Kevätjuhlapuhe 2020

Hyvät kuulijani, arvoisat oppilaat ja huoltajat,

Kun aloitimme tämän lukuvuoden elokuussa ensimmäisen kerran, maailma oli kovin toisenlainen kuin nyt. Teimme tavalliseen tapaan suunnitelmia lukuvuotta varten yhdessä. Vietimme opettajien ja koulunkäynnin ohjaajien kanssa yhden päivän Nuuksiossa ihan vain tutustumassa toisiimme. Halasimme toisiamme, kun tapasimme toisemme taas pitkästä aikaa. Istuimme ringissä nuotiolla lähekkäin.  Söimme Haltiassa upeasta seisovasta pöydästä. 

Kirjoitimme myös jokainen itsellemme kirjeen, jonka olemme eilen saaneet avata. Kirjeeseen kirjoitimme tavoitteita juuri alkavalle lukuvuodelle. Haaveita, joita kukin meistä halusi toteuttaa. Unelmia yhteisistä projekteista ja yhteistyöstä.

Jälleennäkemisen riemu oli suuri myös, kun oppilaat tulivat kouluun. Monella oli ollut ikävä kavereita ja joillakin varmasti myös opettajaa. Osalla oli uusi opettaja, johon sai tutustua. Yhteiset jutut alkoivat vähitellen taas kehittyä. Koulun yksi tärkeimpiä kasvatuksellisia tehtäviä onkin kasvattaa tekemään yhteistyötä.

Teimme kaikki koko syksyn kovasti töitä ja yhdessä valmistimme meille myös upean syksyn päätöksen -yhteisen joulujuhlan. Sali täyttyi iloisista juhlijoista -niin pienistä kuin vähän suuremmistakin. Juhlan teemana oli valo. Elimme vuoden pimeintä aikaa, mutta yhdessä suureen ääneen lauletut joululaulut ja joulunodotus täyttivät mielemme toivosta. Vaikka syksy oli ollut pitkä ja raskas, valo löysi tiensä jokaisen juhlijan sydämeen. Onhan joulu perheiden ja yhdessäolon aikaa.

Joulun jälkeen tammikuussa aloitimme innolla kevätlukukauden. Joulujuhla oli enää muisto, mutta valo, juhlan teema, lisääntyi nyt konkreettisesti ympärillämme. Pitkä syksy ja kaamos alkoi väistyä. Vaikka lunta ei juuri ollut, valo lisääntyi päivä päivältä. Aamuisin oli joka kerta helpompi lähteä kouluun. Pimeys oli väistymässä. Lapissa oli havaittu Suomen ensimmäinen koronavirukseen sairastunut ihminen - ulkomainen turisti.

Hiihtoloma meni iloisissa merkeissä, vaikka lunta ei ollut, lapset, ja aikuisetkin, saivat hetken hengähtää ja levätä. Elämä oli kuitenkin melko tavallista. Leikittiin ja pelattiin. Tavattiin kavereita ja ulkoiltiin. Käytiin tapaamassa isovanhempia ja ehkä muitakin sukulaisia. Elämä oli mallillaan.

Kun aloitimme lukuvuoden toisen kerran, koronavirus oli levinnyt jo Etelä-Suomeen. Muutamasta koulustakin oli jo tavattu koronaviruksen aiheuttamaan tautiin sairastuneita. Valtioneuvosto oli ottanut valmiuslait käyttöön ja julistanut, että koulut siirtyvät etäopetukseen. Maailma oli muuttunut melkein yhdessä yössä.

Opettajat ja koulunkäynnin ohjaajat koulutettiin nopeasti erilaisten digitaalisten alustojen ja etäopetuksen ja -ohjauksen asiantuntijoiksi. Tilanne jännitti ja ehkä ahdistikin. Myös oppilaille tilanne oli täysin uusi, vaikka heille erilaiset laitteet ja vempaimet ovatkin enemmän arkipäivää, kuin meille vanhemmille. Ehkä kaikkein haastavin tilanne oli kotona työtään tekeville vanhemmille, jotka samalla yrittivät neuvoa lapsiaan koulutehtävissä. Ja olihan niitä lapsia opettajillakin… Toisten lapsia opetettiin ruudun takaa ja omia toisella kädellä siinä sivussa.

Nopeasti kuitenkin arki saatiin pyörimään ja Meetit ja Hang Outit tulivat tutuiksi. Luokka tapasi nyt toisiaan uudella tavalla. Kavereita oli silti kiva nähdä -vaikka sitten ruudulta, kun ei kerran muuten saanut tavata. Etäkoulussa löytyi uusia menestyjiä. Osalla koulu saattoi jopa sujua paremmin kuin luokkahuoneessa. Mutta toisenlaisiakin tarinoita oli.

Ja siksi lukuvuosi aloitettiin kolmannen kerran toukokuussa. Koulut oli päätetty avata kahdeksi viikoksi. Nyt paine oli meillä rehtoreilla. Etäisyyksistä kiinni pitäminen jo muutenkin ahtaissa tiloissa tuntui aluksi utopialta. Kovalla suunnittelulla ja ohjeistuksella kaikki saatiin kuitenkin toimimaan. Käsienpesusta joka käänteessä tuli uusi normaali. Ja kevätjuhlakin järjestettiin ensimmäistä kertaa ihan uudella tavalla.

Olisin valtavasti halunnut tavata teidät kaikki vielä lukuvuoden päätteeksi. Olisin halunnut kiittää teitä jokaista ihan erikseen, kätellä ja toivottaa teidät tervetulleeksi yhteiseen juhlaamme. Se ei nyt tässä tilanteessa ole mahdollista ja joudun lausumaan kiitokseni teille kaikille – niin juuri, etänä.

Professori Hannele Niemi lausui Vuorenmäen koulun avajaisissa kuolemattomat sanat: ”Hyvä koulu syntyy yhteisestä työstä”. Tämä lause on tullut lihaksi ja vereksi tänä keväänä. Olemme selviytyneet tästä kaikesta hyvällä yhteistyöllä -yhdessä. Siksi en halua erikseen luetella kiitoksia kenellekään vaan haluan sanoa, että me teimme tämän yhdessä. Me selvisimme. Me pidimme yllä toivoa. Me ymmärsimme, annoimme anteeksi sen, että kaikki ei mennyt täydellisesti. Me tuimme toinen toistamme. Koti ja koulu yhdessä.

Ja juuri siksi me onnistuimme.

Hyvää kesää meille kaikille!