Ensimmäisenä päivänä pohdimme opetuksen, kasvatuksen, koulun ja ympäröivän yhteiskunnan perusteita. Vastailimme omalta osaltamme mm. kysymyksiin omasta oppimiskäsityksestämme, kutsumuksestamme ja lapsikäsityksestämme. Pohdimme sitä, millainen on meitä ympäröivä yhteiskunta -siis se yhteiskunta, johon koulun on tarkoitus kasvattaa. Menimme myös mikrotasolle ja pohdimme, millainen paikka on Veikkola?
Jotain tämän suuntaista arvokeskustelua tulemme käymään myös huoltajien kanssa määrittääksemme yhteiset arvot koulullemme. Koulunhan tulisi tukea kodin kasvatustavoitteita. Jotta voimme tukea koteja kasvatustyössä, ja toisinpäin, meidän on hyvä yhdessä määritellä ne arvot, joiden varaan kasvatustamme rakennamme.
Olin erityisen iloinen siitä, että opettajat halusivat nostaa yhteistyön yhdeksi kaikkein keskeisimmäksi tavoitteeksi. Tuo yhteistyö tulisi toimia moneen suuntaan: opettajan ja oppilaan välillä, opettajien välillä, koulun ja kodin välillä, koulun ja erilaisten sidosryhmien (urheiluseurat, yhdistykset, kylä, seurakunta jne.) välillä jne. jne. Lista on lähes loputon.
Toisena päivänä jatkoimme visiointia määrittelemällä sitä, mitä haluaisimme saavuttaa? Mitä haluaisimme olla vuonna 2016? Entä kymmenen vuoden päästä? Aloitimme päivän kuitenkin palaamalla ensimmäisen päivän teemoihin otsikolla "Mitä meiltä odotetaan? Ympäröivän yhteiskunnan odotukset 2020 -luvun koululle".
Mitä meiltä odotetaan
View more presentations from Esa Kukkasniemi
Olen kerännyt diaesitykseen tiivistetysti mahdollisimman monia toiveita koulua kohtaan ympäröivän yhteiskunnan eri toimijoiden taholta. Mukana on maabrändityöryhmää, elinkeinoelämän keskusliittoa ja joku kansainvälinenkin hanke. On hauska huomata, miten tuo yhteistyön odotus korostuu myös noissa työelämän odotuksissa. Tämän päivän ihminen ei enää tee työtänsä yksin kammiossaan. Hän tekee sen yhteydessä muihin -yhteistyössä.
Olen ensimmäisen viikon aikana joutunut selvittämään jo muutamaa oppilaiden välistä kahnaustakin. Tämä ei mielestäni ole kovin yllättävää, kun kaksi erilaista toimintakulttuuria yhdistetään yhdeksi. Vaikka kyseessä olisikin vain alkuun liittyvä ilmiö, on siihen puututtava vakavasti. Uskon kuitenkin, että yhteistyön ajatus voisi vähentää myös näitä kahnauksia. Kun lapset olisi totutettu toimimaan yhdessä, yhden tavoitteen eteen, olisi paljon suurempi kynnys aloittaa riitaa kaverin kanssa. Miksi riitelisin kaverin kanssa, jonka kanssa teen yhteistyötä.
Helsingin Sanomat puuttui tänä aamuna myös koulukiusaamiseen pääkirjoituksessaan. On kuitenkin hyvä muistaa, mikä on kiusaamisen ja konfliktin ero. Kiusaaminen on jatkuvaa ja kohdistuu heikompaan kun taas konflikti on yksittäinen riita satunnaisten oppilaiden välillä. Tämä ero vain sen takia, että on hyvä tunnustaa, että aikuistenkin välillä on joskus riitaa. Sitä emme voi kokonaan saada pois. Sen sijaan kiusaamista emme saa hyväksyä. Sitä vastaan on taisteltava, kas kummaa: YHTEISTYÖSSÄ.
ps. Olen edellä kuvannut sitä keskustelua, mitä me olemme koulussa käyneet ja niitä odotuksia, mitä yhteiskunta odottaa meiltä. Mitä SINÄ odotat meiltä? Blogiani voi kommentoida. Kommentit siirtyvät ensin odotustilaan ja minun hyväksyttäväkseni. Sitten ne julkaistaan. Tämä ei ole sensuuria, vaan kyse on siitä, ettei kukaan vahingossa ylitä sopivuuden tai laillisuuden rajaa. Yritän pitää sitä linjaa, että puhun vain omasta asiastani nimellä. Oppilaiden tai huoltajien nimiä en julkaise. Opettajienkin nimiä vain luvan kanssa.
Fiksusti ajateltua. Onnea uudelle koululle!
VastaaPoistaKiitos, kollegani Martti. Itseäni viisaammat ihmiset ovat pohtineet viisaita ajatuksia. Olen sitten keitellyt niistä tällä kertaa tuollaisen sopan. Olen itsekin ihan tyytyväinen lopputulokseen.
VastaaPoista