Tämä kirjoitus tulee nyt hieman myöhässä, mutta viiko sitten sain olla naapurikouluni, Veikkolan koulun, opettajainkokouksessa kouluttamassa kollegoita tekijänoikeusasioissa. Tekijänoikeuskysymykset ovat nousseet opetusalallakin isoksi kysymykseksi viimeisen 15 vuoden aikana. Ennen muinoin opettajat käyttivät surutta mitä tahansa käsiin sattunutta materiaalia sen enempää kyselemättä.
Nykymaailma toimii erilaisin ehdoin. Enää ei "yhteisen hyvän" tai "sivistyksen" nimissä voi tehdä mitä tahansa. Opettajankin on tunnettava lainsäädäntöä ja ymmärrettävä, mitä voi ja mitä ei voi tehdä. Monelle se on vaikeaa, koska toimintakulttuuri on pitkään ollut toisenlainen ja toisaalta nykymaailmassa monenlainen materiaali on vain klikkauksen päässä.
Tuo klikkaus voi tulla kalliiksi jos ei ole tarkkana. Lähtökohta on se, että teoskynnyksen ylittävä luonnollisen henkilön tekemä hengentuote nauttii tekijänoikeussuojaa. Tämän lisäksi erilaiset muut tuotannot, jotka eivät ylitä teoskynnystä, nauttivat kuitenkin myös suojaa ns. lähioikeuksien perusteella.
Systeemi kuulostaa yksinkertaiselta, mutta tulkinnat ovat joskus oikeassa elämässä vaikeita. Materiaalia ja ohjausta opettajan tueksi on kuitenkin yllin kyllin tarjolla. Suomalaisen opetusalan tekijänoikeusopetuksen suuri nimi on Tarmo Toikkanen, joka yhdessä Ville Okasen kanssa on kirjoittanut kirjan Opettajan tekijänoikeusopas. Kirjalla on myös nettisivut, joihin tietoa päivitetään tiuhaan tahtiin. Sivustolla vastataan myös opettajien kysymyksiin. Sainpa itsekin ohjausta esitykseeni ystävälliseltä Tarmo Toikkaselta. Suuret kiitokset!
Kouluille tekijänoikeuskysymykset ovat iso rahallinen kysymys. Toisena ongelmana on tekijänoikeusalan pirstaleisuus. Ei ole olemassa yhtä lisenssiä, jonka maksamalla "kaikki olisi luvallista". Vuorenmäen koulu on tänä vuonna maksanut M&M Viihdepalveluiden elokuvalisenssin, joka antaa luvan katsoa tiettyjen rajattujen amerikkalaisten elokuvayhtiöiden elokuvia. Lisenssin hinta on oman koulumme kohdalla n. 1000 euroa / vuosi. Samalla rahalla saisi n. 50 oppikirjaa, sillä maksaisi muutaman retken bussikuljetukset jne. Tällä hetkellä pohdimme vakavasti omassa koulussamme maksammeko lisenssiä enää tulevaisuudessa vai lopetammeko kokonaan elokuvien katselun.
Koulujen kannalta helpointa olisi malli, jossa koulu maksaisi tietyn "könttäsumman" jonka perusteella saisi sitten tehdä mitä vain. Ymmärrän, että se ei ole mahdollista, mutta nykymalli näyttäytyy kouluille rahastuksena. Rahaa pitää maksaa suuntaan jos toiseenkin ja siltikään kaikki ei ole luvallista. Moni opettaja ajattelee, että "ei käytetä sitten mitään, kun on niin vaikeaa". Sekään ei ole hyvä oppimisen kannalta. Yhtä huono ratkaisu on sekin, ettei välitä - tekee vain. Itsekin tiedän surullisia esimerkkejä siitä, millaisia seurauksia kouluille siitä voi olla. Tekijänoikeusjärjestöt ovat tarkkoja näistä asioista.
Tietoa lisäämällä, ahdistus helpottaa, mutta helpoiksi tekijänoikeusasioita ei voi sanoa. Nykyopettajan täytyy olla melkoinen lakimies paitsi tekijänoikeusasioiden kohdalla, myös monella muullakin alalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti