Takaisin blogin ääreen

Nyt on jälleen ollut sellainen aika, että kirjoittaminen on ollut se viimeinen asia, joka on tullut mieleen illalla kun on tullut kotiin. Alkuvuosi on alkanut melkoisella sairausepidemialla ja pahimmillaan koulussa onkin ollut jopa 7 opettajaa yhtäaikaa poissa. Olen yrittänyt paikata puuttuvia sijaisia sitten itse ja ollutkin huomattavasti enemmän oppitunneilla. Se taas tarkoittaa sitä, että omat työt siirtyvät koulupäivän jälkeiseen aikaan ja illat venyvät.

Tammikuussa pari iltaa venyi budjettia laskiessa. Koulujen budjetit olivat tänä vuonna käyneet läpi melkoisen leikkurin. Oman koulumme kohdalla käyttömäärärahat olivat pudonneet lähes 40% viime vuodesta. Rahamääränä se tarkoittaa koko sitä summaa, joka budjetistamme on jäänyt kirjatilausten jälkeen. Jos siis kirjoja tilattaisiin saman verran kuin viime vuonna, ei voitaisi ottaa yhtään kopiota, ei soitettaisi yhtään puhelua, ei ostettaisi wc -paperia tai käsipyyhkeitä, ei kyniä, kumeja, viivottimia jne. Tämä on tietysti mahdotonta, joten leikkauksia täytyy tehdä sieltä, mistä voi. Koska wc -paperia, pesuaineita, käsipyyhkeitä jne. täytyy joka tapauksessa ostaa, leikkaus kohdistuu ilman muuta suurimpiin menoeriin, kirjoihin ja koulutarvikkeisiin. Säästäminen on sikäli hankalaa, että ensi vuonna koulussamme on jo kolme kuudetta luokkaa ja yhdellä niistä ei ole ainuttakaan kirjaa, koska kirjoja on tähän asti tilattu vain kahdelle luokalle. Jostain nuo puuttuvat oppikirjat täytyy siis tilata. Toisaalta suurin osa niistä kirjoista, joilla aloitimme oli Veikkolan koulun poistoja ja jo valmiiksi huonossa kunnossa. Niitäkin pitäisi pystyä uusimaan. Yhtälö ei ole helppo.

Vuoden vaihteessa myös koulujen johtokunnat lakkasivat olemasta. Byrokratian väheneminen on tietenkin aina hyvä asia, mutta johtokunnilla oli myös oma tärkeä tehtävänsä kaiken tuon virallisen hallinnon ulkopuolellakin. Johtokunnat koostuivat luottamushenkilöistä, joista suuri osa vaikutti myös muualla kunnan päätöksenteossa. Johtokuntien jäsenet tunsivat koulujen asiat melko hyvin. Näin keskusteluyhteys päätöksenteon ja koulujen välillä säilyi. Tässä tilanteessa kaipaisin kovasti tuota keskusteluyhteyttä. Nyt budjettiin tehdyt leikkaukset ovat niin merkittäviä, että koulun pyörittäminen tuolla rahasummalla on äärimmäisen vaikeaa, jos ollenkaan mahdollista.

Alkuvuodessa on kuitenkin ollut erittäin hyviäkin asioita. Olemme saaneet 2 uutta luokanopettajan virkaa, yhden englannin lehtorin viran ja Veikkolan alueelle saatiin myös yksi uusi alueellinen erityisluokanopettajan virka. Näillä resurssein saamme paikattua pahasti vinoutuneen virkarakenteemme kohtuulliseen kuntoon. Meillehän tuli aloitusvaiheessa virkoja sen oppilasmäärän mukaan, millä aloitimme. Kun oppilaita nyt toisena toimintavuonna on 70 enemmän kuin edellisenä, eikä virkoja tätä ennen tullut, tarkoitti se sitä, että puuttuvat virat on tehty erilaisin määräaikaisjärjestelyin. Eikä siinäkään mitään kummallista ole, mutta pysyvä ratkaisuhan se ei voi olla. Sen kieltää jo lakikin. Turha määräaikaisuuksien ketjuttaminen kun on kiellettyä. Nyt ketjua ei pääse syntymään, kun virat saadaan auki ensi elokuun alusta.

Uusien virkojen hakuaika on jo ohi ja kiinnostus kouluamme kohtaan on ollut entisen laista. Hakemuksia on tullut mielettömästi. Rekrytointi on aina mielenkiintoista, mutta se myös työllistää melkoisesti. Viran täyttö ei ole mikään läpihuutojuttu vaan prosessi täytyy mennä oikein.

Virkojen lisäksi toisena suurena ilonaiheena opetustoimessa on ollut merkittävä 650 000 euron tvt -investointimääräraha koulujen tvt -hankintojen saattamiseksi ajan tasalle. Oman koulumme tilanne on tietenkin moneen muuhun verrattuna varsin hyvä, vaikka missään 1:1 tilanteessa emme todellakaan ole. Laitekantamme on kuitenkin uutta ja nykyaikaista. Jännityksellä odotamme, tuoko tuo raha meille mahdollisuutta johonkin uuteen vai meneekö raha kokonaan antiikin uusimiseen muilla kouluilla.

Mobiililaitteita (lähinnä tabletteja) meillä on toivottu erittäin paljon. Tällä hetkellä meillä on vain kaksi iPadia, jotka alunperin hankittiin erityisopetuksen tarpeisiin pilottina, mutta nykyään nuo koneet harvoin ovat opettajainhuoneen pöydällä. Niitä käyttävät nyt jo lähes kaikki. Alkuvuodesta teimme 4. ja 5. luokan oppilaiden kanssa croquis'ta kuvistunnilla iPadin Paper by FiftyThree -appsilla. Kun muut piirsivät hiilellä paperille, kaksi kerrallaan sai kokeilla tabletilla piirtämistä.

Yhtenä keskustelunaiheena tällä hetkellä on myös BYOD (Bring Your Own Device) ajattelun tuominen kouluihin. Koulut eivät pysty 1:1 periaatteeseen (1 kone / 1 oppilas) ja ratkaisuksi on esitetty BYODia. Ajatus on erittäin oikean suuntainen, vaikkakin haasteitakin on. Sopimusten kodin ja koulun välillä täytyy olla kunnossa, tietoturva-asiat ja verkkojen kantokyky täytyy varmistaa, opettajien osaamista tulee vahvistaa, jotta pärjätään yhä monimuotoistuvan laitekannan kanssa, oppilaiden yhdenvertaisuudesta täytyy pystyä huolehtimaan jne.

Tieto- ja viestintätekniikan käyttö kouluissa törmää myös aina uusiin lupakysymyksiin: lisenssit, tekijänoikeudet jne. Aika erikoinen tilanne esim. on, että koululaisten yleisimmin käyttämän hakukoneen, videopalvelu You Tuben, opetuskäyttö kaatuu jatkuvasti tekijänoikeuskysymyksiin. Videosukupolven tapa oppia ei enää suinkaan perustu pelkkään luettuun tietoon vaan videot ovat merkittävä oppimisen lähde. Kouluihin ei kuitenkaan tunnuta saavan asiallista lisenssiä, joka kattaisi You Tuben käytön. Kysymys on monisäikeinen, enkä aio siihen tässä sen enempää perehtyä. Ihmettelen vain sitä, miltä nuorista näyttää se, että koulu ei voi käyttää niitä välineitä, jotka ovat nuorille arkipäivää ja kaikkein ominta.


Hyvää, jo kauan sitten, alkanutta vuotta 2013 kaikille blogini lukijoille ja tervetuloa takaisin blogini pariin!