Tiimejä kehittämässä

Vuorenmäen koulun tiimirakenne uusittiin tasan vuosi sitten. Kaikki nämä kolme toimintavuotta koulussamme on toiminut kahdenlaisia tiimejä 1) luokka-astetiimejä ja 2) aihetiimejä. Luokka-astetiimit ovat pysyneet ideologialtaan samanlaisina kuluneet kolme vuotta. Niiden keskeisenä tavoitteena on ollut kehittää luokka-asteiden välistä ja sisäistä yhteistyötä.

Vuosi sitten tiivistimme useat teemalliset tiimit laajempiin aihekokonaisuuksiin keskittyviksi aihetiimeiksi. Koulumme aihetiimit keskittyvät nykyisellään seuraaviin asioihin:

• OPS -työ ja arviointi
• Oppilaan osallisuus koulun arjessa
• Digitaaliset oppimisympäristöt ja käytänteet
• Johtaminen (johtoryhmä)

Kun koulunkäyntiavustajaresurssi leikattiin noin puoleen lukuvuodelle 2013-2014 verrattuna edelliseen vuoteen, luovuimme pitkin hampain omasta innovaatiostamme -tukitiimistä. Pilotoimme koko kevään 2013 tiimimallia, jossa koulumme laaja-alainen erityisopettaja veti tiimiä, johon hänen lisäkseen kuuluivat resurssiopettaja ja kaikki koulumme avustajat. Tiimi toimi arjessa toimivana koulutusryhmänä, jolla lisättiin oppilaan tuen kanssa kiinteästi työskentelevien ihmisten ammattitaitoa, kehitettiin uusia tuen toteuttamisen muotoja, vaihdettiin kokemuksia ja saatiin vertaistukea.

Lukuvuoden 2013-2014 alussa kaikkien aihetiimien tavoitteet määriteltiin yhdessä. Koulun johtoryhmä nimesi kullekin tiimille kaksi tavoitetta ja tiimit itse keksivät 1-2 tavoitetta lisää. Tällä pyrittiin lisäämään keskittymistä oikeisiin asioihin, kun aikaa on käytössä rajallisesti.

Vuoden 2013 lopulla päätin aloittaa kevään 2014 kehityskeskustelut tiimien ryhmäkehityskeskusteluilla. Ainakin aluksi olen aloittanut luokka-astetiimien ryhmäkekeistä. Tämä valinta siitä syystä, että aihetiimien tavoitteet on selkeästi määritelty ja toimenkuva selkeämpi. Luokka-asteyhteistyö taas on syystä tai toisesta lähtenyt hieman vaisusti käyntiin. Tarkoituksena oli mm. kartoittaa pullonkauloja ja selvittää, mitä voisimme tehdä toisin.

Olen nyt käynyt keskustelut kaikkien luokka-astetiimien kanssa. Ensi torstaina pidän tiimikeken vielä avustajien kanssa. Jo nyt voin sanoa, että ajatus ryhmäkehityskeskusteluiden pitämisestä on ollut erinomainen.

Lähdin keskusteluihin kolmella yksinkertaisella kysymyksellä. Tämä siitä syystä, että tiimeissä on 6-7 jäsentä. Jos kaikille meinataan tunnin aikana antaa edes hetki suunvuoroa, ei edes teoriassa ole mahdollista lähteä keskustelemaan kovin monesta teemasta.

Kysymykseni olivat seuraavat:

1. Missä olemme onnistuneet?
2. Mitä haasteita olemme kohdanneet?
3. Miten minä tiimin jäsenenä, voisin toimia toisin, jotta yhteistyö mahdollistuisi paremmin?

Pyrimme siis löytämään hyviä käytänteitä (best practices) ja raivaamaan yhteistyön esteitä pois. 

Yhteistyön suurimmiksi esteiksi nousi kaikissa tiimeissä kiire ja se, että tiimiaika kuluu johonkin muuhun kuin yhteistyön kehittämiseen. Jälkimmäinen syy voi tuntua oudolta. Pieni opastus opettajan työaikamalliin aukaisee ongelman ydintä. Opettajan työaika koostuu opetustunneista ja 3 ns. yt -tunnista. Tottakai opettajan työhön liittyy paljon muutakin kuten tuntien valmistelua, kokeiden korjausta ja uusien asioiden oppimista ja haltuunottoa.

Monessa koulussa opettajan kolmesta ns. yt -tunnista on merkitty lukujärjestykseen yksi ja loput kaksi tuntia voi käyttää esim. kodin ja koulun väliseen yhteistyöhön ja yhteydenpitoon, opettajien väliseen yhteistyöhön, erilaisten lomakkeiden täyttämiseen jne. Vuorenmäen koulussa opettajan lukujärjestykseen on palkitettu kaksi näistä kolmesta tunnista. Toinen luokka-asteyhteistyöhön ja toinen teemalliseen aihetiimien työskentelyyn.

Työaikamalli on auttamattomasti vanhentunut, eikä missään määrin tue uuden työn tarpeita. Uusi työ on luonteeltaan purskeista -joskus tehdään enemmän kun on tarve tai on draivi päällä ja joskus hieman vähemmän kun on hiljaisempaa tai ideoita ei tunnu syntyvän. Opettaja tekee lukujärjestyksen mukaan, samalla tavalla kuin oppilas, riippumatta siitä onko flow päällä vai ei. Tietenkin työn tekeminen riippuu opettajasta itsestään, mutta malli toimii periaatteessa näin.

Jos noista yt -tunneista halutaan pitää orjallisesti kiinni, käy helposti niin, että muut määrittelevät, mitä koulussa tehdään. Kunnan hallinnosta tulee niin paljon jo pelkkiä pakollisia vuosittaisia tehtäviä (riskikartoitukset, laatukyselyt, erilaiset osaamiskartoitukset, lausunnot erilaisiin asioihin jne.), että osa ajasta kuluu niihin. Koulun sisältä nousee lisäksi lisää samantyyppisiä teemoja (turvallisuussuunnitelman läpikäynti ja kehittäminen, OPS:iin liittyvä yhteinen keskustelu, juhlien ja teemapäivien järjestelyt ja suunnittelu jne.) Aika kuluu tällä mallilla pakollisten asioiden hoitoon. Tämä johtaa siihen, että opettaja kokee työnsä epämotivoivana ja pakkopullana. Opettaja ei koskaan pääse innostumaan, heittäytymään ja innovoimaan.

On päivän selvää, että innostumiselle täytyy löytyä aikaa. Ei kukaan voi tehdä vuodesta toiseen ulkoa ohjautuvaa työtä, kun on saanut akateemisen koulutuksen johon liittyy tutkijan mieli. Innostumista ja luovaa hulluutta syntyy kun on riittävästi aikaa, eikä pakko tai kiire paina päälle. Vai kuinka moni meistä pystyisi innostumaan joka tiistai kello 14.00-15.00 ja taas uudestaan torstaisin klo 8.00-9.00?

Tiimien kehityskeskusteluissa nousi hyviä ideoita yhteistyön järjestämiseen:

• joku oli keksinyt mallin, jossa kaksi samaa luokkaa opettavaa opettajaa oli yhdistänyt voimansa siten, että pilveen kirjoitettu historian essee arvioitiin kahdesta näkökulmasta: luokanopettaja arvioi sen äidinkielen näkökulmasta ja historiaa opettava opettaja historian näkökulmasta, 
• joku oli yhdistänyt samaan aikaan olevat kahden rinnakkaisen luokan jakotunnit siten, että kahdesta puolikkaasta ryhmästä tehtiin yksi kokonainen ryhmä, jolle saatiin tällä järjestelyllä kaksi opettajaa
• yksi luokkataso oli pitänyt kerran viikossa toiminnallisen matematiikan tunnin niin, että sillä tunnilla kaikki rinnakkaisluokat sekoitettiin uusiksi ryhmiksi
• syntyi myös idea kuudesluokkalaisten toimimisesta oppimaan oppimista ohjaavina "käytöskummeina" pienemmille 
• jne.

Parasta näissä keskusteluissa oli se, että osaamista jaettiin. Ideat olivat lopulta hyvin arkisia, mutta se, että pienistäkin idean murusista yhdessä puhuttiin, loi puitteet sille, että ideat jalostuivat timanteiksi.

Tiimikehityskeskusteluiden jälkeen aloitan henkilökohtaiset kehityskeskustelut. Uskon, että olemme virittäneet niitä varten hyviä teemoja. Mieli on näiden hyvien keskusteluiden jälkeen avoinna uudelle. Se on hyvä lähtökohta kehittymiselle.

Rehtorit digiajassa

Olin tänään jälleen koulutuksessa. Koulutus oli ns. KuumaTVT -hankkeen järjestämää täydennyskoulutusta rehtoreille tieto- ja viestintätekniikasta. Tarkemmin sanottuna tavoitteet ovat seuraavat:

"Rehtorit digiajassa -koulutuksen tavoitteena on kehittää koulun johtamisen kannalta tarpeellisia valmiuksia tietotekniikan käyttöön. Koulutuksessa luodaan kokonaiskuvaa koulutuksen tietoyhteiskuntakehittämisen merkityksestä ja tarpeesta sekä tuetaan muutosprosessien suunnittelun ja johtamisen taitoja. Tavoitteena on löytää tietotekniikan rooli sisältönä ja välineenä käytännön johtamistyössä sekä osana opetussuunnitelmaa arjen koulutyössä."

Kouluttajana toimi Liisa Ilomäki Helsingin yliopistolta. Kokenut kouluttaja ja tutkija siis. Usein koulutuksissa kuitenkin käy niin, että kouluttajasta huolimatta, koulutus alkaa nostaa mieleen ihan omia teemojaan, jotka elävät omaa elämäänsä. Niin kävi nytkin. Paljon sain irti ihan puhtaasti opetuksestakin, mutta kaikkein parhaimmat prosessit lähtivät liikkeelle, kun kerrankin oli luvan kanssa aikaa pohtia ja joku osasi ohjata pohdintaa oikeaan suuntaan.

Koulutuksen yksi tavoite oli myös kartoittaa kunkin koulun tvt -osaamisen ja resurssien nykytilaa ja pohtia tulevia tavoitteita. Asioita pohdittiin kuudesta eri näkökulmasta:

1) koulun tavoitetaso (visio, kehittymishalu jne.)
2) johtajuus (rehtorin rooli, rehtorin verkostoituminen ja jaettu johtajuus)
3) opettajayhteisön työtavat (osaamisen jakaminen, kehittämiskäytännöt ja opettajien verkostoituminen)
4) digitaalinen teknologia (teknologian tarkoituksenmukaisuus, opettajien ja oppilaiden digitaalinen kompetenssi, tekninen ja pedagoginen tuki jne.)
5) koulun tietotyökäytännöt (yhteiset käytänteet ja kehittämishankkeet, oppilaiden osallistaminen jne.)
6) pedagogiset käytännöt (käsitykset teknologian pedagogisesta käytöstä ja käyttö opetuksessa)

Omassa koulussamme laitteistot ovat kunnossa, on interaktiivista esitystekniikkaa, läppäreitä, muutama iPadikin jne. Opettajatkin ovat innostuneita ja motivoituneita uuden teknologian käyttöön. Rehtori vahvasti verkostoitunut ja innostunut asiasta. Moni asia on siis oikein hyvin. Haasteinamme ovat mm. yhteisen jakamisen lisääminen ja siirtäminen myös verkkoon, osaamisen kehittäminen ja digitaalisen teknologian todellinen pedagoginen käyttö.

Olen aiemminkin kirjoittanut sosiaalisen median, digitaalisten oppimisalustojen ja muun digitaalisen teknologian pedagogisesta käytöstä. Huolenani oli silloin ja on edelleen, ettei verkossa tehdä asioita, jotka edistäisivät yhteistyötä ja jakamisen kulttuuria. Juuri nämä kaksi taikasanaa ovat ne, jotka tekevät verkosta niin mahtavan. Tietenkin verkossa työskentely myös irrottaa opiskelijan työskentelyn ajasta ja paikasta riippumattomaksi, mutta juuri yhteistyö ja jakaminen ovat ne asiat, jotka eniten tällä hetkellä muuttavat maailmaa. Olikin erittäin huolestuttavaa, että kouluttajamme Liisa Ilomäki kertoi saaneensa yhdessä tutkimuksessa sen suuntaisia tuloksia, että suomalaiset lukiolaiset eivät kokeneet perusopetuksen antaneen yhteistyötaitoja tai tvt -taitoja. Koulu ei saa olla vain paikka, jossa tietoa siirretään opettajalta oppilaalle. Koulun täytyy myös opettaa elämässä tarpeellisia taitoja, prosessoimaan tietoa, syvällistä tiedon tulkintaa jne.

Koulutus jatkuu vielä kolmen lähipäivän verran tänä syksynä. Odotan niitä jo nyt suurella innolla. Sillä välin teemme töitä verkossa. Koulutukseen kuuluu olennaisena osana rehtoreiden keskinäinen yhteistyö ja jakaminen -missäs muualla kuin - VERKOSSA!

Nimetön posti

Sain tänään kirjeen, joka oli nimikoitu vain "REHTORI VUORENMÄEN KOULU". Kirjekuori sisälsi nimettömänä lähetetyn lehtileikkeen Ilta Sanomien artikkelista Puukkoja, lääkkeitä, raketteja lauantain 18.8. lehdestä. Juttu referoi opettajien kauhukertomuksia siitä, mitä he ovat vuosien varrella löytäneet oppilailta. Muistan otsikon. Muistan mitä silloin ajattelin. Palaan siihen kohta.

Olen luonteeltani hyvin optimistinen. Joskus ehkä liiankin optimistinen. En lähtökohtaisesti ajattele pahaa kenestäkään. Uskon siis vilpittömästi, että postin lähettäjällä on ollut hyvä ajatus. Ehkä hän on halunnut varoittaa minua tai muuten vaan lähettää postin, joka koskee koulumaailmaa. Se lähettäjän motiiveista.

Minun oli alunperinkin tarkoitus kirjoittaa koulun alkaessa tästä median tavasta tehdä kodin ja koulun välistä yhteistyötä. Joka vuosi kun koulu elokuussa alkaa, kaivetaan ensimmäiseksi esille koulukiusaaminen, opettajien kertomukset kauhuvanhemmista, -oppilaista tai toisinpäin. Tämä on tuttua, mutta ensimmäistä kertaa tänä vuonna itse havahduin siihen, miten tällaiset kertomukset vaikuttavat koulun ja kodin yhteistyöhön.

Meilläkin puhutaan paljon kasvatuskumppanuudesta. Tänäkin syksynä koulutamme neljä opettajaa kasvatuskumppanuuskoulutuksessa. Puhumme paljon kodin ja koulun yhteistyöstä. Olen alusta asti sanonut hyvän koulun syntyvän yhteisestä työstä. Tarvitaan aitoa dialogia kodin ja koulun välille. Siihen olemme valmiita.

Tästä syystä minua loukkaa median tapa nostaa aina nämä kielteiset kokemukset esille. Aivan kuin niin kodeissa kuin kouluissakin vain mietittäisiin seuraavaa iskua vasten kasvoja. Olen itsekin työskennellyt kahdeksan vuotta mediassa. Tiedän, että näitä kauden teemaan liittyviä juttuja pitää olla ja joskus aiheita on vaikea keksiä, mutta silti. Mitä tällainen keskustelu rakentaa?

Mieleni tekisi lainata erään puolueen vanhaa vaalislogania: "Vastakkainasettelun aika on ohi". Kunpa olisikin. Siihen meillä on Vuorenmäessä kaikki eväät. Meillä koululla on innokkaita opettajia, meillä on toimiva Koti ja koulu -yhdistys, yhteistä tahtoakin. Tänään viimeksi olen neuvotellut Koti ja koulu -yhdistyksen puheenjohtajan kanssa tulevista yhteistyökuvioista.

Ensi viikolla on koko koulun vanhempainilta. Syyskuussa on luvassa kodin ja koulun päivä ja koululla ovet ovat avoimet vanhempien vierailulle luokissa. Syksyllä tarjoamme vanhempainvartteja kevään tavoitekeskustelujen lisäksi. Kirjoitan blogia Teille hyvät vanhemmat. Olen sanonut, että aina saa soittaa jos joku asia painaa mieltä -mielellään kouluun liittyvä ;-) Pistetään yhdessä kampoihin noille median puheille ja aloitetaan vallankumous kodin ja koulun yhteistyössä.

ps. Vielä tuohon tämän päivän postiin. Kiitos siitä. Sain siitä kannustimen kirjoittaa aiheesta, jonka olin jo haudannut. Yleisesti ottaen vaan toivon aina yhteydenottoja omalla nimellä. On mukavampi jatkaa keskustelua kun tietää kenen kanssa on keskustelun avannut.

Voittoja ja tappioita

Tänään oli 13 tunnin työpäivä. Eikä oikeastaan ollenkaan ns. reksin hommia. Nyt painetaan koko porukka lähes täysin vain koulun ensi viikon avajaisia. Tänäänkin kahdet harjoitukset. Jälkiviisaana voisi sanoa, että olisi tämän voinut helpomminkin tehdä ja pitää avajaiset vaikka vuoden päästä -mutta kun fiilis ei olisi sama. Jotenkin tuntui jo keväällä, että avajaiset vaan on tähän syksylle saatava ja niinhän ne nyt saadaan.

Muutama viikko sitten pohdimme ja laskimme vierasmääriä ja yritimme selvitä kaksilla juhlilla: päivällä kutsuvieraat ja täysi ohjelmallinen juhla ja illalla toinen vanhemmille. Saimme silloin pelastuslaitokselta viestiä, että näissä juhlatapauksissa voidaan "hetkellisesti" (lue: juhlan ajan) ylittää huoneiston maksimi kapasiteetti jos vain poistumistiet pidetään tyhjinä. No, tänään saimme sitten uudenlaista viestiä -ei voida.

Tämä oli tietysti kova juttu tässä vaiheessa suunnittelua. Pistimme sitten ohjelman uusiksi. Pidämme kolmannen juhlan vielä samana päivänä. Lapsille päivä on rankka, mutta eiköhän siitä selvitä. Juhlapäivä ei kuitenkaan muutu keneltäkään. Lisäämme vain yhden juhlan iltaan. Tiedotus jää vain vähän viime tinkaan.

Voittojakin saatiin. Juhlan harjoitukset menivät tänään jo oikein mallikkaasti ja moni asia löysi muotonsa. Salin koristelu saatiin valmiiksi. Tuli tosi komeaa jälkeä. Oppilaat olivat tehneet upeita koristeita ja opettajat ja avustajat tekivät valtavan urakan niiden kiinnittämisessä.

Henkilökohtaisesti suurin voittoni tänään oli kutsuvierasjuhlan juhlapuhujan varmistuminen. Saimme juhlapuhujaksi kasvatustieteen professori Hannele Niemen Helsingin yliopistolta. Hannele Niemi linkittyy omaan kouluumme siten, että olen syksyn aikana hokenut opettajille, oppilaille ja huoltajille kyllästymiseen asti Hannele Niemeltä lainaamaani sitaattia: "Hyvä koulu syntyy yhteisestä työstä." Juhlan tekeminen on parhaimmillaan ollut hyvää yhteistä työtä.

Illalla saimme vielä Kirsin (päiväkodin johtaja) ja Annen (toimistosihteeri) kanssa tehtyä kutsuvieraiden istumajärjestyksen ja ruokailujärjestelyt kuntoon. Moni asia alkaa olla kunnossa. Pian on juhlan aika. Avajaisia juhlitaan oppimiskeskuksen historiassa vain kerran. Ellei sitten muutaman vuoden päästä juhlita jo lisärakennuksen avajaisia...