Opettajan työaika on ollut pitkään kovan keskustelun alla. Työaikamalli periytyy ajalta, jolloin maailma oli kovin toisenlainen. Lyhyesti voisi todeta asiaan vihkiytymättömille, että yksinkertaistettuna opettajan työaika perustuu opetusvelvollisuuteen ja sen päälle tuleviin YS -tunteihin ja muutamiin virkaehtosopimukseen kuuluviin koulutuspäiviin (ns. vesot). Tämä malli on hyvin yksinkertaistettu sillä opettajan työaikaan on myös laskettu mm. tuntien suunnittelua, kokeiden korjausta, erilaista hallintobyrokratiaa, arviointia yms. jotka kuuluvat virkatehtäviin ja niistä maksetaan osana palkkaa.
Opetusvelvollisuus olisi jo ihan yksistään toisen blogitekstin arvoinen asia. Eri opettajaryhmien opetusvelvollisuus kun vaihtelee hyvinkin merkittävästi vakanssista riippuen esim. luokanopettajan opv on 24h/vko, äidinkielen lehtorin 18h ja vaikkapa kielten lehtorin opv on 20h. Onko malli tällaisenaan enää nykykoulussa perusteltu voisi vaatia pohdintaa. Jätän sen jollekin muulle ;-)
Miksi sitten kiitän kikyistä eli hallituksen kilpailukykysopimukseen liittyvistä lisätyötunneista? Opettajillehan tuli työajan lisää 24h/lukuvuosi. Tuntimäärä saattaa monesta tuntua pieneltä, mutta sillä on saatu kouluissa ihmeitä aikaan. Opettajan työaika siirtyi kerralla askeleen lähemmäksi 2000 -lukua. Ei vielä ihan tälle vuosituhannelle, mutta lähemmäksi kuitenkin.
Ongelmana kouluissa on viime vuosina ollut se, että toisaalta opetussuunnitelma vaatii yhä enemmän yhteissuunnitelua, tiiviimpää yhteistyötä huoltajien kanssa, monialaisuutta, joka vaatii suunnittelua jne. ja toisaalta opettajan hyvin kankea työaikamalli on herättänyt jatkuvasti kysymyksiä siitä, millä ajalla tämä kaikki pitäisi tehdä. Kun vanhanaikaista työaikamallia tulkitaan tietynväristen silmälasien läpi, yhtälö näyttää mahdottomalta.
Tuo lukuvuoteen nyt lisätty 24h työvelvoite on tullut taivaan lahjana tähän ongelmaan. Ei se kaikkea ratkaise, mutta hyvin suunniteltuna, kikyillä saadaan paljon hyvää aikaan. Omassa koulussani mm. viime vuonna osallistuttiin monenlaiseen toimintakulttuurin kehittämiseen niin yhdessä suunnitellen kuin myös koulutuksista nauttien. Olemme mm. osallistuneet ensimmäisenä kouluna Suomessa Unicefin pilottiin, jolla pyrittiin rakentamaan lapsenoikeusperustaista koulumallia Suomeen. Pilotti on ollut laaja ja vaatinut paljon yhteistä työtä ja pohdintaa. Kiitoksena siitä, pilotin loppukartoituksessa kahden vuoden työn jälkeen 95% henkilökunnasta koki lapsenoikeusperustaisen toimintakulttuurin kehittämisen tärkeäksi.
Kiky-ajalla on lisäksi opittu vuorovaikutustaitoja, osallistuttu Suomen Mielenterveysseuran kaksipäiväiseen tunne- ja kaveritaitoihin liittyvään Hyvää mieltä yhdessä -koulutukseen jne. Koulutuksista saatu palaute on ollut erittäin myönteistä ja mikä parasta, anti on ollut sellaista, että opettajat ovat voineet suoraan viedä uusia ideoita luokkahuoneeseen -vaikka seuraavana päivänä. Moni on näin tehnytkin. Mielenterveysseuran koulutuksesta jokainen osallistuja sai lisäksi huikean hienot materiaalit, jossa lasten tunnekasvatus oli suoraan viety opetussuunnitelman tavoitteisiin.
Tuleva lukuvuosi näyttää ihan yhtä hyvältä. Luvassa on mm. Pikkuyrittäjät -koulutusta, koulutusta uusien älylaitteiden käytössä, ilmiöpohjaisuuteen perehtymistä jne. Uskon, että tarjonta vastaa jälleen hyvin kysyntää ja koulutusten anti tulee hyvään käyttöön.
Joku voisi nyt kysyä, miten tämä kaikki uusi on tuonut lisäaikaa niihin em. opetussuunnitelman velvoitteisiin. Nythän on vain haalittu kaikkea uutta vanhan lisäksi. Totta, mutta ennenkin on joka vuosi tehty kaikkea toimintakulttuurin kehittämiseen liittyvää työtä. Sitä on vain rajoittanut se, että kaikille niille opetussuunnitelman muille vaatimuksillekin on pitänyt jättää YS -aikaa. Nyt tuo mainittu YS -aika riittää ihan eri tavalla kun paljon koulun kehittämistyöstä voidaan tehdä kiky -ajalla. Tässä mielessä hallitus teki kiky -päätöksellään sen, mitä OAJ ei ole saanut valmiiksi vuosien vääntämisen jälkeen -laittoi opettajien työajan kerralla kuntoon.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste koulutus. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste koulutus. Näytä kaikki tekstit
keskiviikko 25. heinäkuuta 2018
torstai 15. marraskuuta 2012
Toimintakulttuurin rakentaminen johtamisen haasteena
Sain tänään iltapäivällä olla kouluttamassa taas uusia rehtoreita Palmenian koulutuksessa Helsingissä. Tänään aiheeni oli Toimintakulttuurin rakentaminen johtamisen haasteena. Otsikko oli kieltämättä myös haasteellinen näillä kilometreillä ;-) Lähestyin aihetta valmentavan johtamisen pohjalta ja toimintakulttuurin perusteista arvoista, visiosta, strategian ja toiminta-ajatuksen näkökulmasta.
Koulutuksessa oli ennen minua ollut puhumassa jaettua johtamista tutkinut väitöstutkija Anne Karikoski, joka on tutkinut väitöstutkimuksessaan jaettua johtajuutta. Väitöstutkimuksen otsikko Aika hyvä rehtoriksi -Selviääkö koulun johtamisesta hengissä? on rehtoritutkimusten klassikkoja. Olen itsekin useasti lainannut kyseistä tutkimusta -muistaakseni jopa tässä blogissakin aiemmin.
Jaettu johtajuus loi kuitenkin omalle esitykselleni suotuisan pohjan. Toimintakulttuurin rakentaminen kun ei voi rakentua sille, että yksi sanoo ja muut vikisevät. Tai tietenkin voi, mutten oikein usko sillä saavutettavan hyvää lopputulosta pitkällä tähtäimellä. Nyt voi joku tietenkin sanoa, että eipä teillä Vuorenmäessäkään kaikki vielä kunnossa ole -eikä olekaan. Toimintakulttuurin rakentamiseen menee aikaa, varsinkin kun esim. omassa koulussamme oppilaat tulevat jo jostakin toimintakulttuurista ja joutuvat nyt tottumaan uuteen. Pienimmät koululaisemme ovatkin kaikkein aidoimpia vuorenmäkeläisiä -heillä kun ei ole tietoa muusta.
Miksi aloitin koulutuksen puhumalla valmentavasta johtamisesta? Siksi, että uskon, että toimintakulttuurin rakentamisen näkökulmasta valmentava johtamisote yksinkertaisesti toimii parhaiten. Yleensä ihmisen on helpompi sitoutua uuteen, kun hän saa itse myös vaikuttaa asioihin, pääsee keskustelemaan ja jakamaan ajatuksiaan.
Monissa johtamisoppaissa puhutaan siitä, että johtaja määrittää arvot, vision ja strategian. Olen itse halunnut toimia hieman toisin. Meillä arvoista, visiosta ja strategiasta on puhuttu yhdessä. Linjoja olen vetänyt mutta on niitä vedetty myös yhdessä opettajien kanssa keskustellen ja myös huoltajia kuullen. Työ on edelleen käynnissä ja mm. ensi viikonloppuna puhumme näistä asioista opettajakunnan ns. vesokoulutuksessa.
Keskityin tänään rehtoreille puhuessani perusasioihin, koska uskon, että työ on aloitettava niistä. Vuorenmäessä aloitimme arvoista. Arvot ovat kompassi, josta voimme aina tarkistaa suuntamme. Toimimmeko niin, että turvallisuus, oikeudenmukaisuus ja vastuullisuus toteutuvat? Siihen ainakin pyrimme.
Pohdimme koulutuksessa myös koulujen ja kuntien visioita ja strategioita. Tehtävänä oli ollut ottaa oman koulun ja kunnan visio ja strategiapapereita mukaan. Pyrimme etsimään koulujen ja kunnan visioiden väliltä yhteyksiä. Jonkinlainen yhteys olisi mielestäni hyvä löytyä. Jos kunnalle tai kunnan opetustoimelle on määritelty visio ja strategia, ei ole mielestäni kovin viisasta, että koulun visio ja strategia eivät olisi linjassa näiden kanssa tai eivät huomioisi jollain tasolla näitä "ylemmän" tason suunnitelmia.
Keskustelu koulutuksessa oli vilkasta ja uskon, että jotain pohdittavaa jäi kotiinkin. Yksi opiskelijoista tuli luennon jälkeen sanomaan minulle, että suhtautui otsikkoon hyvin epäilevästi "mutta tulihan tässä ihan oikeasti täyttä asiaa." Mukava kuulla, ettei päivä mennyt ihan hukkaan ;-)Kiitos!
Koulutuksessa oli ennen minua ollut puhumassa jaettua johtamista tutkinut väitöstutkija Anne Karikoski, joka on tutkinut väitöstutkimuksessaan jaettua johtajuutta. Väitöstutkimuksen otsikko Aika hyvä rehtoriksi -Selviääkö koulun johtamisesta hengissä? on rehtoritutkimusten klassikkoja. Olen itsekin useasti lainannut kyseistä tutkimusta -muistaakseni jopa tässä blogissakin aiemmin.
Jaettu johtajuus loi kuitenkin omalle esitykselleni suotuisan pohjan. Toimintakulttuurin rakentaminen kun ei voi rakentua sille, että yksi sanoo ja muut vikisevät. Tai tietenkin voi, mutten oikein usko sillä saavutettavan hyvää lopputulosta pitkällä tähtäimellä. Nyt voi joku tietenkin sanoa, että eipä teillä Vuorenmäessäkään kaikki vielä kunnossa ole -eikä olekaan. Toimintakulttuurin rakentamiseen menee aikaa, varsinkin kun esim. omassa koulussamme oppilaat tulevat jo jostakin toimintakulttuurista ja joutuvat nyt tottumaan uuteen. Pienimmät koululaisemme ovatkin kaikkein aidoimpia vuorenmäkeläisiä -heillä kun ei ole tietoa muusta.
Miksi aloitin koulutuksen puhumalla valmentavasta johtamisesta? Siksi, että uskon, että toimintakulttuurin rakentamisen näkökulmasta valmentava johtamisote yksinkertaisesti toimii parhaiten. Yleensä ihmisen on helpompi sitoutua uuteen, kun hän saa itse myös vaikuttaa asioihin, pääsee keskustelemaan ja jakamaan ajatuksiaan.
Monissa johtamisoppaissa puhutaan siitä, että johtaja määrittää arvot, vision ja strategian. Olen itse halunnut toimia hieman toisin. Meillä arvoista, visiosta ja strategiasta on puhuttu yhdessä. Linjoja olen vetänyt mutta on niitä vedetty myös yhdessä opettajien kanssa keskustellen ja myös huoltajia kuullen. Työ on edelleen käynnissä ja mm. ensi viikonloppuna puhumme näistä asioista opettajakunnan ns. vesokoulutuksessa.
Keskityin tänään rehtoreille puhuessani perusasioihin, koska uskon, että työ on aloitettava niistä. Vuorenmäessä aloitimme arvoista. Arvot ovat kompassi, josta voimme aina tarkistaa suuntamme. Toimimmeko niin, että turvallisuus, oikeudenmukaisuus ja vastuullisuus toteutuvat? Siihen ainakin pyrimme.
Pohdimme koulutuksessa myös koulujen ja kuntien visioita ja strategioita. Tehtävänä oli ollut ottaa oman koulun ja kunnan visio ja strategiapapereita mukaan. Pyrimme etsimään koulujen ja kunnan visioiden väliltä yhteyksiä. Jonkinlainen yhteys olisi mielestäni hyvä löytyä. Jos kunnalle tai kunnan opetustoimelle on määritelty visio ja strategia, ei ole mielestäni kovin viisasta, että koulun visio ja strategia eivät olisi linjassa näiden kanssa tai eivät huomioisi jollain tasolla näitä "ylemmän" tason suunnitelmia.
Keskustelu koulutuksessa oli vilkasta ja uskon, että jotain pohdittavaa jäi kotiinkin. Yksi opiskelijoista tuli luennon jälkeen sanomaan minulle, että suhtautui otsikkoon hyvin epäilevästi "mutta tulihan tässä ihan oikeasti täyttä asiaa." Mukava kuulla, ettei päivä mennyt ihan hukkaan ;-)Kiitos!
sunnuntai 16. syyskuuta 2012
Koulun johtoryhmäpäivien antia
Viime keväänä kävin esimieheni, opetustoimenjohtaja Jukka Pietisen, kanssa kehityskeskustelun, kuten kaikki muutkin rehtorit. Linjasimme siinä samassa myös tulevia tavoitteita työlleni. Laitoin itselleni ykköstavoitteeksi saada koulumme johtoryhmätyöskenetely paremmin käyntiin ja siinä samalla myös tiimien työ pitäisi uudelleen organisoida. Viime vuonna tiimit toimivat kyllä, mutteivät niin tavoitteellisesti kuin olisin halunnut. Syyn otan omalle kontolleni. Se oli organisoinnin ja johtamisen puutetta, ei tiimien vika.
Tänä vuonna moni asia on lähtenyt käyntiin helpommin kuin viime vuonna. Olihan viime lukuvuoden aloitus eräänlainen aloitus tyhjältä pöydältä. Mitään ei vielä ollut -paitsi seinät, opettajat ja oppilaat. Nyt moni asia on pantu käyntiin ja monia asioita jatketaan viime lukuvuonna luoduilla askelmerkeillä. On siis aikaa taas uuden luomiseen.
Viime viikon torstain ja perjantain olimme apulaisrehtorin kanssa koulun johtoryhmäpäivillä. Olimme jo aiemmin yrittäneet päästä tähän työseminaariin, muttemme mahtuneet mukaan. Odotukset olivat korkealla. Eikä turhaan.
Kouluttajana oli KM Ulla Rasimus Pro koulutus ja konsultointi Oy:stä. Koulutuksessa oli suuri määrä rehtoreita, apulaisrehtoreita ja koulujen johtoryhmien jäseniä. Jaettu johtajuus on trendikästä nykyään ja hyvä niin. Ei oikein ole tämän päivän tapa toimia siten, että yksi johtaa joukkoja edestä autoritäärisellä otteella. Jaetun johtajuuden ajatus oli alusta lähtien yksi koulumme johtavia teemoja. Painotin alusta lähtien, kuinka työyhteisömme on asiantuntijayhteisö, jossa jokainen osaa työnsä. Kaikkea ei tarvitse kierrättää rehtorin kautta. Tämä näkyi hienosti myös koulumme työtyytyväisyyskyselyn tuloksissa. Väitteeseen "Lähiesimieheni luottaa kykyyni tehdä itsenäisiä ratkaisuja" saimme täydet 5 pistettä eli jokainen koki näin. Olin tästä tavattoman ylpeä, koska siihen olimme pyrkineetkin.
Vaikka joukko olisi kuinka taitava ja asiantunteva, johtamista tarvitaan siltikin. Vähintäänkin koulussa täytyy olla yksi, joka kantaa tositilanteen tullen vastuun. Toisaalta asiantuntijoillakin on erilaisia näkemyksiä asioista. Jonkun täytyy päättää yhteisestä linjasta siinäkin tilanteessa, kun yhteistä linjaa ei löydy. Se, joka yhteisestä linjasta päättää on se sama, joka myös kantaa vastuun. Toki johtamista tarvitaan arjessa monessa, monessa muussakin tilanteessa.
Koulun johtoryhmä on yksi koulun jaetun johtajuuden "välineistä". Koulun johtoryhmä voi parhaimmillaan toimia paitsi peilinä rehtorille, myös innovaatioryhmänä, työrukkasena ja tukena vaikeita päätöksiä tehtäessä. Vastuuta rehtori ei voi paeta, mutta näkemyksiä voidaan vaihtaa ja yrittää yhdessä keksiä parempia ratkaisuja kuin yksi johtaja.
Torstaina aloitimme työskentelyn pohtimalla yhdessä yhteisöllistä koulua. Mitä siihen kuuluu? Mitä se pitää sisällään?
Lyhyesti voisi kai puhua rakenteista, tavoitteista ja sosiaalisesta pääomasta.
On hyvin persoonakohtaista, mitä kautta kukin hahmottaa koulun kulttuuria. Aika moni rehtoreista oli orientoitunut hyvin voimakkaasti rakenteisiin ja organisoinnin tasolle. Moni pitkäänkin johtanut pohti vielä koulun visiota ja arvoja.
Itse lähdin ihan toisesta päästä liikkeelle reilu vuosi sitten. Pyrin ensin hahmottamaan kaikille kristallin kirkkaaksi sen, mihin suuntaan olemme menossa? Kävimme arvokeskustelua, pohdimme suuria ja loimme unelmia. Siinä sivussa rakenteet koko ajan valmistuivat, mutta näin tarpeelliseksi sen, että kaikilla on yhteinen näky siitä, mihin suuntaan koulu kulkee? Tänä syksynä ilahduin suunnattomaksi, kun aloitimme lukuvuotta yhdessä ja kävimme pienen kalamaljatyöskentelyn yhdessä, jonka tavoitteena oli kertoa uusille opettajille, millainen on Vuorenmäen koulu. Keskustelussa nousivat juuri ne teemat pinnalle, joista viime vuonna olimme puhuneet: yhteistyö, jaettu asiantuntijuus, rohkea kokeileminen, lupa toimia eri tavalla, lupa tehdä myös virheitä jne.
Myöhemmin pohdimme koulun toimintakulttuuria kolmen tason mallilla.
1. Sisimmällä kehällä ovat sanomattomat normit, arvot ja myytit.
2. Keskimmäisellä kehällä ääneen lausutut arvot, tavoitteet ja toimintatavat.
3. Ja uloimmalla kehällä ulkoiset tunnusmerkit.
Pohdinta oli mielenkiintoista. Oli myös hauska huomata, miten uutena kouluna olemme vielä pystyneet välttymään aika hyvin tuon sisimmän kehän kirouksilta. Meillä ei ole vakipaikkoja opettajainhuoneessa, eikä muitakaan ääneen sanomattomia normeja, jotka kangistaisivat toimintaamme tai ajatteluamme. Hyvä esimerkki on viime viikolta, kun pääluottamusmies Sari Manninen tuli kylään koulullemme. Hän kysyi varovasti, voiko istua tähän. Opettaja ei oikein ymmärtänyt, mitä hän tarkoitti ja sanoi, että tottakai, mihin vaan missä on tilaa.
Varsinaisesta johtoryhmätyöstä pohdimme mm. tiiminvetäjien roolia johtoryhmän jäseninä, johtoryhmätyön organisointia, vuosikelloa, aiheiden tuomista johtoryhmään, johtoryhmän suhdetta muuhun koulun kenttään (oppilashuoltoryhmä, tiimit, oppilaskunnan hallitus, opettajainkokous jne.) Työskentely oli erittäin hedelmällistä ja saimme Mervin kanssa paljon aikaan parissa päivässä.
Vaikka monet asiat olivat koulussa jo käytössä ja kaikki ei ollenkaan ollut uutta, antoi koulutus varmuuden siitä, että olemme menossa oikeaan suuntaan. Tuntui hyvältä hetkeksi pysähtyä ja arvioida sekä mennyttä, että tulevaa. Tähän on koulun hektisessä arjessa aivan liian harvoin aikaa.
Tänä vuonna moni asia on lähtenyt käyntiin helpommin kuin viime vuonna. Olihan viime lukuvuoden aloitus eräänlainen aloitus tyhjältä pöydältä. Mitään ei vielä ollut -paitsi seinät, opettajat ja oppilaat. Nyt moni asia on pantu käyntiin ja monia asioita jatketaan viime lukuvuonna luoduilla askelmerkeillä. On siis aikaa taas uuden luomiseen.
Viime viikon torstain ja perjantain olimme apulaisrehtorin kanssa koulun johtoryhmäpäivillä. Olimme jo aiemmin yrittäneet päästä tähän työseminaariin, muttemme mahtuneet mukaan. Odotukset olivat korkealla. Eikä turhaan.
Kouluttajana oli KM Ulla Rasimus Pro koulutus ja konsultointi Oy:stä. Koulutuksessa oli suuri määrä rehtoreita, apulaisrehtoreita ja koulujen johtoryhmien jäseniä. Jaettu johtajuus on trendikästä nykyään ja hyvä niin. Ei oikein ole tämän päivän tapa toimia siten, että yksi johtaa joukkoja edestä autoritäärisellä otteella. Jaetun johtajuuden ajatus oli alusta lähtien yksi koulumme johtavia teemoja. Painotin alusta lähtien, kuinka työyhteisömme on asiantuntijayhteisö, jossa jokainen osaa työnsä. Kaikkea ei tarvitse kierrättää rehtorin kautta. Tämä näkyi hienosti myös koulumme työtyytyväisyyskyselyn tuloksissa. Väitteeseen "Lähiesimieheni luottaa kykyyni tehdä itsenäisiä ratkaisuja" saimme täydet 5 pistettä eli jokainen koki näin. Olin tästä tavattoman ylpeä, koska siihen olimme pyrkineetkin.
Vaikka joukko olisi kuinka taitava ja asiantunteva, johtamista tarvitaan siltikin. Vähintäänkin koulussa täytyy olla yksi, joka kantaa tositilanteen tullen vastuun. Toisaalta asiantuntijoillakin on erilaisia näkemyksiä asioista. Jonkun täytyy päättää yhteisestä linjasta siinäkin tilanteessa, kun yhteistä linjaa ei löydy. Se, joka yhteisestä linjasta päättää on se sama, joka myös kantaa vastuun. Toki johtamista tarvitaan arjessa monessa, monessa muussakin tilanteessa.
Koulun johtoryhmä on yksi koulun jaetun johtajuuden "välineistä". Koulun johtoryhmä voi parhaimmillaan toimia paitsi peilinä rehtorille, myös innovaatioryhmänä, työrukkasena ja tukena vaikeita päätöksiä tehtäessä. Vastuuta rehtori ei voi paeta, mutta näkemyksiä voidaan vaihtaa ja yrittää yhdessä keksiä parempia ratkaisuja kuin yksi johtaja.
Torstaina aloitimme työskentelyn pohtimalla yhdessä yhteisöllistä koulua. Mitä siihen kuuluu? Mitä se pitää sisällään?
- Ensinnäkin yhteisöllistä koulua ohjaavat yhdessä laaditut tavoitteet, näky, arvot ja visio. Näitä asioita myös arvioidaan ja seurataan aika ajoin.
- Toiseksi yhteisöllistä koulua ohjaavat yhteiset käytänteet. Dokumentointi, rakenteet, sopimukset, normit ja organisointi on mietitty ja kaikkien tiedossa. Kaikki myös toimivat yhdessä sovittujen periaatteiden mukaan. Tätä kenttää voisi kutsua vaikkapa ammatillisen orientaation kentäksi.
- Kolmanneksi yhteisöllisessä koulussa on sellaista sosiaalista pääomaa, joka pitää yllä yhteisöllisyyttä. Tähän kuuluuvat sekä ammatillinen että inhimillinen välittäminen. Myös työntekijöiden välinen vuorovaikutus ja kommunikointi kuuluvat sosiaalisen pääoman kenttään. Lopulta kyse on myös asenteesta. Miten minä voin omalta osaltani viedä yhteisiä tavoitteita eteenpäin?
Lyhyesti voisi kai puhua rakenteista, tavoitteista ja sosiaalisesta pääomasta.
On hyvin persoonakohtaista, mitä kautta kukin hahmottaa koulun kulttuuria. Aika moni rehtoreista oli orientoitunut hyvin voimakkaasti rakenteisiin ja organisoinnin tasolle. Moni pitkäänkin johtanut pohti vielä koulun visiota ja arvoja.
Itse lähdin ihan toisesta päästä liikkeelle reilu vuosi sitten. Pyrin ensin hahmottamaan kaikille kristallin kirkkaaksi sen, mihin suuntaan olemme menossa? Kävimme arvokeskustelua, pohdimme suuria ja loimme unelmia. Siinä sivussa rakenteet koko ajan valmistuivat, mutta näin tarpeelliseksi sen, että kaikilla on yhteinen näky siitä, mihin suuntaan koulu kulkee? Tänä syksynä ilahduin suunnattomaksi, kun aloitimme lukuvuotta yhdessä ja kävimme pienen kalamaljatyöskentelyn yhdessä, jonka tavoitteena oli kertoa uusille opettajille, millainen on Vuorenmäen koulu. Keskustelussa nousivat juuri ne teemat pinnalle, joista viime vuonna olimme puhuneet: yhteistyö, jaettu asiantuntijuus, rohkea kokeileminen, lupa toimia eri tavalla, lupa tehdä myös virheitä jne.
Myöhemmin pohdimme koulun toimintakulttuuria kolmen tason mallilla.
1. Sisimmällä kehällä ovat sanomattomat normit, arvot ja myytit.
2. Keskimmäisellä kehällä ääneen lausutut arvot, tavoitteet ja toimintatavat.
3. Ja uloimmalla kehällä ulkoiset tunnusmerkit.
Pohdinta oli mielenkiintoista. Oli myös hauska huomata, miten uutena kouluna olemme vielä pystyneet välttymään aika hyvin tuon sisimmän kehän kirouksilta. Meillä ei ole vakipaikkoja opettajainhuoneessa, eikä muitakaan ääneen sanomattomia normeja, jotka kangistaisivat toimintaamme tai ajatteluamme. Hyvä esimerkki on viime viikolta, kun pääluottamusmies Sari Manninen tuli kylään koulullemme. Hän kysyi varovasti, voiko istua tähän. Opettaja ei oikein ymmärtänyt, mitä hän tarkoitti ja sanoi, että tottakai, mihin vaan missä on tilaa.
Varsinaisesta johtoryhmätyöstä pohdimme mm. tiiminvetäjien roolia johtoryhmän jäseninä, johtoryhmätyön organisointia, vuosikelloa, aiheiden tuomista johtoryhmään, johtoryhmän suhdetta muuhun koulun kenttään (oppilashuoltoryhmä, tiimit, oppilaskunnan hallitus, opettajainkokous jne.) Työskentely oli erittäin hedelmällistä ja saimme Mervin kanssa paljon aikaan parissa päivässä.
Vaikka monet asiat olivat koulussa jo käytössä ja kaikki ei ollenkaan ollut uutta, antoi koulutus varmuuden siitä, että olemme menossa oikeaan suuntaan. Tuntui hyvältä hetkeksi pysähtyä ja arvioida sekä mennyttä, että tulevaa. Tähän on koulun hektisessä arjessa aivan liian harvoin aikaa.
sunnuntai 18. maaliskuuta 2012
Oppilaan osallisuutta edistävä koulu
Olen alkavan viikon maanantain ja tiistain puhumassa Kansallisilla peruskoulupäivillä hotelli Scandic Continentalissa osallisuutta tukevan toimintakulttuurin rakentamisesta. Kaikenlainen toimintakulttuurin rakentaminen on hidasta. Osallisuutta tukevan toimintakulttuurin rekentaminen ei tee tässä poikkeusta. Oleellista kuitenkin on, että luodaan rakenteet ja henki, jossa osallisuuden toteutumiselle on hyvä maaperä. Rehtori on tässä varmasti avainroolissa.
Omalla koulullani olen pyrkinyt alusta asti tukemaan kaikkea sitä, mikä lisää oppilaan osallisuuden tunnetta. Olemme heti aloittaneet oppilaskuntatoiminnan ja vertaissovittelun. Kaksi opettajaamme kävi syksyllä Opetushallituksen koulutuksessa, joka painottui osallisuuden tukemiseen alaluokilla.
Tulevaisuudessa tulemme varmaankin aloittamaan myös ns. TUKEVA -toiminnan, josta myös huomenna puhun. TUKEVA on Vihdin yhteiskoulun luoma malli, jolla tuodaan kaikki oppilaan osallisuutta tukevat toiminnot samaan kokoukseen. Ohessa olevista dioista näkee, keitä kaikkia on VYK:in TUKEVA -kokouksissa. Oleellista on myös se, että vanhempainyhdistys on mukana. Monesti koulun moniammatillisissa ryhmissä on kyllä paljon koulun yhteistyökumppaneita, mutta huoltajat, yhteys kotiin, jää pienelle huomiolle.
Toinen loistava toimintamuoto, johon tutustuimme apulaisrehtorin kanssa, on Renkomäen koululla aloitettu assaritoiminta. Assarit ovat koulun oppilaita, joilla joko on joku erityistaito tai heidät koulutetaan jonkin alan eksperteiksi. Kun joku muu oppilas tarvitsee apua vaikkapa digikameran käytössä, kuvan muokkauksessa, bändisoittimien kanssa, koululehden toimittamisessa jne. assarioppilaat ovat valmiita auttamaan. Näin opettajan resurssia säästyy johonkin muualle. Renkomäen koulu rehtori, Jukka Manninen, kutsuikin assareita nimityksellä järjestäjät 2.0 -eräänlainen päivitetty versio vanhoista kunnon järjestäjistä.
Esittelen peruskoulupäivillä myös osallisuuden portaat. Niiden avulla koulun on hyvä tutkiskella omaa toimintaansa ja miettiä, miten pitkälle voisimme osallisuutta viedä? Aika moni koulu on ja myös usein jää, portaalle 2. Tällöin aikuiset ovat vielä hyvin kiinteästi toimintaa ohjaavina mukana. Mitä kaikkea koulussa voitaisiinkaan saada aikaiseksi, jos me aikuiset yhä rohkeammin olisimme valmiita luottamaan lapsiin?
Kuten sanoin, toimintakulttuurin muutokset ovat hitaita prosesseja. Annetaan itsellemme aikaa. Uskon ainakin oman kouluni kohdalla, että ihan vilpitön halu on viedä toimintoja siihen suuntaan, että oppilas voisi kokea yhä syvempää osallisuutta kouluyhteisöömme. Ja muistutan vielä, että osallisuus ei tarkoita samaa kuin osallistuminen. Osallisuutta voi kokea, vaikkei kovin aktiivinen toimija olisikaan. Se on tärkeä huomioida tai muuten jätetään melko suuri osa koulun oppilaista osattomiksi. Sitä tuskin kukaan toivoo. Ei anneta sen tapahtua myöskään vahingossa. Kun eron tiedostaa, on hyvät mahdollisuudet onnistua!
Omalla koulullani olen pyrkinyt alusta asti tukemaan kaikkea sitä, mikä lisää oppilaan osallisuuden tunnetta. Olemme heti aloittaneet oppilaskuntatoiminnan ja vertaissovittelun. Kaksi opettajaamme kävi syksyllä Opetushallituksen koulutuksessa, joka painottui osallisuuden tukemiseen alaluokilla.
Tulevaisuudessa tulemme varmaankin aloittamaan myös ns. TUKEVA -toiminnan, josta myös huomenna puhun. TUKEVA on Vihdin yhteiskoulun luoma malli, jolla tuodaan kaikki oppilaan osallisuutta tukevat toiminnot samaan kokoukseen. Ohessa olevista dioista näkee, keitä kaikkia on VYK:in TUKEVA -kokouksissa. Oleellista on myös se, että vanhempainyhdistys on mukana. Monesti koulun moniammatillisissa ryhmissä on kyllä paljon koulun yhteistyökumppaneita, mutta huoltajat, yhteys kotiin, jää pienelle huomiolle.
Oppilaan osallisuutta edistävä koulu
View more PowerPoint from Esa Kukkasniemi
Toinen loistava toimintamuoto, johon tutustuimme apulaisrehtorin kanssa, on Renkomäen koululla aloitettu assaritoiminta. Assarit ovat koulun oppilaita, joilla joko on joku erityistaito tai heidät koulutetaan jonkin alan eksperteiksi. Kun joku muu oppilas tarvitsee apua vaikkapa digikameran käytössä, kuvan muokkauksessa, bändisoittimien kanssa, koululehden toimittamisessa jne. assarioppilaat ovat valmiita auttamaan. Näin opettajan resurssia säästyy johonkin muualle. Renkomäen koulu rehtori, Jukka Manninen, kutsuikin assareita nimityksellä järjestäjät 2.0 -eräänlainen päivitetty versio vanhoista kunnon järjestäjistä.
Esittelen peruskoulupäivillä myös osallisuuden portaat. Niiden avulla koulun on hyvä tutkiskella omaa toimintaansa ja miettiä, miten pitkälle voisimme osallisuutta viedä? Aika moni koulu on ja myös usein jää, portaalle 2. Tällöin aikuiset ovat vielä hyvin kiinteästi toimintaa ohjaavina mukana. Mitä kaikkea koulussa voitaisiinkaan saada aikaiseksi, jos me aikuiset yhä rohkeammin olisimme valmiita luottamaan lapsiin?
Kuten sanoin, toimintakulttuurin muutokset ovat hitaita prosesseja. Annetaan itsellemme aikaa. Uskon ainakin oman kouluni kohdalla, että ihan vilpitön halu on viedä toimintoja siihen suuntaan, että oppilas voisi kokea yhä syvempää osallisuutta kouluyhteisöömme. Ja muistutan vielä, että osallisuus ei tarkoita samaa kuin osallistuminen. Osallisuutta voi kokea, vaikkei kovin aktiivinen toimija olisikaan. Se on tärkeä huomioida tai muuten jätetään melko suuri osa koulun oppilaista osattomiksi. Sitä tuskin kukaan toivoo. Ei anneta sen tapahtua myöskään vahingossa. Kun eron tiedostaa, on hyvät mahdollisuudet onnistua!
keskiviikko 18. tammikuuta 2012
Tulevia reksejä kouluttamassa
Pidin edelleen hurjia tuntimääriäni pois tänään aamupäivällä puolen päivän virkavapaalla. Kävin Helsingissä kouluttamassa tulevia reksejä Helsingin yliopiston täydennyskoulutuskeskuksen, Palmenian, rehtorin työhön valmistavassa koulutuksessa. Sain kutsun todella tiukalla aikataululla, toisen luennoitsijan sairastuttua.
Sain tehtäväkseni puhua uuden koulun perustamisesta. Aihe tuntui aluksi hieman triviaalilta. Kun hieman perehdyin asiaan (muutenkin kun käytännön tasolla ;-), opin mm. että keskimäärin jokaisen rehtorin uralle osuu yksi uudisrakennus tai laaja saneeraus uran aikana. Aihe alkoi tuntua huomattavasti tärkeämmältä. Kun vielä totesin, että uuden koulun perustamisesta ei koskaan missään puhuta ja jokainen joutuu aina keksimään pyörän uudelleen, aihe alkoi tuntua erittäin tärkeältä.
Koska uuden koulun perustamisen tilanne on lähes aina erilainen, mitään yleispäteviä ohjeita toiminnasta on vaikea antaa. Riippuu täysin siitä, missä vaiheessa mukaan pääsee. Päätin haastatella kollegaani Vihdistä, Mikko Jordmania, joka on ollut perustamassa rehtorina kahta koulua (Kartanonkosken koulu, Vantaa ja Otalammen koulu, Vihti).
Havaitsimme, että tilanteita on karkeasti kolmenlaisia.
1) Parhaassa tapauksessa jo ennen hankesuunnitelmaa, kuntaan perustetaan pedagoginen ryhmä, johon tuleva rehtori kuuluu, pohtimaan tulevan koulun pedagogisia tilaratkaisuja. Silloin kärjessä on pedagogia. Kouluhan ei ole mikä tahansa talo. Koulun hankesuunnitelma ja kilpailutus tehdään pedagogisen suunnittelun pohjalta.
2) Toiseksi parhaassa tilanteessa, rehtori pääsee aloittamaan urakkavaiheessa, jossa moniin tilaratkaisuihin voi vielä vaikuttaa. Samoin kaikki investoinnit tehdään rehtorin näkemyksen mukaan. Tai ainakin rehtori pääsee niihin vaikuttamaan.
3) Yleisin tilanne on kuitenkin se, jolloin rehtori pääsee aloittamaan vasta koulun valmistuttua, jolloin myös suurin osa investoinneistakin on yleensä jo vähintäänkin kilpailutettu.
Oli kunnan ratkaisu mikä tahansa, koulun perustaminen on aina rehtorille "tuhannen taalan paikka". Seinien paikka ei määrittele pedagogiaa. Sen tekevät ihmiset. Harvoin pääsee aloittamaan puhtaalta pöydältä. Uuden koulun aloittamisen yhteydessä luodaan kaikki tyhjästä: arvot, visio, strategia, toiminta-ajatus, toimintakulttuuri jne.
Em. asiat ovat johtamisen keskeisintä aluetta. Vaikka työ tehdäänkin yhdessä, on rehtori kuitenkin viime kädessä se, joka näyttää suuntaa. Ja vaikka suunta päätettäisiinkin täysin yhdessä, rehtorin tehtävä on pitää koulu yhdessä sovitulla tiellä myös jatkossa. Rehtorin tehtävä on kirkastaa arvot, visio, strategia jne. niin, ettei kenellekään ole epäselvää, mihin suuntaan tätä koulua viedään.
Oli erittäin terveellistä pohtia omankin kouluni vaiheita. Mitä on tehty ja mitä vielä tekemättä? Samalla kävimme erittäin hyviä ja virkistäviä keskusteluja koulutuksen innokkaiden opiskelijoiden kanssa. Antaessaan saa. Kouluttaessaan, löytää aina itsekin uusia näkökulmia.
Kiitos Palmenian aktiiviselle ryhmälle.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)