Sain tänään iltapäivällä olla kouluttamassa taas uusia rehtoreita Palmenian koulutuksessa Helsingissä. Tänään aiheeni oli Toimintakulttuurin rakentaminen johtamisen haasteena. Otsikko oli kieltämättä myös haasteellinen näillä kilometreillä ;-) Lähestyin aihetta valmentavan johtamisen pohjalta ja toimintakulttuurin perusteista arvoista, visiosta, strategian ja toiminta-ajatuksen näkökulmasta.
Koulutuksessa oli ennen minua ollut puhumassa jaettua johtamista tutkinut väitöstutkija Anne Karikoski, joka on tutkinut väitöstutkimuksessaan jaettua johtajuutta. Väitöstutkimuksen otsikko Aika hyvä rehtoriksi -Selviääkö koulun johtamisesta hengissä? on rehtoritutkimusten klassikkoja. Olen itsekin useasti lainannut kyseistä tutkimusta -muistaakseni jopa tässä blogissakin aiemmin.
Jaettu johtajuus loi kuitenkin omalle esitykselleni suotuisan pohjan. Toimintakulttuurin rakentaminen kun ei voi rakentua sille, että yksi sanoo ja muut vikisevät. Tai tietenkin voi, mutten oikein usko sillä saavutettavan hyvää lopputulosta pitkällä tähtäimellä. Nyt voi joku tietenkin sanoa, että eipä teillä Vuorenmäessäkään kaikki vielä kunnossa ole -eikä olekaan. Toimintakulttuurin rakentamiseen menee aikaa, varsinkin kun esim. omassa koulussamme oppilaat tulevat jo jostakin toimintakulttuurista ja joutuvat nyt tottumaan uuteen. Pienimmät koululaisemme ovatkin kaikkein aidoimpia vuorenmäkeläisiä -heillä kun ei ole tietoa muusta.
Miksi aloitin koulutuksen puhumalla valmentavasta johtamisesta? Siksi, että uskon, että toimintakulttuurin rakentamisen näkökulmasta valmentava johtamisote yksinkertaisesti toimii parhaiten. Yleensä ihmisen on helpompi sitoutua uuteen, kun hän saa itse myös vaikuttaa asioihin, pääsee keskustelemaan ja jakamaan ajatuksiaan.
Monissa johtamisoppaissa puhutaan siitä, että johtaja määrittää arvot, vision ja strategian. Olen itse halunnut toimia hieman toisin. Meillä arvoista, visiosta ja strategiasta on puhuttu yhdessä. Linjoja olen vetänyt mutta on niitä vedetty myös yhdessä opettajien kanssa keskustellen ja myös huoltajia kuullen. Työ on edelleen käynnissä ja mm. ensi viikonloppuna puhumme näistä asioista opettajakunnan ns. vesokoulutuksessa.
Keskityin tänään rehtoreille puhuessani perusasioihin, koska uskon, että työ on aloitettava niistä. Vuorenmäessä aloitimme arvoista. Arvot ovat kompassi, josta voimme aina tarkistaa suuntamme. Toimimmeko niin, että turvallisuus, oikeudenmukaisuus ja vastuullisuus toteutuvat? Siihen ainakin pyrimme.
Pohdimme koulutuksessa myös koulujen ja kuntien visioita ja strategioita. Tehtävänä oli ollut ottaa oman koulun ja kunnan visio ja strategiapapereita mukaan. Pyrimme etsimään koulujen ja kunnan visioiden väliltä yhteyksiä. Jonkinlainen yhteys olisi mielestäni hyvä löytyä. Jos kunnalle tai kunnan opetustoimelle on määritelty visio ja strategia, ei ole mielestäni kovin viisasta, että koulun visio ja strategia eivät olisi linjassa näiden kanssa tai eivät huomioisi jollain tasolla näitä "ylemmän" tason suunnitelmia.
Keskustelu koulutuksessa oli vilkasta ja uskon, että jotain pohdittavaa jäi kotiinkin. Yksi opiskelijoista tuli luennon jälkeen sanomaan minulle, että suhtautui otsikkoon hyvin epäilevästi "mutta tulihan tässä ihan oikeasti täyttä asiaa." Mukava kuulla, ettei päivä mennyt ihan hukkaan ;-)Kiitos!
Esa Kukkasniemi on kirkkonummelaisen Vuorenmäen koulun rehtori, sosiaalisen median opetuskäytön kouluttaja ja entinen radiotoimittaja. Esa Kukkasniemi works as a principal at the Vuorenmäki School in Kirkkonummi and teaches the use of social media in education. He has also worked as an on-air-personality in Finnish commercial radios.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste strategia. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste strategia. Näytä kaikki tekstit
torstai 15. marraskuuta 2012
torstai 1. marraskuuta 2012
Yhteistyön viikko Veikkolan campuksella
Kuluva viikko on ollut poikkeuksellisen kiireinen, mutta myös poikkeuksellisen hyvä. Päivät ovat venyneet pitkiksi, mutta loistavia asioita on tapahtunut.
Viikon ensimmäinen kohokohta oli Veikkolan alueen Koti ja koulu -yhdistyksen kokous maanatai-iltana. Olen muutaman kerran vieraillut kokouksessa, mutta aina vain kertomassa jotain kouluun liittyvää asiaa. Nyt istuin lähes koko illan, tasavertaisena jäsenenä, kommentoiden ja tuoden oman asiantuntemukseni käyttöön. Tähän pitäisi enemmän olla aikaa. Kokous oli hyvin antoisa.
Veikkolan Koti ja koulu -yhdistys on toiminut pitkään. Perinteisenä toimintamuotona on ollut rahan kerääminen koulun kerhoja varten. Tästä toiminnosta luovuttiin vuosi sitten. Työ oli työlästä ja tekijöitä vähän. Tänä vuonna tekijöitä on ilmaantunut lisää ja työ on lähtenyt uuteen nousuun. Ihan selvää tässä muutostilanteessa ei ole ollut se, mikä olisi yhdistyksen missio kerhojen jälkeen? Tuohon kysymykseen lähdimme yhdessä ideoimaan vastausta.
Vähitellen keskustelussa alkoi yhä useammin vilkkua sellaisia asioita kuin osallisuus, syrjäytymisen ehkäisy, perheiden tukeminen, kasvatuskumppanuus. Koulumme yhteysopettaja, Eeva, oli juuri seuraavana päivänä menossa kasvatuskumppanuuskoulutukseen ja aihe oli ajankohtainen. Kasvatuskumppanuuden ajatus löytyy myös kunnan strategiasta. Se on keskeisintä aluetta varhaiskasvatuksen ja opetuksen saralla. Tästä syystä olinkin suunnattoman iloinen keskustelusta ja siitä, että keskustelun päätteeksi formuloimme yhdistyksen tulevaisuuden tavoitteeksi "kasvatuskumppanuuden tukemisen". Hieno tavoite ja silti ihan konkreettinen.
Ideoimme jo hienoja yhteistyökuvioitakin koulujen välille. Puhuimme kestävän kehityksen messuista, jotka yhdistäisivät koulut, koulujen oppilaat, opettajat ja huoltajat. Ideana oli, että messut järjestettäisiin siten, että kukin luokka toteuttaisi yhden standin, mutta myös huoltajat ottaisivat vastuuta tapahtumasta. Huoltajien tehtävänä olisi olla mukana tapahtumassa esittelemässä oppilaiden tuotoksia lasten kanssa. Näin opettajia ei välttämättä edes velvoitettaisi enää illalla tapahtumaan. Heidän työnsä olisi tehdä työ koulussa.
Idea on Vihdin Kuoppanummen koululta, joka järjesti vastaavat messut tänä syksynä. Luin tänä syksynä myös helsinkiläisten koulujen some -messuista (sosiaalisen median messut), joissa oppilaat esittelivät huoltajille erilaisia sosiaalisen median sovelluksia. Tapahtumassa oli esillä myös sosiaalisen median opetuskäyttö. Tässäkin on hyvä idea.
Tänään tehtiin taas Veikkolassa hyvää yhteistyötä koulujen (Veikkolan koulu ja Vuorenmäen koulu) välillä. Olimme ideoineet Veikkolan aluetiimissä (kummankin koulun rehtorit ja apulaisrehtorit) ns. puolikkaan veson (=3 tunnin virkaehtosopimuksen velvoittaman koulutuksen). Opettajat olivat jo etukäteen saaneet valita oppiaineryhmän mihin he menivät. Ryhmissä sitten pohdittiin yhteistyön merkitystä koulujen välillä, nivelvaiheiden sujumista (eskari-1lk., 6.lk.-7.lk.), aineopettajien odotuksia luokanopettajien opetukselle 1-6 luokilla jne. Tärkeimpänä tehtävänä illan aikana oli ideoida yksi konkreettinen yhteistyöidea koulujen välille kussakin ryhmässä. Idea tuli liittyä kunkin ryhmän oppiainekokonaisuuteen ja opetussuunnitelman aihekokonaisuuksiin.
Ryhmiltä tuli huikeita ideoita. Kaikki ideat olivat suoraan arkeen vietävissä. Opettajat olivat selvästi innoissaan yhteistyöstä kollegoiden kanssa ja ryhmissä oli aistittavissa hyvää pöhinää. Tilaisuuden jälkeen nousikin ajatuksia siitä, että tästä tehtäisiin jokavuotinen perinne Veikkolan campukselle. Lanseerasin itse tuon viimeisen termin -Veikkolan campus. Veikkolan yhtenäiskoulu ja Vuorenmäen koulu vain muutaman sadan metrin päässä toisistaan muodostavat lähes yhtenäisen campusalueen, jonka osaaminen oli tänään hyvässä käytössä. Päätimme myös pitää yhteisiä opinpajoja, joissa opettajat opettaisivat toisiaan. Kukin saisi opettaa omaa erityisosaamisaluettaan. Näin Kirkkonummen kunnan ajatus oppimiskeskuksista muutuisikin ajatukseksi osaamiskeskuksista. Veikkolan campuksen osaamiskeskuksen väki oli tänään parhaimmillaan. Kiitos siitä ihan jokaiselle.
Viikon ensimmäinen kohokohta oli Veikkolan alueen Koti ja koulu -yhdistyksen kokous maanatai-iltana. Olen muutaman kerran vieraillut kokouksessa, mutta aina vain kertomassa jotain kouluun liittyvää asiaa. Nyt istuin lähes koko illan, tasavertaisena jäsenenä, kommentoiden ja tuoden oman asiantuntemukseni käyttöön. Tähän pitäisi enemmän olla aikaa. Kokous oli hyvin antoisa.
Veikkolan Koti ja koulu -yhdistys on toiminut pitkään. Perinteisenä toimintamuotona on ollut rahan kerääminen koulun kerhoja varten. Tästä toiminnosta luovuttiin vuosi sitten. Työ oli työlästä ja tekijöitä vähän. Tänä vuonna tekijöitä on ilmaantunut lisää ja työ on lähtenyt uuteen nousuun. Ihan selvää tässä muutostilanteessa ei ole ollut se, mikä olisi yhdistyksen missio kerhojen jälkeen? Tuohon kysymykseen lähdimme yhdessä ideoimaan vastausta.
Vähitellen keskustelussa alkoi yhä useammin vilkkua sellaisia asioita kuin osallisuus, syrjäytymisen ehkäisy, perheiden tukeminen, kasvatuskumppanuus. Koulumme yhteysopettaja, Eeva, oli juuri seuraavana päivänä menossa kasvatuskumppanuuskoulutukseen ja aihe oli ajankohtainen. Kasvatuskumppanuuden ajatus löytyy myös kunnan strategiasta. Se on keskeisintä aluetta varhaiskasvatuksen ja opetuksen saralla. Tästä syystä olinkin suunnattoman iloinen keskustelusta ja siitä, että keskustelun päätteeksi formuloimme yhdistyksen tulevaisuuden tavoitteeksi "kasvatuskumppanuuden tukemisen". Hieno tavoite ja silti ihan konkreettinen.
Ideoimme jo hienoja yhteistyökuvioitakin koulujen välille. Puhuimme kestävän kehityksen messuista, jotka yhdistäisivät koulut, koulujen oppilaat, opettajat ja huoltajat. Ideana oli, että messut järjestettäisiin siten, että kukin luokka toteuttaisi yhden standin, mutta myös huoltajat ottaisivat vastuuta tapahtumasta. Huoltajien tehtävänä olisi olla mukana tapahtumassa esittelemässä oppilaiden tuotoksia lasten kanssa. Näin opettajia ei välttämättä edes velvoitettaisi enää illalla tapahtumaan. Heidän työnsä olisi tehdä työ koulussa.
Idea on Vihdin Kuoppanummen koululta, joka järjesti vastaavat messut tänä syksynä. Luin tänä syksynä myös helsinkiläisten koulujen some -messuista (sosiaalisen median messut), joissa oppilaat esittelivät huoltajille erilaisia sosiaalisen median sovelluksia. Tapahtumassa oli esillä myös sosiaalisen median opetuskäyttö. Tässäkin on hyvä idea.
Tänään tehtiin taas Veikkolassa hyvää yhteistyötä koulujen (Veikkolan koulu ja Vuorenmäen koulu) välillä. Olimme ideoineet Veikkolan aluetiimissä (kummankin koulun rehtorit ja apulaisrehtorit) ns. puolikkaan veson (=3 tunnin virkaehtosopimuksen velvoittaman koulutuksen). Opettajat olivat jo etukäteen saaneet valita oppiaineryhmän mihin he menivät. Ryhmissä sitten pohdittiin yhteistyön merkitystä koulujen välillä, nivelvaiheiden sujumista (eskari-1lk., 6.lk.-7.lk.), aineopettajien odotuksia luokanopettajien opetukselle 1-6 luokilla jne. Tärkeimpänä tehtävänä illan aikana oli ideoida yksi konkreettinen yhteistyöidea koulujen välille kussakin ryhmässä. Idea tuli liittyä kunkin ryhmän oppiainekokonaisuuteen ja opetussuunnitelman aihekokonaisuuksiin.
Ryhmiltä tuli huikeita ideoita. Kaikki ideat olivat suoraan arkeen vietävissä. Opettajat olivat selvästi innoissaan yhteistyöstä kollegoiden kanssa ja ryhmissä oli aistittavissa hyvää pöhinää. Tilaisuuden jälkeen nousikin ajatuksia siitä, että tästä tehtäisiin jokavuotinen perinne Veikkolan campukselle. Lanseerasin itse tuon viimeisen termin -Veikkolan campus. Veikkolan yhtenäiskoulu ja Vuorenmäen koulu vain muutaman sadan metrin päässä toisistaan muodostavat lähes yhtenäisen campusalueen, jonka osaaminen oli tänään hyvässä käytössä. Päätimme myös pitää yhteisiä opinpajoja, joissa opettajat opettaisivat toisiaan. Kukin saisi opettaa omaa erityisosaamisaluettaan. Näin Kirkkonummen kunnan ajatus oppimiskeskuksista muutuisikin ajatukseksi osaamiskeskuksista. Veikkolan campuksen osaamiskeskuksen väki oli tänään parhaimmillaan. Kiitos siitä ihan jokaiselle.
Tunnisteet:
jakaminen,
kasvatuskumppanuus,
kestävä kehitys,
kodin ja koulun yhteistyö,
kokous,
koti ja koulu,
opetussuunnitelma,
oppimiskeskus,
osallisuus,
strategia,
veso
tiistai 10. tammikuuta 2012
Oleellisen äärellä
Tänään oli kevään ensimmäinen opekokous ja tiimitkin pääsivät jälleen kokoontumaan. Opekokous kaikessa perinteisyydessään toi kaivattua rakennetta ja rytmiä taas syksyn hektisyyden jälkeen. Muutostilanteessa (kuten uuden koulun perustamisvaiheessa) tutut ja pysyvät rakenteet tuovat jämäkkyyttä ja tuttuutta arkeen.
Päivällä pidimme pienen yhteisen aloitustilaisuuden myös oppilaiden kanssa. Kertailimme syksyn onnistuneita juhlia ja kiittelin syksyn työstä. Samalla kerrattiin myös oppilaiden kannalta tärkeitä yhteisiä asioita, jotka nousivat suoraan arvoistamme: turvallisuus, vastuullisuus, oikeudenmukaisuus. Puhuimme kiusaamisen vastaisesta työstä koululla, yhteisten tilojen siistinä pitämisestä, välituntileikkien turvallisuudesta talvella ja monesta muusta tärkeästä asiasta. Haastoin koko koulun myös leikkimieliseen kisaan ruokalan saattamisesta entistä viihtyisämmäksi: rauhallinen käytös, hyvät ruokatavat, hiljainen keskustelu jne.
Iltapäivällä myös luokka-astetiimit pääsivät töihin. Opettajat pohtivat koulumme visiota, strategiaa ja toiminta-ajatusta. Ei ihan pieniä asioita päivän päätteeksi. Porukka oli kuitenkin tehokasta ja sai paljon aikaan. Valmista ei ollut tarkoituskaan saada vaan päästä hyvään alkuun.
Samalla sain kirkastettua keskeisimpiä arvojamme taas mieliin (edellä mainittujen lisäksi mm. kasvatuskumppanuus, kokeileminen ja elämyksellisyys). Olemme paljon tehneet tätä pohdintaa, mutta siitäkin huolimatta focus joskus katoaa arjessa. Vaikka itse koen tekeväni melko paljonkin tätä arvotyötä koulussamme, silti joudun välillä palaamaan "lähtöpisteeseen" ja palauttamaan mieleeni, mikä meille on keskeistä. Jos tämä on minulle vielä työlästä, kuinka selvää se sitten voisi olla opettajille. Huomasin, että näitä asioita ei voi liikaa korostaa. Koulumme arvot viitoittavat meille tien. Ne ovat kuin merimerkkejä, ettemme eksy reitiltä.
Kasvatuskumppanuuden hengessä laitoin vielä illalla opettajille ohjeet tammi-helmikuun arviointikeskustelujen järjestämisestä. En pidä arviointikeskustelusanasta, mutta emme ole vielä käyneet keskustelua siitä, miksi noita keskusteluja tulisi kutsua. Lapselle sana arviointikeskustelu viestittää helposti, että kaksi tai kolme aikuista arvioi häntä. Ei varmasti tunnu kovin miellyttävältä. Korostin ohjeistuksessani sitä, että keskiössä pitää olla lapsen kuuleminen. Jos lapsi on mukana keskustelussa, aikuiset eivät saa puhua hänen ohitseen. Tätä varten laadimme apulaisrehtorimme kanssa keskusteluihin tavoitepohjan, jota apuna käyttäen, pienikin lapsi osaa kertoa omia ajatuksiaan koulunkäytniinsä liittyen. Se toimii "karttana", jonka avulla keskustelua on helppo käydä lapsen tasolla, lapsen kanssa.
Toinen asia, jota korostin on se, että keskustelujen tulee suuntautua tulevaisuuteen, ei menneisyyteen. Tästä syystä, näemme nämä keskustelut enemmän tavoitekeskusteluina kuin arviointikeskusteluina. En näe mitään järkeä siinä, että keskustelussa pohdittaisiin vain kulunutta syksyä. Katse täytyy olla jo tulevaisuuteen päin. Opettajillekin tekemäni esityksen otsikko oli "uusi vuosi, uusi mahdollisuus". Sama oikeus täytyy olla myös oppilailla.
Toivotan kaikille menestyksellistä alkanutta vuotta 2012!
Päivällä pidimme pienen yhteisen aloitustilaisuuden myös oppilaiden kanssa. Kertailimme syksyn onnistuneita juhlia ja kiittelin syksyn työstä. Samalla kerrattiin myös oppilaiden kannalta tärkeitä yhteisiä asioita, jotka nousivat suoraan arvoistamme: turvallisuus, vastuullisuus, oikeudenmukaisuus. Puhuimme kiusaamisen vastaisesta työstä koululla, yhteisten tilojen siistinä pitämisestä, välituntileikkien turvallisuudesta talvella ja monesta muusta tärkeästä asiasta. Haastoin koko koulun myös leikkimieliseen kisaan ruokalan saattamisesta entistä viihtyisämmäksi: rauhallinen käytös, hyvät ruokatavat, hiljainen keskustelu jne.
Iltapäivällä myös luokka-astetiimit pääsivät töihin. Opettajat pohtivat koulumme visiota, strategiaa ja toiminta-ajatusta. Ei ihan pieniä asioita päivän päätteeksi. Porukka oli kuitenkin tehokasta ja sai paljon aikaan. Valmista ei ollut tarkoituskaan saada vaan päästä hyvään alkuun.
Samalla sain kirkastettua keskeisimpiä arvojamme taas mieliin (edellä mainittujen lisäksi mm. kasvatuskumppanuus, kokeileminen ja elämyksellisyys). Olemme paljon tehneet tätä pohdintaa, mutta siitäkin huolimatta focus joskus katoaa arjessa. Vaikka itse koen tekeväni melko paljonkin tätä arvotyötä koulussamme, silti joudun välillä palaamaan "lähtöpisteeseen" ja palauttamaan mieleeni, mikä meille on keskeistä. Jos tämä on minulle vielä työlästä, kuinka selvää se sitten voisi olla opettajille. Huomasin, että näitä asioita ei voi liikaa korostaa. Koulumme arvot viitoittavat meille tien. Ne ovat kuin merimerkkejä, ettemme eksy reitiltä.
Kasvatuskumppanuuden hengessä laitoin vielä illalla opettajille ohjeet tammi-helmikuun arviointikeskustelujen järjestämisestä. En pidä arviointikeskustelusanasta, mutta emme ole vielä käyneet keskustelua siitä, miksi noita keskusteluja tulisi kutsua. Lapselle sana arviointikeskustelu viestittää helposti, että kaksi tai kolme aikuista arvioi häntä. Ei varmasti tunnu kovin miellyttävältä. Korostin ohjeistuksessani sitä, että keskiössä pitää olla lapsen kuuleminen. Jos lapsi on mukana keskustelussa, aikuiset eivät saa puhua hänen ohitseen. Tätä varten laadimme apulaisrehtorimme kanssa keskusteluihin tavoitepohjan, jota apuna käyttäen, pienikin lapsi osaa kertoa omia ajatuksiaan koulunkäytniinsä liittyen. Se toimii "karttana", jonka avulla keskustelua on helppo käydä lapsen tasolla, lapsen kanssa.
Toinen asia, jota korostin on se, että keskustelujen tulee suuntautua tulevaisuuteen, ei menneisyyteen. Tästä syystä, näemme nämä keskustelut enemmän tavoitekeskusteluina kuin arviointikeskusteluina. En näe mitään järkeä siinä, että keskustelussa pohdittaisiin vain kulunutta syksyä. Katse täytyy olla jo tulevaisuuteen päin. Opettajillekin tekemäni esityksen otsikko oli "uusi vuosi, uusi mahdollisuus". Sama oikeus täytyy olla myös oppilailla.
Toivotan kaikille menestyksellistä alkanutta vuotta 2012!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)