Socrative vs. Kahoot!

My endless resource of new ideas for the last five years has been Twitter. There are so many brilliant teachers, principals, other school administratives and companys sharing their best links, ideas, blog posts etc. And because Twitter is global, it goes on 24/7. Every morning I wake up I check my Twitter feed. Many times it gives me something new to try out at school.

Last week I found a new, interesting site called GetKahoot.com. Kahoot is a student response system much like the Socrative is. Teacher can make quizzes, start web discussions or make surveys. This far these two are almost identical.

The main difference between these two platforms is that the gamification element of Kahoot is much stronger. The solution is really simple. They've added points to the game. After each question you'll get the scoreboard on the whiteboard and you'll also recieve personal feedback like: "Congratulations Joe! You have 5230 points. You're at the 5th place right after Jill at the 4th place." So simple and yet so clever!

It's incredible how the pupils' engagement grows 200% when there is this competition element included. I didn't believe my eyes when there was this sports-like celebration after every question "Yes", "Wohooo", "Ooooh my my". The kids where having a PlayStation-moment during a normal history lesson. They actually wanted to play the game THREE times. I've never seen this happen in a classroom.

This class of 5th graders is really good in history. We are doing a project on ancient Greece history at the moment. They are doing it in groups. Each group has to produce some kind of media production. Some groups use Prezi, some do Padlet and some do a quiz with Socrative. I like Socrative too. It's great. But just like the children I'm a little sorry I found Kahoot only a week ago and didn't introduce it to the class before today.

In every good game there are three basic elements that make the game so engaging that you don't want to quit playing. First, there has to be a goal to achieve, something to go for. Second, the game usually gives you instant positive feedback. And finally third, it has to give you enough of a challenge to keep the motivation strong.

Kahoot pretty much has these all. The goal is to be the winner of your class. Kahoot gives you instant feedback after every single question. It even gives you personal instant feedback. It was so funny to look at these children smile when they saw their name and points on the screen of their own mobile device or school laptop.

Kahoot doesn't give the price for free for teacher. Teachers are still needed to produce the right questions for the class... or are they? Why can't you just let your pupils log in and start producing their own Kahoots. Because "great learning starts by asking great questions".

ps. I have to say that I don't get any profit from Kahoot for this blog or myself but I suggest you try it yourself and you'll understand why am I so enthusiastic about it. And I'm not saying that a simple quiz machine solves the problems of learning. No! It's just that every now and then you'll have to have some fun in the classroom. Today we definately had lots of fun. I'm really sorry that I can't publish the great video of the class today. I want to respect the will of the parents of these children and not to show their faces on a public internet site, like my blog is. But I promise you'll get the exact same results if you just give Kahoot a shot. It was amazingly easy to do the quiz.

ps2. If you want to play my first Kahoot, you'll find it here. Unfortunately it's in Finnish.

Twitter rehtorin työvälineenä

Lueskelin tänään Muuramen lukion rehtorin Aki Puustisen blogia Leadership Think Tank. Aki oli herätellyt kysymystä rehtorin ammattietiikasta. Yhtenä kohtana hän nosti esiin sen, että rehtorin tulisi tietää, mitkä ovat tämän päivän kasvatus- ja koulutussektorin tärkeimmät päämäärät. Ajantasalla pysymisen vaatimus on aika kova tämän hetken koulutyössä.

Joitakin vuosia sitten innostuin Googlen Readerista (syötteenlukija), jonka kautta lukijaohjelmaani tupsahti aina ajantasaista tietoa sieltä, mistä sitä olin tajunnut pyytää (merkitä syötteen). En ole kokonaan unohtanut Readeria vieläkään. Sen paikan on yhä enemmän ottanut Twitter. Twitterin kautta saan lähes kaiken kaipaamani informaation päivän aikana: uutiset, tuoreimmat oman alan julkaisut, kuulumiset jne. Lisäksi vaihdan paljon ajatuksia oman alani kysymyksistä juuri Twitterin kautta kollegojen kanssa.

Opetustoimenjohtajamme Jukka Pietinen pyysi minua valmistelemaan koulutuksen Kirkkonummen rehtoreille Twitterin käytöstä. En ehtinyt viime reksikokouksessa sitä vielä pitää, mutta ehkä tulevaisuudessa. Jakamisen hengessä ajattelin kuitenkin laittaa diat myös julkiseen jakoon. Sosiaalisen median yksi kaikkein hienoimpia ominaisuuksia on juuri se, ettet koskaan ehdi jakaa niin paljon hyvää ympärillesi, kuin muilta saat. Ole hyvä. Ota omassa koulussasi käyttöösi, jos hyvältä tuntuu.

Twitter rehtorin henkilökohtaisena oppimisympäristönä from Esa Kukkasniemi

Ensimmäinen dia tuskin selittelyjä kaipaa. Eri mieltä voi toki olla siitä tai joku koki tuon ensimmäisen dian yksinkertaistuksena. Voi olla, mutta yhtäläisyydet ovat ilmeiset.

Toinen dia on mukana lähinnä sen takia, että kaikenlainen "puuhastelu" sosiaalisessa mediassa mielletään helposti aikasyöpöksi. Tyypillinen kysymys on "millä ajalla tuota kaikkea pitäisi tehdä?" Kysymys on hyvä ja oikeutettu. Enkä osaa vastata siihen kovin vakuuttavasti, jos tuo kysymys nähdään relevanttina. Vastaukseni on se, että esittämäni "uusi johtajuus", joka oheisessa diassa esitetään yksinkertaistuksena, on jotain sellaista, johon julkisessakin taloudessa liittyy yrittäjämäinen asenne. Työhön suhtaudutaan, kuin olisi itse yrityksen omistaja. Silloin haluaa koko ajan uudistua, kehittyä ja antaa parastaan. Näinhän me kaikki haluamme. Kyse onkin siitä, millä keinoin uudistumme ja kehitymme? Twitter on ollut minulle varsin hyvä vastaus.

Loput diat selittävät aika hyvin itse itseään. Oleellista on tuottaa kiinnostavaa sisältöä. Ennen kaikkea tuottaa muitakin kiinnostavaa sisältöä. Oman profiilin luomiselle kannattaa myös antaa hetki. Twitter toimii vasta kun itse seuraat riittävän montaa ihmistä ja sinua seuraa riittävän moni. Silloin alkaa tapahtua dialogia. On oleellisen tärkeää kertoa itsestään omassa profiilissaan jotain sellaista, johon on helppo tarttua. Mielellään jotain muutakin kuin ammatti. Profiili on ensivaikutelma. Seuraava vaikutelma ainakin itselleni välittyy kolmen viimeisen twiitin pohjalta. Melkein näiden kahden tiedon pohjalta teen itse päätökseni, seuraanko vai en?

Lyhyesti vielä siis aloitus:

1. Luo itsellesi Twitter -tili eli tunnus.
2. Päivitä kuvaavat ja kiinnostavat profiilitiedot.
3. Muista laittaa profiiliisi kuva. Twitter käyttää kananmunaa jos kuvaa ei ole ladattu. Kukaan ei halua seurata kananmunaa ;-)
4. Valitse joku mielenkiintoinen seurattava ja mene katsomaan ketä hän seuraa. Näpyttele itsellesi muutama sata seurattavaa alkuun. Twitterissä varsin usein "seurataan takaisin" eli tällä tavoin saat helposti seuraajia.
5. Ala tuottaa itse mielenkiintoista sisältöä, jaa, retwiittaa, herätä keskustelua jne.

Jos innostuit, olisi kiva kuulla kokemuksiasi kun pääset alkuun. Äläkä lannistu jos et heti pääse. Kaikki uusi ottaa oman aikansa.

Rehtorit digiajassa

Olin tänään jälleen koulutuksessa. Koulutus oli ns. KuumaTVT -hankkeen järjestämää täydennyskoulutusta rehtoreille tieto- ja viestintätekniikasta. Tarkemmin sanottuna tavoitteet ovat seuraavat:

"Rehtorit digiajassa -koulutuksen tavoitteena on kehittää koulun johtamisen kannalta tarpeellisia valmiuksia tietotekniikan käyttöön. Koulutuksessa luodaan kokonaiskuvaa koulutuksen tietoyhteiskuntakehittämisen merkityksestä ja tarpeesta sekä tuetaan muutosprosessien suunnittelun ja johtamisen taitoja. Tavoitteena on löytää tietotekniikan rooli sisältönä ja välineenä käytännön johtamistyössä sekä osana opetussuunnitelmaa arjen koulutyössä."

Kouluttajana toimi Liisa Ilomäki Helsingin yliopistolta. Kokenut kouluttaja ja tutkija siis. Usein koulutuksissa kuitenkin käy niin, että kouluttajasta huolimatta, koulutus alkaa nostaa mieleen ihan omia teemojaan, jotka elävät omaa elämäänsä. Niin kävi nytkin. Paljon sain irti ihan puhtaasti opetuksestakin, mutta kaikkein parhaimmat prosessit lähtivät liikkeelle, kun kerrankin oli luvan kanssa aikaa pohtia ja joku osasi ohjata pohdintaa oikeaan suuntaan.

Koulutuksen yksi tavoite oli myös kartoittaa kunkin koulun tvt -osaamisen ja resurssien nykytilaa ja pohtia tulevia tavoitteita. Asioita pohdittiin kuudesta eri näkökulmasta:

1) koulun tavoitetaso (visio, kehittymishalu jne.)
2) johtajuus (rehtorin rooli, rehtorin verkostoituminen ja jaettu johtajuus)
3) opettajayhteisön työtavat (osaamisen jakaminen, kehittämiskäytännöt ja opettajien verkostoituminen)
4) digitaalinen teknologia (teknologian tarkoituksenmukaisuus, opettajien ja oppilaiden digitaalinen kompetenssi, tekninen ja pedagoginen tuki jne.)
5) koulun tietotyökäytännöt (yhteiset käytänteet ja kehittämishankkeet, oppilaiden osallistaminen jne.)
6) pedagogiset käytännöt (käsitykset teknologian pedagogisesta käytöstä ja käyttö opetuksessa)

Omassa koulussamme laitteistot ovat kunnossa, on interaktiivista esitystekniikkaa, läppäreitä, muutama iPadikin jne. Opettajatkin ovat innostuneita ja motivoituneita uuden teknologian käyttöön. Rehtori vahvasti verkostoitunut ja innostunut asiasta. Moni asia on siis oikein hyvin. Haasteinamme ovat mm. yhteisen jakamisen lisääminen ja siirtäminen myös verkkoon, osaamisen kehittäminen ja digitaalisen teknologian todellinen pedagoginen käyttö.

Olen aiemminkin kirjoittanut sosiaalisen median, digitaalisten oppimisalustojen ja muun digitaalisen teknologian pedagogisesta käytöstä. Huolenani oli silloin ja on edelleen, ettei verkossa tehdä asioita, jotka edistäisivät yhteistyötä ja jakamisen kulttuuria. Juuri nämä kaksi taikasanaa ovat ne, jotka tekevät verkosta niin mahtavan. Tietenkin verkossa työskentely myös irrottaa opiskelijan työskentelyn ajasta ja paikasta riippumattomaksi, mutta juuri yhteistyö ja jakaminen ovat ne asiat, jotka eniten tällä hetkellä muuttavat maailmaa. Olikin erittäin huolestuttavaa, että kouluttajamme Liisa Ilomäki kertoi saaneensa yhdessä tutkimuksessa sen suuntaisia tuloksia, että suomalaiset lukiolaiset eivät kokeneet perusopetuksen antaneen yhteistyötaitoja tai tvt -taitoja. Koulu ei saa olla vain paikka, jossa tietoa siirretään opettajalta oppilaalle. Koulun täytyy myös opettaa elämässä tarpeellisia taitoja, prosessoimaan tietoa, syvällistä tiedon tulkintaa jne.

Koulutus jatkuu vielä kolmen lähipäivän verran tänä syksynä. Odotan niitä jo nyt suurella innolla. Sillä välin teemme töitä verkossa. Koulutukseen kuuluu olennaisena osana rehtoreiden keskinäinen yhteistyö ja jakaminen -missäs muualla kuin - VERKOSSA!

Lapsi verkossa

Huomenna, tiistaina, pidämme Vuorenmäen oppimiskeskuksessa päiväkodin ja koulun yhteisen tietoturvapäivän vanhempainillan, jossa käsitellään lasten verkon käyttöä. Aloitan itse illan pitämällä esityksen lasten verkon käytöstä. Esitystä varten olen kerännyt tietoja viimeisimmistä alan tutkimuksista. Muutamat vuosittain toteutettavat tutkimukset (kuten Lapsen ääni tai EU Kids Online) kyselevät vuosittain hieman erilaisia asioita. Tästä syystä osa tutkimuksista on jopa vuodelta 2009. Tuoreempaa tietoa joka alalta ei ole olemassa.

Lapsi verkossa 2012

View more PowerPoint from Esa Kukkasniemi

Valveutuneelle nykyvanhemmalle tuskin on kovin uusi tieto se, että lapset käyttävät nettiä pääasiassa yhteydenpitoon kavereihin. Sen sijaan, se saattaa yllättää, että tuoreiden tutkimusten valossa peräti 90% lapsista käyttää nettiä yksinään. Kun tähän lisätään se, että varsin monen lapsen mielestä (61%) tyypillisin asia, josta vanhempien kanssa verkkoon liittyen puhutaan, on verkossa vietetty aika, herää aiheellinen kysymys: olisiko syytä puhua muustakin?

Verkkokiusaaminen ei tutkimusten valossa ole kovinkaan yleistä (5-10%), mutta hälyyttävää on se, että ne joita muutenkin kiusataan koulussa, kiusataan yleensä myös verkossa. Tämä tarkoittaa sitä, että kiusatulla ei ole hetkenkään rauhaa.

Illan toisena puhujana on Suvi Tuominen Mannerheimin Lastensuojeluliitosta. Hän valottaa erityisesti tätä kiusaamisen ongelmaa sosiaalisessa mediassa. Uskon, että illasta on tulossa mielenkiintoinen kokonaisuus. Toivottavasti saamme myös keskustelua aikaiseksi.

Tervetuloa mukaan keskustelemaan meitä jokaista koskettavasta aihepiiristä tiistaina 7.2.2012 klo 18.00 Vuorenmäen oppimiskeskuksen juhlasaliin.