Kevätjuhlapuhe 2021

 Hyvät juhlavieraat. Arvoisat alakoulun päättävät kuudesluokkalaiset.

Me seisomme nyt täällä koulun kentällä: etäällä toisistamme, luokittain ja turvavälein. Kuitenkin minulla on vahva tunne siitä, että olemme täällä yhdessä, yhtenä kouluna - Vuorenmäen kouluna.

Moni huoltaja ja osa teistä kuudesluokkalaisista on kysynyt minulta viime päivinä: ”Saammeko me kevätjuhlan? Kukitetaanhan meidät, kuten kaikki aiemmatkin kuutoset?” Kun katselette nyt ympärillenne, tässä on teille vastaus.

Tämä vastaus on kaikkien oppilaiden ja kaikkien opettajien ja ohjaajien yhteinen vastaus siihen yhdessä olemisen kaipuuseen, jota olemme kaikki koko lukuvuoden tunteneet. Mutta hyvät kuudesluokkalaiset, ennen kaikkea me halusimme tämän juhlan teitä varten!

Erilaisia vaihtuvia kieltoja ja rajoituksia olemme tämän vuoden aikana saaneet useaan otteeseen. Niitä on luokissa noudatettu hienosti ja sen seurauksena koulumme onkin selvinnyt tästä pandemiasta varsin vähällä. Tästä haluankin kiittää teitä ihan kaikkia. Myös tänä juhlapäivänä halusimme edelleen pitää ohjeistuksista kiinni. Siksi olemme täällä pihalla, väljästi ja luokat erillään.

Me emme voi yksin pysäyttää koronaa. Me emme voi päättää rajoituksista tai siitä, missä järjestyksessä rokotuksia annetaan. Me voimme ainoastaan päättää siitä, miten valitsemme itse toimia.

Elämässä on monesti näin -ihan ilman koronaakin. Meidän omat valintamme ja asenteemme vaikuttavat siihen, millaisena maailman näemme ja osittain myös siihen, miten maailma näkee meidät.

Hyvät kuudesluokkalaiset, te olette nyt siirtymässä 7. luokalle toiseen kouluun, vaikkakin vain tuohon tien toiselle puolelle. Tässä kohtaa moni saattaa pohtia, miten minut siellä otetaan vastaan? Katoanko massaan?

Kirjoititte opettajillenne viestejä kuluneella viikolla. Niistä välittyy haikeus ja jopa suru siitä, että kuusi vuotta arkenne täyttänyt koulu vaihtuu. Moni lupasi viesteissään tulla käymään myöhemmin. Ovi on teille aina auki.

Vuorenmäen koulu on nuori koulu. Juhlimme tänä vuonna vasta 10. toimintavuottamme. Syksyllä meille on suunnitteilla kymmenvuotisjuhlat. Toivomme kaikki, että silloin saamme juhlia kunnolla: kokoontua yhteen, laulaa yhdessä, kutsua vanhemmat ja monet muutkin mukaan.

Vuorenmäen koulun logossa on koulumme slogan: ”Huipulle on monta tietä.” Toivon, että muistatte sen koko elämänne ajan. Kaikki eivät kulje huipulle samaa reittiä, mutta kaikille tie huipulle on auki. Valitse reittisi viisaasti, pidä tavoite kirkkaana mielessäsi ja tee sinnikkäästi töitä tavoittesi eteen. Sillä sanakirja on ainoa paikka, missä menestyminen tulee ennen työtä.

Kevätjuhlapuhe 2016

Kevätjuhlapäivä on täynnä monenlaisia tunteita. Joitakin oppilaita kenties näin aamulla jännittää esiintyminen kevätjuhlassa. Väitetään, että pieni jännitys jopa parantaa esitystä. Toiset oppilaista ehkä odottavat kovasti lukuvuositodistusta. Muutamaa se saattaa jopa pelottaa. Olenko tehnyt riittävästi töitä ja yrittänyt? Millaisia arvosanoja tai numeroita minun todistukseni sisältää?

Tänä keväänä jaetaan viimeistä kertaa tämänmuotoiset todistukset. Ensi elokuussa käyttöön otettavat uudet opetussuunnitelmat muuttavat myös oppilasarviointia merkittävästi. Arvioinnissa otetaan askel yksilöllisempään ja myönteisempään suuntaan. Vähän karrikoidusti voisi sanoa, että jos tähän asti ollaan osaamisesta etsitty aukkoja, ensi syksystä meidän opettajien tulisi keskittyä enemmän oppilaan vahvuuksiin. Nämä erilaiset luonteenvahvuudet on otettu tänä keväänä myös kevätjuhlaamme teemaksi. Rohkeus, auttavaisuus, sinnikkyys tai ahkeruus ovat näkyneet esityksissä.

Arvioinnissa korostuu tulevaisuudessa myös oppilaan oma arvio itsestään oppijana lisääntyvän itsearvioinnin muodossa. Rinnalle tuodaan myös vertaisarviointi eli opettelemme antamaan palautetta toinen toisillemme. Erilaiset arviointikeskustelut ovat jo pitkään olleet koulujen arkipäivää. Tulevaisuudessa tällaisten keskusteluiden ja kodin ja koulun välisen yhteistyön merkitys kasvaa entisestään.

Aloitin puheeni tunteista. Myös tällaiset keskustelut ovat monesti vahvasti latautuneita erilaisilla tunteilla. Lasta saattaa jännittää, mitä minusta siellä puhutaan? Ja samalla tavalla äitiä tai isää voi jännittää, mitä minun lapsestani sanotaan? Opettajaakin voi hermostuttaa. Miten osaan tuoda asiat oikein ja rakentavasti esille? Miten luon hyvän keskusteluyhteyden?

On hyvä näiden kysymysten keskellä miettiä, kuka on näiden keskusteluiden päätähti? Meidän aikuisten tehtävä on saada tunnelma sellaiseksi, että oppimisesta on helppo puhua. Meidän tehtävämme on opastaa ja ohjata lasta löytämään omat vahvuutensa. On myös tärkeää, että lapsi osaa asettaa tavoitteita omalle koulutyölleen. Mutta kaikkein tärkeintä on, että me vanhemmat näytämme, että sinä olet meille rakas ja tärkeä ja me olemme kiinnostuneita sinun oppimisestasi.

Tänään on juhlan aika. Minä kehotan juhlistamaan sitä, että yksi kouluvuosi on taas hienosti tehty töitä. Joillakin se on ollut ihan ensimmäinen. Miettikää, mitä kivaa tekisitte yhdessä tänään? Sinun työsi ansaitsee tulla huomioiduksi.

"No niin" ICP2015LED evaluation

Have you ever experienced a happening (scout camp, festival, hike or whatever) that you would want to last for ever. I have. I've been to a numerous camps and other overnight trips that have been emotionally so strong that it has been a little hard to get back to your normal routines.

This week has been one of those experiences. I was not camping with a great team that got so close that it was hard to say goodbye. I was in a convention! Yes! ICP2015LED convention in Helsinki. I understand your surprise. How can that be emotionally touching? I'll explain.

 

ICP2015LED was a huge convention for principals held at the Finlandia Hall in Helsinki earlier this week. ICP is the International Confederation of Principals and LED means Leading Educational Design. ICP was last in Helsinki 16 years ago in 1999. So, it is not an everyday event.

This year 1200 principals from numerous countries (Australia, USA, Uganda, Kenya, South Africa, Canada, New Zealand, China, Japan etc.) from all over the world travelled to Helsinki to discuss about leading the educational design.

 The structure of the convention was pretty simple. Everyday we had two keynotes and two parallel sessions (workshops). The keynote speakers were top of the line: Andre Nöel Chaker, Pasi Sahlberg, Alf Rehn, Vanessa de Oliveira Andreotti, Eduardo Andere, Andrew Cole, Olive Muganda and Pekka Hyysalo. The topics were about the Finnish Miracle, Invisible Learning, Creativity, Global Citizenship, Motivation just to name a few.

 

I took the whole menu. I saw everything I possibly could. This was once in a lifetime opportunity to hear world class keynotes and experience real international atmosphere BIG TIME.

Why I think it is important for a principal to spend four days in a convention like this? I believe that we as principals need to have a clear picture of what is going on in the field of education. We need to know why we are here and where the world of education is going. We, as the topic of the convention says, are educational designers. We lead the change in the education. In Finland at the moment it means eg. the curriculum 2016 project, the use of ICT, fighting against sitting etc. Sitting is the new smoking, said Sahlberg ;-) This is a topic that has been raised by the curriculum 2016, Finnish government, Ministry of Health etc. etc.

During those four days at the Finlandia Hall I had wonderful discussions with people from all over the world. I discussed about the school system of Kenya with a Kenyan principal and got a better vision why they are organizing their schools like they are. I talked with the Australians and learned from them. I had a nice conversation with a principal from Uganda. He was leading a school of 2000 pupils. I also talked to Finnish experts and numerous other Finnish principals.

In the evenings we had a ceremony at the Helsinki City Hall and a gala dinner at Hotel Kalastajatorppa. That was a less formal way of connecting with these wonderful people. We all felt we are doing an important work. The children were on focus all of the time. The wonderful pupils of Finnish schools were also performing at the convention and the gala and other ceremonies. What a talent we have in our children. The future is theirs'.

 

The keynote of all the keynotes was the last one. It was held by a Finnish free skier Pekka Hyysalo who had a major injury in April 2010. He paralyzed but has fought his life back ever since. He didn't give up and believed in his dreams. He dreamed of walking, running, skiing, running a marathon etc. He and his wonderful, positive personality made a huge impact on the convention guests. At the end of his speech the audience gave a long standing ovation to this young man.

For four days (and almost the nights too) we as principals lived and breath the same air of our dream of the better world through a better education. We learned from each other, we laughed and talked and shared our knowledge and vision of the better education. For four days we were united. I hope we all carry the spirit of Helsinki back to our home towns and our schools.

I want to thank the Finnish ICP2015LED committee for their 2,5 years work. It was definitely worth it! I wish to thank all my colleagues from all over the world for sharing your thoughts. What a great time we had!

ps. Why is there "no niin" in the topic? At the convention quite a few keynote speakers had learned a few words of Finnish - of course. Mr. Chaker who is married to a Finnish woman taught the audience two ways of saying "nonsense" in Finnish: "höpö höpö" or "hölö hölö" and an other speaker had learned why the Finns always start with a phrase "no niin" ("well"). It means that something is about to begin. It is the first phrase many people say when they are about to say something ;-) 

No niin, I wish this convention was a start of something BIG. A revolution of education!

Kevätjuhlapuhe 2015

Suomalainen koulu elää tällä hetkellä vahvassa murroksessa. Kaikissa Suomen kouluissa otetaan vuoden päästä käyttöön uusi opetussuunnitelma. Opetussuunnitelma eli OPS määrittää ne aiheet ja asiat, joita kouluissa opetellaan.

OPS2016 velvoittaa hyvin selvästi ottamaan oppilaat ja huoltajat mukaan opetussuunnitelmatyöhön. Tällä kuluneella viikolla lähes kaikissa luokissa onkin jo ehditty OPS:iin pureutua. Oppilaat ovat yhteistyössä toisten luokkien kanssa pohtineet mm. sitä, miten kunkin meistä tulisi toimia, jotta kukin saa tuntea koulussa olonsa turvalliseksi ja arvostetuksi tai sitä, että mistä tiedän, onnistuneeni koulutyössä?

Teidät huoltajat otamme mukaan tähän työhön syksyllä. Ja koska pyrimme kulkemaan etulinjassa, mehän olemme jo kahtena viime vuonna osallistaneet teitä tähän prosessiin. Olemme toiminnallisissa vanhempainilloissamme pohtineet mm. sitä, mistä syntyy hyvinvoiva koulu tai hyvä yhteistyö kodin ja koulun välille.

Uuden opetussuunnitelman näkökulma muuttuu vahvasti opettamisesta oppimiseen. Opettajan rooli muuttuu yhä enemmän oppimisen ohjaajaksi ja kukin oppilas on itse aktiivinen oppija. Yhä tärkeämmäksi taidoksi nyky-yhteiskunnassa nouseekin oppimaan oppiminen. Emme enää opettele koulussa pelkästään tietoja vaan entistä enemmän myös taitoja.

Tulevaisuuden koulussa tarvitaan oman elämänsä Lokki Joonataneja. Sellaisia, jotka eivät ajattele, mitä muut minusta ajattelevat tai onko näin toimittu aina ennenkin. Tarvitaan sellaisia oppilaita ja opettajia, jotka uskaltavat etsiä omaa intohimoaan. Sellaisia, jotka uskaltavat toteuttaa itseään, mutta kuten Joonatankin, silti ajatella myös yhteistä, koko yhteisön, hyvää. Kirjassa Joonatan karkoitettiin laumasta, mutta hän uskoi, että rakastamalla laumaansa ja antamalla anteeksi, hän voisi tuoda hyvää myös muiden lokkien elämään.

Hyvät kuudesluokkalaiset, te olette mahtava osoitus siitä, mitä kaikki tämä edellä kuvattu voi olla käytännössä. Te olette tämän vuoden aikana yhdessä opettajienne ja apulaisrehtorin kanssa toteuttaneet uskomattoman hienon projektin, jossa rakensitte ensin omat digitaaliset mikroskooppinne, otitte niillä kuvia käyttäen omia puhelimianne ja järjestitte töistä hienon näyttelyn sekä Veikkolan koululle, että tänne Vuorenmäkeen ja sen jälkeen vielä kirjastolle.

Osa teistä on löytänyt oman intohimonsa näyttelemisestä. Ilmaisutaidon ryhmä on itse kirjoittanut äsken nähdyn näytelmän. Upeaa työtä!

Olette osoittaneet ennakkoluulottomuutta myös uuden oppimisen suhteen. Olen itse saanut opettaa kahdelle näistä luokista mm. historiaa. Olemme tehneet töitä hyvin vahvasti jo nyt uuden opetussuunnitelman hengessä. Olemme työskennelleet tehden pitkäkestoisia projektitöitä. Osaatte hallita ajankäyttöänne, suunnitella projektinne etenemistä ja lopputulokset ovat kerrassaan upeita.

En tiedä, mitä teistä tulee, kun kasvatte aikuiseksi. Mutta toivon, että säilytätte uteliaisuutenne ja kiinnostuksenne uusia asioita kohtaan. Todennäköisesti osaa niistä ammateista, joihin te päädytte ei ole vielä olemassa. Uuden äärellä pärjää kuitenkin aina kun luottaa itseensä, kun on kyky oppia uutta ja kun ei lannistu, vaikka muut olisivatkin kanssasi eri mieltä.

”Joonatan kaarteli hitaasti uloimpien luotojen yläpuolella ja odotti. Tämä hiomaton nuori lokki Fletcher oli lähes täydellinen lento-oppilas. Se oli voimakas ja kevyt ja nopea ilmassa, mutta suunnattomasti enemmän merkitsi, että sitä poltti palava halu oppia lentämään.”

Toivon, että nämä vuodet Vuorenmäen koulussa ovat vahvistaneet siipiänne ja antaneet teille palavan halun oppia uutta.

Haluan kiittää ihan jokaista teistä oppilaista tästä hienosta kouluvuodesta ja samalla haluan kiittää myös teitä kodin tukijoukkoja siitä, että olette tehneet kanssamme hyvää yhteistyötä. Iso kiitos kuuluu myös koulumme henkilökunnalle, joka on rohkeasti lähtenyt uusille oppimisen poluille.

Toivotan kaikille meille, hyvää kesää!

Johtoryhmä toimii

Tänään esittelin opettajakunnalle koulumme uusimman johtoryhmän edustajan - Jonna Kojon. Jonna seuraa Tarjaa 3.-4- -luokan tiimivastaavana kun Tarja jää virkavapaalle joulukuussa. Jonnan astuttua riviin, koko johtoryhmämme apulaisrehtoria ja rehtoria lukuun ottamatta on nyt vaihtunut reilun kolmen vuoden aikana. Vaihtoväli ei ole ollut nopea vaan pikemminkin suhteellisen hidas. Jonna astuu remmiin mielenkiintoisessa vaiheessa, sillä tiimien ryhmäkehityskeskustelut ovat edessä joulukuun alussa tiiminvetäjien johdolla.

Viime keväänä päätin, että johtoryhmätyötä uudistetaan siten, että se ei ole enää yksi pedagogisista aihetiimeistämme vaan oma tiiminsä, joka kokoontuu ihan oman aikataulunsa mukaan joka viikko. Ihan joka viikko emme ole kokoontuneet mutta muutamaa harvaa poikkeusta lukuun ottamatta kyllä. Halu sitoutua jokaviikkoiseen kokoontumistahtiin oli yksi kriteeri myös sille, keitä johtoryhmään valittiin. Elämäntilanteet tai muut työt voivat vaikuttaa siihen, ettei omaa innostusta johtoryhmätyöhön kaikilla ole. Opettajan työaika on myös niin kummallinen reliikki jostain menneiltä ajoilta, että jos siitä aikoo pitää kiinni ei kannata sitoutua mihinkään mihin ei ole pakko. Johtoryhmäläisen intohimo täytyy kuitenkin olla jossain muualla kuin työajan minimoinnin ja oman vapaa-ajan maksimoinnin välimaastossa. Innostava työtehtäväkin voi olla intohimon kohde.

Tänä syksynä minulta on useasti kysytty, mikä sinulle antaa voimaa ja innostusta työssäsi. Vastaukseni on ollut joka kerta sama: toimiva johtoryhmä. Meillä on nyt johtoryhmän koostumus ja johtoryhmätyön aikataulutus saatu kohdilleen niin, että työ on alkanut tuottaa hedelmää. Johtoryhmä on nyt aidosti koulun kehittämisessä rehtorin apuna ja jaetun johtajuuden merkittävä osa.

Eräs tuntemani rehtori tiivisti hyvin hänen oman kokemuksensa koulun johtoryhmätyöstä kertomalla, kuinka kehitystä kyllä johtoryhmässä tapahtuu, mutta kaiken kehityksen edellytys on se, että rehtori hoitaa. Rehtorien työtaakka on nykykoulussa jo muutenkin niin suuri, ettei sitä pidä johtoryhmän ainakaan lisätä. Toiseksi, harva rehtorivetoinen idea tai hanke menestyy kovin pitkään. Innostus pitää nousta opettajista itsestään, jotta uusia hankkeita kannattaa aloittaa.

Meillä toimii tällä hetkellä johtoryhmä, joka on valmis ottamaan vastuuta. Tällä viikolla kävimme läpi koulun turvallisuuteen liittyvää omavalvontaa. Oli ilo huomata, että suurin osa asioista oli hyvällä mallilla. Muutamia kehittämisalueita löysimme. Kun tuli aika nimetä vastuuhenkilöt näiden kehittämisalueiden kuntoon saattamiseksi, heti nousi käsiä pystyyn "minä voin hoitaa tämän, minä voin hoitaa tuon." Koulun turvallisuusvastuu kuuluu ilman muuta leimallisesti rehtorille. Silti se, kuka tekee poistumisalueiden kartat tai kuka tarkistaa poistumisreitit ennen juhlia on tehtävä, joka voidaan jakaa kenelle vaan. Ei rehtorin tarvitse jokaista asiaa hoitaa. On tärkeää, että rehtorin aika riittää niihin tärkeimpiin asioihin: siihen, että ilmapiiri työyhteisössä on hyvä, siihen, että kaikilla on yhteinen ymmärrys organisaation suunnasta, siihen, että jokaisella opettajalla on mahdollisuus onnistua työssään jne.

Kiitokset koulumme upealle johtoryhmälle siitä, että koulullamme on aidosti jaettu johtamiskulttuuri. Kiitos siitä, että jokainen on valmis kantamaan vastuunsa. Tästä on hienoa jatkaa kohti yhä kehittyvää koulua -oppilaiden parhaaksi.