Kevätjuhlapuhe 2020

Hyvät kuulijani, arvoisat oppilaat ja huoltajat,

Kun aloitimme tämän lukuvuoden elokuussa ensimmäisen kerran, maailma oli kovin toisenlainen kuin nyt. Teimme tavalliseen tapaan suunnitelmia lukuvuotta varten yhdessä. Vietimme opettajien ja koulunkäynnin ohjaajien kanssa yhden päivän Nuuksiossa ihan vain tutustumassa toisiimme. Halasimme toisiamme, kun tapasimme toisemme taas pitkästä aikaa. Istuimme ringissä nuotiolla lähekkäin.  Söimme Haltiassa upeasta seisovasta pöydästä. 

Kirjoitimme myös jokainen itsellemme kirjeen, jonka olemme eilen saaneet avata. Kirjeeseen kirjoitimme tavoitteita juuri alkavalle lukuvuodelle. Haaveita, joita kukin meistä halusi toteuttaa. Unelmia yhteisistä projekteista ja yhteistyöstä.

Jälleennäkemisen riemu oli suuri myös, kun oppilaat tulivat kouluun. Monella oli ollut ikävä kavereita ja joillakin varmasti myös opettajaa. Osalla oli uusi opettaja, johon sai tutustua. Yhteiset jutut alkoivat vähitellen taas kehittyä. Koulun yksi tärkeimpiä kasvatuksellisia tehtäviä onkin kasvattaa tekemään yhteistyötä.

Teimme kaikki koko syksyn kovasti töitä ja yhdessä valmistimme meille myös upean syksyn päätöksen -yhteisen joulujuhlan. Sali täyttyi iloisista juhlijoista -niin pienistä kuin vähän suuremmistakin. Juhlan teemana oli valo. Elimme vuoden pimeintä aikaa, mutta yhdessä suureen ääneen lauletut joululaulut ja joulunodotus täyttivät mielemme toivosta. Vaikka syksy oli ollut pitkä ja raskas, valo löysi tiensä jokaisen juhlijan sydämeen. Onhan joulu perheiden ja yhdessäolon aikaa.

Joulun jälkeen tammikuussa aloitimme innolla kevätlukukauden. Joulujuhla oli enää muisto, mutta valo, juhlan teema, lisääntyi nyt konkreettisesti ympärillämme. Pitkä syksy ja kaamos alkoi väistyä. Vaikka lunta ei juuri ollut, valo lisääntyi päivä päivältä. Aamuisin oli joka kerta helpompi lähteä kouluun. Pimeys oli väistymässä. Lapissa oli havaittu Suomen ensimmäinen koronavirukseen sairastunut ihminen - ulkomainen turisti.

Hiihtoloma meni iloisissa merkeissä, vaikka lunta ei ollut, lapset, ja aikuisetkin, saivat hetken hengähtää ja levätä. Elämä oli kuitenkin melko tavallista. Leikittiin ja pelattiin. Tavattiin kavereita ja ulkoiltiin. Käytiin tapaamassa isovanhempia ja ehkä muitakin sukulaisia. Elämä oli mallillaan.

Kun aloitimme lukuvuoden toisen kerran, koronavirus oli levinnyt jo Etelä-Suomeen. Muutamasta koulustakin oli jo tavattu koronaviruksen aiheuttamaan tautiin sairastuneita. Valtioneuvosto oli ottanut valmiuslait käyttöön ja julistanut, että koulut siirtyvät etäopetukseen. Maailma oli muuttunut melkein yhdessä yössä.

Opettajat ja koulunkäynnin ohjaajat koulutettiin nopeasti erilaisten digitaalisten alustojen ja etäopetuksen ja -ohjauksen asiantuntijoiksi. Tilanne jännitti ja ehkä ahdistikin. Myös oppilaille tilanne oli täysin uusi, vaikka heille erilaiset laitteet ja vempaimet ovatkin enemmän arkipäivää, kuin meille vanhemmille. Ehkä kaikkein haastavin tilanne oli kotona työtään tekeville vanhemmille, jotka samalla yrittivät neuvoa lapsiaan koulutehtävissä. Ja olihan niitä lapsia opettajillakin… Toisten lapsia opetettiin ruudun takaa ja omia toisella kädellä siinä sivussa.

Nopeasti kuitenkin arki saatiin pyörimään ja Meetit ja Hang Outit tulivat tutuiksi. Luokka tapasi nyt toisiaan uudella tavalla. Kavereita oli silti kiva nähdä -vaikka sitten ruudulta, kun ei kerran muuten saanut tavata. Etäkoulussa löytyi uusia menestyjiä. Osalla koulu saattoi jopa sujua paremmin kuin luokkahuoneessa. Mutta toisenlaisiakin tarinoita oli.

Ja siksi lukuvuosi aloitettiin kolmannen kerran toukokuussa. Koulut oli päätetty avata kahdeksi viikoksi. Nyt paine oli meillä rehtoreilla. Etäisyyksistä kiinni pitäminen jo muutenkin ahtaissa tiloissa tuntui aluksi utopialta. Kovalla suunnittelulla ja ohjeistuksella kaikki saatiin kuitenkin toimimaan. Käsienpesusta joka käänteessä tuli uusi normaali. Ja kevätjuhlakin järjestettiin ensimmäistä kertaa ihan uudella tavalla.

Olisin valtavasti halunnut tavata teidät kaikki vielä lukuvuoden päätteeksi. Olisin halunnut kiittää teitä jokaista ihan erikseen, kätellä ja toivottaa teidät tervetulleeksi yhteiseen juhlaamme. Se ei nyt tässä tilanteessa ole mahdollista ja joudun lausumaan kiitokseni teille kaikille – niin juuri, etänä.

Professori Hannele Niemi lausui Vuorenmäen koulun avajaisissa kuolemattomat sanat: ”Hyvä koulu syntyy yhteisestä työstä”. Tämä lause on tullut lihaksi ja vereksi tänä keväänä. Olemme selviytyneet tästä kaikesta hyvällä yhteistyöllä -yhdessä. Siksi en halua erikseen luetella kiitoksia kenellekään vaan haluan sanoa, että me teimme tämän yhdessä. Me selvisimme. Me pidimme yllä toivoa. Me ymmärsimme, annoimme anteeksi sen, että kaikki ei mennyt täydellisesti. Me tuimme toinen toistamme. Koti ja koulu yhdessä.

Ja juuri siksi me onnistuimme.

Hyvää kesää meille kaikille!

Etäopetus -miten olemme onnistuneet?

Koulut joutuivat hyvin lyhyellä varoitusajalla aivan uudenlaiseen tilanteeseen kun valtioneuvoston 16.3.2020 antaman suosituksen mukaan kouluissa siirryttiin pääsääntöisesti etäopetukseen ke 18.3.2020 alkaen. Etäopetukseen ei oltu ainakaan perusopetuksessa liiemmälti päästy tutustumaan. Monelle luokanopettajalle (ja aineenopettajallekin) sähköiset oppimisympäristöt ovat kyllä tuttuja. On kuitenkin ihan eri asia, että pitäisi opettaa etänä -siis olla jollakin tavoin itse läsnä ja neuvomassa oppilaita sähköisesti. Pelkkä Wilmassa tehtävien välittäminen ei mielestäni täytä opetuksen määritelmää.

Omassa koulussani teimme heti maanantaina nopean päätöksen siitä, että tiistai käytettiin hyvin tiiviisti opettajien täydennyskoulutukseen. Onneksi meillä varsin moni oli jo aika hyvin perillä sähköisitä alustoista. Teimme työaikajärjestelyjä ja irrotimme kaksi verkko-opetukseen perehtynyttä opettajaamme ainoastaan antamaan koulutusta. Kaikki halukkaat saivat tukea Google Classroomin käytössä, joka valittiin koulumme pääasialliseksi alustaksi. osa käytti myös Qridiä ja osa aluksi myös tuota tehtävät-Wilmassa -periaatetta kaikkein pienimpien kohdalla. Olen tavattoman ylpeä, miten hienolla asenteella opettajat tähän haasteeseen tarttuivat ja hieman ehkä yllättynytkin, kuinka nopeasti myös ne, joilla kokemusta sähköisitä järjestelmistä ei hirveästi ollut, saatiin prosessiin mukaan.

Yksi iso kysymys etäopetuksen järjestämisessä oli laitekannan varmistaminen. Oppilaille on tähän päivään mennessä jaettu hieman alle 50 Chromebookia etäopetukseen osallistumisen mahdollistamiseksi. Kaikki koneet on kirjattu tarkasti. Kyselyjä uusien koneiden perään tulee edelleen ja koneita luovutetaan niin kauan kuin tavaraa riittää.

Ihan alusta asti annoin selkeän ohjeen siitä, että jokainen opettaja opettaa pääsääntöisesti oman lukujärjestyksensä mukaan, on läsnä/saatavilla lukujärjestyksensä mukaan ja vastaa oppilaiden kysymyksiin kun niitä tulee. Muutaman ensimmäisen päivän aikana huomasimme, että oli järkevämpää hieman tuunata vuosiluokkien 1-3 lukujärjestyksiä, jossa oppilaita oli myös lähiopetuksessa (n. 10).

Perjantai-iltapäivänä olimme saaneet kolme päivää kokemusta järjestelmiemme toiminnasta ja etäopetuksesta. Palautetta tuli paljon -niin huoltajilta kuin opettajiltakin. Linjoja oli aika vaikea vetää, kun palaute oli osittain ristiriitaistakin. Päätin hyvin nopealla aikataululla, että nyt olisi oiva paikka kysyä palautetta ja tehdä korjausliikkeitä saadun palautteen pohjalta. On helpompi perustaa päätöksensä johonkin, kun on numeraalista dataa pohjana, järkeilin. Tein kymmenkohtaisen kyselyn ja jaoin sen jo perjantai-iltapäivänä huoltajille. Tuloksia alkoi vyöryä todella nopeasti. Jo perjantain aikana saimme yli sata vastausta. Tällä hetkellä vastauksia on kertynyt 134. Toisin sanoen näiden nyt esittelemieni tulosten n=134.

Ensimmäisessä kysymyksessä kartoitettiin luokkatasoa, jolla palautteen antajan lapset ovat. Mahdollisuus oli valita useampikin vaihtoehto jos perheessä oli monta lasta eri luokkatasoilla. Tämän kysymyksen kautta näimme kuitenkin hieman, mihin ikäryhmiin palautteet ehkä painottuisivat. Lopulta vastauksia tuli hyvin tasaisesti vuosiluokilta 1, 3 ja 4. Ja taas edellisiä vähemmän, mutta keskenään tasaisesti vuosiluokilta 2, 5 ja 6. Eniten vastauksia tuli neljännen luokan huoltajilta (40 vastausta).

Vaihtoehtoisia alustoja oli valittavana kolme 1) Google Classroom 2) Qridi ja 3) Wilma. Google Classromia käytti kaikkiaan 81% vastaajista ja lähes kaikki loput Wilmaa. Toivon, että viikon päästä Wilman käytön prosenttiosuus on entisestään pienentynyt, sillä Wilma ei anna mahdollisuutta interaktiiviseen opetukseen, jossa opettaja olisi oikeasti oppilaiden saatavilla oppituntien aikana. Varsinkin nyt kun perheen aikuisetkin ovat suurelta osin etätöissä kotonaan, on vanhempien antama tuki työpäivän aikaan rajallista ja silloin opettaja täytyy saada kiinni. Hyvässä yhteistyössä olemme haasteet saaneet ratkaistua.

Yleisarvosanaksi etäopetuksen ensimmäisistä päivistä saimme arvosanan 3.92 (max. 5), jota pidän suorastaan erinomaisena. Väitteeseen "opettaja on ollut läsnä sovittuna aikana", huoltajista 70% vastasi "kyllä" ja kahta vastaajaa lukuun ottamatta loput vastasivat "en osaa sanoa", mikä on ymmärrettävää, koska myös huoltajat ovat pääsääntöisesti töissä päivät. Hyvin harvalla kuitenkin oli siis se kokemus, että opettaja ei olisi ollut saatavilla.

Yksi tärkeimpiä syitä tämän kyselyn tekemiselle oli se, että kodeista tuli hyvin ristiriitaista viestiä tehtävien määrästä. Osan mielestä olisi pitänyt olla enemmän tehtäviä ja osan mielestä oli aivan liikaa. Sain muutaman hyvin tunnepitoisenkin viestin, joissa ihmeteltiin, miten tämä arki pitäisi järjestää kun itsekin pitäisi töitä tehdä ja lapsella on tehtäviä ihan tolkuttomasti. Osittain voi olla, että kokemus oli tottakin. Pitää muistaa, että myös opettajat harjoittelivat uutta työtapaa, eikä sopivaa tehtävien määrää ollut ihan helppo arvioida. Osalla oppilaista tekniseen säätöön meni kauemmin kuin toisilla jne.

Olin yllättynyt siitä, kuinka pienestä ongelmasta kuitenkin lopulta oli kyse. Selvästi yli puolet vastaajista vastasi, että tehtäviä on sopivasti. Niitä, joilla tehtäviä oli oikeasti aivan liikaa, oli vain alle 4% vastaajista! Hieman alle neljäsosalla tehtäviä oli jonkin verran liikaa ja lopulla n. 14% tehtäviä olisi saanut olla enemmänkin. On ihan selvää, että lapselle, joka muutenkin tarvitsee tukea oppimiseensa, voi tulla tilanne, että tehtävämäärä tuntuu suurelta. Onneksi Google Classroom järjestelmänä antaa myös hyvät mahdollisuudet eriyttää opetusta. Nyt pitää vain ottaa eriyttäminen haltuun myös verkossa.

Väitteeseen "koen, että lapseni on saanut opettajalta tukea koulutehtävissään" saimme pisteet 3.66 (max. 5). Siinä on vielä vähän parantamisen varaa, mutta ottaen huomioon, että kysely tehtiin ensimmäisen kolmen päivän jälkeen, tulosta voidaan pitää ihan kohtuullisena. Nyt tällä viikolla, monella opettajalla on jo tarkoitus ottaa Hang Outit ja Meetit käyttöön, jotta lapsi myös näkee opettajansa, ja mikä parasta, myös luokkakavereitaan. Olen ihan vakuuttunut, että tämäkin asia siis korjaantuu huomattavasti lähipäivinä.

Koulun rehtorin toiminta koulun järjestelyissä ja tiedotuksen osalta arvioitiin pisteillä 4.28 (max. 5). Tosin, on pakko sanoa, että myös opetustoimenjohtaja on antanut valmista materiaalia kouluille tiedotusta varten, mutta tästäkin huolimatta tiedottaminen on ollut päivittäistä myös meillä rehtoreilla niin arkena kuin viikonloppunakin. Ihan heti kun siirryimme etäopetukseen, tein pitkän ja seikkaperäisen selvityksen kodeille mm. käyettävistä järjestelmistä, opettajien läsnäolosta ja esim. laitteiden lainaamisesta etäopetusta varten.

Kaiken kaikkiaan, voimme mielestäni olla varsin tyytyväisiä etäopetuksen alkuun. Kyselyn perusteella, tein opettajille muutamia uusia linjauksia ja ohjeistuksia. Koulutus jatkuu edelleen. Mm. koulunkäyntiavustajia koulutetaan parhaillaan myös Google Classroomin saloihin. Moni on tämän jo ennen minua ääneen lausunutkin, mutta usein "pakko on paras opettaja". Se kauan odotettu digiloikka suomalaisissa kouluissa on nyt tehty -tai ainakin loikkaajien ilmalento on hyvässä vauhdissa.