Olen ollut kaksi viimeistä päivää koulutuksessa. Jo Vihdin aikoinani aloitin Palmenian järjestämän Kehittyvä rehtori -oppisopimustyyppisen koulutuksen. Uusi esimieheni Kirkkonummella näki järkeväksi jatkaa koulutusta, joka oli jo hyvässä vauhdissa, vaikka työnantaja matkalla vaihtuikin. Opinnot muodostavat yhteensä peräti 30 op kokonaisuuden vuoden aikana.
Eilen keskityimme sisäiseen yrittäjyyteen ja tekemisen meininkiin. Kummatkin teemat sopivat erinomaisesti uuden koulun aloittamiseen. Siinä on pakko olla "tekemisen meininkiä", eikä sisäinen yrittäjyyskään olisi pahitteeksi. Mistä oikein on kyse?
Turun kauppakorkeakoulun professori Jarna Heinonen pisti ryhmämme pohtimaan tekemisen meiningin tunnusmerkkejä. Löysimme mm. seuraavia:
-vuorovaikutus
-osallisuus
-tavoittellisuus, jonka kautta saadaan organisaatiolle lisäarvoa
-vapaaehtoisuus
-tulevaisuusorientaatio, eteenpäin katsominen
-virheet luvallisia
Oheinen lista on hyvin lähellä sitä, miten työ- ja elinkeinoministeriö muutaman vuoden takaisessa erinomaisessa raportissaan (Opetuksen innovaatiot ja innovatiivisuus opetuksessa) määrittelee innovatiivisen työyhteisön tunnusmerkkejä. Niitä ovat seuraavat:
1) Organisaatio vastaa välittömästi pyyntöihin työolojen parantamisesta
2) Salli virheitä
3) Luo tietty päämäärä ja tapa arvioida suorituksia
4) Laajenna työnkuvia
5) Siirrä ihmisiä eri tehtäviin
6) Palkitse ryhmiä, älä yksittäisiä työntekijöitä
7) Tee hierarkia niin merkityksettömäksi kuin mahdollista
8) Hajota toiminnallisia yksiköitä
9) Anna jokaiselle kaikki työssä tarvittava tieto
10) Tuo esiin ja kerro toimivista innovaatioista
Kummatkin listat tukevat hyvin samanlaisia arvoja. Oleellista on ilmapiiri, jossa hyväksytään virheet pakollisina etappeina matkalla kohti parempaa, kehittyneempää toimintaa. Osittain ollaan aika lähellä myös sitä, mitä Sitran ja Aalto yliopiston hankekin meille on tuomassa "kokeilukulttuurin edistämistä". Siinäkin on oleellista, että hyväksytään se fakta, ettei huipputuotetta synny ilman haparointia ja useita toistoja. Ei Mikael Granlundkaan veivannut kuuluisaa ilmaveiviään ensimmäistä kertaa MM -kisoissa 2011. Onnistunut suoritus oli vaatinut "verta, hikeä ja kyyneleitä".
Hyvä on myös muistaa, että virheiden salliminen koskee myös oppilasta. Usein virheellinen vastaus on opetuksen kannalta arvokkaampikin kuin oikea. Se antaa mahdollisuuden pohtia, mikä vastauksessa ei toimi ja näin päästä kysymyksen alkulähteille, ytimeen. Oikea vastaus menee usein ohi, eikä synnytä samalla tavoin sitoutumista. Siinä mielessä erehtyminen on jopa suotavaa.
Edellä mainitunlaisin arvoin on mahdollista saavuttaa hyvä "tekemisen meininki" ja sen kautta yhteisön yhteinen flow -tila, jossa uusia innovaatioita syntyy.
Edellä kuvattu kasvattaa yhteisössä myös sisäistä yrittäjyyttä, jossa jokainen työntekijä tekee työnsä kuin yrittäjä itse. Ei kysellä "kuka hoitaa" vaan jos joku huomaa epäkohdan, korjaa sen itse. Sisäinen yrittäjyys on kokonaisuuden näkemistä sen vastakohtana, että tarkastelisi asioita vain omasta näkökulmastaan. Rehtorina se tarkoittaa sitä, että suhtautuu koulun rahoihin yhtä suurella vakavuudella kuin omiinsa ja jokaiseen lapseen kuin omaansa.
Jotta sisäinen yrittäjyys olisi mahdollista, täytyy olla tietysti selkeät päämäärät, mihin ollaan menossa. Yhteinen visio ja strategia antavat turvalliset raamit, joiden puitteissa on LUPA TOIMIA. Opettajakunnan kanssa olemme määritelleet omia arvojamme. Strategiamme on kuitenkin vielä torso, kunnes saamme siihen myös huoltajien näkemyksen. Seuraavat viikot opettajilla kuluvat vanhempia tavatessa henkilökohtaisten keskusteluiden puitteissa. Syysloman jälkeen järjestämme uuden vanhempainillan. Silloin pohditaan yhdessä Vuorenmäen koulun arvoja, jotta varmistamme, että tekemisen meininki on oikean suuntaista myös kotien näkökulmasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti