Tämä kirjoitus tulee nyt hieman myöhässä, mutta viiko sitten sain olla naapurikouluni, Veikkolan koulun, opettajainkokouksessa kouluttamassa kollegoita tekijänoikeusasioissa. Tekijänoikeuskysymykset ovat nousseet opetusalallakin isoksi kysymykseksi viimeisen 15 vuoden aikana. Ennen muinoin opettajat käyttivät surutta mitä tahansa käsiin sattunutta materiaalia sen enempää kyselemättä.
Nykymaailma toimii erilaisin ehdoin. Enää ei "yhteisen hyvän" tai "sivistyksen" nimissä voi tehdä mitä tahansa. Opettajankin on tunnettava lainsäädäntöä ja ymmärrettävä, mitä voi ja mitä ei voi tehdä. Monelle se on vaikeaa, koska toimintakulttuuri on pitkään ollut toisenlainen ja toisaalta nykymaailmassa monenlainen materiaali on vain klikkauksen päässä.
Tuo klikkaus voi tulla kalliiksi jos ei ole tarkkana. Lähtökohta on se, että teoskynnyksen ylittävä luonnollisen henkilön tekemä hengentuote nauttii tekijänoikeussuojaa. Tämän lisäksi erilaiset muut tuotannot, jotka eivät ylitä teoskynnystä, nauttivat kuitenkin myös suojaa ns. lähioikeuksien perusteella.
Systeemi kuulostaa yksinkertaiselta, mutta tulkinnat ovat joskus oikeassa elämässä vaikeita. Materiaalia ja ohjausta opettajan tueksi on kuitenkin yllin kyllin tarjolla. Suomalaisen opetusalan tekijänoikeusopetuksen suuri nimi on Tarmo Toikkanen, joka yhdessä Ville Okasen kanssa on kirjoittanut kirjan Opettajan tekijänoikeusopas. Kirjalla on myös nettisivut, joihin tietoa päivitetään tiuhaan tahtiin. Sivustolla vastataan myös opettajien kysymyksiin. Sainpa itsekin ohjausta esitykseeni ystävälliseltä Tarmo Toikkaselta. Suuret kiitokset!
Kouluille tekijänoikeuskysymykset ovat iso rahallinen kysymys. Toisena ongelmana on tekijänoikeusalan pirstaleisuus. Ei ole olemassa yhtä lisenssiä, jonka maksamalla "kaikki olisi luvallista". Vuorenmäen koulu on tänä vuonna maksanut M&M Viihdepalveluiden elokuvalisenssin, joka antaa luvan katsoa tiettyjen rajattujen amerikkalaisten elokuvayhtiöiden elokuvia. Lisenssin hinta on oman koulumme kohdalla n. 1000 euroa / vuosi. Samalla rahalla saisi n. 50 oppikirjaa, sillä maksaisi muutaman retken bussikuljetukset jne. Tällä hetkellä pohdimme vakavasti omassa koulussamme maksammeko lisenssiä enää tulevaisuudessa vai lopetammeko kokonaan elokuvien katselun.
Koulujen kannalta helpointa olisi malli, jossa koulu maksaisi tietyn "könttäsumman" jonka perusteella saisi sitten tehdä mitä vain. Ymmärrän, että se ei ole mahdollista, mutta nykymalli näyttäytyy kouluille rahastuksena. Rahaa pitää maksaa suuntaan jos toiseenkin ja siltikään kaikki ei ole luvallista. Moni opettaja ajattelee, että "ei käytetä sitten mitään, kun on niin vaikeaa". Sekään ei ole hyvä oppimisen kannalta. Yhtä huono ratkaisu on sekin, ettei välitä - tekee vain. Itsekin tiedän surullisia esimerkkejä siitä, millaisia seurauksia kouluille siitä voi olla. Tekijänoikeusjärjestöt ovat tarkkoja näistä asioista.
Tietoa lisäämällä, ahdistus helpottaa, mutta helpoiksi tekijänoikeusasioita ei voi sanoa. Nykyopettajan täytyy olla melkoinen lakimies paitsi tekijänoikeusasioiden kohdalla, myös monella muullakin alalla.
keskiviikko 28. marraskuuta 2012
lauantai 24. marraskuuta 2012
Älykästä vai älytöntä?
Ostin tänään koululle uusia älypelejä. Oman kokemukseni mukaan pelit ovat mielenkiintoisia, innovatiivisia ja oppilaita innostavia. Ne haastavat ajattelua uusille urille. Pelien ohjekirjoissa on monen tasoisia haasteita, joten sopivia haasteita löytyy niin ekaluokkalaisille kuin isommillekin - miksei myös opettajalle?
Hyvin nopeat, lahjakkaat oppilaat ovat suuri haaste opettajalle. Uusia, haastavia tehtäviä pitäisi olla koko ajan varastossa. Kaikissa luokissa on myös niitä, joiden oppiminen vaatii enemmän töitä ja ohjausta. Opettajan pitäisi pystyä tarjoamaan kummallekin ryhmälle oman tasoistaan haastetta. Ei mikään helppo tehtävä.
Oppimispelit haastavat kehittämään ajattelua kuin itsestään. Lapset motivoituvat niistä yleensä ilman sen suurempaa motivointia. Pelaaminen on lapselle luontaista ja kiinnostaa suurinta osaa lapsista. Oppimispeli ei tietysti voi olla patenttiratkaisu kaikkeen, mutta se voi olla esim. yksi eriyttämisen muoto, palkinto saavutetuista tavoitteista tai arkisten tehtävien lisä.
Nyt hankkimani pelit ovat logiikkapelit BendIt ja IQ Fit. Idea kummassakin on suunnilleen sama. Eri muotoiset tai väriset palaset täytyy saada aseteltua mallin antamaan muotoon. Kuulostaa yksinkertaiselta, mutta suosittelen kokeilemaan. Koululle ostin kumpaakin peliä kolme kappaletta. Pelejä saa lähes kaikista hyvin varustelluista kirjakaupoista.
Ihmettelen vaan, miksi Smart Games ei ole vielä tuonut peleistä tablettiversioita?
Tableteista puheen ollen, hankin myös koululle kirjan iPad - käyttäjän opas. Koululla on jo kaksi iPadia ja lisää on näillä näkymin tulossa ensi vuonna. Rehtorit saavat omansa vielä jouluun mennessä. Tabletti on se juttu, josta opetuksen saralla nyt kohkataan. Aina on joku uusi vimpain, joka "mullistaa" opetuksen. Nyt se on iPad.
Mikään tekninen laite tai sovellus ei kuitenkaan vielä ole mullistanut opetusta niin, etteikö edelleen kaivattaisi myös opettajaa ohjaamaan oppimisprosessia. Tabletit ovat tuoneet paljon uusia mahdollisuuksia, joiden soveltamisessa olemme vasta alussa. On kuitenkin muitakin mahdollisuuksia kuin iPad. Ihan pelkästään verkon kautta löytyvä opetukseen soveltuvan materiaalin kirjo on niin valtava, että moni jättää mahdollisuuden käyttämättä, koska ei jaksa tutustua siihen.
Jotta uusia, innovatiivisia sovelluksia saataisiin käyttöön, tarvitaan innokkaita, yrittäjähenkisiä opettajia, jotka eivät ajattele työtään ainoastaan velvollisuuksien näkökulmasta vaan myös kehittymisen ja oman oppimisen näkökulmasta. Siitä näkökulmasta, josta yrittäjä katsoo oman alansa uusia markkinoita, innovoi ja ideoi, jotta tuoton saisi maksimoitua. Opettajan "tuotto" on oppiminen. Jotta opettaja motivoituisi kehittämään se ei voi olla kokonaan ulkoa ohjattua. Palkitsemistakin tarvitaan. Mielessäni onkin jo muutama ajatus myös siitä, miten koulussamme palkitaan niitä, jotka tuovat uusia ideoita yhteiseen käyttöön. Nyt tarvitaan niitä, jotka uskaltavat astua epämukavuusalueelle ja kokeilemaan rohkeasti uutta.
Ensi vuoden alusta ajattelin aloittaa jokaisen opettajain kokouksen sillä, että joku esittelisi jonkun uuden oppimansa tai löytämänsä sovelluksen käyttöä muille. Näin opettajien tietämys lisääntyisi, kynnys käyttöön madaltuisi ja oppilaan näkökulmasta uudenlaiset tavat oppia saisivat jalansijaa luokassa, motivaatio oppimiseen kasvaisi ja oppiminen sen kautta lisääntyisi.
Älykästä vai älytöntä -sinä päätät.
Hyvin nopeat, lahjakkaat oppilaat ovat suuri haaste opettajalle. Uusia, haastavia tehtäviä pitäisi olla koko ajan varastossa. Kaikissa luokissa on myös niitä, joiden oppiminen vaatii enemmän töitä ja ohjausta. Opettajan pitäisi pystyä tarjoamaan kummallekin ryhmälle oman tasoistaan haastetta. Ei mikään helppo tehtävä.
Oppimispelit haastavat kehittämään ajattelua kuin itsestään. Lapset motivoituvat niistä yleensä ilman sen suurempaa motivointia. Pelaaminen on lapselle luontaista ja kiinnostaa suurinta osaa lapsista. Oppimispeli ei tietysti voi olla patenttiratkaisu kaikkeen, mutta se voi olla esim. yksi eriyttämisen muoto, palkinto saavutetuista tavoitteista tai arkisten tehtävien lisä.
Nyt hankkimani pelit ovat logiikkapelit BendIt ja IQ Fit. Idea kummassakin on suunnilleen sama. Eri muotoiset tai väriset palaset täytyy saada aseteltua mallin antamaan muotoon. Kuulostaa yksinkertaiselta, mutta suosittelen kokeilemaan. Koululle ostin kumpaakin peliä kolme kappaletta. Pelejä saa lähes kaikista hyvin varustelluista kirjakaupoista.
Ihmettelen vaan, miksi Smart Games ei ole vielä tuonut peleistä tablettiversioita?
Tableteista puheen ollen, hankin myös koululle kirjan iPad - käyttäjän opas. Koululla on jo kaksi iPadia ja lisää on näillä näkymin tulossa ensi vuonna. Rehtorit saavat omansa vielä jouluun mennessä. Tabletti on se juttu, josta opetuksen saralla nyt kohkataan. Aina on joku uusi vimpain, joka "mullistaa" opetuksen. Nyt se on iPad.
Mikään tekninen laite tai sovellus ei kuitenkaan vielä ole mullistanut opetusta niin, etteikö edelleen kaivattaisi myös opettajaa ohjaamaan oppimisprosessia. Tabletit ovat tuoneet paljon uusia mahdollisuuksia, joiden soveltamisessa olemme vasta alussa. On kuitenkin muitakin mahdollisuuksia kuin iPad. Ihan pelkästään verkon kautta löytyvä opetukseen soveltuvan materiaalin kirjo on niin valtava, että moni jättää mahdollisuuden käyttämättä, koska ei jaksa tutustua siihen.
Jotta uusia, innovatiivisia sovelluksia saataisiin käyttöön, tarvitaan innokkaita, yrittäjähenkisiä opettajia, jotka eivät ajattele työtään ainoastaan velvollisuuksien näkökulmasta vaan myös kehittymisen ja oman oppimisen näkökulmasta. Siitä näkökulmasta, josta yrittäjä katsoo oman alansa uusia markkinoita, innovoi ja ideoi, jotta tuoton saisi maksimoitua. Opettajan "tuotto" on oppiminen. Jotta opettaja motivoituisi kehittämään se ei voi olla kokonaan ulkoa ohjattua. Palkitsemistakin tarvitaan. Mielessäni onkin jo muutama ajatus myös siitä, miten koulussamme palkitaan niitä, jotka tuovat uusia ideoita yhteiseen käyttöön. Nyt tarvitaan niitä, jotka uskaltavat astua epämukavuusalueelle ja kokeilemaan rohkeasti uutta.
Ensi vuoden alusta ajattelin aloittaa jokaisen opettajain kokouksen sillä, että joku esittelisi jonkun uuden oppimansa tai löytämänsä sovelluksen käyttöä muille. Näin opettajien tietämys lisääntyisi, kynnys käyttöön madaltuisi ja oppilaan näkökulmasta uudenlaiset tavat oppia saisivat jalansijaa luokassa, motivaatio oppimiseen kasvaisi ja oppiminen sen kautta lisääntyisi.
Älykästä vai älytöntä -sinä päätät.
maanantai 19. marraskuuta 2012
Rekrytointia
Koulussamme on tällä hetkellä haussa yksi luokanopettaja ja yksi koulunkäyntiavustaja. Tai tarkemmin sanottuna, haku on jo päättynyt, mutta kandidaatteja oli tänään koululla käymässä. Tein koko päivän hakijoiden haastatteluja.
Olin erityisen iloinen siitä, että Vuorenmäen koulu on selvästi haluttu työpaikka. Lähes poikkeuksetta hakijat tiesivät koulustamme jo paljon, olivat perillä erilaisista hankkeista ja jopa koulun toimintatavoista. Muutama kertoi kiinnostuneensa, koska ovat kokeneet ilmapiirin ja keskustelun koulun ympärillä innostavaksi. Olipa hakijoiden joukossa jopa niitä, joiden kiinnostus oli puhtaasti noussut sosiaalisen median kautta.
Toinen ilon aihe oli se, että hakijoiden taso oli hyvä. Opettajan paikkaa haki jopa muutama pätevä hakija, joka tähän aikaan vuodesta, määräaikaiseen sijaisuuteen, ei ole ihan tavallista.
Joskus sitä rehtorina pohtii sosiaalisen median käytön mielekkyyttä. Kuluuhan siihen aikaa. Toisaalta tällaisina päivinä saa korjata satoa. On hienoa, että koulumme kiinnostaa ja hyviä hakijoita riittää. Vuorenmäen koulun kokoisessa koulussa on aina sen verran liikettä, että hakuja on silloin tällöin. Kuten nytkään, hakuajankohta ei ole mitenkään optimaalinen. Kesken vuoden hakeminen on aina haastavaa. Siksi on tärkeää, että "verkot ovat vesillä" koko ajan. Jos ei muuten niin sosiaalisen median kautta ainakin.
Tammikuussa pitäisi tulla yksi uusi luokanopettajan virka auki. Sekin ihan vain tiedoksi, jos työskentely innostavassa ilmapiirissä kiinnostaa ;-)
Olin erityisen iloinen siitä, että Vuorenmäen koulu on selvästi haluttu työpaikka. Lähes poikkeuksetta hakijat tiesivät koulustamme jo paljon, olivat perillä erilaisista hankkeista ja jopa koulun toimintatavoista. Muutama kertoi kiinnostuneensa, koska ovat kokeneet ilmapiirin ja keskustelun koulun ympärillä innostavaksi. Olipa hakijoiden joukossa jopa niitä, joiden kiinnostus oli puhtaasti noussut sosiaalisen median kautta.
Toinen ilon aihe oli se, että hakijoiden taso oli hyvä. Opettajan paikkaa haki jopa muutama pätevä hakija, joka tähän aikaan vuodesta, määräaikaiseen sijaisuuteen, ei ole ihan tavallista.
Joskus sitä rehtorina pohtii sosiaalisen median käytön mielekkyyttä. Kuluuhan siihen aikaa. Toisaalta tällaisina päivinä saa korjata satoa. On hienoa, että koulumme kiinnostaa ja hyviä hakijoita riittää. Vuorenmäen koulun kokoisessa koulussa on aina sen verran liikettä, että hakuja on silloin tällöin. Kuten nytkään, hakuajankohta ei ole mitenkään optimaalinen. Kesken vuoden hakeminen on aina haastavaa. Siksi on tärkeää, että "verkot ovat vesillä" koko ajan. Jos ei muuten niin sosiaalisen median kautta ainakin.
Tammikuussa pitäisi tulla yksi uusi luokanopettajan virka auki. Sekin ihan vain tiedoksi, jos työskentely innostavassa ilmapiirissä kiinnostaa ;-)
torstai 15. marraskuuta 2012
Toimintakulttuurin rakentaminen johtamisen haasteena
Sain tänään iltapäivällä olla kouluttamassa taas uusia rehtoreita Palmenian koulutuksessa Helsingissä. Tänään aiheeni oli Toimintakulttuurin rakentaminen johtamisen haasteena. Otsikko oli kieltämättä myös haasteellinen näillä kilometreillä ;-) Lähestyin aihetta valmentavan johtamisen pohjalta ja toimintakulttuurin perusteista arvoista, visiosta, strategian ja toiminta-ajatuksen näkökulmasta.
Koulutuksessa oli ennen minua ollut puhumassa jaettua johtamista tutkinut väitöstutkija Anne Karikoski, joka on tutkinut väitöstutkimuksessaan jaettua johtajuutta. Väitöstutkimuksen otsikko Aika hyvä rehtoriksi -Selviääkö koulun johtamisesta hengissä? on rehtoritutkimusten klassikkoja. Olen itsekin useasti lainannut kyseistä tutkimusta -muistaakseni jopa tässä blogissakin aiemmin.
Jaettu johtajuus loi kuitenkin omalle esitykselleni suotuisan pohjan. Toimintakulttuurin rakentaminen kun ei voi rakentua sille, että yksi sanoo ja muut vikisevät. Tai tietenkin voi, mutten oikein usko sillä saavutettavan hyvää lopputulosta pitkällä tähtäimellä. Nyt voi joku tietenkin sanoa, että eipä teillä Vuorenmäessäkään kaikki vielä kunnossa ole -eikä olekaan. Toimintakulttuurin rakentamiseen menee aikaa, varsinkin kun esim. omassa koulussamme oppilaat tulevat jo jostakin toimintakulttuurista ja joutuvat nyt tottumaan uuteen. Pienimmät koululaisemme ovatkin kaikkein aidoimpia vuorenmäkeläisiä -heillä kun ei ole tietoa muusta.
Miksi aloitin koulutuksen puhumalla valmentavasta johtamisesta? Siksi, että uskon, että toimintakulttuurin rakentamisen näkökulmasta valmentava johtamisote yksinkertaisesti toimii parhaiten. Yleensä ihmisen on helpompi sitoutua uuteen, kun hän saa itse myös vaikuttaa asioihin, pääsee keskustelemaan ja jakamaan ajatuksiaan.
Monissa johtamisoppaissa puhutaan siitä, että johtaja määrittää arvot, vision ja strategian. Olen itse halunnut toimia hieman toisin. Meillä arvoista, visiosta ja strategiasta on puhuttu yhdessä. Linjoja olen vetänyt mutta on niitä vedetty myös yhdessä opettajien kanssa keskustellen ja myös huoltajia kuullen. Työ on edelleen käynnissä ja mm. ensi viikonloppuna puhumme näistä asioista opettajakunnan ns. vesokoulutuksessa.
Keskityin tänään rehtoreille puhuessani perusasioihin, koska uskon, että työ on aloitettava niistä. Vuorenmäessä aloitimme arvoista. Arvot ovat kompassi, josta voimme aina tarkistaa suuntamme. Toimimmeko niin, että turvallisuus, oikeudenmukaisuus ja vastuullisuus toteutuvat? Siihen ainakin pyrimme.
Pohdimme koulutuksessa myös koulujen ja kuntien visioita ja strategioita. Tehtävänä oli ollut ottaa oman koulun ja kunnan visio ja strategiapapereita mukaan. Pyrimme etsimään koulujen ja kunnan visioiden väliltä yhteyksiä. Jonkinlainen yhteys olisi mielestäni hyvä löytyä. Jos kunnalle tai kunnan opetustoimelle on määritelty visio ja strategia, ei ole mielestäni kovin viisasta, että koulun visio ja strategia eivät olisi linjassa näiden kanssa tai eivät huomioisi jollain tasolla näitä "ylemmän" tason suunnitelmia.
Keskustelu koulutuksessa oli vilkasta ja uskon, että jotain pohdittavaa jäi kotiinkin. Yksi opiskelijoista tuli luennon jälkeen sanomaan minulle, että suhtautui otsikkoon hyvin epäilevästi "mutta tulihan tässä ihan oikeasti täyttä asiaa." Mukava kuulla, ettei päivä mennyt ihan hukkaan ;-)Kiitos!
Koulutuksessa oli ennen minua ollut puhumassa jaettua johtamista tutkinut väitöstutkija Anne Karikoski, joka on tutkinut väitöstutkimuksessaan jaettua johtajuutta. Väitöstutkimuksen otsikko Aika hyvä rehtoriksi -Selviääkö koulun johtamisesta hengissä? on rehtoritutkimusten klassikkoja. Olen itsekin useasti lainannut kyseistä tutkimusta -muistaakseni jopa tässä blogissakin aiemmin.
Jaettu johtajuus loi kuitenkin omalle esitykselleni suotuisan pohjan. Toimintakulttuurin rakentaminen kun ei voi rakentua sille, että yksi sanoo ja muut vikisevät. Tai tietenkin voi, mutten oikein usko sillä saavutettavan hyvää lopputulosta pitkällä tähtäimellä. Nyt voi joku tietenkin sanoa, että eipä teillä Vuorenmäessäkään kaikki vielä kunnossa ole -eikä olekaan. Toimintakulttuurin rakentamiseen menee aikaa, varsinkin kun esim. omassa koulussamme oppilaat tulevat jo jostakin toimintakulttuurista ja joutuvat nyt tottumaan uuteen. Pienimmät koululaisemme ovatkin kaikkein aidoimpia vuorenmäkeläisiä -heillä kun ei ole tietoa muusta.
Miksi aloitin koulutuksen puhumalla valmentavasta johtamisesta? Siksi, että uskon, että toimintakulttuurin rakentamisen näkökulmasta valmentava johtamisote yksinkertaisesti toimii parhaiten. Yleensä ihmisen on helpompi sitoutua uuteen, kun hän saa itse myös vaikuttaa asioihin, pääsee keskustelemaan ja jakamaan ajatuksiaan.
Monissa johtamisoppaissa puhutaan siitä, että johtaja määrittää arvot, vision ja strategian. Olen itse halunnut toimia hieman toisin. Meillä arvoista, visiosta ja strategiasta on puhuttu yhdessä. Linjoja olen vetänyt mutta on niitä vedetty myös yhdessä opettajien kanssa keskustellen ja myös huoltajia kuullen. Työ on edelleen käynnissä ja mm. ensi viikonloppuna puhumme näistä asioista opettajakunnan ns. vesokoulutuksessa.
Keskityin tänään rehtoreille puhuessani perusasioihin, koska uskon, että työ on aloitettava niistä. Vuorenmäessä aloitimme arvoista. Arvot ovat kompassi, josta voimme aina tarkistaa suuntamme. Toimimmeko niin, että turvallisuus, oikeudenmukaisuus ja vastuullisuus toteutuvat? Siihen ainakin pyrimme.
Pohdimme koulutuksessa myös koulujen ja kuntien visioita ja strategioita. Tehtävänä oli ollut ottaa oman koulun ja kunnan visio ja strategiapapereita mukaan. Pyrimme etsimään koulujen ja kunnan visioiden väliltä yhteyksiä. Jonkinlainen yhteys olisi mielestäni hyvä löytyä. Jos kunnalle tai kunnan opetustoimelle on määritelty visio ja strategia, ei ole mielestäni kovin viisasta, että koulun visio ja strategia eivät olisi linjassa näiden kanssa tai eivät huomioisi jollain tasolla näitä "ylemmän" tason suunnitelmia.
Keskustelu koulutuksessa oli vilkasta ja uskon, että jotain pohdittavaa jäi kotiinkin. Yksi opiskelijoista tuli luennon jälkeen sanomaan minulle, että suhtautui otsikkoon hyvin epäilevästi "mutta tulihan tässä ihan oikeasti täyttä asiaa." Mukava kuulla, ettei päivä mennyt ihan hukkaan ;-)Kiitos!
Mitä blogissa tapahtuu hiljaisina aikoina?
On mielenkiintoista katsella oman bloginsa tilastoja. Erityisesti nyt, kun en moneen viikkoon ole ehtinyt tuottaa uutta sisältöä. Lukijoita on silti riittänyt ja hyvinkin vanhat tekstit ovat nousseet uuteen lentoon.
Viimeisen viikon aikana 5.11. ja 9.11. ovat olleet sellaisia päiviä, että pari vanhaa tekstiäni ovat nousseet suosituiksi 1) Milloin TVT edistää oppimista ja 2) Jakamalla maailma tulee paremmaksi. Lukijoita on noina päivinä ollut useita kymmeniä, jälkimmäisenä jopa 55. Äkkiä tulisi mieleen, että jossain koulutuksessa tekstit on nostettu esille sillä kummatkin koskevat suunnilleen samaa aihetta: tieto- ja viestintätekniikan hyödyntämistä opettajan työssä.
Viimeisen kuukauden kestosuosikki on ollut Twitter rehtorin työvälineenä. Sen on viimeisen kuukauden aikana lukenut 99 lukijaa. Mukava huomata, että aihe kiinnostaa. Tänään viimeksi sain opetustoimenjohtajalta pyynnön puhua aiheesta oman kuntamme rehtoreille ensi tammikuussa, kun meillä on koko päivän koulutuspäivä. Samana päivänä saamme myös käyttökoulutuksen uusiin iPadeihimme. Kaikille rehtoreille on tulossa uudet iPadit vuoden loppuun mennossa. Tämä on selkeä strateginen valinta ja askel siihen suuntaan, mihin myös Rehtorit digiajassa -koulutus tähtää. Ensi viikon tiistaina meillä on koulutuksen viimeinen lähipäivä.
Kiitos, että olet käynyt lukemassa blogiani. Huhut blogini loppumisesta ovat vahvasti liioiteltuja ;-) Välillä vaan ei ehdi ihan samaan tahtiin tuottamaan kuin taas toiste.
Viimeisen viikon aikana 5.11. ja 9.11. ovat olleet sellaisia päiviä, että pari vanhaa tekstiäni ovat nousseet suosituiksi 1) Milloin TVT edistää oppimista ja 2) Jakamalla maailma tulee paremmaksi. Lukijoita on noina päivinä ollut useita kymmeniä, jälkimmäisenä jopa 55. Äkkiä tulisi mieleen, että jossain koulutuksessa tekstit on nostettu esille sillä kummatkin koskevat suunnilleen samaa aihetta: tieto- ja viestintätekniikan hyödyntämistä opettajan työssä.
Viimeisen kuukauden kestosuosikki on ollut Twitter rehtorin työvälineenä. Sen on viimeisen kuukauden aikana lukenut 99 lukijaa. Mukava huomata, että aihe kiinnostaa. Tänään viimeksi sain opetustoimenjohtajalta pyynnön puhua aiheesta oman kuntamme rehtoreille ensi tammikuussa, kun meillä on koko päivän koulutuspäivä. Samana päivänä saamme myös käyttökoulutuksen uusiin iPadeihimme. Kaikille rehtoreille on tulossa uudet iPadit vuoden loppuun mennossa. Tämä on selkeä strateginen valinta ja askel siihen suuntaan, mihin myös Rehtorit digiajassa -koulutus tähtää. Ensi viikon tiistaina meillä on koulutuksen viimeinen lähipäivä.
Kiitos, että olet käynyt lukemassa blogiani. Huhut blogini loppumisesta ovat vahvasti liioiteltuja ;-) Välillä vaan ei ehdi ihan samaan tahtiin tuottamaan kuin taas toiste.
torstai 1. marraskuuta 2012
Yhteistyön viikko Veikkolan campuksella
Kuluva viikko on ollut poikkeuksellisen kiireinen, mutta myös poikkeuksellisen hyvä. Päivät ovat venyneet pitkiksi, mutta loistavia asioita on tapahtunut.
Viikon ensimmäinen kohokohta oli Veikkolan alueen Koti ja koulu -yhdistyksen kokous maanatai-iltana. Olen muutaman kerran vieraillut kokouksessa, mutta aina vain kertomassa jotain kouluun liittyvää asiaa. Nyt istuin lähes koko illan, tasavertaisena jäsenenä, kommentoiden ja tuoden oman asiantuntemukseni käyttöön. Tähän pitäisi enemmän olla aikaa. Kokous oli hyvin antoisa.
Veikkolan Koti ja koulu -yhdistys on toiminut pitkään. Perinteisenä toimintamuotona on ollut rahan kerääminen koulun kerhoja varten. Tästä toiminnosta luovuttiin vuosi sitten. Työ oli työlästä ja tekijöitä vähän. Tänä vuonna tekijöitä on ilmaantunut lisää ja työ on lähtenyt uuteen nousuun. Ihan selvää tässä muutostilanteessa ei ole ollut se, mikä olisi yhdistyksen missio kerhojen jälkeen? Tuohon kysymykseen lähdimme yhdessä ideoimaan vastausta.
Vähitellen keskustelussa alkoi yhä useammin vilkkua sellaisia asioita kuin osallisuus, syrjäytymisen ehkäisy, perheiden tukeminen, kasvatuskumppanuus. Koulumme yhteysopettaja, Eeva, oli juuri seuraavana päivänä menossa kasvatuskumppanuuskoulutukseen ja aihe oli ajankohtainen. Kasvatuskumppanuuden ajatus löytyy myös kunnan strategiasta. Se on keskeisintä aluetta varhaiskasvatuksen ja opetuksen saralla. Tästä syystä olinkin suunnattoman iloinen keskustelusta ja siitä, että keskustelun päätteeksi formuloimme yhdistyksen tulevaisuuden tavoitteeksi "kasvatuskumppanuuden tukemisen". Hieno tavoite ja silti ihan konkreettinen.
Ideoimme jo hienoja yhteistyökuvioitakin koulujen välille. Puhuimme kestävän kehityksen messuista, jotka yhdistäisivät koulut, koulujen oppilaat, opettajat ja huoltajat. Ideana oli, että messut järjestettäisiin siten, että kukin luokka toteuttaisi yhden standin, mutta myös huoltajat ottaisivat vastuuta tapahtumasta. Huoltajien tehtävänä olisi olla mukana tapahtumassa esittelemässä oppilaiden tuotoksia lasten kanssa. Näin opettajia ei välttämättä edes velvoitettaisi enää illalla tapahtumaan. Heidän työnsä olisi tehdä työ koulussa.
Idea on Vihdin Kuoppanummen koululta, joka järjesti vastaavat messut tänä syksynä. Luin tänä syksynä myös helsinkiläisten koulujen some -messuista (sosiaalisen median messut), joissa oppilaat esittelivät huoltajille erilaisia sosiaalisen median sovelluksia. Tapahtumassa oli esillä myös sosiaalisen median opetuskäyttö. Tässäkin on hyvä idea.
Tänään tehtiin taas Veikkolassa hyvää yhteistyötä koulujen (Veikkolan koulu ja Vuorenmäen koulu) välillä. Olimme ideoineet Veikkolan aluetiimissä (kummankin koulun rehtorit ja apulaisrehtorit) ns. puolikkaan veson (=3 tunnin virkaehtosopimuksen velvoittaman koulutuksen). Opettajat olivat jo etukäteen saaneet valita oppiaineryhmän mihin he menivät. Ryhmissä sitten pohdittiin yhteistyön merkitystä koulujen välillä, nivelvaiheiden sujumista (eskari-1lk., 6.lk.-7.lk.), aineopettajien odotuksia luokanopettajien opetukselle 1-6 luokilla jne. Tärkeimpänä tehtävänä illan aikana oli ideoida yksi konkreettinen yhteistyöidea koulujen välille kussakin ryhmässä. Idea tuli liittyä kunkin ryhmän oppiainekokonaisuuteen ja opetussuunnitelman aihekokonaisuuksiin.
Ryhmiltä tuli huikeita ideoita. Kaikki ideat olivat suoraan arkeen vietävissä. Opettajat olivat selvästi innoissaan yhteistyöstä kollegoiden kanssa ja ryhmissä oli aistittavissa hyvää pöhinää. Tilaisuuden jälkeen nousikin ajatuksia siitä, että tästä tehtäisiin jokavuotinen perinne Veikkolan campukselle. Lanseerasin itse tuon viimeisen termin -Veikkolan campus. Veikkolan yhtenäiskoulu ja Vuorenmäen koulu vain muutaman sadan metrin päässä toisistaan muodostavat lähes yhtenäisen campusalueen, jonka osaaminen oli tänään hyvässä käytössä. Päätimme myös pitää yhteisiä opinpajoja, joissa opettajat opettaisivat toisiaan. Kukin saisi opettaa omaa erityisosaamisaluettaan. Näin Kirkkonummen kunnan ajatus oppimiskeskuksista muutuisikin ajatukseksi osaamiskeskuksista. Veikkolan campuksen osaamiskeskuksen väki oli tänään parhaimmillaan. Kiitos siitä ihan jokaiselle.
Viikon ensimmäinen kohokohta oli Veikkolan alueen Koti ja koulu -yhdistyksen kokous maanatai-iltana. Olen muutaman kerran vieraillut kokouksessa, mutta aina vain kertomassa jotain kouluun liittyvää asiaa. Nyt istuin lähes koko illan, tasavertaisena jäsenenä, kommentoiden ja tuoden oman asiantuntemukseni käyttöön. Tähän pitäisi enemmän olla aikaa. Kokous oli hyvin antoisa.
Veikkolan Koti ja koulu -yhdistys on toiminut pitkään. Perinteisenä toimintamuotona on ollut rahan kerääminen koulun kerhoja varten. Tästä toiminnosta luovuttiin vuosi sitten. Työ oli työlästä ja tekijöitä vähän. Tänä vuonna tekijöitä on ilmaantunut lisää ja työ on lähtenyt uuteen nousuun. Ihan selvää tässä muutostilanteessa ei ole ollut se, mikä olisi yhdistyksen missio kerhojen jälkeen? Tuohon kysymykseen lähdimme yhdessä ideoimaan vastausta.
Vähitellen keskustelussa alkoi yhä useammin vilkkua sellaisia asioita kuin osallisuus, syrjäytymisen ehkäisy, perheiden tukeminen, kasvatuskumppanuus. Koulumme yhteysopettaja, Eeva, oli juuri seuraavana päivänä menossa kasvatuskumppanuuskoulutukseen ja aihe oli ajankohtainen. Kasvatuskumppanuuden ajatus löytyy myös kunnan strategiasta. Se on keskeisintä aluetta varhaiskasvatuksen ja opetuksen saralla. Tästä syystä olinkin suunnattoman iloinen keskustelusta ja siitä, että keskustelun päätteeksi formuloimme yhdistyksen tulevaisuuden tavoitteeksi "kasvatuskumppanuuden tukemisen". Hieno tavoite ja silti ihan konkreettinen.
Ideoimme jo hienoja yhteistyökuvioitakin koulujen välille. Puhuimme kestävän kehityksen messuista, jotka yhdistäisivät koulut, koulujen oppilaat, opettajat ja huoltajat. Ideana oli, että messut järjestettäisiin siten, että kukin luokka toteuttaisi yhden standin, mutta myös huoltajat ottaisivat vastuuta tapahtumasta. Huoltajien tehtävänä olisi olla mukana tapahtumassa esittelemässä oppilaiden tuotoksia lasten kanssa. Näin opettajia ei välttämättä edes velvoitettaisi enää illalla tapahtumaan. Heidän työnsä olisi tehdä työ koulussa.
Idea on Vihdin Kuoppanummen koululta, joka järjesti vastaavat messut tänä syksynä. Luin tänä syksynä myös helsinkiläisten koulujen some -messuista (sosiaalisen median messut), joissa oppilaat esittelivät huoltajille erilaisia sosiaalisen median sovelluksia. Tapahtumassa oli esillä myös sosiaalisen median opetuskäyttö. Tässäkin on hyvä idea.
Tänään tehtiin taas Veikkolassa hyvää yhteistyötä koulujen (Veikkolan koulu ja Vuorenmäen koulu) välillä. Olimme ideoineet Veikkolan aluetiimissä (kummankin koulun rehtorit ja apulaisrehtorit) ns. puolikkaan veson (=3 tunnin virkaehtosopimuksen velvoittaman koulutuksen). Opettajat olivat jo etukäteen saaneet valita oppiaineryhmän mihin he menivät. Ryhmissä sitten pohdittiin yhteistyön merkitystä koulujen välillä, nivelvaiheiden sujumista (eskari-1lk., 6.lk.-7.lk.), aineopettajien odotuksia luokanopettajien opetukselle 1-6 luokilla jne. Tärkeimpänä tehtävänä illan aikana oli ideoida yksi konkreettinen yhteistyöidea koulujen välille kussakin ryhmässä. Idea tuli liittyä kunkin ryhmän oppiainekokonaisuuteen ja opetussuunnitelman aihekokonaisuuksiin.
Ryhmiltä tuli huikeita ideoita. Kaikki ideat olivat suoraan arkeen vietävissä. Opettajat olivat selvästi innoissaan yhteistyöstä kollegoiden kanssa ja ryhmissä oli aistittavissa hyvää pöhinää. Tilaisuuden jälkeen nousikin ajatuksia siitä, että tästä tehtäisiin jokavuotinen perinne Veikkolan campukselle. Lanseerasin itse tuon viimeisen termin -Veikkolan campus. Veikkolan yhtenäiskoulu ja Vuorenmäen koulu vain muutaman sadan metrin päässä toisistaan muodostavat lähes yhtenäisen campusalueen, jonka osaaminen oli tänään hyvässä käytössä. Päätimme myös pitää yhteisiä opinpajoja, joissa opettajat opettaisivat toisiaan. Kukin saisi opettaa omaa erityisosaamisaluettaan. Näin Kirkkonummen kunnan ajatus oppimiskeskuksista muutuisikin ajatukseksi osaamiskeskuksista. Veikkolan campuksen osaamiskeskuksen väki oli tänään parhaimmillaan. Kiitos siitä ihan jokaiselle.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)