Reksi opettajana

Tänä vuonna minulla on kiinteästi opetustunteja lukujärjestyksessä melko paljon. Eilen pidin 4 tuntia liikuntaa, tänään uskontoa tokaluokkalaisille. Huomenna taas uskontoa ja perjantaina historiaa viitosille pari tuntia. Opetustyössä on se kiva puoli, että koulun oppilaat tulevat tutuksi ihan toisella tavalla. Rehtorin työ on usein melko kiireistä ja toimistokeskeistä. On kiva välillä päästä "ihan oikeisiin töihin".

Tänään uskonnon tunnilla muistelimme tokaluokkalaisten kanssa viime vuoden aloitusta. Pohdimme, mikä oli erilaista ja mikä samanlaista kuin tänä vuonna. Oli kiva huomata itsekin, että aika moni asia on asettunut uomiinsa ja tämä vuosi on todella ollut huomattavasti mutkattomampi aloittaa kuin viime vuosi. Tosin se on melko ymmärrettävääkin, olihan viime lukuvuosi koulun kaikkien aikojen ensimmäinen, eikä mitään rutiineja vielä ollut.

Olen saanut myös ilahduttavasti palautetta vuoden aloituksesta tänä vuonna. Kiitän ihan jokaisesta. Palaute on ollut hyvin myönteistä. Hauskojakin kommentteja on ollut. Tänään mm. sain kuulla, että yksi ekaluokkalainen oli sanonut kotona, että "rehtori on nuori". Kohta 45 -vuotiaana ei itse aina tunne itseään nuoreksi, mutta tämä pieni koululainen kyllä ilahdutti päivääni tänään.

Myönteistä palautetta me suomalaiset aika harvoin sanomme ääneen. Sitä on kuitenkin aina yhtä kiva vastaanottaa. On hyvä itsekin muistaa esimiehenä, että myönteisellä palautteella on ihmeellinen voima. Olen viime päivät pohtinut opettajien ns. henkilökohtaisia lisiä. Julkisella sektorilla summat ovat todella pieniä, eikä rahaa aina riitä kaikille, kenelle haluaisi maksaa. Tiedän, että kiitoksella ei elä kuin kissa, mutta toisaalta uskon, että kehu ja kannustus hyvin tehdystä työstä on usein arvokkaampaa kuin muutaman kympin korotus palkkaan.

Toki soraääniäkin on kuulunut. Niihin yritämme parhaamme mukaan vastata. Rehtori on yleensä se viimeinen "jäteastia", jonne paha mieli tyhjennetään. "Siitähän mulle maksetaan", sanoisi Putouksen Varamies. Niin se onkin. Monesti on vain kovin vaikea avata niitä syitä, miksi joku asia on niin tai näin. Lukujärjestys on tyypillisesti tällainen. Ei se koskaan ole jokaisen harrastuksiin tai työvuoroihin sopiva. Lukujärjestys on aina kymmenien kompromissien summa. Sen tekeminen olisi yksinkertaista jos jokainen opettaja voisi opettaa ihan mitä vaan tai jos tunteja olisi käytettävissä niin paljon kun haluaa. Jokaisella opettajalla on kuitenkin vahvuutensa ja omat haasteensakin. Vahvuuksia pyrimme toki hyödyntämään ja jalostamaan. Toisaalta talouskin määrittää lukujärjestystä melkoisesti. Palkkoihin on varattu tietty summa ja sitä ei voi ylittää vaikka se helpottaisikin hyvän lukujärjestyksen tekemistä.

Vuosi on kuitenkin saatu hyvään alkuun. Kuljetuksetkin ovat pyörineet ilman sen suurempia kommelluksia. Tänään taisi yksi auto olla hieman myöhässä, mutta siitäkin selvittiin. Oppilaat ovat saaneet oppikirjansa (ainakin suurimman osan) ja tunnelma koululla on ollut leppoisa. Näistä asioista voimme iloita. Ja minä voin vielä hetken iloita siitä, että ekaluokkalaisen näkökulmasta olen nuori ;-)