Joulujuhlapuhe 2016

Hyvät juhlavieraat

Opetussuunnitelman mukaan ”demokraattisessa yhteiskunnassa tulisi periaatteessa jokaisen saada itse asettaa tavoitteensa. – Esim. lyhyehkön ajanjakson työn suunnittelussa menettelytapa- ja oppiainesvalinnoista, peruskoulun alimpienkin luokkien oppilaiden toivomukset voidaan mahdollisuuksien mukaan ottaa huomioon. Varttuessaan oppilaiden on yhä enemmän saatava osallistua päämäärää koskeviin ratkaisuihin. Nuoremmat voivat tehdä valintoja vaihtoehtojen kesken, vanhemmat taas kauaskantoisempia ja peruuttamattomampia ratkaisuja. Näin oppilas voi harjaantua itsenäisen tavoitteellisen toiminnan vastuuseen.”

Tässä vaiheessa puhettani veikkaan, että oppilaisiin edellä mainittu teksti uppoaa täysin. Uskoisin, että kovin moni huoltaja tai opettajakaan ei huomaa juuri mitään kummallista, niin tutulta tuo teksti kuulostaa ja istuu erinomaisesti tähän päivään. Tekstikatkelma on kuitenkin 46 vuoden takaa peruskoulun opetussuunnitelmakomitean mietinnöstä vuodelta 1970. Suurin osa koulumme opettajista ei ollut vielä syntynytkään tuolloin.

Samainen mietintö linjaa myös: ”Koulua ei voida suunnitella vain yhteiskunnan tämänhetkisten tarpeiden varaan, vaan on otettava huomioon tulevaisuus. Tällöin on vaikeutena se, ettei ole kovinkaan suurta yksimielisyyttä siitä yhteiskunnasta, johon meidän tulisi pyrkiä, tai jollainen meillä tulee olemaan esimerkiksi vuoteen 2000 mennessä.”

Vuodesta 2000:kin on kulunut jo niin kauan, ettei sitä ole päässyt kokemaan tässä salissa ketkään muut kuin salin aikuiset. Kuitenkin opetussuunnitelmatyön ongelmat olivat ihan samat vuonna 1970 kuin vuonna 2014, jolloin nyt voimassa olevat opetussuunnitelman perusteet kirjoitettiin. Opetussuunnitelman tulisi pystyä antamaan eväitä tulevaisuuden yhteiskuntaa varten, eikä kukaan meistä vielä tiedä, millainen maailma on vuonna 2025 kun oletettavasti seuraavan kerran perusteita jälleen uudistetaan.

Se, mikä teki vuoden 1970 opetussuunnitelman perusteet aivan erityiseksi, on se, että ne olivat kaikkien aikojen ensimmäiset peruskoulun opetussuunnitelman perusteet. Perusopetukseen siirryttiin vähitellen 1970 –luvulla pohjoisesta etelää kohden siten, että Kirkkonummi siirtyi perusopetuksen piiriin vuonna 1976 eli tasan 40 vuotta sitten ihan viimeisten kuntien joukossa. Samana vuonna peruskoulujärjestelmään siirryttiin mm. itäisessä naapurissamme Espoossa.

Näin jälkeenpäin on hauska katsoa, kuinka edistyksellisiä ja edelleen hienoja ajatuksia tuo vuoden 1970 opetussuunnitelmakomitean mietintö sisältää. Se sisälsi oppilaiden omien tavoitteiden asettelun lisäksi mm. sellaisia uusia ajatuksia kuin opetuksen eheyttäminen, tietotekniikan huomioiminen opetuksessa tai oppilaan terveydentilan vaikutus oppimiselle ja hyvinvoinnille.

 

Monet asiat ovat toki muuttuneetkin vuosien varrella, mutta on myös jotain pysyvää. Jo tuolloin vuonna 1976 ja vuosikymmeniä sitä ennenkin paimenet ovat kylpytakeissaan vaeltaneet kohti tähteä onnittelemaan juuri syntynyttä Jeesus –lasta. Samoin ovat tutut joululaulut raikuneet koulujen kuusijuhlissa. Rehtorit ovat pitäneet puheitaan juhlissa ja juhlan jälkeen vieraat eivät ole muistaneet niistä juurikaan mitään.

Mutta jotain noista juhlista on aina jäänyt mieliin. Joku kutsuu sitä joulun tunnelmaksi. Toinen puhuu joulun salaisuudesta. Lapset tuntevat sen lisääntyvänä jännityksenä vatsanpohjassa ja aikuisetkin kiireen hellittämisenä hetkeksi kesken arkihuolien. Joulu on lähellä. Hyvää joulua kaikille!

Kevätjuhlapuhe 2016

Kevätjuhlapäivä on täynnä monenlaisia tunteita. Joitakin oppilaita kenties näin aamulla jännittää esiintyminen kevätjuhlassa. Väitetään, että pieni jännitys jopa parantaa esitystä. Toiset oppilaista ehkä odottavat kovasti lukuvuositodistusta. Muutamaa se saattaa jopa pelottaa. Olenko tehnyt riittävästi töitä ja yrittänyt? Millaisia arvosanoja tai numeroita minun todistukseni sisältää?

Tänä keväänä jaetaan viimeistä kertaa tämänmuotoiset todistukset. Ensi elokuussa käyttöön otettavat uudet opetussuunnitelmat muuttavat myös oppilasarviointia merkittävästi. Arvioinnissa otetaan askel yksilöllisempään ja myönteisempään suuntaan. Vähän karrikoidusti voisi sanoa, että jos tähän asti ollaan osaamisesta etsitty aukkoja, ensi syksystä meidän opettajien tulisi keskittyä enemmän oppilaan vahvuuksiin. Nämä erilaiset luonteenvahvuudet on otettu tänä keväänä myös kevätjuhlaamme teemaksi. Rohkeus, auttavaisuus, sinnikkyys tai ahkeruus ovat näkyneet esityksissä.

Arvioinnissa korostuu tulevaisuudessa myös oppilaan oma arvio itsestään oppijana lisääntyvän itsearvioinnin muodossa. Rinnalle tuodaan myös vertaisarviointi eli opettelemme antamaan palautetta toinen toisillemme. Erilaiset arviointikeskustelut ovat jo pitkään olleet koulujen arkipäivää. Tulevaisuudessa tällaisten keskusteluiden ja kodin ja koulun välisen yhteistyön merkitys kasvaa entisestään.

Aloitin puheeni tunteista. Myös tällaiset keskustelut ovat monesti vahvasti latautuneita erilaisilla tunteilla. Lasta saattaa jännittää, mitä minusta siellä puhutaan? Ja samalla tavalla äitiä tai isää voi jännittää, mitä minun lapsestani sanotaan? Opettajaakin voi hermostuttaa. Miten osaan tuoda asiat oikein ja rakentavasti esille? Miten luon hyvän keskusteluyhteyden?

On hyvä näiden kysymysten keskellä miettiä, kuka on näiden keskusteluiden päätähti? Meidän aikuisten tehtävä on saada tunnelma sellaiseksi, että oppimisesta on helppo puhua. Meidän tehtävämme on opastaa ja ohjata lasta löytämään omat vahvuutensa. On myös tärkeää, että lapsi osaa asettaa tavoitteita omalle koulutyölleen. Mutta kaikkein tärkeintä on, että me vanhemmat näytämme, että sinä olet meille rakas ja tärkeä ja me olemme kiinnostuneita sinun oppimisestasi.

Tänään on juhlan aika. Minä kehotan juhlistamaan sitä, että yksi kouluvuosi on taas hienosti tehty töitä. Joillakin se on ollut ihan ensimmäinen. Miettikää, mitä kivaa tekisitte yhdessä tänään? Sinun työsi ansaitsee tulla huomioiduksi.

Joustava koulupäivä - vaikea yhtälö

 Ylöjärven opetuspäällikkö Leena Pöntynen kirjoitti innostavan postauksen OPS:ia etsimässä -blogissaan aiheesta Koulujen työ- ja loma-ajat uusiksi. Twitterissä tulin luvanneeksi Pöntyselle jatkaa aihetta koulupäivän rakenteella. Kiitos aiheeseen kannustuksesta myös Opetushallituksen opetusneuvos Marjaana Manniselle. Jo heti aihetta pyöriteltyäni huomasin luvanneeni aika paljon. Aihe ei olekaan ihan helppo, vaan vaikeampi yhtälö kun äkkiseltään tulisi ajatelleeksi. Lähden liikkeelle siitä, mistä koulupäivän rakenteen uudistamisen ympärillä käytävä keskustelu on nyt viime vuosina lähtenyt.

Tulevaisuuden peruskoulu -raportti viitoitti jokin aika sitten tulevaisuuden suuntaviivoja peruskoululle. Raportti on erinomaisesti kirjoitettu ja siinä on paljon hyviä ajatuksia, vaikka julkiseen keskusteluun nousikin ainoastaan ajatus koulupäivän aloittamisesta aikaisintaan klo 9.00. Tämäkään ehdotus ei löydy itse raportista, vaan on todennäköisesti heitetty ilmoille lehdistötilaisuudessa, josta toimittajat ovat tarttuneet aiheeseen.

Raportin yksi yhdeksästä tavoitteesta on kyllä "koulun toimintakulttuurin ja koulupäivän rakenteen kehittäminen". Tämän tavoitteen alla puhutaan kuitenkin lähinnä oppilaan oppimisesta, hyvinvoinnista ja osallisuudesta. Sivulla 109 mainitaan myös koulun aloitusaika yhdessä lauseessa.

"Koulupäivän rakennetta, aloitusaikaa ja pituutta toteutetaan uusilla, erilaisilla tavoilla." 

Nykyinen järjestelmä on kehitetty aikaan, jolloin elettiin maatalousyhteiskunnassa. Ajatuksena on varmasti ollut herättää ajatuksia siitä, toimiiko klo 8 alkava koulu enää parhaalla mahdollisella tavalla. Muutosta on eri raporteissa perusteltu milloin vanhempien työvuoroilla ja elämän rytmin yleisillä muutoksilla kuin myös pedagogisilla perusteilla.

On muistettava, että yhä edelleen on ammattiryhmiä, jotka aloittavat työt jo klo 7 tai aiemminkin (esim. rakennussektori) sekä vuorotyössä käyviä, joiden työvuorot vaihtelevat viikoittain. Elämän rytmi ei siis ihan kaikilla perheillä ole muuttunut klo 9 aloitusta tukevaksi.

Oppilaiden oppimiskykyyn ja luonnolliseen elämänrytmiin liittyvät perustelut toimivat sikäli paremmin. Aiheesta ovat kirjoittaneet ainakin Tiede -lehti ja Tekniikka ja talous. Myös Yle on käsitellyt aihetta puolesta ja vastaan. Uusi Suomi ja Hesari kantoivat myös kortensa kekoon. Lähes kaikissa artikkeleissa on haastateltu unitutkija Markku Partista.

Joustava koulupäivä - millainen se voisi olla?

Opetushallitus saattoi jokunen vuosi sitten alkuun Joustava koulupäivä -nimisen hankkeen, jonka tavoitteena oli pilotoida kerhotoiminnan integroimista osaksi koulupäivän rakennetta. Aiheesta kirjoitti myös professori, emerita Lea Pulkkinen OKM:n pyynnöstä raportin Innostava koulupäivä - Ehdotus joustavan koulupäivän rakenteen vakiinnuttamiseksi. Raportin keskeisenä ajatuksena oli tarjota koulupäivään jokaiselle oppilaalle vähintään tunti valinnaista ja vapaaehtoista kerhotoimintaa. Samalla ehdotettiin aamu- ja iltapäivätoiminnan uudelleenjärjestelyä tukemaan tätä mallia. Innostava koulupäivä -raportti (toisin kuin Tulevaisuuden peruskoulu -raportti) ehdotti ihan kirjaimellisesti koulupäivän aloituksen siirtämistä klo 9.00. Ajatusta perusteltiin seuraavasti:

"Suomalaisen koulun nykyinen tavanomainen päivärytmi varhaisine aloitusaikoineen on peräisin maatalousvaltaiselta ajalta. Elämän rytmi on monessa suhteessa ja monista syistä nykyisin erilainen kuin tuolloin. Oppituntien aloitusajan myöhentäminen osoittaisi koulun sopeutumista yhteiskunnan muutokseen ja tietoon lapsen biologisen rytmin ja oppimisen välisistä yhteyksistä."

Raportti esittelee myös koulupäivän rakenteen malleja, joissa kerhotoimintaa on sijoitettu osaksi koulupäivää (s. 61).

Blogikirjoituksia aiheesta ovat kirjoittaneet ainakin viime vuoden vuoden luokanopettajaksi valittu Kai-Ari Lundell ja ainakin osittain aihetta sivuten myös rehtori, emeritus Martti Hellström.

Perusteet joustavalle koulupäivälle ovat hyvät. Suomalaiset koululaiset ovat kouluviihtyvyyden osalta OECD -maiden vertailussa häntäpäässä. Mukavan yhteisen tekemisen liittäminen koulupäivään auttaisi varmasti sekä viihtymisen että jaksamisen kannalta.

Ideaali vai utopia?

Itse näkisin ideaalisena mallina sellaisen, jossa koulupäivän rytmi olisi järjestetty niin, että se tukisi pidempiä kuin 45 minuutin työskentelyjaksoja. Meillä Vuorenmäessä on saatu yksi tällainen jakso toteutettua klo 9.00-10.30. Ruokailun (klo 10.30-11.15 ja klo 11.45-12.15) jälkeen siirrymme taas naapurimme Veikkolan koulun kanssa samaan rytmiin (selitän myöhemmin, miksi tämä on oleellista).

OPS2016 edellyttää ns. monialaisten oppimiskokonaisuuksien tarjoamista oppilaille. Näen hyvin hankalana toteuttaa tällaista opetusta 45 minuutin sykleissä. Juuri kun ollaan päästy työn alkuun pitäisi lähteä välitunnille.

Ideaaliini kuuluisi myös vapaamuotoisempaa kerhotoimintaa keskellä koulupäivää joko vapaavalintaisten opintojen tai kerhotuntien puitteissa. Muistan kaiholla Espoon Aarnivalkean koulussa 90 -luvun puolessa välissä toteutettuja vapaavalintaisten kurssien kokonaisuuksia. Siellä tuntijakoon oli sisällytetty vapaavalintaisia opintoja, jotka olivat mitä mielikuvituksellisimpia. Itse muistan pitäneeni ainakin sarjakuvakurssia ja tietokoneavusteisen musiikin kurssia. Mukana oli myös korun tekemistä, näyttelemistä tai vaikkapa leivontaa. Koko koulun oppilaat isoista pieniin toimivat erikseen muodostetuissa teemallisissa ryhmissään, jotka muodostettiin jokaiselle jaksolle uudestaan kunkin oppilaan kiinnostuksen ja oman valinnan mukaan. Siinä toteutui todellinen vapaavalintaisuus. Valintamahdollisuuksia oli niin paljon, että jokaiselle löytyi mieluinen vaihtoehto.

Ideaalissani näitä kerho- tai vapaavalintaisia tunteja olisivat mukana toteuttamassa myös vapaa-ajan harrastusten toimijat urheiluseuroista musiikkiopistoon ja kuvataidekouluun tai teatteriin (Veikkolassa Kartanoteatteri). Meillä on jo ollut huikeita kokemuksia paikallisten toimijoiden kanssa yhteisistä liikuntapäivistä. Parhaimmillaan pitkästi toistakymmentä paikallista urheiluseuraa on ollut toteuttamassa liikuntapäiväämme.

Yhteistyö on mahdollista, mutta se vaatii paljon vaivannäköä, aikatauluttamista ja ennen kaikkea tahtoa!

Haasteita

Kuten jo alussa sanoin, joustavan koulupäivän toteuttamisessa on myös omat haasteensa. Ainakin näin paikallisesta näkökulmasta näen seuraavia haasteita:

1) Monien koulujen toiminta perustuu yhteisten opettajien käyttämiseen tai yhteisten tilojen käyttöön (esim. tekninen työ tai liikunta). Vuorenmäen ja Veikkolan koulujen rytmi on niin kiinteästi sidottu toisiinsa, että toisen muutokset vaatisivat myös toista muuttumaan. Meillä toteutetaan esim. A2 -kielet ja osa katsomusaineiden opetuksesta yhteisesti. Tämä ei toimi jos koulujen työajat poikkeavat merkittävästi toisistaan.Ratkaisu voisi löytyä rehtoreiden välisellä neuvottelulla. Toisaalta Veikkolan koulu on yhtenäiskoulu ja yläkoulun aikataulut jaksoineen ovat ihan oma tieteenlajinsa, joista minä en ymmärrä riittävästi ottaakseni vahvasti kantaa.

2) Lea Pulkkisen Innostava koulupäivä -raportissa oli esitelty työpäivän rytmitystä uudella tavalla. Kummassakin mallissa oli ainoastaan yksi ruokailu. Tämä onnistuu harvassa koulussa. Veikkolan alueella kummassakin koulussa ruokalan kapasiteetti vaatii useampia ruokailuvuoroja ja vahvaa porrastusta.

3) Kerhotuntien sijaoittaminen osaksi koulupäivää jo sinällään pidentää koulupäivää. Koulunaloituksen lykkääminen klo 9.00 veisi vielä yhden tunnin aamusta ja siirtäisi sen iltapäivään eli koulu loppuisi alakoulussakin jopa klo 16.00. Jos koulu taas alkaa nyt portaittain klo 8-10, alkaisiko se silloin portaittain klo 9-11? Se, että kaikki aloittavat koulun samaan aikaan klo 9.00 joka päivä on käytännön mahdottomuus lukujärjestyksen kannalta tai vähintäänkin se leikkaisi jakotunteja.

4) Joustavan koulupäivän mallilla on pyritty ratkaisemaan aamu- ja iltapäivien "tyhjiötä", mutta pelkkä koulunaloituksen siirtäminen ilman kerhoja aiheuttaisi pienimmillekin oppilaille pitkiä aamuja kotona, koska suurimmassa osassa kuntia aamupäivähoitoa ei ole järjestetty. Kun koulu alkaa aiemmin, lapsi pääsee iltapäivällä heti koulun päätyttyä ip -kerhoon.

5) Koulun ulkopuolelta tulee myös haasteita. Kuinka moni urheiluseura olisi valmis tinkimään lajikohtaisesta harjoittelusta? Jos koulu loppuisi myöhemmin johtuen myöhäisemmästä aloituksesta, se siirtäisi käytännössä monen urheilulajin treenejä myöhemmäksi iltaan tai aikaisemmaksi aamuun. Tässä tapauksessa lapset tulisivat kouluun valmiiksi väsyneinä aamutreenien tai hyvin myöhäisten iltatreenien jälkeen. Olisimme siis taas lähtöpisteessä. Olisiko tämä mahdollista ratkaista edellä esittämälläni seurojen mukaan tulolla?

6) Vielä lopuksi muistutan niistä muista tavoitteista, joita Tulevaisuuden peruskoulu -raportista ei olla nostettu suuriin otsikoihin. Yksi näistä oli opettajien työaikamallien kehittäminen. Koulun toiminnan kannalta olisi tietysti ihan kiinnostavaa nähdä, miten myöhempi opetuksen aloitus vaikuttaisi opettajien yhteissuunniteluun. Aamuunhan jäisi silloin yksi lisätunti hyvää aikaa tehdä yhdessä suunnittelua ja kehittää koulun toimintakulttuuria. Erilaisille pedagogisille tiimeille jäisi aikaa kokoontua. Ihan toinen juttu olisi sitten esim. iltapäiväkokousten järjestäminen alkaen klo 15 tai 16 tai ns. veso -päivien sijoittuminen ilta-aikaan. Haasteen tähän tuo myös OAJ, joka tuntuu lähes järjestäen vastustavan kaikkea koulun kehittämistä, kuten esim. joustavan koulupäivän toteuttamista.

Mikä neuvoksi?

Joustavan koulupäivän toteuttaminen vaatii toimiakseen joustoa hyvin monesta suunnasta ja toisaalta hyvää yhteistyötä monien eri tahojen kanssa. Uskon, että hyvään ratkaisuun päästään jos halua on. Halua vaan pitää olla kaikilla - niin huoltajilla, oppilailla, opettajilla, rehtorilla, opetustoimella, kuljetusyrittäjillä, ruokapalvelulla, urheiluseuroilla, musiikkiopistolla, kuvataidekoululla yms vapaa-ajan harrasteilla, lainsäätäjillä, ammattiyhdistyksellä jne. Ihan kaikilla. Olemmeko valmiita joustoihin ja yhteistyöhön? Koulun muuttuminen vaatii paitsi ideoita, myös hyvää tahtoa.