Rehtorin kevätjuhlapuhe 2024

Arvoisat juhlavieraat, rakkaat oppilaat, opettajat ja muu koulun henkilökunta,

Maailman kenties kaikkien aikojen tunnetuimman yhtyeen The Beatlesin toiselta kitaristilta, George Harrisonilta, kysyttiin kerran, miten hän päätyi sanoittamaan ja säveltämään yhtyeelle lauluja. Harrison vastasi: ”Ajattelin, että kai minä osaan, jos kerran John ja Paul osaavat.” Kun puhutaan Johnista ja Paulista, puhutaan Sir Paul McCartneystä ja John Lennonista, joiden veroisia lauluntekijöitä syntyy harvoin.

George Harrisonin vastaus on hyvä esimerkki vertaisryhmän merkityksestä. Jos ympärillä on lahjakkaita ihmisiä, myös muut ryhmän jäsenet pyrkivät yleensä parhaimpaansa. 

Tämän lukuvuoden puolessa välissä, joulukuun alussa, esiteltiin uudet PISA-tulokset eli OECD-maiden yhteiset oppimista mittaavat testitulokset. Suomi oli jälleen pudonnut edellisen mittauksen tasosta ja lukutaidon kohdalla puhuttiin jopa romahtamisesta. Jo heti koulujen alkaessa samaisen talousjärjestö OECD:n sosioemotionaalisessa mittauksessa todettiin, että suomalaisnuorten sisukkuus oli alhaisin kaikista vertailumaista. Siis suomalainen sisu, jota me olemme tottuneet pitämään kansallisomaisuutena, jonka jokainen lapsi saa jo äidinmaidossa.

Te, nykyiset kuudesluokkalaiset, olette koulu-uranne aikana osallistuneet Kansallisen arviointikeskus KARVI:n pitkittäismittaukseen -viimeksi juuri huhtikuussa. Aiemmat mittauskerrat olivat 1. ja 3. luokalla. Viimeisiä tuloksia ei tietenkään vielä ole saatu, mutta aiemmissa mittauksissa olette aina olleet muuta Suomea hieman edellä niin matematiikassa kuin äidinkielessäkin.

Menestys ei tule ilmaiseksi. Varmistaakseen sen, että saavuttaa hyviä tuloksia pitää olla ainakin hyvät sosiaaliset taidot. Täytyy olla utelias mieli. Pitää olla hyvä selviytymiskyky eli resilienssi. Ja sitten se sisu. Ei saa luovuttaa, kun elämässä tulee vastoinkäymisiä. Vanha sanonta kertoo, että timantit syntyvät kovassa paineessa. Myös me ihmiset saamme monesti parhaan osaamisemme irti itsestämme, kun joudumme ponnistelemaan -olemme siis paineen alla. 

Koulumme logosta löytyvässä sloganissa sanotaan, että huipulle on monta tietä. Tällainen kahvimuki on muuten nyt tasavallan presidentilläkin, koska 5A:n Matias ystävällisesti toimitti sen perille lahjaksi presidentille. Logon sanoma julistaa, että jokainen voi päästä huipulle, kun jaksaa yrittää, näkee vaivaa asioiden eteen ja luottaa itseensä. Ja jos jostakin tuntuu, ettei meinaa mitenkään huipulle päästä niin vertaisryhmän tuki auttaa.

Muistat varmaan, että aloitin puheeni The Beatlesin George Harrisonista. Älä siis vertaa itseäsi muhin ja ajattele, että he ovat parempia. Katso muita ympärilläsi ja ajattele, että sinä pystyt täsmälleen samaan kuin muutkin -ja vielä parempaankin.

Englannin kielen koulutusta merkitsevä sana education on osittain sukua latinankieliselle termille educere, johdattaa ulos. Hyvät kuudesluokkalaiset, nyt on tullut se päivä, jolloin meidän muiden on tullut kohta aika johdattaa teidät ulos Vuorenmäen koulusta. Toivon, että olette saaneet alakouluvuosinanne kaikkia edellä luettelemiani taitoja, lähdette Vuorenmäen koulusta selkä suorana itseenne luottaen ja muistaen, että sinullekin on varattu reitti huipulle, sillä huipulle on monta tietä.

Kevätjuhlapuhe 2022

Hyvät juhlavieraat,

Muutama viikko sitten luokseni tuli neljä kuudesluokkalaista ja heillä oli idea. He halusivat jotenkin konkreettisesti jättää pysyvän jälkensä Vuorenmäen koululle. Näille neljälle lapselle oli jäänyt mieleen, että muutama vuosi sitten koulumme yhteisöllisessä oppilashuoltoryhmässä ideoitiin kouluun sisälle muraalia -seinämaalausta. Voisimmeko me tehdä sellaisen yhdessä? Jokainen saisi maalata siihen jotakin itselleen tärkeää.

Monesti sanotaan, että meidän aikuisten tehtävä on tuottaa lapsille pettymyksiä. Pettymysten kautta opitaan hiljalleen sietämään sitä, että kaikki ei aina mene niin kuin minä haluan. Ei varmasti mennyt nytkään. Minun rehtorin mieleni alkoi heti keksiä erilaisia syitä, mitä haasteita idean toteuttamiselle on. Emme voi joka vuosi tarjota kaikille muille kuudensille luokille samaa mahdollisuutta. Seinät loppuisivat äkkiä kesken. Mitähän tilahallintokin sanoisi? Mehän olemme vain vuokralla tilahallinnon tiloissa.

Koulun tehtävä on kuitenkin kannustaa ja rohkaista. Nostaa onnistumisia esille. Vahvistaa itsetuntoa ja antaa luottoa omiin kykyihin. Teinkö niin? En tainnut tehdä. Toimin kuten kunnon byrokraatti toimii -torpedoin hyvän idean.

Onneksi pysyvät jäljet, joista nämä mahtavat kuudesluokkalaisetkin haaveilivat, eivät ole ainoastaan konkreettisia. Seinät voi maalata uudestaan tai niitä voi jopa kaataa. Seinälle maalattu jälki häipyy silloin historiaan ja pian sitä ei kukaan muista. Sen sijaan sydämeen jätetty jälki säilyy.

Jokainen teistä on jättänyt jäljen minun, ja varmasti muidenkin opettajien, sydämeen. Muistan sen, kun A ja N opettivat minulle, miten heidät (kaksoset) erottaa toisistaan. (En taida vieläkään olla siinä kovin hyvä). Muistan sen, kun E edusti meitä upeasti Educa-messuilla. Muistan sen, kun M:n kanssa liikuntatunnilla lankutettiin kilpaa ja M taisi voittaa minut lähes kahdella minuutilla.

Vastaavia muistoja minulla on ihan teistä jokaisesta. Ja kuudesluokkalaisista ennen teitä. Ja varmasti syntyy lisää vielä tulevinakin vuosina. Se juuri on tässä työssä parasta. Lähtemättömiä muistoja syntyy joka ainut päivä. Harva tätä työtä hallintotöiden takia tekee. Ei. Tärkein syy olla opettaja, rehtori tai koulunkäynninohjaaja olette te, hyvät oppilaat. Te, jotka päivittäin tatuoitte itsenne meidän sydämiimme.

Ja hyvät kuudesluokkalaiset, kun te täältä nyt lähdette tuonne suureen maailmaan, älkää tekään täysin unohtako meitä. Minulla on tapana tuossa Eerikinkartanontiellä aina tervehtiä entisiä oppilaitamme aamuisin. Jotkut tervehtivät takaisin. Toiset katsovat muualle tai näyttävät siltä, kuin eivät lainkaan tunnistaisi, kuka tuo pappa on.

Jos todella haluatte jättää pysyvän jäljen tänne Vuorenmäkeen, teette sen omalla käytöksellänne. Olkaa te se ikäluokka, joka vielä myöhemminkin tavatessamme, tervehtii aina iloisesti ja vastaa hymyyn hymyllä. Sellainen muraali ei haalistu, eikä se häviä, vaikka koko seinä kaadettaisiin.

Haluan kiittää teitä lämpimästi näistä vuosista, hyvät kuudesluokkalaiset, ja toivottaa teille hyvää matkaa tästä eteenpäin.

Huom. Oppilaiden nimet on blogissa muutettu kirjaimiksi oppilaiden henkilöllisyyden suojaamiseksi.

Kevätjuhlapuhe 2021

 Hyvät juhlavieraat. Arvoisat alakoulun päättävät kuudesluokkalaiset.

Me seisomme nyt täällä koulun kentällä: etäällä toisistamme, luokittain ja turvavälein. Kuitenkin minulla on vahva tunne siitä, että olemme täällä yhdessä, yhtenä kouluna - Vuorenmäen kouluna.

Moni huoltaja ja osa teistä kuudesluokkalaisista on kysynyt minulta viime päivinä: ”Saammeko me kevätjuhlan? Kukitetaanhan meidät, kuten kaikki aiemmatkin kuutoset?” Kun katselette nyt ympärillenne, tässä on teille vastaus.

Tämä vastaus on kaikkien oppilaiden ja kaikkien opettajien ja ohjaajien yhteinen vastaus siihen yhdessä olemisen kaipuuseen, jota olemme kaikki koko lukuvuoden tunteneet. Mutta hyvät kuudesluokkalaiset, ennen kaikkea me halusimme tämän juhlan teitä varten!

Erilaisia vaihtuvia kieltoja ja rajoituksia olemme tämän vuoden aikana saaneet useaan otteeseen. Niitä on luokissa noudatettu hienosti ja sen seurauksena koulumme onkin selvinnyt tästä pandemiasta varsin vähällä. Tästä haluankin kiittää teitä ihan kaikkia. Myös tänä juhlapäivänä halusimme edelleen pitää ohjeistuksista kiinni. Siksi olemme täällä pihalla, väljästi ja luokat erillään.

Me emme voi yksin pysäyttää koronaa. Me emme voi päättää rajoituksista tai siitä, missä järjestyksessä rokotuksia annetaan. Me voimme ainoastaan päättää siitä, miten valitsemme itse toimia.

Elämässä on monesti näin -ihan ilman koronaakin. Meidän omat valintamme ja asenteemme vaikuttavat siihen, millaisena maailman näemme ja osittain myös siihen, miten maailma näkee meidät.

Hyvät kuudesluokkalaiset, te olette nyt siirtymässä 7. luokalle toiseen kouluun, vaikkakin vain tuohon tien toiselle puolelle. Tässä kohtaa moni saattaa pohtia, miten minut siellä otetaan vastaan? Katoanko massaan?

Kirjoititte opettajillenne viestejä kuluneella viikolla. Niistä välittyy haikeus ja jopa suru siitä, että kuusi vuotta arkenne täyttänyt koulu vaihtuu. Moni lupasi viesteissään tulla käymään myöhemmin. Ovi on teille aina auki.

Vuorenmäen koulu on nuori koulu. Juhlimme tänä vuonna vasta 10. toimintavuottamme. Syksyllä meille on suunnitteilla kymmenvuotisjuhlat. Toivomme kaikki, että silloin saamme juhlia kunnolla: kokoontua yhteen, laulaa yhdessä, kutsua vanhemmat ja monet muutkin mukaan.

Vuorenmäen koulun logossa on koulumme slogan: ”Huipulle on monta tietä.” Toivon, että muistatte sen koko elämänne ajan. Kaikki eivät kulje huipulle samaa reittiä, mutta kaikille tie huipulle on auki. Valitse reittisi viisaasti, pidä tavoite kirkkaana mielessäsi ja tee sinnikkäästi töitä tavoittesi eteen. Sillä sanakirja on ainoa paikka, missä menestyminen tulee ennen työtä.

Kevätjuhlapuhe 2020

Hyvät kuulijani, arvoisat oppilaat ja huoltajat,

Kun aloitimme tämän lukuvuoden elokuussa ensimmäisen kerran, maailma oli kovin toisenlainen kuin nyt. Teimme tavalliseen tapaan suunnitelmia lukuvuotta varten yhdessä. Vietimme opettajien ja koulunkäynnin ohjaajien kanssa yhden päivän Nuuksiossa ihan vain tutustumassa toisiimme. Halasimme toisiamme, kun tapasimme toisemme taas pitkästä aikaa. Istuimme ringissä nuotiolla lähekkäin.  Söimme Haltiassa upeasta seisovasta pöydästä. 

Kirjoitimme myös jokainen itsellemme kirjeen, jonka olemme eilen saaneet avata. Kirjeeseen kirjoitimme tavoitteita juuri alkavalle lukuvuodelle. Haaveita, joita kukin meistä halusi toteuttaa. Unelmia yhteisistä projekteista ja yhteistyöstä.

Jälleennäkemisen riemu oli suuri myös, kun oppilaat tulivat kouluun. Monella oli ollut ikävä kavereita ja joillakin varmasti myös opettajaa. Osalla oli uusi opettaja, johon sai tutustua. Yhteiset jutut alkoivat vähitellen taas kehittyä. Koulun yksi tärkeimpiä kasvatuksellisia tehtäviä onkin kasvattaa tekemään yhteistyötä.

Teimme kaikki koko syksyn kovasti töitä ja yhdessä valmistimme meille myös upean syksyn päätöksen -yhteisen joulujuhlan. Sali täyttyi iloisista juhlijoista -niin pienistä kuin vähän suuremmistakin. Juhlan teemana oli valo. Elimme vuoden pimeintä aikaa, mutta yhdessä suureen ääneen lauletut joululaulut ja joulunodotus täyttivät mielemme toivosta. Vaikka syksy oli ollut pitkä ja raskas, valo löysi tiensä jokaisen juhlijan sydämeen. Onhan joulu perheiden ja yhdessäolon aikaa.

Joulun jälkeen tammikuussa aloitimme innolla kevätlukukauden. Joulujuhla oli enää muisto, mutta valo, juhlan teema, lisääntyi nyt konkreettisesti ympärillämme. Pitkä syksy ja kaamos alkoi väistyä. Vaikka lunta ei juuri ollut, valo lisääntyi päivä päivältä. Aamuisin oli joka kerta helpompi lähteä kouluun. Pimeys oli väistymässä. Lapissa oli havaittu Suomen ensimmäinen koronavirukseen sairastunut ihminen - ulkomainen turisti.

Hiihtoloma meni iloisissa merkeissä, vaikka lunta ei ollut, lapset, ja aikuisetkin, saivat hetken hengähtää ja levätä. Elämä oli kuitenkin melko tavallista. Leikittiin ja pelattiin. Tavattiin kavereita ja ulkoiltiin. Käytiin tapaamassa isovanhempia ja ehkä muitakin sukulaisia. Elämä oli mallillaan.

Kun aloitimme lukuvuoden toisen kerran, koronavirus oli levinnyt jo Etelä-Suomeen. Muutamasta koulustakin oli jo tavattu koronaviruksen aiheuttamaan tautiin sairastuneita. Valtioneuvosto oli ottanut valmiuslait käyttöön ja julistanut, että koulut siirtyvät etäopetukseen. Maailma oli muuttunut melkein yhdessä yössä.

Opettajat ja koulunkäynnin ohjaajat koulutettiin nopeasti erilaisten digitaalisten alustojen ja etäopetuksen ja -ohjauksen asiantuntijoiksi. Tilanne jännitti ja ehkä ahdistikin. Myös oppilaille tilanne oli täysin uusi, vaikka heille erilaiset laitteet ja vempaimet ovatkin enemmän arkipäivää, kuin meille vanhemmille. Ehkä kaikkein haastavin tilanne oli kotona työtään tekeville vanhemmille, jotka samalla yrittivät neuvoa lapsiaan koulutehtävissä. Ja olihan niitä lapsia opettajillakin… Toisten lapsia opetettiin ruudun takaa ja omia toisella kädellä siinä sivussa.

Nopeasti kuitenkin arki saatiin pyörimään ja Meetit ja Hang Outit tulivat tutuiksi. Luokka tapasi nyt toisiaan uudella tavalla. Kavereita oli silti kiva nähdä -vaikka sitten ruudulta, kun ei kerran muuten saanut tavata. Etäkoulussa löytyi uusia menestyjiä. Osalla koulu saattoi jopa sujua paremmin kuin luokkahuoneessa. Mutta toisenlaisiakin tarinoita oli.

Ja siksi lukuvuosi aloitettiin kolmannen kerran toukokuussa. Koulut oli päätetty avata kahdeksi viikoksi. Nyt paine oli meillä rehtoreilla. Etäisyyksistä kiinni pitäminen jo muutenkin ahtaissa tiloissa tuntui aluksi utopialta. Kovalla suunnittelulla ja ohjeistuksella kaikki saatiin kuitenkin toimimaan. Käsienpesusta joka käänteessä tuli uusi normaali. Ja kevätjuhlakin järjestettiin ensimmäistä kertaa ihan uudella tavalla.

Olisin valtavasti halunnut tavata teidät kaikki vielä lukuvuoden päätteeksi. Olisin halunnut kiittää teitä jokaista ihan erikseen, kätellä ja toivottaa teidät tervetulleeksi yhteiseen juhlaamme. Se ei nyt tässä tilanteessa ole mahdollista ja joudun lausumaan kiitokseni teille kaikille – niin juuri, etänä.

Professori Hannele Niemi lausui Vuorenmäen koulun avajaisissa kuolemattomat sanat: ”Hyvä koulu syntyy yhteisestä työstä”. Tämä lause on tullut lihaksi ja vereksi tänä keväänä. Olemme selviytyneet tästä kaikesta hyvällä yhteistyöllä -yhdessä. Siksi en halua erikseen luetella kiitoksia kenellekään vaan haluan sanoa, että me teimme tämän yhdessä. Me selvisimme. Me pidimme yllä toivoa. Me ymmärsimme, annoimme anteeksi sen, että kaikki ei mennyt täydellisesti. Me tuimme toinen toistamme. Koti ja koulu yhdessä.

Ja juuri siksi me onnistuimme.

Hyvää kesää meille kaikille!

Kevätjuhlapuhe 2019

Hyvät juhlavieraat

”Navigare necesse est, vivere non est necesse”, sanoivat tarinan mukaan entisaikojen foinikialaiset, suuri merenkulkukansa. Suomalainen lauluntekijä ja muusikko Lasse Mårtensson mukaili sanontaa myöhemmin laulussaan ”Kaikki paitsi purjehdus on turhaa”. Ehkä kesälomalla näin voidaankin ajatella, mutta maailma on sen verran muuttunut foinikialaisten ajoista, ja jopa Lasse Mårtensonin ajoista, että nykymaailmassa tarvitaan usein muitakin taitoja kuin purjehdustaitoa.

Jos nykypäivänä julkisuudessa käytävästä koulukeskustelusta muokkaisi samanlaisen sloganin, se kuulostaisi tältä: ”Kaikki paitsi matematiikka on turhaa.” Sen verran voimakkaasti luonnontieteelliset aineet ja matematiikka painottuvat tällä hetkellä ainakin yliopistojen pääsykriteereiden pisteytyksessä ja julkisessa keskustelussa.

Onneksi meillä on jääkiekko, joka pitää arvomme edelleen myös muissa asioissa kuin pelkissä numeroissa. Leijonilta olemme viime päivinä saaneet julkiseen keskusteluun paljon pohdittavaa elämäntaitoihin liittyen. Tasavallan presidentti Sauli Niinistökin kiinnitti huomiota puheessaan Leijonille yhden pelaajan, Jere Sallisen, sanomana. Presidentti siteerasi Sallista näin: ”Sanoit, että kentällä oli sellainen tunne, että kaverit halusivat, että minäkin onnistun. Jos koko joukkueella on sellainen tunne, se on joukkue hirmuisen isolla J:llä”, Niinistö sanoi.

Tällaisen joukkueen rakentaminen vaatii vahvaa yhteistä näkemystä, visiota. Niin selkeää näkemystä, että se on kirkkaana joukkueen kaikilla tasoilla joukkueenjohtajasta hierojaan ja 1. ketjusta 4. ketjuun saakka. Kerrotaan, että Yhdysvaltain entinen presidentti John F. Kennedy oli kysynyt vieraillessaan NASA:ssa eräältä siivoojalta, mitä hän tekee työkseen. Siivooja oli vastannut lennättävänsä miehiä kuuhun. Tämä tapahtui ennen kuin yksikään ihminen oli käynyt kuussa.

Hyvät kuudesluokkalaiset, kaikki on elämässä mahdollista. Älkää kuunnelko niitä, jotka eivät teihin usko. Kuunnelkaa silloin vaikka jääkiekkomaalivahti Kevin Lankista, joka kehotti kaikkia uskomaan unelmiinsa, pelaamaan pihapelejä ja unelmoimaan suuria. Kevin Lankiselta voidaan oppia muuten myös toinen tärkeä taito, vähintään yhtä tärkeä taito, kuin tuo aiemmin mainittu matematiikka. Lankinen on nimittäin kova poika lukemaan kirjoja. Suosittelen ihan kaikille teille sitä, että otatte myös kirjallisuuden tosissaan. Hyviä vinkkejä saa, paitsi Kevin Lankiselta, niin myös Veikkolan kirjastosta. On tärkeää, että löytää itselleen sopivaa luettavaa. Vaikka osa teistä lukikin Esko Valtaojaa jo kuudennella luokalla, kaikkien ei kannata aloittaa siitä. Eikä äänikirjakaan ole huono vaihtoehto ollenkaan. Se ei ehkä kehitä lukutaitoa, mutta kirjallisuuden maailmaan pääsee hyvin sitäkin kautta.

Ennen kaikkea toivon teille, että kuuntelette itseänne herkällä korvalla, uskotte itseenne ja tavoittelette unelmianne.

Tänä keväänä jokainen koulumme oppilas saa todistuksen, jolla haluamme kertoa teille, että olette tärkeitä. Tällä ns. Kympin todistuksella, haluamme kertoa, että teidän arvoanne ei määrittele se, minkälaisia arvosanoja saatte tai edes se, saavutatteko lopulta unelmanne vai ette. Teidän arvonne määrittyy siitä, että olette KAIKKI ihmisinä yhtä arvokkaita. Täysiä kymppejä.

Toivotan teille kaikille oikein hyvää kesää! Täyden kympin kesää!

Kevätjuhlapuhe 2.0 / 2018

-Hyvät juhlavieraat, rehtori sanoi ja aloitti vuotuisen kevätjuhlapuheensa ihan samoilla sanoilla kuin joka vuosi.

-Eikö juhlapuhetta voi aloittaa millään muilla sanoin, ykkösluokkalainen Ahti kuiskasi opettajalleen ja tuuppasi tätä samalla kyynärpäällään. Ennen kuin nuori naisopettaja ehti kieltää Ahtia höpisemästä turhia rehtorin puheen aikana, Ahti ehti jo jatkaa:

-Sen voisi aloittaa vaikkapa näin ’Hyvät maailmanparhaat-ensiluokkaiset-taitavat-ja-hyvinkäyttäytyvät Vuorenmäen koulun oppilaat ja heidän viehättävät ja ah niin nuorekkaat vanhempansa’. Siinä olisi sentään jotain persoonallista, Ahti tokaisi.

Siinä välissä nuori naisopettajakin oli jo ehtinyt toipua ensijärkytyksestään ja veti Ahdin tiukasti lähemmäs itseään ja kuiskasi:

-Anna nyt vaan rehtorin puhua. Kuuntele. Voit vaikka oppia jotain, ystävällinen nuori naisopettaja kuiskasi ja vinkkasi Ahdille silmää.

-Kouluretkien maksuttomuus on viime viikkoina puhuttanut kovasti mediassa ja me täällä Vuorenmäen koulussa olemme myös pohtineet asiaa uudelleen, rehtori jatkoi yksitoikkoisella äänellä kevätjuhlapuhettaan, joka ei näyttänyt edes takarivin arvokkaan näköistä herraa kiinnostavan. Vaikka olikin opetusneuvos - ja Lillin ukki.  Siksi hän täälläkin oli. Ei siis opetusneuvoksena, vaan pojan tyttärensä ukkina.

-Ei luulisi olevan mahdotonta edes vähän uudistaa myös kevätjuhlapuheen formaattia kun opetussuunnitelmiakin uudistetaan niin usein, etteivät opettajat ehdi edelliseen tottua kun jo seuraavaa puuhataan, Lillin ukki, opetusneuvos, kuiskasi Lillin isälle.

-Jaa mitä sanoit? Lillin isä katsahti ukkiin ja irrotti hetkeksi silmänsä uudesta älypuhelimestaan. Lillin isän vieressä istuva tiukkailmeinen rouva loi Lillin isään kiukkuisen katseen.

-Kännyköiden käyttö pitäisi laissa kieltää ja ainakin koulussa –ja koulun kevätjuhlassa, rouva mietti itsekseen.

-Niin sanoin vaan, että on se kumma, että koulujen kevätjuhlapuheet ovat vuodesta toiseen kuin toistensa kopioita, Lillin ukki toisti jo aiemmin sanomansa.

-Mmph… murahti Lillin isä, joka oli taas uppoutunut kännykkänsä pelimaailmaan.

-Mitä sinä sanoisit, jos sinulle annettaisiin tällainen määrä yleisöä? kyseli Lillin ukki Lillin isältä.

-Maailma on pelastettu! Lillin isä sanoi.

-No, sinähän se varsinainen saarnamies olisit, ukki naurahti.

-Ei kun pelastin maailman tässä pelissä. Fortnitessa.

-Kuules nyt hyvä herra, ’koulutus on maailman tehokkain ase, jos haluat muuttaa maailmaa’, sanoi jo ukko Mandela aikanaan. Pistäs nyt se puhelin pois. Täällä on sinun lapsesi kevätjuhla, etkä sinä muista kotona siitä mitään kun Lilli kysyy sinulta kirkkain silmin, että ’Iskä näitkö sä mut siellä lavalla. Enkö ollutkin ihana?’ Mitäs silloin vastaat?

-Ja nyt hyvä juhlayleisö, rehtori julisti samaan aikaan lavalta ja pelasti Lillin isän tiukasta paikasta, on kuudesluokkalaisten kukituksen aika.

Kuudesluokkalaiset marssivat lavalle juhlapuvuissaan. Lilli oli jonossa kolmantena. Hän katsoi yleisön joukkoon ja etsi katseellaan isää ja ukkia. Sali oli sen verran hämärä, ettei takariviin asti nähnyt. Lillistä tuntui haikealta. Viimeinen kerta kun hän katseli tätä salia tältä lavalta tämän koulun oppilaana. Veikkolan koulu tuossa naapurissa tuntui Lillistä suurelta, mutta hän oli jo tutustunut muutamaan mukavaan Veikkolan koulun kutoseen samassa valinnaisessa robotiikkaryhmässä. Nyt tuo suuri naapuri ei enää ollut yhtään pelottava. Itse asiassa Lilli odotti pääsyä Veikkolan kouluun 7. luokalle.

-Jos minä jotain toivoisin, että teille olisi tästä koulusta jäänyt mieleen niin toivoisin, että teille on jäänyt mieleen se, että teistä on pidetty huolta, teitä on kuunneltu ja teistä on välitetty, lausui rehtori juhlallisesti kuudesluokkalaisille.

Lilli kuunteli rehtorin puhetta ja mietti noita sanoja. Kaikki opettajat katsoivat kuudesluokkalaisia. Koko juhlayleisö tuijotti kuudesluokkalaisia.

-Sinä olet maailman ihanin tyttö, Lilli! Lillin isä sanoi hiljaa. ’Niin minä sanoisin tälle juhlayleisölle jos minulle annettaisiin tuo lava ja tämä yleisö’ Lillin isä niiskutti ja pyyhkäisi kyynelen poskeltaan.

-Ehkä on parempi, ettet sano sitä tuolta lavalta, mutta voit kertoa sen kotona Lillille, viisas opetusneuvos, Lillin ukki, sanoi pojalleen.