Rehtorin kevätjuhlapuhe 2024

Arvoisat juhlavieraat, rakkaat oppilaat, opettajat ja muu koulun henkilökunta,

Maailman kenties kaikkien aikojen tunnetuimman yhtyeen The Beatlesin toiselta kitaristilta, George Harrisonilta, kysyttiin kerran, miten hän päätyi sanoittamaan ja säveltämään yhtyeelle lauluja. Harrison vastasi: ”Ajattelin, että kai minä osaan, jos kerran John ja Paul osaavat.” Kun puhutaan Johnista ja Paulista, puhutaan Sir Paul McCartneystä ja John Lennonista, joiden veroisia lauluntekijöitä syntyy harvoin.

George Harrisonin vastaus on hyvä esimerkki vertaisryhmän merkityksestä. Jos ympärillä on lahjakkaita ihmisiä, myös muut ryhmän jäsenet pyrkivät yleensä parhaimpaansa. 

Tämän lukuvuoden puolessa välissä, joulukuun alussa, esiteltiin uudet PISA-tulokset eli OECD-maiden yhteiset oppimista mittaavat testitulokset. Suomi oli jälleen pudonnut edellisen mittauksen tasosta ja lukutaidon kohdalla puhuttiin jopa romahtamisesta. Jo heti koulujen alkaessa samaisen talousjärjestö OECD:n sosioemotionaalisessa mittauksessa todettiin, että suomalaisnuorten sisukkuus oli alhaisin kaikista vertailumaista. Siis suomalainen sisu, jota me olemme tottuneet pitämään kansallisomaisuutena, jonka jokainen lapsi saa jo äidinmaidossa.

Te, nykyiset kuudesluokkalaiset, olette koulu-uranne aikana osallistuneet Kansallisen arviointikeskus KARVI:n pitkittäismittaukseen -viimeksi juuri huhtikuussa. Aiemmat mittauskerrat olivat 1. ja 3. luokalla. Viimeisiä tuloksia ei tietenkään vielä ole saatu, mutta aiemmissa mittauksissa olette aina olleet muuta Suomea hieman edellä niin matematiikassa kuin äidinkielessäkin.

Menestys ei tule ilmaiseksi. Varmistaakseen sen, että saavuttaa hyviä tuloksia pitää olla ainakin hyvät sosiaaliset taidot. Täytyy olla utelias mieli. Pitää olla hyvä selviytymiskyky eli resilienssi. Ja sitten se sisu. Ei saa luovuttaa, kun elämässä tulee vastoinkäymisiä. Vanha sanonta kertoo, että timantit syntyvät kovassa paineessa. Myös me ihmiset saamme monesti parhaan osaamisemme irti itsestämme, kun joudumme ponnistelemaan -olemme siis paineen alla. 

Koulumme logosta löytyvässä sloganissa sanotaan, että huipulle on monta tietä. Tällainen kahvimuki on muuten nyt tasavallan presidentilläkin, koska 5A:n Matias ystävällisesti toimitti sen perille lahjaksi presidentille. Logon sanoma julistaa, että jokainen voi päästä huipulle, kun jaksaa yrittää, näkee vaivaa asioiden eteen ja luottaa itseensä. Ja jos jostakin tuntuu, ettei meinaa mitenkään huipulle päästä niin vertaisryhmän tuki auttaa.

Muistat varmaan, että aloitin puheeni The Beatlesin George Harrisonista. Älä siis vertaa itseäsi muhin ja ajattele, että he ovat parempia. Katso muita ympärilläsi ja ajattele, että sinä pystyt täsmälleen samaan kuin muutkin -ja vielä parempaankin.

Englannin kielen koulutusta merkitsevä sana education on osittain sukua latinankieliselle termille educere, johdattaa ulos. Hyvät kuudesluokkalaiset, nyt on tullut se päivä, jolloin meidän muiden on tullut kohta aika johdattaa teidät ulos Vuorenmäen koulusta. Toivon, että olette saaneet alakouluvuosinanne kaikkia edellä luettelemiani taitoja, lähdette Vuorenmäen koulusta selkä suorana itseenne luottaen ja muistaen, että sinullekin on varattu reitti huipulle, sillä huipulle on monta tietä.

Kevätjuhlapuhe 2022

Hyvät juhlavieraat,

Muutama viikko sitten luokseni tuli neljä kuudesluokkalaista ja heillä oli idea. He halusivat jotenkin konkreettisesti jättää pysyvän jälkensä Vuorenmäen koululle. Näille neljälle lapselle oli jäänyt mieleen, että muutama vuosi sitten koulumme yhteisöllisessä oppilashuoltoryhmässä ideoitiin kouluun sisälle muraalia -seinämaalausta. Voisimmeko me tehdä sellaisen yhdessä? Jokainen saisi maalata siihen jotakin itselleen tärkeää.

Monesti sanotaan, että meidän aikuisten tehtävä on tuottaa lapsille pettymyksiä. Pettymysten kautta opitaan hiljalleen sietämään sitä, että kaikki ei aina mene niin kuin minä haluan. Ei varmasti mennyt nytkään. Minun rehtorin mieleni alkoi heti keksiä erilaisia syitä, mitä haasteita idean toteuttamiselle on. Emme voi joka vuosi tarjota kaikille muille kuudensille luokille samaa mahdollisuutta. Seinät loppuisivat äkkiä kesken. Mitähän tilahallintokin sanoisi? Mehän olemme vain vuokralla tilahallinnon tiloissa.

Koulun tehtävä on kuitenkin kannustaa ja rohkaista. Nostaa onnistumisia esille. Vahvistaa itsetuntoa ja antaa luottoa omiin kykyihin. Teinkö niin? En tainnut tehdä. Toimin kuten kunnon byrokraatti toimii -torpedoin hyvän idean.

Onneksi pysyvät jäljet, joista nämä mahtavat kuudesluokkalaisetkin haaveilivat, eivät ole ainoastaan konkreettisia. Seinät voi maalata uudestaan tai niitä voi jopa kaataa. Seinälle maalattu jälki häipyy silloin historiaan ja pian sitä ei kukaan muista. Sen sijaan sydämeen jätetty jälki säilyy.

Jokainen teistä on jättänyt jäljen minun, ja varmasti muidenkin opettajien, sydämeen. Muistan sen, kun A ja N opettivat minulle, miten heidät (kaksoset) erottaa toisistaan. (En taida vieläkään olla siinä kovin hyvä). Muistan sen, kun E edusti meitä upeasti Educa-messuilla. Muistan sen, kun M:n kanssa liikuntatunnilla lankutettiin kilpaa ja M taisi voittaa minut lähes kahdella minuutilla.

Vastaavia muistoja minulla on ihan teistä jokaisesta. Ja kuudesluokkalaisista ennen teitä. Ja varmasti syntyy lisää vielä tulevinakin vuosina. Se juuri on tässä työssä parasta. Lähtemättömiä muistoja syntyy joka ainut päivä. Harva tätä työtä hallintotöiden takia tekee. Ei. Tärkein syy olla opettaja, rehtori tai koulunkäynninohjaaja olette te, hyvät oppilaat. Te, jotka päivittäin tatuoitte itsenne meidän sydämiimme.

Ja hyvät kuudesluokkalaiset, kun te täältä nyt lähdette tuonne suureen maailmaan, älkää tekään täysin unohtako meitä. Minulla on tapana tuossa Eerikinkartanontiellä aina tervehtiä entisiä oppilaitamme aamuisin. Jotkut tervehtivät takaisin. Toiset katsovat muualle tai näyttävät siltä, kuin eivät lainkaan tunnistaisi, kuka tuo pappa on.

Jos todella haluatte jättää pysyvän jäljen tänne Vuorenmäkeen, teette sen omalla käytöksellänne. Olkaa te se ikäluokka, joka vielä myöhemminkin tavatessamme, tervehtii aina iloisesti ja vastaa hymyyn hymyllä. Sellainen muraali ei haalistu, eikä se häviä, vaikka koko seinä kaadettaisiin.

Haluan kiittää teitä lämpimästi näistä vuosista, hyvät kuudesluokkalaiset, ja toivottaa teille hyvää matkaa tästä eteenpäin.

Huom. Oppilaiden nimet on blogissa muutettu kirjaimiksi oppilaiden henkilöllisyyden suojaamiseksi.

Kevätjuhlapuhe 2016

Kevätjuhlapäivä on täynnä monenlaisia tunteita. Joitakin oppilaita kenties näin aamulla jännittää esiintyminen kevätjuhlassa. Väitetään, että pieni jännitys jopa parantaa esitystä. Toiset oppilaista ehkä odottavat kovasti lukuvuositodistusta. Muutamaa se saattaa jopa pelottaa. Olenko tehnyt riittävästi töitä ja yrittänyt? Millaisia arvosanoja tai numeroita minun todistukseni sisältää?

Tänä keväänä jaetaan viimeistä kertaa tämänmuotoiset todistukset. Ensi elokuussa käyttöön otettavat uudet opetussuunnitelmat muuttavat myös oppilasarviointia merkittävästi. Arvioinnissa otetaan askel yksilöllisempään ja myönteisempään suuntaan. Vähän karrikoidusti voisi sanoa, että jos tähän asti ollaan osaamisesta etsitty aukkoja, ensi syksystä meidän opettajien tulisi keskittyä enemmän oppilaan vahvuuksiin. Nämä erilaiset luonteenvahvuudet on otettu tänä keväänä myös kevätjuhlaamme teemaksi. Rohkeus, auttavaisuus, sinnikkyys tai ahkeruus ovat näkyneet esityksissä.

Arvioinnissa korostuu tulevaisuudessa myös oppilaan oma arvio itsestään oppijana lisääntyvän itsearvioinnin muodossa. Rinnalle tuodaan myös vertaisarviointi eli opettelemme antamaan palautetta toinen toisillemme. Erilaiset arviointikeskustelut ovat jo pitkään olleet koulujen arkipäivää. Tulevaisuudessa tällaisten keskusteluiden ja kodin ja koulun välisen yhteistyön merkitys kasvaa entisestään.

Aloitin puheeni tunteista. Myös tällaiset keskustelut ovat monesti vahvasti latautuneita erilaisilla tunteilla. Lasta saattaa jännittää, mitä minusta siellä puhutaan? Ja samalla tavalla äitiä tai isää voi jännittää, mitä minun lapsestani sanotaan? Opettajaakin voi hermostuttaa. Miten osaan tuoda asiat oikein ja rakentavasti esille? Miten luon hyvän keskusteluyhteyden?

On hyvä näiden kysymysten keskellä miettiä, kuka on näiden keskusteluiden päätähti? Meidän aikuisten tehtävä on saada tunnelma sellaiseksi, että oppimisesta on helppo puhua. Meidän tehtävämme on opastaa ja ohjata lasta löytämään omat vahvuutensa. On myös tärkeää, että lapsi osaa asettaa tavoitteita omalle koulutyölleen. Mutta kaikkein tärkeintä on, että me vanhemmat näytämme, että sinä olet meille rakas ja tärkeä ja me olemme kiinnostuneita sinun oppimisestasi.

Tänään on juhlan aika. Minä kehotan juhlistamaan sitä, että yksi kouluvuosi on taas hienosti tehty töitä. Joillakin se on ollut ihan ensimmäinen. Miettikää, mitä kivaa tekisitte yhdessä tänään? Sinun työsi ansaitsee tulla huomioiduksi.

Kevätjuhlapuhe 2015

Suomalainen koulu elää tällä hetkellä vahvassa murroksessa. Kaikissa Suomen kouluissa otetaan vuoden päästä käyttöön uusi opetussuunnitelma. Opetussuunnitelma eli OPS määrittää ne aiheet ja asiat, joita kouluissa opetellaan.

OPS2016 velvoittaa hyvin selvästi ottamaan oppilaat ja huoltajat mukaan opetussuunnitelmatyöhön. Tällä kuluneella viikolla lähes kaikissa luokissa onkin jo ehditty OPS:iin pureutua. Oppilaat ovat yhteistyössä toisten luokkien kanssa pohtineet mm. sitä, miten kunkin meistä tulisi toimia, jotta kukin saa tuntea koulussa olonsa turvalliseksi ja arvostetuksi tai sitä, että mistä tiedän, onnistuneeni koulutyössä?

Teidät huoltajat otamme mukaan tähän työhön syksyllä. Ja koska pyrimme kulkemaan etulinjassa, mehän olemme jo kahtena viime vuonna osallistaneet teitä tähän prosessiin. Olemme toiminnallisissa vanhempainilloissamme pohtineet mm. sitä, mistä syntyy hyvinvoiva koulu tai hyvä yhteistyö kodin ja koulun välille.

Uuden opetussuunnitelman näkökulma muuttuu vahvasti opettamisesta oppimiseen. Opettajan rooli muuttuu yhä enemmän oppimisen ohjaajaksi ja kukin oppilas on itse aktiivinen oppija. Yhä tärkeämmäksi taidoksi nyky-yhteiskunnassa nouseekin oppimaan oppiminen. Emme enää opettele koulussa pelkästään tietoja vaan entistä enemmän myös taitoja.

Tulevaisuuden koulussa tarvitaan oman elämänsä Lokki Joonataneja. Sellaisia, jotka eivät ajattele, mitä muut minusta ajattelevat tai onko näin toimittu aina ennenkin. Tarvitaan sellaisia oppilaita ja opettajia, jotka uskaltavat etsiä omaa intohimoaan. Sellaisia, jotka uskaltavat toteuttaa itseään, mutta kuten Joonatankin, silti ajatella myös yhteistä, koko yhteisön, hyvää. Kirjassa Joonatan karkoitettiin laumasta, mutta hän uskoi, että rakastamalla laumaansa ja antamalla anteeksi, hän voisi tuoda hyvää myös muiden lokkien elämään.

Hyvät kuudesluokkalaiset, te olette mahtava osoitus siitä, mitä kaikki tämä edellä kuvattu voi olla käytännössä. Te olette tämän vuoden aikana yhdessä opettajienne ja apulaisrehtorin kanssa toteuttaneet uskomattoman hienon projektin, jossa rakensitte ensin omat digitaaliset mikroskooppinne, otitte niillä kuvia käyttäen omia puhelimianne ja järjestitte töistä hienon näyttelyn sekä Veikkolan koululle, että tänne Vuorenmäkeen ja sen jälkeen vielä kirjastolle.

Osa teistä on löytänyt oman intohimonsa näyttelemisestä. Ilmaisutaidon ryhmä on itse kirjoittanut äsken nähdyn näytelmän. Upeaa työtä!

Olette osoittaneet ennakkoluulottomuutta myös uuden oppimisen suhteen. Olen itse saanut opettaa kahdelle näistä luokista mm. historiaa. Olemme tehneet töitä hyvin vahvasti jo nyt uuden opetussuunnitelman hengessä. Olemme työskennelleet tehden pitkäkestoisia projektitöitä. Osaatte hallita ajankäyttöänne, suunnitella projektinne etenemistä ja lopputulokset ovat kerrassaan upeita.

En tiedä, mitä teistä tulee, kun kasvatte aikuiseksi. Mutta toivon, että säilytätte uteliaisuutenne ja kiinnostuksenne uusia asioita kohtaan. Todennäköisesti osaa niistä ammateista, joihin te päädytte ei ole vielä olemassa. Uuden äärellä pärjää kuitenkin aina kun luottaa itseensä, kun on kyky oppia uutta ja kun ei lannistu, vaikka muut olisivatkin kanssasi eri mieltä.

”Joonatan kaarteli hitaasti uloimpien luotojen yläpuolella ja odotti. Tämä hiomaton nuori lokki Fletcher oli lähes täydellinen lento-oppilas. Se oli voimakas ja kevyt ja nopea ilmassa, mutta suunnattomasti enemmän merkitsi, että sitä poltti palava halu oppia lentämään.”

Toivon, että nämä vuodet Vuorenmäen koulussa ovat vahvistaneet siipiänne ja antaneet teille palavan halun oppia uutta.

Haluan kiittää ihan jokaista teistä oppilaista tästä hienosta kouluvuodesta ja samalla haluan kiittää myös teitä kodin tukijoukkoja siitä, että olette tehneet kanssamme hyvää yhteistyötä. Iso kiitos kuuluu myös koulumme henkilökunnalle, joka on rohkeasti lähtenyt uusille oppimisen poluille.

Toivotan kaikille meille, hyvää kesää!

Johtoryhmä toimii

Tänään esittelin opettajakunnalle koulumme uusimman johtoryhmän edustajan - Jonna Kojon. Jonna seuraa Tarjaa 3.-4- -luokan tiimivastaavana kun Tarja jää virkavapaalle joulukuussa. Jonnan astuttua riviin, koko johtoryhmämme apulaisrehtoria ja rehtoria lukuun ottamatta on nyt vaihtunut reilun kolmen vuoden aikana. Vaihtoväli ei ole ollut nopea vaan pikemminkin suhteellisen hidas. Jonna astuu remmiin mielenkiintoisessa vaiheessa, sillä tiimien ryhmäkehityskeskustelut ovat edessä joulukuun alussa tiiminvetäjien johdolla.

Viime keväänä päätin, että johtoryhmätyötä uudistetaan siten, että se ei ole enää yksi pedagogisista aihetiimeistämme vaan oma tiiminsä, joka kokoontuu ihan oman aikataulunsa mukaan joka viikko. Ihan joka viikko emme ole kokoontuneet mutta muutamaa harvaa poikkeusta lukuun ottamatta kyllä. Halu sitoutua jokaviikkoiseen kokoontumistahtiin oli yksi kriteeri myös sille, keitä johtoryhmään valittiin. Elämäntilanteet tai muut työt voivat vaikuttaa siihen, ettei omaa innostusta johtoryhmätyöhön kaikilla ole. Opettajan työaika on myös niin kummallinen reliikki jostain menneiltä ajoilta, että jos siitä aikoo pitää kiinni ei kannata sitoutua mihinkään mihin ei ole pakko. Johtoryhmäläisen intohimo täytyy kuitenkin olla jossain muualla kuin työajan minimoinnin ja oman vapaa-ajan maksimoinnin välimaastossa. Innostava työtehtäväkin voi olla intohimon kohde.

Tänä syksynä minulta on useasti kysytty, mikä sinulle antaa voimaa ja innostusta työssäsi. Vastaukseni on ollut joka kerta sama: toimiva johtoryhmä. Meillä on nyt johtoryhmän koostumus ja johtoryhmätyön aikataulutus saatu kohdilleen niin, että työ on alkanut tuottaa hedelmää. Johtoryhmä on nyt aidosti koulun kehittämisessä rehtorin apuna ja jaetun johtajuuden merkittävä osa.

Eräs tuntemani rehtori tiivisti hyvin hänen oman kokemuksensa koulun johtoryhmätyöstä kertomalla, kuinka kehitystä kyllä johtoryhmässä tapahtuu, mutta kaiken kehityksen edellytys on se, että rehtori hoitaa. Rehtorien työtaakka on nykykoulussa jo muutenkin niin suuri, ettei sitä pidä johtoryhmän ainakaan lisätä. Toiseksi, harva rehtorivetoinen idea tai hanke menestyy kovin pitkään. Innostus pitää nousta opettajista itsestään, jotta uusia hankkeita kannattaa aloittaa.

Meillä toimii tällä hetkellä johtoryhmä, joka on valmis ottamaan vastuuta. Tällä viikolla kävimme läpi koulun turvallisuuteen liittyvää omavalvontaa. Oli ilo huomata, että suurin osa asioista oli hyvällä mallilla. Muutamia kehittämisalueita löysimme. Kun tuli aika nimetä vastuuhenkilöt näiden kehittämisalueiden kuntoon saattamiseksi, heti nousi käsiä pystyyn "minä voin hoitaa tämän, minä voin hoitaa tuon." Koulun turvallisuusvastuu kuuluu ilman muuta leimallisesti rehtorille. Silti se, kuka tekee poistumisalueiden kartat tai kuka tarkistaa poistumisreitit ennen juhlia on tehtävä, joka voidaan jakaa kenelle vaan. Ei rehtorin tarvitse jokaista asiaa hoitaa. On tärkeää, että rehtorin aika riittää niihin tärkeimpiin asioihin: siihen, että ilmapiiri työyhteisössä on hyvä, siihen, että kaikilla on yhteinen ymmärrys organisaation suunnasta, siihen, että jokaisella opettajalla on mahdollisuus onnistua työssään jne.

Kiitokset koulumme upealle johtoryhmälle siitä, että koulullamme on aidosti jaettu johtamiskulttuuri. Kiitos siitä, että jokainen on valmis kantamaan vastuunsa. Tästä on hienoa jatkaa kohti yhä kehittyvää koulua -oppilaiden parhaaksi.

Johtamisjärjestelmän tuunausta

Kirkkonummen kouluissa on parhaillaan käynnissä auditointi. Tämä tarkoittaa lyhyesti sitä, että kouluille on tehty auditointipareja, jotka käyvät tutustumassa toistensa toimintaan ja antavat siitä palautetta rakentavassa hengessä. Auditoinnit aloitettiin viime lukuvuonna ja palaute oli niin positiivista, että päätimme yhteistuumin jatkaa hyvää käytäntöä.

Auditoinneissa sovitaan aina jotkut teemat, joihin perehdytään erityisesti. Nämä teemat on nostettu perusopetuksen laatukriteereistä. Tämän vuoden teemat ovat johtaminen ja arviointi.

Auditointi on pääasiassa apulaisrehtorien heiniä. He valitsevat koulusta itselleen auditointipariksi jonkun opettajan ja lähtevät tutustumaan johonkin muuhun ennalta sovittuun kouluun. Rehtorien rooli on toimia lähinnä fasilitaattorina. Me huolehdimme sijaisjärjestelyistä kun opettajat ovat auditoimassa, järjestämme omiin kouluihimme tuleville auditoijille tilat auditointia varten ja ajan YT -kokouksesta auditoinnin palautetta varten.

Ehkä kaikkein suurimpana työnä rehtori esitäyttää laatukriteerien pohjalta tehdyn auditointilomakkeen, jossa kerrotaan auditoijille taustatietoa kulloinkin auditoitavista aiheista. Me myös tallennamme monia auditointia varten tarvittavia taustamateriaaleja tiettyyn yhteiseen kansioon, josta auditoijat ne löytävät. Tällaisia dokumentteja ovat mm. koulun OPS, lukuvuosisuunnitelma ym. kirjallisia dokumentteja.

Auditoinnin teemat päätettiin vasta nyt syksyllä, mutta jo kesällä, sattumalta, tein muutamia uudelleenjärjestelyjä oman koulumme johtamisjärjestelmään. Meillä on aina ollut hyvin vahva pyrkimys jaetun johtajuuden suuntaan. Olen aina korostanut, että innovaatiot syntyvät sellaisessa ilmapiirissä, jossa hierarkiat ovat matalia ja epäonnistuminen on luvallista. Pelon ilmapiirissä ei kukaan uskalla kokeilla.

Meillä on alusta saakka ollut suhteellisen samalainen tiimirakenne. Meillä on 1) pedagogisia aihetiimeja ja 2) luokka-astetiimejä. Tässä ei vielä ole mitään uutta.

Aihetiimit on rakennettu tiettyjen laajempien teemojen varaan. Meillä on aihetiimeja vain neljä. Ne ovat:

1) OPS -tiimi
2) Digitiimi
3) Osallisuustiimi
4) Keke -tiimi

Nimet kertovat jo melko paljon toimenkuvasta. OPS -tiimi kirjoittaa ja kehittää koulun OPS:ia. Digitiimi etsii uusia keinoja käyttää tieto- ja viestintätekniikkaa opetuksessa ja tuoda uusia digitaalisia oppimisympäristöjä muun työyhteisön tietoisuuteen. Heillä on siis vahvasti myös koulutuksellinen missio. Osallisuustiimi kehittää koulumme toimintaa yhä enemmän oppilaita kuulevaan suuntaan ja Keke -tiimi huolehtii kestävän kehityksen periaatteiden toteutumisesta ja ulkona oppimisen pedagogiikasta.

Luokka-astetiimit ovat kyllä myös pedagogisia tiimejä, mutta niillä ei ole kuin yksi tavoite. Niiden tehtävänä on kaikella tavalla keksiä uusia keinoja tehdä yhteistyötä luokka-asteittain ja luokka-asteiden välillä ja raivata esteitä jotka estävät yhteistyön tekemistä.

Myös aihetiimeille on kullekin kirjattu omat sitovat tavoitteensa. Kullekin tiimille tavoitteita on vain kolme. Kaikki tavoitteet liittyvät pedagogiseen työhön. Yksi oleellinen linjaus onkin, että koulussamme on vain pedagogisia tiimejä. Meillä ei ole erikseen esim. tyky- tai juhlatiimiä. Nämä asiat hoidetaan muulla tavoin.

Kolme vuotta yritimme saada asioita hoidettua niin, että tiimien kokoontumisajat oli palkitettu lukujärjestykseen. Aihetiimit kokoontuivat tiistaisin klo 14-15 ja luokka-astetiimit torstaisin klo 8-9. Koska ajat olivat kiinteät, tiimit alkoivat odottaa, että heille annetaan kullekin kerralle joku tehtävä. Yksi opettajista kiteytti asian loistavasti: "Keskiviikkona ei vielä tiedetty, mitä torstaiaamuna piti tehdä." Tästä voi tietysti syyttää vain rehtoria, joka ei ollut aiheita antanut ajoissa. Rehtorin työmäärä nykykoulussa on kuitenkin niin valtaisa, että ihan jokaista juttua ei aina ehdi ajoissa suunnitella. Siksi tällainen passivoiva järjestelmä ei toimi -tai ei ainakaan Vuorenmäessä toiminut.

Kesällä aloin pohtia asioita uusiksi. Olin jo aiemmin ymmärtänyt ongelman: ei kukaan voi olla luova joka viikko tiistaisin kahdesta kolmeen ja torstaisin kahdeksasta yhdeksään. En vaan ollut uskaltanut päästää ohjista irti. Opettajan työaikajärjestelmä (opetusvelvollisuus + 3 ns. yt -tuntia/vko) on aina ollut mielestäni pahin koulutusjärjestelmäämme rapauttava syöpä. Se ohjaa sellaiseen ajatteluun, että kaikki opetuksen ulkopuolinen työ olisi tehtävissä kolmen yt -tunnin puitteissa. Tämä taas ei hirveästi kannusta tekemään mitään yhdessä, kun omiakin hommia on jokaisella ihan riittävästi. Yhteistyö on yleensä kuitenkin avain näihin ongelmiin, kun kaikkea ei tarvitse tehdä itse.

Loimme mallin, jossa purimme lähes kaiken TUNTIMÄÄRIIN kohdistuvan kontrollin. Kerroin heti vuoden alussa, että ainoa, mitä seurataan ovat tavoitteet. En ole kiinnostunut päästäänkö tavoitteisiin 10 tunnissa vai 100 tunnissa. Oleellista on, että tapahtuu tavoitteiden mukaista toimintaa.

Luokka-astetiimien vetäjien roolia kehitettiin myös entistä enemmän johtamisen suuntaan. Ennen heidän tehtävänsä oli enemmän kokoonkutsuja kuin johtaja, vaikka he olivatkin osa koulun johtoryhmää (meillä rehtori, apulaisrehtori ja luokka-astetiimien vetäjät). Kesällä kävimme Uudenmaan reksien kanssa vierailulla Microsoftilla, jossa tiimien vetäjät käyvät kehityskeskustelut kerran kuussa tiimiensä kanssa. Toin täältä idean myös meille, tosin hieman laimennettuna. Meillä luokka-astetiimien vetäjät käyvät nyt ryhmäkehityskeskustelut kaksi kertaa syksyllä ja kaksi kertaa keväällä tiimiensä kanssa. Näissä keskusteluissa keskitytään lähinnä kolmeen kysymykseen 1) missä olemme onnistuneet 2) missä meillä on vielä parannettavaa ja 3) mitä minä itse olisin valmis tekemään, jotta pääsisimme paremmin tavoitteisiimme?

Ensimmäiset keket on käyty ja palaute on ollut todella hyvää. Kukaan ei enää palaisi vanhaan. Kaikki pitävät uutta, vapaampaa systeemiä hyvänä. Nyt tiimit voivat niputtaa yt -aikaa suuremmiksi kokonaisuuksiksi niin, että työskentelylle jää kunnolla aikaa. Kokoontumisajat voi valita sen mukaan, etteivät muut kiireet puske samaan aikaan päälle. Kun kokoonnutaan kerran pidempään ja saadaan kunnolla asioita tehtyä, voidaan välillä pitää vapaata ja olla kokoontumatta. Ja mikä parasta, nyt tiimien työ on itseohjautuvaa, eikä kukaan odota tehtäviä koulun johdolta. Tehtävät on annettu vuoden alussa isompina tavoitteina ja joka kerta kun kokoonnutaan, pyritään tekemään niiden tavoitteiden mukaista toimintaa. Passiivinen tehtävien odottaminen on muuttunut aktiiviseksi toiminnaksi oikeiden asioiden eteen. Näin myös jokainen opettaja johtaa itse itseään, eikä jättäydy johdettavaksi.

Emme ole myöskään unohtaneet pedagogisia aihetiimejä oman onnensa nojaan. Nyt kun johtoryhmä kokoontuu eri aikaan kuin aihetiimit (viime vuonna oli toisin), jää johtoryhmän jäsenille aikaa käydä sparraamassa myös aihetiimejä. Heitäkin kuullaan kehityskeskusteluissa ja pyritään tarjoamaan kaikki heidän tarvitsemansa tuki sille arvokkaalle työlle, mitä he tekevät koulumme eteen. Yritetään yhdessä löytää ratkaisuja niin resurssiongelmille kuin koulun joskus jäykille rakenteillekin, jotka voivat estää oikeita asioita toteutumasta.

En tiedä, onko tässä mitään täysin uutta tai omaperäistä. Laajemmat pedagogiset aihetiimit meille tuotiin jo aiemmin benchmarkkauskäynniltä Koulumestarin koulusta Espoosta ja tiimivetäjien pitämät ryhmäkeket parastin Microsoftilta. Aina ei tarvitsekaan keksiä pyörää uudelleen. Joskus riittää, että tuunaa vanhoista osista uuden kokonaisuuden. Meillä tämä malli on ainakin toiminut.

Lukujärjestys - vaikeuksien kautta voittoon

Olen saanut jälleen valmiiksi ensi lukuvuoden lukujärjestyksen. Lukujärjestys 2014-2015 on neljäs, jonka tein Vuorenmäen koulun rehtorina. Ensimmäisenä vuotena lukujärjestys syntyi excelillä -ilman varsinaista lukujärjestysohjelmaa. Koulu oli silloin pienempi (vain vuosiluokat 1-5), mutta silti ihmettelen edelleen, miten tuo 14 perusopetusryhmän ja yhden pienluokan lukkari valmistui. Kun kaikki mahdolliset päällekkäisyydet ja virheet ovat vain omassa päässä, virheiden mahdollisuus on suuri. Jotenkin se kuitenkin valmistui ja vuosi elettiin niillä lukujärjestyksillä.

Vuodesta 2012 olen käyttänyt KISSI (Keep It Simple Stupid Idiot ;-) -nimistä ohjelmaa, jonka on luonut Mauri Leppälä niminen rehtori. Idea on todellakin nimensä mukainen. Tarkoitus on tehdä asiat mahdollisimman yksinkertaisesti. Ohjelmaan voi syöttää oppilastasoisetkin tiedot ja näin saada jokaiselle oppilaalle henkilökohtaiset lukujärjestykset. Alakoululla tämä ei kuitenkaan ole erityisen tarpeellista kun erilaisia ryhmiä on vain vähän (jakoryhmät, katsomusaineet, A2 -kielet ja vapaavalintaiset opinnot).

Tänä vuonna haasteita oli tavallista enemmän. Koulumme määräaikaisten opettajien haku jäi hyvin loppukevääseen. Tämä johtui taas siitä, että emme voi hakea opettajaa ennen kuin paikka on auki eli virkavapaus on haettu (oli syy sitten mikä tahansa: äitiysloma, opintovapaa, sairasloma jne.) tai ihminen on irtisanonut itsensä. Lähes kaikissa em. mahdollisuuksissa mahdollisuus hakea virkavapaata on rajattu tiettyyn päivään: äitiyslomissa tiettyjen raskausviikkojen jälkeen saatavaan raskaustodistukseen, opintovapaa usein opiskelupaikkaan, sairausloma sairausloman saamiseen jne. Lukujärjestystyön alkaessa kolme hakua oli juuri sulkeutunut ja haastattelut kesken. Tein siis lukujärjestyksiä ihmisille, joita en tuntenut, enkä tiennyt, kenet heistä saan kouluumme. Silloin on viisainta ottaa varman päälle ja jättää näille sijoittamatta esim. musiikkia, jonka opettamisessa soittotaito on melko välttämätön. Oma riskinsä on muissakin taito- ja taideaineissa. Esim. kuudennen luokan käsityön opetussuunnitelma on jo sen verran vaativa, etteivät kaikki mielellään sitä opeta. Toisaalta on oppilaan etu, että kutakin ainetta opettaa opettaja, joka tuntee osaavansa sen, mitä opettaa.

Toinen haaste muodostui siitä, että naapuritalossa haluttiin A2 -kielten tuntien paikkaa vaihtaa toiseen jaksoon eli keväälle. Periaatteessa asia on yksinkertainen kun sen tietää etukäteen, mutta hankalaksi sen tekee se, että tuolle kevään sijoituspaikalle ei voi syksylle sijoittaa tunteja, jottei tule päällekkäisyyksiä. Näin kultaakin arvokkaammat lukujärjestystyön peruspilarit, päivien loput ja alut, joihin on helppo sijoittaa esim. muiden kuin oman luokan opettajan pitämiä tunteja, vähenivät entisestään.

Tänä vuonna kolmannen haasteen toi kielten opetus. Viime vuonna Noora opetti englantia 3. luokalle ja minä yhdelle ryhmälle nelosella. Tulevana vuonna Noora ei ole käytettävissä ja minun piti keksiä uusia englannin opettajia. Aikaisempaa enkun kokemusta omaavat löytyivät 1-2 luokan opettajista. 1-2 luokilla pyrin kuitenkin siihen, että oma opettaja opettaisi mahdollisimman paljon oman luokan tunteja. Jaoin siis kolmannen luokan englannit kahdelle opettajalle. Onneksi osaavia löytyi omasta talosta. Englannin lehtori Riikka opettaa ensi vuonna kaikki englannit vuosiluokille 4-6.

Myös A2 -ruotsin opetus loi uuden haasteen. Oman koulumme A2 -ruotsit edellisinä vuosina opettanut Tiina siirtyy toiseen kuntaan töihin ja jättää samalla aukon ruotsin opetukseen. Koska ensi vuonna ruotsin ryhmiä on talossamme jo 4. ja 6. luokalla, täytyi näillekin ryhmille löytyä opettajat. Hyviä vaihtoehtoja oli onneksi tarjolla ja tämäkin asia ratkesi.

Ehkä kaikkein suurimman haasteen lukujärjestystyölle loi se, että eri katsomusaineita opiskelevia oppilaita on koulussamme hyvin monilla luokilla. Koska koulussamme ei opiskella kuin neljää eri katsomusainetta, en ole tähän asti pitänyt tätä hajontaa suurena ongelmana. Nyt noita uskonnon mukaan palkitettavia luokkia on kuitenkin jo 11 ja se alkaa olla 17 perusopetusryhmän koulussa paljon. Järkevää tietysti olisi, että ev.lut. uskonnosta poikkeavat katsomusaineet olisi keskitetty yhdelle luokalle/luokkataso. Nyt kun naapurikoulu määrittää ortodoksien opetuksen tuntien paikat, määräytyy samalla myös kaikkien muiden näiden 11 luokan uskontotuntien paikat. Ongelma on sama kuin edellä mainitsemani ongelma A2 -tuntien kanssa -nämä tunnit vievät arvokkaita iltapäivätunteja, jonne ne sijoitetaan, jotta ortodoksien (joita opetetaan Veikkolan koulussa) ei tarvitsisi enää palata takaisin oman tuntinsa jälkeen Vuorenmäen kouluun esim. yhdeksi tunniksi klo 13-14.

Lukujärjestys oli jo keskiviikkona yhtä tuntia vaille valmis. Saattaa kuulostaa hullulta, että, miksen sijoittanut tuota yhtä tuntia. Syykin on selvä: en löytänyt sille paikkaa. Tiesin, että pystyisin asian ratkaisemaan vaikka saman tien, mutten halunnut tehdä itselleni epämieluista kompromissia eli jakaa 6B:n äidinkielen opetusta yhden tunnin verran toiselle opettajalle. Aikaa deadlineen oli vielä pari päivää, joten päätin yrittää ratkaista asian muuta kautta. Torstaina sain kuin sainkin pyöriteltyä tunteja niin, että tuo paikka vapautui -aluksi tosin niin, että ongelma siirtyi toiselle luokkatasolle ;-) Vähitellen sain kaikki tunnit sijoiteltua niin, että kukin opettaja opettaa koko tietyn luokan tietyn oppiaineen oppimäärän. Samassa kierrätyksessä sain myös viimeisetkin kolmen tunnin päivät pois lukujärjestyksestä. Ei niille mitään laillista estettä ole, mutta lähinnä ne ovat "kosmeettinen" haitta ja pidentävät toisaalta päiviä jostain muualta.

Viimeinen haaste syntyi omasta ajatusvirheestäni. Olin alusta asti varannut ruotsin A2 -kielen edellä kuvatulle tunnin paikan vaihdolle paikan lukujärjestykseen niin, etten sijoita siihen tuon luokan tunteja, koska ne eivät voisi olla siinä keväällä. En kuitenkaan huomannut tehdä samaa varausta opettajalle. Viimeisenä työnäni lukujärjestyksen parissa kuvittelin helposti kopioivani syksyn lukujärjestyksen keväälle ja tekeväni nuo muutamat tarvittavat siirrot keväälle. Kaikki sujui kuin Strömsössä kunnes... koitti viimeisen siirron aika. Ohjelma hälytti, että opettaja opettaa toista luokkaa samaan aikaan. AAAARGH! karjaisin. Onneksi kilauttaminen kaverille (naapuritalon rehtori) auttoi. Hän muistutteli, että koska ruotsin ryhmä on meidän talon oma, ei se ole riippuvainen Veikkolan koulun A2 -kielten paikoista. Riittää, että saksan ja ranskan kielen A2 -tunnit voidaan kevääksi muuttaa. Helpotus. Näin siis teinkin. Irrotin ruotsin A2 -kielen tuosta kielipalkista ja jätin sen syksyltä tutulle paikalle.

Perjantaina, kun kaikki oli jo valmista löysin vielä monia pieniä "virheitä" tai paremminkin asioita, jotka pystyi helposti järjestämään paremminkin. Tein siis vielä pientä hienosäätöä ja lähetin lukujärjestykset eteenpäin kuntamme kuljetusvastaavalle kuljetusjärjestelyjä varten. Koulumme oppilaista noin 140 on kuljetuksessa ja tämä asia määrittää lukujärjestysten tekoa todella paljon sillä kuljetukset eivät kulje mihin aikaan vain. Ensi syksynä siirrymme pääsääntöisesti käyttämään koulukuljetuksissa julkista liikennettä (HSL) ja tilanne sikäli vähän helpottuu, kun linjoja tulee lisää. Taksit sen sijaan pyritään järjestämään keskitetysti tiettyihin aikoihin.

Lukujärjestys on siis vihdoin saatettu vaikeuksien kautta voittoon. Prosessin työläyttä kuvaavaa on, että tallensin ensimmäisen onnistuneen version nimellä "halleluja" ;-) Lukujärjestys on (kuten olen aiemminkin todennut) aina kompromissi -tai oikeammin kompromissien suma. Monia muita tässä mainitsematta jättämiäni raja-arvoja lukujärjestyksen tekemiselle olen kuvannut vuoden 2012-2013 lukkariprosessia kuvaavassa postauksessani "Shakkimestari" ja vuoden 2013-2014 lukkariprosessia kuvaavassa postauksessani "Lukujärjestys 2013-2014 - hyvä kompromissi". Ensimmäisestä lukkariprosessista Vuorenmäessä ei ikävä kyllä ole jäänyt muuta muistoa kuin muutama excel -taulukko.

Lukujärjestykset julkaistaan tuttuun tapaan syksyllä kun koulut alkavat. Tämä johtuu siitä, että kuljetusjärjestelyt voivat vielä aiheuttaa muutoksia lukujärjestykseen. Koitetaan siis malttaa syksyyn ja nauttia yksi ihana kesä tässä välissä.

ps. Lukujärjestystyössä saamastani avusta, kannustuksesta ja tuesta haluan jälleen kerran kiittää kokeneita kollegoitani: 1) aina yhtä avuliasta Nurmijärven yhteiskoulun rehtoria Mikko Jordmania, 2) naapurikoulun rehtoria Leila Kurkea sekä 3) Mäntsälän Riihenmäen koulun rehtoria Saija Hellströmiä. Olette kaikki kolme potkineet eteenpäin kun seinä on jossakin kohtaa noussut vastaan. Kiitos kollegiaalisesta tuesta, ystävät.

Hyvää kesää kaikille!

Verkostoitumassa

Jokin aika sitten sain mielenkiintoisen kutsun sähköpostilla. Helsingin yliopiston opettajainkouluttaja ja professori Leena Krokfors kutsui minut ja neljä muuta rehtoria pohtimaan koulun ja oppimisympäristöjen muutosta. Kutsuttujen rehtorien joukko oli jo sinänsä mielenkiintoinen. Etukäteen tunsin hyvin Mikko Jordmanin ja Martti Hellströmin lisäksi tunsin hyvin Koulumestarin koulun Espoosta, josta paikalle oli kutsuttu apulaisrehtori Tiina Korhonen. Oli hauska päästä keskeustelemaan itselle tärkeistä teemoista ihmisten kanssa, joiden ammatillisuutta kunnioittaa suuresti.

Itse iltaan oli tullut myös suuri joukko tuttuja. Vihtiläisiä kollegoita oli useita -olimmehan Mikko Jordmanin kanssa entisiä vihtiläisreksejä. Vihdin rehtoreilla on aivan erityinen yhteys keskenään. Kannustuksen henki on käsin kosketeltava. Paikalla oli myös muita tuttuja reksejä vuosien varrelta. Olipa paikalla yksi kirkkonummelainenkin rehtori -Marjo Rantanen Kartanonrannan koulusta.

Prof. Krokfors avasi tilaisuuden lyhyellä esittelyllä. Hän puhui siitä, miten koulun tulisi muuttua yhteiskunnan muutoksen mukana ja pohti sitä, voisiko koulu jopa muuttaa yhteiskuntaa, kuten yhteiskunta haastaa koulun muuttumaan. Hyvä kysymys!

Jokainen rehtoreista oli saanut lähettää etukäteen prof. Krokforsille teemoja, jotka ovat pinnalla omassa koulussa tällä hetkellä. Olin itsekin lähettänyt listan, jonka teemat liikkuivat aina robotisaatiosta, tieto- ja viestintätekniikan opetuskäytön ja pelillisyyden kautta opettajien yhteistyöhön, koulun toimintakulttuurin muutokseen ja käynnissä oleviin YT -neuvotteluihin. Koulun arjessa pohditaan monenlaisia teemoja.

Mikko Jordman aloitti reksien vastaukset. Hän maalaili visioita maailmasta, jossa me koulussa pohdimme matematiikan oppimistulosten paranemista samaan aikaan kun nuoret ovat aidosti huolissaan maailman tilasta. Hän haastoi meitä koulujen johtajia ja opettajia maalaamaan nuortemme eteen tulevaisuuden kuvan, joka olisi houkutteleva, jonka eteen kannattaisi tehdä töitä.

Vastausvuoron tullessa omalle kohdalleni puheenjohtajan kysymys liittyi jotenkin juuri robotisaatioon, toimintakulttuurin muuttumiseen ja pelillisyyteen. Yritin ottaa koppia omista ajatuksistani, jotka joku muu oli pureksinut minulle tuntemattomaan muotoon. Toisaalta, viikossa oli ehtinyt maailma mennä jo niin paljon eteenpäin, että jos olisin nyt tehnyt listan se olisi näyttänyt ihan toiselta. Nyt päällimmäisenä olisi varmaankin ollut opettajan työaika ja yhteistyö opettajien välillä.

Kuittasin vastauksessani robotisaation lähinnä sillä, että olemme yhtenä kouluna mukana Euroopan Robottiviikon vietossa. Vierelläni seisonut apulaisrehtori Tiina Korhonen ja Koulumestarin koulu ovat myös mukana hankkeessa. Pohdin hetken keinoälyä ja robotiikan mahdollisuuksia koulumaailmassa tai, mitä jos yksi opettajatiimin jäsen olisikin robotti? Myönsin itsekin, että nämä ovat kaukaisia visioita, mutta meidän on hyvä olla tietoisia siitä, mitä koulu voi olla 20 vuoden päästä.

Pääosan vastauksestani omistin tieto- ja viestintätekniikan käytölle koulussa ja pelillisyydelle. Olen usein blogissanikin kirjoittanut pelillisyydestä. Meidän tulee ottaa vakavasti se, että peleissä tehdään monia asioita oikein. Eivät ne muuten koukuttaisi lapsia viettämään niiden parissa tunteja ja pohtimaan yhä uusia ja uusia ratkaisuja päästä pelissä eteenpäin. Miksei oppiminenkin voisi olla houkuttelevaa, jopa koukuttavaa?

Pelien koukuttavat elementit ovat loppujen lopuksi hyvin yksinkertaisia. Peleissä on selkeitä tavoitteita, osatavoitteita ja tasoja. Pelit antavat koko ajan pelaajalle kannustavaa palautetta. Pelien maailmassa ongemat ovat myös mielenkiintoisia. Ne haastavat pelaajan aidosti. Haasteen voittaminen on palkitsevaa.

Tiina Korhonen esitteli omassa puheenvuorossaan Koulumestarin koulun Oppimiskeskus Innokkaan toimintaa ja muistutti, että hyvät hankkeet eivät saa jäädä vain hankkeiksi. On keksittävä keinoja, joilla hyvät käytänteet jäävät elämään koulun kulttuuriin.

Martti Hellström puhui koulun hengestä ja yhdessä tekemisen meiningistä, josta Auroran koulu on tunnettu. Auroran koulussa on 25 vuotta toteutettu joka vuosi opettajien ja oppilaiden yhteinen suuri näytelmällinen produktio, joka luo yhdessä tekemisen kulttuuria ja tekee siitä näkyvää koulun arjessa.

Rehtori Ethel Mattila Fiskarin koulusta kertoi, miten koulu on ottanut paikallisen taiteilijayhteisön koulun arkeen mukaan siten, että vuosittain toteutetaan yhteisiä hankkeita eri vuosiluokilla. Nämä hankkeet ylittävät rohkeasti oppiainerajoja ja sitovat erilaisia aihepiirejä kokonaisuuksiksi.

Puheenvuorojen jälkeen syötiin hyvän salaattipöydän antimia ja käytiin vilkasta keskustelua pöydissä päivän aiheista. Lopuksi pöytäkeskustelujen saldoa koottiin vielä yhteiselle näytölle Flinga -järjestelmän avulla. Kukin sai esittää kysymyksiä, teesejä tai ratkaisuja kysymyksiin. Yhteisen tuottamisen kautta syntyi hyviä ajatuksia, jotka toivottavasti jäivät elämään vielä tilaisuudesta lähdettäessäkin.

Ilta oli mukava. Kiitos siitä Leena Krokforsille ja Olli Vesteriselle ja kaikille muille järjestäjille sekä ennen kaikkea aktiivisille rehtoreille, jotka jakoivat kanssamme ajatuksiaan.

The Mexican

Last week we had a pleasure to host prof. Eduardo Andere from Mexico City in our school. Mr. Andere is a famous author and a scientist. He is currently gathering material for a new book that will be about Finnish education system. His next book will be out in a few weeks, right before Christmas.

Prof. Andere is a good friend with former principal of Kirkkoharju School, Ms. Maarit Rossi. Ms. Rossi called me a few weeks ago and asked a permission to bring prof. Andere to our school. He had asked to show "the most amazing school in Finland". I told my collegue Ms. Rossi that you have promised quite a lot to this Mexican professor. She just laughed and said that you have to set your goals high.

Prof. Andere wanted to ask 16 questions about school, learning environments, learning in general, ICT in schools etc. He wanted to discuss with the principal and one teacher. I asked the teachers, who would like to attend the discussion. No hands were risen ;-) Fortunately during the day I had a chance to chat with a few teachers and one of our 2nd grade teachers answered "yes".

The questions were not easy at all. Actually they would have been difficult even in Finnish. Now we had to discuss about these issues with a foreign language. But sometimes you have to challenge yourself. It was really interesting to talk with a person who knew exactly the right questions to ask. Every question challenged you to think and re-think your own views. Or what would you have answered to a question: "Should you have to describe your job/work with a metaphor, what would you say you are?"

Ps. There was a famous Hollywood movie back in 2001 called The Mexican (starring Brad Pitt and Julia Roberts). I borrowed my topic from the movie ;-)

Lukujärjestys 2013-2014 - hyvä kompromissi

Kirjoitin viime keväänä blogiini lukujärjestyksen tekemisestä edelleen mielestäni varsin oivan postauksen otsikolla Shakkimestari (kannattaa kesälukemiseksi vähintäänkin käydä hakemassa postauksen kirjavinkki ;-)

Tänä vuonna lukujärjestystä tehdessäni twiittasin päivittäin hashtagilla #lukujärjestys. Tuota hashtagia seuraamalla saa varsin hyvän kuvan siitä, miten prosessi eteni. On siellä toki muidenkin lukujärjestystwiittejä samassa jonossa ;-)

Tänä vuonna olen erityisen tyytyväinen lukujärjestykseen. Aina joutuu tekemään isoja kompromisseja, jotta koko paletin saa toimimaan, mutta nyt mielestäni lukujärjestystä ohjaa pedagogiikka paremmin kuin aiemmin. Olen yrittänyt entistä rohkeammin käyttää opettajien vahvuuksia hyödyksi. Tämä näkyy erityisesti liikunnan, käsityön ja musiikin kohdalla. Viime vuonna saimme erittäin paljon kannustavaa palautetta siitä, että pienessä määrin tätä ryhmittelyä oli tehty jo viime vuonna. Ensi lukuvuonna kaikki 3-6 luokkien liikunnat ovat alan huippuosaajilla. 5-6 luokkien musiikit on laitettu niille opettajille, joilla on osaamista bändisoitosta ja muut musiikit muuten vaan hyville soittajille.

Käsityön opetus oli tänä vuonna erityisen haasteellinen sijoitettava. Koulussamme on jo 12 käsityön ryhmää sekä tekstiilityössä, että teknisessä työssä. Se tarkoittaa sitä, että helpoimmat sijoituspaikat eli päivien alut ja loput eivät riitä koska kouluviikossa on vain 5 aamua ja 5 iltapäivää. Kun tilojakin on vain yhdet kumpaakin, täytyy väkisin käyttää myös keskipäiviä. Keskipäivällä taas kaikki opettajat ovat tunneilla, mutta koska tn ja ts vaativat kummatkin samaan aikaan yhden opettajan eli yhteensä kaksi opettajaa, tarvitaan yksi ylimääräinen opettaja. Käytännössä Vuorenmäessä tuo ylimääräinen opettaja, joka vapauttaa jonkun muun opettajan oman luokan opetuksesta siksi aikaa kun opettaa käsityötä jollekin muulle, on joko rehtori tai englannin lehtori. Englannin lehtorikin voi vapauttaa opettajan ainoastaan silloin kun hän opettaa koko ryhmää, ei puolta luokkaa. Sijoittelu menee monesti haastavaksi, kuten tänäkin vuonna.

Viime vuoden lukujärjestyksen sijoittelua helpotti suuresti se, että saimme POP -rahalla palkattua ns. resurssiopettajan, joka pystyi muutamalla tunnilla olemaan apuna noissa hankalissa sijoituksissa. Tulevana lukuvuonna meillä on rahoitus resurssiopettajaan vain tammikuun loppuun asti. Näin ollen resurssiopettajan varaan ei voi laskea, koska resurssi loppuu kesken lukuvuoden.

Yhtään tuota lukujärjestystyötä ei helpota se, että palkkarahoja on budjetissa laskettu vain opettajan opetusvelvollisuuden mukaan. Ylitunnit siis venyttävät budjetin melkein väkisinkin yli. Tein tänä vuonna laskelmia ja laskin, että oman koulumme opetuksen järjestäminen vaatii 532 tuntia viikossa, jotta kaikkien opettajien opetusvelvollisuus saadaan täyteen. Tuo on siis laskennallinen minimi. Minimillä lukujärjestyksen tekeminen ei aina ole mahdollista, koska jokainen palanen ei vaan osu ihan mihin vaan kohtaan tuossa palapelissä. Oman kouluni lukujärjestyksessäni noita ylitunteja tuli yhteensä kaikkiaan 16. Suurin osa selittyy sillä, että koulussamme on vain yksi englannin lehtori, jonka opetusvelvollisuus kattaa noin puolet tarpeesta. Ylitunteja tulee siis englannin opetuksen takia väkisin. Opetusta on pakko jakaa myös luokanopettajille, koska yksi lehtori ei pysty kaikkea opettamaan. Koska opettajien palkat on kuitenkin laskettu opetusvelvollisuuden mukaan, yhtälö on hyvin haastava. Em. seikat saavat minut väkisinkin kaipaamaan monien kuntien käyttämää tuntikehysmallia, jolloin koulu saa tietyn laskennallisen määrän tunteja ja sillä on pärjättävä.

Kokonaan oma lukunsa lukujärjestystyössä ovat kuljetusten aiheuttamat raja-arvot. Koulumme 395 oppilaasta yli kolmannes (140 lasta) kulkee bussilla tai taksilla koulumatkansa.Näiden lasten koulupäivä täytyy aina alkaa viimeistään klo 9.00. Koulupäivän loppumisessa on enemmän pelivaraa. Aamulla bussit ja taksit eivät kulje kuitenkaan enää klo 10. Oman koulumme kuljetusoppilaat on pyritty sijoittamaan keskitetysti tietyille luokille, jotta hallinnointi ja lukujärjestystyö olisi helpompaa. Vuosien varrella uusia muuttajia on tullut, eikä kuljetusluokkia voi kasvattaa loputtomasti, niinpä meillä on myös luokkatasoja, joilla on kaikilla kolmella rinnakkaisella luokalla kuljetettavia.

Lukujärjestyksen kiemuroista voisi kirjoittaa vaikka kirjan. Nyt on kuitenkin juhlan aika! Lukujärjestys on jälleen kerran valmis! Kun viikon pakertaa vain yhtä asiaa, tekee ylipitkiä päiviä ja joskus öitäkin, aloittaa muutaman kerran alusta jonkun umpikujan takia ja kuitenkin vihdoin saa viimeisen palan sijoitettua, tunne on kieltämättä hyvä. Lukujärjestys kun on kuin käänteinen palapeli. Yleensä palapelit helpottuvat loppua kohden, kun palat vähenevät. Lukujärjestyksen tekeminen taas vaikeutuu koko ajan, mitä vähemmän paloja on jäljellä. Monesti sen yhden viimeisen tunnin sijoitus kestää saman verran kun kolmen ensimmäisen luokkatason sijoitukset yhteensä.

Nyt lukujärjestys on kuitenkin jo lähtenyt eteenpäin kunnan kuljetusvastaavalle kuljetusten järjestämistä varten. Se onkin oma shownsa, mutta sen hoitavat sen alan osaajat. Minä saan nyt keskittyä niihin muihin rehtorin kesätöihin ja hiljalleen alkaa siivota mennyttä lukuvuotta pois pöydältä ja laskeutua kohti viikon päästä alkavaa lomaa ;-)

Ps. Lopuksi haluan vielä lausua kiitokset. Tänä vuonna kiitokset menevät erityisesti Nurmijärven yhteiskoulun rehtori Mikko Jordmanille, joka jälleen sparrasi alkuun Kissi -ohjelman käytössä. Toiset kiitokset menevät loistavalle lounasseuralleni, Leilalle, naapurikoulun erinomaiselle rehtorille ja hyvälle kollegalle. Kollegiaalinen tuki on tärkeää kun tekee sitä vuoden kovinta rypistystä -rehtorin vuoden "lopputyötä".

Ps2. Myös Auroran koulun rehtori Martti Hellström on kirjoittanut tänä keväänä omasta lukujärjestystyöstään. Löydät postauksen täältä.

Puhe

Ohessa tänään pitämäni kevätjuhlapuhe koulumme kevätjuhlassa:

Hyvät juhlavieraat

Vuorenmäen koulun toinen toimintavuosi on saatettu onnellisesti päätökseen. Koulun tehtävä on valmentaa elämää varten –antaa juuret ja siivet, joilla nousta kerran lentoon kuin tuolla taustalla näkyvä 6. –luokkalaisen Piian piirtämä hieno joutsen.

Tähän työhön tarvitsemme jatkuvasti myös kotien apua. Meidän tehtävämme on yhdessä tukea näiden hienojen lasten ja nuorten kasvua kohti sitä hetkeä, kun he ensimmäistä kertaa kokeilevat sitä, miten omat siivet kantavat. Sitä on kasvatuskumppanuus.

Tänä vuonna koulustamme lähtevät ensimmäiset kuudennet luokat Veikkolan yhtenäiskouluun. Toivon, että ne matkaeväät, joita he ovat mukaansa saaneet niin nykyisiltä, kuin edellisiltäkin opettajiltaan, kantavat heitä taas askeleen lähemmäs itsenäisyyttä. Aineopetusjärjestelmässä ei ole enää turvallista luokanopettajaa muistuttamassa aina uudestaan samoista asioista. Vastuu omasta koulutyöstä kasvaa. Ei varmaankaan ole sattumaa, että vastuullisuus on myös noussut yhdeksi koulumme arvoista.

Vuorenmäen oppimiskeskuksen nyt julkistettava logo ja siihen sisältyvä slogan –huipulle on monta tietä –kertovat osaltaan myös arvoistamme. Näemme jokaisen oppijan erilaisena, omine vahvuuksineen ja haasteineen. Logon on suunnitellut koulumme neljäsluokkalainen Jenni. Mielestäni Jenni on hyvin tavoittanut meille niin keskeisen yhdessä tekemisen meiningin.

Olemme halunneet vahvasti sitoutua myös siihen, että kokeileminen, ja sen kautta myös epäonnistuminen, on sallittua –jopa toivottua. Jos emme koskaan elämässä epäonnistuisi, kertoisi se siitä, että emme olisi asettaneet tavoitteita riittävän korkealle. Omalla mukavuusalueella on helppo onnistua. Huippusuoritukset vaativat kuitenkin paljon harjoittelua ja epäonnistumisiakin. Mikael Granlund ei tehnyt kuuluisaa ilmaveiviään Bratislavassa sattumalta, vaan yksi onnistunut nappisuoritus oli vaatinut vuosien harjoittelun –ja paljon epäonnistumisia. En toivota teille epäonnistumisia, mutta toivon, että kannatte Vuorenmäestä mukananne kokeilun hengen -asenteen, jossa ei pelätä epäonnistumista.

Lopuksi haluan vielä lausua muutaman kiitoksen:

Kiitän Teitä huoltajia siitä, että olette antaneet oman panoksenne koulutyöhön huolehtimalla lasten perustarpeista. Kannustan edelleen matalalla kynnyksellä olemaan yhteydessä kouluun.

Kiitän opettajia ja avustajia heidän huikeasta ammattitaidostaan ja lämpimästä asenteestaan, jossa lapsi on pidetty aina keskiössä.

Lapsen hyvinvoinnin eteen tekevät myös työtään laitoshuoltajat, keittiöhenkilökunta, vahtimestari ja huoltomiehet, jotka huolehtivat omasta alueestaan. Kiitos myös Teille!

Ja lopuksi se kaikkein tärkein kiitos. Kiitos kaikille koulumme oppilaille. Olette tehneet pitkän ja ehkä raskaankin vuoden. Olette menestyneet hienosti. Ihan kohta on loman aika.

Hyvää kesälomaa kaikille!

(Puheesta olen lasten nimet lyhentänyt vain etunimiksi. Muuten puhe on sanasta sanaan sama kuin kevätjuhlassa.)

Johtamisopissa

Johtaminen on luonteeltaan sellaista, että siihen ei oikein koskaan valmistu -parhaimmillaankin vain kypsyy johtajana. Maailma muuttuu koko ajan ja myös johtamisen on reagoitava tähän muutokseen. Toisaalta hyvä johtaja myös tunnistaa (ja tunnustaa) oman keskeneräisyytensä, oppii olemaan sinut sen kanssa ja oppii, miten omat heikkoudet, eivät liikaa vaikuta johtamistyöhön. Yksi tärkeä keino reflektoida omaa johtamistaan ja päivittää osaamistaan, on kouluttautuminen.

Olen itse nyt 8 vuotta rehtorina toimittuani vihdoin päässyt JEAT (tai JET) -koulutukseen (Johtamisen erikoisammattitutkinto). Tämän koulutuksen järjestää Omnia oppisopimuskoulutuksena ja kouluttavana yhteistyökumppanina on Haaga-Helia. Viime viikon torstai ja perjantai olivat ensimmäiset ns. lähipäivät, jolloin tapasimme ensimmäistä kertaa tuon Kauniaisten ja Kirkkonummen esimiehistä koostuvan ryhmän.

JEAT -koulutukseen pääsemisen ehtona on periaatteessa useiden vuosien johtamiskokemus, mutta sain perusteltua meillä myös apulaisrehtorin kouluttautumisen. Apulaisrehtori on niin keskeinen osa koulun johtamisjärjestelmää, että pidän erittäin tärkeänä sitä, että myös apulaisrehtoreiden johtamisosaamiseen panostetaan. Niinpä siis aloitamme 1½ vuoden urakan Mervin kanssa yhdessä.

Kun esimiehiä koulutetaan, otetaan koko työyhteisö prosessiin mukaan. Ensi viikkojen aikana työyhteisömme arvioi meidän kahden johtamista ja antaa siitä palautetta kirjallisesti. Tuo palaute on osaltaan vaikuttamassa siihen, mitä johtamisen osa-alueita erityisesti lähdetään kehittämään. Ne, joille ei kuulu suoraa esimiesvastuuta, eivät voi valita kehittymisalueekseen henkilöstöjohtamista, mutta muut vaihtoehdot ovat käytettävissä. Näitä ovat mm. asiakkuuksien johtaminen, tuotannon johtaminen tai toiminnan (prosessien) johtaminen ja organisointi.

Jo ensimmäiset päivät tuntuivat antoisilta vaikka olen aika monta pidempääkin koulutusta käynyt (viimeisenä Palmenian Kehittyvä rehtori 30 op.). Koulutuksissa aina tärkeimmäksi ei nousekaan itse opetus, vaan vertaiskeskustelut ja yhteinen jakaminen kollegoiden kanssa. Myös viime viikon lopulla nautin erityisesti siitä, että sai tavata ja vaihtaa ajatuksia muiden esimiesten kanssa. Tulee tuuletettua omaa ajatteluaan.

Omalla koulullamme tapahtuu nyt monella saralla. Olen itsekin mukana myös Digiajan opettaja -koulutuksessa, jonka tavoitteena on viedä koulun toimintakulttuuria 2020 -luvun tieto- ja viestintätekniikan käytön suuntaan, antaa tvt -valmiuksia koko työyhteisölle ja ennen kaikkea luoda innostavaa ilmapiiriä, jotta asioita tapahtuu. Toisaalta tämä oma JEATini nivoutuu varmasti myös osaksi tuota Digiajan opettaja -koulutusta. Myös toimintakulttuurin muutos kun vaatii johtamista. Näin siis, en koe käyväni kahta erillistä koulutusta, vaan kaikki liittyy kaikkeen.

JEAT on kova rutistus. Varmasti tulee vielä hetkiä, jolloin usko meinaa loppua, mutta noita hetkiä varten onkin hyvä, että meitä on kaksi tuossa koulutuksessa. Toisaalta jokaisella on myös oma ns. työpaikkaohjaaja omasta kunnasta. Omana ohjaajanani on kokenut rehtori ja juuri nimityksen ruotsinkielisen puolen opetustoimenjohtajaksi saanut Mikael Flemmich. Uskon, että tuo yhteistyö myös tuo paljon uutta omaan ajatteluuni.

Vielä ei ole mitään suurta ja mullistavaa päivitettävää, mutta on lupa odottaa suuriakin. Yritän välillä aina ehtiä päivittää myös opintokuulumisiani tähän blogiin. Jää seuraamaan.

Tunnustusta blogilleni

Vaikka alkuvuosi on mennyt blogin suhteen varsin hiljaisesti ja bloggaava kollegani Martti Hellström kuittasikin jo kerran Twitterissä, että "Vuorenmäen koulussa on edelleen joulu", blogini on kuitenkin saanut myös mukavaa tunnustusta. Tuoreessa Opetus2000 -sarjan kirjassa Verkosto vahvaksi, blogini mainitaan yhtenä kolmesta rehtorien pitämistä blogeista. Olen tästä huomiosta luonnollisesti kiitollinen. Se myös osittain sai minut taas aktivoitumaan ja kirjoittamaan.



Tämän alkaneen vuoden kuluessa bloggaavien rehtoreiden määrä on myös kasvanut ja olenkin lisännyt omaan reksiblogien luettelooni, blogini kylkeen, Mäntsälän Riihenmäen rehtorin Saija Hellströmin blogin. Kannattaa tutustua Saijan ensimmäiseen bloggaukseen. Rehtorin työ on luonteeltaan sellaista, että moni meistä törmää vuorokauden sisällä olevien tuntien (toistaiseksi vielä 24) tuomaan rajoitteeseen. Kaikkea ei vaan aina ehdi. Saijakin on vasta päässyt alkuun, mutta odotamme jo nyt mielenkiinnolla jatkoa.

Mikä meitä reksejä sitten oikein pitää kiireisenä? Itselläni tämä alkuvuosi on mennyt hyvin pitkälle ihmisten parissa. Olen irrottanut enemmän aikaa oppilaiden, huoltajien ja henkilöstön kohtaamiseen. Tosiasiassa, henkilöstö on varmasti se, joka on välillä joustanut näiden kahden muun kustannuksella. Olen kuitenkin yrittänyt tarjota työpanostani perheiden moninaisiin tarpeisiin käydä keskustelua lasten koulunkäynnistä, olen istunut oppilaiden kanssa pohtimassa ystävyyssuhteita, koulun sääntöjä jne. Hallinto on sitten hoitunut siinä sivussa -iltaisin. Olen kuitenkin nähnyt tärkeäksi sen, että ihminen kohdataan sillä hetkellä kun siihen on tarvetta, eikä parin viikon päästä. Heti on pakko myöntää, että n. 400 oppilaan koulussa tämä ei täysin ole mahdollista. Varmasti on myös karuja epäonnistumisia siinä, että aikatauluja ei ole saatu sopimaan. Yritystä kuitenkin on ollut.

Alkuvuonna on myös ollut monenlaista kivaa yhteistä, joka on osaltaan vienyt aikaa, mutta toisaalta myös luonut tunnelmaa. Yksi tällainen hauska tapahtuma oli koulumme talviliikuntapäivä juuri ennen hiihtolomaa. Päivän aikana jokainen oppilas pääsi osallistumaan ja hauskaa taisi olla kaikilla. Lajit oli valittu niin, että valmiita mestareita ei ollut. Oli mm. tandemhiihtoa, lumenkeruukisaa, tarkkuusheittoa ja hankisalibandya. Yksi kaikkein hauskimmista jutuista oli jälleen opettajien ja oppilaiden välinen ottelu -tänä vuonna norsupalloa. Viime vuonna pelasimme harjapalloa. Kukaan ei enää muista lopputulosta, mutta hauskaa oli kaikilla. Sekä opettajat että oppilaat tuulettivat näyttäviä tuuletuksia. Tuomaripeliltäkään ei täysin vältytty, mutta kentältä poistuttiin hymyssä suin ja kättelyiden kautta.



Pidin itsekin pitkästä aikaa hiihtoloman ja heittäydyinkin lomille oikein kunnolla. En lukenut sähköpostia tai ammattikirjallisuutta. Puhelinkin oli poissa päältä. Kun tällaiselta lomalta palaa, töitä tietysti riittää. Tämän viikon olen ottanut kertynyttä sumaa kiinni. Viikossa sain kiinni sähköpostin, hallintopäätösten ja henkilöstöpäätösten suman (=henkilöstön lyhyet virkavapaat > opettajahan on sairaanakin virkavapaalla, josta tehdään päätös), Helmi -viestit ja sain maksettua jopa kertyneet laskut. Siinä sivussa pidin useita oppilaspalavereita, tapasin huoltajia, pidin 10 oppituntia jne. Ainoa, jossa en vielä päässyt lomaa edeltävään tilaan, oli lomakilot. Niitä pudotetaan vielä muutama viikko ;-)