tiistai 17. tammikuuta 2012

Someilua ja pedagogista johtamista Oulussa

Sain ennen joulua kutsun kouluttamaan oululaisia rehtoreita. Tarkoitus oli puhua otsikolla "TVT:n käyttö pedagogisen johtamisen välineenä". Muutin hieman otsikointia, koska 1) TVT ei ole yksi väline ja 2) jotenkin itse miellän pedagogisen johtamisen ja sosiaalisen median (TVT:n osa-alueena) linkittyvän enemmän yhteen, kuin tieto- ja viestintätekniikka ihan noin yleensä.

Pidin siis kertyneitä vapaitani ja lensin Ouluun. Tilaisuus oli äärimmäisen kauniissa Oulun lyseossa, jota Martti Ahtisaarikin on aikoinaan käynyt. Puitteet olivat siis mahtavat ja harmittaa, etten tajunnut ottaa yhtään kuvaa.

Myös porukka oli mahtavaa. Oulussa oli selvästi kehittämisen ja kehittymisen meininki. Tilaisuuden aluksi saimme kaikki kuulla muutamien rehtoreiden ja opetustoimen suunnittelijan kertomuksia BETT -messuilta Lontoosta. Messukävijät olivat selvästi oivaltaneet oleellisen: mikään tekniikka ei yksistään tee mitään opetusta sen paremmaksi tai huonommaksi kuin toinen. Tärkeää on, että kaikesta hienosta tekniikastakin huolimatta, opettaja käyttää pedagogista harkintaa.

Oman osuuteni tueksi olin valmistanut oheisen diaesityksen, jonka turvin etenimme asiassa:


Itse näen, että pedagogisen johtamisen näkökulmasta joskus "vähemmän on enemmän". En itse edes yritä huseerata joka paikassa sosiaalisen median kentällä, vaan olen keskittynyt muutamien välineiden aktiiviseen käyttöön. Pedagogisen johtamisen näkökulmasta omat tärkeimmät palveluni ovat Twitter ja blogi (jota juuri luet). Twitterin kautta opin itse jatkuvasti, luon uusia kontakteja ja saan aineksia omien pedagogisten näkemysteni rakennusaineiksi.

Blogin kautta taas pyrin ensisijaisesti välittämään jotakin omasta pedagogisesta ajattelustani. Monesti myös testaan ideoitani. Heitän jonkun ajatuksen ilmoille ja kokeilen, millaista vastakaikua se saa. Viimeisten viikkojen hiljaisuutta lukuunottamatta keskustelu tässä blogissa on monesti melko vilkasta. Parhaimmillaan kommentteja on ollut pitkästi toistakymmentä. Kiitos kaikista niistä.

Kuten eilenkin totesimme yhdessä, lähes kaikki merkittävä oppiminen tapahtuu ryhmissä -yhteisöissä. Yksinoppimisen aika on ohi. Myös blogi voi toimia oppimiskokemuksena.

Eräs oululainen rehtori tiivisti ajatuksiaan hienosti, kun hän sanoi: "Minusta on vaikea ajatella, miksi me kyselemme edelleen, täytyykö sosiaalista mediaa käyttää oppimisen tukena. Sehänon kiinteä osa nykypäivää. Emmehän me kysele sitäkään, täytyykö luonnontietoa opettaa, tai matematiikkaa." Saattoi olla jopa sama rehtori, joka muistutti BETT -messuilla opittua: "Opettaja saa kyllä halutessaan asua luolassa, mutta ei hänellä ole mitään oikeutta väkisin viedä oppilaitakin sinne."

Suuret kiitokset oululaisille kollegoilleni kutsusta. Pidetään yhteyttä!

5 kommenttia:

  1. Hyvät diat. Oikea mies lähetetty Ouluun.

    VastaaPoista
  2. Kiitos, Martti. Olin löytänyt hyvän asiantuntijankin määrittelemään pedagogista johtajuutta ;-)

    Huomenna aamulla kouluttamassa Helsingissä rehtoriksi aikovia valmentavassa koulutuksessa.

    VastaaPoista
  3. Jep. Hyvät diat ja hieno myös tämä blogikirjoitus. Jostain juuri eilen taisin lukea, että älypuhelimiin suhtaudutaan nyt kuin käynnyköihin 90-luvulla. Että olisi jotenkin jopa hienoa, jos on sivussa älypuhelimista (ja sosiaalisesta mediasta jne.) Että on niin kuin vähän parempi ihminen , jos ei someta, ei katso Putousta eikä karppaa. Eikä ole sitä älypuhelinta.

    Voi olla vapaasti tykkäämättä Facebookista ja voi inhota somea aikarosvona - aiheesta. Silti opettaja ei voine asettua sivuun ja todeta, että ei koske minua ja minun opettajuuteni rakentuu eri palikoista. Rakentukoon vain, mutta maailma on tässä - silmät auki siis. Ammatillisuutta ja ihmisyyttä on sitten osata arvottaa asioita ja löytää kaikelle paikkansa.

    Oppiminen on merkittävää. Lapsi on merkittävä sellaisenaan. Tämä aika on tässä ja tulevaisuus ihan tuossa. Me kouluinstituutiossa olemme olemassa vain mahdollstamassa sen lapsen parasta mahdollista oppimista. Jos koulu perinteisenä oppimisalustana pelaa itsensä paitsioon ja naurettavaksi mahtipontisessa itsemääräämisoikeudessaan, kyllä nuo lapset teoillaan kertovat, kuinka paljon koulua arvostavat.
    Meillä on paljon voitettavaa, mutta myös paljon hävittävää. Ja käytin tahallani vain sanaa "lapsi", koska se on niin hieno ja kaunis. Olisin toki voinut sanoa "oppija" tai jotain :)

    VastaaPoista
  4. Esa, kiitos tämänpäiväisestä luennostasi Palmeniassa. Pidin kovasti ajatuksistasi ja näkemyksistäsi. Toivottavasti pääset huhtikuussa puhumaan kouluumme. Virkeää kevään alkua Kirkkonummelle!

    VastaaPoista
  5. Kiitos kauniista sanoistanne, Mikko ja Leena.

    Olen tosi iloinen, jos pystyin tänään antamaan jotain teille, vaikka valmistautumisaikaa oli melko vähän. Diat laitoin Maritalle ja ne tulevat teidän Moodleen tai mikä teillä ikinä onkaan käytössä.

    SYK:iin tulen tosi mielelläni huhtikuussa, jos kutsu käy.

    t. Esa

    VastaaPoista