin. Luokka-astetiimeissä työstetään koulun tason opetussuunnitelmaa, tehdään perusopetuksen laatukriteereihin liittyvää laatutyötä ja tehdään luokka-astekohtaista yhteissuunnittelua. Aihetiimien tehtävät näkyvät yllä.

Toistaiseksi tämän vuoden tiimien organisointi on tuntunut erittäin hyvältä. Yhteistyötä tulee opettajien välille luonnostaan tiimien kautta. Toisaalta tiimit toimivat nyt tehokkaasti ja hoitavat monipuolisesti erilaisia niille annettuja tehtäviä. On tietenkin edelleen mahdollista (ehkä jopa todennäköistä), että tiimien työtä viilataan vielä jollakin lailla. Vähän aikaa täytyy kuitenkin antaa ajan kulua, jotta saadaan riittävästi kokemuksia. Rutiinien syntyminen vie aina oman aikansa. Ja puhun nyt positiivisista rutiineista -sellaisista, jotka jättävät energiaa itse asialle.

Huomenna kokoontuu koulun uusi johtoryhmä ensimmäistä kertaa. Johtoryhmätyö on johtoryhmän jäsenille uutta. Siihenkin täytyy perehdyttää. Tarkoitus ei missään nimessä ole tehdä kouluun kahden kerroksen väkeä. Olen alusta asti sanonut, että vältämme turhia hierarkioita ja että hierarkiat ovat koulussamme ennen kaikkea toiminnallisia hierarkioita. Tarkoitus on saada tehokkuutta työskentelyyn. Tiimeissä työstetään jo etukäteen asioita yhteiseen pohdintaan tai johtoryhmälle. YT -kokouksessa tai johtoryhmässä sitten nuijitaan yhteisiä päätöksiä. Näin kaikki saavat äänensä kuuluviin.

Kirjoitin jo eilen siitä, että luotan joukkooni. En halua olla päsmäröimässä joka paikassa -enkä toisaalta onneksi ehdikään. Turhat valtarakenteet tappavat luovuuden. Näin uskon. Luovuutta ja uusia innovaatioita voi syntyä vain sellaisessa ilmapiirissä, jossa uskalletaan mennä epämukavuusalueelle ilman, että täytyy pelätä, mitä joku tästä sanoo. Vastuuton ei saa olla, mutta pitää uskaltaa ylittää liian helppouden raja.

Yhteistyössä ja jakamisen kulttuurissa meillä on vielä paljon opittavaa, etenkin asennepuolella. Enkä missään nimessä tarkoita sitä, että joku pistäisi vastaan, vaan sitä, että näemme sen vaivan, että jaamme osaamistamme, pistämme hyvän kiertämään ja muistamme kehua toistemme hienoja saavutuksia. Silloin alkaa tapahtua suuria. Hyvässä vauhdissa olemme jo! Siitä iso kiitos ennakkoluulottomalle porukalle. Työhyvinvointikyselyn kohdassa, jossa oli väite "työyhteisömme toiminnan kehittämisessä olemme avoimia uusille ideoille ja toimintatavoille", saimme pisteiksi 4,80 (max. 5). Se on reilusti yli pisteen parempi keskiarvo kun kunnan keskiarvo. Ihan hirveän kaavoihin kangistuneen porukan kanssa emme siis ole tekemisissä. On siis lupa odottaa suuria.

Mitä meiltä odotetaan?

Aloitimme 1½ viikkoa sitten Vuorenmäen koulun opettajien kanssa lukuvuoden suunnittelun 3 päivän ns. vesokoulutuksella. Koulutuspäivät olin jakanut suureellisiin teemoihin 1) Open your mind! 2) Think BIG! ja 3) Think small.

Ensimmäisenä päivänä pohdimme opetuksen, kasvatuksen, koulun ja ympäröivän yhteiskunnan perusteita. Vastailimme omalta osaltamme mm. kysymyksiin omasta oppimiskäsityksestämme, kutsumuksestamme ja lapsikäsityksestämme. Pohdimme sitä, millainen on meitä ympäröivä yhteiskunta -siis se yhteiskunta, johon koulun on tarkoitus kasvattaa. Menimme myös mikrotasolle ja pohdimme, millainen paikka on Veikkola?

Jotain tämän suuntaista arvokeskustelua tulemme käymään myös huoltajien kanssa määrittääksemme yhteiset arvot koulullemme. Koulunhan tulisi tukea kodin kasvatustavoitteita. Jotta voimme tukea koteja kasvatustyössä, ja toisinpäin, meidän on hyvä yhdessä määritellä ne arvot, joiden varaan kasvatustamme rakennamme.

Olin erityisen iloinen siitä, että opettajat halusivat nostaa yhteistyön yhdeksi kaikkein keskeisimmäksi tavoitteeksi. Tuo yhteistyö tulisi toimia moneen suuntaan: opettajan ja oppilaan välillä, opettajien välillä, koulun ja kodin välillä, koulun ja erilaisten sidosryhmien (urheiluseurat, yhdistykset, kylä, seurakunta jne.) välillä jne. jne. Lista on lähes loputon.

Toisena päivänä jatkoimme visiointia määrittelemällä sitä, mitä haluaisimme saavuttaa? Mitä haluaisimme olla vuonna 2016? Entä kymmenen vuoden päästä? Aloitimme päivän kuitenkin palaamalla ensimmäisen päivän teemoihin otsikolla "Mitä meiltä odotetaan? Ympäröivän yhteiskunnan odotukset 2020 -luvun koululle".

Mitä meiltä odotetaan

View more presentations from Esa Kukkasniemi

Olen kerännyt diaesitykseen tiivistetysti mahdollisimman monia toiveita koulua kohtaan ympäröivän yhteiskunnan eri toimijoiden taholta. Mukana on maabrändityöryhmää, elinkeinoelämän keskusliittoa ja joku kansainvälinenkin hanke. On hauska huomata, miten tuo yhteistyön odotus korostuu myös noissa työelämän odotuksissa. Tämän päivän ihminen ei enää tee työtänsä yksin kammiossaan. Hän tekee sen yhteydessä muihin -yhteistyössä.

Olen ensimmäisen viikon aikana joutunut selvittämään jo muutamaa oppilaiden välistä kahnaustakin. Tämä ei mielestäni ole kovin yllättävää, kun kaksi erilaista toimintakulttuuria yhdistetään yhdeksi. Vaikka kyseessä olisikin vain alkuun liittyvä ilmiö, on siihen puututtava vakavasti. Uskon kuitenkin, että yhteistyön ajatus voisi vähentää myös näitä kahnauksia. Kun lapset olisi totutettu toimimaan yhdessä, yhden tavoitteen eteen, olisi paljon suurempi kynnys aloittaa riitaa kaverin kanssa. Miksi riitelisin kaverin kanssa, jonka kanssa teen yhteistyötä.

Helsingin Sanomat puuttui tänä aamuna myös koulukiusaamiseen pääkirjoituksessaan. On kuitenkin hyvä muistaa, mikä on kiusaamisen ja konfliktin ero. Kiusaaminen on jatkuvaa ja kohdistuu heikompaan kun taas konflikti on yksittäinen riita satunnaisten oppilaiden välillä. Tämä ero vain sen takia, että on hyvä tunnustaa, että aikuistenkin välillä on joskus riitaa. Sitä emme voi kokonaan saada pois. Sen sijaan kiusaamista emme saa hyväksyä. Sitä vastaan on taisteltava, kas kummaa: YHTEISTYÖSSÄ.

ps. Olen edellä kuvannut sitä keskustelua, mitä me olemme koulussa käyneet ja niitä odotuksia, mitä yhteiskunta odottaa meiltä. Mitä SINÄ odotat meiltä? Blogiani voi kommentoida. Kommentit siirtyvät ensin odotustilaan ja minun hyväksyttäväkseni. Sitten ne julkaistaan. Tämä ei ole sensuuria, vaan kyse on siitä, ettei kukaan vahingossa ylitä sopivuuden tai laillisuuden rajaa. Yritän pitää sitä linjaa, että puhun vain omasta asiastani nimellä. Oppilaiden tai huoltajien nimiä en julkaise. Opettajienkin nimiä vain luvan kanssa.