lauantai 18. toukokuuta 2013

Kännykät ja oppiminen

Alppilan koulun tapaus on kirvoittanut keskustelua kännyköiden käytöstä koulussa. Opettaja -lehden lukijapalstalla on nyt jo muutamana viikkona ollut kirjoituksia siitä, kuinka kännykät tulisi koulussa kieltää. Keskustelun aloitti ylivieskalainen luokanopettaja Timo Karjalainen, joka kertoi Kiviojan koulun kieltäneen kännyköiden päällä pitämisen koulussa. Perusteena oli mm. oppilaiden suojaaminen langattomien verkkojen säteilyltä. Viime perjantain lehdessä nurmijärveläinen kansanedustaja Jussi Niinistö (ps) komppasi Karjalaista ja kannatti kännykät koulussa kieltävän lain kirjaamista. Perusteena Niinistöllä oli kännykkäkiusaaminen ja työrauha. Kummallakin herralla perusteena on oppilaiden (ja opettajienkin) suojaaminen. Perusteet ovat oikein hyviä ja tärkeitä.

Twiittasin Twitterissä eilen Niinistön kirjoitukseen vievän linkin. Tuo yksittäinen twiitti kirvoitti erittäin vilkkaan keskustelun verkossa aiheesta. Mielipiteitä oli puolesta ja vastaan. Pääasiassa kannatettiin Niinistön näkemystä, jossa ehdotettiin lakiin kirjaamista muodossa "tarpeen niin vaatiessa". Katri Kytöpuu jatkoi keskustelua vielä omassa blogissaan.

Ylen uutisten verkkosivuilla julkaistiin pari päivää sitten myös uutinen aiheesta: Älypuhelin muuttuu kielletystä lelusta oppimisvälineeksi kouluissa. Maailma muuttuu kovaa vauhtia, halusimme sitä tai emme. Ratkaisu ei voi olla se, että koulu rimpuilee vastaan väistämätöntä ja työntää päänsä pensaaseen. Koulun tulisi tässä tilanteessa mielestäni elää ajassa ja nähdä kehitys mahdollisuutena. Minun on vaikea ajatella kovin montaa perustelua sille, miksi se ei olisi mahdollisuus. Jos lähes jokaisella alakoululaisellakin on taskussaan pääsy kaikkeen maailman tietoon, onko se paha asia?

Oppiminen on uusien opetussuunnitelmien kautta muuttumassa yhä enemmän kohti taitoja, erilaisia kompetensseja. Tällaisia ovat mm. 1) ajattelun taidot 2) työskentelyn ja vuorovaikutuksen taidot 3) käden ja ilmaisun taidot 4) osallistumisen ja vaikuttamisen taidot ja 5) itsetuntemuksen ja vastuullisuuden taidot. Melbourne yliopiston ACT21S -hankkeessa nuo taidot on tiivistetty neljään luokkaan 1) Ways of Thinking 2) Ways of Working 3) Tools for Working ja 4) Skills for Living in the World.

Tuo ihmeellinen älypuhelin ja muu mobiiliteknologia on vienyt maailman tilanteeseen, jossa on aivan turha opetella ulkoa Suomenlahteen laskevien jokien nimiä jos ne on saatavissa muutamassa sekunnissa selville puhelimella. Olennaisempaa on ymmärtää esim. se, mikä merkitys noilla samoilla joilla on suomalaisille vaikkapa energiateollisuuden kannalta tai miten jokien valjastaminen vaikuttaa ympäristöön tai miten yleensä jatkuva taloudellinen kasvu ja energiantarve vaikuttaa jne. Opettajan on turha kysyä asioita, jotka voi googlata hetkessä. Nykymaailmassa oikeiden/oleellisten kysymysten tekeminen nouseekin jo merkittävämmäksi taidoksi kuin oikeiden vastausten antaminen.

Edellä kuvaamieni kompetenssien saavuttaminen voi hyvinkin mahdollistua puhelimen avulla. Jos opettaja ei kysykään enää googlattavia asioita, ajattelun taidot kehittyvät varmasti. Parhaimmillaan myös työskentelyn, yhteistyön ja vuorovaikutuksen taidot kehittyvät jos oikeita vastauksia voidaan tuottaa yhteisöllisesti esim. tutkivan verkko-oppimisen kautta. Englannin kielinen "tools for working" on usein käännetty myös työvälineiden käyttötaidot. Muuttuvassa maailmassa on tärkeää, että osataan käyttää niitä välineitä, jotka mahdollistavat parhaan lopputuloksen. Joskus se voi olla älypuhelin.

Osallistumisen ja vaikuttamisen taitoja voidaan myös opiskella helposti puhelimen ja erilaisten sosiaalisten yhteisöjen avulla. Sosiaalinen media on muuttanut maailmaa niin, että maailmaa muutetaan, ja jopa hallituksia kaadetaan, verkossa. Ja mm. edellisen lauseeni takia myös nuo itsetuntemuksen ja vastuullisuuden taidot ovat verkossa tärkeitä.

Puhelimen käyttö opetuksessa voi myös parhaimmillaan lisätä motivaatiota, oppilaan sitoutumista opittavaan asiaan, oppilaan osallisuuden kokemusta ja vuorovaikutusta oppimistapahtumaan. Tärkeimpänä kaikesta älypuhelin voi mahdollistaa menetelmät, jotka vievät fokuksen opettamisesta oppimiseen. Me opettajat (minä mukaan lukien), liian usein uskomme omaan kaikkivoipaisuuteemme ja kykyymme opettaa oppilaat fiksuiksi. Opettajajohtoisen opetuksen sijaan, älypuhelimen järkevä käyttö voi viedä opetusta oppijalähtöisiin menetelmiin.

Nykylasten tapa oppia ei enää välttämättä ole sama kuin se oli 70 -luvulla -kirjasta lukemalla. En tiedä oliko se silloinkaan tehokasta, mutta nykylasten lukutaito ei enää ole lineaarista. Nykylapset ovat tottuneet erilaisiin mediateksteihin, jollaiseksi lasketaan myös videot. Lastemme yleisimmin käytetty hakukone ei enää ole Google vaan You Tube. Kun halutaan oppia joku taito, etsitään video, jonka avulla sen voi oppia.

Olen ylpeä koulumme opettajista, joista moni on jo rohkeasti ottanut kännykät osaksi oppimista. Yksi on käyttänyt Todaysmeetia, toinen tehnyt oppimisvideoita puhelimella, kolmas keksinyt innovatiivisen tavan kerätä rasteja suunnistuksessa ottamalla kuva suunnistusparista rastilla ja neljäs on pyytänyt oppilaita kuvaamaan kevään merkkejä puhelimella ja lataamaan kuvat luokan kevätseurantablogiin.

Ymmärrän myös kriittiset kommentit. Ketä tahansa ärsyttää puhelimen käyttö väärässä tilanteessa tai se jos puhelin on taukoamatta käsissä. Tiedän, että tämä on äärimmäistä provosointia, enkä itsekään ole varma ajatuksen viisaudesta, mutta olen valmis myös pohtimaan sitä, voisiko tuo puhelimen räplääminen jopa edistää oppimista. Nykylapset ovat jatkuvasti online. Maailma vain on sellainen. Heidän aivonsa ovat tottuneet "moniajoon". Monelle oppilaalle on jo vuosia annettu joku "stressilelu" räplättäväksi, koska paikallaan istuminen on niin tuskallista ja tarve toiminnalle purkautuu "häiriökäyttäytymisenä". Jos puhelin voisikin korvata tuon "stressilelun" tai vielä paremmin, jos koulu voisikin muuttua siihen suuntaan, että oppimistapahtuma ei olisikaan niin staattinen ja yhdensuuntainen vaan puhelin voisi lisätä interaktiivisuutta Socrativen, Flingan jne. kaltaisten välineiden kautta.

Tiedän, että provosoin. Tiedän myös, että moneen kirjoitukseni asiaan on helppo lausua kritiikkiä. On helppo sanoa, että nykylasten levottomuus johtuu juuri em. asioista. Mutta jos rohkeutta on, pyytäisin kuitenkin uhraamaan hetken ihan aidolle pohdinnalle siitä, mitä älypuhelimen käyttö oppimisessa voisi mahdollistaa. On väistämätön tosiasia, että ylioppilaskirjoitukset sähköistyvät vuonna 2016. On väistämätöntä, että töitä tehdään yhä enemmän yhteisöllisesti verkossa. On väistämätöntä, että maailma on päivä päivältä mobiilimpi. Onko koululla varaa jättäytyä ulos? Vuorenmäen koululla ei ole! Siksi olemme kirjanneet järjestyssääntöihin mahdollisuuden opettajan luvalla käyttää puhelinta opiskeluvälineenä. Jos puhelin häiritsee oppimistilannetta, kehotan opettajiamme kieltämään puhelimen käytön siinä tilanteessa. Luotan sekä opettajiimme että oppilaisiimme ja uskon, että hyvällä yhteistyöllä selviämme näin mitättömästä asiasta ilman mitään uutta lakia.

jk: Aiheesta löytyy myös tuore Minna Cowellin pro gradu -tutkielma Opettajien käsityksiä mobiiliteknologian hyödyntämisestä perusopetuksessa.

jk2: Aihe jatkui myös pari päivää myöhemmin Jussi Niinistön Uuden Suomen blogissa.

14 kommenttia:

  1. Olen ehkä vanhanaikainen vanhempi mutta en ymmärrä mitä varten ei kännyköitä voi kerätä pois oppilailta oppitunnin ajaksi.

    Jos oppilaalla olisi Playstation tai vastaava pelilaite pulpetissa niin varmaan silloinkin todettaisiin että sananvapauden tai yksilönvapauden tai muun syyn takia täytyy oppilaan tietysti saada sitä käyttää. Muuten voisi tulla paha mieli.

    En todellakaan ymmärrä miten kännykän käyttö tunnilla - eli siis tekstiviestin lähettely, Facebookin päivitys, Twitteriin kirjoittelu, pelien pelaaminen tai netissä surffailu edistään oppilaan oppimista. En ole opettaja enkä ole seurannut lasteni oppitunteja paikan päältä mutta käsittääkseni ei ainakaan Suomessa ole mitään opetuksellista käyttöä kännykälle.

    En kuvittele että vanhanaikainen "opettaja puhuu ja oppilaat kuuntelevat" tyyppinen opetus on hyvä ja varmasti löytyy oppimista edistäviä työkaluja ja tekniikkaa - tietokonepohjaista opetusta, tiedonetsintää ja muuta vastaavaa - mutta ei näitä voi tai tarvitse oppilaan kännykällä käyttää.

    Maailma on online. On varmasti tarvetta opettaa oppilaille (ja myös vanhemmille) miten uudessa online maailmassa opitaan ja käyttäydytään. Mutta mahtaako oikeasti se että me munattomat suomalaiset annamme lasten pelleillä ilman rajoja koulussa, käyttäytyä törkeästi opettajia kohtaan ja käyttää kaiken ajan kännykän kanssa räpeltämiseen? Ainakin syvempi oppiminen ja ennenkaikkea ymmärtäminen vaatii muutakin kuin sopivan hakusanan kirjoittamisen hakukoneeseen ja tekstin kopioimisen.

    Kun omien lasten arvosanat alkoivat laskea murrosiän alkaessa niin piti käyttää paljon aikaa siihen että opetti heille että oppiminen vaatii työtä. Ei riitä että katsoo vierestä kun joku toinen tekee tai kopioi pätkän tekstiä joltain nettisivulta.

    Helsingin Sanomien yleisöpalstalla oli kirjoitus jossa ulkomailla (muistaakseni Ranskassa) asuneen perheen vanhemmat totesivat että ulkomailla oli asiallinen kuri tunneilla ja kotitehtäviä tuli reilusti ja ne oikeasti jouduttiin tekemään kunnolla. Lopputoteamuksena perheen isä totesi että hän ei havainnut että siitä olisi ollut mitään haittaa lasten oppimiselle.

    Olen samaa mieltä. Kaiken ei tarvitse olla vain kivaa ja hauskaa ja helppoa. Me vanhemmat ja opettajat voimme vaatia oppimista ja hyvää käytöstä oppilailta

    VastaaPoista
  2. Yritin tekstissä perustella sitä, miksi kännykkä voi olla myös oppimisväline. En ilmeisesti täysin onnistunut ;-) Toisaalta erilaisiin mielipiteisiin on myös lupa. Se rikastuttaa ja herättää keskustelua.

    Yritän kuitenkin vielä uudelleen selittää.

    Kännykkä on periaatteessa samanlainen päätelaite kuin tietokone, tabletti tms. Harva kyseenalaistaa niiden käytön opetuksessa. Miksi siis kyseenalaistamme kännykän opetuskäytön? Kännykkä vaan on kätevästi aina mukana.

    Olen täysin samaa mieltä siitä, ettei valmiiden vastausten googlaaminen edistä syväoppimista, mutta ei typerien kysymystenkään tekeminen sitä edistä. Pitää kysyä oikeita asioita. Siksi korostin hyvien kysymysten tekemisen tärkeyttä.

    Nykymaailmassa on paljon ammatteja, joissa oikeiden kysymysten tekeminen on oleellisempaa kuin vastausten antaminen, koska vastaukset eivät ole absoluuttisia: lääkäri, pörssianalyytikko jne.

    Mitä taas tulee siihen, että kännykät häiritsevät opetusta, vastaisin, että monesti kannattaisi katsoa peiliin. Ovatko oppitunnit niin passiivisia ja tylsiä, että on kiinnostavampaa etsiä jotain mielenkiintoisempaa puhelimesta? Opetuksen tulisi olla sillä tavalla oppilasta osallistavaa, ettei kännykkä tulisi edes mieleen -tai jos tulisi, se tulisi sen takia, että haluaisi sen avulla osallistua.

    VastaaPoista
  3. Hyvä kirjoitus. Kyllä meidän on kouluissa aika katsoa peiliin ja kyseenalaistaa monella tapaa vallitsevia käsityksiä. Kirjasidonnaisten pulpettisulkeisten aika vain ohi. Toivon, että me opetussuunnitelmatyötä kouluissa johtavat käyttäisimme tilaisuuden hyväksi ja herättäisimme rohkeasti keskustelua uudenlaisen oppimisen ja oppimisympäristön puolesta.

    VastaaPoista
  4. Sivuutit perusteluissasi mahdolliset langattoman teknologian terveysriskit.
    Viitaten ylläolevaan vastaukseesi, ei oppituntien tarvitse olla tylsiä jos kännykkä kiehtoo enemmän; laitteet ovat addiktoivia, eivät aikuisetkaan malta olla käyttämättä kännykkää silloin kun pitäisi. Lapset tarvitsevat mielestäni erilaista stimulaatiota normaalia kehitystä varten. Se että kaikki tieto on klikkauksen päässä, kehittää malttamattomuutta. Mitäs jos tulevaisuudessa ei olekaan nettiä hyödynnettävissä joka paikassa? Esimerkiksi jos mikroaaltosäteilyn terveys-ja ympäristövaikutukset tulevat vastaan. Lapsille tulisi opettaa elämäntaitoja myös ilman nettiä, eikä vain sen varassa. Kännykkä on aika uusi laite, meillä on n.15 vuoden käyttökokemus laajemmassa mittakaavassa ja lasten käytössä vähemmän. Jäitä hattuun. Eivät lapset jää jälkeen teknologian hyödyntämisessä, vaikka älypuhelimia ei tuotaisikaan heti kouluihin. Valokuidun mahdollisuudet tulisi hyödyntää, se on myös ympäristöystävällinen. 4G-verkko vie paljon sähköä. Ja miksi ottaa terveysriski?

    VastaaPoista
  5. Toivotaan, että löytyy ratkaisu, jolla jokaiselle oppilaalle voidaan järjestä älypuhelin, jos se valitaan keskeiseksi opetusvälineeksi.

    Yhteisessä peruskoulussa ei voida sallia, että osalla opetus on luxusta ja osalla karvalakkimallista.

    VastaaPoista
  6. Kiitos ajatuksia herättäneestä tekstistä! Otin myös oikeuden laittaa linkin tänne omassa blogikirjoituksessani: http://kulunutta.blogspot.fi/2013/05/miksi-koulu-on-jumittunut-1900-luvulle.html

    Mun mielestä on tärkeä nähdä syy miksi oppilaat viettävät aikaa esimerkiksi Facebookissa myös oppitunneilla. Ei se välttämättä ole tylsyys tai hyvin vuoksi tekeminen, vaan ehkä riittämättömyyden tunne sosiaalisessa mediassa. Nuori kokee syyllisyyttä jos ei ole koko ajan tavoitettavissa tai vastaamassa viesteihin.

    VastaaPoista
  7. Vaikka sitten vähän myöhässä on pakko kommentoida Martille. Onhan yhtenäisessä peruskoulussa hiihto ja luistelukin ollut iät ja ajat toisille "karvalakkimallista" ja toisille "luksusta". Miten älypuhelin tekee siinä poikkeuksen?

    Koulu tarjoaa sukset ja luistimet niille, joilla ei niitä ole -ja mobiililaitteet niille, joilla ei niitä ole. Silloin kun sellaisia tarvitaan. Saa olla eri mieltä, mutta itse olen tätä mieltä. Eikä silloin opetuksen laadussa ole mitään eroa oppilaiden välillä. Mielestäni on erinomaista, jos koulu voi opettaa kännykän hyötykäyttöä kaiken viihdekäytön rinnalle.

    Omassa koulussani esim. yhden 6. luokan oppilaille opetettiin, miten mobiilisti voi lainata e-kirjoja kirjastosta. Kuutoset lukivat 7 veljestä hyvällä halulla ;-) En voi parhaalla tahdollakaan tuomita tätä.

    VastaaPoista
  8. heippa, törmäsin tähän blogikirjoitukseesi etsiessäni vastausta (koulua varten) kysymykseen, miten kännykkä voi edistää oppimista. kiitoksia vastauksista. :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Anonyymi. Kiva jos osasin olla avuksi. Viime päivinä nämä asiat ovat taas kerran puhuttaneet kun OPH on Hesarin mukaan valmistelemassa kouluille yhteisiä järjestyssääntöjen linjauksia.

      Poista
  9. No jos puhelin on niin hirveä niin kieltäkää se ala-ikäisiltä kokonaan niin kuin alkoholin

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi. Luitko myös muuta kun otsikon? Minähän lähinnä puolustin kännyköiden opetuskäyttöä. Pidän niitä erinomaisina oppimisvälineinä moneen asiaan. Oppiminen on niin monimutkainen asia, ettei mikään yksittäinen väline ratkaise sitä yksin, mutta kännykkä, oikein käytettynä, ehdottomasti tuo paljon mahdollisuuksia oppimiseen.

      Poista
  10. Tuodessa ja hakiessani lapsiamme koulustamme olen todennut välitunneilla seuraavaa: Oppilaat eivät liiku. He seisovat koulun seinustalla paikallaan ja pelaavat älypuhelimilla pakkasessa. Vain 1-2 luokkalaiset touhuavat. Välitunnilta sisälle palattaessa osa oppilaista oli varsin ärtyneitä, kun peli ei ollut edennyt jollekkin tasolle tai jäänyt kesken koska oli lähdettävä tunnille. Kun he odottavat opettajaa käytävällä luokan edessä tulevasi luokkaan, meno on ajoittain aika hurjaakin näiden älypuhelimien kanssa. On ns. leikkitappeluita joita sitten videoidaan, riitoja videoidaan.Oppilaat olivat pihalla ryhmässä mutta ovatko he lopulta yksin kukin omassa pelimaailmassaan? Pääsääntöisesti isot poikaryhmät. Välitunneilla en ole nähnyt rehtorin mainitsemaa ohjattua liikuntaa tai sitten lapsemme eivät vaan ole ymmärtäneet missä päin pihaa sitä järjestetään koska eivät siihen ole voineet osallistua eivätkä siitä tiedä. Pienten oppilaiden valokuvaaminen ja videoiminen ei meistä vanhemmista ole hyväksyttävää. Kotona pohdimme usein milloin tulee se päivä kun niitä julkaistaan netissä ja se päivä kun kännyköiltä näytetään sekä väkivaltaa että pornoa - myös - pienimmille oppilaille. Emme näe mitään syytä kännyköiden käyttöön välituntisin. Oppimisvälineenä oppitunnilla harkitusti, kyllä. Välituntisin peleissä ja leikeissä opitaan vuorovaikutusta, ryhmätaitoja ja tutustutaan toisiin. Ehkä levottomuus välituntisin vähenisi kun oppilaat purkisivat energiansa liikuntaan eikä pelihahmojensa kiduttamiseen ja tappamiseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olipa synkkä näkemys asiasta. Minä näen ihan toisenlaisen koulun. Eilen juuri katsoin ikkunastani sitä vilpitöntä riemua, kun välituntiliikuttajat ohjasivat pienempiään.

      Muistutan, että jokaisella vanhemmalla on oikeus ottaa puhelin lapseltaan pois tai säätää liittymän ehdot sellaisiksi, että puhelimesta katoaa hohto.

      Opetushallitus on ohjeensa antanut, maailma on muuttunut. Me noudatamme OPH:n ohjetta ja elämme maailman muutoksessa mukana. Kännykät eivät katoa maailmasta kieltämällä ne. Järkevä käyttö opitaan vain kasvattamalla. Siihen tarvitaan kotia ja koulua.

      Poista
  11. Nykyään on hyvin paljon seisoskelua pihalla, se on aivan totta. Puhelimet on koko ajan mukana ja salaa yritään kuunnella musiikkia, viime tunnilla eräs jäi kiinni, ja puhelin open pöydälle. Ihan perus arkea meille yläkoululaisille, alakoulussa puhelimen piti aina olla repun pikkutaskussa. (Nyt haemme mielipide kirjoitukseen tietoa puhelimella, mutta kyllä minullekkin tulee snäppiä eräältä kaveriltani, tältä samalta luokalta.)

    VastaaPoista