Tervetuloa, uudet ekaluokkalaiset!

Tänään oli jännittävä päivä -sekä n. 70 uudelle ekaluokkalaiselle että myös heidän opettajilleen ja vanhemmilleen. Pidimme koulussamme ensi vuoden ekaluokkalaisten tutustumispäivän ja illalla vanhemmille vanhempainillan. Ilmassa oli suuren urheilujuhlan tuntua päivällä kun uudet ekaluokkalaiset alkoivat kokoontua klo 12.30 koulumme pihalle. Osa tuli päiväkotiryhmiensä mukana ja osa vanhempiensa kanssa.

Luokkajaot jäivät tänä vuonna poikkeuksellisen viime tippaan, kun tänäänkin vielä tehtiin muutamia muutoksia luokkien koostumuksiin. Ilmoittautuminen kouluun tapahtui ensimmäistä kertaa Kirkkonummella tänä keväänä sähköisesti ja kaikki eivät olleet huomanneet merkitä kaveritoiveitaan ilmoittautumislomakkeeseen. Onneksi hyvällä yhteistyöllä päiväkotien kanssa luokista saatiin lopulta oikein hyvät kokonaisuudet. Ainakin toivon niin.

Luokkien muodostaminen on iso urakka, jossa täytyy huomioida hyvin monenlaisia asioita. Lasten näkökulmasta tietenkin kaverit ovat tärkeimpiä ja tietenkin pyrimmekin aina järjestämään jokaiselle edes yhden tutun kaverin samalle luokalle. Koulun näkökulmasta luokkien muodostaminen on myös ryhmädynamiikkaa, pedagogiikkaa, logistiikkaa (kuljetukset) jne. Tämän päivän luokista ei tullut kuin yksi muutospyyntö ja se oli täysin aiheellinen ja minun virheeni. Onneksi virhe oli helppo korjata.

Oli ilo huomata taas kerran, miten ammattitaitoisesti ekaluokkien opettajat ottivat pienet tulevat koululaiset vastaan. Olen tavattoman ylpeä tänäkin vuonna ykkösluokkien tiimistämme. Oma linjani on aina ollut se, että ensimmäisille luokille laitetaan aina pätevät ja vakinaiset opettajat, jos se suinkin vain on mahdollista. Niin toimimme tänäkin vuonna. Koulutielle täytyy saada hyvä startti. Se tukee koko oppimispolkua pitkälle jatko-opintoihin saakka. Vai voitko väittää, ettet muistaisi omaa ykkösluokan opettajaasi?

Illan vanhempainillassa pidin ensin n. puolen tunnin oman esityksen, jossa kävin läpi koulun tiettyjä tärkeitä toimintoja: kodin ja koulun välistä yhteistyötä, oppilashuoltoa ja mm. kiusaamisen vastaista työtä. Kaikkein tärkeimpänä viestinä halusin kuitenkin välittää sen, että onnellinen koululainen myös oppii parhaiten. Parasta, mitä äiti ja isä voivat lapselleen antaa on aikaa, huolenpitoa ja rakkautta. Pienen koululaisen elämässä moni asia muuttuu ja kouluun tulo on iso askel itsenäisyyteen. Lapsi saa omia tehtäviä, hänen täytyy kenties osata itse lähteä kotoa oikeaan aikaan, huolehtia välipalasta tms. Ei ole ihme jos hän on varsinkin syksyllä kovinkin väsynyt. Ihme pikemminkin olisi, jos ei olisi väsynyt. Tästä syystä perusasioista huolehtiminen on äärimmäisen tärkeää: uni, ruoka ja riittävä ulkoilu ja liikunta. Niillä pärjää pitkälle.

Kävimme lopuksi vielä laaja-alaisen erityisopettajamme kanssa vierailemassa luokkien omissa vanhempainilloissa, jotka jatkuivat suoraan oman osuuteni jälkeen. Kerroimme hieman koulun tuen muodoista ja erityisopettajan työstä. Kaiken kaikkiaan itselleni jäi illasta tavattoman hyvä mieli. Ensimmäinen vuosi Vuorenmäen koulussa on ollut työntäyteinen ja moni asia on vielä kesken. Jopa moni sellainenkin asia, joka varmasti kaikilla mittareilla mitattuna, pitäisi olla jo valmis. Emme kuitenkaan elä valmiissa maailmassa ja monia asioita tehdään kovassa kiireessä. Siitä huolimatta oli tänään hienoa pysähtyä hetkeksi oleellisen äärelle -tätä työtä tehdään ihmisille. Tänään oli kohtaamisen vuoro. Kiitos kaikista kohtaamisista niin koulupäivän aikana lasten kanssa kuin illalla vanhempien kanssa.

"Hyvä koulu syntyy yhteisestä työstä!"