Ritarit videolla

Kuten jo aiemmin olen kirjoittanut, meitä rehtoreita kiikutetaan vähän väliä jos jonkinlaisiin koulutuksiin ja kokouksiin. Toiset ovat ihan hyödyllisiäkin. Osan jättäisi suosiolla väliin. Hankalaksi valinnan tekee, kun koskaan ei etukäteen tiedä, mikä koulutuksen/kokouksen anti on. Tänä syksynä on tuntunut siltä, että näitä koulutusvelvoitteita on ollut ennätysmäisen paljon.

Turhien koulutusten ja kokousten ongelmana ei ole ainoastaan se, että omat hallinnolliset työt kasautuvat, vaan myös se, että olen melko usein poissa opetuksesta. Minulla on kuitenkin 10 tuntia viikossa opetusta. Tänä syksynä jostakin syystä monet menot ovat sijoittuneet loppuviikkoon. Usein ovat jääneet pitämätää samojen luokkien tunnit. Onhan siellä sijainen luokassa, mutta ei se ole sama, vaikka hyvä sijainen yleensä onkin.

Eilen illalla sain päähäni, että jotain kivaa pitäisi keksiä 6C:n historian ryhmälle, jolle en ole montaa tuntia ehtinyt tänä syksynä pitää. Koin huonoa omaa tuntoa ja päätin keksiä jotain kivaa tälle päivälle. Aiheena oli ritarit. Mahtava teema, ajattelin. Kävin ryöstöretkellä poikani huoneessa ja vein IKEA -kassillisen hänen lelujaan ja kirjojaan. Isovanhemmat ovat aikanaan keränneet hänelle mielettömän hienoa Schleich -merkkistä linnaa. Tuon linnan pakkasin kassiin ja ritarit myös hevosineen ja tykötarpeineen.

Ideani oli, että teemme iPadin EduCreations -työkalulla videon ritareista. Oikeastaan ideani ei ollut Power Pointia kummempi, mutta iPad houkutti yksinkertaisuudellaan. Samalla työkalulla saisi sekä kuvat, että tekstin ja tuon kaiken videoksi. Kuutoset ostivat ideani muitta mutkitta ja ryhdyimme toimeen. Tein pikaisen luokan jakamisen ryhmiin ja annoin ryhmille tehtävät. Jokainen ryhmä teki ranskalaisin viiruin pienet muistiinpanot jostain aiheesta. Yhdessä nuo muistiinpanot muodostivat oheisen videon pohjan.

Hauskinta oppilaista oli tietysti linnalla ja ritareilla leikkiminen. Poikia ei meinannut saada irti leluista millään. Kumin palaset lentelivät katapulteilla, kun videota tehtiin. Lopputulos on kuitenkin mielestäni varsin hyvä, ottaen huomioon, että aikaa kului n. 60 minuuttia! Oppilaat toimivat ryhmissä hyvin ja saivat kaikki omat tehtävänsä hoidettua. Ilman heidän kovaa työtään video ei olisi valmistunut. Itse nimittäin toimin lähinnä teknisenä neuvonantajana. Video on pakko "äänittää" EduCreationsilla, sikäli äänetön video olisi kannattanut tehdä Power Pointtina, mutta nyt säästimme kuvien lataamiseen kuluvan ajan, siksi video hieman suhisee ;-)

Koulusihteeri pitää koulun elintoimintoja yllä

Aloitin aamuni tänään yhdessä koulusihteerimme (tai nykyisin toimistosihteerimme) Annen kanssa kunnantalon Erwast -neuvotteluhuoneesta. Tilaisuuteen oli kutsuttu kaikki koulusihteerit ja heidän lähiesimiehensä, rehtorit. Harmittavan harva rehtori oli paikalla. Olemme kiireistä porukkaa. Mutta niin ovat sihteerimmekin.

Tilaisuudessa puhuttiinkin juuri koulusihteereiden työhyvinvoinnista. Taustalle oli tehty työyhteisön voimavarakartoitus (TVVK) koulusihteereiden keskuudessa. Kirkkonummen tulokset olivat usein lähellä maan keskitasoa, mutta joissakin kohdissa tilanne oli kuitenkin huolestuttavampi kuin muualla Suomessa. TVVK mittaa työssä jaksamista hyvin monesta näkökulmasta mm. ergonomia, työn henkinen ja fyysinen kuormittavuus, elämäntapatekijät jne.

Paikalla olleet 6 rehtoria nostivat esille erityisesti koulusihteereiden työajat. Toimistotyöaika ei millään tunnu riittävän ja monesti päivät venyvät pikkutunneille asti tai töitä otetaan kotiin. Lähiesimiehen tehtävä on tietenkin huolehtia henkilöstönsä jaksamisesta ja siitä, että työajoista pidetään kiinni. Viime aikoina koulusihteereiden työmäärä on vain kasvanut ja aina ei ole mahdollista jättää töitä tekemättä. Kun se on mahdollista, voidaan ylitunteja tietenkin ottaa pois -ja otetaankin -mutta se ei poista painetta kaikkein ruuhkaisimmilta ajoilta.

Ainakin rehtorin näkökulmasta eniten koulusihteereitä työllistävät opettajien ja sijaisten palkkaukseen liittyvät asiat, oppilashallinto, laskutus, koulujen iltakäyttöhakemukset ja niihin liittyvät muut asiat sekä kuljetukset niillä kouluilla, joilla kuljetuksia on paljon. Kaikki ovat varmaan hyvinkin sihteerin työnkuvaan liittyviä asioita. Työnkuvat on määritelty yhdessä neuvotellen keskitetysti koko kunnassa. Työaika ei vain millään meinaa riittää kaiken sen työn tekemiseen.

Koulusihteerit ovat hallinnon sihteereitä. Heidän työnkuvansa liittyy selkeästi siihen, mitä rehtori ja apulaisrehtori tekevät. Koulusihteerit eivät siis hoida kaikkia koulun juoksevia asioita -ainakaan meillä. Sen sijaan meillä toimistosihteeri (huom. oikea nimitys) on myös päiväkodin sihteeri. Annen työaika on teoreettisesti jaettu suunnilleen 20% päiväkodille ja 80% koululle. Tosiasiassa koulun tehtävät vievät varmasti paljon enemmän aikaa kuin tuo jako antaisi ymmärtää.

Lukuvuoden alussa koulukuljetukset ovat mielettömän iso yksittäinen työsarka. Koulusihteerit hoitavat kaiken koulukuljetuksiin liittyvän koulun tasolla. Hallintopäätökset siitä, kuka saa tai ei saa kuljetusta tehdään virastolla ja aikataulut myös, mutta oikeastaan kaikki muu jää sihteereille: matkakortit, aikataulujen informointi, yhteydet kuljetusyhtiöihin, huoltajien puheluihin vastaaminen jne. Elokuun, ainakin omassa koulussamme, koulusihteeri lähes asuu koululla. Meillä on 120 kuljetuksessa kulkevaa oppilasta ja heidän kuljetusjärjestelynsä ovat melkein jokaisella yksilölliset. He tulevat haja-asutusalueelta, jonne johonkin aikaan pääsee bussilla ja toisinaan taas ei. Oppilaan kuljetusjärjestelyt voivatkin olla todella mutkikkaita.

Kaiken tämän keskellä koulusihteerit jaksavat kuitenkin hymyillä ja olla ystävällisiä, palvelualttiita ja tehokkaita. Lojaalius työnantajaa kohtaan on myös erittäin suuri. Tuskin koskaan olen kuullut poikkipuolista sanaa ja jos olenkin niin aiheesta. Ikäväkseni joudun toteamaan, että Anne välillä joutuu joustamaan myös minun aikataulujeni takia.

Se mikä on mielestäni kaikkein uskomattominta, on se vilpitön halu tehdä asiat kiireenkin keskellä hyvin. Ja nyt en puhu pelkästään työtehtävistä. Viime viikolla pidimme koulun johtokunnan kokouksen. Olisin voinut tilata pienet tarjottavamme koulun keittiöstä, mutta Anne sanoi, että hän on jo hakenut kaupasta vähän leipää, leikkeleitä ja pullaa. Hän teki tarjoilut. Eikä mitkä tahansa tarjoilut vaan tarjoilut, jotka saivat paljon kiitosta myös kokouksessa. Tällaiset pienet teot tekevät koulusihteereistä koulun hengettäriä. Olen sanonut, etten halua, että Vuorenmäen koulu on liikaa rehtorinsa näköinen vaan kaikkien työntekijöiden ja lasten näköinen. Toivoisin kuitenkin, että aika paljon se olisi koulusihteerimme näköinen. Ja niin se onkin. Hän vaikuttaa merkittävältä osalta myös siihen, miten oppilas kokee koulunsa. Kun matkakortti on hukkunut, kenkä tai kännykkä kadonnut, Anne hoitaa asian kärsivällisesti ja hymyn kanssa pienen koululaisen rinnalla.

Huomenna on kansainvälinen opettajien päivä. Milloin olisi kansainvälinen koulusihteereiden päivä?

Oleellisen äärellä

Tänään oli kevään ensimmäinen opekokous ja tiimitkin pääsivät jälleen kokoontumaan. Opekokous kaikessa perinteisyydessään toi kaivattua rakennetta ja rytmiä taas syksyn hektisyyden jälkeen. Muutostilanteessa (kuten uuden koulun perustamisvaiheessa) tutut ja pysyvät rakenteet tuovat jämäkkyyttä ja tuttuutta arkeen.

Päivällä pidimme pienen yhteisen aloitustilaisuuden myös oppilaiden kanssa. Kertailimme syksyn onnistuneita juhlia ja kiittelin syksyn työstä. Samalla kerrattiin myös oppilaiden kannalta tärkeitä yhteisiä asioita, jotka nousivat suoraan arvoistamme: turvallisuus, vastuullisuus, oikeudenmukaisuus. Puhuimme kiusaamisen vastaisesta työstä koululla, yhteisten tilojen siistinä pitämisestä, välituntileikkien turvallisuudesta talvella ja monesta muusta tärkeästä asiasta. Haastoin koko koulun myös leikkimieliseen kisaan ruokalan saattamisesta entistä viihtyisämmäksi: rauhallinen käytös, hyvät ruokatavat, hiljainen keskustelu jne.

Iltapäivällä myös luokka-astetiimit pääsivät töihin. Opettajat pohtivat koulumme visiota, strategiaa ja toiminta-ajatusta. Ei ihan pieniä asioita päivän päätteeksi. Porukka oli kuitenkin tehokasta ja sai paljon aikaan. Valmista ei ollut tarkoituskaan saada vaan päästä hyvään alkuun.

Samalla sain kirkastettua keskeisimpiä arvojamme taas mieliin (edellä mainittujen lisäksi mm. kasvatuskumppanuus, kokeileminen ja elämyksellisyys). Olemme paljon tehneet tätä pohdintaa, mutta siitäkin huolimatta focus joskus katoaa arjessa. Vaikka itse koen tekeväni melko paljonkin tätä arvotyötä koulussamme, silti joudun välillä palaamaan "lähtöpisteeseen" ja palauttamaan mieleeni, mikä meille on keskeistä. Jos tämä on minulle vielä työlästä, kuinka selvää se sitten voisi olla opettajille. Huomasin, että näitä asioita ei voi liikaa korostaa. Koulumme arvot viitoittavat meille tien. Ne ovat kuin merimerkkejä, ettemme eksy reitiltä.

Kasvatuskumppanuuden hengessä laitoin vielä illalla opettajille ohjeet tammi-helmikuun arviointikeskustelujen järjestämisestä. En pidä arviointikeskustelusanasta, mutta emme ole vielä käyneet keskustelua siitä, miksi noita keskusteluja tulisi kutsua. Lapselle sana arviointikeskustelu viestittää helposti, että kaksi tai kolme aikuista arvioi häntä. Ei varmasti tunnu kovin miellyttävältä. Korostin ohjeistuksessani sitä, että keskiössä pitää olla lapsen kuuleminen. Jos lapsi on mukana keskustelussa, aikuiset eivät saa puhua hänen ohitseen. Tätä varten laadimme apulaisrehtorimme kanssa keskusteluihin tavoitepohjan, jota apuna käyttäen, pienikin lapsi osaa kertoa omia ajatuksiaan koulunkäytniinsä liittyen. Se toimii "karttana", jonka avulla keskustelua on helppo käydä lapsen tasolla, lapsen kanssa.

Toinen asia, jota korostin on se, että keskustelujen tulee suuntautua tulevaisuuteen, ei menneisyyteen. Tästä syystä, näemme nämä keskustelut enemmän tavoitekeskusteluina kuin arviointikeskusteluina. En näe mitään järkeä siinä, että keskustelussa pohdittaisiin vain kulunutta syksyä. Katse täytyy olla jo tulevaisuuteen päin. Opettajillekin tekemäni esityksen otsikko oli "uusi vuosi, uusi mahdollisuus". Sama oikeus täytyy olla myös oppilailla.

Toivotan kaikille menestyksellistä alkanutta vuotta 2012!

Kevätlukukausi käyntiin

Onpas vierähtänytkin aikaa siitä kun viimeksi kirjoitin. Kelpaisiko joulukiireet selitykseksi...? Toivottavasti niitä ei tällä kertaa "pääsiäiseen asti" riitä.

Tänään aloiteltiin Kirkkonummella uutta kevätlukukautta, kuten niin monessa muussakin Suomen kunnassa. Vuorenmäen koululla arki pääsi taas hyvään vauhtiin ammattitaitoisten opettajiemme käsissä. Erityisesti suurta iloa monelle tuotti se, että Janne (5A) oli edelleen opettajavahvuudessamme. Päätös 5A:n opettajasta venyi ihan joulun kynnykselle, eivätkä ihan kaikki opettajatkaan olleet sitä sairaslomien takia kuulleet. Iloitsemme kaikki Jannen jatkosta, vaikka se tarkoittikin sitä, että opinnot miehellä hieman siirtyvät.

Toinen suuri ilonaihe oli se, että vuoden alussa sain palkattua meille loistavan jatkajan Lauran työlle ip -kerhoon. Suvi on nuoresta iästään huolimatta ehtinyt jo paljon mm. hankkimaan hyvän koulutuksen alalle. Tervetuloa Team Vuorenmäkeen, Suvi!

Näiden lisäksi tänään valmisteltiin Vuorenmäen 30 oppilasläppäriä verkkokuntoisiksi. Onhan tämä kestänyt, mutta toisaalta jos nyt saadaan asiat kuntoon, on tässä vielä vuosiakin. Toinen asia, jonka kuntoon saattaminen on kestänyt luvattoman kauan, on Helmi -oppilashallinnon ja reissuvihkon käyttöönotto. Nyt näyttää jo hyvältä ja lähipäivinä jaetaan salasanoja. Toivomme, että ne tulevat ahkeraan käyttöön.

Iltapäivällä oli vielä reksikokous uudessa kunnantalossa. Olipahan palatsi! Upea kertakaikkiaan. Kuntahan ei rakennusta omista vaan kyseessä on eräänlainen leasing -sopimus. Kyllä siellä kelpaa päätöksiä tehdä. Viisaita päätöksiä vaaditaankin näinä taloudellisina aikoina. Myös rehtorikokouksessa käsiteltiin tämän vuoden taloutta. Elämme kovia aikoja, vaikka budjetti onkin nimetty "lasten ja nuorten budjetiksi". Kaikesta huolimatta suomalainen vientituote, opetus, jatkuu entiseen malliin koulullamme ja kuten tänäänkin, myös huomenna, opettajat ja oppilaat tekevät ahkerasti töitä. Ei hyvän opetuksen järjestäminen pelkästään euroja kysy. Se vaatii myös osaamista, tahtoa, sinnikkyyttä, yhteistyötä, vuorovaikutusta, rohkeutta kokeilla ja epäonnistuakin -vuorenmäkeläisiä arvoja.