lauantai 20. elokuuta 2011

Mitä meiltä odotetaan? osa 2

Edellinen blogilastuni koski ympäröivän yhteiskunnan odotuksia koulua kohtaan. Nyt mennään hieman enemmän mikrotasolle.

Kirkkonummen kunta on laatinut kunta- ja palvelustrategian, joka määrittää oman kuntamme odotuksia ja tavoitteita. Strategia on laadittu niin, että jokaiselle kunnan tulosyksikölle on kirjattu vain muutamia tavoitteita. Ainoastaan keskeisimmät on siis kirjattu.

Sivistyskeskuksen kohdalta löytyvät esi- ja alkuopetuksen sekä perusopetuksen tavoitteet. Strategiassa puhutaan yhtenäisestä oppimispolusta ja pedagogisista oppimiskeskuksista. Lisäksi mainitaan tavoitteena, että jokainen alkuopetuksen oppilas voisi osallistua, perheen niin halutessa, aamu- ja iltapäivätoimintaan.

Tuo viimeinen tavoite on varsin haasteellinen. Meillä Vuorenmäessäkin iltapäivätoiminnassa on 43 lasta. Suurimman haasteen aiheuttavat tilat.

Jos kuitenkin hetki pysytään noissa muissa tavoitteissa. Yhtenäinen perusopetus on Veikkolassa toteutunut jo pitkään. Onhan Veikkolan koulu yhtenäinen peruskoulu, jossa on luokkia ensimmäisestä yhdeksänteen. Yhtenäisen oppimispolun visioon kuuluu myös ajatus esiopetuksen ja koulun yhteistyöstä. Veikkolan alueella on useita päiväkoteja melko hajallaan. Vuorenmäen kohdalla on nyt yksi päiväkoti tuotu saman katon alle uuden koulun kanssa. Koulun ja päiväkodin yhteistyölle on kovat odotukset. Vuoden 2012 syksyyn mennessä Vuorenmäessä pitäisi aloittaa yhtenäinen ns. alkuluokka. Olisiko se yhteinen eskari ja ekaluokka vai peräti eskari - tokaluokka, on vielä epäselvää. Mallia kehitellään parhaillaan. Tavoitteena olisi joka tapauksessa yhä entuudestaan madaltaa kynnystä esikoulun ja koulun välillä.

Yksi iso strateginen päämäärä on kokonaan kirjaamatta kunta- ja palvelustrategiaan. Kirkkonummella puhutaan hyvin voimakkaasti kasvatuskumppanuudesta kodin ja koulun välillä. Tämä on hieno tavoite. Koti ja koulu yhdessä, kumppaneina, jakaisivat vastuun lapsen kokonaisvaltaisesta kasvatuksesta. Toteutuakseen tämä edellyttää saumatonta yhteistyötä kodin ja koulun välillä. Se edellyttää molemminpuolista kunnioitusta ja arvostusta, toisen mielipiteiden kuuntelua ja toisen asemaan asettumista.

Parhaimmillaan kasvatuskumppanuus kuitenkin luo lapselle pohjan, jonka varaan hänen on hyvä ja turvallista rakentaa elämänsä. Hän tietää, että koti ja koulu jakavat samat tavoitteet ja tekevät yhteistyötä lapsen hyvän elämän eteen.

Suomen Vanhempainliiton tuoreen tutkimuksen mukaan, 88,3% kodeista odottaa tiivistä yhteistyötä kodin ja koulun välille. Maaperä kasvatuskumppanuudelle on siis ainakin kotien puolesta olemassa. Koulun puolesta kasvatuskumppanuus ei kuitenkaan välttämättä tarkoita entisestään lisääntynyttä työmäärää vaan ennen kaikkea mielentilaa -tapaa ajatella asioita eri tavalla. Kumppaneina me voimme yhdessä merkittävästi helpottaa niin opettajan kuin vanhemmankin kasvatustehtävää.

On päivänselvää, että kasvatusvastuu kuuluu pääasiassa kodeille, mutta koska lapsi viettää merkittävän osan valveillaoloajastaan koululla, lankeaa koulullekin luonnollisesti osa tuosta kasvatustehtävästä. Toivon mutkatonta ja avointa yhteistyötä kotien kanssa. Toivon, että voimme puolin ja toisin vahvistaa luottamuksen ja hyvän yhteistyön ilmapiiriä tälläkin saralla. Alku on ainakin vaikuttanut erittäin hyvältä. Kiitos ensimmäisen viikon yhteydenotoista. Jatketaan eteenpäin rinnakkain -kasvatuskumppaneina.

1 kommentti:

  1. Teemaa tukee hienosti Suomen Vanhempainliiton puheenjohtajan Tuomas Kurttilan essee tänään llmestyvässä Opettaja-lehdessä.

    http://www.opettaja.fi/pls/portal/docs/PAGE/OPETTAJALEHTI_EPAPER_PG/2011_34/page18.htm

    VastaaPoista