Ritarit videolla

Kuten jo aiemmin olen kirjoittanut, meitä rehtoreita kiikutetaan vähän väliä jos jonkinlaisiin koulutuksiin ja kokouksiin. Toiset ovat ihan hyödyllisiäkin. Osan jättäisi suosiolla väliin. Hankalaksi valinnan tekee, kun koskaan ei etukäteen tiedä, mikä koulutuksen/kokouksen anti on. Tänä syksynä on tuntunut siltä, että näitä koulutusvelvoitteita on ollut ennätysmäisen paljon.

Turhien koulutusten ja kokousten ongelmana ei ole ainoastaan se, että omat hallinnolliset työt kasautuvat, vaan myös se, että olen melko usein poissa opetuksesta. Minulla on kuitenkin 10 tuntia viikossa opetusta. Tänä syksynä jostakin syystä monet menot ovat sijoittuneet loppuviikkoon. Usein ovat jääneet pitämätää samojen luokkien tunnit. Onhan siellä sijainen luokassa, mutta ei se ole sama, vaikka hyvä sijainen yleensä onkin.

Eilen illalla sain päähäni, että jotain kivaa pitäisi keksiä 6C:n historian ryhmälle, jolle en ole montaa tuntia ehtinyt tänä syksynä pitää. Koin huonoa omaa tuntoa ja päätin keksiä jotain kivaa tälle päivälle. Aiheena oli ritarit. Mahtava teema, ajattelin. Kävin ryöstöretkellä poikani huoneessa ja vein IKEA -kassillisen hänen lelujaan ja kirjojaan. Isovanhemmat ovat aikanaan keränneet hänelle mielettömän hienoa Schleich -merkkistä linnaa. Tuon linnan pakkasin kassiin ja ritarit myös hevosineen ja tykötarpeineen.

Ideani oli, että teemme iPadin EduCreations -työkalulla videon ritareista. Oikeastaan ideani ei ollut Power Pointia kummempi, mutta iPad houkutti yksinkertaisuudellaan. Samalla työkalulla saisi sekä kuvat, että tekstin ja tuon kaiken videoksi. Kuutoset ostivat ideani muitta mutkitta ja ryhdyimme toimeen. Tein pikaisen luokan jakamisen ryhmiin ja annoin ryhmille tehtävät. Jokainen ryhmä teki ranskalaisin viiruin pienet muistiinpanot jostain aiheesta. Yhdessä nuo muistiinpanot muodostivat oheisen videon pohjan.

Hauskinta oppilaista oli tietysti linnalla ja ritareilla leikkiminen. Poikia ei meinannut saada irti leluista millään. Kumin palaset lentelivät katapulteilla, kun videota tehtiin. Lopputulos on kuitenkin mielestäni varsin hyvä, ottaen huomioon, että aikaa kului n. 60 minuuttia! Oppilaat toimivat ryhmissä hyvin ja saivat kaikki omat tehtävänsä hoidettua. Ilman heidän kovaa työtään video ei olisi valmistunut. Itse nimittäin toimin lähinnä teknisenä neuvonantajana. Video on pakko "äänittää" EduCreationsilla, sikäli äänetön video olisi kannattanut tehdä Power Pointtina, mutta nyt säästimme kuvien lataamiseen kuluvan ajan, siksi video hieman suhisee ;-)

Kännykät ja oppiminen

Alppilan koulun tapaus on kirvoittanut keskustelua kännyköiden käytöstä koulussa. Opettaja -lehden lukijapalstalla on nyt jo muutamana viikkona ollut kirjoituksia siitä, kuinka kännykät tulisi koulussa kieltää. Keskustelun aloitti ylivieskalainen luokanopettaja Timo Karjalainen, joka kertoi Kiviojan koulun kieltäneen kännyköiden päällä pitämisen koulussa. Perusteena oli mm. oppilaiden suojaaminen langattomien verkkojen säteilyltä. Viime perjantain lehdessä nurmijärveläinen kansanedustaja Jussi Niinistö (ps) komppasi Karjalaista ja kannatti kännykät koulussa kieltävän lain kirjaamista. Perusteena Niinistöllä oli kännykkäkiusaaminen ja työrauha. Kummallakin herralla perusteena on oppilaiden (ja opettajienkin) suojaaminen. Perusteet ovat oikein hyviä ja tärkeitä.

Twiittasin Twitterissä eilen Niinistön kirjoitukseen vievän linkin. Tuo yksittäinen twiitti kirvoitti erittäin vilkkaan keskustelun verkossa aiheesta. Mielipiteitä oli puolesta ja vastaan. Pääasiassa kannatettiin Niinistön näkemystä, jossa ehdotettiin lakiin kirjaamista muodossa "tarpeen niin vaatiessa". Katri Kytöpuu jatkoi keskustelua vielä omassa blogissaan.

Ylen uutisten verkkosivuilla julkaistiin pari päivää sitten myös uutinen aiheesta: Älypuhelin muuttuu kielletystä lelusta oppimisvälineeksi kouluissa. Maailma muuttuu kovaa vauhtia, halusimme sitä tai emme. Ratkaisu ei voi olla se, että koulu rimpuilee vastaan väistämätöntä ja työntää päänsä pensaaseen. Koulun tulisi tässä tilanteessa mielestäni elää ajassa ja nähdä kehitys mahdollisuutena. Minun on vaikea ajatella kovin montaa perustelua sille, miksi se ei olisi mahdollisuus. Jos lähes jokaisella alakoululaisellakin on taskussaan pääsy kaikkeen maailman tietoon, onko se paha asia?

Oppiminen on uusien opetussuunnitelmien kautta muuttumassa yhä enemmän kohti taitoja, erilaisia kompetensseja. Tällaisia ovat mm. 1) ajattelun taidot 2) työskentelyn ja vuorovaikutuksen taidot 3) käden ja ilmaisun taidot 4) osallistumisen ja vaikuttamisen taidot ja 5) itsetuntemuksen ja vastuullisuuden taidot. Melbourne yliopiston ACT21S -hankkeessa nuo taidot on tiivistetty neljään luokkaan 1) Ways of Thinking 2) Ways of Working 3) Tools for Working ja 4) Skills for Living in the World.

Tuo ihmeellinen älypuhelin ja muu mobiiliteknologia on vienyt maailman tilanteeseen, jossa on aivan turha opetella ulkoa Suomenlahteen laskevien jokien nimiä jos ne on saatavissa muutamassa sekunnissa selville puhelimella. Olennaisempaa on ymmärtää esim. se, mikä merkitys noilla samoilla joilla on suomalaisille vaikkapa energiateollisuuden kannalta tai miten jokien valjastaminen vaikuttaa ympäristöön tai miten yleensä jatkuva taloudellinen kasvu ja energiantarve vaikuttaa jne. Opettajan on turha kysyä asioita, jotka voi googlata hetkessä. Nykymaailmassa oikeiden/oleellisten kysymysten tekeminen nouseekin jo merkittävämmäksi taidoksi kuin oikeiden vastausten antaminen.

Edellä kuvaamieni kompetenssien saavuttaminen voi hyvinkin mahdollistua puhelimen avulla. Jos opettaja ei kysykään enää googlattavia asioita, ajattelun taidot kehittyvät varmasti. Parhaimmillaan myös työskentelyn, yhteistyön ja vuorovaikutuksen taidot kehittyvät jos oikeita vastauksia voidaan tuottaa yhteisöllisesti esim. tutkivan verkko-oppimisen kautta. Englannin kielinen "tools for working" on usein käännetty myös työvälineiden käyttötaidot. Muuttuvassa maailmassa on tärkeää, että osataan käyttää niitä välineitä, jotka mahdollistavat parhaan lopputuloksen. Joskus se voi olla älypuhelin.

Osallistumisen ja vaikuttamisen taitoja voidaan myös opiskella helposti puhelimen ja erilaisten sosiaalisten yhteisöjen avulla. Sosiaalinen media on muuttanut maailmaa niin, että maailmaa muutetaan, ja jopa hallituksia kaadetaan, verkossa. Ja mm. edellisen lauseeni takia myös nuo itsetuntemuksen ja vastuullisuuden taidot ovat verkossa tärkeitä.

Puhelimen käyttö opetuksessa voi myös parhaimmillaan lisätä motivaatiota, oppilaan sitoutumista opittavaan asiaan, oppilaan osallisuuden kokemusta ja vuorovaikutusta oppimistapahtumaan. Tärkeimpänä kaikesta älypuhelin voi mahdollistaa menetelmät, jotka vievät fokuksen opettamisesta oppimiseen. Me opettajat (minä mukaan lukien), liian usein uskomme omaan kaikkivoipaisuuteemme ja kykyymme opettaa oppilaat fiksuiksi. Opettajajohtoisen opetuksen sijaan, älypuhelimen järkevä käyttö voi viedä opetusta oppijalähtöisiin menetelmiin.

Nykylasten tapa oppia ei enää välttämättä ole sama kuin se oli 70 -luvulla -kirjasta lukemalla. En tiedä oliko se silloinkaan tehokasta, mutta nykylasten lukutaito ei enää ole lineaarista. Nykylapset ovat tottuneet erilaisiin mediateksteihin, jollaiseksi lasketaan myös videot. Lastemme yleisimmin käytetty hakukone ei enää ole Google vaan You Tube. Kun halutaan oppia joku taito, etsitään video, jonka avulla sen voi oppia.

Olen ylpeä koulumme opettajista, joista moni on jo rohkeasti ottanut kännykät osaksi oppimista. Yksi on käyttänyt Todaysmeetia, toinen tehnyt oppimisvideoita puhelimella, kolmas keksinyt innovatiivisen tavan kerätä rasteja suunnistuksessa ottamalla kuva suunnistusparista rastilla ja neljäs on pyytänyt oppilaita kuvaamaan kevään merkkejä puhelimella ja lataamaan kuvat luokan kevätseurantablogiin.

Ymmärrän myös kriittiset kommentit. Ketä tahansa ärsyttää puhelimen käyttö väärässä tilanteessa tai se jos puhelin on taukoamatta käsissä. Tiedän, että tämä on äärimmäistä provosointia, enkä itsekään ole varma ajatuksen viisaudesta, mutta olen valmis myös pohtimaan sitä, voisiko tuo puhelimen räplääminen jopa edistää oppimista. Nykylapset ovat jatkuvasti online. Maailma vain on sellainen. Heidän aivonsa ovat tottuneet "moniajoon". Monelle oppilaalle on jo vuosia annettu joku "stressilelu" räplättäväksi, koska paikallaan istuminen on niin tuskallista ja tarve toiminnalle purkautuu "häiriökäyttäytymisenä". Jos puhelin voisikin korvata tuon "stressilelun" tai vielä paremmin, jos koulu voisikin muuttua siihen suuntaan, että oppimistapahtuma ei olisikaan niin staattinen ja yhdensuuntainen vaan puhelin voisi lisätä interaktiivisuutta Socrativen, Flingan jne. kaltaisten välineiden kautta.

Tiedän, että provosoin. Tiedän myös, että moneen kirjoitukseni asiaan on helppo lausua kritiikkiä. On helppo sanoa, että nykylasten levottomuus johtuu juuri em. asioista. Mutta jos rohkeutta on, pyytäisin kuitenkin uhraamaan hetken ihan aidolle pohdinnalle siitä, mitä älypuhelimen käyttö oppimisessa voisi mahdollistaa. On väistämätön tosiasia, että ylioppilaskirjoitukset sähköistyvät vuonna 2016. On väistämätöntä, että töitä tehdään yhä enemmän yhteisöllisesti verkossa. On väistämätöntä, että maailma on päivä päivältä mobiilimpi. Onko koululla varaa jättäytyä ulos? Vuorenmäen koululla ei ole! Siksi olemme kirjanneet järjestyssääntöihin mahdollisuuden opettajan luvalla käyttää puhelinta opiskeluvälineenä. Jos puhelin häiritsee oppimistilannetta, kehotan opettajiamme kieltämään puhelimen käytön siinä tilanteessa. Luotan sekä opettajiimme että oppilaisiimme ja uskon, että hyvällä yhteistyöllä selviämme näin mitättömästä asiasta ilman mitään uutta lakia.

jk: Aiheesta löytyy myös tuore Minna Cowellin pro gradu -tutkielma Opettajien käsityksiä mobiiliteknologian hyödyntämisestä perusopetuksessa.

jk2: Aihe jatkui myös pari päivää myöhemmin Jussi Niinistön Uuden Suomen blogissa.

Visuaalisuus vahvisti oppimista

Kirjoitin edellisen postauksen siitä, kuinka kokeilin iPadin valkotauluappsin mahdollisuuksia historian kokeeseen kertaamisessa. Tein yksinkertaisen kertausvideon, johon olin koonnut reiluun kahdeksaan minuuttiin koealueen keskeisimmät asiat. Videosta voi olla montaa mieltä. Sitä voisi varmasti vielä paljonkin kehittää erityisesti visuaalisuuden osalta, mutta temppu selvästi toimi.

5. luokan historia on aina jokseenkin haasteellinen oppilaille. Historia on oppiaineena uusi, melko työläs luettava ja aineksessa on paljon sellaisia asioita, joita ei muissa aineissa tule vastaan. Historia edellyttää myös kausaalisuhteiden ymmärtämistä. Listaa voisi jatkaa pitkäänkin.

Olemme tämän vuoden aikana opiskelleet historiaa monella eri tavalla. Teimme aluksi pienimuotoisen historiallisen tutkimuksen ja pyrimme selvittämään Tollundin miehen arvoituksen. Oppilaat saivat vihjeitä pienissä erissä ja joutuivat tekemään niistä päätelmiä. Mitä suoruumiille oli tapahtunut? Työ lähenteli televisiosarja CSI:n legendaaristen rikospaikkatutkijoiden työtä. Oppilaat pitivät tehtävästä.

Sen jälkeen tutustuimme antiikin Kreikkaan varsin perinteisin menetelmin. Opetus oli välillä liiankin opettajakeskeistä, muistiinpanoja tehtiin ja oppilaat saivat perinteisiä kotitehtäviä. Koe ei mennyt erityisen hyvin juuri keneltäkään. Syitä voi olla monia. Oppiaine ja opiskelutekniikka oli tietenkin uusi. Oli vaikea hahmottaa, mikä on keskeistä ja mikä ei.

En lannistunut, vaan muutin suunnitelmaa. Kokeilin seuraavaksi itsenäistä projektityötä. Aiheena oli antiikin Rooma. Annoin tarkat ohjeet oman projektin sisällölle sisällysluetteloa myöten. Myös työn ulkoasusta, lähdemerkinnöistä jne. annettiin tarkat ohjeet. Kuvat piti piirtää itse. Valmiita nettikuvia ei saanut käyttää tekijänoikeussyistä. Suorat lainaukset piti merkitä lainausmerkeillä. Tarkoitus oli muokata tietoa ja tuottaa omaa tekstiä. Työ oli vaativa ja siihen olikin varattu 1½ kuukautta. Työn tulokset yllättivät. Suurin osa paransi menestystään edelliseen kokeeseen verrattuna huimasti. Oppilaat myös kokivat oppineensa paljon tekiessään tutkielmiaan. En pitänyt erillistä koetta. Se olisi ollut tarpeetonta. Tosin olisi ollut erittäin kiinnostavaa tietää, mitä oppilaat olisivat saaneet numeroiksi kokeesta ihan pelkän projektin tekemisen perusteella. Uskon, että arvosanat olisivat olleet parempia kuin edellisessä kokeessa.

Seuraava jakso käsitteli aikaa Rooman hajoamisesta keskiajan alkuun. Jakso oli melko lyhyt, mutta asiaa oli silti melko paljon. Olin muutaman tunnin poissa ja opetuksesta vastasi sijainen. Olin hieman epävarma, mitä oppilaille oli jäänyt mieleen, koska en ollut itse ollut opettamassa koko jaksoa. Päätin tehdä pienen kertausvideon. Korjasin kokeet viikonloppuna. Tulokset olivat erittäin rohkaisevia. Visuaalisuus oli selvästi vahvistanut oppimista. Oppilaat osasivat erittäin hyvin kuvata jopa haasteelisia syy - seuraussuhteita esim. koskien kansainvaelluksia.

Tämä ei varmasti jäänyt viimeiseksi videoksi. Videosukupolvi on tottunut oppimaan asioita televisiosta, You Tubesta jne. Video näytti voimansa. Oppilaat antoivat varauksetta hyvää palautetta videon kautta opiskelusta. Se on heidän tapansa. Visuaalisuus. Video. Liikkuva kuva. Itsekin opin melkoisesti videota tehdessäni. Videon voit katsoa edellisestä postauksestani.