Laatutyö käyntiin

Kirkkonummen opetustoimen ohjaustiimi, johon minulla on ilo kuulua, kokoontui tänään Helsinkiin Hotelli Arthuriin pohtimaan opetustoimen laadunarviointia. Alustajana päivän aiheeseen oli lead auditor Eija Säilä Vantaalta, entinen rehtori itsekin. Rehtorina Oulunkylän ala-asteella toimiessaan hän sai mm. ylipormestari Pajusen myöntämän laatupalkinnon.

Eija Säilä esitteli ohjaustiimille erilaisia laadunarvioinnin työkaluja, joista pääasiassa perehdyttiin kahteen EFQM:ään (Euroopan laatupalkinto) ja CAF:iin (Common Assessment Framework). Kummankin työkalun pohja on hyvin samantyyppinen. CAF on kehitetty erityisesti julkiselle sektorille ja soveltuu sikäli kunnan laadunarviointiin paremmin. Lisäksi CAF on selkeästi kevyempi rakenteeltaan ja sitä kautta työmäärältään.

Laadunarvioinnin keskiössä on tietysti aina johtamisen arviointi, sikäli asia kiinnostaa rehtorina ihan erityisesti. Toisaalta laadunarviointi pitää nähdä nimenomaan mahdollisuutena kehittyä. Organisaatio, joka ei jatkuvasti arvioi omaa toimintaansa, ei yleensä juurikaan kehity tai jos kehittyy se on monesti sattumanvaraista. Ongelmia ja haasteita on jokaisessa organisaatiossa. "Hyviä ja huonoja organisaatiota ei erota ongelmien määrä, vaan kyky ratkaista ongelmia", valisti Eija Säilä.

CAF arviointimallilla saadaan tuloksia yhdeksältä eri organisaation osa-alueelta 1) johtajuus 2) henkilöstö 3) strategiat ja toiminnan suunnittelu 4) kumppanuudet ja resurssit 5) prosessit 6) henkilöstötulokset 7) asiakas- ja kansalaistulokset 8) yhteiskunnalliset tulokset ja 9) keskeiset suorituskykytulokset.

Laadun käsite on tietysti monimutkainen. Mitä sitten on laatu kuntaorganisaatiossa? Sillä voitaisiin tarkoittaa esim. kykyä vastata asetettuihin tavoitteisiin ja tarpeisiin annetuilla resursseilla. Laatuarviointi CAF -mallilla on itsearviointia. Organisaatio siis arvioi siinä omaa toimintaansa. Oman koulumme kohdalla kun kaikki kehitystyö on vielä alkuvaiheessa, ei tietysti voisi heti odottaa huippupisteitä. CAF -mallia onkin kritisoitu siitä, että se ei ole kovin palkitseva. Pisteytys on kuusiportainen 0-5. Kahteen pisteeseen vaaditaan, että "toimintatapa on suunniteltu ja täysin käytössä". Kolmeen pisteeseen vaaditaan vielä lisäksi, että toimintatapa on arvioitu, neljään, että toimintatapa on arvioinnin avulla parannettu jne. On siis selvää, että ensimmäisenä vuotena pisteet painottuisivat 0 ja 2 pisteen välille.

Mitä systemaattisella laadunarvioinnilla sitten voitaisiin saavuttaa? Hyvin paljon. Mm. johtamisen ja arvioinnin kehittymistä, toimintatapojen ja prosessien kehittymistä, tuottavuuden parantumista jne.

Kun nyt tämän päivän jälkeen katson taaksepäin, olemme tehneet paljon oikeita asioita. Olemme luoneet yhteistä arvopohjaa huoltajien, henkilöstön ja oppilaiden kanssa, olemme määrittäneet visiotamme, strategiaamme ja toiminta-ajatustamme, olemme jo suunnitelleet ja osittain kuvanneetkin monia keskeisiä prosessejamme jne. Paljon on tehty, mutta valtava määrä työtä on tietysti myös edessä. Jotenkin helpottava ajatus on, ettei kaiken tarvitsekaan olla heti valmista. Laatutyö on luonteeltaan sellaista, että sitä täytyy tehdä, vaikka luulisikin olevansa valmis. Nokian ex -johtaja Jorma Ollila on todennut viisaasti: "Pahin vihollinen on talon sisällä: sokaistuminen omaan toimintaan." Kun katsoo Nokian viimeistä 10 vuotta, tietää, mistä Ollila puhuu.

Suomalaisella supertuotteella, peruskoululla, on myös vaarana sokaistua omaan erinomaisuuteensa ja PISA -menestykseen. Nyt tarvitaan rohkeaa itsearviointia ja rohkeita johtopäätöksiä, jotta olemme kärjessä vielä 2020 -luvulla.