Kysyntää on -onko sanottavaa?

Viime päivinä olen saanut poikkeuksellisen paljon kyselyjä puhumaan erilaisiin tilaisuuksiin. Viimeinen pyyntö tuli tänään Opetushallituksesta, josta opetusneuvos Kristina Kaihari pyysi puhumaan 19.-20.3. Kansallisille peruskoulupäiville aiheesta Osallisuutta tukevan toimintakulttuurin luominen. Aihe on tärkeä. Pidän osallisuuden kokemusta koulussa tärkeänä. Omassakin koulussamme on jo heti perustettu oppilaskunta, aloitettu verso -toiminta ja ainakin puhuttu osallisuudesta. Kovin alussa vielä olemme ja paljon on varmasti vielä töitä.

Osallisuudesta olen kirjoittanut aiemminkin mm. Opetushallituksen julkaisuun. Tuon kirjoituksen keskeisin sanoma oli siinä, että osallisuus toteutuu vasta silloin kun me koulun aikuiset alamme aidosti luottaa siihen, että lapsissa on voima:

"Suurin este osallisuutta luovalle toimintakulttuurille on se, että asiassa edetään liian opettajajohtoisesti ja että oppilaisiin ei luoteta. Vain luottamusta osoittamalla, koulun aikuiset voivat saada aikaiseksi luottamusta tukevaa kulttuuria. On hyväksyttävä, että lapset ovat lapsia ja että toimintakulttuurin muutos vie aikansa. Meillä opettajilla on usein niin suuri tarve pitää kaikki langat omissa käsissämme, että unohdamme sen, miksi osallisuutta tukevaa toimintaa järjestetään. Siinä lapsi on toiminnan keskiössä, keskeneräisenäkin."

Edellinen puhujakysely tuli yllättävästä suunnasta. Helsingin Suomalainen Yhteiskoulu pitää Haikon kartanossa 20.4. perusopetuksen opettajille seminaarin, jossa pohditaan osaamisen jakamista. Olen omassa koulussamme alusta asti pitänyt ääntä siitä, että kaikki osaaminen täytyy olla kaikkien käytössä. Mielestäni omassa koulussamme onkin hyvä jakamisen ilmapiiri. Usein opettajainhuoneen pöydille kertyykin jonkun opettajan aloitteesta materiaalia erilaisista teemoista: sanomalehtiviikko, osallisuuden tukeminen, yhteistoiminnallinen oppiminen jne.

Erityisopetuksen tiimimme on myös ansiokkaasti laittanut osaamisensa yhteiseen jakoon. Neuvoja on aina ollut tarjolla kun niitä on kysynyt. Kummatkin erityisopettajat ovat myös osallistuneet monenlaisiin neuvotteluihin ja asiakirjojen laadintaan ihan yli omien toimenkuviensa. Samoin koulumme oppimisryhmät toimivat hyvin avoimesti ja joustavasti jne. jne. Kaikki tämä kertoo siitä, että yhdessä halutaan toimia lapsen parhaaksi parhaalla mahdollisella tavalla. Olen siitä tavattoman ylpeä.

Ensi viikolla olen menossa 15.3. puhumaan Palmenian rehtorin työhön valmistavaan koulutukseen pedagogisesta johtamisesta. Tai ehkei pitäisi puhua puhumisesta. Menen ennemminkin alustamaan keskustelua ja pitämään eräänlaista työpajaa aiheesta. Aihe on erityisen tärkeä ja innostava. Nykykoulussa kun pedagogiselle johtamiselle jää yhä vain vähemmän aikaa kaiken ylimääräisen työn keskellä. Rehtorien kalenterit täyttyvät mitä moninaisimmista tehtävistä aina kiinteistönhuollosta erilaisiin hallintoasioihin. Monesti tuntuu, että sille kaikkein keskeisimmälle asialle, pedagogialle, jää aivan liian vähän aikaa.

Lopulta vielä huhtikuun ITK -päiville pitäisi mennä puhumaan mediakasvatuksen mahdollisuuksista osallisuuden tukemisessa. Osallistuin syksyllä Opetushallituksen aihetta käsittelevään työryhmään. Kirjoitin aiheesta tässä blogissakin.

Monenlaista asiaa pitäisi suoltaa. Eräs kollegani kysyikin minulta tänään, onko minulla oikeasti noista kaikista aiheista jotain annettavaa? Se jää nähtäväksi. Toivottavasti on. Mikään ei ole niin piinallista kuin istua seminaarissa, jossa joku puhuu jostain aiheesta lämpimikseen. Yritän välttää sitä.

Sanomalehtiviikko -NYT!

Nyt alkava viikko on jälleen vuotuinen koulujen sanomalehtiviikko. Lehtitalot tarjoavat omia lehtiään kouluille ilmaiseksi käyttöön. Omaan kouluumme Helsingin Sanomat tulee muutenkin ympäri vuoden päivittäin. Sanomalehtiviikon on kuitenkin tarkoitus tuoda sanomalehdet jokaiseen luokkaan viikon ajaksi. Sanomalehtien liitto on tehnyt paljon valmista materiaalia koulujen opetuksen tueksi. Monilla kustantajilla on myös omaa materiaalia.

Vuorenmäen kouluun on tilattu 150 Hesaria ensi viikon jokaiselle päivälle. Samoin saamme omaa paikallislehteämme Länsiväylää ja Kirkkonummen Sanomia. Pidän itse tärkeänä sitä, että nuoret oppivat tuntemaan muitakin sanomalehtiä kuin Helsingin Sanomat, joka täällä etelässä ainakin on selkeä valtalehti. Jos väittää tietävänsä, millainen on sanomalehti ja on lukenut vain Hesaria, on se suunnilleen sama, kuin sanoisi tietävänsä millainen maa on Yhdysvallat ja olisi käynyt vain Los Angelesissa tai New Yorkissa. New York on New York ja perusamerikka on jotain ihan muuta. Sama on Hesarinkin kohdalla. Se on poikkeuksellinen lehti Suomessa.

Miksi sanomalehtien lukeminen sitten on niin tärkeää. Syitä voidaan varmasti keksiä moniakin, mutta yksi kaikkein keskeisimpiä syitä varmasti on se, että yhä nopeutuvan tietotulvan aikana sanomalehdet ovat edelleen tärkeä uutistiedon syventäjä. On tärkeää, että aktiivinen kansalainen saa uutisille myös laajemman taustoituksen kuin, mihin muutaman minuutin uutislähetykset televisiossa tai radiossa pystyvät. Ilmiöt harvoin ovat yksiselitteisiä. Sanomalehdestä voi rauhassa lukea vaikeaakin asiaa, kerrata ja hakea uusia näkökulmia.

Tutkimusten mukaan sanomalehtien lukemisella on myös yhteys koulumenestykseen. Jyväskylän yliopiston tutkimus Sanomalehden lukemisaktiivisuus ja lukutaito kertoo, että aktiivisten sanomalehden lukijoiden ja passiivisten lukijoiden välinen ero lukutaidossa on n. 1,5 vuotta. Luku tuntuu huimalta, mutta paha on vastaankaan väittää. Tähän voisi lähinnä lainata Jörn Donnerin legendaarista sitaattia: "Lukeminen kannattaa aina."

ps. Itse heräsin ajatukseen hieman myöhässä, mutta ehtisiköhän koulun iPadeille vielä ladata muutaman sanomalehden ensi viikoksi. Nuorten sanomalehden lukeminen kun on yhä enenevässä määrin siirtymässä verkkoon.

Yhdessä oppien, yhdessä eläen

Vuorenmäen oppimiskeskus on jo lähtökohdiltaan suunniteltu tukemaan lapsen yhtenäistä oppimispolkua. Ajatus päiväkodin, esikoulun ja koulun toimimisesta saman katon alla pyrkii osaltaan tukemaan tätä tavoitetta -lapsen siirtymä eskarista kouluun olisi mahdollisimman sujuva.

Me, kasvatusvastuulliset, Vuorenmäessä taas pyrimme monin eri tavoin kehittämään sellaisia toimintoja päiväkodin ja koulun välille, että "silta" (kuten päiväkodin henkilökunta kutsuu käytävää koulun ja päiväkodin välillä) olisi mahdollisimman turvallinen kulkea. Käytännössä tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että jo päiväkodissa aloitetaan tiettyjä toimintoja, jotka voivat sujuvasti jatkua koulun puolella. Tällaisia ovat esim. oppilaskuntatyö, mediakasvatus jne.

Vuorenmäen oppimiskeskuksessa oppilaskunnan hallituksessa on edustajia jo eskarista. YK:n lasten oikeuksien yleissopimuksen hengen mukaisesti lasta kuullaan päätöksenteossa hänen ikätasoaan vastaavalla tavalla. Oppilaskuntatyö on oiva tapa oppia, mitä on edustuksellinen demokratia? Vuorenmäessä demokratiakasvatus alkaa jo päiväkodista.

Myös mediakasvatus alkaa päiväkodista. Kirkkonummi on jo pitkään ollut edelläkävijä kuntana, mitä tulee päiväkoti-ikäisten mediakasvatukseen. Kirkkonummella kehitetty MEDIALEIKKI sai usean vuoden ajan Opetushallituksen tukea. Nyt tuo malli on laajassa käytössä muuallakin Suomessa. Meillä koulun puolella on tässä varmasti päiväkotilaisilta oppimista. Odotamme yhteisiä hankkeita innolla. Niitä onkin jo vireillä...

Tänään ilmoitin koulun mukaan WWF:n Earth Hour -ilmastokampanjaan. Laitoin haasteen myös päiväkodille, joka otti heti haasteen vastaan. Vuorenmäen oppimiskeskuksesta siis sammuvat valot virallista Earth Hour -lauantaita edeltävällä viikolla. Tarkoitus on tempauksen hengen mukaisesti sammuttaa valot tunnin ajaksi koko talosta. Earth Hour on pienestä purosta lähtenyt suuri virta. Ensimmäinen Earth Hour oli vain yhden kaupungin tempaus. Tänä vuonna mukana on jo yli 130 maata!



Earth Hour on mukava kampanja, johon myös kodit voivat liittyä mukaan. Oikea Earth Hour on lauantai 31.3. klo 20.30-21.30 Suomen aikaa. Monet ihmiset ympäri maailman järjestävät silloin kodeissa monenlaisia kynttiläjuhlia tms. Ystävät kerääntyvät yhteen jakamaan meitä kaikkia koskettavaa asiaa -yhdessä eläen. Ei hassumpi idea.

Millainen mediakasvatus tukee osallisuutta?

Sain muutama viikko sitten kutsun Opetushallituksen työryhmään, jonka tarkoitus on pohtia osallistavaa tai osallisuutta tukevaa mediakasvatusta. Työryhmän vetäjinä toimivat Pirjo Sinko, Kristina Kaihari ja Ritva Järvinen Opetushallituksesta. Meitä ryhmäläisiä oli sitten pyydetty erilaisten projektien tiimoilta. Tapaamisessa oli hieman "vanha jengi koolla taas" -tyyppistä nostalgiaa. Monet meistä olimme olleet aiemminkin ristiin samoissa työryhmissä.

Hauska erikoisuus oli, että Kirkkonummelta oli peräti kolme edustajaa. Päivähoidon suunnittelija Tarja Kotamäki sivistyskeskuksesta oli ryhmässä medialeikin asiantuntijana. Kirkkonummi on medialeikin uranuurtajia erityisesti varhaiskasvatuksen saralla. Toisena oli Leena Pentikäinen Kirkkonummen kuvataidekoulusta. Leena taas on ollut tuottamassa mm. Mediametkaa -materiaaleja sekä Kulkuri -äidinkielen kirjasarjan medialisämateriaalia. Minä olin sitten tuo kolmas kirkkonummelaismediakasvattaja. Omaan historiaani kuuluu paitsi mediakasvatuspainotteisen koulun johtaminen Vihdissä, myös mm. Kerhokeskuksen mediakasvatusmateriaalien tuottamista. Ryhmän muutkin jäsenet olivat kovia alan osaajia mm. vuoden mediakasvattajaksikin valittu Lea Olli.

Aloitimme pohtimalla, mitä tuo osallisuutta tukeva mediakasvatus oikein pitää sisällään? Millaisia osallistavan mediakasvatuksen käytänteitä olimme itse kukin jo kouluillamme käyttäneet? Miksi osallistavaa mediakasvatusta tulisi nyt vahvistaa toimintaohjelmalla? Keskustelu oli vilkasta.

Itse miellän asian jotenkin niin, että mediakasvatus on nyt jo juurtunut suomalaiseen koulutusjärjestelmään. Nyt on aika ottaa askelia eteenpäin. Enää ei ainoastaan mediakasvateta mediakasvatuksen itsensä takia. Nyt mediakasvatus on myös väline saavuttaa muita tavoitteita.

Oppilaan osallisuuden tukeminen lähtee YK:n lapsen oikeuksien sopimuksesta. Osallisuus on yksi tämän päivän megatrendeistä. Aihe on huomioitu jopa tuoreessa hallitusohjelmassa. Omassa koulussammekin olemme valinneet tuon oppilaan osallisuuden tukemisen yhdeksi tärkeimmistä tavoitteistamme. Oppilasta pyritään kuulemaan ja tukemaan hänen oikeuttaan osallistua häntä koskevaan päätöksentekoon.

Sain itse tehtäväkseni kirjoittaa visioita oppilaskuntatyöstä osallistavan mediakasvatuksen keinoin. Aihe on haastava ja innostava. Oppilaskuntatyö on alakouluissa vielä nuorta ja uusia välineitä kaivataan, jotta demokratiakasvatus kouluissa edelleen kehittyy. Aika usein oppilaskuntatyö on kouluissa muutenkin aktiivisten toimijoiden "erityisoikeus". Voisiko verkko tarjota jotain muidenkin osallisuutta tukevaa? Miten myös muut kuin oppilaskunnan hallituksen jäsenet osallistettaisiin työhön mukaan median keinoin?

Uskon, että tämä prosessi tulee tukemaan myös Vuorenmäen koulun toimintaa. Oman koulumme prosessi on vasta alullaan. Kontaktit alan muihin toimijoihin tuovat aina uutta ajateltavaa ja vauhdittavat siten myös omia suunnitelmiamme.