Pelillisyys oppimisen tukena

Pelillisyys on yksi opetuksen ja oppimisen suuria megatrendejä. Pelillisyys nousee esille vahvasti myös tänään eduskunnalle luovutetussa eduskunnan tulevaisuusvaliokunnan julkaisussa (8/2013) Uusi oppiminen. FT, tutkija Lauri Järvilehto kirjoittaa raportin opetusteknologiaa koskevassa luvussa alaluvun oppimispeleistä. Järvilehto nostaa selkeästi esille motivaation oppimisen edllytyksenä. Hän viittaa Ryanin ja Decin tutkimuksiin, joissa he nostavat oppimisen kolmeksi keskeiseksi motivaatiotekijäksi
1) vapauden,
2) kompetenssin eli kyvykkyyden ja
3) relationaalisuuden eli suhteen toisiin ihmisiin.

"Deci et. al. esittävät, että sisäisesti motivoituneet oppijat oppivat paremmin ja kehittävät syvällisempää käsitteellistä ymmärrystä kuin oppijat, joiden päämääränä on pärjätä kokeessa. Kirsti Lonka ja Elina Ketonen puolestaan osoittavat tutkimuksessaan, että innostus, kyvykkyyden tunne ja itseopiskeluun käytetty aika korreloivat positiivisesti yliopistokurssin arvosanan kanssa."

"Vapaus, kyvykkyys ja yhteys toisiin ovat keskeiset inhimillisen toiminnan motivaattorit. Ne ovat myös avainrooleissa kestävälle oppimiselle. Kaikkein olennaisin tekijä oppimisen kannalta on näistä kolmesta kyvykkyys, ja siinä vielä erityisesti oppimisen ja tekemisen optimitila, flow- eli virtauskokemus."

Hyvin suunniteltu peli pitää pelaajan tehokkaasti flow -tilassa. Pelien koukuttavuuden mekanismeihin viittasin jo aiemmassa postauksessani "Tulevaisuuden koulu", jossa kerroin tulevaisuustutkija Ilkka Halavan ajatuksia siitä, mitä peleistä voitaisiin suoraan siirtää työelämään.

Omassa koulussamme on viimeisten viikkojen aikana myös nostettu pelillisyyttä esille. Puhuimme asiasta mm. viime tiistain vesossa. Monet luokat ovat kokeilleet innolla KuumaTVT -hankkeen yhteydessä tuotettua oppimispeliä Saarella, jonka tarkoituksena on kehittää pelaajien yhteistyötaitoja. Noora Malkavaaran 4C -luokassa on menestyksellä kokeiltu luokan omaa rahayksikköä, masua. Nooran postauksen aiheesta löydät täältä. Olen lisäksi monistanut opettajainhuoneen pöydälle muutaman nipun Sonja Ängeslevän erinomaista julkaisua Oppimispelit, pelimäiset rakenteet ja kaupalliset pelit opetuksessa. Kaiken kukkuraksi tein eilen vielä pienen opetusvideon Kahootista. Olen käyttänyt hyvällä menestyksellä Kahootia monen luokan kanssa. Eilen myös Eeva Tanttinen(2B) kertoi kokeilleensa Kahootia oppilaiden kanssa. Jos kiinnostuksesi heräsi, katso oheinen video ja vie oppilaasi pelimaailmaan ja flow -tilaan.

Visuaalisuus vahvisti oppimista

Kirjoitin edellisen postauksen siitä, kuinka kokeilin iPadin valkotauluappsin mahdollisuuksia historian kokeeseen kertaamisessa. Tein yksinkertaisen kertausvideon, johon olin koonnut reiluun kahdeksaan minuuttiin koealueen keskeisimmät asiat. Videosta voi olla montaa mieltä. Sitä voisi varmasti vielä paljonkin kehittää erityisesti visuaalisuuden osalta, mutta temppu selvästi toimi.

5. luokan historia on aina jokseenkin haasteellinen oppilaille. Historia on oppiaineena uusi, melko työläs luettava ja aineksessa on paljon sellaisia asioita, joita ei muissa aineissa tule vastaan. Historia edellyttää myös kausaalisuhteiden ymmärtämistä. Listaa voisi jatkaa pitkäänkin.

Olemme tämän vuoden aikana opiskelleet historiaa monella eri tavalla. Teimme aluksi pienimuotoisen historiallisen tutkimuksen ja pyrimme selvittämään Tollundin miehen arvoituksen. Oppilaat saivat vihjeitä pienissä erissä ja joutuivat tekemään niistä päätelmiä. Mitä suoruumiille oli tapahtunut? Työ lähenteli televisiosarja CSI:n legendaaristen rikospaikkatutkijoiden työtä. Oppilaat pitivät tehtävästä.

Sen jälkeen tutustuimme antiikin Kreikkaan varsin perinteisin menetelmin. Opetus oli välillä liiankin opettajakeskeistä, muistiinpanoja tehtiin ja oppilaat saivat perinteisiä kotitehtäviä. Koe ei mennyt erityisen hyvin juuri keneltäkään. Syitä voi olla monia. Oppiaine ja opiskelutekniikka oli tietenkin uusi. Oli vaikea hahmottaa, mikä on keskeistä ja mikä ei.

En lannistunut, vaan muutin suunnitelmaa. Kokeilin seuraavaksi itsenäistä projektityötä. Aiheena oli antiikin Rooma. Annoin tarkat ohjeet oman projektin sisällölle sisällysluetteloa myöten. Myös työn ulkoasusta, lähdemerkinnöistä jne. annettiin tarkat ohjeet. Kuvat piti piirtää itse. Valmiita nettikuvia ei saanut käyttää tekijänoikeussyistä. Suorat lainaukset piti merkitä lainausmerkeillä. Tarkoitus oli muokata tietoa ja tuottaa omaa tekstiä. Työ oli vaativa ja siihen olikin varattu 1½ kuukautta. Työn tulokset yllättivät. Suurin osa paransi menestystään edelliseen kokeeseen verrattuna huimasti. Oppilaat myös kokivat oppineensa paljon tekiessään tutkielmiaan. En pitänyt erillistä koetta. Se olisi ollut tarpeetonta. Tosin olisi ollut erittäin kiinnostavaa tietää, mitä oppilaat olisivat saaneet numeroiksi kokeesta ihan pelkän projektin tekemisen perusteella. Uskon, että arvosanat olisivat olleet parempia kuin edellisessä kokeessa.

Seuraava jakso käsitteli aikaa Rooman hajoamisesta keskiajan alkuun. Jakso oli melko lyhyt, mutta asiaa oli silti melko paljon. Olin muutaman tunnin poissa ja opetuksesta vastasi sijainen. Olin hieman epävarma, mitä oppilaille oli jäänyt mieleen, koska en ollut itse ollut opettamassa koko jaksoa. Päätin tehdä pienen kertausvideon. Korjasin kokeet viikonloppuna. Tulokset olivat erittäin rohkaisevia. Visuaalisuus oli selvästi vahvistanut oppimista. Oppilaat osasivat erittäin hyvin kuvata jopa haasteelisia syy - seuraussuhteita esim. koskien kansainvaelluksia.

Tämä ei varmasti jäänyt viimeiseksi videoksi. Videosukupolvi on tottunut oppimaan asioita televisiosta, You Tubesta jne. Video näytti voimansa. Oppilaat antoivat varauksetta hyvää palautetta videon kautta opiskelusta. Se on heidän tapansa. Visuaalisuus. Video. Liikkuva kuva. Itsekin opin melkoisesti videota tehdessäni. Videon voit katsoa edellisestä postauksestani.