Johtamisjärjestelmän tuunausta

Kirkkonummen kouluissa on parhaillaan käynnissä auditointi. Tämä tarkoittaa lyhyesti sitä, että kouluille on tehty auditointipareja, jotka käyvät tutustumassa toistensa toimintaan ja antavat siitä palautetta rakentavassa hengessä. Auditoinnit aloitettiin viime lukuvuonna ja palaute oli niin positiivista, että päätimme yhteistuumin jatkaa hyvää käytäntöä.

Auditoinneissa sovitaan aina jotkut teemat, joihin perehdytään erityisesti. Nämä teemat on nostettu perusopetuksen laatukriteereistä. Tämän vuoden teemat ovat johtaminen ja arviointi.

Auditointi on pääasiassa apulaisrehtorien heiniä. He valitsevat koulusta itselleen auditointipariksi jonkun opettajan ja lähtevät tutustumaan johonkin muuhun ennalta sovittuun kouluun. Rehtorien rooli on toimia lähinnä fasilitaattorina. Me huolehdimme sijaisjärjestelyistä kun opettajat ovat auditoimassa, järjestämme omiin kouluihimme tuleville auditoijille tilat auditointia varten ja ajan YT -kokouksesta auditoinnin palautetta varten.

Ehkä kaikkein suurimpana työnä rehtori esitäyttää laatukriteerien pohjalta tehdyn auditointilomakkeen, jossa kerrotaan auditoijille taustatietoa kulloinkin auditoitavista aiheista. Me myös tallennamme monia auditointia varten tarvittavia taustamateriaaleja tiettyyn yhteiseen kansioon, josta auditoijat ne löytävät. Tällaisia dokumentteja ovat mm. koulun OPS, lukuvuosisuunnitelma ym. kirjallisia dokumentteja.

Auditoinnin teemat päätettiin vasta nyt syksyllä, mutta jo kesällä, sattumalta, tein muutamia uudelleenjärjestelyjä oman koulumme johtamisjärjestelmään. Meillä on aina ollut hyvin vahva pyrkimys jaetun johtajuuden suuntaan. Olen aina korostanut, että innovaatiot syntyvät sellaisessa ilmapiirissä, jossa hierarkiat ovat matalia ja epäonnistuminen on luvallista. Pelon ilmapiirissä ei kukaan uskalla kokeilla.

Meillä on alusta saakka ollut suhteellisen samalainen tiimirakenne. Meillä on 1) pedagogisia aihetiimeja ja 2) luokka-astetiimejä. Tässä ei vielä ole mitään uutta.

Aihetiimit on rakennettu tiettyjen laajempien teemojen varaan. Meillä on aihetiimeja vain neljä. Ne ovat:

1) OPS -tiimi
2) Digitiimi
3) Osallisuustiimi
4) Keke -tiimi

Nimet kertovat jo melko paljon toimenkuvasta. OPS -tiimi kirjoittaa ja kehittää koulun OPS:ia. Digitiimi etsii uusia keinoja käyttää tieto- ja viestintätekniikkaa opetuksessa ja tuoda uusia digitaalisia oppimisympäristöjä muun työyhteisön tietoisuuteen. Heillä on siis vahvasti myös koulutuksellinen missio. Osallisuustiimi kehittää koulumme toimintaa yhä enemmän oppilaita kuulevaan suuntaan ja Keke -tiimi huolehtii kestävän kehityksen periaatteiden toteutumisesta ja ulkona oppimisen pedagogiikasta.

Luokka-astetiimit ovat kyllä myös pedagogisia tiimejä, mutta niillä ei ole kuin yksi tavoite. Niiden tehtävänä on kaikella tavalla keksiä uusia keinoja tehdä yhteistyötä luokka-asteittain ja luokka-asteiden välillä ja raivata esteitä jotka estävät yhteistyön tekemistä.

Myös aihetiimeille on kullekin kirjattu omat sitovat tavoitteensa. Kullekin tiimille tavoitteita on vain kolme. Kaikki tavoitteet liittyvät pedagogiseen työhön. Yksi oleellinen linjaus onkin, että koulussamme on vain pedagogisia tiimejä. Meillä ei ole erikseen esim. tyky- tai juhlatiimiä. Nämä asiat hoidetaan muulla tavoin.

Kolme vuotta yritimme saada asioita hoidettua niin, että tiimien kokoontumisajat oli palkitettu lukujärjestykseen. Aihetiimit kokoontuivat tiistaisin klo 14-15 ja luokka-astetiimit torstaisin klo 8-9. Koska ajat olivat kiinteät, tiimit alkoivat odottaa, että heille annetaan kullekin kerralle joku tehtävä. Yksi opettajista kiteytti asian loistavasti: "Keskiviikkona ei vielä tiedetty, mitä torstaiaamuna piti tehdä." Tästä voi tietysti syyttää vain rehtoria, joka ei ollut aiheita antanut ajoissa. Rehtorin työmäärä nykykoulussa on kuitenkin niin valtaisa, että ihan jokaista juttua ei aina ehdi ajoissa suunnitella. Siksi tällainen passivoiva järjestelmä ei toimi -tai ei ainakaan Vuorenmäessä toiminut.

Kesällä aloin pohtia asioita uusiksi. Olin jo aiemmin ymmärtänyt ongelman: ei kukaan voi olla luova joka viikko tiistaisin kahdesta kolmeen ja torstaisin kahdeksasta yhdeksään. En vaan ollut uskaltanut päästää ohjista irti. Opettajan työaikajärjestelmä (opetusvelvollisuus + 3 ns. yt -tuntia/vko) on aina ollut mielestäni pahin koulutusjärjestelmäämme rapauttava syöpä. Se ohjaa sellaiseen ajatteluun, että kaikki opetuksen ulkopuolinen työ olisi tehtävissä kolmen yt -tunnin puitteissa. Tämä taas ei hirveästi kannusta tekemään mitään yhdessä, kun omiakin hommia on jokaisella ihan riittävästi. Yhteistyö on yleensä kuitenkin avain näihin ongelmiin, kun kaikkea ei tarvitse tehdä itse.

Loimme mallin, jossa purimme lähes kaiken TUNTIMÄÄRIIN kohdistuvan kontrollin. Kerroin heti vuoden alussa, että ainoa, mitä seurataan ovat tavoitteet. En ole kiinnostunut päästäänkö tavoitteisiin 10 tunnissa vai 100 tunnissa. Oleellista on, että tapahtuu tavoitteiden mukaista toimintaa.

Luokka-astetiimien vetäjien roolia kehitettiin myös entistä enemmän johtamisen suuntaan. Ennen heidän tehtävänsä oli enemmän kokoonkutsuja kuin johtaja, vaikka he olivatkin osa koulun johtoryhmää (meillä rehtori, apulaisrehtori ja luokka-astetiimien vetäjät). Kesällä kävimme Uudenmaan reksien kanssa vierailulla Microsoftilla, jossa tiimien vetäjät käyvät kehityskeskustelut kerran kuussa tiimiensä kanssa. Toin täältä idean myös meille, tosin hieman laimennettuna. Meillä luokka-astetiimien vetäjät käyvät nyt ryhmäkehityskeskustelut kaksi kertaa syksyllä ja kaksi kertaa keväällä tiimiensä kanssa. Näissä keskusteluissa keskitytään lähinnä kolmeen kysymykseen 1) missä olemme onnistuneet 2) missä meillä on vielä parannettavaa ja 3) mitä minä itse olisin valmis tekemään, jotta pääsisimme paremmin tavoitteisiimme?

Ensimmäiset keket on käyty ja palaute on ollut todella hyvää. Kukaan ei enää palaisi vanhaan. Kaikki pitävät uutta, vapaampaa systeemiä hyvänä. Nyt tiimit voivat niputtaa yt -aikaa suuremmiksi kokonaisuuksiksi niin, että työskentelylle jää kunnolla aikaa. Kokoontumisajat voi valita sen mukaan, etteivät muut kiireet puske samaan aikaan päälle. Kun kokoonnutaan kerran pidempään ja saadaan kunnolla asioita tehtyä, voidaan välillä pitää vapaata ja olla kokoontumatta. Ja mikä parasta, nyt tiimien työ on itseohjautuvaa, eikä kukaan odota tehtäviä koulun johdolta. Tehtävät on annettu vuoden alussa isompina tavoitteina ja joka kerta kun kokoonnutaan, pyritään tekemään niiden tavoitteiden mukaista toimintaa. Passiivinen tehtävien odottaminen on muuttunut aktiiviseksi toiminnaksi oikeiden asioiden eteen. Näin myös jokainen opettaja johtaa itse itseään, eikä jättäydy johdettavaksi.

Emme ole myöskään unohtaneet pedagogisia aihetiimejä oman onnensa nojaan. Nyt kun johtoryhmä kokoontuu eri aikaan kuin aihetiimit (viime vuonna oli toisin), jää johtoryhmän jäsenille aikaa käydä sparraamassa myös aihetiimejä. Heitäkin kuullaan kehityskeskusteluissa ja pyritään tarjoamaan kaikki heidän tarvitsemansa tuki sille arvokkaalle työlle, mitä he tekevät koulumme eteen. Yritetään yhdessä löytää ratkaisuja niin resurssiongelmille kuin koulun joskus jäykille rakenteillekin, jotka voivat estää oikeita asioita toteutumasta.

En tiedä, onko tässä mitään täysin uutta tai omaperäistä. Laajemmat pedagogiset aihetiimit meille tuotiin jo aiemmin benchmarkkauskäynniltä Koulumestarin koulusta Espoosta ja tiimivetäjien pitämät ryhmäkeket parastin Microsoftilta. Aina ei tarvitsekaan keksiä pyörää uudelleen. Joskus riittää, että tuunaa vanhoista osista uuden kokonaisuuden. Meillä tämä malli on ainakin toiminut.

Tiimejä kehittämässä

Vuorenmäen koulun tiimirakenne uusittiin tasan vuosi sitten. Kaikki nämä kolme toimintavuotta koulussamme on toiminut kahdenlaisia tiimejä 1) luokka-astetiimejä ja 2) aihetiimejä. Luokka-astetiimit ovat pysyneet ideologialtaan samanlaisina kuluneet kolme vuotta. Niiden keskeisenä tavoitteena on ollut kehittää luokka-asteiden välistä ja sisäistä yhteistyötä.

Vuosi sitten tiivistimme useat teemalliset tiimit laajempiin aihekokonaisuuksiin keskittyviksi aihetiimeiksi. Koulumme aihetiimit keskittyvät nykyisellään seuraaviin asioihin:

• OPS -työ ja arviointi
• Oppilaan osallisuus koulun arjessa
• Digitaaliset oppimisympäristöt ja käytänteet
• Johtaminen (johtoryhmä)

Kun koulunkäyntiavustajaresurssi leikattiin noin puoleen lukuvuodelle 2013-2014 verrattuna edelliseen vuoteen, luovuimme pitkin hampain omasta innovaatiostamme -tukitiimistä. Pilotoimme koko kevään 2013 tiimimallia, jossa koulumme laaja-alainen erityisopettaja veti tiimiä, johon hänen lisäkseen kuuluivat resurssiopettaja ja kaikki koulumme avustajat. Tiimi toimi arjessa toimivana koulutusryhmänä, jolla lisättiin oppilaan tuen kanssa kiinteästi työskentelevien ihmisten ammattitaitoa, kehitettiin uusia tuen toteuttamisen muotoja, vaihdettiin kokemuksia ja saatiin vertaistukea.

Lukuvuoden 2013-2014 alussa kaikkien aihetiimien tavoitteet määriteltiin yhdessä. Koulun johtoryhmä nimesi kullekin tiimille kaksi tavoitetta ja tiimit itse keksivät 1-2 tavoitetta lisää. Tällä pyrittiin lisäämään keskittymistä oikeisiin asioihin, kun aikaa on käytössä rajallisesti.

Vuoden 2013 lopulla päätin aloittaa kevään 2014 kehityskeskustelut tiimien ryhmäkehityskeskusteluilla. Ainakin aluksi olen aloittanut luokka-astetiimien ryhmäkekeistä. Tämä valinta siitä syystä, että aihetiimien tavoitteet on selkeästi määritelty ja toimenkuva selkeämpi. Luokka-asteyhteistyö taas on syystä tai toisesta lähtenyt hieman vaisusti käyntiin. Tarkoituksena oli mm. kartoittaa pullonkauloja ja selvittää, mitä voisimme tehdä toisin.

Olen nyt käynyt keskustelut kaikkien luokka-astetiimien kanssa. Ensi torstaina pidän tiimikeken vielä avustajien kanssa. Jo nyt voin sanoa, että ajatus ryhmäkehityskeskusteluiden pitämisestä on ollut erinomainen.

Lähdin keskusteluihin kolmella yksinkertaisella kysymyksellä. Tämä siitä syystä, että tiimeissä on 6-7 jäsentä. Jos kaikille meinataan tunnin aikana antaa edes hetki suunvuoroa, ei edes teoriassa ole mahdollista lähteä keskustelemaan kovin monesta teemasta.

Kysymykseni olivat seuraavat:

1. Missä olemme onnistuneet?
2. Mitä haasteita olemme kohdanneet?
3. Miten minä tiimin jäsenenä, voisin toimia toisin, jotta yhteistyö mahdollistuisi paremmin?

Pyrimme siis löytämään hyviä käytänteitä (best practices) ja raivaamaan yhteistyön esteitä pois. 

Yhteistyön suurimmiksi esteiksi nousi kaikissa tiimeissä kiire ja se, että tiimiaika kuluu johonkin muuhun kuin yhteistyön kehittämiseen. Jälkimmäinen syy voi tuntua oudolta. Pieni opastus opettajan työaikamalliin aukaisee ongelman ydintä. Opettajan työaika koostuu opetustunneista ja 3 ns. yt -tunnista. Tottakai opettajan työhön liittyy paljon muutakin kuten tuntien valmistelua, kokeiden korjausta ja uusien asioiden oppimista ja haltuunottoa.

Monessa koulussa opettajan kolmesta ns. yt -tunnista on merkitty lukujärjestykseen yksi ja loput kaksi tuntia voi käyttää esim. kodin ja koulun väliseen yhteistyöhön ja yhteydenpitoon, opettajien väliseen yhteistyöhön, erilaisten lomakkeiden täyttämiseen jne. Vuorenmäen koulussa opettajan lukujärjestykseen on palkitettu kaksi näistä kolmesta tunnista. Toinen luokka-asteyhteistyöhön ja toinen teemalliseen aihetiimien työskentelyyn.

Työaikamalli on auttamattomasti vanhentunut, eikä missään määrin tue uuden työn tarpeita. Uusi työ on luonteeltaan purskeista -joskus tehdään enemmän kun on tarve tai on draivi päällä ja joskus hieman vähemmän kun on hiljaisempaa tai ideoita ei tunnu syntyvän. Opettaja tekee lukujärjestyksen mukaan, samalla tavalla kuin oppilas, riippumatta siitä onko flow päällä vai ei. Tietenkin työn tekeminen riippuu opettajasta itsestään, mutta malli toimii periaatteessa näin.

Jos noista yt -tunneista halutaan pitää orjallisesti kiinni, käy helposti niin, että muut määrittelevät, mitä koulussa tehdään. Kunnan hallinnosta tulee niin paljon jo pelkkiä pakollisia vuosittaisia tehtäviä (riskikartoitukset, laatukyselyt, erilaiset osaamiskartoitukset, lausunnot erilaisiin asioihin jne.), että osa ajasta kuluu niihin. Koulun sisältä nousee lisäksi lisää samantyyppisiä teemoja (turvallisuussuunnitelman läpikäynti ja kehittäminen, OPS:iin liittyvä yhteinen keskustelu, juhlien ja teemapäivien järjestelyt ja suunnittelu jne.) Aika kuluu tällä mallilla pakollisten asioiden hoitoon. Tämä johtaa siihen, että opettaja kokee työnsä epämotivoivana ja pakkopullana. Opettaja ei koskaan pääse innostumaan, heittäytymään ja innovoimaan.

On päivän selvää, että innostumiselle täytyy löytyä aikaa. Ei kukaan voi tehdä vuodesta toiseen ulkoa ohjautuvaa työtä, kun on saanut akateemisen koulutuksen johon liittyy tutkijan mieli. Innostumista ja luovaa hulluutta syntyy kun on riittävästi aikaa, eikä pakko tai kiire paina päälle. Vai kuinka moni meistä pystyisi innostumaan joka tiistai kello 14.00-15.00 ja taas uudestaan torstaisin klo 8.00-9.00?

Tiimien kehityskeskusteluissa nousi hyviä ideoita yhteistyön järjestämiseen:

• joku oli keksinyt mallin, jossa kaksi samaa luokkaa opettavaa opettajaa oli yhdistänyt voimansa siten, että pilveen kirjoitettu historian essee arvioitiin kahdesta näkökulmasta: luokanopettaja arvioi sen äidinkielen näkökulmasta ja historiaa opettava opettaja historian näkökulmasta, 
• joku oli yhdistänyt samaan aikaan olevat kahden rinnakkaisen luokan jakotunnit siten, että kahdesta puolikkaasta ryhmästä tehtiin yksi kokonainen ryhmä, jolle saatiin tällä järjestelyllä kaksi opettajaa
• yksi luokkataso oli pitänyt kerran viikossa toiminnallisen matematiikan tunnin niin, että sillä tunnilla kaikki rinnakkaisluokat sekoitettiin uusiksi ryhmiksi
• syntyi myös idea kuudesluokkalaisten toimimisesta oppimaan oppimista ohjaavina "käytöskummeina" pienemmille 
• jne.

Parasta näissä keskusteluissa oli se, että osaamista jaettiin. Ideat olivat lopulta hyvin arkisia, mutta se, että pienistäkin idean murusista yhdessä puhuttiin, loi puitteet sille, että ideat jalostuivat timanteiksi.

Tiimikehityskeskusteluiden jälkeen aloitan henkilökohtaiset kehityskeskustelut. Uskon, että olemme virittäneet niitä varten hyviä teemoja. Mieli on näiden hyvien keskusteluiden jälkeen avoinna uudelle. Se on hyvä lähtökohta kehittymiselle.

Huikea kiinnitys Robottiviikolle

Vuorenmäen koulu sai viime keväänä kutsun osallistua European Robotics Week:iin, johon Suomi osallistuu nyt ensimmäistä kertaa. Olimme ensimmäisiä kouluja, joita pyydettiin mukaan. Twitter -tuttuni Christina Andersson on Robottiviikon järjestäjiä ja heitti haasteen, johon heti tartuin.

Koulussamme on nyt hyvä "pöhinä" tieto- ja viestintätekniikan ympärillä. Onnistuneilla rekrytoinneilla, olemme saaneet vahvistettua alan osaamista. Noora ja Sami ovat ottaneet eturivin paikat koulumme tieto- ja viestintätekniikan kehitystyössä. Löfgrenin Sami on nimetty koulumme tvt:n opetuskäytön pedagogiseksi vastaavaksi ja Noora Malkavaara taas on jo legenda sosiaalisessa mediassa. Nooran osaaminen ja kyky ottaa haltuun uusia sovelluksia on ilmiömäinen.

Koulumme jaetun johtamisen malli ei ole kovin byrokraattinen. Koulussamme toimii selkeä työnjako rehtorin ja apulaisrehtorin välillä. Meillä on kehitetty tiimirakennetta kahden ensimmäisen vuoden aikana ja nyt kolmantena vuonna on selkiytetty tiimien toimenkuvia ja tavoitteita. En silti näe jaettua johtajuutta kovin rakenteelliseksi jaoksi. Jakelen vastuita ja tehtäviä pitkälti osaamisen mukaan ja sen mukaan, kuka pystyy ja haluaa ottaa vastuuta. Noora on selkeästi osoittanut kykyä ja halua ottaa vastuuta asioista, niinpä Noora vastaa koulumme Robottiviikon ohjelmasta. Nooran ydinosaaminen ja kiinnostus osuu juuri tälle alueelle.

Pidimme tänään lyhyen mutta tehokkaan palaverin Nooran kanssa aiheesta ja löimme perusrakenteen kuntoon. Avaamme viikon maanantaina 25.11. huikealla aloitustapahtumalla. Halusin mukaan jonkun kovan nimen. Niinpä tartuin tänään kesken palaverin puhelimeen ja soitin Suomen johtavan robotiikkayrityksen ZenRoboticsin Jufo Peltomaalle (ex-Raptori -muusikko). Jufo kertoi, että itse asiassa presidentti on toivonut hänen tekevän koulukeikkoja. Niinpä tämä pyyntö osui suoraan kohteeseen. Jufo suostui empimättä ja jopa perui yhden palaverin, jotta saimme aloitustapahtuman haluamaamme aikaan. Tunne oli kieltämättä kuin voittajalla. Olimme saaneet juuri sen jota olimme tavoitelleetkin -kovan nimen, joka on lisäksi katu-uskottava lasten silmissä. Ei mikään robotiikkainsinööri vaan aito rasta!

Robottiviikolle päätimme ottaa joka päivälle oman yläotsikon, jonka puitteissa luokissa työskennellään. Perusrunko noudattaa seuraavaa kaavaa:

maanantai

• klo 10 Aloitustapahtuma, äänessä Jufo Peltomaa, mahdollisuus oppilaiden kysymyksille.

tiistai

• Miten robotiikka voisi olla apuna koulussa/opiskelussa?

keskiviikko

• Robotiikan edut

torstai

• Robotiikan haitat/uhat

perjantai

• Hupipäivä

Vielä on paljon tekemistä. Haluamme koululle ihan aitoja robotteja. ZenRoboticsin kierrätysmateriaaleja erottelevat teollisuusrobotit painavat kuulemma 25 000 kiloa/kpl. Niiden tuominen koululle on paitsi raskasta, myös mahdotonta ;-) Emme silti ole heittäneet toivoamme. Aiomme vielä saada aitoja robotteja Robottiviikolle. Jos Sinulla on ideoita, kirjoita ne blogini kommentteihin.

Monenlaista olen ollut tekemässä, mutta tämä on aika kova juttu. On erittäin hienoa, että meidät on kutsuttu mukaan. Jatkamme Robottiviikon puitteissa yhteistyötä myös Aalto -yliopiston kanssa. Heidänkin MIND! -tutkimusryhmänsä on mukana viikon tapahtumissa. Verkot ovat vesillä. Uskomme Pietarin kalansaaliiseen.

Kiireinen tiistai

Tiistait ovat minulle viikon hektisimmät päivät. Neljä tuntia opetusta, tiimiaika ja YT -kokous asettavat tiukat raamit päivälle. Tänään bonuksena oli vielä poistumisharjoitus.

Aloitin päivän koulumme johtoryhmän kanssa, jossa analysoimme pari viikkoa sitten työyhteisössä läpi käytyä työhyvinvointikartoitusta. Saimme kartoituksessa ihan huippupisteet, mutta toisaalta kartoitus oli tehty viime keväänä ja talossa on tapahtunut paljon uudistuksia sitten viime kevään. Suurimpana muutoksena se, että työntekijäkunta ja koulu on kasvanut.

Työhyvinvointikartoituksesta oli tarkoitus löytää kehittämisen paikkoja ja tehdä sen pohjalta koulun työhyvinvoinnin kehittämissuunnitelma. Kuten sanoin, päällisin puolin kaikki oli tutkimuksessa erittäin hyvin. Se näkyi myös vastauksissa. Suurin tarve työhyvinvoinnin näkökulmasta liittyi yhteistyöhön opettajien välillä. Melko positiivinen ongelma.

Koulun arki on kuitenkin nopeatempoista ja aikaa yhteistyölle ei aina ole riittävästi. Tätä haluamme ehdottomasti olla kehittämässä. Kun Vuorenmäen koulua perustettiin reilu vuosi sitten tämä halu tehdä yhteistyötä näkyi kaikessa. Hienoja luokkien välisiä projekteja on ollutkin. Yhteistyö päiväkotienkin kanssa on saatu hyvälle alulle. Tänä syksynä teemme töitä myös Veikkolan koulun ja oman koulumme yhteistyön eteen. Paljon on siis kehitteillä jo nyt.

Toinen mielenkiintoinen tulos tutkimuksessa oli se, että opettajat kokivat saaneensa myönteistä palautetta minulta (4,8 kun maksimi oli 5). Sen sijaan palautteen antaminen työtoverille ei ollut yhtä yleistä. Pohdimme tätä yhdessä. Moni piti yhtenä syynä kiirettä. Kiireessä ei vain aina tule mieleen sanoa rohkaisun sanoja. Kehittämiskohde numero 2! Kannusta kaveria ;-)

Perehdyttämisen osalta koettiin myös vielä tarvetta jalostukselle. Olemmekin jo aloittaneet mentoritoiminnan koulussa uusien opettajien perehdyttämiseksi. Siinäkin asiassa on siis edistytty. Mielenkiinnolla odotan uusien opettajiemme kanssa käytäviä kehityskeskusteluja. Perehdytys nostetaan varmasti yhdeksi teemaksi.

Heti johtoryhmän jälkeen saimme vieraaksemme turvallisuuskouluttaja Timo Leväsen Länsi-Uudenmaan pelastuslaitokselta. Kävimme yhdessä läpi päiväkodinjohtajan, huoltomiehen ja turvallisuuskouluttajan kanssa kohta alkavaaa poistumisharjoitusta. Saimme paljon oleellista uutta tietoa.

Itse poistuminen meni hyvin ja ripeästi. Suojelujohtajana sain myös luokkien ja henkilöstön luvut nopeasti tietooni ja pääsimme jatkamaan päivää normaalin päivärutiinin mukaan.

Harjoituksen lopuksi pidimme vielä pienen kokouksen samalla porukalla, jolla aloitimmekin harjoituksen. Timo Levänen veti yhteen harjoituksen kulkua, nosti esiin ongelmakohtia ja pohdimme ratkaisuja. Jälleen kerran sain olla ylpeä niin oppilaista kuin henkilökunnastakin. Saimme runsaasti kehuja. Kiitokset siitä kaikille.

Iltapäivällä meillä oli vielä kaikille opettajille pakollinen laitekoulutus koskien koulun uutta interaktiivista teknologiaa. Saimme aluksi rautaisannoksen tietoa ja opetusta, jonka jälkeen jalkauduimme luokkiin kokeilemaan oppimaamme. Koulumme jokainen luokka on varustettu samalla laitteistolla: dokumenttikamera, Hitachin interaktiivinen projektori ja sen älykäs pedagoginen ohjelmisto sekä kaiuttimet. Oli huikeaa nähdä, mitä kaikkea tuosta laitteistosta saa irti kun vaan uskaltaa lähteä kokeilemaan ja rohkeasti tekemään. Uskon, että opettajamme ottavat uudet opit pian haltuunsa ja käyttöön.

Saimme myös pienen opastuksen siitä, miten koulumme iPadit saa kytkettyä laitteistoon niin, että iPadin kuva ja ääni saadaan myös heijastettua taululle. Olen viime päivinä ladannut tabletteihin uusia sovelluksia mm. animaation, videon leikkaamisen ja kuvankäsittelyn saralla. Itse olen jo pitkään ollut innostunut iPadin moniraituriohjelmasta Garage Band, jolla saa helposti tuotettua varsin kohtuullista jälkeä esim. musiikin opetuksen tueksi.

Jos päivä olikin kiireinen, oli se myös erittäin antoisa. Tällaisena päivänä on kuitenkin turha toivoa, että sähköpostia ehtisi purkaa tai Helmi -ohjelmiston viestejä ehtisi lukea. Se ilo odottaa minua huomenna ;-)

Koulun johtoryhmäpäivien antia III: Teoriasta käytäntöön

Tämä blogi on alunperin perustettu kertomaan koulun arjesta. Huomaan kuitenkin kirjoittavani useimmiten jostain muusta kuin varsinaisesti oppilaiden arjesta. Minun arkeni täyttyy liian usein muista asioista -ikävä kyllä. Toisaalta tämän blogin toinen tarkoitus on keskittyä koulun johtamiseen. Sitä teen työkseni ja mielestäni julkisessa hallinnossa asiakkaalla on oikeus tietää, miten häntä tai hänen lastaan koskevia päätöksiä tehdään. Sikäli ollaan kai aika ytimessä.

Tänään tosin olin erityisen paljon myös oppilaiden kanssa. Pidin neljä liikuntatuntia aurinkoisessa syyssäässä. Se tuntuu melkoiselta etuoikeudelta. Odottakaapa vain marraskuuta ;-) No, silloin voinemme siirtyä sisälle. Meillä on upea sali käytössämme. Sikälikin olemme etuoikeutettuja.

Tänään pidimme aamulla myös ensimmäisen koulun johtoryhmän kokouksen. Johtoryhmäämme kuuluvat rehtori, apulaisrehtori, 1-2 luokkien tiiminvetäjä Tarja Dillström, 3-4 luokkien tiiminvetäjä Kai Pajukangas sekä 5-6 luokkien tiiminvetäjä Tiina Kataila. Johtoryhmässä vedimme tiiminjohtajien kanssa yhteen tiimien arviot koulumme opetusjärjestelyistä. Tämä on osa perusopetuksen laatukriteereihin perustuvaa laatutyötä, jota teemme kouluissa. Koulun tehtävä on myös arvioida omaa toimintaansa. Se on kaiken kehityksen edellytys.

Opetusjärjestely -otsikon alle kuuluvat mm. koulun tilat ja niiden käyttö, opetusvälineiden käyttö, opetusmenetelmät, ryhmäjaot, oppimisryhmät jne. Laatukriteerien arviointiskaala on sellainen, että kovin hyviä pisteitä ei näillä kilometreillä pitäisi tulla, koska korkeimpiin pistemääriin kuuluu se, että toimintatapa on käytössä, sitä arvioidaan säännöllisesti ja kehitystyötä tehdään tuon arvioinnin pohjalta. Vuodessa ei vielä kovin säännöllistä arviointia voi olla, eikä varsinkaan sen pohjalta tehtyä kehitystyötä. Tästäkin huolimatta, totesimme melko monen asian olevan vähintäänkin menossa oikeaan suuntaan ja että kehitystyötä tehdään koko ajan. 

Selkeästi heikoin tilanne koulullamme on, yllättävää kyllä, tilojen suhteen. Koulu on uusi ja tilat kauniit ja nykyaikaiset, mutta tilanahtaus on tällä hetkellä sellaista, että opetuksen eriyttämiseen ei juuri tahdo löytyä tiloja. Pääasiassa käytävät toimivat tiloina ryhmien jakamista varten. Eriyttämistä voi toki tehdä muutenkin kuin ryhmiä jakamalla, mutta jos kovin moni ryhmä tekee täysin eri asiaa samassa tilassa, ei se välttämättä ole kaikkein mielekkäin vaihtoehto.

Puhuimme johtoryhmässä myös johtoryhmän jäsenten roolista. Tästä puhumme myös seuraavassa opettajainkokouksessa kaikkien opettajien kanssa. Kuten eilen kirjoitin, tarkoitus ei ole luoda järjestelmää, jossa osa tuntee olevansa toisen luokan kansalaisia. Jokaisen opettajan ja avustajan työpanos on äärimmäisen tärkeä. Tämän kokoisessa koulussa tiimeihin jakaantuminen yksinkertaisesti helpottaa sitä, että jokainen saa äänensä kuuluviin. Opettajainkokouksissa ei ole aikaa kovin pitkille keskusteluille. Tiimien vetäjät edustavat tiimejään ja huolehtivat siitä, että jokaisen ääni kuuluu myös johtoryhmässä. Toisaalta tiiminvetäjät pitävät tiimin työskentelyn oikeassa asiassa ja huolehtivat siitä, että luokka-astetiimeille delegoidut asiat saadaan valmiiksi aikataulussa.

Johtoryhmämme on sopivan pieni, jotta keskustelu on mahdollista. Keskustellessa asiat tulevat monipuolisesti tutkittua ennen päätöksiä. Johtoryhmässä saa siis tuoda eriävän mielipiteensä esille. Toisaalta sitten kun johonkin ratkaisuun päädytään, toimitaan sen mukaan. Ihmisillä on asioista aina monenlaisia mielipiteitä. Kuitenkin jokin suunta on valittava.

Koulumme arvot turvallisuus, oikeudenmukaisuus ja vastuullisuus sekä "huippuarvomme" luovuus ja kokeileminen pidetään mielessä päätöksiä tehdessä. Silloin emme voi mennä pahasti vikaan. Yhdessä opettajien, oppilaiden ja huoltajien kanssa keskustellut arvot toimivat eräänlaisena merikorttina kun "koululaivaa" luotsataan kohti uusia seikkailuja.

Koulun johtoryhmäpäivien antia II: Tiimien tehtävänkuvat uusiksi

Kirjoitin eilen viime viikon Koulun johtoryhmäpäivistä. Huomasin kirjoittaneeni aika paljon muusta kuin varsinaisesta johtoryhmätyöstä. Noistakin asioista puhuttiin, mutta eivät ne välttämättä suoraan liity johtoryhmätyöskentelyyn.

Johtoryhmäpäivillä pistimme tiimien tehtävänkuvat apulaisrehtorin kanssa uusiksi. Meillä on koulussa nyt kahdenlaisia tiimejä:

1. Luokka-astetiimejä (1-2 lk, 3-4 lk ja 5-6 lk. tiimit)
2. Aihetiimejä 
• Keke -tiimi (kestävä kehitys)
• Finnable -tiimi (toimii Finnable -hankkeen ajan ja sen jälkeen opettajat jalkautuvat muihin tiimeihin)
• KiVa ja Verso -tiimi (kiusaamisen ehkäisy)
• Tukitiimi (oppimisen tukeminen)
• Yhteistyötiimi (kehittelee opettajien välistä yhteistyötä)

Koulun johtoryhmä on tietysti myös yksi tiimeistä. Johtoryhmään kuuluvat rehtorin ja apulaisrehtorin lisäksi tiimien vetäjät. Kukin tiimi on valinnut keskuudestaan yhden vastaavan, joka huolehtii siitä, että pysytään asiassa ja, että asiat toteutuvat. Tämä tiimin vetäjä istuu siis myös koulun johtoryhmässä.

Luokka-astetiimit kokoontuvat kerran viikossa. Aihetiimit vain kerran kuussa, samaan aikaan kuin johtoryhmäkin. Luokka-astetiimeissä työstetään koulun tason opetussuunnitelmaa, tehdään perusopetuksen laatukriteereihin liittyvää laatutyötä ja tehdään luokka-astekohtaista yhteissuunnittelua. Aihetiimien tehtävät näkyvät yllä.

Toistaiseksi tämän vuoden tiimien organisointi on tuntunut erittäin hyvältä. Yhteistyötä tulee opettajien välille luonnostaan tiimien kautta. Toisaalta tiimit toimivat nyt tehokkaasti ja hoitavat monipuolisesti erilaisia niille annettuja tehtäviä. On tietenkin edelleen mahdollista (ehkä jopa todennäköistä), että tiimien työtä viilataan vielä jollakin lailla. Vähän aikaa täytyy kuitenkin antaa ajan kulua, jotta saadaan riittävästi kokemuksia. Rutiinien syntyminen vie aina oman aikansa. Ja puhun nyt positiivisista rutiineista -sellaisista, jotka jättävät energiaa itse asialle.

Huomenna kokoontuu koulun uusi johtoryhmä ensimmäistä kertaa. Johtoryhmätyö on johtoryhmän jäsenille uutta. Siihenkin täytyy perehdyttää. Tarkoitus ei missään nimessä ole tehdä kouluun kahden kerroksen väkeä. Olen alusta asti sanonut, että vältämme turhia hierarkioita ja että hierarkiat ovat koulussamme ennen kaikkea toiminnallisia hierarkioita. Tarkoitus on saada tehokkuutta työskentelyyn. Tiimeissä työstetään jo etukäteen asioita yhteiseen pohdintaan tai johtoryhmälle. YT -kokouksessa tai johtoryhmässä sitten nuijitaan yhteisiä päätöksiä. Näin kaikki saavat äänensä kuuluviin.

Kirjoitin jo eilen siitä, että luotan joukkooni. En halua olla päsmäröimässä joka paikassa -enkä toisaalta onneksi ehdikään. Turhat valtarakenteet tappavat luovuuden. Näin uskon. Luovuutta ja uusia innovaatioita voi syntyä vain sellaisessa ilmapiirissä, jossa uskalletaan mennä epämukavuusalueelle ilman, että täytyy pelätä, mitä joku tästä sanoo. Vastuuton ei saa olla, mutta pitää uskaltaa ylittää liian helppouden raja.

Yhteistyössä ja jakamisen kulttuurissa meillä on vielä paljon opittavaa, etenkin asennepuolella. Enkä missään nimessä tarkoita sitä, että joku pistäisi vastaan, vaan sitä, että näemme sen vaivan, että jaamme osaamistamme, pistämme hyvän kiertämään ja muistamme kehua toistemme hienoja saavutuksia. Silloin alkaa tapahtua suuria. Hyvässä vauhdissa olemme jo! Siitä iso kiitos ennakkoluulottomalle porukalle. Työhyvinvointikyselyn kohdassa, jossa oli väite "työyhteisömme toiminnan kehittämisessä olemme avoimia uusille ideoille ja toimintatavoille", saimme pisteiksi 4,80 (max. 5). Se on reilusti yli pisteen parempi keskiarvo kun kunnan keskiarvo. Ihan hirveän kaavoihin kangistuneen porukan kanssa emme siis ole tekemisissä. On siis lupa odottaa suuria.

Koulun johtoryhmäpäivien antia

Viime keväänä kävin esimieheni, opetustoimenjohtaja Jukka Pietisen, kanssa kehityskeskustelun, kuten kaikki muutkin rehtorit. Linjasimme siinä samassa myös tulevia tavoitteita työlleni. Laitoin itselleni ykköstavoitteeksi saada koulumme johtoryhmätyöskenetely paremmin käyntiin ja siinä samalla myös tiimien työ pitäisi uudelleen organisoida. Viime vuonna tiimit toimivat kyllä, mutteivät niin tavoitteellisesti kuin olisin halunnut. Syyn otan omalle kontolleni. Se oli organisoinnin ja johtamisen puutetta, ei tiimien vika.

Tänä vuonna moni asia on lähtenyt käyntiin helpommin kuin viime vuonna. Olihan viime lukuvuoden aloitus eräänlainen aloitus tyhjältä pöydältä. Mitään ei vielä ollut -paitsi seinät, opettajat ja oppilaat. Nyt moni asia on pantu käyntiin ja monia asioita jatketaan viime lukuvuonna luoduilla askelmerkeillä. On siis aikaa taas uuden luomiseen.

Viime viikon torstain ja perjantain olimme apulaisrehtorin kanssa koulun johtoryhmäpäivillä. Olimme jo aiemmin yrittäneet päästä tähän työseminaariin, muttemme mahtuneet mukaan. Odotukset olivat korkealla. Eikä turhaan.

Kouluttajana oli KM Ulla Rasimus Pro koulutus ja konsultointi Oy:stä. Koulutuksessa oli suuri määrä rehtoreita, apulaisrehtoreita ja koulujen johtoryhmien jäseniä. Jaettu johtajuus on trendikästä nykyään ja hyvä niin. Ei oikein ole tämän päivän tapa toimia siten, että yksi johtaa joukkoja edestä autoritäärisellä otteella. Jaetun johtajuuden ajatus oli alusta lähtien yksi koulumme johtavia teemoja. Painotin alusta lähtien, kuinka työyhteisömme on asiantuntijayhteisö, jossa jokainen osaa työnsä. Kaikkea ei tarvitse kierrättää rehtorin kautta. Tämä näkyi hienosti myös koulumme työtyytyväisyyskyselyn tuloksissa. Väitteeseen "Lähiesimieheni luottaa kykyyni tehdä itsenäisiä ratkaisuja" saimme täydet 5 pistettä eli jokainen koki näin. Olin tästä tavattoman ylpeä, koska siihen olimme pyrkineetkin.

Vaikka joukko olisi kuinka taitava ja asiantunteva, johtamista tarvitaan siltikin. Vähintäänkin koulussa täytyy olla yksi, joka kantaa tositilanteen tullen vastuun. Toisaalta asiantuntijoillakin on erilaisia näkemyksiä asioista. Jonkun täytyy päättää yhteisestä linjasta siinäkin tilanteessa, kun yhteistä linjaa ei löydy. Se, joka yhteisestä linjasta päättää on se sama, joka myös kantaa vastuun. Toki johtamista tarvitaan arjessa monessa, monessa muussakin tilanteessa.

Koulun johtoryhmä on yksi koulun jaetun johtajuuden "välineistä". Koulun johtoryhmä voi parhaimmillaan toimia paitsi peilinä rehtorille, myös innovaatioryhmänä, työrukkasena ja tukena vaikeita päätöksiä tehtäessä. Vastuuta rehtori ei voi paeta, mutta näkemyksiä voidaan vaihtaa ja yrittää yhdessä keksiä parempia ratkaisuja kuin yksi johtaja.

Torstaina aloitimme työskentelyn pohtimalla yhdessä yhteisöllistä koulua. Mitä siihen kuuluu? Mitä se pitää sisällään?

1. Ensinnäkin yhteisöllistä koulua ohjaavat yhdessä laaditut tavoitteet, näky, arvot ja visio. Näitä asioita myös arvioidaan ja seurataan aika ajoin.
2. Toiseksi yhteisöllistä koulua ohjaavat yhteiset käytänteet. Dokumentointi, rakenteet, sopimukset, normit ja organisointi on mietitty ja kaikkien tiedossa. Kaikki myös toimivat yhdessä sovittujen periaatteiden mukaan. Tätä kenttää voisi kutsua vaikkapa ammatillisen orientaation kentäksi.
3. Kolmanneksi yhteisöllisessä koulussa on sellaista sosiaalista pääomaa, joka pitää yllä yhteisöllisyyttä. Tähän kuuluuvat sekä ammatillinen että inhimillinen välittäminen. Myös työntekijöiden välinen vuorovaikutus ja kommunikointi kuuluvat sosiaalisen pääoman kenttään. Lopulta kyse on myös asenteesta. Miten minä voin omalta osaltani viedä yhteisiä tavoitteita eteenpäin?

Lyhyesti voisi kai puhua rakenteista, tavoitteista ja sosiaalisesta pääomasta.

On hyvin persoonakohtaista, mitä kautta kukin hahmottaa koulun kulttuuria. Aika moni rehtoreista oli orientoitunut hyvin voimakkaasti rakenteisiin ja organisoinnin tasolle. Moni pitkäänkin johtanut pohti vielä koulun visiota ja arvoja.

Itse lähdin ihan toisesta päästä liikkeelle reilu vuosi sitten. Pyrin ensin hahmottamaan kaikille kristallin kirkkaaksi sen, mihin suuntaan olemme menossa? Kävimme arvokeskustelua, pohdimme suuria ja loimme unelmia. Siinä sivussa rakenteet koko ajan valmistuivat, mutta näin tarpeelliseksi sen, että kaikilla on yhteinen näky siitä, mihin suuntaan koulu kulkee? Tänä syksynä ilahduin suunnattomaksi, kun aloitimme lukuvuotta yhdessä ja kävimme pienen kalamaljatyöskentelyn yhdessä, jonka tavoitteena oli kertoa uusille opettajille, millainen on Vuorenmäen koulu. Keskustelussa nousivat juuri ne teemat pinnalle, joista viime vuonna olimme puhuneet: yhteistyö, jaettu asiantuntijuus, rohkea kokeileminen, lupa toimia eri tavalla, lupa tehdä myös virheitä jne.

Myöhemmin pohdimme koulun toimintakulttuuria kolmen tason mallilla.

1. Sisimmällä kehällä ovat sanomattomat normit, arvot ja myytit.
2. Keskimmäisellä kehällä ääneen lausutut arvot, tavoitteet ja toimintatavat.
3. Ja uloimmalla kehällä ulkoiset tunnusmerkit.

Pohdinta oli mielenkiintoista. Oli myös hauska huomata, miten uutena kouluna olemme vielä pystyneet välttymään aika hyvin tuon sisimmän kehän kirouksilta. Meillä ei ole vakipaikkoja opettajainhuoneessa, eikä muitakaan ääneen sanomattomia normeja, jotka kangistaisivat toimintaamme tai ajatteluamme. Hyvä esimerkki on viime viikolta, kun pääluottamusmies Sari Manninen tuli kylään koulullemme. Hän kysyi varovasti, voiko istua tähän. Opettaja ei oikein ymmärtänyt, mitä hän tarkoitti ja sanoi, että tottakai, mihin vaan missä on tilaa.

Varsinaisesta johtoryhmätyöstä pohdimme mm. tiiminvetäjien roolia johtoryhmän jäseninä, johtoryhmätyön organisointia, vuosikelloa, aiheiden tuomista johtoryhmään, johtoryhmän suhdetta muuhun koulun kenttään (oppilashuoltoryhmä, tiimit, oppilaskunnan hallitus, opettajainkokous jne.) Työskentely oli erittäin hedelmällistä ja saimme Mervin kanssa paljon aikaan parissa päivässä.

Vaikka monet asiat olivat koulussa jo käytössä ja kaikki ei ollenkaan ollut uutta, antoi koulutus varmuuden siitä, että olemme menossa oikeaan suuntaan. Tuntui hyvältä hetkeksi pysähtyä ja arvioida sekä mennyttä, että tulevaa. Tähän on koulun hektisessä arjessa aivan liian harvoin aikaa.