Etäopetus -miten olemme onnistuneet?

Koulut joutuivat hyvin lyhyellä varoitusajalla aivan uudenlaiseen tilanteeseen kun valtioneuvoston 16.3.2020 antaman suosituksen mukaan kouluissa siirryttiin pääsääntöisesti etäopetukseen ke 18.3.2020 alkaen. Etäopetukseen ei oltu ainakaan perusopetuksessa liiemmälti päästy tutustumaan. Monelle luokanopettajalle (ja aineenopettajallekin) sähköiset oppimisympäristöt ovat kyllä tuttuja. On kuitenkin ihan eri asia, että pitäisi opettaa etänä -siis olla jollakin tavoin itse läsnä ja neuvomassa oppilaita sähköisesti. Pelkkä Wilmassa tehtävien välittäminen ei mielestäni täytä opetuksen määritelmää.

Omassa koulussani teimme heti maanantaina nopean päätöksen siitä, että tiistai käytettiin hyvin tiiviisti opettajien täydennyskoulutukseen. Onneksi meillä varsin moni oli jo aika hyvin perillä sähköisitä alustoista. Teimme työaikajärjestelyjä ja irrotimme kaksi verkko-opetukseen perehtynyttä opettajaamme ainoastaan antamaan koulutusta. Kaikki halukkaat saivat tukea Google Classroomin käytössä, joka valittiin koulumme pääasialliseksi alustaksi. osa käytti myös Qridiä ja osa aluksi myös tuota tehtävät-Wilmassa -periaatetta kaikkein pienimpien kohdalla. Olen tavattoman ylpeä, miten hienolla asenteella opettajat tähän haasteeseen tarttuivat ja hieman ehkä yllättynytkin, kuinka nopeasti myös ne, joilla kokemusta sähköisitä järjestelmistä ei hirveästi ollut, saatiin prosessiin mukaan.

Yksi iso kysymys etäopetuksen järjestämisessä oli laitekannan varmistaminen. Oppilaille on tähän päivään mennessä jaettu hieman alle 50 Chromebookia etäopetukseen osallistumisen mahdollistamiseksi. Kaikki koneet on kirjattu tarkasti. Kyselyjä uusien koneiden perään tulee edelleen ja koneita luovutetaan niin kauan kuin tavaraa riittää.

Ihan alusta asti annoin selkeän ohjeen siitä, että jokainen opettaja opettaa pääsääntöisesti oman lukujärjestyksensä mukaan, on läsnä/saatavilla lukujärjestyksensä mukaan ja vastaa oppilaiden kysymyksiin kun niitä tulee. Muutaman ensimmäisen päivän aikana huomasimme, että oli järkevämpää hieman tuunata vuosiluokkien 1-3 lukujärjestyksiä, jossa oppilaita oli myös lähiopetuksessa (n. 10).

Perjantai-iltapäivänä olimme saaneet kolme päivää kokemusta järjestelmiemme toiminnasta ja etäopetuksesta. Palautetta tuli paljon -niin huoltajilta kuin opettajiltakin. Linjoja oli aika vaikea vetää, kun palaute oli osittain ristiriitaistakin. Päätin hyvin nopealla aikataululla, että nyt olisi oiva paikka kysyä palautetta ja tehdä korjausliikkeitä saadun palautteen pohjalta. On helpompi perustaa päätöksensä johonkin, kun on numeraalista dataa pohjana, järkeilin. Tein kymmenkohtaisen kyselyn ja jaoin sen jo perjantai-iltapäivänä huoltajille. Tuloksia alkoi vyöryä todella nopeasti. Jo perjantain aikana saimme yli sata vastausta. Tällä hetkellä vastauksia on kertynyt 134. Toisin sanoen näiden nyt esittelemieni tulosten n=134.

Ensimmäisessä kysymyksessä kartoitettiin luokkatasoa, jolla palautteen antajan lapset ovat. Mahdollisuus oli valita useampikin vaihtoehto jos perheessä oli monta lasta eri luokkatasoilla. Tämän kysymyksen kautta näimme kuitenkin hieman, mihin ikäryhmiin palautteet ehkä painottuisivat. Lopulta vastauksia tuli hyvin tasaisesti vuosiluokilta 1, 3 ja 4. Ja taas edellisiä vähemmän, mutta keskenään tasaisesti vuosiluokilta 2, 5 ja 6. Eniten vastauksia tuli neljännen luokan huoltajilta (40 vastausta).

Vaihtoehtoisia alustoja oli valittavana kolme 1) Google Classroom 2) Qridi ja 3) Wilma. Google Classromia käytti kaikkiaan 81% vastaajista ja lähes kaikki loput Wilmaa. Toivon, että viikon päästä Wilman käytön prosenttiosuus on entisestään pienentynyt, sillä Wilma ei anna mahdollisuutta interaktiiviseen opetukseen, jossa opettaja olisi oikeasti oppilaiden saatavilla oppituntien aikana. Varsinkin nyt kun perheen aikuisetkin ovat suurelta osin etätöissä kotonaan, on vanhempien antama tuki työpäivän aikaan rajallista ja silloin opettaja täytyy saada kiinni. Hyvässä yhteistyössä olemme haasteet saaneet ratkaistua.

Yleisarvosanaksi etäopetuksen ensimmäisistä päivistä saimme arvosanan 3.92 (max. 5), jota pidän suorastaan erinomaisena. Väitteeseen "opettaja on ollut läsnä sovittuna aikana", huoltajista 70% vastasi "kyllä" ja kahta vastaajaa lukuun ottamatta loput vastasivat "en osaa sanoa", mikä on ymmärrettävää, koska myös huoltajat ovat pääsääntöisesti töissä päivät. Hyvin harvalla kuitenkin oli siis se kokemus, että opettaja ei olisi ollut saatavilla.

Yksi tärkeimpiä syitä tämän kyselyn tekemiselle oli se, että kodeista tuli hyvin ristiriitaista viestiä tehtävien määrästä. Osan mielestä olisi pitänyt olla enemmän tehtäviä ja osan mielestä oli aivan liikaa. Sain muutaman hyvin tunnepitoisenkin viestin, joissa ihmeteltiin, miten tämä arki pitäisi järjestää kun itsekin pitäisi töitä tehdä ja lapsella on tehtäviä ihan tolkuttomasti. Osittain voi olla, että kokemus oli tottakin. Pitää muistaa, että myös opettajat harjoittelivat uutta työtapaa, eikä sopivaa tehtävien määrää ollut ihan helppo arvioida. Osalla oppilaista tekniseen säätöön meni kauemmin kuin toisilla jne.

Olin yllättynyt siitä, kuinka pienestä ongelmasta kuitenkin lopulta oli kyse. Selvästi yli puolet vastaajista vastasi, että tehtäviä on sopivasti. Niitä, joilla tehtäviä oli oikeasti aivan liikaa, oli vain alle 4% vastaajista! Hieman alle neljäsosalla tehtäviä oli jonkin verran liikaa ja lopulla n. 14% tehtäviä olisi saanut olla enemmänkin. On ihan selvää, että lapselle, joka muutenkin tarvitsee tukea oppimiseensa, voi tulla tilanne, että tehtävämäärä tuntuu suurelta. Onneksi Google Classroom järjestelmänä antaa myös hyvät mahdollisuudet eriyttää opetusta. Nyt pitää vain ottaa eriyttäminen haltuun myös verkossa.

Väitteeseen "koen, että lapseni on saanut opettajalta tukea koulutehtävissään" saimme pisteet 3.66 (max. 5). Siinä on vielä vähän parantamisen varaa, mutta ottaen huomioon, että kysely tehtiin ensimmäisen kolmen päivän jälkeen, tulosta voidaan pitää ihan kohtuullisena. Nyt tällä viikolla, monella opettajalla on jo tarkoitus ottaa Hang Outit ja Meetit käyttöön, jotta lapsi myös näkee opettajansa, ja mikä parasta, myös luokkakavereitaan. Olen ihan vakuuttunut, että tämäkin asia siis korjaantuu huomattavasti lähipäivinä.

Koulun rehtorin toiminta koulun järjestelyissä ja tiedotuksen osalta arvioitiin pisteillä 4.28 (max. 5). Tosin, on pakko sanoa, että myös opetustoimenjohtaja on antanut valmista materiaalia kouluille tiedotusta varten, mutta tästäkin huolimatta tiedottaminen on ollut päivittäistä myös meillä rehtoreilla niin arkena kuin viikonloppunakin. Ihan heti kun siirryimme etäopetukseen, tein pitkän ja seikkaperäisen selvityksen kodeille mm. käyettävistä järjestelmistä, opettajien läsnäolosta ja esim. laitteiden lainaamisesta etäopetusta varten.

Kaiken kaikkiaan, voimme mielestäni olla varsin tyytyväisiä etäopetuksen alkuun. Kyselyn perusteella, tein opettajille muutamia uusia linjauksia ja ohjeistuksia. Koulutus jatkuu edelleen. Mm. koulunkäyntiavustajia koulutetaan parhaillaan myös Google Classroomin saloihin. Moni on tämän jo ennen minua ääneen lausunutkin, mutta usein "pakko on paras opettaja". Se kauan odotettu digiloikka suomalaisissa kouluissa on nyt tehty -tai ainakin loikkaajien ilmalento on hyvässä vauhdissa.

Joustava koulupäivä - vaikea yhtälö

 Ylöjärven opetuspäällikkö Leena Pöntynen kirjoitti innostavan postauksen OPS:ia etsimässä -blogissaan aiheesta Koulujen työ- ja loma-ajat uusiksi. Twitterissä tulin luvanneeksi Pöntyselle jatkaa aihetta koulupäivän rakenteella. Kiitos aiheeseen kannustuksesta myös Opetushallituksen opetusneuvos Marjaana Manniselle. Jo heti aihetta pyöriteltyäni huomasin luvanneeni aika paljon. Aihe ei olekaan ihan helppo, vaan vaikeampi yhtälö kun äkkiseltään tulisi ajatelleeksi. Lähden liikkeelle siitä, mistä koulupäivän rakenteen uudistamisen ympärillä käytävä keskustelu on nyt viime vuosina lähtenyt.

Tulevaisuuden peruskoulu -raportti viitoitti jokin aika sitten tulevaisuuden suuntaviivoja peruskoululle. Raportti on erinomaisesti kirjoitettu ja siinä on paljon hyviä ajatuksia, vaikka julkiseen keskusteluun nousikin ainoastaan ajatus koulupäivän aloittamisesta aikaisintaan klo 9.00. Tämäkään ehdotus ei löydy itse raportista, vaan on todennäköisesti heitetty ilmoille lehdistötilaisuudessa, josta toimittajat ovat tarttuneet aiheeseen.

Raportin yksi yhdeksästä tavoitteesta on kyllä "koulun toimintakulttuurin ja koulupäivän rakenteen kehittäminen". Tämän tavoitteen alla puhutaan kuitenkin lähinnä oppilaan oppimisesta, hyvinvoinnista ja osallisuudesta. Sivulla 109 mainitaan myös koulun aloitusaika yhdessä lauseessa.

"Koulupäivän rakennetta, aloitusaikaa ja pituutta toteutetaan uusilla, erilaisilla tavoilla." 

Nykyinen järjestelmä on kehitetty aikaan, jolloin elettiin maatalousyhteiskunnassa. Ajatuksena on varmasti ollut herättää ajatuksia siitä, toimiiko klo 8 alkava koulu enää parhaalla mahdollisella tavalla. Muutosta on eri raporteissa perusteltu milloin vanhempien työvuoroilla ja elämän rytmin yleisillä muutoksilla kuin myös pedagogisilla perusteilla.

On muistettava, että yhä edelleen on ammattiryhmiä, jotka aloittavat työt jo klo 7 tai aiemminkin (esim. rakennussektori) sekä vuorotyössä käyviä, joiden työvuorot vaihtelevat viikoittain. Elämän rytmi ei siis ihan kaikilla perheillä ole muuttunut klo 9 aloitusta tukevaksi.

Oppilaiden oppimiskykyyn ja luonnolliseen elämänrytmiin liittyvät perustelut toimivat sikäli paremmin. Aiheesta ovat kirjoittaneet ainakin Tiede -lehti ja Tekniikka ja talous. Myös Yle on käsitellyt aihetta puolesta ja vastaan. Uusi Suomi ja Hesari kantoivat myös kortensa kekoon. Lähes kaikissa artikkeleissa on haastateltu unitutkija Markku Partista.

Joustava koulupäivä - millainen se voisi olla?

Opetushallitus saattoi jokunen vuosi sitten alkuun Joustava koulupäivä -nimisen hankkeen, jonka tavoitteena oli pilotoida kerhotoiminnan integroimista osaksi koulupäivän rakennetta. Aiheesta kirjoitti myös professori, emerita Lea Pulkkinen OKM:n pyynnöstä raportin Innostava koulupäivä - Ehdotus joustavan koulupäivän rakenteen vakiinnuttamiseksi. Raportin keskeisenä ajatuksena oli tarjota koulupäivään jokaiselle oppilaalle vähintään tunti valinnaista ja vapaaehtoista kerhotoimintaa. Samalla ehdotettiin aamu- ja iltapäivätoiminnan uudelleenjärjestelyä tukemaan tätä mallia. Innostava koulupäivä -raportti (toisin kuin Tulevaisuuden peruskoulu -raportti) ehdotti ihan kirjaimellisesti koulupäivän aloituksen siirtämistä klo 9.00. Ajatusta perusteltiin seuraavasti:

"Suomalaisen koulun nykyinen tavanomainen päivärytmi varhaisine aloitusaikoineen on peräisin maatalousvaltaiselta ajalta. Elämän rytmi on monessa suhteessa ja monista syistä nykyisin erilainen kuin tuolloin. Oppituntien aloitusajan myöhentäminen osoittaisi koulun sopeutumista yhteiskunnan muutokseen ja tietoon lapsen biologisen rytmin ja oppimisen välisistä yhteyksistä."

Raportti esittelee myös koulupäivän rakenteen malleja, joissa kerhotoimintaa on sijoitettu osaksi koulupäivää (s. 61).

Blogikirjoituksia aiheesta ovat kirjoittaneet ainakin viime vuoden vuoden luokanopettajaksi valittu Kai-Ari Lundell ja ainakin osittain aihetta sivuten myös rehtori, emeritus Martti Hellström.

Perusteet joustavalle koulupäivälle ovat hyvät. Suomalaiset koululaiset ovat kouluviihtyvyyden osalta OECD -maiden vertailussa häntäpäässä. Mukavan yhteisen tekemisen liittäminen koulupäivään auttaisi varmasti sekä viihtymisen että jaksamisen kannalta.

Ideaali vai utopia?

Itse näkisin ideaalisena mallina sellaisen, jossa koulupäivän rytmi olisi järjestetty niin, että se tukisi pidempiä kuin 45 minuutin työskentelyjaksoja. Meillä Vuorenmäessä on saatu yksi tällainen jakso toteutettua klo 9.00-10.30. Ruokailun (klo 10.30-11.15 ja klo 11.45-12.15) jälkeen siirrymme taas naapurimme Veikkolan koulun kanssa samaan rytmiin (selitän myöhemmin, miksi tämä on oleellista).

OPS2016 edellyttää ns. monialaisten oppimiskokonaisuuksien tarjoamista oppilaille. Näen hyvin hankalana toteuttaa tällaista opetusta 45 minuutin sykleissä. Juuri kun ollaan päästy työn alkuun pitäisi lähteä välitunnille.

Ideaaliini kuuluisi myös vapaamuotoisempaa kerhotoimintaa keskellä koulupäivää joko vapaavalintaisten opintojen tai kerhotuntien puitteissa. Muistan kaiholla Espoon Aarnivalkean koulussa 90 -luvun puolessa välissä toteutettuja vapaavalintaisten kurssien kokonaisuuksia. Siellä tuntijakoon oli sisällytetty vapaavalintaisia opintoja, jotka olivat mitä mielikuvituksellisimpia. Itse muistan pitäneeni ainakin sarjakuvakurssia ja tietokoneavusteisen musiikin kurssia. Mukana oli myös korun tekemistä, näyttelemistä tai vaikkapa leivontaa. Koko koulun oppilaat isoista pieniin toimivat erikseen muodostetuissa teemallisissa ryhmissään, jotka muodostettiin jokaiselle jaksolle uudestaan kunkin oppilaan kiinnostuksen ja oman valinnan mukaan. Siinä toteutui todellinen vapaavalintaisuus. Valintamahdollisuuksia oli niin paljon, että jokaiselle löytyi mieluinen vaihtoehto.

Ideaalissani näitä kerho- tai vapaavalintaisia tunteja olisivat mukana toteuttamassa myös vapaa-ajan harrastusten toimijat urheiluseuroista musiikkiopistoon ja kuvataidekouluun tai teatteriin (Veikkolassa Kartanoteatteri). Meillä on jo ollut huikeita kokemuksia paikallisten toimijoiden kanssa yhteisistä liikuntapäivistä. Parhaimmillaan pitkästi toistakymmentä paikallista urheiluseuraa on ollut toteuttamassa liikuntapäiväämme.

Yhteistyö on mahdollista, mutta se vaatii paljon vaivannäköä, aikatauluttamista ja ennen kaikkea tahtoa!

Haasteita

Kuten jo alussa sanoin, joustavan koulupäivän toteuttamisessa on myös omat haasteensa. Ainakin näin paikallisesta näkökulmasta näen seuraavia haasteita:

1) Monien koulujen toiminta perustuu yhteisten opettajien käyttämiseen tai yhteisten tilojen käyttöön (esim. tekninen työ tai liikunta). Vuorenmäen ja Veikkolan koulujen rytmi on niin kiinteästi sidottu toisiinsa, että toisen muutokset vaatisivat myös toista muuttumaan. Meillä toteutetaan esim. A2 -kielet ja osa katsomusaineiden opetuksesta yhteisesti. Tämä ei toimi jos koulujen työajat poikkeavat merkittävästi toisistaan.Ratkaisu voisi löytyä rehtoreiden välisellä neuvottelulla. Toisaalta Veikkolan koulu on yhtenäiskoulu ja yläkoulun aikataulut jaksoineen ovat ihan oma tieteenlajinsa, joista minä en ymmärrä riittävästi ottaakseni vahvasti kantaa.

2) Lea Pulkkisen Innostava koulupäivä -raportissa oli esitelty työpäivän rytmitystä uudella tavalla. Kummassakin mallissa oli ainoastaan yksi ruokailu. Tämä onnistuu harvassa koulussa. Veikkolan alueella kummassakin koulussa ruokalan kapasiteetti vaatii useampia ruokailuvuoroja ja vahvaa porrastusta.

3) Kerhotuntien sijaoittaminen osaksi koulupäivää jo sinällään pidentää koulupäivää. Koulunaloituksen lykkääminen klo 9.00 veisi vielä yhden tunnin aamusta ja siirtäisi sen iltapäivään eli koulu loppuisi alakoulussakin jopa klo 16.00. Jos koulu taas alkaa nyt portaittain klo 8-10, alkaisiko se silloin portaittain klo 9-11? Se, että kaikki aloittavat koulun samaan aikaan klo 9.00 joka päivä on käytännön mahdottomuus lukujärjestyksen kannalta tai vähintäänkin se leikkaisi jakotunteja.

4) Joustavan koulupäivän mallilla on pyritty ratkaisemaan aamu- ja iltapäivien "tyhjiötä", mutta pelkkä koulunaloituksen siirtäminen ilman kerhoja aiheuttaisi pienimmillekin oppilaille pitkiä aamuja kotona, koska suurimmassa osassa kuntia aamupäivähoitoa ei ole järjestetty. Kun koulu alkaa aiemmin, lapsi pääsee iltapäivällä heti koulun päätyttyä ip -kerhoon.

5) Koulun ulkopuolelta tulee myös haasteita. Kuinka moni urheiluseura olisi valmis tinkimään lajikohtaisesta harjoittelusta? Jos koulu loppuisi myöhemmin johtuen myöhäisemmästä aloituksesta, se siirtäisi käytännössä monen urheilulajin treenejä myöhemmäksi iltaan tai aikaisemmaksi aamuun. Tässä tapauksessa lapset tulisivat kouluun valmiiksi väsyneinä aamutreenien tai hyvin myöhäisten iltatreenien jälkeen. Olisimme siis taas lähtöpisteessä. Olisiko tämä mahdollista ratkaista edellä esittämälläni seurojen mukaan tulolla?

6) Vielä lopuksi muistutan niistä muista tavoitteista, joita Tulevaisuuden peruskoulu -raportista ei olla nostettu suuriin otsikoihin. Yksi näistä oli opettajien työaikamallien kehittäminen. Koulun toiminnan kannalta olisi tietysti ihan kiinnostavaa nähdä, miten myöhempi opetuksen aloitus vaikuttaisi opettajien yhteissuunniteluun. Aamuunhan jäisi silloin yksi lisätunti hyvää aikaa tehdä yhdessä suunnittelua ja kehittää koulun toimintakulttuuria. Erilaisille pedagogisille tiimeille jäisi aikaa kokoontua. Ihan toinen juttu olisi sitten esim. iltapäiväkokousten järjestäminen alkaen klo 15 tai 16 tai ns. veso -päivien sijoittuminen ilta-aikaan. Haasteen tähän tuo myös OAJ, joka tuntuu lähes järjestäen vastustavan kaikkea koulun kehittämistä, kuten esim. joustavan koulupäivän toteuttamista.

Mikä neuvoksi?

Joustavan koulupäivän toteuttaminen vaatii toimiakseen joustoa hyvin monesta suunnasta ja toisaalta hyvää yhteistyötä monien eri tahojen kanssa. Uskon, että hyvään ratkaisuun päästään jos halua on. Halua vaan pitää olla kaikilla - niin huoltajilla, oppilailla, opettajilla, rehtorilla, opetustoimella, kuljetusyrittäjillä, ruokapalvelulla, urheiluseuroilla, musiikkiopistolla, kuvataidekoululla yms vapaa-ajan harrasteilla, lainsäätäjillä, ammattiyhdistyksellä jne. Ihan kaikilla. Olemmeko valmiita joustoihin ja yhteistyöhön? Koulun muuttuminen vaatii paitsi ideoita, myös hyvää tahtoa.

Koulun johtoryhmäpäivien antia III: Teoriasta käytäntöön

Tämä blogi on alunperin perustettu kertomaan koulun arjesta. Huomaan kuitenkin kirjoittavani useimmiten jostain muusta kuin varsinaisesti oppilaiden arjesta. Minun arkeni täyttyy liian usein muista asioista -ikävä kyllä. Toisaalta tämän blogin toinen tarkoitus on keskittyä koulun johtamiseen. Sitä teen työkseni ja mielestäni julkisessa hallinnossa asiakkaalla on oikeus tietää, miten häntä tai hänen lastaan koskevia päätöksiä tehdään. Sikäli ollaan kai aika ytimessä.

Tänään tosin olin erityisen paljon myös oppilaiden kanssa. Pidin neljä liikuntatuntia aurinkoisessa syyssäässä. Se tuntuu melkoiselta etuoikeudelta. Odottakaapa vain marraskuuta ;-) No, silloin voinemme siirtyä sisälle. Meillä on upea sali käytössämme. Sikälikin olemme etuoikeutettuja.

Tänään pidimme aamulla myös ensimmäisen koulun johtoryhmän kokouksen. Johtoryhmäämme kuuluvat rehtori, apulaisrehtori, 1-2 luokkien tiiminvetäjä Tarja Dillström, 3-4 luokkien tiiminvetäjä Kai Pajukangas sekä 5-6 luokkien tiiminvetäjä Tiina Kataila. Johtoryhmässä vedimme tiiminjohtajien kanssa yhteen tiimien arviot koulumme opetusjärjestelyistä. Tämä on osa perusopetuksen laatukriteereihin perustuvaa laatutyötä, jota teemme kouluissa. Koulun tehtävä on myös arvioida omaa toimintaansa. Se on kaiken kehityksen edellytys.

Opetusjärjestely -otsikon alle kuuluvat mm. koulun tilat ja niiden käyttö, opetusvälineiden käyttö, opetusmenetelmät, ryhmäjaot, oppimisryhmät jne. Laatukriteerien arviointiskaala on sellainen, että kovin hyviä pisteitä ei näillä kilometreillä pitäisi tulla, koska korkeimpiin pistemääriin kuuluu se, että toimintatapa on käytössä, sitä arvioidaan säännöllisesti ja kehitystyötä tehdään tuon arvioinnin pohjalta. Vuodessa ei vielä kovin säännöllistä arviointia voi olla, eikä varsinkaan sen pohjalta tehtyä kehitystyötä. Tästäkin huolimatta, totesimme melko monen asian olevan vähintäänkin menossa oikeaan suuntaan ja että kehitystyötä tehdään koko ajan. 

Selkeästi heikoin tilanne koulullamme on, yllättävää kyllä, tilojen suhteen. Koulu on uusi ja tilat kauniit ja nykyaikaiset, mutta tilanahtaus on tällä hetkellä sellaista, että opetuksen eriyttämiseen ei juuri tahdo löytyä tiloja. Pääasiassa käytävät toimivat tiloina ryhmien jakamista varten. Eriyttämistä voi toki tehdä muutenkin kuin ryhmiä jakamalla, mutta jos kovin moni ryhmä tekee täysin eri asiaa samassa tilassa, ei se välttämättä ole kaikkein mielekkäin vaihtoehto.

Puhuimme johtoryhmässä myös johtoryhmän jäsenten roolista. Tästä puhumme myös seuraavassa opettajainkokouksessa kaikkien opettajien kanssa. Kuten eilen kirjoitin, tarkoitus ei ole luoda järjestelmää, jossa osa tuntee olevansa toisen luokan kansalaisia. Jokaisen opettajan ja avustajan työpanos on äärimmäisen tärkeä. Tämän kokoisessa koulussa tiimeihin jakaantuminen yksinkertaisesti helpottaa sitä, että jokainen saa äänensä kuuluviin. Opettajainkokouksissa ei ole aikaa kovin pitkille keskusteluille. Tiimien vetäjät edustavat tiimejään ja huolehtivat siitä, että jokaisen ääni kuuluu myös johtoryhmässä. Toisaalta tiiminvetäjät pitävät tiimin työskentelyn oikeassa asiassa ja huolehtivat siitä, että luokka-astetiimeille delegoidut asiat saadaan valmiiksi aikataulussa.

Johtoryhmämme on sopivan pieni, jotta keskustelu on mahdollista. Keskustellessa asiat tulevat monipuolisesti tutkittua ennen päätöksiä. Johtoryhmässä saa siis tuoda eriävän mielipiteensä esille. Toisaalta sitten kun johonkin ratkaisuun päädytään, toimitaan sen mukaan. Ihmisillä on asioista aina monenlaisia mielipiteitä. Kuitenkin jokin suunta on valittava.

Koulumme arvot turvallisuus, oikeudenmukaisuus ja vastuullisuus sekä "huippuarvomme" luovuus ja kokeileminen pidetään mielessä päätöksiä tehdessä. Silloin emme voi mennä pahasti vikaan. Yhdessä opettajien, oppilaiden ja huoltajien kanssa keskustellut arvot toimivat eräänlaisena merikorttina kun "koululaivaa" luotsataan kohti uusia seikkailuja.