Opiskelin Helsingin opettajankoultuslaitoksella vuosina 1988-1994. Opiskeluaika oli hienoa aikaa. Muistan edelleen kuin eilisen päivän kun tuolloinen linjanjohtaja Juhani Hytönen toivotti uudet opiskelijat tervetulleeksi. Ilmassa oli jotain suurta ja akateemista. En tiedä, ymmärsinkö sitä silloin. Ehkä vuodet ovat opettaneet.
Noina vuosina sain opiskella nykypäivän kasvatustieteen suurien nimien opastuksella. Professori Jarkko Hautamäki piti erityispedagogiikan jaksomme. Hän on yksi merkittävimmistä ja näkyvimmistä erityispedagogiikan tuntijoistamme.
Muistan kuinka emeritus-professori Kari Uusikylä opasti meitä nuoria tieteenharjoittajia opinnoissamme. Arvostan suunnattomasti hänen rohkeaa tapaansa ottaa kantaa lapsen puolesta. Edelleen hän kirjoittaa ahkerasti mm. kolumnia Opettaja -lehteen.
Kun vihdoin sain opintoni graduvaiheeseen ja oman opinnäytetyöni peruskoululaisen maantieteellisen maailmankuvan kehittymisestä tehtyä, prof. Pertti Kansanen oli yksi graduni arvioijista. Menin hieman arasti kuulemaan palautetta hänen työhuoneeseensa. Hän totesi, että: "Sinähän hyvän gradun teit." Johon minä yllättyneenä vastasin: "No, ihan hyvä siitä tuli." "On sinulla ainakin itsetuntoa", professori Kansanen totesi. Muistan miettineeni, että olisko ollut parempi vastata: "No, eihän se nyt mikään ollut."
Tänään sain mielenkiintoisen kutsun. Espoolainen kollegani Martti Hellström pyysi minua mukaan tilaisuuteen, jossa olisi tarkoitus keskustella 2000 -luvun didaktiikasta (=oppi opettamisesta). Keskustelun pohjalta tehdään aikanaan juttu Luokanopettaja -lehteen. Keskustelun muiksi osapuoliksi oli kutsuttu kaikki edellä mainitsemani opettajani sekä muutama muu suuruus.
Lupasin Martille tulla mukaan keskusteluun. Kun suljin puhelimen, naureskelin itsekseni: "Kuka ei kuulu joukkoon?"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti