Seminaarin teema oli hyvin valittu. Teemana oli muutos. Muutos oli noussut teemaksi yhden kahvipöytäkeskustelun myötä, jossa Idealistin tuottajaguru Saku Tuominen oli ollut. Keskustelussa oli pohdittu maailman muutosta ja sitä, kuinka haastavaa olisi selittää tätä muutosta lapsille. "En haluaisi olla opettaja juuri nyt", oli joku tokaissut.
Seminaari oli rakennettu niin, että sen ei ollut tarkoitus antaa työvälineitä tai suoria vastauksia vaan enemmänkin herättää ajatuksia. Puhujia oli laidasta laitaan. Tilaisuuden aloitti valtiovarainministeri Jutta Urpilainen. Hänen tehtävänsä oli selittää globaali talous kymmenessä minuutissa. Hän otti avuksi kansanviisaudet. "Suu säkkiä myöten" "Niin makaa kuin petaa". Ministeri Urpilaisen puheenvuoron paras osuus keskittyi erilaisuuden hyväksymiseen, jota hän siivitti sanonnalla "raha ei ole päämäärä vaan väline". Urpilainen kehotti opettajia luottamaan tulevaisuuteen ja luomaan sitä uskoa myös lapsiin.
Seuraavaksi lavalle nousi tanssija-koreografi Jorma Uotinen, joka myös puhui erilaisuuden hyväksymisestä hyvin omakohtaisella tasolla. Uotista on aina ollut mukava kuunnella, eikä hän tuottanut pettymystä tälläkään kerralla.
Tutkija Laura Kirves avasi tuoretta tutkimustaan päiväkotilasten kiusaamisilmiöstä. Hänen jälkeensä lavalle saapasteli Aller Medioiden toimitusjohtaja, mediapersoona Pauli Aalto-Setälä, joka värikkäässä puheessaan antoi viisi ohjetta opettajille. Hän puhui mm. vallasta, dialogiin keskittymisestä, tunteen merkityksestä ja itsensä johtamisesta. Tärkeitä teemoja.
The Future Laboratorysta Britanniasta oli tuotu luennoitsijaksi Chris Sanderson, joka puhui Generation D:stä, josta me Suomessa puhumme diginatiiveina. He ovat syntyneet vuosina 1995-2002. Heillä ei ole aavistustakaan millaista elämä oli ennen internetiä, ennen mobiililaitteita, ennen sosiaalista mediaa tai Googlea. Nämä asiat ovat aina olleet heidän elämässään.
Roy Ackerman Jamie Oliverin tuotantoyhtiöstä kertoi television vaikutusmahdollisuuksista ja miten koulupudokkaat on saatu takaisin kouluun. Välillä kuunneltiin Ilmatieteen laitoksen pääjohtajan Petteri Taalaksen ajatuksia ilmastonmuutoksesta ja lopuksi Työterveyslaitoksen tutkijaa Kiti Mülleriä ja eriarvoisuuden tutkijaa Fiona Bartels-Ellisiä.
Eniten minua herätteli Sonja Kankaan esitys peleistä. Esitys ei ollut illan vetovoimaisin ja asiakin oli minulle hyvin tuttua, mutta Sonja Kangas heitti uskomattoman kiehtovan kysymyksen ilmoille. Pohjustan hieman.
Meillä jokaisella on joku bonuskortti lompakossamme. Me aikuiset tavoittelemme hopeatason jälkeen kultatasoa tai platinatasoa asiakaskortissamme, jotta saisimme jotain etuja. Täysin samoja asioita, joita meidän lapsemmekin tavoittelevat pelimaailmassa. Tasot koukuttavat. On pakko päästä seuraavalle tasolle.
Niin, siis tuo oleellinen kysymys. Se oli niinkin häikäisevän yksinkertainen, kuin "miten koulusta voisi tehdä koukuttavan?" Mielenkiintoinen ajatus, jota kannattaa hetki pohtia, jos ei muuten niin kouluviihtyvyyden nimissä.
ps. Kaikki videot löydät täältä.
