Lucian päivä

Kirkkonummi on selkeästi kaksikielinen kunta, jonka asukkaista 18,5% puhuu kotikielenään ruotsia. Veikkolan alueella prosentti ei ole näin korkea, vaan luku on keskiarvo. Tätä taustaa vasten, on helppo ymmärtää, että Lucian päivän juhlallakin on oma paikkansa Kirkkonummella. Viime vuonna ruotsinkielisen koulun ja päiväkodin lapset järjestivät Lucia -kulkueen Vuorenmäessä. Jostain syystä asia ei noussut tänä vuonna keskusteluun alkuvuodesta ja päätimmekin järjestää oman juhlan -olihan meilläkin ruotsia A2 kielenä lukevia oppilaita, joille järjestyi ensimmäistä kertaa jopa oma ryhmä omalle koulullemme.

Tiina -ope otti siis haasteen vastaan ja lupasi, että A2 -ruotsin lukijat järjestäisivät jotain. Tänään saimme nauttia tuon lupauksen satoa. Tilaisuus alkoi Sami -open ja Tiina -open kauniista sello-/pianoesityksestä. Oppilaat saapuivat juhlaan hiljaisuuden vallitessa kaunista musiikkia kuunnellen. Tämän jälkeen 13 innokasta neljäsluokkalaista kertoivat Pyhän Lucian taustoja. Saimme kuulla Lucia -pyhimyksen legendasta kolme mielenkiintoista versiota. Oppilaat myös lauloivat ruotsiksi tutun laulun.

Juhla oli hieno osoitus siitä, miten kouluopiskelu oli integroitu osaksi yhteistä juhlaprojektia. A2 -opiskelijoilla oli varmasti tapahtunut paljon oppimista ruotsinkielisestä kulttuurista. Toisaalta taas muu koulu sai nauttia kauniisti toteutetusta juhlasta. Kummatkin voittivat -jälleen kerran. Kyse on vain siitä, että on tahtoa ottaa vastuuta ja antaa vastuuta oppilaille. Kyse on siitä, että on uskallusta ottaa pieni riski siitä, että juhla ei onnistuisikaan tai sitä ei saataisikaan kasaan. Mitä sitten? Ei se niin vakavaa olisi. Lucian päivä on ensi vuonnakin.

Suuret kiitokset Tiinalle ja upeille oppilaille!

Hyvää itsenäisyyspäivää!

Eilen koimme Vuorenmäen koululla vahvan näytön hyvästä alueellisesta yhteistyöstä. Jo elokuussa kuluvan lukuvuoden lukuvuosisuunnitelmaa opettajien kanssa suunnitellessamme, saimme hienon idean yhdistetystä Sibeliuksen päivän ja itsenäisyyspäivän juhlasta. Juhlassa olisi vahva isänmaallinen vire ryhditettynä Sibeliuksen musiikilla.

Otin yhteyttä Kirkkonummen musiikkiopiston rehtoriin, Nina Rissaseen. Hän oli jo edelliseltä lukuvuodelta tuttu, järjestäähän musiikkiopisto joka viikko koulullamme opetusta. Olemme Rissasen kanssa näissä merkeissä olleet siis säännöllisesti yhteydessä. Rissanen tarttui ideaamme heti innolla. Hän lupasi selvittää mahdollisuutta saada soittajia koulullemme joulukuuksi.

Jonkin viikon jälkeen sain uuden yhteydenoton ja yllätykseni oli suuri, kun puhuttiin jo musiikkiopiston kamariorkesterista, soittajien lukumäärä hipoi jo 30, osa olisi solisteja ja osa orkesterin soittajia. Löimme päivämäärän kiinni ja sovimme, että koulu hankkii soittajille kuljetuksen ja tarjoaa ruuat.

Järjestelyjä tehtiin pitkin syksyä. Milloin sovittiin näyttämölle asetettavien tuolien määrää, milloin ohjelmistoa tai vahtimestarin työaikoja. Kaikki asiat saimme järjestymään hyvässä yhteistyössä.

Hienossa juhlassa täytyy tietenkin myös olla hienoja juhlavieraita. Lähetimme koteihin viestin, jossa toivoimme juhlavaa pukeutumista. Opettajia ohjeistettiin puhumaan konserttikäyttäytymisestä. Oppilaille painotettiin tilaisuuden juhlavuutta niin salissa kun ruokailussakin. Ei ihan jokainen nykykoululainen välttämätää ole ollut klassisen musiikin konsertissa. Konsertti olisi siis myös oppimistilanne -kuten juhlat aina ovat.

Keskiviikkona 5.12. klo 9.00 kaikki oli valmista koko koulun yhteiseen lipunnostoon. 6B:n oppilaat olivat saaneet kunniatehtävän nostaa lippu. Lippu nostettiin melko kipakassa pakkasessa. Sen jälkeen siirryttiin sisälle ja oppilaat veivät ulkovaatteet luokkien naulakoihin. Saliin saavuttiin järjestyksessä ensimmäisistä luokista lähtien. Paikat oli merkitty tuoleihin edellisenä päivänä (kiitos, Tarja ja Niko). Saliin saapuminen oli jo juhlava tapahtuma. Oppilaat oli erittäin kauniisti puettu juhlavaatteisiin (kiitos koteihin juhla-avusta ;-) ja lapset saapuivat hiiren hiljaa saliin.

Konsertti oli varmasti kaikille huikea elämys. Ainakin itse oli liikuttunut jo alkutahdeista lähtien. Ohjelmisto oli sopivasti tuttua Sibeliusta. Oppilaat istuivat kauniisti ja hiljaa koko 40 minuutin konsertin, johon 4C:n luokanopettaja Seppo Hiltunen oli tehnyt kivat juonnot, joissa käytiin ohjelmistoa läpi. 4C:n oppilaat olivat tehneet myös kauniin, minimalistisen Suomen lipuista koostuvan koristelun. Kaikki oli erinomaisen tyylikästä. Konsertin tunnelman tiivisti hienosti yksi toisluokkalainen, joka totesi: "Se oli niin kaunista, että minulla tuli ihan kyyneleet silmiin."

Suuret kiitokset Nina Rissaselle ja Kirkkonummen musiikkiopistolle, hienoille Vuorenmäen koulun oppilaille ja opettajille sekä koulunkäyntiavustajille. Kiitokset vahtimestarille, keittiön väelle, kodeille ja kaikille jotka unohdin mainita. Kirkkonummen Sanomien toimittaja kysyi, tuleeko tästä perinne? Mielellään tietenkin tekisimme tästä perinteen, mutta veikkaan, että musiikkiopiston kamariorkesterilla tämän jälkeen keikkaa pukkaa myös muille kouluille.

Ohessa vielä konsertin ohjelmisto:


Sibelius: Romanssi op. 78
              Jousiyhtye, säestää Mika Lilius, piano

 Sibelius: Valsette op. 40 nro 1
                Katariina Rinne, piano

Sibelius: Vesipisaroita
               Impromptu              
               Kamariorkesteri, johtaa Juhani Lamminmäki

Sibelius: Souvenir op. 99 nro 3
              Nyyti Rahkonen, piano

Sibelius: Kuusi op. 75/5
              Roosa Ahonen, piano

Sibelius: Nocturne musiikista näytelmään Belsazarin pidot  
               Davis Sorenson, huilu ja Kamariorkesteri johtaa Juhani Lamminmäki  
                                        
Sibelius: Andante festivo
               Kamariorkesteri, johtaa Juhani Lamminmäki

Koulumetsä Vuorenmäkeen

Eilisen Hesarissa oli kiva juttu Meri-Rastilan koulun koulumetsästä. Koulumetsä on koulua lähellä oleva metsä, joka on koululle erityisellä tavalla tärkeä. Suomen Luonnonsuojeluliitto on kuluneena syksynä kerännyt kilpailutöitä kouluilta otsikolla Tämä metsä on meille tärkeä. Harmillista, että kisa osui silmiini vasta nyut kun aika on mennyt jo umpeen.

Vuorenmäen oppimiskeskuksella on poikkeuksellisen hieno metsä vieressään. Erityisesti päiväkotilaiset ovat hyödyntäneet metsää paljonkin. Koululaisetkin ovat suunnistaneet, kävelleet Unicef -kävelyn, tehneet retkiä, istuneet nuotiolla ja tarkkailleet läheisen metsän luontoa.

Vuorenmäen koulu on saanut nimensäkin tuon metsän keskellä olevasta "vuoresta", Vuorenmäestä. Tuo kohta metsässä on poikkeuksellisen komea ja näköalat ovat huikeat. Toisella puolella vuorta ovat jylhät kalliot ja toisella puolella kaunista metsää. Eräs veikkolalainen väitti taannoin, että tuo vuori olisi koko Kirkkonummen korkein kohta. Paljon mahdollista. En ole asiaa tarkistanut.

Tein itse pienen retken tuohon metsään aika alkuvaiheessa rehtorikauttani Vuorenmäessä. Maisemat hurmasivat eräelämään mieltyneen rehtorin heti. Monet arjen kiireet ovat pitäneet minut muuten liian paljon poissa tuosta komeasta metsästä, mutta metsä on siellä edelleen. Metsä ei ole unohtanut minua -eikä meitä.

Mielestäni tuo metsä, jos joku, tulisi julistaa koulumetsäksi, jotta sen alueelle ei vahingossakaan kaavoitettaisi mitään metsän luontoarvoja loukkaavaa. Melko usein (viimeksi viime viikolla) saan kuulla kadehtivia lausuntoja siitä, kuinka hienolla paikalla koulumme on. Palvelut ovat lähellä, mutta siitä huolimatta myös metsä, urheilukenttä, uusi jalkapallokenttä jne.

Meidän tehtävämme on suojella metsää, pitää siitä hyvää huolta, mutta samalla myös nauttia siitä: retkeillä, sienestää, kerätä marjoja, ihailla maisemia, suunnistaa, ulkoiluttaa koiraa, viedä lapset retkelle. Sitä varten metsät ovat olemassa. Ne nauttivat siitä, kun niiden ikiaikaisia polkuja kuljetaan. Kunhan teemme sen metsää kunnioittaen. Meillä on huikean hieno koulumetsä!

Opettajan tekijänoikeustietoa

Tämä kirjoitus tulee nyt hieman myöhässä, mutta viiko sitten sain olla naapurikouluni, Veikkolan koulun, opettajainkokouksessa kouluttamassa kollegoita tekijänoikeusasioissa. Tekijänoikeuskysymykset ovat nousseet opetusalallakin isoksi kysymykseksi viimeisen 15 vuoden aikana. Ennen muinoin opettajat käyttivät surutta mitä tahansa käsiin sattunutta materiaalia sen enempää kyselemättä.

Nykymaailma toimii erilaisin ehdoin. Enää ei "yhteisen hyvän" tai "sivistyksen" nimissä voi tehdä mitä tahansa. Opettajankin on tunnettava lainsäädäntöä ja ymmärrettävä, mitä voi ja mitä ei voi tehdä. Monelle se on vaikeaa, koska toimintakulttuuri on pitkään ollut toisenlainen ja toisaalta nykymaailmassa monenlainen materiaali on vain klikkauksen päässä.

Opettajan tekijänoikeudet from Esa Kukkasniemi

Tuo klikkaus voi tulla kalliiksi jos ei ole tarkkana. Lähtökohta on se, että teoskynnyksen ylittävä luonnollisen henkilön tekemä hengentuote nauttii tekijänoikeussuojaa. Tämän lisäksi erilaiset muut tuotannot, jotka eivät ylitä teoskynnystä, nauttivat kuitenkin myös suojaa ns. lähioikeuksien perusteella.

Systeemi kuulostaa yksinkertaiselta, mutta tulkinnat ovat joskus oikeassa elämässä vaikeita. Materiaalia ja ohjausta opettajan tueksi on kuitenkin yllin kyllin tarjolla. Suomalaisen opetusalan tekijänoikeusopetuksen suuri nimi on Tarmo Toikkanen, joka yhdessä Ville Okasen kanssa on kirjoittanut kirjan Opettajan tekijänoikeusopas. Kirjalla on myös nettisivut, joihin tietoa päivitetään tiuhaan tahtiin. Sivustolla vastataan myös opettajien kysymyksiin. Sainpa itsekin ohjausta esitykseeni ystävälliseltä Tarmo Toikkaselta. Suuret kiitokset!

Kouluille tekijänoikeuskysymykset ovat iso rahallinen kysymys. Toisena ongelmana on tekijänoikeusalan pirstaleisuus. Ei ole olemassa yhtä lisenssiä, jonka maksamalla "kaikki olisi luvallista". Vuorenmäen koulu on tänä vuonna maksanut M&M Viihdepalveluiden elokuvalisenssin, joka antaa luvan katsoa tiettyjen rajattujen amerikkalaisten elokuvayhtiöiden elokuvia. Lisenssin hinta on oman koulumme kohdalla n. 1000 euroa / vuosi. Samalla rahalla saisi n. 50 oppikirjaa, sillä maksaisi muutaman retken bussikuljetukset jne. Tällä hetkellä pohdimme vakavasti omassa koulussamme maksammeko lisenssiä enää tulevaisuudessa vai lopetammeko kokonaan elokuvien katselun.

Koulujen kannalta helpointa olisi malli, jossa koulu maksaisi tietyn "könttäsumman" jonka perusteella saisi sitten tehdä mitä vain. Ymmärrän, että se ei ole mahdollista, mutta nykymalli näyttäytyy kouluille rahastuksena. Rahaa pitää maksaa suuntaan jos toiseenkin ja siltikään kaikki ei ole luvallista. Moni opettaja ajattelee, että "ei käytetä sitten mitään, kun on niin vaikeaa". Sekään ei ole hyvä oppimisen kannalta. Yhtä huono ratkaisu on sekin, ettei välitä - tekee vain. Itsekin tiedän surullisia esimerkkejä siitä, millaisia seurauksia kouluille siitä voi olla. Tekijänoikeusjärjestöt ovat tarkkoja näistä asioista.

Tietoa lisäämällä, ahdistus helpottaa, mutta helpoiksi tekijänoikeusasioita ei voi sanoa. Nykyopettajan täytyy olla melkoinen lakimies paitsi tekijänoikeusasioiden kohdalla, myös monella muullakin alalla.

Älykästä vai älytöntä?

Ostin tänään koululle uusia älypelejä. Oman kokemukseni mukaan pelit ovat mielenkiintoisia, innovatiivisia ja oppilaita innostavia. Ne haastavat ajattelua uusille urille. Pelien ohjekirjoissa on monen tasoisia haasteita, joten sopivia haasteita löytyy niin ekaluokkalaisille kuin isommillekin - miksei myös opettajalle?

Hyvin nopeat, lahjakkaat oppilaat ovat suuri haaste opettajalle. Uusia, haastavia tehtäviä pitäisi olla koko ajan varastossa. Kaikissa luokissa on myös niitä, joiden oppiminen vaatii enemmän töitä ja ohjausta. Opettajan pitäisi pystyä tarjoamaan kummallekin ryhmälle oman tasoistaan haastetta. Ei mikään helppo tehtävä.

Oppimispelit haastavat kehittämään ajattelua kuin itsestään. Lapset motivoituvat niistä yleensä ilman sen suurempaa motivointia. Pelaaminen on lapselle luontaista ja kiinnostaa suurinta osaa lapsista. Oppimispeli ei tietysti voi olla patenttiratkaisu kaikkeen, mutta se voi olla esim. yksi eriyttämisen muoto, palkinto saavutetuista tavoitteista tai arkisten tehtävien lisä.

Nyt hankkimani pelit ovat logiikkapelit BendIt ja IQ Fit. Idea kummassakin on suunnilleen sama. Eri muotoiset tai väriset palaset täytyy saada aseteltua mallin antamaan muotoon. Kuulostaa yksinkertaiselta, mutta suosittelen kokeilemaan. Koululle ostin kumpaakin peliä kolme kappaletta. Pelejä saa lähes kaikista hyvin varustelluista kirjakaupoista.

Ihmettelen vaan, miksi Smart Games ei ole vielä tuonut peleistä tablettiversioita?

Tableteista puheen ollen, hankin myös koululle kirjan iPad - käyttäjän opas. Koululla on jo kaksi iPadia ja lisää on näillä näkymin tulossa ensi vuonna. Rehtorit saavat omansa vielä jouluun mennessä. Tabletti on se juttu, josta opetuksen saralla nyt kohkataan. Aina on joku uusi vimpain, joka "mullistaa" opetuksen. Nyt se on iPad.

Mikään tekninen laite tai sovellus ei kuitenkaan vielä ole mullistanut opetusta niin, etteikö edelleen kaivattaisi myös opettajaa ohjaamaan oppimisprosessia. Tabletit ovat tuoneet paljon uusia mahdollisuuksia, joiden soveltamisessa olemme vasta alussa. On kuitenkin muitakin mahdollisuuksia kuin iPad. Ihan pelkästään verkon kautta löytyvä opetukseen soveltuvan materiaalin kirjo on niin valtava, että moni jättää mahdollisuuden käyttämättä, koska ei jaksa tutustua siihen.

Jotta uusia, innovatiivisia sovelluksia saataisiin käyttöön, tarvitaan innokkaita, yrittäjähenkisiä opettajia, jotka eivät ajattele työtään ainoastaan velvollisuuksien näkökulmasta vaan myös kehittymisen ja oman oppimisen näkökulmasta. Siitä näkökulmasta, josta yrittäjä katsoo oman alansa uusia markkinoita, innovoi ja ideoi, jotta tuoton saisi maksimoitua. Opettajan "tuotto" on oppiminen. Jotta opettaja motivoituisi kehittämään se ei voi olla kokonaan ulkoa ohjattua. Palkitsemistakin tarvitaan. Mielessäni onkin jo muutama ajatus myös siitä, miten koulussamme palkitaan niitä, jotka tuovat uusia ideoita yhteiseen käyttöön. Nyt tarvitaan niitä, jotka uskaltavat astua epämukavuusalueelle ja kokeilemaan rohkeasti uutta.

Ensi vuoden alusta ajattelin aloittaa jokaisen opettajain kokouksen sillä, että joku esittelisi jonkun uuden oppimansa tai löytämänsä sovelluksen käyttöä muille. Näin opettajien tietämys lisääntyisi, kynnys käyttöön madaltuisi ja oppilaan näkökulmasta uudenlaiset tavat oppia saisivat jalansijaa luokassa, motivaatio oppimiseen kasvaisi ja oppiminen sen kautta lisääntyisi.

Älykästä vai älytöntä -sinä päätät.

Rekrytointia

Koulussamme on tällä hetkellä haussa yksi luokanopettaja ja yksi koulunkäyntiavustaja. Tai tarkemmin sanottuna, haku on jo päättynyt, mutta kandidaatteja oli tänään koululla käymässä. Tein koko päivän hakijoiden haastatteluja.

Olin erityisen iloinen siitä, että Vuorenmäen koulu on selvästi haluttu työpaikka. Lähes poikkeuksetta hakijat tiesivät koulustamme jo paljon, olivat perillä erilaisista hankkeista ja jopa koulun toimintatavoista. Muutama kertoi kiinnostuneensa, koska ovat kokeneet ilmapiirin ja keskustelun koulun ympärillä innostavaksi. Olipa hakijoiden joukossa jopa niitä, joiden kiinnostus oli puhtaasti noussut sosiaalisen median kautta.

Toinen ilon aihe oli se, että hakijoiden taso oli hyvä. Opettajan paikkaa haki jopa muutama pätevä hakija, joka tähän aikaan vuodesta, määräaikaiseen sijaisuuteen, ei ole ihan tavallista.

Joskus sitä rehtorina pohtii sosiaalisen median käytön mielekkyyttä. Kuluuhan siihen aikaa. Toisaalta tällaisina päivinä saa korjata satoa. On hienoa, että koulumme kiinnostaa ja hyviä hakijoita riittää. Vuorenmäen koulun kokoisessa koulussa on aina sen verran liikettä, että hakuja on silloin tällöin. Kuten nytkään, hakuajankohta ei ole mitenkään optimaalinen. Kesken vuoden hakeminen on aina haastavaa. Siksi on tärkeää, että "verkot ovat vesillä" koko ajan. Jos ei muuten niin sosiaalisen median kautta ainakin.

Tammikuussa pitäisi tulla yksi uusi luokanopettajan virka auki. Sekin ihan vain tiedoksi, jos työskentely innostavassa ilmapiirissä kiinnostaa ;-)

Toimintakulttuurin rakentaminen johtamisen haasteena

Sain tänään iltapäivällä olla kouluttamassa taas uusia rehtoreita Palmenian koulutuksessa Helsingissä. Tänään aiheeni oli Toimintakulttuurin rakentaminen johtamisen haasteena. Otsikko oli kieltämättä myös haasteellinen näillä kilometreillä ;-) Lähestyin aihetta valmentavan johtamisen pohjalta ja toimintakulttuurin perusteista arvoista, visiosta, strategian ja toiminta-ajatuksen näkökulmasta.

Koulutuksessa oli ennen minua ollut puhumassa jaettua johtamista tutkinut väitöstutkija Anne Karikoski, joka on tutkinut väitöstutkimuksessaan jaettua johtajuutta. Väitöstutkimuksen otsikko Aika hyvä rehtoriksi -Selviääkö koulun johtamisesta hengissä? on rehtoritutkimusten klassikkoja. Olen itsekin useasti lainannut kyseistä tutkimusta -muistaakseni jopa tässä blogissakin aiemmin.

Toimintakulttuurin rakentaminen from Esa Kukkasniemi

Jaettu johtajuus loi kuitenkin omalle esitykselleni suotuisan pohjan. Toimintakulttuurin rakentaminen kun ei voi rakentua sille, että yksi sanoo ja muut vikisevät. Tai tietenkin voi, mutten oikein usko sillä saavutettavan hyvää lopputulosta pitkällä tähtäimellä. Nyt voi joku tietenkin sanoa, että eipä teillä Vuorenmäessäkään kaikki vielä kunnossa ole -eikä olekaan. Toimintakulttuurin rakentamiseen menee aikaa, varsinkin kun esim. omassa koulussamme oppilaat tulevat jo jostakin toimintakulttuurista ja joutuvat nyt tottumaan uuteen. Pienimmät koululaisemme ovatkin kaikkein aidoimpia vuorenmäkeläisiä -heillä kun ei ole tietoa muusta.

Miksi aloitin koulutuksen puhumalla valmentavasta johtamisesta? Siksi, että uskon, että toimintakulttuurin rakentamisen näkökulmasta valmentava johtamisote yksinkertaisesti toimii parhaiten. Yleensä ihmisen on helpompi sitoutua uuteen, kun hän saa itse myös vaikuttaa asioihin, pääsee keskustelemaan ja jakamaan ajatuksiaan.

Monissa johtamisoppaissa puhutaan siitä, että johtaja määrittää arvot, vision ja strategian. Olen itse halunnut toimia hieman toisin. Meillä arvoista, visiosta ja strategiasta on puhuttu yhdessä. Linjoja olen vetänyt mutta on  niitä vedetty myös yhdessä opettajien kanssa keskustellen ja myös huoltajia kuullen. Työ on edelleen käynnissä ja mm. ensi viikonloppuna puhumme näistä asioista opettajakunnan ns. vesokoulutuksessa.

Keskityin tänään rehtoreille puhuessani perusasioihin, koska uskon, että työ on aloitettava niistä. Vuorenmäessä aloitimme arvoista. Arvot ovat kompassi, josta voimme aina tarkistaa suuntamme. Toimimmeko niin, että turvallisuus, oikeudenmukaisuus ja vastuullisuus toteutuvat? Siihen ainakin pyrimme.

Pohdimme koulutuksessa myös koulujen ja kuntien visioita ja strategioita. Tehtävänä oli ollut ottaa oman koulun ja kunnan visio ja strategiapapereita mukaan. Pyrimme etsimään koulujen ja kunnan visioiden väliltä yhteyksiä. Jonkinlainen yhteys olisi mielestäni hyvä löytyä. Jos kunnalle tai kunnan opetustoimelle on määritelty visio ja strategia, ei ole mielestäni kovin viisasta, että koulun visio ja strategia eivät olisi linjassa näiden kanssa tai eivät huomioisi jollain tasolla näitä "ylemmän" tason suunnitelmia.

Keskustelu koulutuksessa oli vilkasta ja uskon, että jotain pohdittavaa jäi kotiinkin. Yksi opiskelijoista tuli luennon jälkeen sanomaan minulle, että suhtautui otsikkoon hyvin epäilevästi "mutta tulihan tässä ihan oikeasti täyttä asiaa." Mukava kuulla, ettei päivä mennyt ihan hukkaan ;-)Kiitos!