Sain tänään kirjeen, joka oli nimikoitu vain "REHTORI VUORENMÄEN KOULU". Kirjekuori sisälsi nimettömänä lähetetyn lehtileikkeen Ilta Sanomien artikkelista Puukkoja, lääkkeitä, raketteja lauantain 18.8. lehdestä. Juttu referoi opettajien kauhukertomuksia siitä, mitä he ovat vuosien varrella löytäneet oppilailta. Muistan otsikon. Muistan mitä silloin ajattelin. Palaan siihen kohta.
Olen luonteeltani hyvin optimistinen. Joskus ehkä liiankin optimistinen. En lähtökohtaisesti ajattele pahaa kenestäkään. Uskon siis vilpittömästi, että postin lähettäjällä on ollut hyvä ajatus. Ehkä hän on halunnut varoittaa minua tai muuten vaan lähettää postin, joka koskee koulumaailmaa. Se lähettäjän motiiveista.
Minun oli alunperinkin tarkoitus kirjoittaa koulun alkaessa tästä median tavasta tehdä kodin ja koulun välistä yhteistyötä. Joka vuosi kun koulu elokuussa alkaa, kaivetaan ensimmäiseksi esille koulukiusaaminen, opettajien kertomukset kauhuvanhemmista, -oppilaista tai toisinpäin. Tämä on tuttua, mutta ensimmäistä kertaa tänä vuonna itse havahduin siihen, miten tällaiset kertomukset vaikuttavat koulun ja kodin yhteistyöhön.
Meilläkin puhutaan paljon kasvatuskumppanuudesta. Tänäkin syksynä koulutamme neljä opettajaa kasvatuskumppanuuskoulutuksessa. Puhumme paljon kodin ja koulun yhteistyöstä. Olen alusta asti sanonut hyvän koulun syntyvän yhteisestä työstä. Tarvitaan aitoa dialogia kodin ja koulun välille. Siihen olemme valmiita.
Tästä syystä minua loukkaa median tapa nostaa aina nämä kielteiset kokemukset esille. Aivan kuin niin kodeissa kuin kouluissakin vain mietittäisiin seuraavaa iskua vasten kasvoja. Olen itsekin työskennellyt kahdeksan vuotta mediassa. Tiedän, että näitä kauden teemaan liittyviä juttuja pitää olla ja joskus aiheita on vaikea keksiä, mutta silti. Mitä tällainen keskustelu rakentaa?
Mieleni tekisi lainata erään puolueen vanhaa vaalislogania: "Vastakkainasettelun aika on ohi". Kunpa olisikin. Siihen meillä on Vuorenmäessä kaikki eväät. Meillä koululla on innokkaita opettajia, meillä on toimiva Koti ja koulu -yhdistys, yhteistä tahtoakin. Tänään viimeksi olen neuvotellut Koti ja koulu -yhdistyksen puheenjohtajan kanssa tulevista yhteistyökuvioista.
Ensi viikolla on koko koulun vanhempainilta. Syyskuussa on luvassa kodin ja koulun päivä ja koululla ovet ovat avoimet vanhempien vierailulle luokissa. Syksyllä tarjoamme vanhempainvartteja kevään tavoitekeskustelujen lisäksi. Kirjoitan blogia Teille hyvät vanhemmat. Olen sanonut, että aina saa soittaa jos joku asia painaa mieltä -mielellään kouluun liittyvä ;-) Pistetään yhdessä kampoihin noille median puheille ja aloitetaan vallankumous kodin ja koulun yhteistyössä.
ps. Vielä tuohon tämän päivän postiin. Kiitos siitä. Sain siitä kannustimen kirjoittaa aiheesta, jonka olin jo haudannut. Yleisesti ottaen vaan toivon aina yhteydenottoja omalla nimellä. On mukavampi jatkaa keskustelua kun tietää kenen kanssa on keskustelun avannut.
keskiviikko 22. elokuuta 2012
keskiviikko 15. elokuuta 2012
Reksi opettajana
Tänä vuonna minulla on kiinteästi opetustunteja lukujärjestyksessä melko paljon. Eilen pidin 4 tuntia liikuntaa, tänään uskontoa tokaluokkalaisille. Huomenna taas uskontoa ja perjantaina historiaa viitosille pari tuntia. Opetustyössä on se kiva puoli, että koulun oppilaat tulevat tutuksi ihan toisella tavalla. Rehtorin työ on usein melko kiireistä ja toimistokeskeistä. On kiva välillä päästä "ihan oikeisiin töihin".
Tänään uskonnon tunnilla muistelimme tokaluokkalaisten kanssa viime vuoden aloitusta. Pohdimme, mikä oli erilaista ja mikä samanlaista kuin tänä vuonna. Oli kiva huomata itsekin, että aika moni asia on asettunut uomiinsa ja tämä vuosi on todella ollut huomattavasti mutkattomampi aloittaa kuin viime vuosi. Tosin se on melko ymmärrettävääkin, olihan viime lukuvuosi koulun kaikkien aikojen ensimmäinen, eikä mitään rutiineja vielä ollut.
Olen saanut myös ilahduttavasti palautetta vuoden aloituksesta tänä vuonna. Kiitän ihan jokaisesta. Palaute on ollut hyvin myönteistä. Hauskojakin kommentteja on ollut. Tänään mm. sain kuulla, että yksi ekaluokkalainen oli sanonut kotona, että "rehtori on nuori". Kohta 45 -vuotiaana ei itse aina tunne itseään nuoreksi, mutta tämä pieni koululainen kyllä ilahdutti päivääni tänään.
Myönteistä palautetta me suomalaiset aika harvoin sanomme ääneen. Sitä on kuitenkin aina yhtä kiva vastaanottaa. On hyvä itsekin muistaa esimiehenä, että myönteisellä palautteella on ihmeellinen voima. Olen viime päivät pohtinut opettajien ns. henkilökohtaisia lisiä. Julkisella sektorilla summat ovat todella pieniä, eikä rahaa aina riitä kaikille, kenelle haluaisi maksaa. Tiedän, että kiitoksella ei elä kuin kissa, mutta toisaalta uskon, että kehu ja kannustus hyvin tehdystä työstä on usein arvokkaampaa kuin muutaman kympin korotus palkkaan.
Toki soraääniäkin on kuulunut. Niihin yritämme parhaamme mukaan vastata. Rehtori on yleensä se viimeinen "jäteastia", jonne paha mieli tyhjennetään. "Siitähän mulle maksetaan", sanoisi Putouksen Varamies. Niin se onkin. Monesti on vain kovin vaikea avata niitä syitä, miksi joku asia on niin tai näin. Lukujärjestys on tyypillisesti tällainen. Ei se koskaan ole jokaisen harrastuksiin tai työvuoroihin sopiva. Lukujärjestys on aina kymmenien kompromissien summa. Sen tekeminen olisi yksinkertaista jos jokainen opettaja voisi opettaa ihan mitä vaan tai jos tunteja olisi käytettävissä niin paljon kun haluaa. Jokaisella opettajalla on kuitenkin vahvuutensa ja omat haasteensakin. Vahvuuksia pyrimme toki hyödyntämään ja jalostamaan. Toisaalta talouskin määrittää lukujärjestystä melkoisesti. Palkkoihin on varattu tietty summa ja sitä ei voi ylittää vaikka se helpottaisikin hyvän lukujärjestyksen tekemistä.
Vuosi on kuitenkin saatu hyvään alkuun. Kuljetuksetkin ovat pyörineet ilman sen suurempia kommelluksia. Tänään taisi yksi auto olla hieman myöhässä, mutta siitäkin selvittiin. Oppilaat ovat saaneet oppikirjansa (ainakin suurimman osan) ja tunnelma koululla on ollut leppoisa. Näistä asioista voimme iloita. Ja minä voin vielä hetken iloita siitä, että ekaluokkalaisen näkökulmasta olen nuori ;-)
Tänään uskonnon tunnilla muistelimme tokaluokkalaisten kanssa viime vuoden aloitusta. Pohdimme, mikä oli erilaista ja mikä samanlaista kuin tänä vuonna. Oli kiva huomata itsekin, että aika moni asia on asettunut uomiinsa ja tämä vuosi on todella ollut huomattavasti mutkattomampi aloittaa kuin viime vuosi. Tosin se on melko ymmärrettävääkin, olihan viime lukuvuosi koulun kaikkien aikojen ensimmäinen, eikä mitään rutiineja vielä ollut.
Olen saanut myös ilahduttavasti palautetta vuoden aloituksesta tänä vuonna. Kiitän ihan jokaisesta. Palaute on ollut hyvin myönteistä. Hauskojakin kommentteja on ollut. Tänään mm. sain kuulla, että yksi ekaluokkalainen oli sanonut kotona, että "rehtori on nuori". Kohta 45 -vuotiaana ei itse aina tunne itseään nuoreksi, mutta tämä pieni koululainen kyllä ilahdutti päivääni tänään.
Myönteistä palautetta me suomalaiset aika harvoin sanomme ääneen. Sitä on kuitenkin aina yhtä kiva vastaanottaa. On hyvä itsekin muistaa esimiehenä, että myönteisellä palautteella on ihmeellinen voima. Olen viime päivät pohtinut opettajien ns. henkilökohtaisia lisiä. Julkisella sektorilla summat ovat todella pieniä, eikä rahaa aina riitä kaikille, kenelle haluaisi maksaa. Tiedän, että kiitoksella ei elä kuin kissa, mutta toisaalta uskon, että kehu ja kannustus hyvin tehdystä työstä on usein arvokkaampaa kuin muutaman kympin korotus palkkaan.
Toki soraääniäkin on kuulunut. Niihin yritämme parhaamme mukaan vastata. Rehtori on yleensä se viimeinen "jäteastia", jonne paha mieli tyhjennetään. "Siitähän mulle maksetaan", sanoisi Putouksen Varamies. Niin se onkin. Monesti on vain kovin vaikea avata niitä syitä, miksi joku asia on niin tai näin. Lukujärjestys on tyypillisesti tällainen. Ei se koskaan ole jokaisen harrastuksiin tai työvuoroihin sopiva. Lukujärjestys on aina kymmenien kompromissien summa. Sen tekeminen olisi yksinkertaista jos jokainen opettaja voisi opettaa ihan mitä vaan tai jos tunteja olisi käytettävissä niin paljon kun haluaa. Jokaisella opettajalla on kuitenkin vahvuutensa ja omat haasteensakin. Vahvuuksia pyrimme toki hyödyntämään ja jalostamaan. Toisaalta talouskin määrittää lukujärjestystä melkoisesti. Palkkoihin on varattu tietty summa ja sitä ei voi ylittää vaikka se helpottaisikin hyvän lukujärjestyksen tekemistä.
Vuosi on kuitenkin saatu hyvään alkuun. Kuljetuksetkin ovat pyörineet ilman sen suurempia kommelluksia. Tänään taisi yksi auto olla hieman myöhässä, mutta siitäkin selvittiin. Oppilaat ovat saaneet oppikirjansa (ainakin suurimman osan) ja tunnelma koululla on ollut leppoisa. Näistä asioista voimme iloita. Ja minä voin vielä hetken iloita siitä, että ekaluokkalaisen näkökulmasta olen nuori ;-)
maanantai 13. elokuuta 2012
...ja tuli toinen vuosi.
Kesä on ihana vuodenaika. Siinä on vain yksi puute: se menee aina mielettömän nopeasti. Vietin ensimmäistä kertaa kahteen vuoteen kesäloman ja se voi tietysti hieman lisätä efektiä. Kesä 2011 meni Vuorenmäen koulua perustaessa. Nyt ehdin hieman rauhoittua, tutkia mennyttä ja koota ajatuksia tulevalle. Siinä samassa tuli luettua muutama hyvä kirja.
Sorvin ääreen olen itse palannut jo pari viikkoa sitten. Elokuu on kulunut lukuvuotta valmistellessa. Koulu on vihdoin saanut edes jonkinlaiset kotisivut. Logiikka toimii toistaiseksi erilailla kuin muilla kunnan kouluilla ja se täytyy vielä korjata. Tietoakin tulee koko ajan lisää, kunhan suunnitelmia saadaan päivitettyä.
Koulun tilaratkaisuja on hieman uusittu viime vuodesta, onhan kouluun tullut kolme kokonaaan uutta luokkaa. Nyt jokainen luokkahuone on täynnä, kirjastoa, ip -kerhon tilaa ja aineopetusluokkia myöten. Jopa laaja-alaiselle erityisopettajalle varattu pieni tila on nyt englannin opetusta varten varattu ja laaja-alainen erityisopettaja taas siirtynyt pääasiassa samanaikaisopettajaksi luokkiin.
Ensi vuosi onkin sitten mielenkiintoinen. koulu kasvaa vielä yhdellä luokalla, mutta tilaa tuolle luokalle ei ole. Käytännössä mahdollisia ratkaisuja on kolme: 1) koulupiirirajojen uusiminen siten, että koulumme oppilasmäärä putoaa, 2) kolmen rinnakkaisen luokan yhdistäminen kahdeksi, jolloin tarvittaisiin yksi tila vähemmän tai 3) parakki johonkin koulun lähituntumaan. Mikään ratkaisuista ei ole kivuton, mutta aikaa on onneksi vielä vuosi tehdä päätöksiä.
Koulun pihalla käy myös melkoinen myllerrys kun pihaa päällystetään tekonurmella jalkapalloilijoiden käyttöön. Työt ovat hieman viivästyneet ja jatkunevat vielä elokuun loppuun asti. Sitten nurmen pitäisi olla valmis aitoineen kaikkineen. Nähtäväksi jää, miten nurmi palvelee koulua. Jalkapalloa se ainakin palvelee hyvin. Suurimpana huolenaiheena on jäädytettävän alueen pienuus (n. 25 m x 40 m). Toinen huoli on kumirouhe ja sen kulkeutuminen sisään. Hiekastahan meillä on jo kokemusta.
Koulussa aloitti tänä lukuvuonna 7 uutta opettajaa. Luku kuulostaa suurelta, mutta ovi ei varsinaisesti ole käynyt vaan koulu on kasvanut. Kaksi näistä seitsemästä on virkavapaalta palanneita vanhoja tuttuja, kolme on tarvittu koulun kasvun takia, yksi näistä on kokonaan uusi toimi eli resurssiopettaja ja oikeastaan vain yksi perinteistä vaihtuvuutta.
Koulun koko henkilökunta esiteltiin tänään salissa klo 9.00 pidetyssä lyhyessä tilaisuudessa. Olemme alusta asti pitäneet sitä tärkeänä, että koko koulun henkilökunta esitellään keittiön väkeä ja laitoshuoltajia myöten. Kaikilla on Vuorenmäen oppimiskeskuksessa oma erityinen tehtävänsä. Jokainen varmistaa lasten viihtyvyyttä ja hyvinvointia omalla tavallaan.
Tilaisuuden lopuksi luin pienen sadun ystävyydestä. Muistutin, että on tärkeää, että pidämme toinen toisistamme huolta ja kuuntelemme, mitä meillä on toisillemme sanottavaa. Tällä tavoin varmistamme sen, että kaikilla on hyvä olla.
Kävin muutamaan otteeseen koulun pihalla myös tapaamassa vanhempia ja lapsia. Iloisia ilmeitä, onnellisia jälleennäkemisiä ja uusia tuttavuuksia. Sitä oli ensimmäinen koulupäivä lukuvuonna 2012-2013. Tästä se taas lähtee.
Sorvin ääreen olen itse palannut jo pari viikkoa sitten. Elokuu on kulunut lukuvuotta valmistellessa. Koulu on vihdoin saanut edes jonkinlaiset kotisivut. Logiikka toimii toistaiseksi erilailla kuin muilla kunnan kouluilla ja se täytyy vielä korjata. Tietoakin tulee koko ajan lisää, kunhan suunnitelmia saadaan päivitettyä.
Koulun tilaratkaisuja on hieman uusittu viime vuodesta, onhan kouluun tullut kolme kokonaaan uutta luokkaa. Nyt jokainen luokkahuone on täynnä, kirjastoa, ip -kerhon tilaa ja aineopetusluokkia myöten. Jopa laaja-alaiselle erityisopettajalle varattu pieni tila on nyt englannin opetusta varten varattu ja laaja-alainen erityisopettaja taas siirtynyt pääasiassa samanaikaisopettajaksi luokkiin.
Ensi vuosi onkin sitten mielenkiintoinen. koulu kasvaa vielä yhdellä luokalla, mutta tilaa tuolle luokalle ei ole. Käytännössä mahdollisia ratkaisuja on kolme: 1) koulupiirirajojen uusiminen siten, että koulumme oppilasmäärä putoaa, 2) kolmen rinnakkaisen luokan yhdistäminen kahdeksi, jolloin tarvittaisiin yksi tila vähemmän tai 3) parakki johonkin koulun lähituntumaan. Mikään ratkaisuista ei ole kivuton, mutta aikaa on onneksi vielä vuosi tehdä päätöksiä.
Koulun pihalla käy myös melkoinen myllerrys kun pihaa päällystetään tekonurmella jalkapalloilijoiden käyttöön. Työt ovat hieman viivästyneet ja jatkunevat vielä elokuun loppuun asti. Sitten nurmen pitäisi olla valmis aitoineen kaikkineen. Nähtäväksi jää, miten nurmi palvelee koulua. Jalkapalloa se ainakin palvelee hyvin. Suurimpana huolenaiheena on jäädytettävän alueen pienuus (n. 25 m x 40 m). Toinen huoli on kumirouhe ja sen kulkeutuminen sisään. Hiekastahan meillä on jo kokemusta.
Koulussa aloitti tänä lukuvuonna 7 uutta opettajaa. Luku kuulostaa suurelta, mutta ovi ei varsinaisesti ole käynyt vaan koulu on kasvanut. Kaksi näistä seitsemästä on virkavapaalta palanneita vanhoja tuttuja, kolme on tarvittu koulun kasvun takia, yksi näistä on kokonaan uusi toimi eli resurssiopettaja ja oikeastaan vain yksi perinteistä vaihtuvuutta.
Koulun koko henkilökunta esiteltiin tänään salissa klo 9.00 pidetyssä lyhyessä tilaisuudessa. Olemme alusta asti pitäneet sitä tärkeänä, että koko koulun henkilökunta esitellään keittiön väkeä ja laitoshuoltajia myöten. Kaikilla on Vuorenmäen oppimiskeskuksessa oma erityinen tehtävänsä. Jokainen varmistaa lasten viihtyvyyttä ja hyvinvointia omalla tavallaan.
Tilaisuuden lopuksi luin pienen sadun ystävyydestä. Muistutin, että on tärkeää, että pidämme toinen toisistamme huolta ja kuuntelemme, mitä meillä on toisillemme sanottavaa. Tällä tavoin varmistamme sen, että kaikilla on hyvä olla.
Kävin muutamaan otteeseen koulun pihalla myös tapaamassa vanhempia ja lapsia. Iloisia ilmeitä, onnellisia jälleennäkemisiä ja uusia tuttavuuksia. Sitä oli ensimmäinen koulupäivä lukuvuonna 2012-2013. Tästä se taas lähtee.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)