tiistai 11. syyskuuta 2012

Luottamusta

Koulumme sai taas tänään mukavan vieraan. JUKOn pääluottamusmies Sari Manninen vietti päivän koulullamme samalla omia töitään tehden ja toisaalta opettajia tavaten. Tilanne oli monella tapaa kiva. Julkisen sektorin palkkaus on ikuista vääntöä työnantajapuolen ja työntekijäpuolen välillä. Tämähän on meille kaikille uutisia seuranneille ihan tuttua. Nyt kun työntekijäpuolen edustaja rantautui koulullemme oikein työnantajan kutsumana, uskon, että saimme yhdellä kertaa ratkaistuksi monta asiaa.

Opettajat saivat kysellä virka- ja työehtosopimusten paikallisista kiemuroista. Opettajan palkka kun on pieninä palasina maailmalla. Peruspalkka ei ole kovin suuri, mutta erilaiset lisät kerryttävät kokonaispalkan lopulta siihen, mitä se kullakin opettajalla on. Erilaisia lisiä tulee työkokemuksesta, työn vaativuudesta ja henkilökohtaisesta suoriutumisesta sekä joistakin erillistehtävistä, kuten vaikkapa koulun AV -laitteiden ylläpidon vastaamisesta. Aivan, opettajan koulutuksella joutuu suoriutumaan aika monesta.

Vierailun piilovaikutuksena oli myös varmasti luottamuksen syventyminen työntekijä- ja työnantajapuolen välillä. Kaikki kysymykset olivat sallittuja ja kaikkiin pyrittiin asiallisesti vastaamaan. Kuten Sari Manninen itse osuvasti sanoi, osa kysymyksistä on joskus niin vaikeita, ettei niihin ole löydettävissä järjellisesti kaikkia osapuolia tyydyttävää vastausta. Silloin työmarkkinaosapuolet usein käyvät kauppaa jollakin. Tätäkin olemme tuponeuvotteluissa seuranneet.

Esille nousi myös opettajan ns. kokonaistyöajan mahdollisuus. Kokonaistyöaika tarkoittaisi siirtymistä opetustuntipohjaisesta palkkauksesta malliin, jossa opettajan tulisi tehdä töitä koululla (tai muussa sovitussa paikassa) esim. klo 8-16 välillä. Tuon ajan puitteissa työt pitäisi saada tehtyä. Uskon, etten ole yksin, jos sanon, että suurin osa Suomen rehtoreista varmasti liputtaisi tämän mallin puolesta. Kokonaistyöaikamallissa olisi se hyvä puoli, että oppituntien lisäksi opettajalle ihan oikeasti maksettaisiin myös työhön väkisinkin kuuluvasta suunnittelusta ja vaikkapa aineiden tai kokeiden korjaamisesta. Ongelmana on kai lähinnä se, että palkkausta täytyisi silloin nostaa. Kun tämän kokoisen ammattiryhmän palkkoja nostetaan vaikka vain muutamalla sadalla eurolla, ovat vuotuiset kokonaiskustannukset valtavat. Siihen ei taida yhdelläkään kunnalla tällä hetkellä olla varaa. Tästä syystä on tärkeää, että edelleen rakennamme luottamusta työnantajapuolen ja työntekijäpuolen välille. Työt hoidetaan. Ne tehdään yhdessä ja hyvillä mielin. Yhdessä asioista neuvotellen ja sopien.

2 kommenttia:

  1. Opettajien kokonaistyöaika on hyvä tavoite, ja mutkikas. Tällä hetkellä ollaan aika yksimielisiä siitä, että että yhden opetustunnin + välitunnin (60 min) valmisteluun ja jälkitöihin kuluu 30 min. Jos opettajalla on 24 tuntia opetusta, niin jo niiden valmistelu (12 tuntia) nostaa työajan 36 tuntiin. Lisäksi opettajila on 3 YT-tuntia. Viikottainen työaika olisi siis jo nyt 39 tuntia.

    Jos siis halutaan, että opettajat ehtivät tehdä muuta, on opetustunteja vähennettä.

    Martti

    VastaaPoista
  2. Niin ja jos oikein muistelen, kehitys taitaa mennä hieman toiseen suuntaan kuin vähentämisen suuntaan.

    Tuskin koskaan päästään siihen, että ihan kaikesta maksettaisiin jos laskukaava on esittämäsi kaltainen. Kokonaistyöaika olisi kuitenkin askel oikeampaan suuntaan. Pelkkä kokonaistyöaikakaan ei ratkaise sitä, miten paljon yksittäisen opettajan työpanosta voidaan edellyttää käytettävän koulun yhteiseen kehittämiseen. Yhteistä sopimista tarvittaisiin edelleen. Juuri siitä syystä on tärkeää, että keskustelu on avointa ja kumpaakin osapuolta kunnioittavaa.

    VastaaPoista