Näytetään tekstit, joissa on tunniste sitra. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste sitra. Näytä kaikki tekstit

torstai 20. syyskuuta 2012

MIND! -seminaari

Koulumme oli viime vuonna Sitran ja Aalto -yliopiston hankkeessa, jossa pyrittiin edistämään kokeilukulttuurin leviämistä. Mitä oikein on kokeilukulttuuri? Kokeilukulttuuri on vastavoima suunnittelukulttuurille, jossa kaikkia ratkaisuja varten pidetään kokouksia, tehdään komiteamietintöjä ja 5 -vuotissuunnitelmia ennen kuin uskalletaan mennä käytäntöön.

Tänään Sitra twiittasi Twitterissä linkin videoon, joka kiteyttää kokeilukulttuurin ajatuksen hyvin. Twiitin teksti oli:

"Kokeilukulttuuri kannustaa uusien ratkaisujen luomiseen ja haastaa suunnittelusta tekemiseen"


Ja video näytti tältä:



Kokeilukulttuuri on jäänyt tuon Sitran ja Aalto -yliopiston hankkeen jälkeen elämään Vuorenmäen kouluun. Kokeileminen on myös yksi arvoistamme. Näemme kokeilemisen hyvin lähellä luovuutta ja innovatiivisuutta. Nuo kaksi sanaa vilisevät jokaisen itseään kunnioittavan firman arvoissa. Me halusimme nostaa tilalle suomalaisen sanan, joka edustaisi jotain samaa.

Syyskuun alussa saimme Aalto -yliopiston MIND! -tutkimusryhmän Jussi Ekqvistiltä kutsun lähteä mukaan MIND! -seminaariin, joka pidettiin tänään. Seminaaripaikkana toimi Aalto -yliopiston kauppakorkeakoulun Nokia -sali Runebergintiellä. Paikalla oli arvovaltaista väkeä. Kouluamme edustivat 5. luokan Mea, Inka ja Kalle yhdessä Eeva -open kanssa. Oppilaat olivat Eevan ohjauksessa tehneet hienon Power Pointin hankkeestamme.



Klo 13.07 sain Eevalta innostuneen tekstiviestin:

"Meidän oppilaat saivat isot isot aplodit! Ja paljon oli kysymyksiä oppilaille. Hyvä Vuorenmäki! Jee."


Ihan niin kuin arvokisoissakin mitalistit saavat valtionjohdon onnittelut, päätin minäkin soittaa oppilaille ja onnitella hyvästä työstä. Tunnelma taksissa paluumatkalla oli selvästi innostunut. Päivä oli ollut onnistunut.

Kun puhutaan oppilaiden osallisuudesta, se tarkoittaa konkreettisesti tätä. Sitä, että lapsiin luotetaan, heille annetaan vastuuta, kannustetaan ylittämään rajoja ja onnistumaan. Veikkaan, että jos olisin itse ollut esittelemässä hankettamme, koko hanke olisi hukkunut muiden aikuisten puheenvuorojen sekaan. Hieno työ, Mea, Inka ja Kalle! Kiitos Teille!

tiistai 22. marraskuuta 2011

Elinvoima -foorumin antia

Päivät ovat niin loputtoman täynnä asiaa, että aivan liian harvoin ehdin enää kirjoittaa. Asiaakin olisi ollut jo moneen otteeseen ja nytkin tämä tulee auttamattoman myöhässä. Tätäkö on uusi työ? Enkä nyt siis tarkoita omaa uutta työpaikkaani vaan ns. uutta työtä, jota olin pohtimassa viime torstaina Sitran Elinvoima -foorumin ensimmäisen jakson päätösseminaarissa.

Sitran Elinvoima -foorumi pyrki pureutumaan uudenlaiseen luovuuteen, tekemiseen ja innostumiseen ja siihen, miten tulevaisuudessa hyvinvointia tuotetaan. Hankkeen keskiössä oli kolme aihetta:

1. Maahanmuuttajien työskentely Suomessa
2. Nuoret ja työ
3. Mitä kokonaan uusia töitä voisi olla?

Hankkeessa oli yhteensä 16 aihealuetta, joista koulumme osallistui Aalto -yliopiston johdolla kokeilukulttuurin edistämiseen kouluissa. Aiheesta olen bloggannut aiemminkin, joten en nyt perehdy omaan hankkeeseemme, vaan siihen, mitä muuta seminaari antoi. Toki olen ylpeä siitä, että sain olla yksi niistä erittäin harvoista (3) joita tilaisuudessa haastateltiin. Oli hieno huomata, että koululaisten hanketta arvostettiin "isoissa ympyröissä".

Vaikka asiat olivat osittain tuttujakin, monesta esityksestä sai paljon irti. Oli myös hyvä huomata, kuinka oikeisiin asioihin olimme itse pureutuneet oman opettajakuntamme kanssa aloitusvesossamme, kun pohdimme tulevaisuuden yhteiskunnan odotuksia koululle.

Työhän on muuttunut monella tavalla. Työn merkitys ihmisille on muuttunut radikaalisti. Työ on nyt itsessään jo sisältö, ei enää väline toimeentulolle. Työurat ovat muuttuneet. Kun ennen käytiin koulua, opiskeltiin ja mentiin töihin, nykyään käydään koulua, opiskellaan, tehdään yhtä työtä, vaihdetaan työpaikkaa, opiskellaan taas, jäädään vuorotteluvapaalle, tehdään töitä sekä julkisella, että yksityisellä puolella jne. Olen itse tyyppiesimerkki uuden työn tekijästä. Olen sukkuloinut yksityisen (radio) ja julkisen (koulu) työn välillä useita kertoja. Olen opiskellut lähes koko ajan työn ohessa. Työllä on lisäksi minulle suuri arvo. Työ itsessään antaa minulle paljon.

Kävin myös mielenkiintoisia keskusteluja tilaisuudessa itseäni viisaampien ihmisten kanssa. Yhden mielenkiintoisimmista keskusteluistani kävin yrittäjä Taneli Tikan kanssa. Visioimme mahdollisuutta muuttaa koulua siihen suuntaan, ettei aina etsittäisi vain oikeaa vastausta (kuten koulussa liian usein) vaan joskus myös oikeaa kysymystä -tai kenties oikeaa analyysia suuresta aineistosta.

Annan esimerkin: Monessa ammatissa (poliisi, lääkäri, yrityskonsultti) joutuu tekemään päätelmiä epämääräisen aineiston pohjalta. Täytyy luoda silmäys saatavilla olevaan tietoon, eikä varmuutta oikeasta vastauksesta aina ole. Kuinka koulu voisi tukea tällaista päätöksentekoa? Voisiko koe joskus mennäkin toisinpäin? Ei siis niin, että oppilas lukee (ulkoa) asioita ja vastaa opettajan tai kirjantekijän laatimiin, enemmän tai vähemmän oikeisiin, kysymyksiin. Mitä jos oppilaalla olisikin kaikki materiaali (kirjat, netti jne.) käytössä kyseisestä ilmiöstä, mutta hänen tulisikin löytää oikea tai oleellinen kysymys? Kysymyksen löydettyään, hän vastaisi itse laatimaansa kysymykseen.

Ammattitaitoinen opettaja voisi aivan yhtä hyvin arvioida oppilasta tällaisen kokeen perusteella kuin perinteisenkin kokeen perusteella. On aivan yhtä helppoa tai vaikeaa arvioida, onko oppilas löytänyt oleelliset asiat opettajan keksimään kysymykseen kuin sekin, onko oppilas löytänyt aineistosta keskeisen kysymyksen. Mielenkiintoinen visio.

Alakoulun oppilas on usein taipuvainen menemään siitä, mistä aita on matalin. Haaste tällaisessa työskentelyssä olisi herättää oppilaan mielenkiinto käsiteltävään aiheeseen niin, että hän ihan oikeasti kokisi jonkinlaista intohimoa käsiteltävään aiheeseen ja haluaisi löytää muitakin kuin itsestäänselviä kysymyksiä tai kehäpäätelmiä.

Kun koko Elinvoima -hankkeemmekin pyrki edistämään kokeilukulttuuria, voisi tässäkin olla vähintään kokeilemisen arvoinen asia.

tiistai 20. syyskuuta 2011

Isot unelmat, pienet kokeilut

Muutama viikko sitten sain soiton Aalto yliopistosta. Anssi Tuulenmäki pyysi kouluamme mukaan Sitran ja Aalto yliopiston yhteiseen hankkeeseen, jonka tarkoituksena on edistää kokeilukulttuuria. Hankkeen yksi viidestä osa-alueesta on kokeilukulttuurin edistäminen peruskoulussa. Tänään pidettiin ensimmäinen ideointipalaveri hankkeen tiimoilta. Saimme vieraaksemme Lotta Hassin ja Jussi Ekqvistin Anssi Tuulenmäen tutkimusryhmästä.

Hahmottelimme ideoita oman koulumme tarpeista. Meillä on koululla yksi hyvin konkreettinen ja selkeä tarve: kun piha on uusi ja kivituhka ei vielä ole painunut ja kovettunut, hiekkaa tulee sisään aivan mielettömiä määriä siitäkin huolimatta, että kengät otetaan pois jo ovella. Tämä lisää laitoshuoltajien työtaakkaa. Ongelma on hyvin konkreettinen. Toisaalta tulokset ovat myös oppilaille näkyviä jos keksimme toimivan ratkaisun.

Toisena tavoitteena on tukea myös henkilökunnan yhteistyötä. Tällä hetkellä konkreettinen ongelma on se, että asioita on valtavan paljon ja aikaa rajallisesti. Lähdemme ratkomaan tätä ajankäytön ongelmaa uusin, tuorein ideoin. Olemme yhdessä määrittäneet yhdeksi kaikkein tärkeimmistä arvoistamme yhteistyön. Ongelman ratkaisu itsessään vaatii yhteistyötä, mutta se toisaalta myös mahdollistaa onnistuessaan entistä paremman yhteistyön jos yhteistä aikaa saadaan vapautettua.

Kolmanneksi ongelmaksi valitsimme luovat oppimisjärjestelyt. Resurssit ovat aina rajalliset ja odotukset ja tarpeet suuret. Uusin ja luovin ideoin, yritämme lähteä käyttämään olemassaolevaa resurssia tehokkaammin.

Mitä hankkeesta syntyy, on toistaiseksi vielä hämärän peitossa. Se kuuluu kokeilukulttuuriin. Tietty määrä epäonnistumisia on hyväksyttävä. Suomalaiselle kokeilukulttuurille on tyypillistä, että lähdetään ratkaisemaan suuria kokonaisuuksia kerralla. Kun suurten asioiden muuttaminen kokonaan kerralla harvoin onnistuu, on tyypillistä suomalaiselle kokeilevuudelle se, että todetaan "ei onnistunut, palataan vanhaan." Nyt on tarkoitus ratkaista konkreettisia pieniä asioita ja yrittää niiden kautta vaikuttaa kokonaisuuteen -vähän kerrallaan. Isot unelmat, pienet teot, kuten Jussi Ekqvist asian tänään viisaasti tiivisti.

Kokeilukulttuuri sopii erinomaisesti myös omaan ajatusmaailmaani. Jo opettajien ensimmäisessä yhteisessä tapaamisessa toukokuussa määrittelin kolme omaa ydinteesiäni tulevalle koululle. Ne olivat 1) jaettu asiantuntijuus (kaikki osaaminen yhteiseen käyttöön) 2) yhtä suurta perhettä (kaikkien työpanos lapsen hyvinvoinnin eteen on tärkeä!) ja 3) rohkeasti uutta kokeillen (jos ei uskalla epäonnistua, ei yleensä koe suuria onnistumisiakaan).

Suurella mielenkiinnolla odotan, mitä saamme kahdessa kuukaudessa aikaiseksi. Opettajien, oppilaiden, huoltajien, erilaisten sidosryhmien viisaat päät yhteen ja rohkeasti kokeilemaan. Ja jos/kun ei heti onnistu, säädetään ideaa ja tehdään se uudestaan PAREMMIN.

torstai 15. syyskuuta 2011

Kokeilukulttuuria edistämään

Sain muutama viikko sitten niin mielenkiintoisen kutsun, että on ollut suorastaan vaikea pidätellä siitä kertomista. Pari viikkoa sitten Anssi Tuulenmäki Aalto -yliopistosta soitti minulle ja kyseli kouluamme mukaan Sitran ja Aalto -yliopiston yhteishankkeeseen, jonka tavoitteena on kokeilukulttuurin edistäminen.

Mitä hanke tulee konkreettisesti tuomaan koulullemme, on vielä osittain hämärän peitossa. Ensi viikolla pidämme palaverin Aalto -yliopiston innovatiivisen tiimin kanssa. Lähdemme kartoittamaan oman koulumme tarpeita. Varmaa on, että projekti tulee haastamaan mukaan niin opettajia, oppilaita kuin huoltajiakin.

Tänään hyväksytyssä lukuvuosisuunnitelmassamme, johtokunta hyväksyi ajatuksen yhteistyöstä yhteiskunnan eri toimijoiden kanssa ja yhteistyöstä tiedeyhteisön kanssa. Tuleva Sitran ja Aalto -yliopiston kanssa toteutettava projekti tulee olemaan nimenomaan tätä jälkimmäistä: yhteistyötä tiedeyhteisön kanssa.

Yhteistyön ajatus on koulussamme noussut niin vahvaksi teemaksi, että kokeilu voisi kenties liittyä siihen -tai sitten johonkin muuhun. Mielenkiintoisia aikoja on joka tapauksessa edessä. Rohkeasti uutta kokeillen oli yksi omista teeseistäni kun ensimmäisiä kertoja tapasimme opettajaporukalla. Halusin kannustaa siihen, ettei kaikessa tyydytä siihen, "miten on aina tehty". Joskus on lupa kokeilla jotain uutta. Nyt siihen on oiva mahdollisuus ja asiantunteva tuki.