Joulujuhlapuhe

Syksy on vierähtänyt niin nopeasti, että blogiini ei ole elokuun jälkeen ilmestynyt mitään. Lukijoita näyttää tilastosta päätellen silti olevan. Kiitos siitä. Kuulinpa, että blogiani oli jopa siteerattu jossakin Radio Suomi Popin kouluruokakeskustelussa.

Tänään oli juhlan aika. Oppilaat ja opettajat ovat aina Vuorenmäen koulussa tehneet kaikki töitä yhteisen juhlan eteen. Tämä on ollut meillä johtava periaate. Mahdollisimman monen pitää päästä esiintymään ja kaikkien pitää tuntea osallisuutta juhlaan. Oppilaan pitää saada tuntea, että juhla on myös hänen aikaansaannoksensa. Taas kerran oli niin. Lavalla nähtiin mitä valloittavampia esityksiä.

Teemana oli kansainvälisyys. Sibeliuksen 150 -vuotisjuhlia meillä on juhlittu jo niin moneen otteeseen, että päätimme nyt ottaa toisen ajankohtaisen teeman. Juhlapuheessani perustelin hieman sitä, miksi näin.

Juhlapuheeni myötä, toivotan kaikille blogini lukijoille rauhallista joulunaikaa!

"Hyvä juhlayleisö,

Juhlamme teemaksi valikoitunut kansainvälisyys on tällä hetkellä ajankohtaisempi teema kuin osasimme ehkä edes aavistaa. Eurooppa elää ennenäkemätöntä muuttoliikkeen aikaa –eräänlaista uutta kansainvaellusten aikaa.

Maailman kansainvälistyminen vaatii uudenlaisia maailmankansalaisen taitoja. Ensi elokuussa käyttöön otettavien uusien opetussuunnitelmien kohdalla se näkyy erityisesti laaja-alaisen osaamisen kohdalla. Kulttuurinen osaaminen, vuorovaikutus ja ilmaisu on valikoitunut omaksi teemakseen, joka tulee ottaa huomioon kaikessa opetuksessa. Kansainvälistyminen näkyy myös perusopetuksen arvopohjassa. Kulttuurinen moninaisuus nähdään vahvasti rikkautena.

OPS2016 –perustetekstissä sanotaan mm. 

”Opetus tukee oppilaiden oman kulttuuri-identiteetin rakentumista ja kasvua aktiivisiksi toimijoiksi omassa kulttuurissaan ja yhteisössään sekä kiinnostusta muita kulttuureita kohtaan. Samalla opetus vahvistaa luovuutta ja kulttuurisen moninaisuuden kunnioitusta, edistää vuorovaikutusta kulttuurien sisällä ja niiden välillä ja luo siten pohjaa kulttuurisesti kestävälle kehitykselle.”

Kansainvälistyminen nostaa myös aivan uudella tavalla monien oppiaineiden merkitystä. Emme voi ymmärtää nykyisyyttä jos emme tunne menneisyyttä. Emme voi käydä keskustelua vieraiden kulttuurien kanssa jos emme tunne omaa kulttuuriperintöämme. Emme voi ymmärtää toisten kulttuurien tapoja toimia, jos emme tunne heidän katsomuksellisia traditioitaan. Emme voi käydä keskustelua muiden kieliryhmien edustajien kanssa jos emme hallitse kieliä. Lista on loputon.

Vuorenmäen koulun oppilaat, pääsette elämään sellaista maailman aikaa, jolloin sosiaalinen media ja internet ovat kutistaneet maailmaa kuvainnollisesti. Viestit eivät enää kulje vain jonkun viemänä vaan voimme olla yhteydessä toiselle puolelle maapalloa vain napin painalluksella – jopa saada ajantasaista kuvaakin sieltä.

Otetaan yhdessä maailma haltuun. Tehdään kansainvälistymisestä niin koulussa, Suomessa kuin koko maailmankin tasolla suuri seikkailu.

Lopuksi haluan vielä kiittää teitä huoltajia siitä, että olette uskoneet kaikkein kalleimpanne meidän seikkailuumme mukaan. Kiitän teitä oppilaita siitä, että olette jälleen kerran tehneet koko syksyn valtavasti töitä ja olleet avoimia ja rohkeita uusille asioille. Sillä tavoin oppii.

Vielä haluan kiittää koko Vuorenmäen koulun mahtavaa henkilökuntaa, joka on tehnyt erinomaista työtä kovien haasteiden kanssa. Samalla huolehtien opetuksesta ja kasvatuksesta ja pitäen myös katseen tiukasti tulevaisuudessa kun olemme yhdessä tehneet opetussuunnitelmaa 2016.

Kaikille teille haluan toivottaa rauhallista ja levollista joulua."

Maailmankansalaisuudesta Kiasmassa

Sain kesällä kutsun ulkoministeriön kehitysosastolta puhumaan maailmankansalaisuudesta Helsingin Modernin taiteen museoon, Kiasmaan. Tänään oli sitten tuo ARS11 -näyttelyn opeinfon vuoro. Paikalla oli ehkä 100 innokasta opettajaa ja kaksi alustajaa. Info liittyi afrikkalaiseen taiteeseen liittyvään ARS11 -näyttelyyn.

Tilaisuuden ensimmäinen alustaja oli kulttuuriantropologi Annika Teppo, joka esitteli omaa työkenttäänsä, Etelä-Afrikkaa. Hän kertoi mielenkiintoisesti apartheidin historiasta ja siitä, kuinka apartheidin jälkeisessä muutoksessa on syntynyt myös täysin uusi yhteiskuntaluokka, köyhät valkoiset. Heistä juuri kukaan ei puhu, sillä valkoiset ovat yhä huonossa maineessa Etelä-Afrikassa. Annika Teppo sen sijaan tekee työtänsä juuri heidän parissaan.

Oma osuuteni keskittyi maailmankansalaiseksi kasvattamiseen. En ole ihan varma, voiko maailmankansalaiseksi aktiivisesti kasvattaa, mutta maailmankansalaisuuden elementtejä voi kyllä aktiivisesti tukea.

Maailmankansalaisen kompetensseihin kuuluvat mm. maailmankansalaisen etiikka, kestävä elämäntapa, aktiivinen kansalaisuus ja interkulttuurinen osaaminen. Viimeinen kompetenssi korostuu monikulttuurisessa maailmassa. Enää ei riitä pelkkä tieto muista kulttuureista vaan interkulttuurisen osaamisen alueelle kuuluu syvempi ymmärrys ja mahdollisuus aitoon dialogiin kulttuuritaustaltaan erilaisten ihmisten kanssa.

Tulevaisuuden tekijät maailmankansalaisuus

View more presentations from Esa Kukkasniemi

Oman esitykseni keskeinen väittämä oli se, että maailmankansalaisuus ei toteudu ainoastaan suhteessa muuhun maailmaan vaan myös suhteessa omaan lähiympäristöön, omaan lähipiiriin: perheeseen, sukuun jne. Kun ihmisellä on "vahvat juuret", hänellä on varmempi pohja avata sisimpänsä maailmalle. Hän voi aidosti tutustua ja suostua dialogiin muiden kulttuurien kanssa, kun ei tarvitse pelätä menettävänsä omaa identiteettiään.

Väitteeni herätti oletetusti myös vastustusta tai vähintäänkin kysymyksiä -olihan paikalla valtava määrä juuri helsinkiläisiä opettajia, jotka joutuvat päivittäin monikulttuurisuuden ja interkulttuuristen taitojen kanssa tekemisiin. Peruskysymys olikin, miten tämä väite sopii niihin ihmisiin, joiden vanhemmat tulevat jostain ulkomailta, mutta, jotka itse ovat syntyneet Suomessa?

En näkisi väitettä juurista niin selkeästi maantieteellisestä näkökulmasta. Oleellista kai on, että ihminen tuntee itsensä ja tuntee sen kulttuurin tai ne kulttuuriset taustat, josta hänen elämänsä ponnistaa. On vaikea käydä avointa dialogia toisen kanssa, jos ei tiedä oikein, millainen on oma arvomaailma? Tuon pohjan voi tietysti yhtä hyvin luoda perheen traditio, suku, yhteisö jne. Keskustelu kävi vilkkaana ja rönsyili välillä ehkä liikaakin. Aihe on kuitenkin tärkeä ja keskustelun arvoinen.

Oleellista kuitenkin on, että nyky-yhteiskunta on yhä kasvavassa määrin monikulttuurinen. Meidän jokaisen tulee omata taitoja, joiden avulla pystymme avoimin mielin kohtaamaan meille tuntemattomampia kulttuureja. Karuimpia esimerkkejä näiden taitojen puutteesta ovat erilaiset rodulliset ristiriidat ja mellakat. Monikulttuurisuus on suuri rikkaus -rikkaus joka kasvaa kun suhtautuu maailmaan kiinnostunein ja avoimin mielin.