keskiviikko 19. joulukuuta 2012

Kaikki alkaa olla valmista

Joulu on lähellä ja Vuorenmäen koulussakin on valmisteltu joulujuhlaa jo pitkään. Joulujuhla on suomalaisen kolulaitoksen ikiaikainen perinne. Siihen liittyy paljon muistoja, odotuksia, tunteita ja toiveita. Myös koulussa käydään juhlien alla usein vilkasta keskustelua juhlakulttuurista ja siitä, miten juhlat tulisi järjestää.

Olen pitänyt aina tärkeänä sitä, että juhlassa kaikki pääsisivät esiintymään ja osalliseksi juhlasta. Juhlien yksi tehtävä on antaa esiintymistilaisuuksia lapsille. Toisaalta myös kotiväki näkee vain harvoin omaa lastaan esiintymässä. Juhlat ovat siis tärkeitä sekä lapselle itselleen, että myös hänen vanhemmilleen. Tästä syystä olen aina puolustanut kaikkien lasten oikeutta olla jossain roolissa koulun juhlissa. Se rooli voi olla osa kuoroa tai olla osa suurta enkelijoukkoa, mutta joku osa olisi jokaisella hyvä olla. Näin jokainen saa kokea osallisuutta yhteisessä juhlassa.

Tämän periaatteen noudattaminen on koulun kasvaessa kuitenkin yhä vaikeampaa. Yksi ongelma on tilan puute. Koulun salissa saa paloturvallisuussäädösten mukaan olla yhtä aikaa 421 ihmistä. Tämä tarkka luku määräytyy salin neliöiden mukaan. Kun koulussa on 375 oppilasta, ei tuon rajan pitäminen ole kovin helppoa -ainakaan jos juhla halutaan pitää avoimena myös juhlavieraille.

Olemme tänä vuona lähteneet ratkaisemaan tuota ongelmaa sillä, että juhlia on kaksi. Toisessa esiintyvät kaikki A -luokat ja osa C -luokista sekä pienluokka ja toisessa taas B -luokat ja loput C -luokista. Juhlien ohjelma on haluttu pitää identtisenä, joten juhlaa on harjoiteltu kahdella miehityksellä. Tässä on se hyvä puoli, että jonkun sairastuessa tuuraaja on helppo löytää toisesta juhlasta, mutta periaate asettaa myös rajoitteita. Juhlien harjoitteluun tarvitaan mm. kaksinkertainen määrä aikaa kun kummankin ryhmän täytyy harjoitella sama ohjelma.Tämä taas vaatii monenlaisia järjestelyjä harjoitusten mahdollistamiseksi.

Juhlat ovat kuitenkin tärkeä osa koulun toimintaa. Ne ovat verrattomia oppimistilanteita. Missä muussa tilanteessa päästään harjoittelemaan juhlakäyttäytymistä kuin juhlassa ja sen harjoituksissa. Juhlat myös antavat lapsille selkeän viestin siitä, että heidän tekemisisään arvostetaan. Muutkin haluavat tulla heidän tuotoksiaan katsomaan.

Opettajille ja oppilaille juhla on aina kova ponnistus. Suunnittelu on tänäkin vuonna aloitettu jo marraskuun alussa ja harjoittelu näinä viimeisinä viikkoina on jokapäiväistä. Musiikista vastaavat ovat tehneet sovituksia, harjoittaneet solisteja, kuoroa ja bändiä. Lavasteista vastaavat ovat tehneet monenlaista rakentamista. Puvustuksen loihtiminen on erityisen työlästä, kun esiintyjä on satoja. Talkoilla on tehty lampaiden korvia, enkelien asuja ja paljon muuta.

Jossain vaiheessa juhlan harjoittelua tulee aina tunne, että tämä ei tule onnistumaan. Sitten pidetään uusia kokouksia, ratkotaan ongelmallisia kohtia (pelkästään usean sadan lapsen liikuttelu on hyvin haastavaa) ja kokeillaan taas uusia ratkaisuja.

Tänään kävin taas katsomassa harjoituksia ja sain ilokseni todeta, että kaikki alkaa olla valmista. Antaa joulun tulla. Antaa juhlan tulla. Juhlan jossa kaikki ovat osallisia.

maanantai 17. joulukuuta 2012

From Russia with Love

I had a chance to host a group of Russian principals today at my school. Finnish furniture company Martela had brought 18 principals from Russia to visit Finland and asked me to host their stay in Finland.

We had a nice afternoon together. I thought they wanted me to show them around our new school but they had a million questions instead. What is the secret of the Finnish school system? How many hours a week an average child goes to school in Finland? What about homework? What is the average salary for a teacher in Finland? Why do Finnish people want to be teacher when they only get an average income? What about the budget for your school? How can you arrange only half of the class for some lessons? Does every child have the same teaching despite of the town or municipality he/she lives in? Do the teaching methods vary from 3rd grade to 6th grade? How can you teach pupils with special needs in the same class as everyone else?

Hard questions for anyone ;-) I tried my best to give proper answers. Then we made a small tour around the school. We saw a 6th grade doing their knitting and we saw a 1st grade playing a computer game about emotions with an interactive smartboard. We visited our gym that everyone thought was beautiful and we had a cup of Finnish Christmas speciality, glögi, and some ginger bread at the teachers' room.

After the visit I had most wonderful Russian presents. Russian hospitality is something that we are not used to in Finland. They are always carrying their little artcrafts and pins and all. We changed our business cards and then I walked them to their bus. Oh, how I wish I could make one day a trip to their town and see their schools. Looking forward to that.

perjantai 14. joulukuuta 2012

Digiajan opettaja

Lokakuussa juuri syysloman aikaan sain sähköpostiini viestin Palmenian järjestämästä Digiajan opettaja -koulutuksesta. Koulutus on osa ns. KuumaTVT -yhteistyötä, jossa pääkaupunkiseudun kehyskunnat tekevät yhteistyötä mm. opettajien tieto- ja viestintätekniikan opetuskäytön taitojen kehittämiseksi. Nyt alkavan koulutuksen tarkoitus ei ole pelkästään parantaa opettajien tvt -taitoja vaan myös kehittää koulun toimintakulttuuria 2020 -luvun suuntaan.

Innostuin ideasta välittömästi ja varasin meille heti paikkoja koulutuksesta. Kirkkonummelta innostui myös 11 muuta koulua aiheesta. Nyt ensimmäisessä aallossa mukaan pääsevät Vuorenmäen, Veikkolan ja Kartanonrannan koulujen opettajat. Kun varasin koulutuksen en voinut vielä keskustella opettajien kanssa, sillä he olivat lomilla. Luotin intuitiooni ja uskoin, että porukka saadaan kasaan. Niin saatiinkin. Vuorenmäestä lähtee 7 opettajan lisäksi myös 1 lastentarhanopettaja ja päiväkodin johtaja päiväkodin puolelta. Näin saamme koko oppimiskeskukselle hyvän alun toimintakulttuurin muutokselle. Kun vielä Veikkolan koulukin on mukana, tuo tvt -polku jatkuu yhtenäisenä myös 7. luokalta ylöspäin.

Koulutuksen taustalla on paitsi Palmenia, myös muita toimijoita kuten Helsingin yliopiston käyttäytymistieteiden laitos, HY:n mediakasvatuksen tutkimusryhmä, Cicero Learning -verkosto ja Itä
-Suomen yliopisto ja ISO -verstas. Finnable -hankkeemme kautta olemme jo tehneet aiemmin yhteistyötä Cicero Learning -verkoston kanssa. Cicero Learningin johtaja Hannele Niemihän piti myös koulumme avajaispuheen.

Olen tavattoman ylpeä opettajistamme, että he vielä kaiken tämän uuden koulun aloituksen keskellä jaksavat ottaa tällaisen haasteen vastaan ja pitävät sitä tärkeänä. Maailma muuttuu tavattoman nopeasti, eikä opettajaa voida jatkuvasti kouluttaa uusiin asioihin. Tämä koulutus pyrkiikin siihen, että opettaja oppisi itse päivittämään tietojaan ja taitojaan tieto- ja viestintätekniikan alalla. Nykyään puhutaan paljon henkilökohtaisesta oppimisympäristöstä (PLE tai Personal Learning Environment). Tällaisena ympäristönä voi periaatteessa toimia mikä vaan sosiaalinen verkosto, josta tuoretta tietoa ammentaa. Itselleni tärkä verkosto on Twitter -verkosto. Kukin voi kuitenkin löytää oman tapansa ja fooruminsa. Oleellista on se, ettei jää odottamaan, että työnantaja kouluttaa. Sellaista työnantajaa ei olekaan, joka tämän maailman muutoksessa pystyisi kouluttamaan työntekijöitään riittävän nopeasti.

Toimintakulttuurin muutokselle tärkeää on tietenkin myös johdon tuki. Johto yksinään ei kuitenkaan voi toimintakulttuuria muuttaa. Tämän koulutuksen ajatuksena onkin se, että kun riittävän suuri määrä opettajia saadaan innostumaan asiasta, toimintakulttuuri alkaa muuttua. Ainakin mahdollisuudet ovat paremmat.

Jään mielenkiinnolla odottelemaan ensi kevättä ja syksyä ja sitä, mitä saamme yhdessä aikaiseksi. Koulumme tiimirakenteeseenkin tehdään pieni muutos tukemaan toimintakulttuurin muutosta. Perustamme kehitystiimin, jonka tehtävänä on mm. etsiä ja jalkauttaa hyviä, uusia ja innovatiivisia opetusratkaisuja muille. Hyvää värinää on ilmassa. On lupa odottaa hyviä asioita.

torstai 13. joulukuuta 2012

Lucian päivä

Kirkkonummi on selkeästi kaksikielinen kunta, jonka asukkaista 18,5% puhuu kotikielenään ruotsia. Veikkolan alueella prosentti ei ole näin korkea, vaan luku on keskiarvo. Tätä taustaa vasten, on helppo ymmärtää, että Lucian päivän juhlallakin on oma paikkansa Kirkkonummella. Viime vuonna ruotsinkielisen koulun ja päiväkodin lapset järjestivät Lucia -kulkueen Vuorenmäessä. Jostain syystä asia ei noussut tänä vuonna keskusteluun alkuvuodesta ja päätimmekin järjestää oman juhlan -olihan meilläkin ruotsia A2 kielenä lukevia oppilaita, joille järjestyi ensimmäistä kertaa jopa oma ryhmä omalle koulullemme.

Tiina -ope otti siis haasteen vastaan ja lupasi, että A2 -ruotsin lukijat järjestäisivät jotain. Tänään saimme nauttia tuon lupauksen satoa. Tilaisuus alkoi Sami -open ja Tiina -open kauniista sello-/pianoesityksestä. Oppilaat saapuivat juhlaan hiljaisuuden vallitessa kaunista musiikkia kuunnellen. Tämän jälkeen 13 innokasta neljäsluokkalaista kertoivat Pyhän Lucian taustoja. Saimme kuulla Lucia -pyhimyksen legendasta kolme mielenkiintoista versiota. Oppilaat myös lauloivat ruotsiksi tutun laulun.

Juhla oli hieno osoitus siitä, miten kouluopiskelu oli integroitu osaksi yhteistä juhlaprojektia. A2 -opiskelijoilla oli varmasti tapahtunut paljon oppimista ruotsinkielisestä kulttuurista. Toisaalta taas muu koulu sai nauttia kauniisti toteutetusta juhlasta. Kummatkin voittivat -jälleen kerran. Kyse on vain siitä, että on tahtoa ottaa vastuuta ja antaa vastuuta oppilaille. Kyse on siitä, että on uskallusta ottaa pieni riski siitä, että juhla ei onnistuisikaan tai sitä ei saataisikaan kasaan. Mitä sitten? Ei se niin vakavaa olisi. Lucian päivä on ensi vuonnakin.

Suuret kiitokset Tiinalle ja upeille oppilaille!

torstai 6. joulukuuta 2012

Hyvää itsenäisyyspäivää!

Eilen koimme Vuorenmäen koululla vahvan näytön hyvästä alueellisesta yhteistyöstä. Jo elokuussa kuluvan lukuvuoden lukuvuosisuunnitelmaa opettajien kanssa suunnitellessamme, saimme hienon idean yhdistetystä Sibeliuksen päivän ja itsenäisyyspäivän juhlasta. Juhlassa olisi vahva isänmaallinen vire ryhditettynä Sibeliuksen musiikilla.

Otin yhteyttä Kirkkonummen musiikkiopiston rehtoriin, Nina Rissaseen. Hän oli jo edelliseltä lukuvuodelta tuttu, järjestäähän musiikkiopisto joka viikko koulullamme opetusta. Olemme Rissasen kanssa näissä merkeissä olleet siis säännöllisesti yhteydessä. Rissanen tarttui ideaamme heti innolla. Hän lupasi selvittää mahdollisuutta saada soittajia koulullemme joulukuuksi.

Jonkin viikon jälkeen sain uuden yhteydenoton ja yllätykseni oli suuri, kun puhuttiin jo musiikkiopiston kamariorkesterista, soittajien lukumäärä hipoi jo 30, osa olisi solisteja ja osa orkesterin soittajia. Löimme päivämäärän kiinni ja sovimme, että koulu hankkii soittajille kuljetuksen ja tarjoaa ruuat.


Järjestelyjä tehtiin pitkin syksyä. Milloin sovittiin näyttämölle asetettavien tuolien määrää, milloin ohjelmistoa tai vahtimestarin työaikoja. Kaikki asiat saimme järjestymään hyvässä yhteistyössä.

Hienossa juhlassa täytyy tietenkin myös olla hienoja juhlavieraita. Lähetimme koteihin viestin, jossa toivoimme juhlavaa pukeutumista. Opettajia ohjeistettiin puhumaan konserttikäyttäytymisestä. Oppilaille painotettiin tilaisuuden juhlavuutta niin salissa kun ruokailussakin. Ei ihan jokainen nykykoululainen välttämätää ole ollut klassisen musiikin konsertissa. Konsertti olisi siis myös oppimistilanne -kuten juhlat aina ovat.

Keskiviikkona 5.12. klo 9.00 kaikki oli valmista koko koulun yhteiseen lipunnostoon. 6B:n oppilaat olivat saaneet kunniatehtävän nostaa lippu. Lippu nostettiin melko kipakassa pakkasessa. Sen jälkeen siirryttiin sisälle ja oppilaat veivät ulkovaatteet luokkien naulakoihin. Saliin saavuttiin järjestyksessä ensimmäisistä luokista lähtien. Paikat oli merkitty tuoleihin edellisenä päivänä (kiitos, Tarja ja Niko). Saliin saapuminen oli jo juhlava tapahtuma. Oppilaat oli erittäin kauniisti puettu juhlavaatteisiin (kiitos koteihin juhla-avusta ;-) ja lapset saapuivat hiiren hiljaa saliin.

Konsertti oli varmasti kaikille huikea elämys. Ainakin itse oli liikuttunut jo alkutahdeista lähtien. Ohjelmisto oli sopivasti tuttua Sibeliusta. Oppilaat istuivat kauniisti ja hiljaa koko 40 minuutin konsertin, johon 4C:n luokanopettaja Seppo Hiltunen oli tehnyt kivat juonnot, joissa käytiin ohjelmistoa läpi. 4C:n oppilaat olivat tehneet myös kauniin, minimalistisen Suomen lipuista koostuvan koristelun. Kaikki oli erinomaisen tyylikästä. Konsertin tunnelman tiivisti hienosti yksi toisluokkalainen, joka totesi: "Se oli niin kaunista, että minulla tuli ihan kyyneleet silmiin."

Suuret kiitokset Nina Rissaselle ja Kirkkonummen musiikkiopistolle, hienoille Vuorenmäen koulun oppilaille ja opettajille sekä koulunkäyntiavustajille. Kiitokset vahtimestarille, keittiön väelle, kodeille ja kaikille jotka unohdin mainita. Kirkkonummen Sanomien toimittaja kysyi, tuleeko tästä perinne? Mielellään tietenkin tekisimme tästä perinteen, mutta veikkaan, että musiikkiopiston kamariorkesterilla tämän jälkeen keikkaa pukkaa myös muille kouluille.

Ohessa vielä konsertin ohjelmisto:


Sibelius: Romanssi op. 78
              Jousiyhtye, säestää Mika Lilius, piano

 Sibelius: Valsette op. 40 nro 1
                Katariina Rinne, piano

Sibelius: Vesipisaroita
               Impromptu              
               Kamariorkesteri, johtaa Juhani Lamminmäki

Sibelius: Souvenir op. 99 nro 3
              Nyyti Rahkonen, piano

Sibelius: Kuusi op. 75/5
              Roosa Ahonen, piano

Sibelius: Nocturne musiikista näytelmään Belsazarin pidot  
               Davis Sorenson, huilu ja Kamariorkesteri johtaa Juhani Lamminmäki  
                                        
Sibelius: Andante festivo
               Kamariorkesteri, johtaa Juhani Lamminmäki

lauantai 1. joulukuuta 2012

Koulumetsä Vuorenmäkeen

Eilisen Hesarissa oli kiva juttu Meri-Rastilan koulun koulumetsästä. Koulumetsä on koulua lähellä oleva metsä, joka on koululle erityisellä tavalla tärkeä. Suomen Luonnonsuojeluliitto on kuluneena syksynä kerännyt kilpailutöitä kouluilta otsikolla Tämä metsä on meille tärkeä. Harmillista, että kisa osui silmiini vasta nyut kun aika on mennyt jo umpeen.

Vuorenmäen oppimiskeskuksella on poikkeuksellisen hieno metsä vieressään. Erityisesti päiväkotilaiset ovat hyödyntäneet metsää paljonkin. Koululaisetkin ovat suunnistaneet, kävelleet Unicef -kävelyn, tehneet retkiä, istuneet nuotiolla ja tarkkailleet läheisen metsän luontoa.

Vuorenmäen koulu on saanut nimensäkin tuon metsän keskellä olevasta "vuoresta", Vuorenmäestä. Tuo kohta metsässä on poikkeuksellisen komea ja näköalat ovat huikeat. Toisella puolella vuorta ovat jylhät kalliot ja toisella puolella kaunista metsää. Eräs veikkolalainen väitti taannoin, että tuo vuori olisi koko Kirkkonummen korkein kohta. Paljon mahdollista. En ole asiaa tarkistanut.

Tein itse pienen retken tuohon metsään aika alkuvaiheessa rehtorikauttani Vuorenmäessä. Maisemat hurmasivat eräelämään mieltyneen rehtorin heti. Monet arjen kiireet ovat pitäneet minut muuten liian paljon poissa tuosta komeasta metsästä, mutta metsä on siellä edelleen. Metsä ei ole unohtanut minua -eikä meitä.

Mielestäni tuo metsä, jos joku, tulisi julistaa koulumetsäksi, jotta sen alueelle ei vahingossakaan kaavoitettaisi mitään metsän luontoarvoja loukkaavaa. Melko usein (viimeksi viime viikolla) saan kuulla kadehtivia lausuntoja siitä, kuinka hienolla paikalla koulumme on. Palvelut ovat lähellä, mutta siitä huolimatta myös metsä, urheilukenttä, uusi jalkapallokenttä jne.

Meidän tehtävämme on suojella metsää, pitää siitä hyvää huolta, mutta samalla myös nauttia siitä: retkeillä, sienestää, kerätä marjoja, ihailla maisemia, suunnistaa, ulkoiluttaa koiraa, viedä lapset retkelle. Sitä varten metsät ovat olemassa. Ne nauttivat siitä, kun niiden ikiaikaisia polkuja kuljetaan. Kunhan teemme sen metsää kunnioittaen. Meillä on huikean hieno koulumetsä!

keskiviikko 28. marraskuuta 2012

Opettajan tekijänoikeustietoa

Tämä kirjoitus tulee nyt hieman myöhässä, mutta viiko sitten sain olla naapurikouluni, Veikkolan koulun, opettajainkokouksessa kouluttamassa kollegoita tekijänoikeusasioissa. Tekijänoikeuskysymykset ovat nousseet opetusalallakin isoksi kysymykseksi viimeisen 15 vuoden aikana. Ennen muinoin opettajat käyttivät surutta mitä tahansa käsiin sattunutta materiaalia sen enempää kyselemättä.

Nykymaailma toimii erilaisin ehdoin. Enää ei "yhteisen hyvän" tai "sivistyksen" nimissä voi tehdä mitä tahansa. Opettajankin on tunnettava lainsäädäntöä ja ymmärrettävä, mitä voi ja mitä ei voi tehdä. Monelle se on vaikeaa, koska toimintakulttuuri on pitkään ollut toisenlainen ja toisaalta nykymaailmassa monenlainen materiaali on vain klikkauksen päässä.


Tuo klikkaus voi tulla kalliiksi jos ei ole tarkkana. Lähtökohta on se, että teoskynnyksen ylittävä luonnollisen henkilön tekemä hengentuote nauttii tekijänoikeussuojaa. Tämän lisäksi erilaiset muut tuotannot, jotka eivät ylitä teoskynnystä, nauttivat kuitenkin myös suojaa ns. lähioikeuksien perusteella.

Systeemi kuulostaa yksinkertaiselta, mutta tulkinnat ovat joskus oikeassa elämässä vaikeita. Materiaalia ja ohjausta opettajan tueksi on kuitenkin yllin kyllin tarjolla. Suomalaisen opetusalan tekijänoikeusopetuksen suuri nimi on Tarmo Toikkanen, joka yhdessä Ville Okasen kanssa on kirjoittanut kirjan Opettajan tekijänoikeusopas. Kirjalla on myös nettisivut, joihin tietoa päivitetään tiuhaan tahtiin. Sivustolla vastataan myös opettajien kysymyksiin. Sainpa itsekin ohjausta esitykseeni ystävälliseltä Tarmo Toikkaselta. Suuret kiitokset!

Kouluille tekijänoikeuskysymykset ovat iso rahallinen kysymys. Toisena ongelmana on tekijänoikeusalan pirstaleisuus. Ei ole olemassa yhtä lisenssiä, jonka maksamalla "kaikki olisi luvallista". Vuorenmäen koulu on tänä vuonna maksanut M&M Viihdepalveluiden elokuvalisenssin, joka antaa luvan katsoa tiettyjen rajattujen amerikkalaisten elokuvayhtiöiden elokuvia. Lisenssin hinta on oman koulumme kohdalla n. 1000 euroa / vuosi. Samalla rahalla saisi n. 50 oppikirjaa, sillä maksaisi muutaman retken bussikuljetukset jne. Tällä hetkellä pohdimme vakavasti omassa koulussamme maksammeko lisenssiä enää tulevaisuudessa vai lopetammeko kokonaan elokuvien katselun.

Koulujen kannalta helpointa olisi malli, jossa koulu maksaisi tietyn "könttäsumman" jonka perusteella saisi sitten tehdä mitä vain. Ymmärrän, että se ei ole mahdollista, mutta nykymalli näyttäytyy kouluille rahastuksena. Rahaa pitää maksaa suuntaan jos toiseenkin ja siltikään kaikki ei ole luvallista. Moni opettaja ajattelee, että "ei käytetä sitten mitään, kun on niin vaikeaa". Sekään ei ole hyvä oppimisen kannalta. Yhtä huono ratkaisu on sekin, ettei välitä - tekee vain. Itsekin tiedän surullisia esimerkkejä siitä, millaisia seurauksia kouluille siitä voi olla. Tekijänoikeusjärjestöt ovat tarkkoja näistä asioista.

Tietoa lisäämällä, ahdistus helpottaa, mutta helpoiksi tekijänoikeusasioita ei voi sanoa. Nykyopettajan täytyy olla melkoinen lakimies paitsi tekijänoikeusasioiden kohdalla, myös monella muullakin alalla.

lauantai 24. marraskuuta 2012

Älykästä vai älytöntä?

Ostin tänään koululle uusia älypelejä. Oman kokemukseni mukaan pelit ovat mielenkiintoisia, innovatiivisia ja oppilaita innostavia. Ne haastavat ajattelua uusille urille. Pelien ohjekirjoissa on monen tasoisia haasteita, joten sopivia haasteita löytyy niin ekaluokkalaisille kuin isommillekin - miksei myös opettajalle?

Hyvin nopeat, lahjakkaat oppilaat ovat suuri haaste opettajalle. Uusia, haastavia tehtäviä pitäisi olla koko ajan varastossa. Kaikissa luokissa on myös niitä, joiden oppiminen vaatii enemmän töitä ja ohjausta. Opettajan pitäisi pystyä tarjoamaan kummallekin ryhmälle oman tasoistaan haastetta. Ei mikään helppo tehtävä.

Oppimispelit haastavat kehittämään ajattelua kuin itsestään. Lapset motivoituvat niistä yleensä ilman sen suurempaa motivointia. Pelaaminen on lapselle luontaista ja kiinnostaa suurinta osaa lapsista. Oppimispeli ei tietysti voi olla patenttiratkaisu kaikkeen, mutta se voi olla esim. yksi eriyttämisen muoto, palkinto saavutetuista tavoitteista tai arkisten tehtävien lisä.

Nyt hankkimani pelit ovat logiikkapelit BendIt ja IQ Fit. Idea kummassakin on suunnilleen sama. Eri muotoiset tai väriset palaset täytyy saada aseteltua mallin antamaan muotoon. Kuulostaa yksinkertaiselta, mutta suosittelen kokeilemaan. Koululle ostin kumpaakin peliä kolme kappaletta. Pelejä saa lähes kaikista hyvin varustelluista kirjakaupoista.

Ihmettelen vaan, miksi Smart Games ei ole vielä tuonut peleistä tablettiversioita?

Tableteista puheen ollen, hankin myös koululle kirjan iPad - käyttäjän opas. Koululla on jo kaksi iPadia ja lisää on näillä näkymin tulossa ensi vuonna. Rehtorit saavat omansa vielä jouluun mennessä. Tabletti on se juttu, josta opetuksen saralla nyt kohkataan. Aina on joku uusi vimpain, joka "mullistaa" opetuksen. Nyt se on iPad.

Mikään tekninen laite tai sovellus ei kuitenkaan vielä ole mullistanut opetusta niin, etteikö edelleen kaivattaisi myös opettajaa ohjaamaan oppimisprosessia. Tabletit ovat tuoneet paljon uusia mahdollisuuksia, joiden soveltamisessa olemme vasta alussa. On kuitenkin muitakin mahdollisuuksia kuin iPad. Ihan pelkästään verkon kautta löytyvä opetukseen soveltuvan materiaalin kirjo on niin valtava, että moni jättää mahdollisuuden käyttämättä, koska ei jaksa tutustua siihen.

Jotta uusia, innovatiivisia sovelluksia saataisiin käyttöön, tarvitaan innokkaita, yrittäjähenkisiä opettajia, jotka eivät ajattele työtään ainoastaan velvollisuuksien näkökulmasta vaan myös kehittymisen ja oman oppimisen näkökulmasta. Siitä näkökulmasta, josta yrittäjä katsoo oman alansa uusia markkinoita, innovoi ja ideoi, jotta tuoton saisi maksimoitua. Opettajan "tuotto" on oppiminen. Jotta opettaja motivoituisi kehittämään se ei voi olla kokonaan ulkoa ohjattua. Palkitsemistakin tarvitaan. Mielessäni onkin jo muutama ajatus myös siitä, miten koulussamme palkitaan niitä, jotka tuovat uusia ideoita yhteiseen käyttöön. Nyt tarvitaan niitä, jotka uskaltavat astua epämukavuusalueelle ja kokeilemaan rohkeasti uutta.

Ensi vuoden alusta ajattelin aloittaa jokaisen opettajain kokouksen sillä, että joku esittelisi jonkun uuden oppimansa tai löytämänsä sovelluksen käyttöä muille. Näin opettajien tietämys lisääntyisi, kynnys käyttöön madaltuisi ja oppilaan näkökulmasta uudenlaiset tavat oppia saisivat jalansijaa luokassa, motivaatio oppimiseen kasvaisi ja oppiminen sen kautta lisääntyisi.

Älykästä vai älytöntä -sinä päätät.

maanantai 19. marraskuuta 2012

Rekrytointia

Koulussamme on tällä hetkellä haussa yksi luokanopettaja ja yksi koulunkäyntiavustaja. Tai tarkemmin sanottuna, haku on jo päättynyt, mutta kandidaatteja oli tänään koululla käymässä. Tein koko päivän hakijoiden haastatteluja.

Olin erityisen iloinen siitä, että Vuorenmäen koulu on selvästi haluttu työpaikka. Lähes poikkeuksetta hakijat tiesivät koulustamme jo paljon, olivat perillä erilaisista hankkeista ja jopa koulun toimintatavoista. Muutama kertoi kiinnostuneensa, koska ovat kokeneet ilmapiirin ja keskustelun koulun ympärillä innostavaksi. Olipa hakijoiden joukossa jopa niitä, joiden kiinnostus oli puhtaasti noussut sosiaalisen median kautta.

Toinen ilon aihe oli se, että hakijoiden taso oli hyvä. Opettajan paikkaa haki jopa muutama pätevä hakija, joka tähän aikaan vuodesta, määräaikaiseen sijaisuuteen, ei ole ihan tavallista.

Joskus sitä rehtorina pohtii sosiaalisen median käytön mielekkyyttä. Kuluuhan siihen aikaa. Toisaalta tällaisina päivinä saa korjata satoa. On hienoa, että koulumme kiinnostaa ja hyviä hakijoita riittää. Vuorenmäen koulun kokoisessa koulussa on aina sen verran liikettä, että hakuja on silloin tällöin. Kuten nytkään, hakuajankohta ei ole mitenkään optimaalinen. Kesken vuoden hakeminen on aina haastavaa. Siksi on tärkeää, että "verkot ovat vesillä" koko ajan. Jos ei muuten niin sosiaalisen median kautta ainakin.

Tammikuussa pitäisi tulla yksi uusi luokanopettajan virka auki. Sekin ihan vain tiedoksi, jos työskentely innostavassa ilmapiirissä kiinnostaa ;-)

torstai 15. marraskuuta 2012

Toimintakulttuurin rakentaminen johtamisen haasteena

Sain tänään iltapäivällä olla kouluttamassa taas uusia rehtoreita Palmenian koulutuksessa Helsingissä. Tänään aiheeni oli Toimintakulttuurin rakentaminen johtamisen haasteena. Otsikko oli kieltämättä myös haasteellinen näillä kilometreillä ;-) Lähestyin aihetta valmentavan johtamisen pohjalta ja toimintakulttuurin perusteista arvoista, visiosta, strategian ja toiminta-ajatuksen näkökulmasta.

Koulutuksessa oli ennen minua ollut puhumassa jaettua johtamista tutkinut väitöstutkija Anne Karikoski, joka on tutkinut väitöstutkimuksessaan jaettua johtajuutta. Väitöstutkimuksen otsikko Aika hyvä rehtoriksi -Selviääkö koulun johtamisesta hengissä? on rehtoritutkimusten klassikkoja. Olen itsekin useasti lainannut kyseistä tutkimusta -muistaakseni jopa tässä blogissakin aiemmin.

Jaettu johtajuus loi kuitenkin omalle esitykselleni suotuisan pohjan. Toimintakulttuurin rakentaminen kun ei voi rakentua sille, että yksi sanoo ja muut vikisevät. Tai tietenkin voi, mutten oikein usko sillä saavutettavan hyvää lopputulosta pitkällä tähtäimellä. Nyt voi joku tietenkin sanoa, että eipä teillä Vuorenmäessäkään kaikki vielä kunnossa ole -eikä olekaan. Toimintakulttuurin rakentamiseen menee aikaa, varsinkin kun esim. omassa koulussamme oppilaat tulevat jo jostakin toimintakulttuurista ja joutuvat nyt tottumaan uuteen. Pienimmät koululaisemme ovatkin kaikkein aidoimpia vuorenmäkeläisiä -heillä kun ei ole tietoa muusta.

Miksi aloitin koulutuksen puhumalla valmentavasta johtamisesta? Siksi, että uskon, että toimintakulttuurin rakentamisen näkökulmasta valmentava johtamisote yksinkertaisesti toimii parhaiten. Yleensä ihmisen on helpompi sitoutua uuteen, kun hän saa itse myös vaikuttaa asioihin, pääsee keskustelemaan ja jakamaan ajatuksiaan.

Monissa johtamisoppaissa puhutaan siitä, että johtaja määrittää arvot, vision ja strategian. Olen itse halunnut toimia hieman toisin. Meillä arvoista, visiosta ja strategiasta on puhuttu yhdessä. Linjoja olen vetänyt mutta on  niitä vedetty myös yhdessä opettajien kanssa keskustellen ja myös huoltajia kuullen. Työ on edelleen käynnissä ja mm. ensi viikonloppuna puhumme näistä asioista opettajakunnan ns. vesokoulutuksessa.

Keskityin tänään rehtoreille puhuessani perusasioihin, koska uskon, että työ on aloitettava niistä. Vuorenmäessä aloitimme arvoista. Arvot ovat kompassi, josta voimme aina tarkistaa suuntamme. Toimimmeko niin, että turvallisuus, oikeudenmukaisuus ja vastuullisuus toteutuvat? Siihen ainakin pyrimme.

Pohdimme koulutuksessa myös koulujen ja kuntien visioita ja strategioita. Tehtävänä oli ollut ottaa oman koulun ja kunnan visio ja strategiapapereita mukaan. Pyrimme etsimään koulujen ja kunnan visioiden väliltä yhteyksiä. Jonkinlainen yhteys olisi mielestäni hyvä löytyä. Jos kunnalle tai kunnan opetustoimelle on määritelty visio ja strategia, ei ole mielestäni kovin viisasta, että koulun visio ja strategia eivät olisi linjassa näiden kanssa tai eivät huomioisi jollain tasolla näitä "ylemmän" tason suunnitelmia.

Keskustelu koulutuksessa oli vilkasta ja uskon, että jotain pohdittavaa jäi kotiinkin. Yksi opiskelijoista tuli luennon jälkeen sanomaan minulle, että suhtautui otsikkoon hyvin epäilevästi "mutta tulihan tässä ihan oikeasti täyttä asiaa." Mukava kuulla, ettei päivä mennyt ihan hukkaan ;-)Kiitos!

Mitä blogissa tapahtuu hiljaisina aikoina?

On mielenkiintoista katsella oman bloginsa tilastoja. Erityisesti nyt, kun en moneen viikkoon ole ehtinyt tuottaa uutta sisältöä. Lukijoita on silti riittänyt ja hyvinkin vanhat tekstit ovat nousseet uuteen lentoon.

Viimeisen viikon aikana 5.11. ja 9.11. ovat olleet sellaisia päiviä, että pari vanhaa tekstiäni ovat nousseet suosituiksi 1) Milloin TVT edistää oppimista ja 2) Jakamalla maailma tulee paremmaksi. Lukijoita on noina päivinä ollut useita kymmeniä, jälkimmäisenä jopa 55. Äkkiä tulisi mieleen, että jossain koulutuksessa tekstit on nostettu esille sillä kummatkin koskevat suunnilleen samaa aihetta: tieto- ja viestintätekniikan hyödyntämistä opettajan työssä.

Viimeisen kuukauden kestosuosikki on ollut Twitter rehtorin työvälineenä. Sen on viimeisen kuukauden aikana lukenut 99 lukijaa. Mukava huomata, että aihe kiinnostaa. Tänään viimeksi sain opetustoimenjohtajalta pyynnön puhua aiheesta oman kuntamme rehtoreille ensi tammikuussa, kun meillä on koko päivän koulutuspäivä. Samana päivänä saamme myös käyttökoulutuksen uusiin iPadeihimme. Kaikille rehtoreille on tulossa uudet iPadit vuoden loppuun mennossa. Tämä on selkeä strateginen valinta ja askel siihen suuntaan, mihin myös Rehtorit digiajassa -koulutus tähtää. Ensi viikon tiistaina meillä on koulutuksen viimeinen lähipäivä.

Kiitos, että olet käynyt lukemassa blogiani. Huhut blogini loppumisesta ovat vahvasti liioiteltuja ;-) Välillä vaan ei ehdi ihan samaan tahtiin tuottamaan kuin taas toiste.

torstai 1. marraskuuta 2012

Yhteistyön viikko Veikkolan campuksella

Kuluva viikko on ollut poikkeuksellisen kiireinen, mutta myös poikkeuksellisen hyvä. Päivät ovat venyneet pitkiksi, mutta loistavia asioita on tapahtunut.

 Viikon ensimmäinen kohokohta oli Veikkolan alueen Koti ja koulu -yhdistyksen kokous maanatai-iltana. Olen muutaman kerran vieraillut kokouksessa, mutta aina vain kertomassa jotain kouluun liittyvää asiaa. Nyt istuin lähes koko illan, tasavertaisena jäsenenä, kommentoiden ja tuoden oman asiantuntemukseni käyttöön. Tähän pitäisi enemmän olla aikaa. Kokous oli hyvin antoisa.

Veikkolan Koti ja koulu -yhdistys on toiminut pitkään. Perinteisenä toimintamuotona on ollut rahan kerääminen koulun kerhoja varten. Tästä toiminnosta luovuttiin vuosi sitten. Työ oli työlästä ja tekijöitä vähän. Tänä vuonna tekijöitä on ilmaantunut lisää ja työ on lähtenyt uuteen nousuun. Ihan selvää tässä muutostilanteessa ei ole ollut se, mikä olisi yhdistyksen missio kerhojen jälkeen? Tuohon kysymykseen lähdimme yhdessä ideoimaan vastausta.

Vähitellen keskustelussa alkoi yhä useammin vilkkua sellaisia asioita kuin osallisuus, syrjäytymisen ehkäisy, perheiden tukeminen, kasvatuskumppanuus. Koulumme yhteysopettaja, Eeva, oli juuri seuraavana päivänä menossa kasvatuskumppanuuskoulutukseen ja aihe oli ajankohtainen. Kasvatuskumppanuuden ajatus löytyy myös kunnan strategiasta. Se on keskeisintä aluetta varhaiskasvatuksen ja opetuksen saralla. Tästä syystä olinkin suunnattoman iloinen keskustelusta ja siitä, että keskustelun päätteeksi formuloimme yhdistyksen tulevaisuuden tavoitteeksi "kasvatuskumppanuuden tukemisen". Hieno tavoite ja silti ihan konkreettinen.

Ideoimme jo hienoja yhteistyökuvioitakin koulujen välille. Puhuimme kestävän kehityksen messuista, jotka yhdistäisivät koulut, koulujen oppilaat, opettajat ja huoltajat. Ideana oli, että messut järjestettäisiin siten, että kukin luokka toteuttaisi yhden standin, mutta myös huoltajat ottaisivat vastuuta tapahtumasta. Huoltajien tehtävänä olisi olla mukana tapahtumassa esittelemässä oppilaiden tuotoksia lasten kanssa. Näin opettajia ei välttämättä edes velvoitettaisi enää illalla tapahtumaan. Heidän työnsä olisi tehdä työ koulussa.

Idea on Vihdin Kuoppanummen koululta, joka järjesti vastaavat messut tänä syksynä. Luin tänä syksynä myös helsinkiläisten koulujen some -messuista (sosiaalisen median messut), joissa oppilaat esittelivät huoltajille erilaisia sosiaalisen median sovelluksia. Tapahtumassa oli esillä myös sosiaalisen median opetuskäyttö. Tässäkin on hyvä idea.

Tänään tehtiin taas Veikkolassa hyvää yhteistyötä koulujen (Veikkolan koulu ja Vuorenmäen koulu) välillä. Olimme ideoineet Veikkolan aluetiimissä (kummankin koulun rehtorit ja apulaisrehtorit) ns. puolikkaan veson (=3 tunnin virkaehtosopimuksen velvoittaman koulutuksen). Opettajat olivat jo etukäteen saaneet valita oppiaineryhmän mihin he menivät. Ryhmissä sitten pohdittiin yhteistyön merkitystä koulujen välillä, nivelvaiheiden sujumista (eskari-1lk., 6.lk.-7.lk.), aineopettajien odotuksia luokanopettajien opetukselle 1-6 luokilla jne. Tärkeimpänä tehtävänä illan aikana oli ideoida yksi konkreettinen yhteistyöidea koulujen välille kussakin ryhmässä. Idea tuli liittyä kunkin ryhmän oppiainekokonaisuuteen ja opetussuunnitelman aihekokonaisuuksiin.

Ryhmiltä tuli huikeita ideoita. Kaikki ideat olivat suoraan arkeen vietävissä. Opettajat olivat selvästi innoissaan yhteistyöstä kollegoiden kanssa ja ryhmissä oli aistittavissa hyvää pöhinää. Tilaisuuden jälkeen nousikin ajatuksia siitä, että tästä tehtäisiin jokavuotinen perinne Veikkolan campukselle. Lanseerasin itse tuon viimeisen termin -Veikkolan campus. Veikkolan yhtenäiskoulu ja Vuorenmäen koulu vain muutaman sadan metrin päässä toisistaan muodostavat lähes yhtenäisen campusalueen, jonka osaaminen oli tänään hyvässä käytössä. Päätimme myös pitää yhteisiä opinpajoja, joissa opettajat opettaisivat toisiaan. Kukin saisi opettaa omaa erityisosaamisaluettaan. Näin Kirkkonummen kunnan ajatus oppimiskeskuksista muutuisikin ajatukseksi osaamiskeskuksista. Veikkolan campuksen osaamiskeskuksen väki oli tänään parhaimmillaan. Kiitos siitä ihan jokaiselle.

tiistai 16. lokakuuta 2012

Kiireinen tiistai

Tiistait ovat minulle viikon hektisimmät päivät. Neljä tuntia opetusta, tiimiaika ja YT -kokous asettavat tiukat raamit päivälle. Tänään bonuksena oli vielä poistumisharjoitus.

Aloitin päivän koulumme johtoryhmän kanssa, jossa analysoimme pari viikkoa sitten työyhteisössä läpi käytyä työhyvinvointikartoitusta. Saimme kartoituksessa ihan huippupisteet, mutta toisaalta kartoitus oli tehty viime keväänä ja talossa on tapahtunut paljon uudistuksia sitten viime kevään. Suurimpana muutoksena se, että työntekijäkunta ja koulu on kasvanut.

Työhyvinvointikartoituksesta oli tarkoitus löytää kehittämisen paikkoja ja tehdä sen pohjalta koulun työhyvinvoinnin kehittämissuunnitelma. Kuten sanoin, päällisin puolin kaikki oli tutkimuksessa erittäin hyvin. Se näkyi myös vastauksissa. Suurin tarve työhyvinvoinnin näkökulmasta liittyi yhteistyöhön opettajien välillä. Melko positiivinen ongelma.

Koulun arki on kuitenkin nopeatempoista ja aikaa yhteistyölle ei aina ole riittävästi. Tätä haluamme ehdottomasti olla kehittämässä. Kun Vuorenmäen koulua perustettiin reilu vuosi sitten tämä halu tehdä yhteistyötä näkyi kaikessa. Hienoja luokkien välisiä projekteja on ollutkin. Yhteistyö päiväkotienkin kanssa on saatu hyvälle alulle. Tänä syksynä teemme töitä myös Veikkolan koulun ja oman koulumme yhteistyön eteen. Paljon on siis kehitteillä jo nyt.

Toinen mielenkiintoinen tulos tutkimuksessa oli se, että opettajat kokivat saaneensa myönteistä palautetta minulta (4,8 kun maksimi oli 5). Sen sijaan palautteen antaminen työtoverille ei ollut yhtä yleistä. Pohdimme tätä yhdessä. Moni piti yhtenä syynä kiirettä. Kiireessä ei vain aina tule mieleen sanoa rohkaisun sanoja. Kehittämiskohde numero 2! Kannusta kaveria ;-)

Perehdyttämisen osalta koettiin myös vielä tarvetta jalostukselle. Olemmekin jo aloittaneet mentoritoiminnan koulussa uusien opettajien perehdyttämiseksi. Siinäkin asiassa on siis edistytty. Mielenkiinnolla odotan uusien opettajiemme kanssa käytäviä kehityskeskusteluja. Perehdytys nostetaan varmasti yhdeksi teemaksi.

Heti johtoryhmän jälkeen saimme vieraaksemme turvallisuuskouluttaja Timo Leväsen Länsi-Uudenmaan pelastuslaitokselta. Kävimme yhdessä läpi päiväkodinjohtajan, huoltomiehen ja turvallisuuskouluttajan kanssa kohta alkavaaa poistumisharjoitusta. Saimme paljon oleellista uutta tietoa.













Itse poistuminen meni hyvin ja ripeästi. Suojelujohtajana sain myös luokkien ja henkilöstön luvut nopeasti tietooni ja pääsimme jatkamaan päivää normaalin päivärutiinin mukaan.

Harjoituksen lopuksi pidimme vielä pienen kokouksen samalla porukalla, jolla aloitimmekin harjoituksen. Timo Levänen veti yhteen harjoituksen kulkua, nosti esiin ongelmakohtia ja pohdimme ratkaisuja. Jälleen kerran sain olla ylpeä niin oppilaista kuin henkilökunnastakin. Saimme runsaasti kehuja. Kiitokset siitä kaikille.

Iltapäivällä meillä oli vielä kaikille opettajille pakollinen laitekoulutus koskien koulun uutta interaktiivista teknologiaa. Saimme aluksi rautaisannoksen tietoa ja opetusta, jonka jälkeen jalkauduimme luokkiin kokeilemaan oppimaamme. Koulumme jokainen luokka on varustettu samalla laitteistolla: dokumenttikamera, Hitachin interaktiivinen projektori ja sen älykäs pedagoginen ohjelmisto sekä kaiuttimet. Oli huikeaa nähdä, mitä kaikkea tuosta laitteistosta saa irti kun vaan uskaltaa lähteä kokeilemaan ja rohkeasti tekemään. Uskon, että opettajamme ottavat uudet opit pian haltuunsa ja käyttöön.

Saimme myös pienen opastuksen siitä, miten koulumme iPadit saa kytkettyä laitteistoon niin, että iPadin kuva ja ääni saadaan myös heijastettua taululle. Olen viime päivinä ladannut tabletteihin uusia sovelluksia mm. animaation, videon leikkaamisen ja kuvankäsittelyn saralla. Itse olen jo pitkään ollut innostunut iPadin moniraituriohjelmasta Garage Band, jolla saa helposti tuotettua varsin kohtuullista jälkeä esim. musiikin opetuksen tueksi.

Jos päivä olikin kiireinen, oli se myös erittäin antoisa. Tällaisena päivänä on kuitenkin turha toivoa, että sähköpostia ehtisi purkaa tai Helmi -ohjelmiston viestejä ehtisi lukea. Se ilo odottaa minua huomenna ;-)

maanantai 15. lokakuuta 2012

Twitter rehtorin työvälineenä

Lueskelin tänään Muuramen lukion rehtorin Aki Puustisen blogia Leadership Think Tank. Aki oli herätellyt kysymystä rehtorin ammattietiikasta. Yhtenä kohtana hän nosti esiin sen, että rehtorin tulisi tietää, mitkä ovat tämän päivän kasvatus- ja koulutussektorin tärkeimmät päämäärät. Ajantasalla pysymisen vaatimus on aika kova tämän hetken koulutyössä.

Joitakin vuosia sitten innostuin Googlen Readerista (syötteenlukija), jonka kautta lukijaohjelmaani tupsahti aina ajantasaista tietoa sieltä, mistä sitä olin tajunnut pyytää (merkitä syötteen). En ole kokonaan unohtanut Readeria vieläkään. Sen paikan on yhä enemmän ottanut Twitter. Twitterin kautta saan lähes kaiken kaipaamani informaation päivän aikana: uutiset, tuoreimmat oman alan julkaisut, kuulumiset jne. Lisäksi vaihdan paljon ajatuksia oman alani kysymyksistä juuri Twitterin kautta kollegojen kanssa.

Opetustoimenjohtajamme Jukka Pietinen pyysi minua valmistelemaan koulutuksen Kirkkonummen rehtoreille Twitterin käytöstä. En ehtinyt viime reksikokouksessa sitä vielä pitää, mutta ehkä tulevaisuudessa. Jakamisen hengessä ajattelin kuitenkin laittaa diat myös julkiseen jakoon. Sosiaalisen median yksi kaikkein hienoimpia ominaisuuksia on juuri se, ettet koskaan ehdi jakaa niin paljon hyvää ympärillesi, kuin muilta saat. Ole hyvä. Ota omassa koulussasi käyttöösi, jos hyvältä tuntuu.




Ensimmäinen dia tuskin selittelyjä kaipaa. Eri mieltä voi toki olla siitä tai joku koki tuon ensimmäisen dian yksinkertaistuksena. Voi olla, mutta yhtäläisyydet ovat ilmeiset.

Toinen dia on mukana lähinnä sen takia, että kaikenlainen "puuhastelu" sosiaalisessa mediassa mielletään helposti aikasyöpöksi. Tyypillinen kysymys on "millä ajalla tuota kaikkea pitäisi tehdä?" Kysymys on hyvä ja oikeutettu. Enkä osaa vastata siihen kovin vakuuttavasti, jos tuo kysymys nähdään relevanttina. Vastaukseni on se, että esittämäni "uusi johtajuus", joka oheisessa diassa esitetään yksinkertaistuksena, on jotain sellaista, johon julkisessakin taloudessa liittyy yrittäjämäinen asenne. Työhön suhtaudutaan, kuin olisi itse yrityksen omistaja. Silloin haluaa koko ajan uudistua, kehittyä ja antaa parastaan. Näinhän me kaikki haluamme. Kyse onkin siitä, millä keinoin uudistumme ja kehitymme? Twitter on ollut minulle varsin hyvä vastaus.

Loput diat selittävät aika hyvin itse itseään. Oleellista on tuottaa kiinnostavaa sisältöä. Ennen kaikkea tuottaa muitakin kiinnostavaa sisältöä. Oman profiilin luomiselle kannattaa myös antaa hetki. Twitter toimii vasta kun itse seuraat riittävän montaa ihmistä ja sinua seuraa riittävän moni. Silloin alkaa tapahtua dialogia. On oleellisen tärkeää kertoa itsestään omassa profiilissaan jotain sellaista, johon on helppo tarttua. Mielellään jotain muutakin kuin ammatti. Profiili on ensivaikutelma. Seuraava vaikutelma ainakin itselleni välittyy kolmen viimeisen twiitin pohjalta. Melkein näiden kahden tiedon pohjalta teen itse päätökseni, seuraanko vai en?

Lyhyesti vielä siis aloitus:

1. Luo itsellesi Twitter -tili eli tunnus.
2. Päivitä kuvaavat ja kiinnostavat profiilitiedot.
3. Muista laittaa profiiliisi kuva. Twitter käyttää kananmunaa jos kuvaa ei ole ladattu. Kukaan ei halua seurata kananmunaa ;-)
4. Valitse joku mielenkiintoinen seurattava ja mene katsomaan ketä hän seuraa. Näpyttele itsellesi muutama sata seurattavaa alkuun. Twitterissä varsin usein "seurataan takaisin" eli tällä tavoin saat helposti seuraajia.
5. Ala tuottaa itse mielenkiintoista sisältöä, jaa, retwiittaa, herätä keskustelua jne.

Jos innostuit, olisi kiva kuulla kokemuksiasi kun pääset alkuun. Äläkä lannistu jos et heti pääse. Kaikki uusi ottaa oman aikansa.

sunnuntai 14. lokakuuta 2012

Standardized testing -one more time

Today as I searched through my Twitter feed, I happened to retweet a tweet by a Finnish professor Kirsti Lonka. The tweet was a link to an article in the Washington Post. The article was -once again -about standardized testing. It was a speech that a Long Island principal Carol Burris gave to New York Gov. Andrew Cuomo’s Education Commission last week.

Basically, Carol Burris' and her collegues' concern was that the test based school reform is ruining the whole system in America. American school system has a long history in believing in standardized testing. It hasn't changed a lot even thou many of the nations most admired educators have been against it for a long time, people like Diane Ravitch for example.

It's pretty easy to understand the strong belief in standardized testing in America. The all-american-dream is to make it in life -to be succesful. And it's not a bad dream at all. We all want to succeed. Standardized testing gives you the feeling of control. When you know where you are at, it's easier to put your objectives higher next time. (In some countries you would probably sabotage your neighbour and you would LOOK better next time -compared to your neighbour. But not in America).

In Finland, we don't do standardized testing at all. Or almost at all. We have one standardized test called marticulation examination. You do that after you've completed upper-secondary school in Finland. Probably the best known educator in Finland, Mr. Pasi Sahlberg, writes in his book "Finnish Lessons" that "a frequently expressed criticism by teachers and school principals in Finland is that the marticulation examination causes 'teaching to the test' and thus narrows curriculum and increases stress among students and teachers."

If there is stress among the upper-secondary school students, teachers and principals, one can only imagine what the frequent testing does to, say, elementary school pupils. The stress must be pretty hard to handle. I have already one time covered the issue, what the testing might cause to the teachers so I'm not going to go deeper to that subject now.

It seems to me that most of the American educators are already against the frequent standardized testing. I haven't read an article in a long time that supports the testing. So, the question is, why keep doing that?

Peter, Paul and Mary put it in Where Have All the Flowers Gone like this: "Oh, when will they ever learn, oh, when will they ever learn?" I believe that the seeds are sown for the real reform. Just keep pushing America!

ps. In case you haven't noticed, there's another great book about the Finnish school system in the internet called Miracle of Finland -The Principles and Practices of Teaching and Learning in Finnish Schools.

torstai 4. lokakuuta 2012

Kouluruoka -suomalainen brändi

Muutama viikko sitten saimme pyynnön kunnan ruokapalvelusta, että koulullamme voitaisiin kuvata kuvia Kouluruokadiplomia varten. Kouluruokadiplomin tarkoitus on viestiä kouluruokailun laadusta ja tasosta sidosryhmille. Koulut voivat suorittaa diplomin verkossa. Idea on hauska ja tukee hienosti yli 60 -vuotiasta suomalaista brändiä -kouluruokailua.



Koulumme siis esiintyy diplomin sivuilla yhtenä esimerkkikouluna ja koulumme keittiön väki, minä ja muutamat lapset, toimimme malleina kuvissa. Eipä ole mallikokemusta minullekaan hirveästi kertynyt ;-)


Minulta pyydettiin myös kommenttia kouluruokailusta rehtorin näkökulmasta. Tarkoitus oli viestittää, miten koulun kasvatustavoitteet tukevat kouluruokailua. Kommenttini kuului seuraavasti:

"Suomalainen kouluruokailu on brändi, jota meidän suomalaisten tulee pitää arvossa. Yhteinen ruokailuhetki on parhaimmillaan keidas keskellä päivää, jossa oppilaat ja opettaja voivat hetken hengähtää ja jakaa päivän tapahtumia yhdessä. Pahimmillaan tuo tapahtuma on tietysti ihan jotain muuta. Siksi ei olekaan yhdentekevää, miten kasvatamme lapsia hyvään ruokailukulttuuriin. Hyvät ruokailutavat, asiallinen keskustelu, kiireettömyys jne. ovat tekijöitä, joilla varmistamme ruokailuhetken olevan kaikille mieluisa. Omassa koulussamme olemme sitoneet myös jälkisiivouksen yrittäjyyskasvatukseen ja vastuuseen kasvattamiseen. Niinpä oppilaat siivoavat pöydät ja nostavat tuolit ruokailun jälkeen. Näin laitoshuoltajien on mukavampi tehdä oma työnsä hyvin ja osaltaan luoda viihtyisyyttä kouluravintolaan."

Suomalainen kouluruoka on viime aikoina ollut myös maailmalla tapetilla. New Yorkin modernin taiteen museossa MoMa:ssa on tällä viikolla saanut maistella suomalaista kouluruokaa kertoi Vihdin Uutiset. Myös Kouluruokadiplomi ja koulullamme otetut kuvat matkaavat New Yorkiin. Olisiko jopa ollut sama tilaisuus?

Lisää aiheesta:

Suomalaista kouluruokaa New Yorkissa 



Kuvat ©Ammattikeittiöosaajat ry  ja Virpi Kulomaa
 

Koulusihteeri pitää koulun elintoimintoja yllä

Aloitin aamuni tänään yhdessä koulusihteerimme (tai nykyisin toimistosihteerimme) Annen kanssa kunnantalon Erwast -neuvotteluhuoneesta. Tilaisuuteen oli kutsuttu kaikki koulusihteerit ja heidän lähiesimiehensä, rehtorit. Harmittavan harva rehtori oli paikalla. Olemme kiireistä porukkaa. Mutta niin ovat sihteerimmekin.

Tilaisuudessa puhuttiinkin juuri koulusihteereiden työhyvinvoinnista. Taustalle oli tehty työyhteisön voimavarakartoitus (TVVK) koulusihteereiden keskuudessa. Kirkkonummen tulokset olivat usein lähellä maan keskitasoa, mutta joissakin kohdissa tilanne oli kuitenkin huolestuttavampi kuin muualla Suomessa. TVVK mittaa työssä jaksamista hyvin monesta näkökulmasta mm. ergonomia, työn henkinen ja fyysinen kuormittavuus, elämäntapatekijät jne.

Paikalla olleet 6 rehtoria nostivat esille erityisesti koulusihteereiden työajat. Toimistotyöaika ei millään tunnu riittävän ja monesti päivät venyvät pikkutunneille asti tai töitä otetaan kotiin. Lähiesimiehen tehtävä on tietenkin huolehtia henkilöstönsä jaksamisesta ja siitä, että työajoista pidetään kiinni. Viime aikoina koulusihteereiden työmäärä on vain kasvanut ja aina ei ole mahdollista jättää töitä tekemättä. Kun se on mahdollista, voidaan ylitunteja tietenkin ottaa pois -ja otetaankin -mutta se ei poista painetta kaikkein ruuhkaisimmilta ajoilta.

Ainakin rehtorin näkökulmasta eniten koulusihteereitä työllistävät opettajien ja sijaisten palkkaukseen liittyvät asiat, oppilashallinto, laskutus, koulujen iltakäyttöhakemukset ja niihin liittyvät muut asiat sekä kuljetukset niillä kouluilla, joilla kuljetuksia on paljon. Kaikki ovat varmaan hyvinkin sihteerin työnkuvaan liittyviä asioita. Työnkuvat on määritelty yhdessä neuvotellen keskitetysti koko kunnassa. Työaika ei vain millään meinaa riittää kaiken sen työn tekemiseen.

Koulusihteerit ovat hallinnon sihteereitä. Heidän työnkuvansa liittyy selkeästi siihen, mitä rehtori ja apulaisrehtori tekevät. Koulusihteerit eivät siis hoida kaikkia koulun juoksevia asioita -ainakaan meillä. Sen sijaan meillä toimistosihteeri (huom. oikea nimitys) on myös päiväkodin sihteeri. Annen työaika on teoreettisesti jaettu suunnilleen 20% päiväkodille ja 80% koululle. Tosiasiassa koulun tehtävät vievät varmasti paljon enemmän aikaa kuin tuo jako antaisi ymmärtää.

Lukuvuoden alussa koulukuljetukset ovat mielettömän iso yksittäinen työsarka. Koulusihteerit hoitavat kaiken koulukuljetuksiin liittyvän koulun tasolla. Hallintopäätökset siitä, kuka saa tai ei saa kuljetusta tehdään virastolla ja aikataulut myös, mutta oikeastaan kaikki muu jää sihteereille: matkakortit, aikataulujen informointi, yhteydet kuljetusyhtiöihin, huoltajien puheluihin vastaaminen jne. Elokuun, ainakin omassa koulussamme, koulusihteeri lähes asuu koululla. Meillä on 120 kuljetuksessa kulkevaa oppilasta ja heidän kuljetusjärjestelynsä ovat melkein jokaisella yksilölliset. He tulevat haja-asutusalueelta, jonne johonkin aikaan pääsee bussilla ja toisinaan taas ei. Oppilaan kuljetusjärjestelyt voivatkin olla todella mutkikkaita.

Kaiken tämän keskellä koulusihteerit jaksavat kuitenkin hymyillä ja olla ystävällisiä, palvelualttiita ja tehokkaita. Lojaalius työnantajaa kohtaan on myös erittäin suuri. Tuskin koskaan olen kuullut poikkipuolista sanaa ja jos olenkin niin aiheesta. Ikäväkseni joudun toteamaan, että Anne välillä joutuu joustamaan myös minun aikataulujeni takia.

Se mikä on mielestäni kaikkein uskomattominta, on se vilpitön halu tehdä asiat kiireenkin keskellä hyvin. Ja nyt en puhu pelkästään työtehtävistä. Viime viikolla pidimme koulun johtokunnan kokouksen. Olisin voinut tilata pienet tarjottavamme koulun keittiöstä, mutta Anne sanoi, että hän on jo hakenut kaupasta vähän leipää, leikkeleitä ja pullaa. Hän teki tarjoilut. Eikä mitkä tahansa tarjoilut vaan tarjoilut, jotka saivat paljon kiitosta myös kokouksessa. Tällaiset pienet teot tekevät koulusihteereistä koulun hengettäriä. Olen sanonut, etten halua, että Vuorenmäen koulu on liikaa rehtorinsa näköinen vaan kaikkien työntekijöiden ja lasten näköinen. Toivoisin kuitenkin, että aika paljon se olisi koulusihteerimme näköinen. Ja niin se onkin. Hän vaikuttaa merkittävältä osalta myös siihen, miten oppilas kokee koulunsa. Kun matkakortti on hukkunut, kenkä tai kännykkä kadonnut, Anne hoitaa asian kärsivällisesti ja hymyn kanssa pienen koululaisen rinnalla.

Huomenna on kansainvälinen opettajien päivä. Milloin olisi kansainvälinen koulusihteereiden päivä?

keskiviikko 26. syyskuuta 2012

Rehtorit digiajassa

Olin tänään jälleen koulutuksessa. Koulutus oli ns. KuumaTVT -hankkeen järjestämää täydennyskoulutusta rehtoreille tieto- ja viestintätekniikasta. Tarkemmin sanottuna tavoitteet ovat seuraavat:

"Rehtorit digiajassa -koulutuksen tavoitteena on kehittää koulun johtamisen kannalta tarpeellisia valmiuksia tietotekniikan käyttöön. Koulutuksessa luodaan kokonaiskuvaa koulutuksen tietoyhteiskuntakehittämisen merkityksestä ja tarpeesta sekä tuetaan muutosprosessien suunnittelun ja johtamisen taitoja. Tavoitteena on löytää tietotekniikan rooli sisältönä ja välineenä käytännön johtamistyössä sekä osana opetussuunnitelmaa arjen koulutyössä."


Kouluttajana toimi Liisa Ilomäki Helsingin yliopistolta. Kokenut kouluttaja ja tutkija siis. Usein koulutuksissa kuitenkin käy niin, että kouluttajasta huolimatta, koulutus alkaa nostaa mieleen ihan omia teemojaan, jotka elävät omaa elämäänsä. Niin kävi nytkin. Paljon sain irti ihan puhtaasti opetuksestakin, mutta kaikkein parhaimmat prosessit lähtivät liikkeelle, kun kerrankin oli luvan kanssa aikaa pohtia ja joku osasi ohjata pohdintaa oikeaan suuntaan.

Koulutuksen yksi tavoite oli myös kartoittaa kunkin koulun tvt -osaamisen ja resurssien nykytilaa ja pohtia tulevia tavoitteita. Asioita pohdittiin kuudesta eri näkökulmasta:

1) koulun tavoitetaso (visio, kehittymishalu jne.)
2) johtajuus (rehtorin rooli, rehtorin verkostoituminen ja jaettu johtajuus)
3) opettajayhteisön työtavat (osaamisen jakaminen, kehittämiskäytännöt ja opettajien verkostoituminen)
4) digitaalinen teknologia (teknologian tarkoituksenmukaisuus, opettajien ja oppilaiden digitaalinen kompetenssi, tekninen ja pedagoginen tuki jne.)
5) koulun tietotyökäytännöt (yhteiset käytänteet ja kehittämishankkeet, oppilaiden osallistaminen jne.)
6) pedagogiset käytännöt (käsitykset teknologian pedagogisesta käytöstä ja käyttö opetuksessa)


Omassa koulussamme laitteistot ovat kunnossa, on interaktiivista esitystekniikkaa, läppäreitä, muutama iPadikin jne. Opettajatkin ovat innostuneita ja motivoituneita uuden teknologian käyttöön. Rehtori vahvasti verkostoitunut ja innostunut asiasta. Moni asia on siis oikein hyvin. Haasteinamme ovat mm. yhteisen jakamisen lisääminen ja siirtäminen myös verkkoon, osaamisen kehittäminen ja digitaalisen teknologian todellinen pedagoginen käyttö.

Olen aiemminkin kirjoittanut sosiaalisen median, digitaalisten oppimisalustojen ja muun digitaalisen teknologian pedagogisesta käytöstä. Huolenani oli silloin ja on edelleen, ettei verkossa tehdä asioita, jotka edistäisivät yhteistyötä ja jakamisen kulttuuria. Juuri nämä kaksi taikasanaa ovat ne, jotka tekevät verkosta niin mahtavan. Tietenkin verkossa työskentely myös irrottaa opiskelijan työskentelyn ajasta ja paikasta riippumattomaksi, mutta juuri yhteistyö ja jakaminen ovat ne asiat, jotka eniten tällä hetkellä muuttavat maailmaa. Olikin erittäin huolestuttavaa, että kouluttajamme Liisa Ilomäki kertoi saaneensa yhdessä tutkimuksessa sen suuntaisia tuloksia, että suomalaiset lukiolaiset eivät kokeneet perusopetuksen antaneen yhteistyötaitoja tai tvt -taitoja. Koulu ei saa olla vain paikka, jossa tietoa siirretään opettajalta oppilaalle. Koulun täytyy myös opettaa elämässä tarpeellisia taitoja, prosessoimaan tietoa, syvällistä tiedon tulkintaa jne.

Koulutus jatkuu vielä kolmen lähipäivän verran tänä syksynä. Odotan niitä jo nyt suurella innolla. Sillä välin teemme töitä verkossa. Koulutukseen kuuluu olennaisena osana rehtoreiden keskinäinen yhteistyö ja jakaminen -missäs muualla kuin - VERKOSSA!

sunnuntai 23. syyskuuta 2012

Why build a personal learning environment

Social networks are changing the world more rapidly than it has changed probably ever before. Is the school changing as fast too? Probably not, but we still have hope. More and more educators are building their own personal learning environments in the internet. These, so to say, "connected educators" are sharing, collaborating, coaching and consulting eachother over the net.

Just today I found the most amazing visualization of the things I tried to describe above. Check it out and see:

Infographic showing a day in the life of a connected educator - teachers using social media

The whole thing above is not a dream or a fairytale. I know dozens of educators who work just like that. In our school we are taking steps to that direction too.

At the moment we have the FinnABLE 2020 -project that is trying to re-invent the classroom. The project is all about the new learning environment, sharing and collaboration. The other project that helps to build the learning in a new direction is KuumaTVT -project. This project is trying to give tools for the teachers for the 21st century teaching. KuumaTVT project provides further education in the ICT skills for the teachers.

But no project or further education can change the attitude more than your own experience. That is why a 21st century teacher should take the first step into the social networks and start to learn, share and collaborate with other educators. One of the greatest tools for building your own personal learning environment is Twitter. While Facebook tends to be more focused on people's personal life Twitter is more professional.

A few ideas to get started, you'll find in this presentation I did a while ago. See if it helps and start SHARING:

torstai 20. syyskuuta 2012

MIND! -seminaari

Koulumme oli viime vuonna Sitran ja Aalto -yliopiston hankkeessa, jossa pyrittiin edistämään kokeilukulttuurin leviämistä. Mitä oikein on kokeilukulttuuri? Kokeilukulttuuri on vastavoima suunnittelukulttuurille, jossa kaikkia ratkaisuja varten pidetään kokouksia, tehdään komiteamietintöjä ja 5 -vuotissuunnitelmia ennen kuin uskalletaan mennä käytäntöön.

Tänään Sitra twiittasi Twitterissä linkin videoon, joka kiteyttää kokeilukulttuurin ajatuksen hyvin. Twiitin teksti oli:

"Kokeilukulttuuri kannustaa uusien ratkaisujen luomiseen ja haastaa suunnittelusta tekemiseen"


Ja video näytti tältä:



Kokeilukulttuuri on jäänyt tuon Sitran ja Aalto -yliopiston hankkeen jälkeen elämään Vuorenmäen kouluun. Kokeileminen on myös yksi arvoistamme. Näemme kokeilemisen hyvin lähellä luovuutta ja innovatiivisuutta. Nuo kaksi sanaa vilisevät jokaisen itseään kunnioittavan firman arvoissa. Me halusimme nostaa tilalle suomalaisen sanan, joka edustaisi jotain samaa.

Syyskuun alussa saimme Aalto -yliopiston MIND! -tutkimusryhmän Jussi Ekqvistiltä kutsun lähteä mukaan MIND! -seminaariin, joka pidettiin tänään. Seminaaripaikkana toimi Aalto -yliopiston kauppakorkeakoulun Nokia -sali Runebergintiellä. Paikalla oli arvovaltaista väkeä. Kouluamme edustivat 5. luokan Mea, Inka ja Kalle yhdessä Eeva -open kanssa. Oppilaat olivat Eevan ohjauksessa tehneet hienon Power Pointin hankkeestamme.



Klo 13.07 sain Eevalta innostuneen tekstiviestin:

"Meidän oppilaat saivat isot isot aplodit! Ja paljon oli kysymyksiä oppilaille. Hyvä Vuorenmäki! Jee."


Ihan niin kuin arvokisoissakin mitalistit saavat valtionjohdon onnittelut, päätin minäkin soittaa oppilaille ja onnitella hyvästä työstä. Tunnelma taksissa paluumatkalla oli selvästi innostunut. Päivä oli ollut onnistunut.

Kun puhutaan oppilaiden osallisuudesta, se tarkoittaa konkreettisesti tätä. Sitä, että lapsiin luotetaan, heille annetaan vastuuta, kannustetaan ylittämään rajoja ja onnistumaan. Veikkaan, että jos olisin itse ollut esittelemässä hankettamme, koko hanke olisi hukkunut muiden aikuisten puheenvuorojen sekaan. Hieno työ, Mea, Inka ja Kalle! Kiitos Teille!

tiistai 18. syyskuuta 2012

Koulun johtoryhmäpäivien antia III: Teoriasta käytäntöön

Tämä blogi on alunperin perustettu kertomaan koulun arjesta. Huomaan kuitenkin kirjoittavani useimmiten jostain muusta kuin varsinaisesti oppilaiden arjesta. Minun arkeni täyttyy liian usein muista asioista -ikävä kyllä. Toisaalta tämän blogin toinen tarkoitus on keskittyä koulun johtamiseen. Sitä teen työkseni ja mielestäni julkisessa hallinnossa asiakkaalla on oikeus tietää, miten häntä tai hänen lastaan koskevia päätöksiä tehdään. Sikäli ollaan kai aika ytimessä.

Tänään tosin olin erityisen paljon myös oppilaiden kanssa. Pidin neljä liikuntatuntia aurinkoisessa syyssäässä. Se tuntuu melkoiselta etuoikeudelta. Odottakaapa vain marraskuuta ;-) No, silloin voinemme siirtyä sisälle. Meillä on upea sali käytössämme. Sikälikin olemme etuoikeutettuja.

Tänään pidimme aamulla myös ensimmäisen koulun johtoryhmän kokouksen. Johtoryhmäämme kuuluvat rehtori, apulaisrehtori, 1-2 luokkien tiiminvetäjä Tarja Dillström, 3-4 luokkien tiiminvetäjä Kai Pajukangas sekä 5-6 luokkien tiiminvetäjä Tiina Kataila. Johtoryhmässä vedimme tiiminjohtajien kanssa yhteen tiimien arviot koulumme opetusjärjestelyistä. Tämä on osa perusopetuksen laatukriteereihin perustuvaa laatutyötä, jota teemme kouluissa. Koulun tehtävä on myös arvioida omaa toimintaansa. Se on kaiken kehityksen edellytys.

Opetusjärjestely -otsikon alle kuuluvat mm. koulun tilat ja niiden käyttö, opetusvälineiden käyttö, opetusmenetelmät, ryhmäjaot, oppimisryhmät jne. Laatukriteerien arviointiskaala on sellainen, että kovin hyviä pisteitä ei näillä kilometreillä pitäisi tulla, koska korkeimpiin pistemääriin kuuluu se, että toimintatapa on käytössä, sitä arvioidaan säännöllisesti ja kehitystyötä tehdään tuon arvioinnin pohjalta. Vuodessa ei vielä kovin säännöllistä arviointia voi olla, eikä varsinkaan sen pohjalta tehtyä kehitystyötä. Tästäkin huolimatta, totesimme melko monen asian olevan vähintäänkin menossa oikeaan suuntaan ja että kehitystyötä tehdään koko ajan. 

Selkeästi heikoin tilanne koulullamme on, yllättävää kyllä, tilojen suhteen. Koulu on uusi ja tilat kauniit ja nykyaikaiset, mutta tilanahtaus on tällä hetkellä sellaista, että opetuksen eriyttämiseen ei juuri tahdo löytyä tiloja. Pääasiassa käytävät toimivat tiloina ryhmien jakamista varten. Eriyttämistä voi toki tehdä muutenkin kuin ryhmiä jakamalla, mutta jos kovin moni ryhmä tekee täysin eri asiaa samassa tilassa, ei se välttämättä ole kaikkein mielekkäin vaihtoehto.

Puhuimme johtoryhmässä myös johtoryhmän jäsenten roolista. Tästä puhumme myös seuraavassa opettajainkokouksessa kaikkien opettajien kanssa. Kuten eilen kirjoitin, tarkoitus ei ole luoda järjestelmää, jossa osa tuntee olevansa toisen luokan kansalaisia. Jokaisen opettajan ja avustajan työpanos on äärimmäisen tärkeä. Tämän kokoisessa koulussa tiimeihin jakaantuminen yksinkertaisesti helpottaa sitä, että jokainen saa äänensä kuuluviin. Opettajainkokouksissa ei ole aikaa kovin pitkille keskusteluille. Tiimien vetäjät edustavat tiimejään ja huolehtivat siitä, että jokaisen ääni kuuluu myös johtoryhmässä. Toisaalta tiiminvetäjät pitävät tiimin työskentelyn oikeassa asiassa ja huolehtivat siitä, että luokka-astetiimeille delegoidut asiat saadaan valmiiksi aikataulussa.

Johtoryhmämme on sopivan pieni, jotta keskustelu on mahdollista. Keskustellessa asiat tulevat monipuolisesti tutkittua ennen päätöksiä. Johtoryhmässä saa siis tuoda eriävän mielipiteensä esille. Toisaalta sitten kun johonkin ratkaisuun päädytään, toimitaan sen mukaan. Ihmisillä on asioista aina monenlaisia mielipiteitä. Kuitenkin jokin suunta on valittava.

Koulumme arvot turvallisuus, oikeudenmukaisuus ja vastuullisuus sekä "huippuarvomme" luovuus ja kokeileminen pidetään mielessä päätöksiä tehdessä. Silloin emme voi mennä pahasti vikaan. Yhdessä opettajien, oppilaiden ja huoltajien kanssa keskustellut arvot toimivat eräänlaisena merikorttina kun "koululaivaa" luotsataan kohti uusia seikkailuja.

maanantai 17. syyskuuta 2012

Koulun johtoryhmäpäivien antia II: Tiimien tehtävänkuvat uusiksi

Kirjoitin eilen viime viikon Koulun johtoryhmäpäivistä. Huomasin kirjoittaneeni aika paljon muusta kuin varsinaisesta johtoryhmätyöstä. Noistakin asioista puhuttiin, mutta eivät ne välttämättä suoraan liity johtoryhmätyöskentelyyn.

Johtoryhmäpäivillä pistimme tiimien tehtävänkuvat apulaisrehtorin kanssa uusiksi. Meillä on koulussa nyt kahdenlaisia tiimejä:
  1. Luokka-astetiimejä (1-2 lk, 3-4 lk ja 5-6 lk. tiimit)
  2. Aihetiimejä 
    • Keke -tiimi (kestävä kehitys)
    • Finnable -tiimi (toimii Finnable -hankkeen ajan ja sen jälkeen opettajat jalkautuvat muihin tiimeihin)
    • KiVa ja Verso -tiimi (kiusaamisen ehkäisy)
    • Tukitiimi (oppimisen tukeminen)
    • Yhteistyötiimi (kehittelee opettajien välistä yhteistyötä)
Koulun johtoryhmä on tietysti myös yksi tiimeistä. Johtoryhmään kuuluvat rehtorin ja apulaisrehtorin lisäksi tiimien vetäjät. Kukin tiimi on valinnut keskuudestaan yhden vastaavan, joka huolehtii siitä, että pysytään asiassa ja, että asiat toteutuvat. Tämä tiimin vetäjä istuu siis myös koulun johtoryhmässä.

Luokka-astetiimit kokoontuvat kerran viikossa. Aihetiimit vain kerran kuussa, samaan aikaan kuin johtoryhmäkin. Luokka-astetiimeissä työstetään koulun tason opetussuunnitelmaa, tehdään perusopetuksen laatukriteereihin liittyvää laatutyötä ja tehdään luokka-astekohtaista yhteissuunnittelua. Aihetiimien tehtävät näkyvät yllä.

Toistaiseksi tämän vuoden tiimien organisointi on tuntunut erittäin hyvältä. Yhteistyötä tulee opettajien välille luonnostaan tiimien kautta. Toisaalta tiimit toimivat nyt tehokkaasti ja hoitavat monipuolisesti erilaisia niille annettuja tehtäviä. On tietenkin edelleen mahdollista (ehkä jopa todennäköistä), että tiimien työtä viilataan vielä jollakin lailla. Vähän aikaa täytyy kuitenkin antaa ajan kulua, jotta saadaan riittävästi kokemuksia. Rutiinien syntyminen vie aina oman aikansa. Ja puhun nyt positiivisista rutiineista -sellaisista, jotka jättävät energiaa itse asialle.

Huomenna kokoontuu koulun uusi johtoryhmä ensimmäistä kertaa. Johtoryhmätyö on johtoryhmän jäsenille uutta. Siihenkin täytyy perehdyttää. Tarkoitus ei missään nimessä ole tehdä kouluun kahden kerroksen väkeä. Olen alusta asti sanonut, että vältämme turhia hierarkioita ja että hierarkiat ovat koulussamme ennen kaikkea toiminnallisia hierarkioita. Tarkoitus on saada tehokkuutta työskentelyyn. Tiimeissä työstetään jo etukäteen asioita yhteiseen pohdintaan tai johtoryhmälle. YT -kokouksessa tai johtoryhmässä sitten nuijitaan yhteisiä päätöksiä. Näin kaikki saavat äänensä kuuluviin.

Kirjoitin jo eilen siitä, että luotan joukkooni. En halua olla päsmäröimässä joka paikassa -enkä toisaalta onneksi ehdikään. Turhat valtarakenteet tappavat luovuuden. Näin uskon. Luovuutta ja uusia innovaatioita voi syntyä vain sellaisessa ilmapiirissä, jossa uskalletaan mennä epämukavuusalueelle ilman, että täytyy pelätä, mitä joku tästä sanoo. Vastuuton ei saa olla, mutta pitää uskaltaa ylittää liian helppouden raja.

Yhteistyössä ja jakamisen kulttuurissa meillä on vielä paljon opittavaa, etenkin asennepuolella. Enkä missään nimessä tarkoita sitä, että joku pistäisi vastaan, vaan sitä, että näemme sen vaivan, että jaamme osaamistamme, pistämme hyvän kiertämään ja muistamme kehua toistemme hienoja saavutuksia. Silloin alkaa tapahtua suuria. Hyvässä vauhdissa olemme jo! Siitä iso kiitos ennakkoluulottomalle porukalle. Työhyvinvointikyselyn kohdassa, jossa oli väite "työyhteisömme toiminnan kehittämisessä olemme avoimia uusille ideoille ja toimintatavoille", saimme pisteiksi 4,80 (max. 5). Se on reilusti yli pisteen parempi keskiarvo kun kunnan keskiarvo. Ihan hirveän kaavoihin kangistuneen porukan kanssa emme siis ole tekemisissä. On siis lupa odottaa suuria.

sunnuntai 16. syyskuuta 2012

Koulun johtoryhmäpäivien antia

Viime keväänä kävin esimieheni, opetustoimenjohtaja Jukka Pietisen, kanssa kehityskeskustelun, kuten kaikki muutkin rehtorit. Linjasimme siinä samassa myös tulevia tavoitteita työlleni. Laitoin itselleni ykköstavoitteeksi saada koulumme johtoryhmätyöskenetely paremmin käyntiin ja siinä samalla myös tiimien työ pitäisi uudelleen organisoida. Viime vuonna tiimit toimivat kyllä, mutteivät niin tavoitteellisesti kuin olisin halunnut. Syyn otan omalle kontolleni. Se oli organisoinnin ja johtamisen puutetta, ei tiimien vika.

Tänä vuonna moni asia on lähtenyt käyntiin helpommin kuin viime vuonna. Olihan viime lukuvuoden aloitus eräänlainen aloitus tyhjältä pöydältä. Mitään ei vielä ollut -paitsi seinät, opettajat ja oppilaat. Nyt moni asia on pantu käyntiin ja monia asioita jatketaan viime lukuvuonna luoduilla askelmerkeillä. On siis aikaa taas uuden luomiseen.

Viime viikon torstain ja perjantain olimme apulaisrehtorin kanssa koulun johtoryhmäpäivillä. Olimme jo aiemmin yrittäneet päästä tähän työseminaariin, muttemme mahtuneet mukaan. Odotukset olivat korkealla. Eikä turhaan.

Kouluttajana oli KM Ulla Rasimus Pro koulutus ja konsultointi Oy:stä. Koulutuksessa oli suuri määrä rehtoreita, apulaisrehtoreita ja koulujen johtoryhmien jäseniä. Jaettu johtajuus on trendikästä nykyään ja hyvä niin. Ei oikein ole tämän päivän tapa toimia siten, että yksi johtaa joukkoja edestä autoritäärisellä otteella. Jaetun johtajuuden ajatus oli alusta lähtien yksi koulumme johtavia teemoja. Painotin alusta lähtien, kuinka työyhteisömme on asiantuntijayhteisö, jossa jokainen osaa työnsä. Kaikkea ei tarvitse kierrättää rehtorin kautta. Tämä näkyi hienosti myös koulumme työtyytyväisyyskyselyn tuloksissa. Väitteeseen "Lähiesimieheni luottaa kykyyni tehdä itsenäisiä ratkaisuja" saimme täydet 5 pistettä eli jokainen koki näin. Olin tästä tavattoman ylpeä, koska siihen olimme pyrkineetkin.

Vaikka joukko olisi kuinka taitava ja asiantunteva, johtamista tarvitaan siltikin. Vähintäänkin koulussa täytyy olla yksi, joka kantaa tositilanteen tullen vastuun. Toisaalta asiantuntijoillakin on erilaisia näkemyksiä asioista. Jonkun täytyy päättää yhteisestä linjasta siinäkin tilanteessa, kun yhteistä linjaa ei löydy. Se, joka yhteisestä linjasta päättää on se sama, joka myös kantaa vastuun. Toki johtamista tarvitaan arjessa monessa, monessa muussakin tilanteessa.

Koulun johtoryhmä on yksi koulun jaetun johtajuuden "välineistä". Koulun johtoryhmä voi parhaimmillaan toimia paitsi peilinä rehtorille, myös innovaatioryhmänä, työrukkasena ja tukena vaikeita päätöksiä tehtäessä. Vastuuta rehtori ei voi paeta, mutta näkemyksiä voidaan vaihtaa ja yrittää yhdessä keksiä parempia ratkaisuja kuin yksi johtaja.

Torstaina aloitimme työskentelyn pohtimalla yhdessä yhteisöllistä koulua. Mitä siihen kuuluu? Mitä se pitää sisällään?


  1. Ensinnäkin yhteisöllistä koulua ohjaavat yhdessä laaditut tavoitteet, näky, arvot ja visio. Näitä asioita myös arvioidaan ja seurataan aika ajoin.
  2. Toiseksi yhteisöllistä koulua ohjaavat yhteiset käytänteet. Dokumentointi, rakenteet, sopimukset, normit ja organisointi on mietitty ja kaikkien tiedossa. Kaikki myös toimivat yhdessä sovittujen periaatteiden mukaan. Tätä kenttää voisi kutsua vaikkapa ammatillisen orientaation kentäksi.
  3. Kolmanneksi yhteisöllisessä koulussa on sellaista sosiaalista pääomaa, joka pitää yllä yhteisöllisyyttä. Tähän kuuluuvat sekä ammatillinen että inhimillinen välittäminen. Myös työntekijöiden välinen vuorovaikutus ja kommunikointi kuuluvat sosiaalisen pääoman kenttään. Lopulta kyse on myös asenteesta. Miten minä voin omalta osaltani viedä yhteisiä tavoitteita eteenpäin?


Lyhyesti voisi kai puhua rakenteista, tavoitteista ja sosiaalisesta pääomasta.

On hyvin persoonakohtaista, mitä kautta kukin hahmottaa koulun kulttuuria. Aika moni rehtoreista oli orientoitunut hyvin voimakkaasti rakenteisiin ja organisoinnin tasolle. Moni pitkäänkin johtanut pohti vielä koulun visiota ja arvoja.

Itse lähdin ihan toisesta päästä liikkeelle reilu vuosi sitten. Pyrin ensin hahmottamaan kaikille kristallin kirkkaaksi sen, mihin suuntaan olemme menossa? Kävimme arvokeskustelua, pohdimme suuria ja loimme unelmia. Siinä sivussa rakenteet koko ajan valmistuivat, mutta näin tarpeelliseksi sen, että kaikilla on yhteinen näky siitä, mihin suuntaan koulu kulkee? Tänä syksynä ilahduin suunnattomaksi, kun aloitimme lukuvuotta yhdessä ja kävimme pienen kalamaljatyöskentelyn yhdessä, jonka tavoitteena oli kertoa uusille opettajille, millainen on Vuorenmäen koulu. Keskustelussa nousivat juuri ne teemat pinnalle, joista viime vuonna olimme puhuneet: yhteistyö, jaettu asiantuntijuus, rohkea kokeileminen, lupa toimia eri tavalla, lupa tehdä myös virheitä jne.

Myöhemmin pohdimme koulun toimintakulttuuria kolmen tason mallilla.

1. Sisimmällä kehällä ovat sanomattomat normit, arvot ja myytit.
2. Keskimmäisellä kehällä ääneen lausutut arvot, tavoitteet ja toimintatavat.
3. Ja uloimmalla kehällä ulkoiset tunnusmerkit.

Pohdinta oli mielenkiintoista. Oli myös hauska huomata, miten uutena kouluna olemme vielä pystyneet välttymään aika hyvin tuon sisimmän kehän kirouksilta. Meillä ei ole vakipaikkoja opettajainhuoneessa, eikä muitakaan ääneen sanomattomia normeja, jotka kangistaisivat toimintaamme tai ajatteluamme. Hyvä esimerkki on viime viikolta, kun pääluottamusmies Sari Manninen tuli kylään koulullemme. Hän kysyi varovasti, voiko istua tähän. Opettaja ei oikein ymmärtänyt, mitä hän tarkoitti ja sanoi, että tottakai, mihin vaan missä on tilaa.

Varsinaisesta johtoryhmätyöstä pohdimme mm. tiiminvetäjien roolia johtoryhmän jäseninä, johtoryhmätyön organisointia, vuosikelloa, aiheiden tuomista johtoryhmään, johtoryhmän suhdetta muuhun koulun kenttään (oppilashuoltoryhmä, tiimit, oppilaskunnan hallitus, opettajainkokous jne.) Työskentely oli erittäin hedelmällistä ja saimme Mervin kanssa paljon aikaan parissa päivässä.

Vaikka monet asiat olivat koulussa jo käytössä ja kaikki ei ollenkaan ollut uutta, antoi koulutus varmuuden siitä, että olemme menossa oikeaan suuntaan. Tuntui hyvältä hetkeksi pysähtyä ja arvioida sekä mennyttä, että tulevaa. Tähän on koulun hektisessä arjessa aivan liian harvoin aikaa.