Tänään oli kevään ensimmäinen opekokous ja tiimitkin pääsivät jälleen kokoontumaan. Opekokous kaikessa perinteisyydessään toi kaivattua rakennetta ja rytmiä taas syksyn hektisyyden jälkeen. Muutostilanteessa (kuten uuden koulun perustamisvaiheessa) tutut ja pysyvät rakenteet tuovat jämäkkyyttä ja tuttuutta arkeen.
Päivällä pidimme pienen yhteisen aloitustilaisuuden myös oppilaiden kanssa. Kertailimme syksyn onnistuneita juhlia ja kiittelin syksyn työstä. Samalla kerrattiin myös oppilaiden kannalta tärkeitä yhteisiä asioita, jotka nousivat suoraan arvoistamme: turvallisuus, vastuullisuus, oikeudenmukaisuus. Puhuimme kiusaamisen vastaisesta työstä koululla, yhteisten tilojen siistinä pitämisestä, välituntileikkien turvallisuudesta talvella ja monesta muusta tärkeästä asiasta. Haastoin koko koulun myös leikkimieliseen kisaan ruokalan saattamisesta entistä viihtyisämmäksi: rauhallinen käytös, hyvät ruokatavat, hiljainen keskustelu jne.
Iltapäivällä myös luokka-astetiimit pääsivät töihin. Opettajat pohtivat koulumme visiota, strategiaa ja toiminta-ajatusta. Ei ihan pieniä asioita päivän päätteeksi. Porukka oli kuitenkin tehokasta ja sai paljon aikaan. Valmista ei ollut tarkoituskaan saada vaan päästä hyvään alkuun.
Samalla sain kirkastettua keskeisimpiä arvojamme taas mieliin (edellä mainittujen lisäksi mm. kasvatuskumppanuus, kokeileminen ja elämyksellisyys). Olemme paljon tehneet tätä pohdintaa, mutta siitäkin huolimatta focus joskus katoaa arjessa. Vaikka itse koen tekeväni melko paljonkin tätä arvotyötä koulussamme, silti joudun välillä palaamaan "lähtöpisteeseen" ja palauttamaan mieleeni, mikä meille on keskeistä. Jos tämä on minulle vielä työlästä, kuinka selvää se sitten voisi olla opettajille. Huomasin, että näitä asioita ei voi liikaa korostaa. Koulumme arvot viitoittavat meille tien. Ne ovat kuin merimerkkejä, ettemme eksy reitiltä.
Kasvatuskumppanuuden hengessä laitoin vielä illalla opettajille ohjeet tammi-helmikuun arviointikeskustelujen järjestämisestä. En pidä arviointikeskustelusanasta, mutta emme ole vielä käyneet keskustelua siitä, miksi noita keskusteluja tulisi kutsua. Lapselle sana arviointikeskustelu viestittää helposti, että kaksi tai kolme aikuista arvioi häntä. Ei varmasti tunnu kovin miellyttävältä. Korostin ohjeistuksessani sitä, että keskiössä pitää olla lapsen kuuleminen. Jos lapsi on mukana keskustelussa, aikuiset eivät saa puhua hänen ohitseen. Tätä varten laadimme apulaisrehtorimme kanssa keskusteluihin tavoitepohjan, jota apuna käyttäen, pienikin lapsi osaa kertoa omia ajatuksiaan koulunkäytniinsä liittyen. Se toimii "karttana", jonka avulla keskustelua on helppo käydä lapsen tasolla, lapsen kanssa.
Toinen asia, jota korostin on se, että keskustelujen tulee suuntautua tulevaisuuteen, ei menneisyyteen. Tästä syystä, näemme nämä keskustelut enemmän tavoitekeskusteluina kuin arviointikeskusteluina. En näe mitään järkeä siinä, että keskustelussa pohdittaisiin vain kulunutta syksyä. Katse täytyy olla jo tulevaisuuteen päin. Opettajillekin tekemäni esityksen otsikko oli "uusi vuosi, uusi mahdollisuus". Sama oikeus täytyy olla myös oppilailla.
Toivotan kaikille menestyksellistä alkanutta vuotta 2012!
tiistai 10. tammikuuta 2012
maanantai 9. tammikuuta 2012
Kevätlukukausi käyntiin
Onpas vierähtänytkin aikaa siitä kun viimeksi kirjoitin. Kelpaisiko joulukiireet selitykseksi...? Toivottavasti niitä ei tällä kertaa "pääsiäiseen asti" riitä.
Tänään aloiteltiin Kirkkonummella uutta kevätlukukautta, kuten niin monessa muussakin Suomen kunnassa. Vuorenmäen koululla arki pääsi taas hyvään vauhtiin ammattitaitoisten opettajiemme käsissä. Erityisesti suurta iloa monelle tuotti se, että Janne (5A) oli edelleen opettajavahvuudessamme. Päätös 5A:n opettajasta venyi ihan joulun kynnykselle, eivätkä ihan kaikki opettajatkaan olleet sitä sairaslomien takia kuulleet. Iloitsemme kaikki Jannen jatkosta, vaikka se tarkoittikin sitä, että opinnot miehellä hieman siirtyvät.
Toinen suuri ilonaihe oli se, että vuoden alussa sain palkattua meille loistavan jatkajan Lauran työlle ip -kerhoon. Suvi on nuoresta iästään huolimatta ehtinyt jo paljon mm. hankkimaan hyvän koulutuksen alalle. Tervetuloa Team Vuorenmäkeen, Suvi!
Näiden lisäksi tänään valmisteltiin Vuorenmäen 30 oppilasläppäriä verkkokuntoisiksi. Onhan tämä kestänyt, mutta toisaalta jos nyt saadaan asiat kuntoon, on tässä vielä vuosiakin. Toinen asia, jonka kuntoon saattaminen on kestänyt luvattoman kauan, on Helmi -oppilashallinnon ja reissuvihkon käyttöönotto. Nyt näyttää jo hyvältä ja lähipäivinä jaetaan salasanoja. Toivomme, että ne tulevat ahkeraan käyttöön.
Iltapäivällä oli vielä reksikokous uudessa kunnantalossa. Olipahan palatsi! Upea kertakaikkiaan. Kuntahan ei rakennusta omista vaan kyseessä on eräänlainen leasing -sopimus. Kyllä siellä kelpaa päätöksiä tehdä. Viisaita päätöksiä vaaditaankin näinä taloudellisina aikoina. Myös rehtorikokouksessa käsiteltiin tämän vuoden taloutta. Elämme kovia aikoja, vaikka budjetti onkin nimetty "lasten ja nuorten budjetiksi". Kaikesta huolimatta suomalainen vientituote, opetus, jatkuu entiseen malliin koulullamme ja kuten tänäänkin, myös huomenna, opettajat ja oppilaat tekevät ahkerasti töitä. Ei hyvän opetuksen järjestäminen pelkästään euroja kysy. Se vaatii myös osaamista, tahtoa, sinnikkyyttä, yhteistyötä, vuorovaikutusta, rohkeutta kokeilla ja epäonnistuakin -vuorenmäkeläisiä arvoja.
Tänään aloiteltiin Kirkkonummella uutta kevätlukukautta, kuten niin monessa muussakin Suomen kunnassa. Vuorenmäen koululla arki pääsi taas hyvään vauhtiin ammattitaitoisten opettajiemme käsissä. Erityisesti suurta iloa monelle tuotti se, että Janne (5A) oli edelleen opettajavahvuudessamme. Päätös 5A:n opettajasta venyi ihan joulun kynnykselle, eivätkä ihan kaikki opettajatkaan olleet sitä sairaslomien takia kuulleet. Iloitsemme kaikki Jannen jatkosta, vaikka se tarkoittikin sitä, että opinnot miehellä hieman siirtyvät.
Toinen suuri ilonaihe oli se, että vuoden alussa sain palkattua meille loistavan jatkajan Lauran työlle ip -kerhoon. Suvi on nuoresta iästään huolimatta ehtinyt jo paljon mm. hankkimaan hyvän koulutuksen alalle. Tervetuloa Team Vuorenmäkeen, Suvi!
Näiden lisäksi tänään valmisteltiin Vuorenmäen 30 oppilasläppäriä verkkokuntoisiksi. Onhan tämä kestänyt, mutta toisaalta jos nyt saadaan asiat kuntoon, on tässä vielä vuosiakin. Toinen asia, jonka kuntoon saattaminen on kestänyt luvattoman kauan, on Helmi -oppilashallinnon ja reissuvihkon käyttöönotto. Nyt näyttää jo hyvältä ja lähipäivinä jaetaan salasanoja. Toivomme, että ne tulevat ahkeraan käyttöön.
Iltapäivällä oli vielä reksikokous uudessa kunnantalossa. Olipahan palatsi! Upea kertakaikkiaan. Kuntahan ei rakennusta omista vaan kyseessä on eräänlainen leasing -sopimus. Kyllä siellä kelpaa päätöksiä tehdä. Viisaita päätöksiä vaaditaankin näinä taloudellisina aikoina. Myös rehtorikokouksessa käsiteltiin tämän vuoden taloutta. Elämme kovia aikoja, vaikka budjetti onkin nimetty "lasten ja nuorten budjetiksi". Kaikesta huolimatta suomalainen vientituote, opetus, jatkuu entiseen malliin koulullamme ja kuten tänäänkin, myös huomenna, opettajat ja oppilaat tekevät ahkerasti töitä. Ei hyvän opetuksen järjestäminen pelkästään euroja kysy. Se vaatii myös osaamista, tahtoa, sinnikkyyttä, yhteistyötä, vuorovaikutusta, rohkeutta kokeilla ja epäonnistuakin -vuorenmäkeläisiä arvoja.
perjantai 9. joulukuuta 2011
Pohdintoja koulumme tulevaisuudesta
Avajaisten jälkimainingeissa on tullut pohdittua monenlaista. Omassa avajaispuheenvuorossani mainitsin koulun slogan vaihtoehdoista, joita on toistaiseksi kaksi 1) "Jokaisella on vuorensa" tai 2) "Huipulle on monta tietä." Kummatkin ammentavat Vuorenmäki -nimestä, kuten juhlan koko teemakin.
"Jokaisella on vuorensa"
Ensimmäinen sloganvaihtoehto on kiipeilijöiden sanonta. Olen itse kuullut sen kirkkonummen kiipeilijäsuuruudelta, Veikka Gustafssonilta. Sanonta korostaa sitä, että jokaisen ei tarvitse kiivetä Mount Everestille -ei edes Vuorenmäelle. Oleellista on, että asettaa itselleen sopivat tavoitteet.
Sloganissa korostuu kuitenkin hienolla tavalla yksilöllisyys. Jokaisen opinpolku on yksilöllinen.
"Huipulle on monta tietä"
Toinen sloganvaihtoehto korostaa myös meidän oppijoiden erilaisuutta. Kukin on juuri omanlaisensa ja kaikkien ei tarvitse oppia samalla tavalla. Keinot voivat olla monenlaisia. Samaan lopputulokseen, tai jopa omanlaiseen lopputulokseen, voidaan päästä erilaisia reittejä. Aivan kuten kiipeilijätkin -osa valitsee haasteellisen pohjoisseinämän ja osa kulkee perinteistä reittiä Khumbu -jäävirran kautta Nepalin puolelta.
Merkittävä suomalainen, ja kansainvälisesti varmasti tunnetuin pedagogimme, Pasi Sahlberg, on tuoreessa kirjassaan Finnish Lessons pohtinut suomalaisen koulun tulevaisuuden visiota. Sahlbergin mukaan visiona voisi olla se, että "luodaan oppivien yhteisö, jossa jokainen voi löytää oman talenttinsa" (Martti Hellströmin käännöstä mukaellen).
Oheinen Sahlbergin visio osuu hyvin lähelle em. sloganeitamme. Uskonkin, että olemme melkolailla oikealla tiellä. Tulevaisuutta ei kukaan voi ennustaa, mutta kun lapsen elämää ja yksilöllisiä taitoja kunnioitetaan, ei voida mennä pahasti pieleen.
ps. Pienenä jälkikirjoituksena kerron vielä edelliseen viitaten, että kävin avajaisissamme myös mielenkiintoisen keskustelun Aalto -yliopiston Jussi Ekqvistin kanssa. Jussi kertoi pohtineensa tulevia yhteistyökuvioitamme ja mietti, mitä yrityselämä voisi oppia koulusta? Hän kertoi keksineensä sen juhlassamme: yritykset voisivat opettajien ja oppilaiden suhteista oppia, mitä voidaan saada aikaiseksi, kun toista kunnioitetaan aidosti. Aika hieno ajatus.
"Jokaisella on vuorensa"
Ensimmäinen sloganvaihtoehto on kiipeilijöiden sanonta. Olen itse kuullut sen kirkkonummen kiipeilijäsuuruudelta, Veikka Gustafssonilta. Sanonta korostaa sitä, että jokaisen ei tarvitse kiivetä Mount Everestille -ei edes Vuorenmäelle. Oleellista on, että asettaa itselleen sopivat tavoitteet.
Sloganissa korostuu kuitenkin hienolla tavalla yksilöllisyys. Jokaisen opinpolku on yksilöllinen.
"Huipulle on monta tietä"
Toinen sloganvaihtoehto korostaa myös meidän oppijoiden erilaisuutta. Kukin on juuri omanlaisensa ja kaikkien ei tarvitse oppia samalla tavalla. Keinot voivat olla monenlaisia. Samaan lopputulokseen, tai jopa omanlaiseen lopputulokseen, voidaan päästä erilaisia reittejä. Aivan kuten kiipeilijätkin -osa valitsee haasteellisen pohjoisseinämän ja osa kulkee perinteistä reittiä Khumbu -jäävirran kautta Nepalin puolelta.
Merkittävä suomalainen, ja kansainvälisesti varmasti tunnetuin pedagogimme, Pasi Sahlberg, on tuoreessa kirjassaan Finnish Lessons pohtinut suomalaisen koulun tulevaisuuden visiota. Sahlbergin mukaan visiona voisi olla se, että "luodaan oppivien yhteisö, jossa jokainen voi löytää oman talenttinsa" (Martti Hellströmin käännöstä mukaellen).
Oheinen Sahlbergin visio osuu hyvin lähelle em. sloganeitamme. Uskonkin, että olemme melkolailla oikealla tiellä. Tulevaisuutta ei kukaan voi ennustaa, mutta kun lapsen elämää ja yksilöllisiä taitoja kunnioitetaan, ei voida mennä pahasti pieleen.
ps. Pienenä jälkikirjoituksena kerron vielä edelliseen viitaten, että kävin avajaisissamme myös mielenkiintoisen keskustelun Aalto -yliopiston Jussi Ekqvistin kanssa. Jussi kertoi pohtineensa tulevia yhteistyökuvioitamme ja mietti, mitä yrityselämä voisi oppia koulusta? Hän kertoi keksineensä sen juhlassamme: yritykset voisivat opettajien ja oppilaiden suhteista oppia, mitä voidaan saada aikaiseksi, kun toista kunnioitetaan aidosti. Aika hieno ajatus.
torstai 8. joulukuuta 2011
Avajaisjuhla - lasten juhla
Vuorenmäen oppimiskeskuksen virallisia avajaisia vietettiin tänään aamulla klo 9.15 hyvissä tunnelmissa. "Virallisuudesta" en tosin niin tiedä. Juhla eteni hyvin rennosti, paikoitellen jopa riehakkaasti.
Juhla alkoi Sibeliuksen musiikilla, olihan tänään Sibeliuksen ja suomalaisen musiikin päivä. Sen jälkeen katseltiin hellyyttävän suloisten peikkoasuihin pukeutuneiden Hipsuvarpaiden ja Naavatassujen (päiväkodin pienimmät ryhmät) videoita metsäretkeltä.
Avajaissanat lausuimme (tai jutustelimme) päiväkodinjohtaja Kirsin kanssa yhdessä. Puheessamme korostui yhteistyö ja yhdessä tekeminen jo juhlan suunnittelusta lähtien. Yhteistyöllä ymmärrämme sen lisäksi paikallisen, veikkolalaisen yhteistyön (Koti- ja kouluyhdistys, kyläyhdistys, seurakunta, urheiluseurat jne.) ja toisaalta laajemman yhteistyön aina globaaliin yhteistyöhön saakka. Erityisesti halusin korostaa sitä, että opetuksen ja kasvatuksen tehtävänä on aina katsoa eteenpäin: jatko-opintoihin ja työelämään saakka. Tästä konkreettisena osoituksena paikalla oli kahden yliopiston edustus. Aalto -yliopiston kanssa olemme jo tehneet hyvää yhteistyötä Sitran Elinvoima -foorumin puitteissa. Lisäksi juhlapuhujana meillä oli Helsingin yliopiston vararehtori, professori Hannele Niemi, jonka kanssa on suunnitelmissa aloittaa uudenlainen tutkimusyhteistyö. Mitä se tulee pitämään sisällään, kerron siitä myöhemmin.
Ohjelma alkoi Giegin Vuorenkuninkaan luolassa -teokseen tehdyllä eskarien ja ekaluokkalaisten tanssilla, jossa vuorenpeikot saivat kuulla, että heidän kotimetsäänsä suunnitellaan koulua. Pikkupeikot olivat hyvin surullisia siitä, että metsän valtaisivat kohta puskutraktorit -eiväthän he tienneet, mitä koulu tulisi olemaan.
Seuraavaksi peikkoäiti lohdutteli pikkupeikkoja Peikkoäidin kehtolaululla. Laulun esittivät kolmasluokkalaiset. Sitten tulivat kuitenkin traktorit ja kuultiin 5. -luokkalaisten Ammatit -laulu.
Metsä jäi autioksi ja tyhjäksi kun kaikki oli raivattu. Vain yksi pieni päivänsäde sinnitteli vielä hengissä. 4. luokan oppilaat esittivät laulun Päivänsäde ja menninkäinen, jonka jälkeen rakennus oli kohonnut jo niin, että oli uuden koulun avajaisten vuoro. Nauha leikattiin ja kuuntelimme juhlapuheen.
Hannele Niemi puhui kauniisti siitä, mitä hyvään oppimiseen ja hyvään kouluun tarvitaan. "Tarvitaan halu oppia, ripaus sinnikkyyttä ja paljon hyvää yhteistyötä", puhui prof. Niemi suoraan juhlaväen sydämiin. Puhe oli erinomaisesti suunnattu lapsille sekä kielensä, että sanomansa puolesta.
Puheen jälkeen pienet peikot olivat jo päässeet kouluun ja opiskelivat innokkaasti vokaaleja Vokaalilaulun tahdissa. Esitys päättyi riehakkaisiin sambarytmeihin, joka enteili tulevaa.
Riehakkaasti lähtivät omaa puhettaan pitämään myös opetustoimenjohtaja Jukka Pietinen ja varhaiskasvatuksen johtaja Raili Santavuorikin. He olivat kirjoittaneet upean Laulun Vuorenmäelle vanhaan karjalaiseen säveleen. Musiikinopettajakoulutuksen saanut opetustoimenjohtajamme Jukka Pietinen soitti kannelta ja yhdessä he toimivat esilaulajina ja laulattivat myös yleisöä vuorolauluna seuraavan laulun sanoin:
Yhteisen juhlamme ohjelmallinen osuus päättyi Milli Menninkäisen lauluun -ja raikuviin aplodeihin.
Päällimmäisenä tunteena jäi suuri kiitollisuus. Kiitollisuus siitä, että olemme yhdessä saaneet juhlan aikaiseksi, kaikki meni hyvin ja että pidimme tiukasti kiinni siitä, että jokainen lapsi on jollakin tavoin juhlassa osallinen. Juhla oli kuitenkin ennen kaikkea LASTEN JUHLA.
Juhla alkoi Sibeliuksen musiikilla, olihan tänään Sibeliuksen ja suomalaisen musiikin päivä. Sen jälkeen katseltiin hellyyttävän suloisten peikkoasuihin pukeutuneiden Hipsuvarpaiden ja Naavatassujen (päiväkodin pienimmät ryhmät) videoita metsäretkeltä.
Avajaissanat lausuimme (tai jutustelimme) päiväkodinjohtaja Kirsin kanssa yhdessä. Puheessamme korostui yhteistyö ja yhdessä tekeminen jo juhlan suunnittelusta lähtien. Yhteistyöllä ymmärrämme sen lisäksi paikallisen, veikkolalaisen yhteistyön (Koti- ja kouluyhdistys, kyläyhdistys, seurakunta, urheiluseurat jne.) ja toisaalta laajemman yhteistyön aina globaaliin yhteistyöhön saakka. Erityisesti halusin korostaa sitä, että opetuksen ja kasvatuksen tehtävänä on aina katsoa eteenpäin: jatko-opintoihin ja työelämään saakka. Tästä konkreettisena osoituksena paikalla oli kahden yliopiston edustus. Aalto -yliopiston kanssa olemme jo tehneet hyvää yhteistyötä Sitran Elinvoima -foorumin puitteissa. Lisäksi juhlapuhujana meillä oli Helsingin yliopiston vararehtori, professori Hannele Niemi, jonka kanssa on suunnitelmissa aloittaa uudenlainen tutkimusyhteistyö. Mitä se tulee pitämään sisällään, kerron siitä myöhemmin.
Ohjelma alkoi Giegin Vuorenkuninkaan luolassa -teokseen tehdyllä eskarien ja ekaluokkalaisten tanssilla, jossa vuorenpeikot saivat kuulla, että heidän kotimetsäänsä suunnitellaan koulua. Pikkupeikot olivat hyvin surullisia siitä, että metsän valtaisivat kohta puskutraktorit -eiväthän he tienneet, mitä koulu tulisi olemaan.
Seuraavaksi peikkoäiti lohdutteli pikkupeikkoja Peikkoäidin kehtolaululla. Laulun esittivät kolmasluokkalaiset. Sitten tulivat kuitenkin traktorit ja kuultiin 5. -luokkalaisten Ammatit -laulu.
Metsä jäi autioksi ja tyhjäksi kun kaikki oli raivattu. Vain yksi pieni päivänsäde sinnitteli vielä hengissä. 4. luokan oppilaat esittivät laulun Päivänsäde ja menninkäinen, jonka jälkeen rakennus oli kohonnut jo niin, että oli uuden koulun avajaisten vuoro. Nauha leikattiin ja kuuntelimme juhlapuheen.
Hannele Niemi puhui kauniisti siitä, mitä hyvään oppimiseen ja hyvään kouluun tarvitaan. "Tarvitaan halu oppia, ripaus sinnikkyyttä ja paljon hyvää yhteistyötä", puhui prof. Niemi suoraan juhlaväen sydämiin. Puhe oli erinomaisesti suunnattu lapsille sekä kielensä, että sanomansa puolesta.
Puheen jälkeen pienet peikot olivat jo päässeet kouluun ja opiskelivat innokkaasti vokaaleja Vokaalilaulun tahdissa. Esitys päättyi riehakkaisiin sambarytmeihin, joka enteili tulevaa.
Riehakkaasti lähtivät omaa puhettaan pitämään myös opetustoimenjohtaja Jukka Pietinen ja varhaiskasvatuksen johtaja Raili Santavuorikin. He olivat kirjoittaneet upean Laulun Vuorenmäelle vanhaan karjalaiseen säveleen. Musiikinopettajakoulutuksen saanut opetustoimenjohtajamme Jukka Pietinen soitti kannelta ja yhdessä he toimivat esilaulajina ja laulattivat myös yleisöä vuorolauluna seuraavan laulun sanoin:
”Hei kuules tyttö
hei kuules poika
kerro mulle mistä tämä kaikki alko”
”Strategiassahan on kerrottuna lapsen yhtenäisest´oppimisen tiestä”
”Mitähän se sitten
tarkoittaa täällä
leikissä ja arjen työssä”
”Sitä, että kaikki kantaa vastuun sekä
arvostaa myös toisen työtä.”
”Yhteiset on hyvä
myöskin olla arvot
sekä arjen pelisäännöt”
”Kasvunkumppaneina toimiminen tuo
ilon, turvan Vuorenmäkehenkin”
”Vaka, esiops
sekä perusops
niissä on se
oppimisen juoni”
”Niissä tavoitellaan oppimahan sekä olemahan ihmisiksi”
”Sekä, että jokainen
voi tulla itseksi ja
yhteiskunnan jäseneksi”
”Onnea ja menestystä teidän työlle,
sekä leikkiin että oppimiseen”
Yhteisen juhlamme ohjelmallinen osuus päättyi Milli Menninkäisen lauluun -ja raikuviin aplodeihin.
Päällimmäisenä tunteena jäi suuri kiitollisuus. Kiitollisuus siitä, että olemme yhdessä saaneet juhlan aikaiseksi, kaikki meni hyvin ja että pidimme tiukasti kiinni siitä, että jokainen lapsi on jollakin tavoin juhlassa osallinen. Juhla oli kuitenkin ennen kaikkea LASTEN JUHLA.
torstai 1. joulukuuta 2011
Voittoja ja tappioita
Tänään oli 13 tunnin työpäivä. Eikä oikeastaan ollenkaan ns. reksin hommia. Nyt painetaan koko porukka lähes täysin vain koulun ensi viikon avajaisia. Tänäänkin kahdet harjoitukset. Jälkiviisaana voisi sanoa, että olisi tämän voinut helpomminkin tehdä ja pitää avajaiset vaikka vuoden päästä -mutta kun fiilis ei olisi sama. Jotenkin tuntui jo keväällä, että avajaiset vaan on tähän syksylle saatava ja niinhän ne nyt saadaan.
Muutama viikko sitten pohdimme ja laskimme vierasmääriä ja yritimme selvitä kaksilla juhlilla: päivällä kutsuvieraat ja täysi ohjelmallinen juhla ja illalla toinen vanhemmille. Saimme silloin pelastuslaitokselta viestiä, että näissä juhlatapauksissa voidaan "hetkellisesti" (lue: juhlan ajan) ylittää huoneiston maksimi kapasiteetti jos vain poistumistiet pidetään tyhjinä. No, tänään saimme sitten uudenlaista viestiä -ei voida.
Tämä oli tietysti kova juttu tässä vaiheessa suunnittelua. Pistimme sitten ohjelman uusiksi. Pidämme kolmannen juhlan vielä samana päivänä. Lapsille päivä on rankka, mutta eiköhän siitä selvitä. Juhlapäivä ei kuitenkaan muutu keneltäkään. Lisäämme vain yhden juhlan iltaan. Tiedotus jää vain vähän viime tinkaan.
Voittojakin saatiin. Juhlan harjoitukset menivät tänään jo oikein mallikkaasti ja moni asia löysi muotonsa. Salin koristelu saatiin valmiiksi. Tuli tosi komeaa jälkeä. Oppilaat olivat tehneet upeita koristeita ja opettajat ja avustajat tekivät valtavan urakan niiden kiinnittämisessä.
Henkilökohtaisesti suurin voittoni tänään oli kutsuvierasjuhlan juhlapuhujan varmistuminen. Saimme juhlapuhujaksi kasvatustieteen professori Hannele Niemen Helsingin yliopistolta. Hannele Niemi linkittyy omaan kouluumme siten, että olen syksyn aikana hokenut opettajille, oppilaille ja huoltajille kyllästymiseen asti Hannele Niemeltä lainaamaani sitaattia: "Hyvä koulu syntyy yhteisestä työstä." Juhlan tekeminen on parhaimmillaan ollut hyvää yhteistä työtä.
Illalla saimme vielä Kirsin (päiväkodin johtaja) ja Annen (toimistosihteeri) kanssa tehtyä kutsuvieraiden istumajärjestyksen ja ruokailujärjestelyt kuntoon. Moni asia alkaa olla kunnossa. Pian on juhlan aika. Avajaisia juhlitaan oppimiskeskuksen historiassa vain kerran. Ellei sitten muutaman vuoden päästä juhlita jo lisärakennuksen avajaisia...
Muutama viikko sitten pohdimme ja laskimme vierasmääriä ja yritimme selvitä kaksilla juhlilla: päivällä kutsuvieraat ja täysi ohjelmallinen juhla ja illalla toinen vanhemmille. Saimme silloin pelastuslaitokselta viestiä, että näissä juhlatapauksissa voidaan "hetkellisesti" (lue: juhlan ajan) ylittää huoneiston maksimi kapasiteetti jos vain poistumistiet pidetään tyhjinä. No, tänään saimme sitten uudenlaista viestiä -ei voida.
Tämä oli tietysti kova juttu tässä vaiheessa suunnittelua. Pistimme sitten ohjelman uusiksi. Pidämme kolmannen juhlan vielä samana päivänä. Lapsille päivä on rankka, mutta eiköhän siitä selvitä. Juhlapäivä ei kuitenkaan muutu keneltäkään. Lisäämme vain yhden juhlan iltaan. Tiedotus jää vain vähän viime tinkaan.
Voittojakin saatiin. Juhlan harjoitukset menivät tänään jo oikein mallikkaasti ja moni asia löysi muotonsa. Salin koristelu saatiin valmiiksi. Tuli tosi komeaa jälkeä. Oppilaat olivat tehneet upeita koristeita ja opettajat ja avustajat tekivät valtavan urakan niiden kiinnittämisessä.
Henkilökohtaisesti suurin voittoni tänään oli kutsuvierasjuhlan juhlapuhujan varmistuminen. Saimme juhlapuhujaksi kasvatustieteen professori Hannele Niemen Helsingin yliopistolta. Hannele Niemi linkittyy omaan kouluumme siten, että olen syksyn aikana hokenut opettajille, oppilaille ja huoltajille kyllästymiseen asti Hannele Niemeltä lainaamaani sitaattia: "Hyvä koulu syntyy yhteisestä työstä." Juhlan tekeminen on parhaimmillaan ollut hyvää yhteistä työtä.
Illalla saimme vielä Kirsin (päiväkodin johtaja) ja Annen (toimistosihteeri) kanssa tehtyä kutsuvieraiden istumajärjestyksen ja ruokailujärjestelyt kuntoon. Moni asia alkaa olla kunnossa. Pian on juhlan aika. Avajaisia juhlitaan oppimiskeskuksen historiassa vain kerran. Ellei sitten muutaman vuoden päästä juhlita jo lisärakennuksen avajaisia...
tiistai 22. marraskuuta 2011
Elinvoima -foorumin antia
Sitran Elinvoima -foorumi pyrki pureutumaan uudenlaiseen luovuuteen, tekemiseen ja innostumiseen ja siihen, miten tulevaisuudessa hyvinvointia tuotetaan. Hankkeen keskiössä oli kolme aihetta:
1. Maahanmuuttajien työskentely Suomessa
2. Nuoret ja työ
3. Mitä kokonaan uusia töitä voisi olla?
Hankkeessa oli yhteensä 16 aihealuetta, joista koulumme osallistui Aalto -yliopiston johdolla kokeilukulttuurin edistämiseen kouluissa. Aiheesta olen bloggannut aiemminkin, joten en nyt perehdy omaan hankkeeseemme, vaan siihen, mitä muuta seminaari antoi. Toki olen ylpeä siitä, että sain olla yksi niistä erittäin harvoista (3) joita tilaisuudessa haastateltiin. Oli hieno huomata, että koululaisten hanketta arvostettiin "isoissa ympyröissä".
Vaikka asiat olivat osittain tuttujakin, monesta esityksestä sai paljon irti. Oli myös hyvä huomata, kuinka oikeisiin asioihin olimme itse pureutuneet oman opettajakuntamme kanssa aloitusvesossamme, kun pohdimme tulevaisuuden yhteiskunnan odotuksia koululle.
Työhän on muuttunut monella tavalla. Työn merkitys ihmisille on muuttunut radikaalisti. Työ on nyt itsessään jo sisältö, ei enää väline toimeentulolle. Työurat ovat muuttuneet. Kun ennen käytiin koulua, opiskeltiin ja mentiin töihin, nykyään käydään koulua, opiskellaan, tehdään yhtä työtä, vaihdetaan työpaikkaa, opiskellaan taas, jäädään vuorotteluvapaalle, tehdään töitä sekä julkisella, että yksityisellä puolella jne. Olen itse tyyppiesimerkki uuden työn tekijästä. Olen sukkuloinut yksityisen (radio) ja julkisen (koulu) työn välillä useita kertoja. Olen opiskellut lähes koko ajan työn ohessa. Työllä on lisäksi minulle suuri arvo. Työ itsessään antaa minulle paljon.
Kävin myös mielenkiintoisia keskusteluja tilaisuudessa itseäni viisaampien ihmisten kanssa. Yhden mielenkiintoisimmista keskusteluistani kävin yrittäjä Taneli Tikan kanssa. Visioimme mahdollisuutta muuttaa koulua siihen suuntaan, ettei aina etsittäisi vain oikeaa vastausta (kuten koulussa liian usein) vaan joskus myös oikeaa kysymystä -tai kenties oikeaa analyysia suuresta aineistosta.
Annan esimerkin: Monessa ammatissa (poliisi, lääkäri, yrityskonsultti) joutuu tekemään päätelmiä epämääräisen aineiston pohjalta. Täytyy luoda silmäys saatavilla olevaan tietoon, eikä varmuutta oikeasta vastauksesta aina ole. Kuinka koulu voisi tukea tällaista päätöksentekoa? Voisiko koe joskus mennäkin toisinpäin? Ei siis niin, että oppilas lukee (ulkoa) asioita ja vastaa opettajan tai kirjantekijän laatimiin, enemmän tai vähemmän oikeisiin, kysymyksiin. Mitä jos oppilaalla olisikin kaikki materiaali (kirjat, netti jne.) käytössä kyseisestä ilmiöstä, mutta hänen tulisikin löytää oikea tai oleellinen kysymys? Kysymyksen löydettyään, hän vastaisi itse laatimaansa kysymykseen.
Ammattitaitoinen opettaja voisi aivan yhtä hyvin arvioida oppilasta tällaisen kokeen perusteella kuin perinteisenkin kokeen perusteella. On aivan yhtä helppoa tai vaikeaa arvioida, onko oppilas löytänyt oleelliset asiat opettajan keksimään kysymykseen kuin sekin, onko oppilas löytänyt aineistosta keskeisen kysymyksen. Mielenkiintoinen visio.
Alakoulun oppilas on usein taipuvainen menemään siitä, mistä aita on matalin. Haaste tällaisessa työskentelyssä olisi herättää oppilaan mielenkiinto käsiteltävään aiheeseen niin, että hän ihan oikeasti kokisi jonkinlaista intohimoa käsiteltävään aiheeseen ja haluaisi löytää muitakin kuin itsestäänselviä kysymyksiä tai kehäpäätelmiä.
Kun koko Elinvoima -hankkeemmekin pyrki edistämään kokeilukulttuuria, voisi tässäkin olla vähintään kokeilemisen arvoinen asia.
torstai 10. marraskuuta 2011
Kehittyvä rehtori
Sain tänään päätökseen vuoden kestäneen (30 op) Helsingin yliopiston koulutus ja kehittämiskeskus Palmenian järjestämän Kehittyvä rehtori -oppisopimustyyppisen koulutuksen. Ottaen huomioon viimeisen vuoden aikana tapahtuneet muutokset omassa elämässäni (työpaikan vaihto ja uuden koulun perustamisvaihe), pidän saavutusta ihan kohtuullisena. Kuten kehittämistöitämme ohjannut rehtori Martti Hellström asian ilmaisi "aika moni jäi rajan taakse." Koulutus oli raskas ja työläs ja osa jätti leikin kesken.
Tämän päivän aamupäivä käytettiin oikeudenmukaisuuden pohtimiseen esimiestyössä. Luennoitsijana ja keskustelun virittäjänä oli VTM Tuija Seppälä, joka tekee aiheesta väitöskirjaa. Aamun sessio oli erittäin mielenkiintoinen. Oikeudenmukaisuus johtamisessa on varmasti yksi johtamisen peruskiviä. Kun kyselin oman kouluni opettajilta viime keväänä heidän odotuksiaan minua kohtaan, oikeudenmukaisuus nousi hyvin selkeästi tärkeäksi. Oikeudenmukaisuus nousi kärkeen myös opettajien ja huoltajien kanssa käydyissä arvokeskusteluissa. Olimme siis oleellisen äärellä.
Kehittyvä rehtori koulutus ei ollut ns. pätevöittävä koulutus, mutta se on luokiteltu eurooppalaisen koulutusviitekehyksen EQF:n mukaan tasolle 7. Tasoja on yhteensä 8, joten sekin kertoo siitä, että melko paljon töitä on saanut tehdä.
Miksi rehtorin sitten tulee jatkuvasti kouluttaa itseään? Palmenian johtaja Kauko Hämäläinen muistutti meitä päätöspuheessaan siitä, että koulutus pitää ihmisen virkeänä ja liikkeessä. On hyvä, ettei jää uinumaan tyytyväisyyden tilaan. Joissakin maissa (esim. Kanadassa) rehtorien pestit ovat määräaikaisia. Silloin on pakko koko ajan kehittää itseään, jottei putoa kelkasta.
Itse näen kouluttautumisen hyvin tärkeänä. Rehtori on koulun pedagoginen johtaja ja on tärkeää, että hänellä on viimeinen tieto siitä, mitä opetussektorilla tapahtuu ja ennen kaikkea, mihin suuntaan opetussektori on menossa. Tähän voisi ehkä soveltaa jääkiekkoilija Wayne Gretzkyn vanhaa viisautta: "Hyvä jääkiekkoilija ei ole siellä, missä kiekko on, vaan siellä, mihin kiekko seuraavaksi tulee." Sama koskee myös koulun johtajaa. Rehtorilla pitää olla visio siitä, mihin suuntaan koulua tulee kehittää niin lyhyellä kuin pitkälläkin tähtäimellä. Pitää olla siellä, mihin "kiekko" seuraavaksi tulee.
Tämän päivän aamupäivä käytettiin oikeudenmukaisuuden pohtimiseen esimiestyössä. Luennoitsijana ja keskustelun virittäjänä oli VTM Tuija Seppälä, joka tekee aiheesta väitöskirjaa. Aamun sessio oli erittäin mielenkiintoinen. Oikeudenmukaisuus johtamisessa on varmasti yksi johtamisen peruskiviä. Kun kyselin oman kouluni opettajilta viime keväänä heidän odotuksiaan minua kohtaan, oikeudenmukaisuus nousi hyvin selkeästi tärkeäksi. Oikeudenmukaisuus nousi kärkeen myös opettajien ja huoltajien kanssa käydyissä arvokeskusteluissa. Olimme siis oleellisen äärellä.
Kehittyvä rehtori koulutus ei ollut ns. pätevöittävä koulutus, mutta se on luokiteltu eurooppalaisen koulutusviitekehyksen EQF:n mukaan tasolle 7. Tasoja on yhteensä 8, joten sekin kertoo siitä, että melko paljon töitä on saanut tehdä.
Miksi rehtorin sitten tulee jatkuvasti kouluttaa itseään? Palmenian johtaja Kauko Hämäläinen muistutti meitä päätöspuheessaan siitä, että koulutus pitää ihmisen virkeänä ja liikkeessä. On hyvä, ettei jää uinumaan tyytyväisyyden tilaan. Joissakin maissa (esim. Kanadassa) rehtorien pestit ovat määräaikaisia. Silloin on pakko koko ajan kehittää itseään, jottei putoa kelkasta.
Itse näen kouluttautumisen hyvin tärkeänä. Rehtori on koulun pedagoginen johtaja ja on tärkeää, että hänellä on viimeinen tieto siitä, mitä opetussektorilla tapahtuu ja ennen kaikkea, mihin suuntaan opetussektori on menossa. Tähän voisi ehkä soveltaa jääkiekkoilija Wayne Gretzkyn vanhaa viisautta: "Hyvä jääkiekkoilija ei ole siellä, missä kiekko on, vaan siellä, mihin kiekko seuraavaksi tulee." Sama koskee myös koulun johtajaa. Rehtorilla pitää olla visio siitä, mihin suuntaan koulua tulee kehittää niin lyhyellä kuin pitkälläkin tähtäimellä. Pitää olla siellä, mihin "kiekko" seuraavaksi tulee.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)