Otin Välijärven ravistelun innolla vastaan. Kerrankin joku uskalsi sanoa ääneen, että jotain on ihan oikeasti tehtävä. Pisa -menestyksestämme huolimatta huolestuttaviakin merkkejä on ollut ilmassa. On siis hyvä, että keskustellaan.
Muistamme hyvin viime kevään Vantaan koululaisten osaamista mitanneen tutkimuksen. En löytänyt enää linkkiä itse tutkimukseen, mutta muistin virkistykseksi oheinen Tommi Kaiturin puheenvuoro Uudesta Suomesta.
Merkit ovat siis huolestuttavia, vaikka mitään floppiahan ei vielä ole tapahtunut. Menestyimme edelleen Pisa -tutkimuksissakin varsin hyvin. Jo pitkään on kuitenkin ollut tiedossa, että olemme tehneet viime vuosikymmeninä oikeita, rohkeita siirtoja. Juuri tällä hetkellä kukaan ei vain oikein tunnu tietävän, mihin suuntaan tulisi mennä. On ollut helpompaa olla kärjen tuntumassa, muttei ihan terävimmässä kärjessä ja ottaa mallia hyvistä koulutusjärjestelmistä, jalostaa ideoita edelleen ja tehdä koko juttu vielä paremmin. Nyt kun olemme itse kärjessä, meidän tulisi näyttää maailmalle mallia. Onko meillä rohkeutta tehdä seuraava kultamitalisiirto?
Mielestäni Välijärven huomiot olivat varsin aiheellisia. Aina kun opetussuunnitelmaa uudistetaan tulee valtaisa määrä erilaisten etujärjestöjen edustajia tarjoamaan omia tavoitteitaan uudeksi oppiaineeksi. Soisin keskustelua käytävän hieman syvemmällä. Välijärvi oli pitkään aikaan ensimmäinen, joka uskalsi ravistella rakenteita.
"On syytä kysyä, missä määrin koulun nykyinen pedagogiikka ja toimintakulttuuri tuottavat passiivista asennetta tietoon ja yhteiskuntaan."
Mitä sitten on se pedagogiikka, johon Välijärvi viittaa? Uskon, että yksi suomalaisen koulun kompastuskiviä on liika kirjaviisaus. Luotamme oppikirjojen arvoon ja käytämme niitä usein lähes pyhinä kirjoina. Se passivoi suhdettamme tietoon. Jos luotamme kaiken tarvittavan löytyvän yhdestä, joskus vanhastakin, kirjasta, tuemme itse Välijärven mainitsemaa "passiivista suhdetta tietoon".
Nuoret etsivät tietonsa verkosta, eivät kirjoista. Kriittinen medialukutaito ja aktiivinen suhtautuminen tietoon, tulisikin olla paljon enemmän esillä kouluissamme. Meidän tulisi kasvattaa nuoriamme aktiivisiksi kansalaisiksi siten, että he uskaltaisivat kyseenalaistaa heitä ympäröivän maailman heille valmiina tarjoavan maailmankuvan. Meidän tulisi yhä enemmän rohkaista heitä tekemään omia päätelmiä ja muodostamaan omaa ymmärrystä meitä ympäröivästä maailmasta. Oppikirjankin tarjoama kuva maailmasta on vain yksi näkemys maailmasta. Se on ihmisten kirjoittama kirja.
2000 -luvun taitoihin kuuluvat olennaisena osana aktiivisen kansalaisen taidot. Oppimaan oppiminen oli asia, jonka myös Välijärvi nosti esiin kirjoituksessaan. Saimme Vuorenmäen koululla rautaisannoksen oppimaan oppimista viime viikon tiistaina, kun Juha Wikström Veikkolan koulusta kävi pitämässä meille koulutuksen. Dioja en ikävä kyllä voi julkaista, mutta niiden viesti oli selvä. Oppimaan oppiminen on ehdottomasti yksi tärkeimpiä asioita, johon koulu voi kasvattaa. Juhan sanoin, "koulun tehtävä on tuottaa koulutettavia kansalaisia." Tämän päivän yhteiskunnassa joudumme jokainen opettelemaan elämämme aikana niin paljon erilaisia uusia asioita, teknisiä vempaimia, ohjelmia, tapoja toimia jne. että meidän on välttämätöntä olla itseohjautuvia.
Elinikäisen oppimisen rinnalla opetussektorilla puhutaan nykyään oppimisen kaikkiallisuudesta. Olemme missä tahansa tai teemme mitä tahansa, joudumme oppimaan uutta. Tähän haasteeseen koulun on välttämättä vastattava. Meidän on kasvatettava lapsia ja nuoria, jotka suhtautuvat kiinnostunein mielin ympäröivään maailmaan. Meidän on myös kasvatettava lapsia ja nuoria, jotka uskovat omiin mahdollisuuksiinsa. Tähän työhön tarvitaan sekä koulua että kotia.
Hyvä kirjoitus. Itse ajattelen, että ihmisen tapa oppia voidaan jäsentää portaiksi: aivan pieni lapsi oppii sitä tietämättään. Seuraava vaihe on leikin avulla oppiminen. Tämän jälkeen olemme valmiita oppimaan työn/työskentelyn/touhuamisen yhteydessä ikäänkuin vahingossa. Oppimisen korkein aste on tietoinen, tavoittellinen ja pitkäjänteinen opiskelu johon kuuluu informaation kriittinen ja konstruoiva muovaus omaksi tiemämiseksi, parhaimmillaan myös objektiivisesti otettavaksi tiedoksi.
VastaaPoistaOlen sitä mieltä, että internetistä ei löydy tietoa, vain dataa tai informaatiota. Sosiaalinen media esim.on verraton keino saada nopea yleiskuva siitä, mitä jostakin asiasta kirjoitetaan. Mutta se ei ole vielä tietoa.
Ajattelen, että koulussa tulee olla tilaa näille kaikille ihmiselle luonnollisille tavoille oppia. Niitä kaikkia tarvitaan. Koulun erityinen velvollisuus on opettaa opiskelun taito.
Jos jatketaan tätä "keskinäisen kehumisen kerhoa" niin voisin myös todeta, että kommenttikin oli hyvä. Ainakin olen hyvin samaa mieltä.
VastaaPoistaEhkä luokittelisin internetistä löytyvän tiedon kuitenkin tiedoksi, mutta siitä olen samaa mieltä, että se vaatii useinkin vielä jatkokäsittelyä. Näin esim. oppilastöissä, jossa oppilas yhdistelee eri lähteistään löytämiään tietoja yhtenäiseksi kokonaisuudeksi.
Ehdottomasti koulun tulee tarjota tilaa kaikille tavoille oppia. Eri ihmiset oppivat eri tavoin. Koulu ei voi kahlita oppimista vain yhteen "formaattiin".
Viisaat viisastelevat. Niin pitääkin. Minusta on aika samantekevää, mistä löytyy tieto ja mistä data. Jostain syystä koulu kovin - liian - monelle on sarja mielikuvituksellisia vartalonliikkeitä. Kuka määrää, ketä, mitä ja miksi? Noihin pitäisi pystyä vastaamaan sille keskekasvuiselle oppijalle. Sille, jonka äiti on yt-neuvottelussa ja isää ei näy eikä kuulu.
VastaaPoistaJa mitä itse toivon? Hyveitä ja sivistystä. Oppimista sen ilosta. Vastuuta ja tekemisen riemua. Ihmisen arvostamista sellaisenaan ja hyvien tekojen arvostamista ilman välinearvoa.
Miten? En tiedä, mutta haluan jatkaa yrittämistä.
Noilla tavoitteilla kannattaa jatkaakin yrittämistä hyveiden ja sivistyksen tiellä. Onnea matkalle, Mikko!
VastaaPoistaKiitos taas hyvästä kirjoituksesta!
VastaaPoistaViimeisin tieto oppimisesta löytyy oppimistutkijoilta, joita Suomestakin löytyy lukuisia ihan sieltä huipputasolta lähtien. Hakkarainen, Lehtinen, Lonka, Lipponen, Järvelä, Lakkala, Ilomäki jne. He ovat tutkineet, kirjoittaneet ja puhuneet näistä asioista vuosikausia. Eli tietoa ainakin tästä asiasta on - ja vieläpä sellaista, joka on läpäissyt kansainvälisen vertaisarvioinnin.
LISÄKSI on sitten tämä netin ja sosiaalisen median läpimurto. Siihen liittyy verkosto-osaaminen, medialukutaito, ylipäätään kriittinen ajattelu ja tietenkin taito käyttää nykyisiä välineitä - muuhun kuin viihteeseen, joka opitaan vapaa-ajalla muutenkin. Yhä suurempi osa työstä tulee tapahtumaan verkkoympäristöissä muiden ihmisten kanssa ja se liittyy yhä enemmän tietoon. Eli aika monta muuttuvaa asiaa samaan aikaan: toimintaympäristö, toimintatavat, tehtävä työ.
Kiitos, Harto, hyvistä huomioista. Juuri tänään 1.11.2011 oli Hesarissa mielenkiintoinen mielipidekirjoitus tästä elinikäisen oppimisen teemasta. Näkökulma oli se, että osa ihmisistä jää tiettyjen palveluiden ulkopuolelle jos näitä mainitsemiasi taitoja ei ole. Ja tällä hetkellähän ei vielä ole.
VastaaPoistaMitä on internet? Miksi roikun verkossa? Ja mitä em. kysymykset voisivat antaa tulevaisuuden koululle?
VastaaPoistaNettiin alkaa päästä kiinnin milloin ja mistä vain. Itselleni netti on väline pitää yhteyttä toisiin ihmisiin. Parasta on hyvät keskustelut ihmisten kanssa, jotka ovat innostuneita samoista aiheista tai suhtautuvat itseäni kiinnostaviin asioihin intohimoisesti. Saan palautetta omille tekemisilleni tai ajatuksilleni. Esim. twitterissä ihmiset kohtelevat toisiaan upeasti. Kannustavat, kehuvat, innostavat toisiaan. Toki toisenlaisiakin forumeja on olemassa. Internet on paitsi tiedonlähde, niin se on minulle ainakin oppimisen väline.
Tulevaisuuden koulussa toivon oppilaiden rohkaistuvan ilmaisemaan itseään, luovasti ja intohimoisesti. Se voi tapahtua verkossa tai koulun seinien sisäpuolella. Kyse on loppujen lopuksi toisen kunnioittamisesta ja arvostamisesta. Hyviä eväitä tarjoaa esim. Pekka Himasen sivut http://dignifi.posterous.com/
Hyvä, että muistutit Himasen visioista. Juuri viime viikon tiistaina valmentaja-yrittäjä Asko Leppilampi kehotti tutustumaan tuohon opukseen. Nyt täytyy ottaa asiakseen lukaista. Vaikuttaa mielenkiintoiselta.
VastaaPoista