Joulu on lähellä ja Vuorenmäen koulussakin on valmisteltu joulujuhlaa jo pitkään. Joulujuhla on suomalaisen kolulaitoksen ikiaikainen perinne. Siihen liittyy paljon muistoja, odotuksia, tunteita ja toiveita. Myös koulussa käydään juhlien alla usein vilkasta keskustelua juhlakulttuurista ja siitä, miten juhlat tulisi järjestää.
Olen pitänyt aina tärkeänä sitä, että juhlassa kaikki pääsisivät esiintymään ja osalliseksi juhlasta. Juhlien yksi tehtävä on antaa esiintymistilaisuuksia lapsille. Toisaalta myös kotiväki näkee vain harvoin omaa lastaan esiintymässä. Juhlat ovat siis tärkeitä sekä lapselle itselleen, että myös hänen vanhemmilleen. Tästä syystä olen aina puolustanut kaikkien lasten oikeutta olla jossain roolissa koulun juhlissa. Se rooli voi olla osa kuoroa tai olla osa suurta enkelijoukkoa, mutta joku osa olisi jokaisella hyvä olla. Näin jokainen saa kokea osallisuutta yhteisessä juhlassa.
Tämän periaatteen noudattaminen on koulun kasvaessa kuitenkin yhä vaikeampaa. Yksi ongelma on tilan puute. Koulun salissa saa paloturvallisuussäädösten mukaan olla yhtä aikaa 421 ihmistä. Tämä tarkka luku määräytyy salin neliöiden mukaan. Kun koulussa on 375 oppilasta, ei tuon rajan pitäminen ole kovin helppoa -ainakaan jos juhla halutaan pitää avoimena myös juhlavieraille.
Olemme tänä vuona lähteneet ratkaisemaan tuota ongelmaa sillä, että juhlia on kaksi. Toisessa esiintyvät kaikki A -luokat ja osa C -luokista sekä pienluokka ja toisessa taas B -luokat ja loput C -luokista. Juhlien ohjelma on haluttu pitää identtisenä, joten juhlaa on harjoiteltu kahdella miehityksellä. Tässä on se hyvä puoli, että jonkun sairastuessa tuuraaja on helppo löytää toisesta juhlasta, mutta periaate asettaa myös rajoitteita. Juhlien harjoitteluun tarvitaan mm. kaksinkertainen määrä aikaa kun kummankin ryhmän täytyy harjoitella sama ohjelma.Tämä taas vaatii monenlaisia järjestelyjä harjoitusten mahdollistamiseksi.
Juhlat ovat kuitenkin tärkeä osa koulun toimintaa. Ne ovat verrattomia oppimistilanteita. Missä muussa tilanteessa päästään harjoittelemaan juhlakäyttäytymistä kuin juhlassa ja sen harjoituksissa. Juhlat myös antavat lapsille selkeän viestin siitä, että heidän tekemisisään arvostetaan. Muutkin haluavat tulla heidän tuotoksiaan katsomaan.
Opettajille ja oppilaille juhla on aina kova ponnistus. Suunnittelu on tänäkin vuonna aloitettu jo marraskuun alussa ja harjoittelu näinä viimeisinä viikkoina on jokapäiväistä. Musiikista vastaavat ovat tehneet sovituksia, harjoittaneet solisteja, kuoroa ja bändiä. Lavasteista vastaavat ovat tehneet monenlaista rakentamista. Puvustuksen loihtiminen on erityisen työlästä, kun esiintyjä on satoja. Talkoilla on tehty lampaiden korvia, enkelien asuja ja paljon muuta.
Jossain vaiheessa juhlan harjoittelua tulee aina tunne, että tämä ei tule onnistumaan. Sitten pidetään uusia kokouksia, ratkotaan ongelmallisia kohtia (pelkästään usean sadan lapsen liikuttelu on hyvin haastavaa) ja kokeillaan taas uusia ratkaisuja.
Tänään kävin taas katsomassa harjoituksia ja sain ilokseni todeta, että kaikki alkaa olla valmista. Antaa joulun tulla. Antaa juhlan tulla. Juhlan jossa kaikki ovat osallisia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti