Opettajien virka- ja työehtosopimus OVTES velvoittaa opettajat osallistumaan "opinto- ja suunnittelutyöhön" vuosittain työajan ulkopuolella kolmen päivän ajan (ns. opettajatyöpäivät tai opettajaslangissa "vesot"). Kunnista riippuen, joku osa tuosta ajasta käytetään yleensä työnantajan osoittamaan koulutukseen jostain tärkeästä aiheesta (esim. tietosuoja ja salassapito opetustoimessa tai vaikkapa viime päivinä puhututtanut opettajan oikeudet ja vastuut). Yksi näistä päivistä käytetään useissa kouluissa lukuvuoden yhteiseen suunnitteluun. Jäljelle jäävät päivät/tunnit käytetään usein koulun sisäiseen kehittämiseen tms. Yhden näistä päivistä voi puolittaa käytäväksi esim. kahtena iltapäivänä ja pääsääntöisesti nämä vesopäivät eivät saisi sijoittua lauantaille. Meillä yksi näistä päivistä sijoittui syksyllä lauantaille, muut on pidetty arkena.
Someopettelua - Todaysmeet ja Socrative
Vuorenmäen koulussa pidettiin viime perjantaina puolikas tällainen ns. "vesopäivä". Teimme mm. kuluneen lukuvuoden arviointia. Aloitimme jakaantumalla ryhmiin ja muistelemalla kuluneen lukuvuoden henkilökohtaisesti kunkin opettajan parasta muistoa. Kukin jakoi muistonsa ryhmässä muille ryhmän jäsenille. Tämän ryhmässä jakamisen jälkeen otimme käyttöön todaysmeet.com:in ja jaoimme muistomme näkyville kaikille. Jokainen opettaja kirjautui perustamaani virtuaaliseen tilaan joko tabletilla, älypuhelimella tai tietokoneen selaimella. Jokainen opettaja sai samalla kokemuksen siitä, miten kyseinen palvelu toimii. Samalla syntyi ideoita myös siitä, miten sitä voisi hyödyntää opetuksessa. Kaksi kärpästä yhdellä iskulla!
Vuoden parhaiden hetkien kirjo oli valtava. Jollekin se oli yhteinen rauhallinen kahvihetki työkavereiden kanssa, jollekin taas yhdessä toteutettu juhla, koulun tähtilava tai vaikkapa erityisen onnistunut oppitunti. Kaiken kiireen keskellä on joskus tärkeää pysähtyä miettimään, kuinka paljon hyviä asioita koko ajan tapahtuu.
Tämän jälkeen kirjauduimme kaikki erityisesti opetuskäyttöön suunniteltuun oppilaan vastauspalveluun Socrativeen. Otimme käyttöön yksinkertaisimmat toiminnot palvelusta: totta/tarua, monivalintakysymykset (A,B,C,D tai E) ja lyhyet vapaasti kirjoitettavat vastaukset. Olin jakanut arvioitavat alueet seuraavasti koulussamme tärkeinä pidettyjen teemojen ympärille: 1) työhyvinvointi 2) kokeileminen ja riskit 3) kasvatuskumppanuus 4) osaamisen jakaminen 5) sitoutuminen yhteisiin arvoihin 6) osallisuus 7) yhteistyö. Ihan kaikkia alueita ei ehditty suunnitelman mukaan arvioida, mutta voimme vielä jatkaa, kun menetelmäkin on nyt opeteltu ;-)
Työhyvinvoinnin teemana: kehu kaveria
Työhyvinvoinnin osalta huomasimme viime vuonna toteutetusta työhyvinvointiselvityksestä, että lähes jokainen oli kokenut saaneensa kannustavaa palautetta esimieheltään, mutta harva kollegaltaan. Päätimme ottaa työhyvinvoinnin teemaksi tälle lukuvuodelle "kehu kaveria". Teema oli selvästi toiminut sillä kaikki olivat kokeneet saaneensa hyvää palautetta kollegalta. En kuitenkaan päästänyt opettajia näin helpolla, vaan seuraavaksi tuo hyvä palaute piti kirjoittaa Socrativen short answer -työkalulla. Näin saimme jälleen kaikki nähdä huikean määrän myönteisiä asioita.
Kokeilukulttuuria ja riskinottoa
Seuraavaksi arvioimme aihealueen "Kokeileminen ja riskit". Aalto -yliopiston kanssa tehdyn yhteistyön myötä olemme nostaneet yhdeksi koulumme arvoista kokeilemisen. Alusta asti olen puhunut opettajille epäonnistumisen hienoudesta. Epäonnistuminen parhaimmillaan vain kertoo, että olemme yrittäneet jotain uutta ja astuneet pois mukavuusalueeltamme. Jos aina tekisimme vain sitä, mitä jo osaamme, emme koskaan oppisi mitään. Ja jälleen saimme huikeita tuloksia! Kaikki olivat ylittäneet mukavuusalueensa jossain. Aika monelle se oli tvt:n käyttö opetuksessa (vajaavaisista taidoista huolimatta) ja toiselle taas joku muu asia. Jokaisella oli taas oma vuorensa, jonka oli ylittänyt. Ja nyt on muistettava, ettei koulussa tieto- ja viestintätekniikan käytössä puhuta vain Wordista tai perustiedonhausta. Moni oli jo käyttänyt jotain uutta sovellusta, ottanut Skype -puhelun naapuriluokkaan ;-), perustanut luokalle blogin tai jotain muuta vähän rohkeampaa.
Pientä kehitettävää
Kasvatuskumppanuus oli aihealue, jossa saimme jossain määrin merkittäviä ja yllättäviäkin tuloksia. Suurin osa opettajista halusi edelleen säilyttää toimintakulttuurissamme sen, että tarjoamme lukuvuoden aikana kahta mahdollisuutta henkilökohtaisiin tapaamisiin huoltajien kanssa. Toinen on ns. vanhempainvartti, jossa kohtaavat opettaja ja oppilaan huoltaja/t. Toinen tapaamisista on ns. tavoitekeskustelu, jossa kuullaan ensisijaisesti lapsen ääntä, vaikka myös opettaja ja huoltaja/t ovat paikalla. Lapsi pohtii tuossa keskustelussa omia vahvuuksiaan, haasteitaan ja nimeää keinoja itse muokkaamiinsa tavoitteisiin pääsemiseksi.
Yllättävintä kyselyssä oli se, että koulussamme oli useita luokkia, joiden huoltajista vain noin puolet oli käyttänyt hyväkseen mahdollisuutta keskustella opettajan ja lapsen kanssa yhdessä lapsensa koulunkäynnistä. Tämä tulos siitäkin huolimatta, että opettajat olivat tarjonneet useita eri vaihtoehtoja ja yrittäneet räätälöidä sopivia aikoja. En ole huolissani aikuisista, enkä tiedonkulusta. Kyllä tieto saadaan huoltajille perille vaikka yksisuuntaisesti. Toivoisin enemmänkin, että nämä keskustelut nähtäisiin mahdollisuutena viestiä lapselle hänen koulunkäyntinsä olevan merkittävää. Toisaalta nämä keskustelut myös viestivät lapselle sitä, että hänelle tärkeät aikuiset toimivat yhdessä samaan suuntaan. Siksi haluamme edelleen tarjota mahdollisuutta kahteen (tai pyydettäessä jopa useampaan) keskusteluun. Tässä meillä on ensi lukuvuodelle iso yhteinen haaste. Nostetaan näiden keskustelujen käyntimäärät uudelle tasolle ja lapsen oikeus puhua hänelle tärkeistä asioista kaiken keskiöön. Hyvä on myös muistaa, että muutamalla luokalla käyntimäärät olivat jo nyt täydet 100%. Iso kiitos tästä!
Yhteistyöllä työn imua
Tässä vaiheessa päätimme siirtyä eteenpäin uusiin asioihin ja valitsimme lopuista teemoista yhdessä vielä yhden arvioinnin kohteeksi. Kuvaan prosessin nopeasti, jotta saat kuvan, miten helppoa näiden työkalujen käyttö on. Kun sanoin, että valitaan yksi näistä neljästä jäljellä olevasta teemasta, alkoi opettajien joukosta kuulua ehdotuksia -syntyi perinteinen huutoäänestys ;-) Noora ehdotti, että miksei äänestetä, kun kerran on välineet valmiina. Tämä vaati yhden hiiren klikkauksen ja valitsin Socrativesta monivalintatyökalun. Sitten vain nimesin aihealueet A-D ja äänestimme kännyköillä, tableteilla ja läppäreillä. Tulos oli selvä. Suurin osa halusi arvioida yhteistyötä.
Yhteistyön akilleen kantapäänä tuntuu aina olevan yhteisen ajan puute. Näin tietenkin onkin jos näemme opettajan työajan kovin teknisesti virkaehtosopimuksen kautta -vaikka tiimirakenteessamme yhteistyöllekin on osoitettu työaikaa. Työn imu syntyy kuitenkin jostain muusta kuin kellosta, kalenterista tms. Työn imu syntyy työstä itsestään ja vaikkapa hyvästä ja voimaannuttavasta työyhteisöstä, arvostavasta vuorovaikutuksesta ja yhteisestä tekemisen meiningistä. Jos kaiken yrittää tehdä tietyssä kalenteroidussa ajassa, ei koskaan pääse tekemään sitä, mikä oikeasti on innostavaa ja inspiroivaa. Silloin tekee vain "pakolliset". Pakollinen harvoin on kovin innostavaa.
Onneksi hyviä esimerkkejä on paljon. Työn imua osoittavat sitoutuminen oppimiskeskuksen yhteiseen Digiajan opettaja -koulutukseen, työn imua osoittaa esi- ja alkuopetuksen innokas yhteistyö ja oppimisryhmien kehittäminen, työn imua osoittavat monien luokkien keskinäiset projektit, joita on alkanut syntyä, työn imua osoittaa moniammatillinen yhteistyö (englannin opettajan, erityisopettajan ja luokanopettajien yhteistyö) jne. Työn imua tulee kuitenkin koko ajan ruokkia ja kasvattaa. Se ei tarkoita sitä, että töitä pitäisi tehdä vuorokauden ympäri, vaan sitä, että töistä saisi voimia ja voisi iloita siitä, mitä tekee kolmasosan vuorokaudesta.
Salaisuuksia kaverin selän takana
Päätimme yhteisen iltapäivän vanhaan kunnon rippikoulutyöskentelyyn ;-) Selkäpahvit toimivat aina! Jaoin jokaiselle opettajalle n. A3 -kokoisen pahvin, joka laitettiin selkäpuolelle roikkumaan kunkin opettajan kaulaan. Sitten annoin tehtäväksi kirjoittaa jokaiselle työtoverille pahviin jotain myönteistä hänestä/hänen työstään. Sai kerrankin puhua (tai kirjoittaa) toisen selän takana ;-) Kirjoittelimme puolisen tuntia niin, ettei kukaan saanut kurkistaa omaa pahviaan välillä. Kun pahvit lopulta käännettiin, hymyn määrä ei meinannut mahtua huoneeseen. On aina yhtä mukava kuulla itsestään jotain myönteistä. Moni kommentoikin lopuksi, että olipa mukava perjantai. Uskon, että lisäsimme samalla myös toinen toistemme työn imua. Opettajien välinen arvostus, luottamus ja hyvä yhteishenki ovat omiaan näkymään lopulta myös sille kaikkein tärkeimmälle koulun tekijälle -oppilaalle!
Näytetään tekstit, joissa on tunniste työhyvinvointi. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste työhyvinvointi. Näytä kaikki tekstit
sunnuntai 14. huhtikuuta 2013
tiistai 16. lokakuuta 2012
Kiireinen tiistai
Tiistait ovat minulle viikon hektisimmät päivät. Neljä tuntia opetusta, tiimiaika ja YT -kokous asettavat tiukat raamit päivälle. Tänään bonuksena oli vielä poistumisharjoitus.
Aloitin päivän koulumme johtoryhmän kanssa, jossa analysoimme pari viikkoa sitten työyhteisössä läpi käytyä työhyvinvointikartoitusta. Saimme kartoituksessa ihan huippupisteet, mutta toisaalta kartoitus oli tehty viime keväänä ja talossa on tapahtunut paljon uudistuksia sitten viime kevään. Suurimpana muutoksena se, että työntekijäkunta ja koulu on kasvanut.
Työhyvinvointikartoituksesta oli tarkoitus löytää kehittämisen paikkoja ja tehdä sen pohjalta koulun työhyvinvoinnin kehittämissuunnitelma. Kuten sanoin, päällisin puolin kaikki oli tutkimuksessa erittäin hyvin. Se näkyi myös vastauksissa. Suurin tarve työhyvinvoinnin näkökulmasta liittyi yhteistyöhön opettajien välillä. Melko positiivinen ongelma.
Koulun arki on kuitenkin nopeatempoista ja aikaa yhteistyölle ei aina ole riittävästi. Tätä haluamme ehdottomasti olla kehittämässä. Kun Vuorenmäen koulua perustettiin reilu vuosi sitten tämä halu tehdä yhteistyötä näkyi kaikessa. Hienoja luokkien välisiä projekteja on ollutkin. Yhteistyö päiväkotienkin kanssa on saatu hyvälle alulle. Tänä syksynä teemme töitä myös Veikkolan koulun ja oman koulumme yhteistyön eteen. Paljon on siis kehitteillä jo nyt.
Toinen mielenkiintoinen tulos tutkimuksessa oli se, että opettajat kokivat saaneensa myönteistä palautetta minulta (4,8 kun maksimi oli 5). Sen sijaan palautteen antaminen työtoverille ei ollut yhtä yleistä. Pohdimme tätä yhdessä. Moni piti yhtenä syynä kiirettä. Kiireessä ei vain aina tule mieleen sanoa rohkaisun sanoja. Kehittämiskohde numero 2! Kannusta kaveria ;-)
Perehdyttämisen osalta koettiin myös vielä tarvetta jalostukselle. Olemmekin jo aloittaneet mentoritoiminnan koulussa uusien opettajien perehdyttämiseksi. Siinäkin asiassa on siis edistytty. Mielenkiinnolla odotan uusien opettajiemme kanssa käytäviä kehityskeskusteluja. Perehdytys nostetaan varmasti yhdeksi teemaksi.
Heti johtoryhmän jälkeen saimme vieraaksemme turvallisuuskouluttaja Timo Leväsen Länsi-Uudenmaan pelastuslaitokselta. Kävimme yhdessä läpi päiväkodinjohtajan, huoltomiehen ja turvallisuuskouluttajan kanssa kohta alkavaaa poistumisharjoitusta. Saimme paljon oleellista uutta tietoa.
Itse poistuminen meni hyvin ja ripeästi. Suojelujohtajana sain myös luokkien ja henkilöstön luvut nopeasti tietooni ja pääsimme jatkamaan päivää normaalin päivärutiinin mukaan.
Harjoituksen lopuksi pidimme vielä pienen kokouksen samalla porukalla, jolla aloitimmekin harjoituksen. Timo Levänen veti yhteen harjoituksen kulkua, nosti esiin ongelmakohtia ja pohdimme ratkaisuja. Jälleen kerran sain olla ylpeä niin oppilaista kuin henkilökunnastakin. Saimme runsaasti kehuja. Kiitokset siitä kaikille.
Iltapäivällä meillä oli vielä kaikille opettajille pakollinen laitekoulutus koskien koulun uutta interaktiivista teknologiaa. Saimme aluksi rautaisannoksen tietoa ja opetusta, jonka jälkeen jalkauduimme luokkiin kokeilemaan oppimaamme. Koulumme jokainen luokka on varustettu samalla laitteistolla: dokumenttikamera, Hitachin interaktiivinen projektori ja sen älykäs pedagoginen ohjelmisto sekä kaiuttimet. Oli huikeaa nähdä, mitä kaikkea tuosta laitteistosta saa irti kun vaan uskaltaa lähteä kokeilemaan ja rohkeasti tekemään. Uskon, että opettajamme ottavat uudet opit pian haltuunsa ja käyttöön.
Saimme myös pienen opastuksen siitä, miten koulumme iPadit saa kytkettyä laitteistoon niin, että iPadin kuva ja ääni saadaan myös heijastettua taululle. Olen viime päivinä ladannut tabletteihin uusia sovelluksia mm. animaation, videon leikkaamisen ja kuvankäsittelyn saralla. Itse olen jo pitkään ollut innostunut iPadin moniraituriohjelmasta Garage Band, jolla saa helposti tuotettua varsin kohtuullista jälkeä esim. musiikin opetuksen tueksi.
Jos päivä olikin kiireinen, oli se myös erittäin antoisa. Tällaisena päivänä on kuitenkin turha toivoa, että sähköpostia ehtisi purkaa tai Helmi -ohjelmiston viestejä ehtisi lukea. Se ilo odottaa minua huomenna ;-)
Aloitin päivän koulumme johtoryhmän kanssa, jossa analysoimme pari viikkoa sitten työyhteisössä läpi käytyä työhyvinvointikartoitusta. Saimme kartoituksessa ihan huippupisteet, mutta toisaalta kartoitus oli tehty viime keväänä ja talossa on tapahtunut paljon uudistuksia sitten viime kevään. Suurimpana muutoksena se, että työntekijäkunta ja koulu on kasvanut.
Työhyvinvointikartoituksesta oli tarkoitus löytää kehittämisen paikkoja ja tehdä sen pohjalta koulun työhyvinvoinnin kehittämissuunnitelma. Kuten sanoin, päällisin puolin kaikki oli tutkimuksessa erittäin hyvin. Se näkyi myös vastauksissa. Suurin tarve työhyvinvoinnin näkökulmasta liittyi yhteistyöhön opettajien välillä. Melko positiivinen ongelma.
Koulun arki on kuitenkin nopeatempoista ja aikaa yhteistyölle ei aina ole riittävästi. Tätä haluamme ehdottomasti olla kehittämässä. Kun Vuorenmäen koulua perustettiin reilu vuosi sitten tämä halu tehdä yhteistyötä näkyi kaikessa. Hienoja luokkien välisiä projekteja on ollutkin. Yhteistyö päiväkotienkin kanssa on saatu hyvälle alulle. Tänä syksynä teemme töitä myös Veikkolan koulun ja oman koulumme yhteistyön eteen. Paljon on siis kehitteillä jo nyt.
Toinen mielenkiintoinen tulos tutkimuksessa oli se, että opettajat kokivat saaneensa myönteistä palautetta minulta (4,8 kun maksimi oli 5). Sen sijaan palautteen antaminen työtoverille ei ollut yhtä yleistä. Pohdimme tätä yhdessä. Moni piti yhtenä syynä kiirettä. Kiireessä ei vain aina tule mieleen sanoa rohkaisun sanoja. Kehittämiskohde numero 2! Kannusta kaveria ;-)
Perehdyttämisen osalta koettiin myös vielä tarvetta jalostukselle. Olemmekin jo aloittaneet mentoritoiminnan koulussa uusien opettajien perehdyttämiseksi. Siinäkin asiassa on siis edistytty. Mielenkiinnolla odotan uusien opettajiemme kanssa käytäviä kehityskeskusteluja. Perehdytys nostetaan varmasti yhdeksi teemaksi.
Heti johtoryhmän jälkeen saimme vieraaksemme turvallisuuskouluttaja Timo Leväsen Länsi-Uudenmaan pelastuslaitokselta. Kävimme yhdessä läpi päiväkodinjohtajan, huoltomiehen ja turvallisuuskouluttajan kanssa kohta alkavaaa poistumisharjoitusta. Saimme paljon oleellista uutta tietoa.
Itse poistuminen meni hyvin ja ripeästi. Suojelujohtajana sain myös luokkien ja henkilöstön luvut nopeasti tietooni ja pääsimme jatkamaan päivää normaalin päivärutiinin mukaan.
Harjoituksen lopuksi pidimme vielä pienen kokouksen samalla porukalla, jolla aloitimmekin harjoituksen. Timo Levänen veti yhteen harjoituksen kulkua, nosti esiin ongelmakohtia ja pohdimme ratkaisuja. Jälleen kerran sain olla ylpeä niin oppilaista kuin henkilökunnastakin. Saimme runsaasti kehuja. Kiitokset siitä kaikille.
Iltapäivällä meillä oli vielä kaikille opettajille pakollinen laitekoulutus koskien koulun uutta interaktiivista teknologiaa. Saimme aluksi rautaisannoksen tietoa ja opetusta, jonka jälkeen jalkauduimme luokkiin kokeilemaan oppimaamme. Koulumme jokainen luokka on varustettu samalla laitteistolla: dokumenttikamera, Hitachin interaktiivinen projektori ja sen älykäs pedagoginen ohjelmisto sekä kaiuttimet. Oli huikeaa nähdä, mitä kaikkea tuosta laitteistosta saa irti kun vaan uskaltaa lähteä kokeilemaan ja rohkeasti tekemään. Uskon, että opettajamme ottavat uudet opit pian haltuunsa ja käyttöön.
Saimme myös pienen opastuksen siitä, miten koulumme iPadit saa kytkettyä laitteistoon niin, että iPadin kuva ja ääni saadaan myös heijastettua taululle. Olen viime päivinä ladannut tabletteihin uusia sovelluksia mm. animaation, videon leikkaamisen ja kuvankäsittelyn saralla. Itse olen jo pitkään ollut innostunut iPadin moniraituriohjelmasta Garage Band, jolla saa helposti tuotettua varsin kohtuullista jälkeä esim. musiikin opetuksen tueksi.
Jos päivä olikin kiireinen, oli se myös erittäin antoisa. Tällaisena päivänä on kuitenkin turha toivoa, että sähköpostia ehtisi purkaa tai Helmi -ohjelmiston viestejä ehtisi lukea. Se ilo odottaa minua huomenna ;-)
torstai 4. lokakuuta 2012
Koulusihteeri pitää koulun elintoimintoja yllä
Aloitin aamuni tänään yhdessä koulusihteerimme (tai nykyisin toimistosihteerimme) Annen kanssa kunnantalon Erwast -neuvotteluhuoneesta. Tilaisuuteen oli kutsuttu kaikki koulusihteerit ja heidän lähiesimiehensä, rehtorit. Harmittavan harva rehtori oli paikalla. Olemme kiireistä porukkaa. Mutta niin ovat sihteerimmekin.
Tilaisuudessa puhuttiinkin juuri koulusihteereiden työhyvinvoinnista. Taustalle oli tehty työyhteisön voimavarakartoitus (TVVK) koulusihteereiden keskuudessa. Kirkkonummen tulokset olivat usein lähellä maan keskitasoa, mutta joissakin kohdissa tilanne oli kuitenkin huolestuttavampi kuin muualla Suomessa. TVVK mittaa työssä jaksamista hyvin monesta näkökulmasta mm. ergonomia, työn henkinen ja fyysinen kuormittavuus, elämäntapatekijät jne.
Paikalla olleet 6 rehtoria nostivat esille erityisesti koulusihteereiden työajat. Toimistotyöaika ei millään tunnu riittävän ja monesti päivät venyvät pikkutunneille asti tai töitä otetaan kotiin. Lähiesimiehen tehtävä on tietenkin huolehtia henkilöstönsä jaksamisesta ja siitä, että työajoista pidetään kiinni. Viime aikoina koulusihteereiden työmäärä on vain kasvanut ja aina ei ole mahdollista jättää töitä tekemättä. Kun se on mahdollista, voidaan ylitunteja tietenkin ottaa pois -ja otetaankin -mutta se ei poista painetta kaikkein ruuhkaisimmilta ajoilta.
Ainakin rehtorin näkökulmasta eniten koulusihteereitä työllistävät opettajien ja sijaisten palkkaukseen liittyvät asiat, oppilashallinto, laskutus, koulujen iltakäyttöhakemukset ja niihin liittyvät muut asiat sekä kuljetukset niillä kouluilla, joilla kuljetuksia on paljon. Kaikki ovat varmaan hyvinkin sihteerin työnkuvaan liittyviä asioita. Työnkuvat on määritelty yhdessä neuvotellen keskitetysti koko kunnassa. Työaika ei vain millään meinaa riittää kaiken sen työn tekemiseen.
Koulusihteerit ovat hallinnon sihteereitä. Heidän työnkuvansa liittyy selkeästi siihen, mitä rehtori ja apulaisrehtori tekevät. Koulusihteerit eivät siis hoida kaikkia koulun juoksevia asioita -ainakaan meillä. Sen sijaan meillä toimistosihteeri (huom. oikea nimitys) on myös päiväkodin sihteeri. Annen työaika on teoreettisesti jaettu suunnilleen 20% päiväkodille ja 80% koululle. Tosiasiassa koulun tehtävät vievät varmasti paljon enemmän aikaa kuin tuo jako antaisi ymmärtää.
Lukuvuoden alussa koulukuljetukset ovat mielettömän iso yksittäinen työsarka. Koulusihteerit hoitavat kaiken koulukuljetuksiin liittyvän koulun tasolla. Hallintopäätökset siitä, kuka saa tai ei saa kuljetusta tehdään virastolla ja aikataulut myös, mutta oikeastaan kaikki muu jää sihteereille: matkakortit, aikataulujen informointi, yhteydet kuljetusyhtiöihin, huoltajien puheluihin vastaaminen jne. Elokuun, ainakin omassa koulussamme, koulusihteeri lähes asuu koululla. Meillä on 120 kuljetuksessa kulkevaa oppilasta ja heidän kuljetusjärjestelynsä ovat melkein jokaisella yksilölliset. He tulevat haja-asutusalueelta, jonne johonkin aikaan pääsee bussilla ja toisinaan taas ei. Oppilaan kuljetusjärjestelyt voivatkin olla todella mutkikkaita.
Kaiken tämän keskellä koulusihteerit jaksavat kuitenkin hymyillä ja olla ystävällisiä, palvelualttiita ja tehokkaita. Lojaalius työnantajaa kohtaan on myös erittäin suuri. Tuskin koskaan olen kuullut poikkipuolista sanaa ja jos olenkin niin aiheesta. Ikäväkseni joudun toteamaan, että Anne välillä joutuu joustamaan myös minun aikataulujeni takia.
Se mikä on mielestäni kaikkein uskomattominta, on se vilpitön halu tehdä asiat kiireenkin keskellä hyvin. Ja nyt en puhu pelkästään työtehtävistä. Viime viikolla pidimme koulun johtokunnan kokouksen. Olisin voinut tilata pienet tarjottavamme koulun keittiöstä, mutta Anne sanoi, että hän on jo hakenut kaupasta vähän leipää, leikkeleitä ja pullaa. Hän teki tarjoilut. Eikä mitkä tahansa tarjoilut vaan tarjoilut, jotka saivat paljon kiitosta myös kokouksessa. Tällaiset pienet teot tekevät koulusihteereistä koulun hengettäriä. Olen sanonut, etten halua, että Vuorenmäen koulu on liikaa rehtorinsa näköinen vaan kaikkien työntekijöiden ja lasten näköinen. Toivoisin kuitenkin, että aika paljon se olisi koulusihteerimme näköinen. Ja niin se onkin. Hän vaikuttaa merkittävältä osalta myös siihen, miten oppilas kokee koulunsa. Kun matkakortti on hukkunut, kenkä tai kännykkä kadonnut, Anne hoitaa asian kärsivällisesti ja hymyn kanssa pienen koululaisen rinnalla.
Huomenna on kansainvälinen opettajien päivä. Milloin olisi kansainvälinen koulusihteereiden päivä?
Tilaisuudessa puhuttiinkin juuri koulusihteereiden työhyvinvoinnista. Taustalle oli tehty työyhteisön voimavarakartoitus (TVVK) koulusihteereiden keskuudessa. Kirkkonummen tulokset olivat usein lähellä maan keskitasoa, mutta joissakin kohdissa tilanne oli kuitenkin huolestuttavampi kuin muualla Suomessa. TVVK mittaa työssä jaksamista hyvin monesta näkökulmasta mm. ergonomia, työn henkinen ja fyysinen kuormittavuus, elämäntapatekijät jne.
Paikalla olleet 6 rehtoria nostivat esille erityisesti koulusihteereiden työajat. Toimistotyöaika ei millään tunnu riittävän ja monesti päivät venyvät pikkutunneille asti tai töitä otetaan kotiin. Lähiesimiehen tehtävä on tietenkin huolehtia henkilöstönsä jaksamisesta ja siitä, että työajoista pidetään kiinni. Viime aikoina koulusihteereiden työmäärä on vain kasvanut ja aina ei ole mahdollista jättää töitä tekemättä. Kun se on mahdollista, voidaan ylitunteja tietenkin ottaa pois -ja otetaankin -mutta se ei poista painetta kaikkein ruuhkaisimmilta ajoilta.
Ainakin rehtorin näkökulmasta eniten koulusihteereitä työllistävät opettajien ja sijaisten palkkaukseen liittyvät asiat, oppilashallinto, laskutus, koulujen iltakäyttöhakemukset ja niihin liittyvät muut asiat sekä kuljetukset niillä kouluilla, joilla kuljetuksia on paljon. Kaikki ovat varmaan hyvinkin sihteerin työnkuvaan liittyviä asioita. Työnkuvat on määritelty yhdessä neuvotellen keskitetysti koko kunnassa. Työaika ei vain millään meinaa riittää kaiken sen työn tekemiseen.
Koulusihteerit ovat hallinnon sihteereitä. Heidän työnkuvansa liittyy selkeästi siihen, mitä rehtori ja apulaisrehtori tekevät. Koulusihteerit eivät siis hoida kaikkia koulun juoksevia asioita -ainakaan meillä. Sen sijaan meillä toimistosihteeri (huom. oikea nimitys) on myös päiväkodin sihteeri. Annen työaika on teoreettisesti jaettu suunnilleen 20% päiväkodille ja 80% koululle. Tosiasiassa koulun tehtävät vievät varmasti paljon enemmän aikaa kuin tuo jako antaisi ymmärtää.
Lukuvuoden alussa koulukuljetukset ovat mielettömän iso yksittäinen työsarka. Koulusihteerit hoitavat kaiken koulukuljetuksiin liittyvän koulun tasolla. Hallintopäätökset siitä, kuka saa tai ei saa kuljetusta tehdään virastolla ja aikataulut myös, mutta oikeastaan kaikki muu jää sihteereille: matkakortit, aikataulujen informointi, yhteydet kuljetusyhtiöihin, huoltajien puheluihin vastaaminen jne. Elokuun, ainakin omassa koulussamme, koulusihteeri lähes asuu koululla. Meillä on 120 kuljetuksessa kulkevaa oppilasta ja heidän kuljetusjärjestelynsä ovat melkein jokaisella yksilölliset. He tulevat haja-asutusalueelta, jonne johonkin aikaan pääsee bussilla ja toisinaan taas ei. Oppilaan kuljetusjärjestelyt voivatkin olla todella mutkikkaita.
Kaiken tämän keskellä koulusihteerit jaksavat kuitenkin hymyillä ja olla ystävällisiä, palvelualttiita ja tehokkaita. Lojaalius työnantajaa kohtaan on myös erittäin suuri. Tuskin koskaan olen kuullut poikkipuolista sanaa ja jos olenkin niin aiheesta. Ikäväkseni joudun toteamaan, että Anne välillä joutuu joustamaan myös minun aikataulujeni takia.
Se mikä on mielestäni kaikkein uskomattominta, on se vilpitön halu tehdä asiat kiireenkin keskellä hyvin. Ja nyt en puhu pelkästään työtehtävistä. Viime viikolla pidimme koulun johtokunnan kokouksen. Olisin voinut tilata pienet tarjottavamme koulun keittiöstä, mutta Anne sanoi, että hän on jo hakenut kaupasta vähän leipää, leikkeleitä ja pullaa. Hän teki tarjoilut. Eikä mitkä tahansa tarjoilut vaan tarjoilut, jotka saivat paljon kiitosta myös kokouksessa. Tällaiset pienet teot tekevät koulusihteereistä koulun hengettäriä. Olen sanonut, etten halua, että Vuorenmäen koulu on liikaa rehtorinsa näköinen vaan kaikkien työntekijöiden ja lasten näköinen. Toivoisin kuitenkin, että aika paljon se olisi koulusihteerimme näköinen. Ja niin se onkin. Hän vaikuttaa merkittävältä osalta myös siihen, miten oppilas kokee koulunsa. Kun matkakortti on hukkunut, kenkä tai kännykkä kadonnut, Anne hoitaa asian kärsivällisesti ja hymyn kanssa pienen koululaisen rinnalla.
Huomenna on kansainvälinen opettajien päivä. Milloin olisi kansainvälinen koulusihteereiden päivä?
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)