Oppilaan osallisuutta edistävä koulu

Olen alkavan viikon maanantain ja tiistain puhumassa Kansallisilla peruskoulupäivillä hotelli Scandic Continentalissa osallisuutta tukevan toimintakulttuurin rakentamisesta. Kaikenlainen toimintakulttuurin rakentaminen on hidasta. Osallisuutta tukevan toimintakulttuurin rekentaminen ei tee tässä poikkeusta. Oleellista kuitenkin on, että luodaan rakenteet ja henki, jossa osallisuuden toteutumiselle on hyvä maaperä. Rehtori on tässä varmasti avainroolissa.

Omalla koulullani olen pyrkinyt alusta asti tukemaan kaikkea sitä, mikä lisää oppilaan osallisuuden tunnetta. Olemme heti aloittaneet oppilaskuntatoiminnan ja vertaissovittelun. Kaksi opettajaamme kävi syksyllä Opetushallituksen koulutuksessa, joka painottui osallisuuden tukemiseen alaluokilla.

Tulevaisuudessa tulemme varmaankin aloittamaan myös ns. TUKEVA -toiminnan, josta myös huomenna puhun. TUKEVA on Vihdin yhteiskoulun luoma malli, jolla tuodaan kaikki oppilaan osallisuutta tukevat toiminnot samaan kokoukseen. Ohessa olevista dioista näkee, keitä kaikkia on VYK:in TUKEVA -kokouksissa. Oleellista on myös se, että vanhempainyhdistys on mukana. Monesti koulun moniammatillisissa ryhmissä on kyllä paljon koulun yhteistyökumppaneita, mutta huoltajat, yhteys kotiin, jää pienelle huomiolle.

Oppilaan osallisuutta edistävä koulu

View more PowerPoint from Esa Kukkasniemi

Toinen loistava toimintamuoto, johon tutustuimme apulaisrehtorin kanssa, on Renkomäen koululla aloitettu assaritoiminta. Assarit ovat koulun oppilaita, joilla joko on joku erityistaito tai heidät koulutetaan jonkin alan eksperteiksi. Kun joku muu oppilas tarvitsee apua vaikkapa digikameran käytössä, kuvan muokkauksessa, bändisoittimien kanssa, koululehden toimittamisessa jne. assarioppilaat ovat valmiita auttamaan. Näin opettajan resurssia säästyy johonkin muualle. Renkomäen koulu rehtori, Jukka Manninen, kutsuikin assareita nimityksellä järjestäjät 2.0 -eräänlainen päivitetty versio vanhoista kunnon järjestäjistä.

Esittelen peruskoulupäivillä myös osallisuuden portaat. Niiden avulla koulun on hyvä tutkiskella omaa toimintaansa ja miettiä, miten pitkälle voisimme osallisuutta viedä? Aika moni koulu on ja myös usein jää, portaalle 2. Tällöin aikuiset ovat vielä hyvin kiinteästi toimintaa ohjaavina mukana. Mitä kaikkea koulussa voitaisiinkaan saada aikaiseksi, jos me aikuiset yhä rohkeammin olisimme valmiita luottamaan lapsiin?

Kuten sanoin, toimintakulttuurin muutokset ovat hitaita prosesseja. Annetaan itsellemme aikaa. Uskon ainakin oman kouluni kohdalla, että ihan vilpitön halu on viedä toimintoja siihen suuntaan, että oppilas voisi kokea yhä syvempää osallisuutta kouluyhteisöömme. Ja muistutan vielä, että osallisuus ei tarkoita samaa kuin osallistuminen. Osallisuutta voi kokea, vaikkei kovin aktiivinen toimija olisikaan. Se on tärkeä huomioida tai muuten jätetään melko suuri osa koulun oppilaista osattomiksi. Sitä tuskin kukaan toivoo. Ei anneta sen tapahtua myöskään vahingossa. Kun eron tiedostaa, on hyvät mahdollisuudet onnistua!