Samanlainen vahtaaminen koski monesti oppimateriaaleja. Kun oli itse nähnyt paljon vaivaa materiaalien tekemiseen, niitä ei "kannattanut" jakaa, koska muutenhan toinen olisi hyötynyt toisen työstä -ilmaiseksi.
Edellä kuvattu ajattelu on onneksi jo muinaishistoriaa, ainakin toivon niin. Sosiaalinen media on tuonut jakamisen kulttuurin myös oppimisen piiriin. Harto Pönkä on kiteyttänyt asian hienosti:
"Tiedon jakamisessa ei voi hävitä, sillä en koskaan pysty antamaan enemmän kuin saan muilta."
Sain itse tilaisuuden viime viikolla olla jakamassa oppimaani, kun sain kutsun Helsingin yliopiston täydennyskoulutuskeskus Palmeniasta kouluttamaan porvoolaisia rehtoreita ja opettajia. Seminaari oli Porvoossa, mutta itse osallistuin netin välityksellä Adobe Connect Pro -yhteyden kautta. Yhteys toimi hienosti ja saimme oivallisen keskustelun aikaiseksi.
Sosiaalinen media koulussa
View more presentations from Esa Kukkasniemi
Esitykseni esimerkit ovat jo vanhoja, mutta edelleen toimivia. Uskon, että myös Kirkkonummi saa pian oman verkko-oppimisalustapäätöksensä tehtyä ja pääsemme myös Vuorenmäessä hyödyntämään verkon mahdollisuuksia.
Mikäänhän ei estä verkon hyödyntämistä jo olemassa olevilla sosiaalisen median välineillä. Pedagoginen oppimisalusta luo varsinkin alakoululle kuitenkin tarvittavaa turvallisuutta. Ulkomaisiin palveluihin rekisteröitymiseen koulussa tarvitaan alle 18 -vuotiailta huoltajan lupa ja monen amerikkalaisen palvelun ikäraja on 13 vuotta. Näin alakoulun oppilaat jäävät jo lähtökohtaisesti ulkopuolelle.
Pedagoginen oppimisalusta tuo parhaimmillaan kaikki tarvittavat palvelut "saman katon alle". Jakamisen kulttuuri tietysti rajoittuu vain oman koulun oppilaisiin, jos alustalla käytetään salasanaa. Jos kyse on alakoululaisista ja tehtävät ovat arvioitavia koulutehtäviä, tietty rajaaminen on kuitenkin mielestäni perusteltua.
ps. Mielenkiintoinen anekdootti jakamisen näkökulmasta on se, että kun sain em. esitykseni valmiiksi viime maanantaina, jaoin sen Slidesharessa ja laitoin linkin jakoon Twitterin kautta. Vajaassa vuorokaudessa kävijöitä oli ollut lähes 400. Tämä ei olisi ollut mahdollista muutama kymmentä vuotta sitten jolloin opettajainhuoneissakin istuttiin vielä visusti omien kalvojen päällä ;-)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti