lauantai 3. kesäkuuta 2023

Rehtorin kevätjuhlapuhe 2023

Hyvät juhlavieraat

Kouluvuosi on jälleen saatu onnellisesti päätökseen -yhdessä. Koulutyö on yhteispeliä, johon tarvitaan meitä kaikkia: opettajia, ohjaajia, huoltajia ja tietenkin ennen kaikkea oppilaita. Jos yhden palikan ketjusta ottaa pois, opetuksen järjestäminen vaikeutuu. Jos yksi osapuoli edellä olevasta listasta heittäytyy poikkiteloin, opetuksen järjestäminen voi muuttua lähes mahdottomaksi. Siksi yhteistyö on niin tärkeää. Olen kymmeniä kertoja muistuttanut meitä kaikkia niistä professori Hannele Niemen viisaista sanoista koulumme avajaisten juhlapuheessa, että hyvä koulu syntyy yhteisestä työstä.

Miksi sitten taas kerran otan esiin tuon jo moneen kertaan toistetun ajatuksen? Siksi, että tämän lukuvuoden aikana koulusta on puhuttu enemmän kuin pitkiin aikoihin. On väitetty, että suomalainen peruskoulu on rikki. Syitä on etsitty monesta suunnasta, mutta eniten minuun on sattunut se, että viimeaikaisessa keskustelussa on jälleen kerran lietsottu vastakkainasettelua kodin ja koulun välille. Tähän asti sitä ovat tehneet iltapäivälehdet aina säännöllisesti koulujen alkaessa, mutta nyt myös valtakuntamme ykkösehti Hesari.

On vaarallista, jos kodin ja koulun välinen yhteistyö kaventuu vain satunnaisten Wilma-viestien lähettelyyn. En ole ennustaja, mutta veikkaan, että kohta sitä tehtävää saattaa hyvinkin hoitaa tekoäly. Nyt jo monen meistä sähköpostin tekoäly ehdottaa erilaisia toinen toistaan nasevampia viestin aloituksia. Itsekin olen niitä käyttänyt.

Ihmisten väliseen kommunikaatioon kuuluu kuitenkin kasvotusten kohtaaminen. Me kaipaamme ymmärrystä ja myötätuntoa. Me janoamme hyväksyntää ja kehuja. Jos joskus on jotain kriittistä sanottavaa, me haluamme kuulla sen kasvotusten, emme kirjoitettuna. Koska me olemme edelleen ihmisiä: vanhempia, lapsia, opettajia, kuraattoreita ja koulun keittäjiä.

Siksi meillä Vuorenmäen koulussa edelleenkin istutaan syksyisin yhdessä alas miettimään luokan asioita. Kuullaan niin oppilaita kuin huoltajiakin. Pohditaan, mitä kivaa voisimme yhdessä tehdä luokan hyväksi. Kirjataan suunnitelmat luokan hyvinvointisuunnitelmaan. Jaetaan vastuut tasaisesti. Ja toteutetaan hyvää koulua yhdessä.

Tällaisia kohtaamisia ei tekoäly korvaa. Vai, miltä teistä hyvät kuudesluokkalaiset tuntuisi, jos se ainoa asia, jonka sanoisin teille olisi tekoälyn kirjoittama ja kuuluisi näin:

”On suuri ilo ja kunnia seistä tässä edessänne tänä juhlallisena hetkenä. Käsissänne on nyt yksi elämänne merkittävimmistä hetkistä – siirtyminen alakoulun viimeiseltä luokalta kohti uusia haasteita ja mahdollisuuksia yläkoulussa. Haluan onnitella jokaista teistä tästä saavutuksesta.

Vuorenmäen koulu on ollut teille tärkeä koti kuluneiden vuosien aikana. Täällä olette oppineet ja kasvaneet, luoneet ystävyyssuhteita ja kokeneet onnistumisia. Te olette tämän koulun tulevaisuus ja ylpeyden aiheemme.

Kuluneiden vuosien aikana olette oppineet paljon enemmän kuin pelkästään oppikirjojen sivuilta. Olette oppineet yhteistyötä, vuorovaikutustaitoja ja empatiaa. Olette oppineet kuuntelemaan ja kunnioittamaan toisianne, ja olette osoittaneet luovuutta ja rohkeutta eri tehtävissä ja projekteissa. Nämä taidot ovat arvokkaita elämässä, ja ne auttavat teitä menestymään jatkossakin.”

Ei ihan huonosti sanottu, vaikka olikin ChatGPT:n kirjoittamaa tekstiä. Vaikka allekirjoitankin tekoälyn teille antamat ohjeet, tuosta puuttui kuitenkin jotain.

Siitä puuttuivat yhteiset kokemuksemme:

  • se, kun istuin iltanuotiolla kanssanne seikkailuvalinnaisen retkellä
  • se, kun pienten sääntöerimielisyyksien jälkeen pelasimme kuitenkin hyvällä fiiliksellä perinteisen opet vastaan oppilaat futismatsin
  • se, kun opetin osalle teistä liikuntaa ykkösellä ja olimme hiihtämässä yleisurheilukenttää ympäri ja pari viikaria karkasi huomaamattani kilometrin ladulle
  • entäs se, kun sain pari päivää sitten toteuttaa viiden tytön ykkösluokasta asti olleen haaveen kokeilla koulun hissiä

Tällaisissa muistoissa on elämän maku. Niitä ei tekoäly korvaa. Eikä niitä vie meiltä yksikään Hesarin artikkeli. Me olemme tehneet ne yhdessä.

Toivotan teille kuutosille hyvää matkaa 7. luokalle ja ihan kaikille meille hyvää kesää!

maanantai 13. kesäkuuta 2022

Kevätjuhlapuhe 2022

Hyvät juhlavieraat,

Muutama viikko sitten luokseni tuli neljä kuudesluokkalaista ja heillä oli idea. He halusivat jotenkin konkreettisesti jättää pysyvän jälkensä Vuorenmäen koululle. Näille neljälle lapselle oli jäänyt mieleen, että muutama vuosi sitten koulumme yhteisöllisessä oppilashuoltoryhmässä ideoitiin kouluun sisälle muraalia -seinämaalausta. Voisimmeko me tehdä sellaisen yhdessä? Jokainen saisi maalata siihen jotakin itselleen tärkeää.

Monesti sanotaan, että meidän aikuisten tehtävä on tuottaa lapsille pettymyksiä. Pettymysten kautta opitaan hiljalleen sietämään sitä, että kaikki ei aina mene niin kuin minä haluan. Ei varmasti mennyt nytkään. Minun rehtorin mieleni alkoi heti keksiä erilaisia syitä, mitä haasteita idean toteuttamiselle on. Emme voi joka vuosi tarjota kaikille muille kuudensille luokille samaa mahdollisuutta. Seinät loppuisivat äkkiä kesken. Mitähän tilahallintokin sanoisi? Mehän olemme vain vuokralla tilahallinnon tiloissa.

Koulun tehtävä on kuitenkin kannustaa ja rohkaista. Nostaa onnistumisia esille. Vahvistaa itsetuntoa ja antaa luottoa omiin kykyihin. Teinkö niin? En tainnut tehdä. Toimin kuten kunnon byrokraatti toimii -torpedoin hyvän idean.

Onneksi pysyvät jäljet, joista nämä mahtavat kuudesluokkalaisetkin haaveilivat, eivät ole ainoastaan konkreettisia. Seinät voi maalata uudestaan tai niitä voi jopa kaataa. Seinälle maalattu jälki häipyy silloin historiaan ja pian sitä ei kukaan muista. Sen sijaan sydämeen jätetty jälki säilyy.

Jokainen teistä on jättänyt jäljen minun, ja varmasti muidenkin opettajien, sydämeen. Muistan sen, kun A ja N opettivat minulle, miten heidät (kaksoset) erottaa toisistaan. (En taida vieläkään olla siinä kovin hyvä). Muistan sen, kun E edusti meitä upeasti Educa-messuilla. Muistan sen, kun M:n kanssa liikuntatunnilla lankutettiin kilpaa ja M taisi voittaa minut lähes kahdella minuutilla.

Vastaavia muistoja minulla on ihan teistä jokaisesta. Ja kuudesluokkalaisista ennen teitä. Ja varmasti syntyy lisää vielä tulevinakin vuosina. Se juuri on tässä työssä parasta. Lähtemättömiä muistoja syntyy joka ainut päivä. Harva tätä työtä hallintotöiden takia tekee. Ei. Tärkein syy olla opettaja, rehtori tai koulunkäynninohjaaja olette te, hyvät oppilaat. Te, jotka päivittäin tatuoitte itsenne meidän sydämiimme.

Ja hyvät kuudesluokkalaiset, kun te täältä nyt lähdette tuonne suureen maailmaan, älkää tekään täysin unohtako meitä. Minulla on tapana tuossa Eerikinkartanontiellä aina tervehtiä entisiä oppilaitamme aamuisin. Jotkut tervehtivät takaisin. Toiset katsovat muualle tai näyttävät siltä, kuin eivät lainkaan tunnistaisi, kuka tuo pappa on.

Jos todella haluatte jättää pysyvän jäljen tänne Vuorenmäkeen, teette sen omalla käytöksellänne. Olkaa te se ikäluokka, joka vielä myöhemminkin tavatessamme, tervehtii aina iloisesti ja vastaa hymyyn hymyllä. Sellainen muraali ei haalistu, eikä se häviä, vaikka koko seinä kaadettaisiin.

Haluan kiittää teitä lämpimästi näistä vuosista, hyvät kuudesluokkalaiset, ja toivottaa teille hyvää matkaa tästä eteenpäin.


Huom. Oppilaiden nimet on blogissa muutettu kirjaimiksi oppilaiden henkilöllisyyden suojaamiseksi.

keskiviikko 30. kesäkuuta 2021

S******n tunarit

Näytölleni ilmestyi juuri MTV3:n uutissyöte, jossa luki: "Suomessa 355 uutta koronatartuntaa." Tähän asti olen ollut huolissani ainoastaan siitä, että kesälomani oli suunniteltu Pohjois-Norjaan. Norja nostaa 5.7.2021 omia rajojaan yleiseurooppalaiselle tasolle eli ilmaantuvuusluku saa olla korkeintaan 50/100 000 ihmistä kohti ja uusia tartuntoja viimeisen kahden viikon ajalta max. 4% testatuista. Vaihtoehtoisesti luvut saavat olla 75/100 000 asukasta kohden ja uudet tartunnat alle 1% viimeisen kahden viikon ajalta. Lisäksi Norja vaatii negatiivisen koronatestin rajalla ja maahantuloilmoituksen. Vielä tämänkin aamun luvuilla olisimme päässeet Norjaan maanantaina kun lomani vihdoin alkaa. Tuo äskeinen uutinen uusista tartunnoista taisi kuitenkin varmistaa sen, ettei se tule onnistumaan -kiitos Venäjältä palanneiden vastuuttomien potkupalloturistien.

Nyt en ole enää huolissani omasta tai muidenkaan suomalaisten lomista. Se juna meni jo. Kuten THL:n Mika Salminen aamun Hesarissa sanoi, mahdollisia tulevia uusia rajoituksia on kohdennettava siihen "mikä on kaikista isoin riski." Salminen selventää lausuntoaan jatkamalla: "Ja kun tässä ovat kyseessä nuoret aikuiset, niin kyllä se iltaelämään osuu." Iltaelämästä viis minun puolestani, mutta tämä kommentti herätti minut miettimään yhteiskunnan kannalta monia tärkeitä ja kriittisiä toimintoja, jotka ovat koronapandemian aikana aina vain venyneet ja venyneet.

Olisin suonut sairaanhoitajille ja lääkäreille loman, jonka aikana ei tarvitsisi pohtia nousevia lukuja joidenkin yksittäisten hölmöilijöiden tempausten seurauksena, tai jopa pelätä kutsua töihin kesken loman. Olisin suonut palvelualan työntekijöiden pääsevän vähitellen takaisin töihin ja lomalaisten saavan istua terassilla turvallisesti. Olisin suonut karmealla tavalla kärsineen tapahtuma-alan saavan näyttää, miten tapahtumia voidaan järjestää koronaturvallisesti. Tämä kaikki olisi kuitenkin vaatinut vastuullisuutta meiltä kansalaisilta.Ihan kaikilta meiltä.

Myös päiväkodit ja koulut ovat lähes puolitoista lukuvuotta toimineet erittäin tiukoilla koronaohjeilla. Työntekijät ovat olleet todella tiukilla yrittäessään pitää kouluja toiminnassa ilman tartuntaketjuja. Olemme onnistuneet tässä suorastaan erinomaisesti. Tuntuu hieman kohtuuttomalta, että me esim. kouluilla vuoden teemme paljon töitä, jotta korona ei leviäisi ja sitten kun seuraava lukuvuosi näyttäisi jo asteen verran helpommalta, kaikki romahtaakin siihen, että muutama sata vastuutonta kisaturistia nostaa luvut taas sille tasolle, että edes aletaan puhua uusista rajoituksista. 

Mitään uusia rajoituksia ei käsittääkseni vielä ole tullut tätä kirjoittaessani, mutta on selvää, että jos/kun ilmaantuvuusluku ainakin HUS-alueella vielä nousee, niitä on jälleen pakko harkita. Koulujen joutumisesta etäopetukseenkaan en ole huolissani, sillä se kokeiltiin jo kerran ja todettiin huonoksi vaihtoehdoksi -ainakin perusopetuksessa. Olen huolissani siitä, että joudumme edelleen porrastamaan ruokailuja ja välitunteja, pitämään oppilasryhmiä erillään, tekemään erilaisia varautumissuunnitelmia, käyttämään kasvomaskeja ja taipumaan milloin mihinkin Opetushallituksen ja -ministeriön antamaan uuteen ohjeeseen jo kolmannen lukuvuoden peräkkäin! Ensi lukuvuodesta on tätä menoa tulossa koronavuosi 3.0.

Jälkiviisas on helppo olla ja antaa nyt neuvoja viranomaisille siitä, miten kisaturistien tuloon olisi pitänyt voida varautua. Tiedän, ettei se auta enää. Ei myöskään auta enää parjata noita potkupalloturisteja, jotka tämän sopan keittivät. Mutta silti mieleeni hiipii Kekkosen kuuluisa lausahdus vuodelta 1975 kansleri Veli Merikoskelle ja hänen ryhmälleen: "S******n tunarit!"

lauantai 5. kesäkuuta 2021

Kevätjuhlapuhe 2021

 Hyvät juhlavieraat. Arvoisat alakoulun päättävät kuudesluokkalaiset.

Me seisomme nyt täällä koulun kentällä: etäällä toisistamme, luokittain ja turvavälein. Kuitenkin minulla on vahva tunne siitä, että olemme täällä yhdessä, yhtenä kouluna - Vuorenmäen kouluna.

Moni huoltaja ja osa teistä kuudesluokkalaisista on kysynyt minulta viime päivinä: ”Saammeko me kevätjuhlan? Kukitetaanhan meidät, kuten kaikki aiemmatkin kuutoset?” Kun katselette nyt ympärillenne, tässä on teille vastaus.

Tämä vastaus on kaikkien oppilaiden ja kaikkien opettajien ja ohjaajien yhteinen vastaus siihen yhdessä olemisen kaipuuseen, jota olemme kaikki koko lukuvuoden tunteneet. Mutta hyvät kuudesluokkalaiset, ennen kaikkea me halusimme tämän juhlan teitä varten!

Erilaisia vaihtuvia kieltoja ja rajoituksia olemme tämän vuoden aikana saaneet useaan otteeseen. Niitä on luokissa noudatettu hienosti ja sen seurauksena koulumme onkin selvinnyt tästä pandemiasta varsin vähällä. Tästä haluankin kiittää teitä ihan kaikkia. Myös tänä juhlapäivänä halusimme edelleen pitää ohjeistuksista kiinni. Siksi olemme täällä pihalla, väljästi ja luokat erillään.

Me emme voi yksin pysäyttää koronaa. Me emme voi päättää rajoituksista tai siitä, missä järjestyksessä rokotuksia annetaan. Me voimme ainoastaan päättää siitä, miten valitsemme itse toimia.

Elämässä on monesti näin -ihan ilman koronaakin. Meidän omat valintamme ja asenteemme vaikuttavat siihen, millaisena maailman näemme ja osittain myös siihen, miten maailma näkee meidät.

Hyvät kuudesluokkalaiset, te olette nyt siirtymässä 7. luokalle toiseen kouluun, vaikkakin vain tuohon tien toiselle puolelle. Tässä kohtaa moni saattaa pohtia, miten minut siellä otetaan vastaan? Katoanko massaan?

Kirjoititte opettajillenne viestejä kuluneella viikolla. Niistä välittyy haikeus ja jopa suru siitä, että kuusi vuotta arkenne täyttänyt koulu vaihtuu. Moni lupasi viesteissään tulla käymään myöhemmin. Ovi on teille aina auki.

Vuorenmäen koulu on nuori koulu. Juhlimme tänä vuonna vasta 10. toimintavuottamme. Syksyllä meille on suunnitteilla kymmenvuotisjuhlat. Toivomme kaikki, että silloin saamme juhlia kunnolla: kokoontua yhteen, laulaa yhdessä, kutsua vanhemmat ja monet muutkin mukaan.

Vuorenmäen koulun logossa on koulumme slogan: ”Huipulle on monta tietä.” Toivon, että muistatte sen koko elämänne ajan. Kaikki eivät kulje huipulle samaa reittiä, mutta kaikille tie huipulle on auki. Valitse reittisi viisaasti, pidä tavoite kirkkaana mielessäsi ja tee sinnikkäästi töitä tavoittesi eteen. Sillä sanakirja on ainoa paikka, missä menestyminen tulee ennen työtä.

lauantai 30. toukokuuta 2020

Kevätjuhlapuhe 2020


Hyvät kuulijani, arvoisat oppilaat ja huoltajat,

Kun aloitimme tämän lukuvuoden elokuussa ensimmäisen kerran, maailma oli kovin toisenlainen kuin nyt. Teimme tavalliseen tapaan suunnitelmia lukuvuotta varten yhdessä. Vietimme opettajien ja koulunkäynnin ohjaajien kanssa yhden päivän Nuuksiossa ihan vain tutustumassa toisiimme. Halasimme toisiamme, kun tapasimme toisemme taas pitkästä aikaa. Istuimme ringissä nuotiolla lähekkäin.  Söimme Haltiassa upeasta seisovasta pöydästä. 

Kirjoitimme myös jokainen itsellemme kirjeen, jonka olemme eilen saaneet avata. Kirjeeseen kirjoitimme tavoitteita juuri alkavalle lukuvuodelle. Haaveita, joita kukin meistä halusi toteuttaa. Unelmia yhteisistä projekteista ja yhteistyöstä.

Jälleennäkemisen riemu oli suuri myös, kun oppilaat tulivat kouluun. Monella oli ollut ikävä kavereita ja joillakin varmasti myös opettajaa. Osalla oli uusi opettaja, johon sai tutustua. Yhteiset jutut alkoivat vähitellen taas kehittyä. Koulun yksi tärkeimpiä kasvatuksellisia tehtäviä onkin kasvattaa tekemään yhteistyötä.

Teimme kaikki koko syksyn kovasti töitä ja yhdessä valmistimme meille myös upean syksyn päätöksen -yhteisen joulujuhlan. Sali täyttyi iloisista juhlijoista -niin pienistä kuin vähän suuremmistakin. Juhlan teemana oli valo. Elimme vuoden pimeintä aikaa, mutta yhdessä suureen ääneen lauletut joululaulut ja joulunodotus täyttivät mielemme toivosta. Vaikka syksy oli ollut pitkä ja raskas, valo löysi tiensä jokaisen juhlijan sydämeen. Onhan joulu perheiden ja yhdessäolon aikaa.

Joulun jälkeen tammikuussa aloitimme innolla kevätlukukauden. Joulujuhla oli enää muisto, mutta valo, juhlan teema, lisääntyi nyt konkreettisesti ympärillämme. Pitkä syksy ja kaamos alkoi väistyä. Vaikka lunta ei juuri ollut, valo lisääntyi päivä päivältä. Aamuisin oli joka kerta helpompi lähteä kouluun. Pimeys oli väistymässä. Lapissa oli havaittu Suomen ensimmäinen koronavirukseen sairastunut ihminen - ulkomainen turisti.

Hiihtoloma meni iloisissa merkeissä, vaikka lunta ei ollut, lapset, ja aikuisetkin, saivat hetken hengähtää ja levätä. Elämä oli kuitenkin melko tavallista. Leikittiin ja pelattiin. Tavattiin kavereita ja ulkoiltiin. Käytiin tapaamassa isovanhempia ja ehkä muitakin sukulaisia. Elämä oli mallillaan.

Kun aloitimme lukuvuoden toisen kerran, koronavirus oli levinnyt jo Etelä-Suomeen. Muutamasta koulustakin oli jo tavattu koronaviruksen aiheuttamaan tautiin sairastuneita. Valtioneuvosto oli ottanut valmiuslait käyttöön ja julistanut, että koulut siirtyvät etäopetukseen. Maailma oli muuttunut melkein yhdessä yössä.

Opettajat ja koulunkäynnin ohjaajat koulutettiin nopeasti erilaisten digitaalisten alustojen ja etäopetuksen ja -ohjauksen asiantuntijoiksi. Tilanne jännitti ja ehkä ahdistikin. Myös oppilaille tilanne oli täysin uusi, vaikka heille erilaiset laitteet ja vempaimet ovatkin enemmän arkipäivää, kuin meille vanhemmille. Ehkä kaikkein haastavin tilanne oli kotona työtään tekeville vanhemmille, jotka samalla yrittivät neuvoa lapsiaan koulutehtävissä. Ja olihan niitä lapsia opettajillakin… Toisten lapsia opetettiin ruudun takaa ja omia toisella kädellä siinä sivussa.

Nopeasti kuitenkin arki saatiin pyörimään ja Meetit ja Hang Outit tulivat tutuiksi. Luokka tapasi nyt toisiaan uudella tavalla. Kavereita oli silti kiva nähdä -vaikka sitten ruudulta, kun ei kerran muuten saanut tavata. Etäkoulussa löytyi uusia menestyjiä. Osalla koulu saattoi jopa sujua paremmin kuin luokkahuoneessa. Mutta toisenlaisiakin tarinoita oli.

Ja siksi lukuvuosi aloitettiin kolmannen kerran toukokuussa. Koulut oli päätetty avata kahdeksi viikoksi. Nyt paine oli meillä rehtoreilla. Etäisyyksistä kiinni pitäminen jo muutenkin ahtaissa tiloissa tuntui aluksi utopialta. Kovalla suunnittelulla ja ohjeistuksella kaikki saatiin kuitenkin toimimaan. Käsienpesusta joka käänteessä tuli uusi normaali. Ja kevätjuhlakin järjestettiin ensimmäistä kertaa ihan uudella tavalla.

Olisin valtavasti halunnut tavata teidät kaikki vielä lukuvuoden päätteeksi. Olisin halunnut kiittää teitä jokaista ihan erikseen, kätellä ja toivottaa teidät tervetulleeksi yhteiseen juhlaamme. Se ei nyt tässä tilanteessa ole mahdollista ja joudun lausumaan kiitokseni teille kaikille – niin juuri, etänä.

Professori Hannele Niemi lausui Vuorenmäen koulun avajaisissa kuolemattomat sanat: ”Hyvä koulu syntyy yhteisestä työstä”. Tämä lause on tullut lihaksi ja vereksi tänä keväänä. Olemme selviytyneet tästä kaikesta hyvällä yhteistyöllä -yhdessä. Siksi en halua erikseen luetella kiitoksia kenellekään vaan haluan sanoa, että me teimme tämän yhdessä. Me selvisimme. Me pidimme yllä toivoa. Me ymmärsimme, annoimme anteeksi sen, että kaikki ei mennyt täydellisesti. Me tuimme toinen toistamme. Koti ja koulu yhdessä.

Ja juuri siksi me onnistuimme.

Hyvää kesää meille kaikille!

maanantai 23. maaliskuuta 2020

Etäopetus -miten olemme onnistuneet?

Koulut joutuivat hyvin lyhyellä varoitusajalla aivan uudenlaiseen tilanteeseen kun valtioneuvoston 16.3.2020 antaman suosituksen mukaan kouluissa siirryttiin pääsääntöisesti etäopetukseen ke 18.3.2020 alkaen. Etäopetukseen ei oltu ainakaan perusopetuksessa liiemmälti päästy tutustumaan. Monelle luokanopettajalle (ja aineenopettajallekin) sähköiset oppimisympäristöt ovat kyllä tuttuja. On kuitenkin ihan eri asia, että pitäisi opettaa etänä -siis olla jollakin tavoin itse läsnä ja neuvomassa oppilaita sähköisesti. Pelkkä Wilmassa tehtävien välittäminen ei mielestäni täytä opetuksen määritelmää.

Omassa koulussani teimme heti maanantaina nopean päätöksen siitä, että tiistai käytettiin hyvin tiiviisti opettajien täydennyskoulutukseen. Onneksi meillä varsin moni oli jo aika hyvin perillä sähköisitä alustoista. Teimme työaikajärjestelyjä ja irrotimme kaksi verkko-opetukseen perehtynyttä opettajaamme ainoastaan antamaan koulutusta. Kaikki halukkaat saivat tukea Google Classroomin käytössä, joka valittiin koulumme pääasialliseksi alustaksi. osa käytti myös Qridiä ja osa aluksi myös tuota tehtävät-Wilmassa -periaatetta kaikkein pienimpien kohdalla. Olen tavattoman ylpeä, miten hienolla asenteella opettajat tähän haasteeseen tarttuivat ja hieman ehkä yllättynytkin, kuinka nopeasti myös ne, joilla kokemusta sähköisitä järjestelmistä ei hirveästi ollut, saatiin prosessiin mukaan.

Yksi iso kysymys etäopetuksen järjestämisessä oli laitekannan varmistaminen. Oppilaille on tähän päivään mennessä jaettu hieman alle 50 Chromebookia etäopetukseen osallistumisen mahdollistamiseksi. Kaikki koneet on kirjattu tarkasti. Kyselyjä uusien koneiden perään tulee edelleen ja koneita luovutetaan niin kauan kuin tavaraa riittää.

Ihan alusta asti annoin selkeän ohjeen siitä, että jokainen opettaja opettaa pääsääntöisesti oman lukujärjestyksensä mukaan, on läsnä/saatavilla lukujärjestyksensä mukaan ja vastaa oppilaiden kysymyksiin kun niitä tulee. Muutaman ensimmäisen päivän aikana huomasimme, että oli järkevämpää hieman tuunata vuosiluokkien 1-3 lukujärjestyksiä, jossa oppilaita oli myös lähiopetuksessa (n. 10).

Perjantai-iltapäivänä olimme saaneet kolme päivää kokemusta järjestelmiemme toiminnasta ja etäopetuksesta. Palautetta tuli paljon -niin huoltajilta kuin opettajiltakin. Linjoja oli aika vaikea vetää, kun palaute oli osittain ristiriitaistakin. Päätin hyvin nopealla aikataululla, että nyt olisi oiva paikka kysyä palautetta ja tehdä korjausliikkeitä saadun palautteen pohjalta. On helpompi perustaa päätöksensä johonkin, kun on numeraalista dataa pohjana, järkeilin. Tein kymmenkohtaisen kyselyn ja jaoin sen jo perjantai-iltapäivänä huoltajille. Tuloksia alkoi vyöryä todella nopeasti. Jo perjantain aikana saimme yli sata vastausta. Tällä hetkellä vastauksia on kertynyt 134. Toisin sanoen näiden nyt esittelemieni tulosten n=134.

Ensimmäisessä kysymyksessä kartoitettiin luokkatasoa, jolla palautteen antajan lapset ovat. Mahdollisuus oli valita useampikin vaihtoehto jos perheessä oli monta lasta eri luokkatasoilla. Tämän kysymyksen kautta näimme kuitenkin hieman, mihin ikäryhmiin palautteet ehkä painottuisivat. Lopulta vastauksia tuli hyvin tasaisesti vuosiluokilta 1, 3 ja 4. Ja taas edellisiä vähemmän, mutta keskenään tasaisesti vuosiluokilta 2, 5 ja 6. Eniten vastauksia tuli neljännen luokan huoltajilta (40 vastausta).

Vaihtoehtoisia alustoja oli valittavana kolme 1) Google Classroom 2) Qridi ja 3) Wilma. Google Classromia käytti kaikkiaan 81% vastaajista ja lähes kaikki loput Wilmaa. Toivon, että viikon päästä Wilman käytön prosenttiosuus on entisestään pienentynyt, sillä Wilma ei anna mahdollisuutta interaktiiviseen opetukseen, jossa opettaja olisi oikeasti oppilaiden saatavilla oppituntien aikana. Varsinkin nyt kun perheen aikuisetkin ovat suurelta osin etätöissä kotonaan, on vanhempien antama tuki työpäivän aikaan rajallista ja silloin opettaja täytyy saada kiinni. Hyvässä yhteistyössä olemme haasteet saaneet ratkaistua.

Yleisarvosanaksi etäopetuksen ensimmäisistä päivistä saimme arvosanan 3.92 (max. 5), jota pidän suorastaan erinomaisena. Väitteeseen "opettaja on ollut läsnä sovittuna aikana", huoltajista 70% vastasi "kyllä" ja kahta vastaajaa lukuun ottamatta loput vastasivat "en osaa sanoa", mikä on ymmärrettävää, koska myös huoltajat ovat pääsääntöisesti töissä päivät. Hyvin harvalla kuitenkin oli siis se kokemus, että opettaja ei olisi ollut saatavilla.

Yksi tärkeimpiä syitä tämän kyselyn tekemiselle oli se, että kodeista tuli hyvin ristiriitaista viestiä tehtävien määrästä. Osan mielestä olisi pitänyt olla enemmän tehtäviä ja osan mielestä oli aivan liikaa. Sain muutaman hyvin tunnepitoisenkin viestin, joissa ihmeteltiin, miten tämä arki pitäisi järjestää kun itsekin pitäisi töitä tehdä ja lapsella on tehtäviä ihan tolkuttomasti. Osittain voi olla, että kokemus oli tottakin. Pitää muistaa, että myös opettajat harjoittelivat uutta työtapaa, eikä sopivaa tehtävien määrää ollut ihan helppo arvioida. Osalla oppilaista tekniseen säätöön meni kauemmin kuin toisilla jne.

Olin yllättynyt siitä, kuinka pienestä ongelmasta kuitenkin lopulta oli kyse. Selvästi yli puolet vastaajista vastasi, että tehtäviä on sopivasti. Niitä, joilla tehtäviä oli oikeasti aivan liikaa, oli vain alle 4% vastaajista! Hieman alle neljäsosalla tehtäviä oli jonkin verran liikaa ja lopulla n. 14% tehtäviä olisi saanut olla enemmänkin. On ihan selvää, että lapselle, joka muutenkin tarvitsee tukea oppimiseensa, voi tulla tilanne, että tehtävämäärä tuntuu suurelta. Onneksi Google Classroom järjestelmänä antaa myös hyvät mahdollisuudet eriyttää opetusta. Nyt pitää vain ottaa eriyttäminen haltuun myös verkossa.

Väitteeseen "koen, että lapseni on saanut opettajalta tukea koulutehtävissään" saimme pisteet 3.66 (max. 5). Siinä on vielä vähän parantamisen varaa, mutta ottaen huomioon, että kysely tehtiin ensimmäisen kolmen päivän jälkeen, tulosta voidaan pitää ihan kohtuullisena. Nyt tällä viikolla, monella opettajalla on jo tarkoitus ottaa Hang Outit ja Meetit käyttöön, jotta lapsi myös näkee opettajansa, ja mikä parasta, myös luokkakavereitaan. Olen ihan vakuuttunut, että tämäkin asia siis korjaantuu huomattavasti lähipäivinä.

Koulun rehtorin toiminta koulun järjestelyissä ja tiedotuksen osalta arvioitiin pisteillä 4.28 (max. 5). Tosin, on pakko sanoa, että myös opetustoimenjohtaja on antanut valmista materiaalia kouluille tiedotusta varten, mutta tästäkin huolimatta tiedottaminen on ollut päivittäistä myös meillä rehtoreilla niin arkena kuin viikonloppunakin. Ihan heti kun siirryimme etäopetukseen, tein pitkän ja seikkaperäisen selvityksen kodeille mm. käyettävistä järjestelmistä, opettajien läsnäolosta ja esim. laitteiden lainaamisesta etäopetusta varten.

Kaiken kaikkiaan, voimme mielestäni olla varsin tyytyväisiä etäopetuksen alkuun. Kyselyn perusteella, tein opettajille muutamia uusia linjauksia ja ohjeistuksia. Koulutus jatkuu edelleen. Mm. koulunkäyntiavustajia koulutetaan parhaillaan myös Google Classroomin saloihin. Moni on tämän jo ennen minua ääneen lausunutkin, mutta usein "pakko on paras opettaja". Se kauan odotettu digiloikka suomalaisissa kouluissa on nyt tehty -tai ainakin loikkaajien ilmalento on hyvässä vauhdissa.