Toiminnallinen vanhempainilta

Viime maanantaina pidimme koululla perinteisen lukuvuoden aloitukseen liittyvän vanhempainillan -tai ei ihan perinteisen. Ilta oli tällä kertaa suunniteltu teemalla "pönötyksen aika on ohi" ;-) Toteutimme illan sitten, että vanhempainilta oli kuin messutapahtuma. Kouluun oli rakennettu erilaisia pisteitä, joissa sai tutustua koulun eri toimintoihin, ottaa kantaa, pohtia omaa suhdettaan kouluun tms.

Koska koulussamme on 383 oppilasta ja noin tuplamäärä huoltajia, kukaan ei oikein osannut varmaksi sanoa, kuinka suuri yleisöryntäys on tulossa, vai tuleeko ketään? Lopulta ilta veti koululle suunnilleen normaalin vanhempainillan verran ihmisiä. Lukuvuoden ensimmäinen vanhempainilta on nykyään lähes ainoa ilta joka vetää tuvan täyteen. Monissa teemallisissa illoissa (koulun arvot tai lasten netin käyttö) ihmisiä on ollut kourallinen vaikka illassa olisi ollut vieraileva asiantuntijakin.

Muuten pisteet oli toteutettu omin voimin, mutta vanhempainyhdistyksen ja kirjaston pisteellä oli "vierastyövoimaa". Yksi illan hienoja puolia olikin, että se loi hyvät mahdollisuudet verkostoitumiselle ja luonnolliselle yhteistyölle yhteistyötahojen kanssa. Vanhempainyhdistyksen pisteellä sai mm. täyttää käynnissä olevan kyselyn kodin ja koulun välisestä yhteistyöstä ja kirjaston pisteellä kirjaston johtaja antoi hyviä lukuvinkkejä lapsille.

Kunkin pisteen oli toteuttanut noin 2-3 opettajaa yhdessä. Yhdessä pisteistä pohdittiin sitä, millaisia erilaisia oppijoita on. Joku oppii näkemällä, toinen kuulemalla ja kolmas tekemällä. Pisteellä soi linnunlaulua samalla kun opettajien kanssa käytiin keskustelua teemasta. Tällä pisteellä toiminnallinen osuus oli se, että seinälle sai lapuilla laittaa vinkkejä kahdesta teemasta 1) tämä toimii meillä kokeisiin valmistautuessa 2) tämä toimii meillä kotitehtäviä tehdessä.

Yhdellä pisteellä pohdittiin perheen yhteistä aikaa. Pisteellä sai täyttää oman ajankäytön arvion ja tutkia sitä, mihin perheen aika oikein kuluu? Paljonko jää yhteistä aikaa? Olisiko jostain hyvää löysätä tai toisaalta kiristää? Toisella pisteellä huoltajat saivat kirjoittaa suurille pahveille ideoitaan siitä, mistä syntyy hyvinvoiva koulu tai mitä tarvitaan siihen, että lapsi voi hyvin?

Erityisopettajat ja esi- ja alkuopetuksen tiimivastaava olivat yläkerran aulassa esittelemässä erilaisia oppimispelejä ja -välineitä. Pisteellä pohdittiin oppimisvaikeuksia ja sitä, mikä avuksi jos oppiminen ei suju? Erilaisia välineitä ja pelejä sai kokeilla ja pisteellä olikin jonoa koko ajan.

Oppimisen vaikeuksiin keskityttiin myös osaltaan oppilashuollon pisteellä, jossa koulupsykologi, koulukuraattori ja terveydenhoitaja olivat tavattavissa. Kynnys ottaa yhteyttä madaltui varmasti kun kasvot ja ihminen tulivat tutuksi leppoisassa ilmapiirissä.

Muutamalla pisteellä nähtiin myös oppilaita. Tieto- ja viestintätekniikan opetuskäyttöä olivat esittelemässä koulumme uunituoreet digiassarit. Digiassareista voit lukea lisää myös heinäkuun MB -lehdestä. Lehti teki kahdeksan sivun upean jutun koulumme tieto- ja viestintätekniikan käytöstä. 

Toinen piste, jossa oli mukana oppilaita oli turvallinen koulu -piste. Tällä pisteellä esiteltiin koulumme kiusaamisen vastaista työtä ja paikalla olikin koulumme vertaissovittelijoita sekä KiVa -tiimiläisiä.

Myös kieltenopetuksella oli oma pisteensä, jossa englannin opettajat ja A2 -kielen opettaja olivat esittelemässä materiaaleja ja kertomassa kielen opiskelun erityispiirteistä.

Päällimmäisenä illasta jäi erittäin hyvä mieli. Kohtaamisia tuli aivan eri tavalla kuin perinteisissä rehtorin kalvosulkeisissa. Asiat tuli kuitenkin esiteltyä ja kaupan päälle huoltajat saivat konkreettisesti kokeilla monia asioita itse. Positiivista palautetta onkin tullut ennätysmäärä. Siitä olemme tavattoman kiitollisia!

Korjaavaakin palautetta on tullut ja sekin on huomioitu. Mm. opastuksiin on puututtu, yhteistä aloitusta toivoi joku, opettajille selkeämpää yhtenäistä ilmettä, jotta opettajan erottaa, puffettiakin toivottiin jne. Yritämme seuraavalla kerralla vielä parantaa. Alku oli kuitenkin kannustava.

Toiminnallinen osuus kesti tunnin. Illan päätteeksi pidettiin luokissa vielä ihan perinteiset luokkakohtaiset vanhempainillat.

Mitä meiltä odotetaan? osa 2

Edellinen blogilastuni koski ympäröivän yhteiskunnan odotuksia koulua kohtaan. Nyt mennään hieman enemmän mikrotasolle.

Kirkkonummen kunta on laatinut kunta- ja palvelustrategian, joka määrittää oman kuntamme odotuksia ja tavoitteita. Strategia on laadittu niin, että jokaiselle kunnan tulosyksikölle on kirjattu vain muutamia tavoitteita. Ainoastaan keskeisimmät on siis kirjattu.

Sivistyskeskuksen kohdalta löytyvät esi- ja alkuopetuksen sekä perusopetuksen tavoitteet. Strategiassa puhutaan yhtenäisestä oppimispolusta ja pedagogisista oppimiskeskuksista. Lisäksi mainitaan tavoitteena, että jokainen alkuopetuksen oppilas voisi osallistua, perheen niin halutessa, aamu- ja iltapäivätoimintaan.

Tuo viimeinen tavoite on varsin haasteellinen. Meillä Vuorenmäessäkin iltapäivätoiminnassa on 43 lasta. Suurimman haasteen aiheuttavat tilat.

Jos kuitenkin hetki pysytään noissa muissa tavoitteissa. Yhtenäinen perusopetus on Veikkolassa toteutunut jo pitkään. Onhan Veikkolan koulu yhtenäinen peruskoulu, jossa on luokkia ensimmäisestä yhdeksänteen. Yhtenäisen oppimispolun visioon kuuluu myös ajatus esiopetuksen ja koulun yhteistyöstä. Veikkolan alueella on useita päiväkoteja melko hajallaan. Vuorenmäen kohdalla on nyt yksi päiväkoti tuotu saman katon alle uuden koulun kanssa. Koulun ja päiväkodin yhteistyölle on kovat odotukset. Vuoden 2012 syksyyn mennessä Vuorenmäessä pitäisi aloittaa yhtenäinen ns. alkuluokka. Olisiko se yhteinen eskari ja ekaluokka vai peräti eskari - tokaluokka, on vielä epäselvää. Mallia kehitellään parhaillaan. Tavoitteena olisi joka tapauksessa yhä entuudestaan madaltaa kynnystä esikoulun ja koulun välillä.

Yksi iso strateginen päämäärä on kokonaan kirjaamatta kunta- ja palvelustrategiaan. Kirkkonummella puhutaan hyvin voimakkaasti kasvatuskumppanuudesta kodin ja koulun välillä. Tämä on hieno tavoite. Koti ja koulu yhdessä, kumppaneina, jakaisivat vastuun lapsen kokonaisvaltaisesta kasvatuksesta. Toteutuakseen tämä edellyttää saumatonta yhteistyötä kodin ja koulun välillä. Se edellyttää molemminpuolista kunnioitusta ja arvostusta, toisen mielipiteiden kuuntelua ja toisen asemaan asettumista.

Parhaimmillaan kasvatuskumppanuus kuitenkin luo lapselle pohjan, jonka varaan hänen on hyvä ja turvallista rakentaa elämänsä. Hän tietää, että koti ja koulu jakavat samat tavoitteet ja tekevät yhteistyötä lapsen hyvän elämän eteen.

Suomen Vanhempainliiton tuoreen tutkimuksen mukaan, 88,3% kodeista odottaa tiivistä yhteistyötä kodin ja koulun välille. Maaperä kasvatuskumppanuudelle on siis ainakin kotien puolesta olemassa. Koulun puolesta kasvatuskumppanuus ei kuitenkaan välttämättä tarkoita entisestään lisääntynyttä työmäärää vaan ennen kaikkea mielentilaa -tapaa ajatella asioita eri tavalla. Kumppaneina me voimme yhdessä merkittävästi helpottaa niin opettajan kuin vanhemmankin kasvatustehtävää.

On päivänselvää, että kasvatusvastuu kuuluu pääasiassa kodeille, mutta koska lapsi viettää merkittävän osan valveillaoloajastaan koululla, lankeaa koulullekin luonnollisesti osa tuosta kasvatustehtävästä. Toivon mutkatonta ja avointa yhteistyötä kotien kanssa. Toivon, että voimme puolin ja toisin vahvistaa luottamuksen ja hyvän yhteistyön ilmapiiriä tälläkin saralla. Alku on ainakin vaikuttanut erittäin hyvältä. Kiitos ensimmäisen viikon yhteydenotoista. Jatketaan eteenpäin rinnakkain -kasvatuskumppaneina.