Koulun johtoryhmäpäivien antia III: Teoriasta käytäntöön

Tämä blogi on alunperin perustettu kertomaan koulun arjesta. Huomaan kuitenkin kirjoittavani useimmiten jostain muusta kuin varsinaisesti oppilaiden arjesta. Minun arkeni täyttyy liian usein muista asioista -ikävä kyllä. Toisaalta tämän blogin toinen tarkoitus on keskittyä koulun johtamiseen. Sitä teen työkseni ja mielestäni julkisessa hallinnossa asiakkaalla on oikeus tietää, miten häntä tai hänen lastaan koskevia päätöksiä tehdään. Sikäli ollaan kai aika ytimessä.

Tänään tosin olin erityisen paljon myös oppilaiden kanssa. Pidin neljä liikuntatuntia aurinkoisessa syyssäässä. Se tuntuu melkoiselta etuoikeudelta. Odottakaapa vain marraskuuta ;-) No, silloin voinemme siirtyä sisälle. Meillä on upea sali käytössämme. Sikälikin olemme etuoikeutettuja.

Tänään pidimme aamulla myös ensimmäisen koulun johtoryhmän kokouksen. Johtoryhmäämme kuuluvat rehtori, apulaisrehtori, 1-2 luokkien tiiminvetäjä Tarja Dillström, 3-4 luokkien tiiminvetäjä Kai Pajukangas sekä 5-6 luokkien tiiminvetäjä Tiina Kataila. Johtoryhmässä vedimme tiiminjohtajien kanssa yhteen tiimien arviot koulumme opetusjärjestelyistä. Tämä on osa perusopetuksen laatukriteereihin perustuvaa laatutyötä, jota teemme kouluissa. Koulun tehtävä on myös arvioida omaa toimintaansa. Se on kaiken kehityksen edellytys.

Opetusjärjestely -otsikon alle kuuluvat mm. koulun tilat ja niiden käyttö, opetusvälineiden käyttö, opetusmenetelmät, ryhmäjaot, oppimisryhmät jne. Laatukriteerien arviointiskaala on sellainen, että kovin hyviä pisteitä ei näillä kilometreillä pitäisi tulla, koska korkeimpiin pistemääriin kuuluu se, että toimintatapa on käytössä, sitä arvioidaan säännöllisesti ja kehitystyötä tehdään tuon arvioinnin pohjalta. Vuodessa ei vielä kovin säännöllistä arviointia voi olla, eikä varsinkaan sen pohjalta tehtyä kehitystyötä. Tästäkin huolimatta, totesimme melko monen asian olevan vähintäänkin menossa oikeaan suuntaan ja että kehitystyötä tehdään koko ajan. 

Selkeästi heikoin tilanne koulullamme on, yllättävää kyllä, tilojen suhteen. Koulu on uusi ja tilat kauniit ja nykyaikaiset, mutta tilanahtaus on tällä hetkellä sellaista, että opetuksen eriyttämiseen ei juuri tahdo löytyä tiloja. Pääasiassa käytävät toimivat tiloina ryhmien jakamista varten. Eriyttämistä voi toki tehdä muutenkin kuin ryhmiä jakamalla, mutta jos kovin moni ryhmä tekee täysin eri asiaa samassa tilassa, ei se välttämättä ole kaikkein mielekkäin vaihtoehto.

Puhuimme johtoryhmässä myös johtoryhmän jäsenten roolista. Tästä puhumme myös seuraavassa opettajainkokouksessa kaikkien opettajien kanssa. Kuten eilen kirjoitin, tarkoitus ei ole luoda järjestelmää, jossa osa tuntee olevansa toisen luokan kansalaisia. Jokaisen opettajan ja avustajan työpanos on äärimmäisen tärkeä. Tämän kokoisessa koulussa tiimeihin jakaantuminen yksinkertaisesti helpottaa sitä, että jokainen saa äänensä kuuluviin. Opettajainkokouksissa ei ole aikaa kovin pitkille keskusteluille. Tiimien vetäjät edustavat tiimejään ja huolehtivat siitä, että jokaisen ääni kuuluu myös johtoryhmässä. Toisaalta tiiminvetäjät pitävät tiimin työskentelyn oikeassa asiassa ja huolehtivat siitä, että luokka-astetiimeille delegoidut asiat saadaan valmiiksi aikataulussa.

Johtoryhmämme on sopivan pieni, jotta keskustelu on mahdollista. Keskustellessa asiat tulevat monipuolisesti tutkittua ennen päätöksiä. Johtoryhmässä saa siis tuoda eriävän mielipiteensä esille. Toisaalta sitten kun johonkin ratkaisuun päädytään, toimitaan sen mukaan. Ihmisillä on asioista aina monenlaisia mielipiteitä. Kuitenkin jokin suunta on valittava.

Koulumme arvot turvallisuus, oikeudenmukaisuus ja vastuullisuus sekä "huippuarvomme" luovuus ja kokeileminen pidetään mielessä päätöksiä tehdessä. Silloin emme voi mennä pahasti vikaan. Yhdessä opettajien, oppilaiden ja huoltajien kanssa keskustellut arvot toimivat eräänlaisena merikorttina kun "koululaivaa" luotsataan kohti uusia seikkailuja.

Laatutyö käyntiin

Kirkkonummen opetustoimen ohjaustiimi, johon minulla on ilo kuulua, kokoontui tänään Helsinkiin Hotelli Arthuriin pohtimaan opetustoimen laadunarviointia. Alustajana päivän aiheeseen oli lead auditor Eija Säilä Vantaalta, entinen rehtori itsekin. Rehtorina Oulunkylän ala-asteella toimiessaan hän sai mm. ylipormestari Pajusen myöntämän laatupalkinnon.

Eija Säilä esitteli ohjaustiimille erilaisia laadunarvioinnin työkaluja, joista pääasiassa perehdyttiin kahteen EFQM:ään (Euroopan laatupalkinto) ja CAF:iin (Common Assessment Framework). Kummankin työkalun pohja on hyvin samantyyppinen. CAF on kehitetty erityisesti julkiselle sektorille ja soveltuu sikäli kunnan laadunarviointiin paremmin. Lisäksi CAF on selkeästi kevyempi rakenteeltaan ja sitä kautta työmäärältään.

Laadunarvioinnin keskiössä on tietysti aina johtamisen arviointi, sikäli asia kiinnostaa rehtorina ihan erityisesti. Toisaalta laadunarviointi pitää nähdä nimenomaan mahdollisuutena kehittyä. Organisaatio, joka ei jatkuvasti arvioi omaa toimintaansa, ei yleensä juurikaan kehity tai jos kehittyy se on monesti sattumanvaraista. Ongelmia ja haasteita on jokaisessa organisaatiossa. "Hyviä ja huonoja organisaatiota ei erota ongelmien määrä, vaan kyky ratkaista ongelmia", valisti Eija Säilä.

CAF arviointimallilla saadaan tuloksia yhdeksältä eri organisaation osa-alueelta 1) johtajuus 2) henkilöstö 3) strategiat ja toiminnan suunnittelu 4) kumppanuudet ja resurssit 5) prosessit 6) henkilöstötulokset 7) asiakas- ja kansalaistulokset 8) yhteiskunnalliset tulokset ja 9) keskeiset suorituskykytulokset.

Laadun käsite on tietysti monimutkainen. Mitä sitten on laatu kuntaorganisaatiossa? Sillä voitaisiin tarkoittaa esim. kykyä vastata asetettuihin tavoitteisiin ja tarpeisiin annetuilla resursseilla. Laatuarviointi CAF -mallilla on itsearviointia. Organisaatio siis arvioi siinä omaa toimintaansa. Oman koulumme kohdalla kun kaikki kehitystyö on vielä alkuvaiheessa, ei tietysti voisi heti odottaa huippupisteitä. CAF -mallia onkin kritisoitu siitä, että se ei ole kovin palkitseva. Pisteytys on kuusiportainen 0-5. Kahteen pisteeseen vaaditaan, että "toimintatapa on suunniteltu ja täysin käytössä". Kolmeen pisteeseen vaaditaan vielä lisäksi, että toimintatapa on arvioitu, neljään, että toimintatapa on arvioinnin avulla parannettu jne. On siis selvää, että ensimmäisenä vuotena pisteet painottuisivat 0 ja 2 pisteen välille.

Mitä systemaattisella laadunarvioinnilla sitten voitaisiin saavuttaa? Hyvin paljon. Mm. johtamisen ja arvioinnin kehittymistä, toimintatapojen ja prosessien kehittymistä, tuottavuuden parantumista jne.

Kun nyt tämän päivän jälkeen katson taaksepäin, olemme tehneet paljon oikeita asioita. Olemme luoneet yhteistä arvopohjaa huoltajien, henkilöstön ja oppilaiden kanssa, olemme määrittäneet visiotamme, strategiaamme ja toiminta-ajatustamme, olemme jo suunnitelleet ja osittain kuvanneetkin monia keskeisiä prosessejamme jne. Paljon on tehty, mutta valtava määrä työtä on tietysti myös edessä. Jotenkin helpottava ajatus on, ettei kaiken tarvitsekaan olla heti valmista. Laatutyö on luonteeltaan sellaista, että sitä täytyy tehdä, vaikka luulisikin olevansa valmis. Nokian ex -johtaja Jorma Ollila on todennut viisaasti: "Pahin vihollinen on talon sisällä: sokaistuminen omaan toimintaan." Kun katsoo Nokian viimeistä 10 vuotta, tietää, mistä Ollila puhuu.

Suomalaisella supertuotteella, peruskoululla, on myös vaarana sokaistua omaan erinomaisuuteensa ja PISA -menestykseen. Nyt tarvitaan rohkeaa itsearviointia ja rohkeita johtopäätöksiä, jotta olemme kärjessä vielä 2020 -luvulla.