Joustava koulupäivä - vaikea yhtälö

 Ylöjärven opetuspäällikkö Leena Pöntynen kirjoitti innostavan postauksen OPS:ia etsimässä -blogissaan aiheesta Koulujen työ- ja loma-ajat uusiksi. Twitterissä tulin luvanneeksi Pöntyselle jatkaa aihetta koulupäivän rakenteella. Kiitos aiheeseen kannustuksesta myös Opetushallituksen opetusneuvos Marjaana Manniselle. Jo heti aihetta pyöriteltyäni huomasin luvanneeni aika paljon. Aihe ei olekaan ihan helppo, vaan vaikeampi yhtälö kun äkkiseltään tulisi ajatelleeksi. Lähden liikkeelle siitä, mistä koulupäivän rakenteen uudistamisen ympärillä käytävä keskustelu on nyt viime vuosina lähtenyt.

Tulevaisuuden peruskoulu -raportti viitoitti jokin aika sitten tulevaisuuden suuntaviivoja peruskoululle. Raportti on erinomaisesti kirjoitettu ja siinä on paljon hyviä ajatuksia, vaikka julkiseen keskusteluun nousikin ainoastaan ajatus koulupäivän aloittamisesta aikaisintaan klo 9.00. Tämäkään ehdotus ei löydy itse raportista, vaan on todennäköisesti heitetty ilmoille lehdistötilaisuudessa, josta toimittajat ovat tarttuneet aiheeseen.

Raportin yksi yhdeksästä tavoitteesta on kyllä "koulun toimintakulttuurin ja koulupäivän rakenteen kehittäminen". Tämän tavoitteen alla puhutaan kuitenkin lähinnä oppilaan oppimisesta, hyvinvoinnista ja osallisuudesta. Sivulla 109 mainitaan myös koulun aloitusaika yhdessä lauseessa.

"Koulupäivän rakennetta, aloitusaikaa ja pituutta toteutetaan uusilla, erilaisilla tavoilla." 

Nykyinen järjestelmä on kehitetty aikaan, jolloin elettiin maatalousyhteiskunnassa. Ajatuksena on varmasti ollut herättää ajatuksia siitä, toimiiko klo 8 alkava koulu enää parhaalla mahdollisella tavalla. Muutosta on eri raporteissa perusteltu milloin vanhempien työvuoroilla ja elämän rytmin yleisillä muutoksilla kuin myös pedagogisilla perusteilla.

On muistettava, että yhä edelleen on ammattiryhmiä, jotka aloittavat työt jo klo 7 tai aiemminkin (esim. rakennussektori) sekä vuorotyössä käyviä, joiden työvuorot vaihtelevat viikoittain. Elämän rytmi ei siis ihan kaikilla perheillä ole muuttunut klo 9 aloitusta tukevaksi.

Oppilaiden oppimiskykyyn ja luonnolliseen elämänrytmiin liittyvät perustelut toimivat sikäli paremmin. Aiheesta ovat kirjoittaneet ainakin Tiede -lehti ja Tekniikka ja talous. Myös Yle on käsitellyt aihetta puolesta ja vastaan. Uusi Suomi ja Hesari kantoivat myös kortensa kekoon. Lähes kaikissa artikkeleissa on haastateltu unitutkija Markku Partista.

Joustava koulupäivä - millainen se voisi olla?

Opetushallitus saattoi jokunen vuosi sitten alkuun Joustava koulupäivä -nimisen hankkeen, jonka tavoitteena oli pilotoida kerhotoiminnan integroimista osaksi koulupäivän rakennetta. Aiheesta kirjoitti myös professori, emerita Lea Pulkkinen OKM:n pyynnöstä raportin Innostava koulupäivä - Ehdotus joustavan koulupäivän rakenteen vakiinnuttamiseksi. Raportin keskeisenä ajatuksena oli tarjota koulupäivään jokaiselle oppilaalle vähintään tunti valinnaista ja vapaaehtoista kerhotoimintaa. Samalla ehdotettiin aamu- ja iltapäivätoiminnan uudelleenjärjestelyä tukemaan tätä mallia. Innostava koulupäivä -raportti (toisin kuin Tulevaisuuden peruskoulu -raportti) ehdotti ihan kirjaimellisesti koulupäivän aloituksen siirtämistä klo 9.00. Ajatusta perusteltiin seuraavasti:

"Suomalaisen koulun nykyinen tavanomainen päivärytmi varhaisine aloitusaikoineen on peräisin maatalousvaltaiselta ajalta. Elämän rytmi on monessa suhteessa ja monista syistä nykyisin erilainen kuin tuolloin. Oppituntien aloitusajan myöhentäminen osoittaisi koulun sopeutumista yhteiskunnan muutokseen ja tietoon lapsen biologisen rytmin ja oppimisen välisistä yhteyksistä."

Raportti esittelee myös koulupäivän rakenteen malleja, joissa kerhotoimintaa on sijoitettu osaksi koulupäivää (s. 61).

Blogikirjoituksia aiheesta ovat kirjoittaneet ainakin viime vuoden vuoden luokanopettajaksi valittu Kai-Ari Lundell ja ainakin osittain aihetta sivuten myös rehtori, emeritus Martti Hellström.

Perusteet joustavalle koulupäivälle ovat hyvät. Suomalaiset koululaiset ovat kouluviihtyvyyden osalta OECD -maiden vertailussa häntäpäässä. Mukavan yhteisen tekemisen liittäminen koulupäivään auttaisi varmasti sekä viihtymisen että jaksamisen kannalta.

Ideaali vai utopia?

Itse näkisin ideaalisena mallina sellaisen, jossa koulupäivän rytmi olisi järjestetty niin, että se tukisi pidempiä kuin 45 minuutin työskentelyjaksoja. Meillä Vuorenmäessä on saatu yksi tällainen jakso toteutettua klo 9.00-10.30. Ruokailun (klo 10.30-11.15 ja klo 11.45-12.15) jälkeen siirrymme taas naapurimme Veikkolan koulun kanssa samaan rytmiin (selitän myöhemmin, miksi tämä on oleellista).

OPS2016 edellyttää ns. monialaisten oppimiskokonaisuuksien tarjoamista oppilaille. Näen hyvin hankalana toteuttaa tällaista opetusta 45 minuutin sykleissä. Juuri kun ollaan päästy työn alkuun pitäisi lähteä välitunnille.

Ideaaliini kuuluisi myös vapaamuotoisempaa kerhotoimintaa keskellä koulupäivää joko vapaavalintaisten opintojen tai kerhotuntien puitteissa. Muistan kaiholla Espoon Aarnivalkean koulussa 90 -luvun puolessa välissä toteutettuja vapaavalintaisten kurssien kokonaisuuksia. Siellä tuntijakoon oli sisällytetty vapaavalintaisia opintoja, jotka olivat mitä mielikuvituksellisimpia. Itse muistan pitäneeni ainakin sarjakuvakurssia ja tietokoneavusteisen musiikin kurssia. Mukana oli myös korun tekemistä, näyttelemistä tai vaikkapa leivontaa. Koko koulun oppilaat isoista pieniin toimivat erikseen muodostetuissa teemallisissa ryhmissään, jotka muodostettiin jokaiselle jaksolle uudestaan kunkin oppilaan kiinnostuksen ja oman valinnan mukaan. Siinä toteutui todellinen vapaavalintaisuus. Valintamahdollisuuksia oli niin paljon, että jokaiselle löytyi mieluinen vaihtoehto.

Ideaalissani näitä kerho- tai vapaavalintaisia tunteja olisivat mukana toteuttamassa myös vapaa-ajan harrastusten toimijat urheiluseuroista musiikkiopistoon ja kuvataidekouluun tai teatteriin (Veikkolassa Kartanoteatteri). Meillä on jo ollut huikeita kokemuksia paikallisten toimijoiden kanssa yhteisistä liikuntapäivistä. Parhaimmillaan pitkästi toistakymmentä paikallista urheiluseuraa on ollut toteuttamassa liikuntapäiväämme.

Yhteistyö on mahdollista, mutta se vaatii paljon vaivannäköä, aikatauluttamista ja ennen kaikkea tahtoa!

Haasteita

Kuten jo alussa sanoin, joustavan koulupäivän toteuttamisessa on myös omat haasteensa. Ainakin näin paikallisesta näkökulmasta näen seuraavia haasteita:

1) Monien koulujen toiminta perustuu yhteisten opettajien käyttämiseen tai yhteisten tilojen käyttöön (esim. tekninen työ tai liikunta). Vuorenmäen ja Veikkolan koulujen rytmi on niin kiinteästi sidottu toisiinsa, että toisen muutokset vaatisivat myös toista muuttumaan. Meillä toteutetaan esim. A2 -kielet ja osa katsomusaineiden opetuksesta yhteisesti. Tämä ei toimi jos koulujen työajat poikkeavat merkittävästi toisistaan.Ratkaisu voisi löytyä rehtoreiden välisellä neuvottelulla. Toisaalta Veikkolan koulu on yhtenäiskoulu ja yläkoulun aikataulut jaksoineen ovat ihan oma tieteenlajinsa, joista minä en ymmärrä riittävästi ottaakseni vahvasti kantaa.

2) Lea Pulkkisen Innostava koulupäivä -raportissa oli esitelty työpäivän rytmitystä uudella tavalla. Kummassakin mallissa oli ainoastaan yksi ruokailu. Tämä onnistuu harvassa koulussa. Veikkolan alueella kummassakin koulussa ruokalan kapasiteetti vaatii useampia ruokailuvuoroja ja vahvaa porrastusta.

3) Kerhotuntien sijaoittaminen osaksi koulupäivää jo sinällään pidentää koulupäivää. Koulunaloituksen lykkääminen klo 9.00 veisi vielä yhden tunnin aamusta ja siirtäisi sen iltapäivään eli koulu loppuisi alakoulussakin jopa klo 16.00. Jos koulu taas alkaa nyt portaittain klo 8-10, alkaisiko se silloin portaittain klo 9-11? Se, että kaikki aloittavat koulun samaan aikaan klo 9.00 joka päivä on käytännön mahdottomuus lukujärjestyksen kannalta tai vähintäänkin se leikkaisi jakotunteja.

4) Joustavan koulupäivän mallilla on pyritty ratkaisemaan aamu- ja iltapäivien "tyhjiötä", mutta pelkkä koulunaloituksen siirtäminen ilman kerhoja aiheuttaisi pienimmillekin oppilaille pitkiä aamuja kotona, koska suurimmassa osassa kuntia aamupäivähoitoa ei ole järjestetty. Kun koulu alkaa aiemmin, lapsi pääsee iltapäivällä heti koulun päätyttyä ip -kerhoon.

5) Koulun ulkopuolelta tulee myös haasteita. Kuinka moni urheiluseura olisi valmis tinkimään lajikohtaisesta harjoittelusta? Jos koulu loppuisi myöhemmin johtuen myöhäisemmästä aloituksesta, se siirtäisi käytännössä monen urheilulajin treenejä myöhemmäksi iltaan tai aikaisemmaksi aamuun. Tässä tapauksessa lapset tulisivat kouluun valmiiksi väsyneinä aamutreenien tai hyvin myöhäisten iltatreenien jälkeen. Olisimme siis taas lähtöpisteessä. Olisiko tämä mahdollista ratkaista edellä esittämälläni seurojen mukaan tulolla?

6) Vielä lopuksi muistutan niistä muista tavoitteista, joita Tulevaisuuden peruskoulu -raportista ei olla nostettu suuriin otsikoihin. Yksi näistä oli opettajien työaikamallien kehittäminen. Koulun toiminnan kannalta olisi tietysti ihan kiinnostavaa nähdä, miten myöhempi opetuksen aloitus vaikuttaisi opettajien yhteissuunniteluun. Aamuunhan jäisi silloin yksi lisätunti hyvää aikaa tehdä yhdessä suunnittelua ja kehittää koulun toimintakulttuuria. Erilaisille pedagogisille tiimeille jäisi aikaa kokoontua. Ihan toinen juttu olisi sitten esim. iltapäiväkokousten järjestäminen alkaen klo 15 tai 16 tai ns. veso -päivien sijoittuminen ilta-aikaan. Haasteen tähän tuo myös OAJ, joka tuntuu lähes järjestäen vastustavan kaikkea koulun kehittämistä, kuten esim. joustavan koulupäivän toteuttamista.

Mikä neuvoksi?

Joustavan koulupäivän toteuttaminen vaatii toimiakseen joustoa hyvin monesta suunnasta ja toisaalta hyvää yhteistyötä monien eri tahojen kanssa. Uskon, että hyvään ratkaisuun päästään jos halua on. Halua vaan pitää olla kaikilla - niin huoltajilla, oppilailla, opettajilla, rehtorilla, opetustoimella, kuljetusyrittäjillä, ruokapalvelulla, urheiluseuroilla, musiikkiopistolla, kuvataidekoululla yms vapaa-ajan harrasteilla, lainsäätäjillä, ammattiyhdistyksellä jne. Ihan kaikilla. Olemmeko valmiita joustoihin ja yhteistyöhön? Koulun muuttuminen vaatii paitsi ideoita, myös hyvää tahtoa.

Lukujärjestys - vaikeuksien kautta voittoon

Olen saanut jälleen valmiiksi ensi lukuvuoden lukujärjestyksen. Lukujärjestys 2014-2015 on neljäs, jonka tein Vuorenmäen koulun rehtorina. Ensimmäisenä vuotena lukujärjestys syntyi excelillä -ilman varsinaista lukujärjestysohjelmaa. Koulu oli silloin pienempi (vain vuosiluokat 1-5), mutta silti ihmettelen edelleen, miten tuo 14 perusopetusryhmän ja yhden pienluokan lukkari valmistui. Kun kaikki mahdolliset päällekkäisyydet ja virheet ovat vain omassa päässä, virheiden mahdollisuus on suuri. Jotenkin se kuitenkin valmistui ja vuosi elettiin niillä lukujärjestyksillä.

Vuodesta 2012 olen käyttänyt KISSI (Keep It Simple Stupid Idiot ;-) -nimistä ohjelmaa, jonka on luonut Mauri Leppälä niminen rehtori. Idea on todellakin nimensä mukainen. Tarkoitus on tehdä asiat mahdollisimman yksinkertaisesti. Ohjelmaan voi syöttää oppilastasoisetkin tiedot ja näin saada jokaiselle oppilaalle henkilökohtaiset lukujärjestykset. Alakoululla tämä ei kuitenkaan ole erityisen tarpeellista kun erilaisia ryhmiä on vain vähän (jakoryhmät, katsomusaineet, A2 -kielet ja vapaavalintaiset opinnot).

Tänä vuonna haasteita oli tavallista enemmän. Koulumme määräaikaisten opettajien haku jäi hyvin loppukevääseen. Tämä johtui taas siitä, että emme voi hakea opettajaa ennen kuin paikka on auki eli virkavapaus on haettu (oli syy sitten mikä tahansa: äitiysloma, opintovapaa, sairasloma jne.) tai ihminen on irtisanonut itsensä. Lähes kaikissa em. mahdollisuuksissa mahdollisuus hakea virkavapaata on rajattu tiettyyn päivään: äitiyslomissa tiettyjen raskausviikkojen jälkeen saatavaan raskaustodistukseen, opintovapaa usein opiskelupaikkaan, sairausloma sairausloman saamiseen jne. Lukujärjestystyön alkaessa kolme hakua oli juuri sulkeutunut ja haastattelut kesken. Tein siis lukujärjestyksiä ihmisille, joita en tuntenut, enkä tiennyt, kenet heistä saan kouluumme. Silloin on viisainta ottaa varman päälle ja jättää näille sijoittamatta esim. musiikkia, jonka opettamisessa soittotaito on melko välttämätön. Oma riskinsä on muissakin taito- ja taideaineissa. Esim. kuudennen luokan käsityön opetussuunnitelma on jo sen verran vaativa, etteivät kaikki mielellään sitä opeta. Toisaalta on oppilaan etu, että kutakin ainetta opettaa opettaja, joka tuntee osaavansa sen, mitä opettaa.

Toinen haaste muodostui siitä, että naapuritalossa haluttiin A2 -kielten tuntien paikkaa vaihtaa toiseen jaksoon eli keväälle. Periaatteessa asia on yksinkertainen kun sen tietää etukäteen, mutta hankalaksi sen tekee se, että tuolle kevään sijoituspaikalle ei voi syksylle sijoittaa tunteja, jottei tule päällekkäisyyksiä. Näin kultaakin arvokkaammat lukujärjestystyön peruspilarit, päivien loput ja alut, joihin on helppo sijoittaa esim. muiden kuin oman luokan opettajan pitämiä tunteja, vähenivät entisestään.

Tänä vuonna kolmannen haasteen toi kielten opetus. Viime vuonna Noora opetti englantia 3. luokalle ja minä yhdelle ryhmälle nelosella. Tulevana vuonna Noora ei ole käytettävissä ja minun piti keksiä uusia englannin opettajia. Aikaisempaa enkun kokemusta omaavat löytyivät 1-2 luokan opettajista. 1-2 luokilla pyrin kuitenkin siihen, että oma opettaja opettaisi mahdollisimman paljon oman luokan tunteja. Jaoin siis kolmannen luokan englannit kahdelle opettajalle. Onneksi osaavia löytyi omasta talosta. Englannin lehtori Riikka opettaa ensi vuonna kaikki englannit vuosiluokille 4-6.

Myös A2 -ruotsin opetus loi uuden haasteen. Oman koulumme A2 -ruotsit edellisinä vuosina opettanut Tiina siirtyy toiseen kuntaan töihin ja jättää samalla aukon ruotsin opetukseen. Koska ensi vuonna ruotsin ryhmiä on talossamme jo 4. ja 6. luokalla, täytyi näillekin ryhmille löytyä opettajat. Hyviä vaihtoehtoja oli onneksi tarjolla ja tämäkin asia ratkesi.

Ehkä kaikkein suurimman haasteen lukujärjestystyölle loi se, että eri katsomusaineita opiskelevia oppilaita on koulussamme hyvin monilla luokilla. Koska koulussamme ei opiskella kuin neljää eri katsomusainetta, en ole tähän asti pitänyt tätä hajontaa suurena ongelmana. Nyt noita uskonnon mukaan palkitettavia luokkia on kuitenkin jo 11 ja se alkaa olla 17 perusopetusryhmän koulussa paljon. Järkevää tietysti olisi, että ev.lut. uskonnosta poikkeavat katsomusaineet olisi keskitetty yhdelle luokalle/luokkataso. Nyt kun naapurikoulu määrittää ortodoksien opetuksen tuntien paikat, määräytyy samalla myös kaikkien muiden näiden 11 luokan uskontotuntien paikat. Ongelma on sama kuin edellä mainitsemani ongelma A2 -tuntien kanssa -nämä tunnit vievät arvokkaita iltapäivätunteja, jonne ne sijoitetaan, jotta ortodoksien (joita opetetaan Veikkolan koulussa) ei tarvitsisi enää palata takaisin oman tuntinsa jälkeen Vuorenmäen kouluun esim. yhdeksi tunniksi klo 13-14.

Lukujärjestys oli jo keskiviikkona yhtä tuntia vaille valmis. Saattaa kuulostaa hullulta, että, miksen sijoittanut tuota yhtä tuntia. Syykin on selvä: en löytänyt sille paikkaa. Tiesin, että pystyisin asian ratkaisemaan vaikka saman tien, mutten halunnut tehdä itselleni epämieluista kompromissia eli jakaa 6B:n äidinkielen opetusta yhden tunnin verran toiselle opettajalle. Aikaa deadlineen oli vielä pari päivää, joten päätin yrittää ratkaista asian muuta kautta. Torstaina sain kuin sainkin pyöriteltyä tunteja niin, että tuo paikka vapautui -aluksi tosin niin, että ongelma siirtyi toiselle luokkatasolle ;-) Vähitellen sain kaikki tunnit sijoiteltua niin, että kukin opettaja opettaa koko tietyn luokan tietyn oppiaineen oppimäärän. Samassa kierrätyksessä sain myös viimeisetkin kolmen tunnin päivät pois lukujärjestyksestä. Ei niille mitään laillista estettä ole, mutta lähinnä ne ovat "kosmeettinen" haitta ja pidentävät toisaalta päiviä jostain muualta.

Viimeinen haaste syntyi omasta ajatusvirheestäni. Olin alusta asti varannut ruotsin A2 -kielen edellä kuvatulle tunnin paikan vaihdolle paikan lukujärjestykseen niin, etten sijoita siihen tuon luokan tunteja, koska ne eivät voisi olla siinä keväällä. En kuitenkaan huomannut tehdä samaa varausta opettajalle. Viimeisenä työnäni lukujärjestyksen parissa kuvittelin helposti kopioivani syksyn lukujärjestyksen keväälle ja tekeväni nuo muutamat tarvittavat siirrot keväälle. Kaikki sujui kuin Strömsössä kunnes... koitti viimeisen siirron aika. Ohjelma hälytti, että opettaja opettaa toista luokkaa samaan aikaan. AAAARGH! karjaisin. Onneksi kilauttaminen kaverille (naapuritalon rehtori) auttoi. Hän muistutteli, että koska ruotsin ryhmä on meidän talon oma, ei se ole riippuvainen Veikkolan koulun A2 -kielten paikoista. Riittää, että saksan ja ranskan kielen A2 -tunnit voidaan kevääksi muuttaa. Helpotus. Näin siis teinkin. Irrotin ruotsin A2 -kielen tuosta kielipalkista ja jätin sen syksyltä tutulle paikalle.

Perjantaina, kun kaikki oli jo valmista löysin vielä monia pieniä "virheitä" tai paremminkin asioita, jotka pystyi helposti järjestämään paremminkin. Tein siis vielä pientä hienosäätöä ja lähetin lukujärjestykset eteenpäin kuntamme kuljetusvastaavalle kuljetusjärjestelyjä varten. Koulumme oppilaista noin 140 on kuljetuksessa ja tämä asia määrittää lukujärjestysten tekoa todella paljon sillä kuljetukset eivät kulje mihin aikaan vain. Ensi syksynä siirrymme pääsääntöisesti käyttämään koulukuljetuksissa julkista liikennettä (HSL) ja tilanne sikäli vähän helpottuu, kun linjoja tulee lisää. Taksit sen sijaan pyritään järjestämään keskitetysti tiettyihin aikoihin.

Lukujärjestys on siis vihdoin saatettu vaikeuksien kautta voittoon. Prosessin työläyttä kuvaavaa on, että tallensin ensimmäisen onnistuneen version nimellä "halleluja" ;-) Lukujärjestys on (kuten olen aiemminkin todennut) aina kompromissi -tai oikeammin kompromissien suma. Monia muita tässä mainitsematta jättämiäni raja-arvoja lukujärjestyksen tekemiselle olen kuvannut vuoden 2012-2013 lukkariprosessia kuvaavassa postauksessani "Shakkimestari" ja vuoden 2013-2014 lukkariprosessia kuvaavassa postauksessani "Lukujärjestys 2013-2014 - hyvä kompromissi". Ensimmäisestä lukkariprosessista Vuorenmäessä ei ikävä kyllä ole jäänyt muuta muistoa kuin muutama excel -taulukko.

Lukujärjestykset julkaistaan tuttuun tapaan syksyllä kun koulut alkavat. Tämä johtuu siitä, että kuljetusjärjestelyt voivat vielä aiheuttaa muutoksia lukujärjestykseen. Koitetaan siis malttaa syksyyn ja nauttia yksi ihana kesä tässä välissä.

ps. Lukujärjestystyössä saamastani avusta, kannustuksesta ja tuesta haluan jälleen kerran kiittää kokeneita kollegoitani: 1) aina yhtä avuliasta Nurmijärven yhteiskoulun rehtoria Mikko Jordmania, 2) naapurikoulun rehtoria Leila Kurkea sekä 3) Mäntsälän Riihenmäen koulun rehtoria Saija Hellströmiä. Olette kaikki kolme potkineet eteenpäin kun seinä on jossakin kohtaa noussut vastaan. Kiitos kollegiaalisesta tuesta, ystävät.

Hyvää kesää kaikille!

Lukujärjestys 2013-2014 - hyvä kompromissi

Kirjoitin viime keväänä blogiini lukujärjestyksen tekemisestä edelleen mielestäni varsin oivan postauksen otsikolla Shakkimestari (kannattaa kesälukemiseksi vähintäänkin käydä hakemassa postauksen kirjavinkki ;-)

Tänä vuonna lukujärjestystä tehdessäni twiittasin päivittäin hashtagilla #lukujärjestys. Tuota hashtagia seuraamalla saa varsin hyvän kuvan siitä, miten prosessi eteni. On siellä toki muidenkin lukujärjestystwiittejä samassa jonossa ;-)

Tänä vuonna olen erityisen tyytyväinen lukujärjestykseen. Aina joutuu tekemään isoja kompromisseja, jotta koko paletin saa toimimaan, mutta nyt mielestäni lukujärjestystä ohjaa pedagogiikka paremmin kuin aiemmin. Olen yrittänyt entistä rohkeammin käyttää opettajien vahvuuksia hyödyksi. Tämä näkyy erityisesti liikunnan, käsityön ja musiikin kohdalla. Viime vuonna saimme erittäin paljon kannustavaa palautetta siitä, että pienessä määrin tätä ryhmittelyä oli tehty jo viime vuonna. Ensi lukuvuonna kaikki 3-6 luokkien liikunnat ovat alan huippuosaajilla. 5-6 luokkien musiikit on laitettu niille opettajille, joilla on osaamista bändisoitosta ja muut musiikit muuten vaan hyville soittajille.

Käsityön opetus oli tänä vuonna erityisen haasteellinen sijoitettava. Koulussamme on jo 12 käsityön ryhmää sekä tekstiilityössä, että teknisessä työssä. Se tarkoittaa sitä, että helpoimmat sijoituspaikat eli päivien alut ja loput eivät riitä koska kouluviikossa on vain 5 aamua ja 5 iltapäivää. Kun tilojakin on vain yhdet kumpaakin, täytyy väkisin käyttää myös keskipäiviä. Keskipäivällä taas kaikki opettajat ovat tunneilla, mutta koska tn ja ts vaativat kummatkin samaan aikaan yhden opettajan eli yhteensä kaksi opettajaa, tarvitaan yksi ylimääräinen opettaja. Käytännössä Vuorenmäessä tuo ylimääräinen opettaja, joka vapauttaa jonkun muun opettajan oman luokan opetuksesta siksi aikaa kun opettaa käsityötä jollekin muulle, on joko rehtori tai englannin lehtori. Englannin lehtorikin voi vapauttaa opettajan ainoastaan silloin kun hän opettaa koko ryhmää, ei puolta luokkaa. Sijoittelu menee monesti haastavaksi, kuten tänäkin vuonna.

Viime vuoden lukujärjestyksen sijoittelua helpotti suuresti se, että saimme POP -rahalla palkattua ns. resurssiopettajan, joka pystyi muutamalla tunnilla olemaan apuna noissa hankalissa sijoituksissa. Tulevana lukuvuonna meillä on rahoitus resurssiopettajaan vain tammikuun loppuun asti. Näin ollen resurssiopettajan varaan ei voi laskea, koska resurssi loppuu kesken lukuvuoden.

Yhtään tuota lukujärjestystyötä ei helpota se, että palkkarahoja on budjetissa laskettu vain opettajan opetusvelvollisuuden mukaan. Ylitunnit siis venyttävät budjetin melkein väkisinkin yli. Tein tänä vuonna laskelmia ja laskin, että oman koulumme opetuksen järjestäminen vaatii 532 tuntia viikossa, jotta kaikkien opettajien opetusvelvollisuus saadaan täyteen. Tuo on siis laskennallinen minimi. Minimillä lukujärjestyksen tekeminen ei aina ole mahdollista, koska jokainen palanen ei vaan osu ihan mihin vaan kohtaan tuossa palapelissä. Oman kouluni lukujärjestyksessäni noita ylitunteja tuli yhteensä kaikkiaan 16. Suurin osa selittyy sillä, että koulussamme on vain yksi englannin lehtori, jonka opetusvelvollisuus kattaa noin puolet tarpeesta. Ylitunteja tulee siis englannin opetuksen takia väkisin. Opetusta on pakko jakaa myös luokanopettajille, koska yksi lehtori ei pysty kaikkea opettamaan. Koska opettajien palkat on kuitenkin laskettu opetusvelvollisuuden mukaan, yhtälö on hyvin haastava. Em. seikat saavat minut väkisinkin kaipaamaan monien kuntien käyttämää tuntikehysmallia, jolloin koulu saa tietyn laskennallisen määrän tunteja ja sillä on pärjättävä.

Kokonaan oma lukunsa lukujärjestystyössä ovat kuljetusten aiheuttamat raja-arvot. Koulumme 395 oppilaasta yli kolmannes (140 lasta) kulkee bussilla tai taksilla koulumatkansa.Näiden lasten koulupäivä täytyy aina alkaa viimeistään klo 9.00. Koulupäivän loppumisessa on enemmän pelivaraa. Aamulla bussit ja taksit eivät kulje kuitenkaan enää klo 10. Oman koulumme kuljetusoppilaat on pyritty sijoittamaan keskitetysti tietyille luokille, jotta hallinnointi ja lukujärjestystyö olisi helpompaa. Vuosien varrella uusia muuttajia on tullut, eikä kuljetusluokkia voi kasvattaa loputtomasti, niinpä meillä on myös luokkatasoja, joilla on kaikilla kolmella rinnakkaisella luokalla kuljetettavia.

Lukujärjestyksen kiemuroista voisi kirjoittaa vaikka kirjan. Nyt on kuitenkin juhlan aika! Lukujärjestys on jälleen kerran valmis! Kun viikon pakertaa vain yhtä asiaa, tekee ylipitkiä päiviä ja joskus öitäkin, aloittaa muutaman kerran alusta jonkun umpikujan takia ja kuitenkin vihdoin saa viimeisen palan sijoitettua, tunne on kieltämättä hyvä. Lukujärjestys kun on kuin käänteinen palapeli. Yleensä palapelit helpottuvat loppua kohden, kun palat vähenevät. Lukujärjestyksen tekeminen taas vaikeutuu koko ajan, mitä vähemmän paloja on jäljellä. Monesti sen yhden viimeisen tunnin sijoitus kestää saman verran kun kolmen ensimmäisen luokkatason sijoitukset yhteensä.

Nyt lukujärjestys on kuitenkin jo lähtenyt eteenpäin kunnan kuljetusvastaavalle kuljetusten järjestämistä varten. Se onkin oma shownsa, mutta sen hoitavat sen alan osaajat. Minä saan nyt keskittyä niihin muihin rehtorin kesätöihin ja hiljalleen alkaa siivota mennyttä lukuvuotta pois pöydältä ja laskeutua kohti viikon päästä alkavaa lomaa ;-)

Ps. Lopuksi haluan vielä lausua kiitokset. Tänä vuonna kiitokset menevät erityisesti Nurmijärven yhteiskoulun rehtori Mikko Jordmanille, joka jälleen sparrasi alkuun Kissi -ohjelman käytössä. Toiset kiitokset menevät loistavalle lounasseuralleni, Leilalle, naapurikoulun erinomaiselle rehtorille ja hyvälle kollegalle. Kollegiaalinen tuki on tärkeää kun tekee sitä vuoden kovinta rypistystä -rehtorin vuoden "lopputyötä".

Ps2. Myös Auroran koulun rehtori Martti Hellström on kirjoittanut tänä keväänä omasta lukujärjestystyöstään. Löydät postauksen täältä.

Myötäisiä tuulia koulussa

Vaikka eilen meinasin jo heittää toivoni lukujärjestyksen valmistumisen suhteen, tein sen tänään kuitenkin puoleen päivään mennessä jo valmiiksi. Virkeät aivot toimivat paremmin, väittävät aivotutkijat. Kiti Müller kumppaneineen taitaa olla oikeassa! Nuo pienet ongelmat, jotka eilen vielä olivat vuoren kokoisia, olivat tänään muuttuneet muutaman klikkauksen kokoisiksi.

Lukujärjestys on aina sarja kompromisseja. Kuten eilen kiittelemäni kollega, Mikko Jordman, asian ilmaisi: "Sun täytyy, Esa, nyt vaan päättää, mistä asioista sä olet valmis tinkimään ja mistä et. Sitten pidät määrätietoisesti kiinni siitä, minkä linjan valitset." Näin toimin ja lopputulos ei ole ainakaan huono. Ei rehtori koskaan lukujärjestykseen varmasti täysin tyytyväinen ole. Niin paljon siinä joutuu periaatteitaan myymään ja itse sen parhaiten tietää, mitkä periaatteet on matkalla heitetty roskiin. Nyt menivät mm. ei-klo-10-alkavia-aamuja -periaate ja ei-oppilaille-kolmen-tunnin-päiviä -periaate. Näistä voi luvallisesti tinkiä, mutta esim. opettajan opetusvelvollisuudesta ei, vaikka mielummin priorisoinkin toisin. Ulkopuolelta tulevia raja-arvoja on liikaa, kuten eilisessä blogissani kirjoitin.

Lukujärjestys on kuitenkin aikataulussa valmis ja kuljetukset päästään kilpailuttamaan ajoissa. Tai ainakaan Vuorenmäen koulu ei sitä jarruta.

Muitakin hyviä asioita on tapahtunut kuin lukujärjestyksen valmistuminen. Meille on myönnetty jo aiemmin myönnetyn 85 avustajatunnin päälle 31 tunnin lisämääräraha. Se tarkoittaa sitä, että ensi vuonnakin saamme palkata 5 avustajaa (kun muutama tekee töitä hieman pienemmällä tuntimäärällä). Entiset avustajat jatkavat yhtä lukuun ottamatta, joka siirtyi lähemmäs kotiaan töihin. Tuon viimeisen paikan laitamme auki vasta syksyllä, jotta kesä ja lomat eivät verota hakijoiden määrää.

Oppilaiden kannalta päätös on aivan erinomainen! Koko Suomi on puhunut kuluneen kevään avustajatuntien leikkauksista ja nyt Kirkkonummella päädytään tilanteeseen, jossa viime kevään taso säilyy. Ainahan lisäresurssi olisi tarpeen, mutta nykytason säilyttäminenkin on parempi kuin leikkaus.

Kolmas hieno asia on se, että olen tänään rekrytoinut viimeiset kaksi opettajaa koulullemme. Pia -ope jatkaa ensi vuonna 3B -luokan opettajana. Uskon, että tämä on luokan kannalta aivan erinomainen ratkaisu. Lapsen kannalta pysyvyys on aina hyvä asia ja Pia on lisäksi luotsannut luokkaansa määrätietoisin ottein.

Uutena opettajana koulussamme aloittaa Pauliina Ruokokoski, joka toimii koulumme ns. resurssiopettajana. Pauliinalla ei siis ole omaa luokkaa vaan hän toimii pääasiassa ns. samanaikaisopettajana luokanopettajan rinnalla. Luokassa voi siis ensi lukuvuonna ollakin yhden sijasta kaksi opettajaa. Tämän lisäksi hyödynnämme hieman Pauliinan kuvismaikan taitoja koulun kuviksen opetuksessa. Pauliinalla on kaksoispätevyys eli hän on sekä luokanopettaja, että aineenopettaja.

Näillä vahvistuksilla pääsemme siis aloittamaan lukuvuotta 2012-2013. Sanomattakin on selvää, että olen erittäin ylpeä joukostani. Ensi vuonna jalostetaan vuorenmäkeläistä koulutuotetta taas aimoharppaus eteenpäin.

Shakkimestari

Luin joskus vuosia sitten kiehtovan Arturo Pérez-Reverten kirjoittaman kirjan nimeltä Flaamilainen taulu (Like 1997). Murhamysteeri hyödyntää oivallisella tavalla shakkia. Ratkaistakseen murhan, kirjan päähenkilön on pelattava vanhassa flaamilaisessa taulussa olevaa shakkiottelua takaperin, jotta ehtisi murhaajan edelle. En koskaan ole ollut mikään shakin pelaaja, mutta tuo kirja sai minut kiinnostumaan lajista.

Viimepäivät olen pelannut omaa "shakkiotteluani" eli tehnyt lukujärjestystä ensi vuodeksi. Lukujärjestys on eräänlainen rehtorin vuosittainen lopputyö. Se tehdään usein lukuvuoden päätyttyä kun koulu hiljenee ja saa keskittyä pitkäjänteisesti vain yhteen asiaan. Voi sen toki tehdä toisinkin. Muutama kollegani on tehnyt lukujärjestystä koulun johtoryhmän kanssa pitkin vuotta. Omassa koulussani ensimmäisen vuoden kiireitä on riittänyt niin kroonisesti, että tähän ei ikävä kyllä ole päästy.

Otin tänä vuonna ensimmäistä kertaa avukseni tähän työhön erityisesti suunnitellun tietokoneohjelman. Ohjelmaan syötetään tietty määrä taustamuuttujia (koulun opetustilat, opetusryhmät, opettajat, tuntikehys jne.) Näiden tietojen pohjalta ohjelma osaa varoittaa tietyistä päällekkäisyyksistä ja muista virheistä esim. siitä, että sama opettaja ei voi opettaa kahta luokkaa yhtä aikaa tai samaa tilaa ei voi käyttää kaksi ryhmää yhtä aikaa. Luulisi, että homma on melko helppoa. Niin onkin -tiettyyn rajaan asti ;-)

Koko paletti ei olisi kummoinenkaan ongelma ratkaista jos jokainen opettaja opettaisi mitä tahansa ainetta. Lukujärjestyksen suunnittelussa rehtori pyrkii kuitenkin yleensä ottamaan huomioon opettajien vahvuudet ja hyödyntämään niitä. On varmasti oppilaiden edun mukaista, että musiikin opettaja esim. osaa soittaa jotakin instrumenttia tai että käsityön opettaja osaa itsekin kutoa.

Tämän kokoisessa koulussa (18 opettajaa) noita erilaisia toiveita alkaa jo olla sen verran, että ihan kaikkia niistä ei voi toteuttaa. Kun näiden toiveiden lisäksi lisätään sellaisia raja-arvoja kuin opettajien ns. opetusvelvollisuudet (=minimimäärä, joka opettajalla täytyy olla tunteja), naapurikoulun määrittelemät A2 -kielten tuntien paikat, erilaiset katsomukselliset aineet ja niiden paikat lukujärjestyksessä, kuljetukset, koulupäivien sopivat alkamis- ja päättymisajat, koulupäivien sopivat pituudet jne. alkaa erilaisia muuttujia olla jo niin paljon, että jossain vaiheessa projekti menee väistämättä vaikeaksi ja rehtori joutuu tekemään kompromisseja.

Tämä on kahdeksas lukujärjestys, jonka teen. Toinen tässä koulussa. Joka kerta se on ollut yhtä haasteellista. Ei oikeastaan ole merkitystä edes koulun koolla. Pienelläkin koululla on omat ongelmansa, jos resurssi on niukka. Ja vaikka resurssi olisi isompikin, vähäinen tekijöiden määrä luo omat rajoitteensa.

Joka vuosi lukujärjestys kuitenkin syntyy. Aina siinä on tehty joitakin kompromissejakin. Aina kaikki pedagogiset visiot eivät toteudu. Lukujärjestyksen tekeminen on selkeästi pedagogista johtamista. Toisaalta, kun ollaan realisteja, se on myös paljon puhdasta matematiikkaa -shakkiottelu, joka täytyy voittaa.

ps. On hauska huomata, että muutamat muutkin rehtorit ovat blogganneet lukujärjestyksen tekemisestä. Ohessa muutama esimerkki:

Patastenmäen rehtorin blogiposti Jumissa

Auroran koulun rehtorin blogiposti Rexin ammattitaidon työnäyte: lukujärjestys

ps. Lukujärjestyksen teossa olen saanut myös konsultaatioapua muutamilta kokeneilta rehtoreilta. Erityisesti haluan kiittää Otalammen koululta ensi syksyksi Nurmijärvelle siirtyvää Mikko Jordmania, joka on antanut merkittävää apua Kissi -ohjelman käytössä. Toiset kiitokset menevät Kartanonrannan koulun rehtorille Marjo Rantaselle, joka saatteli minut alkuun ohjelman käytössä.

Teille kahdelle kiitokseksi tämä.