Kännykät ja oppiminen -tasa-arvokysymys?

Tämän blogin selkeästi luetuin teksti (tällä hetkellä n. 1800 lukukertaa) on ollut vuoden takainen postaus Kännykät ja oppiminen. Syykin on varmaan selvä -otsikossa on kaksi koulumaailmassa paljon tunteita herättävää sanaa yhdessä otsikossa. Suuri osa opettajista pitää kännyköitä edelleen lähinnä häiriötekijänä luokassa. Kännykät koetaan jopa niin uhkaavaksi, että piti säätää oikein laki, jonka nojalla opettaja saa ottaa oppilaalta opetusta häiritsevän kännykän pois.

Tässä postauksessa en pureudu ensisijaisesti sen enempää opetukseen kuin kännyköiden häiritsevyyteenkään. Edellisen kännyköihin liittyvän postaukseni kommenteissa nousi kuitenkin esiin usein lausuttu argumentti siitä, kuinka oppilaiden omien kännyköiden käyttäminen opetuksessa aiheuttaa tasa-arvo-ongelman. Espoolaisen Auroran koulun rehtori Martti Hellström kommentoi:

"Toivotaan, että löytyy ratkaisu, jolla jokaiselle oppilaalle voidaan järjestää älypuhelin, jos se valitaan keskeiseksi opetusvälineeksi.

Yhteisessä peruskoulussa ei voida sallia, että osalla opetus on luxusta ja osalla karvalakkimallista."

Kommentoin jo lyhyesti asiaa jo heti postauksen kommenttiosioon, mutta ajattelin hieman vielä laajentaa näkökulmaa. Rehtori Hellströmin kommenttihan kohdistui suoraan nykyään niin paljon puhuttuun BYOD -periaatteeseen (Bring Your Own Device).

Olen ehdottomasti maksuttoman perusopetuksen kannattaja ja pidän tärkeänä sitä, että kaikilla on yhtäläiset mahdollisuudet oppia. Tämä on yksi suomalaisen koululaitoksen ehdottomia vahvuuksia suhteessa muihin maihin. Koulun tulee pääsääntöisesti tarjota ne välineet, joilla koulussa opitaan. Näin ei kuitenkaan ole koskaan ollut kun tarkemmin ajatellaan.

Koulu ei millään voi tarjota esim. suksia, monoja ja luistimia jokaiselle oppilaalle. Tämähän vaatisi, että koululla olisi suunnattoman suuri varasto, jossa olisi useita samaa kokoa olevia monoja ja luistimia niin tytöille kuin pojillekin. Sama juttu suksien kanssa jne. Ei! Kouluun on perinteisesti tuotu omat sukset, monot ja luistimet BYOD -periaatteella. Jos jollakin ei sellaisia ole, koulu ei voi velvoittaa niitä hankkimaan vaan koulun tulisi tarjota varusteet niile, joilta ne puuttuvat. Vaan, kuinka usein tarjoaa?

Kuinka monella koululla on niin paljon lainasuksia, -monoja ja -luistimia kuin nykyään on tarvetta. Nykypäivän lapset hiihtävät niin vähän, että yhä useampi perhe jättää kalliit varusteet hankkimatta. Koulujen varastot eivät pysy perässä tässä kehityksessä. Em. urheilulajit ovat kuitenkin suomalaisille hyvin perinteisiä talviurheilulajeja, joiden opetuksesta mainitaan myös opetussuunnitelmassa.

Kännykän käytöstä varmaan aika harvan koulun opetussuunnitelmassa mitään mainitaan -järjestyssäännöissä sen sijaan sitäkin useammin. Kuitenkin kouluilla on useimmiten huomattavasti paremmat mobiililaitteet antaa lainaksi niille, joilta kännykkä, tabletti tai muu mobiililaite puuttuu, kuin esim. sukset tai monot. Eikö huomattavasti karmaisevampi vääryys ole se, kuinka heikosti kouluilla on tarjota suksia lainaksi kuin se, millaisen mobiililaitteen oppilas saa koulusta?

Mielestäni enemmän kuin tähän melko näennäiseen tasa-arvokysymykseen, tulisi meidän opetuksen ammattilaisten keskittyä siihen, kuinka kännykkää voisi opetuksessa hyödyntää. Olen erittäin ylpeä siitä, kuinka oman kouluni innovatiiviset opettajat ovat ottaneet haasteen vastaan ja keksineet järkevää käyttöä noille lähes jokaisen taskusta löytyville päätelaitteille. On ladattu pdf -lukijaohjelmia ja e -kirjoja, käytetty QR -koodeja, tehty videoita, käyetty karttasovellusta suunnistuksessa ja otettu suunnistusparista kuvaa rastilla jne. Lista on ihan loputon.

Oppilaan elämän ja elinikäisen oppimisen kannalta on mielestäni ensiarvoisen tärkeää, että koulu voi opettaa älypuhelimen hyötykäyttöä oppilaille kaiken tuon viihdekäytön rinnalle, jonka he kyllä osaavat. Älypuhelin on kuitenkin niin uskomaton kapistus, että harva käyttää sen ominaisuuksista puoliakaan. Onhan työvälineiden käyttötaidot mainittu myös yhtenä 2000 -luvun kansalaistaitona.

Kaikki edellä mainittu ei kuitenkaan tarkoita sitä, että vanhempien tulisi nyt varustaa pilttinsä älypuhelimella jo pienestä pitäen. Kuten sanoin, koulu kyllä tarjoaa välineet niille, joilta ne puuttuvat. Sen sijaan, jos jotain haluaa lapselleen ostaa koulua varten, ehdotan, että syksyllä hankitaan taas sopivat monot, sukset ja luistimet. Niille toivottavasti tulee jo ensi vuonna käyttöä. Tänä vuonna jäi aika vähälle ;-) sattuneesta syystä.

Anna valta pois

Kulunut kevät on kulunut kuin siivillä, enkä juuri ole bloggaillut. Paljon kirjoittamisen arvoista on kuitenkin tapahtunut, joten tartun kevään aiheisiin vaikka sitten jälkeen päin.

Keväällä sain kutsun puhumaan huhtikuussa Seinäjoella järjestettyyn Liikkuva koulu -seminaariin. Tapahtuman järjestäjät etsivät puhujaa liittyen oppilaan osallisuuteen liittyviin asioihin koulussa. He olivat kuulemma törmänneet dioihini aiheesta netissä. Olin muutama vuosi sitten puhumassa aiheesta OPH:n Kristina Kaiharin pyynnöstä kansallisilla perusopetuspäivillä. Jotain valmista ajatusta minulla siis oli aiheesta.

Aihe on tärkeä ja ajankohtainen myös omassa koulussani. Päätin tarttua haasteeseen ja lähdin Seinäjoelle. Minulle oli varattu aikaa 40 minuuttia. Tein lyhyen setin dioja, jotta pysyn aikataulussa, koska tarkoitus oli ehtiä myös keskustella aiheesta.

Liikkuva koulu -seminaari from Esa Kukkasniemi

Tärkein viestini oli se, että jos ihan oikeasti halutaan lisätä oppilaan vaikuttamisen mahdollisuuksia ja osallisuuden tunnetta koulussa, on meidän aikuisten annettava lapsille myös todellista valtaa päättää asioista. On näennäisdemokratiaa, että aikuiset määrittelevät aiheet, joista lapset saavat puhua aikuisten määrittelemissä rajoissa ja ainakin siinä vaiheessa kun lapset jostain innostuvat, nousee jonkun sormi pystyyn ja "mutta..."

Postaukseni otsikko on tietoisesti provosoiva, mutta on taivaan tosi, että suurin osa suomalaisissa kouluissa tapahtuvasta oppilaan osallisuudesta on opettajajohtoista ja lasten todellinen mahdollisuus vaikuttaa on melko näennäistä. En kannata sitä, että annetaan homman lähteä täysin lapasesta, mutta melko paljon siitä meille opettajille niin rakkaasta hallinnan tunteesta on pakko menettää, jotta jotain oikeasti voi tapahtua oppilasjohtoisesti. Lapset ovat paljon viisaampia, kuin me aikuiset monesti uskomme. Jos pidämme kiinni tuosta hallinnasta, saavutamme vain niitä asioita, joita opettaja osaa. Kun annamme pallon oppilaille ja hyödynnämme ryhmän potentiaalia, alkaa syntyä uusia asioita.

Hyvänä esimerkkinä tästä on esim. yrittäjyyskasvatus. Kun oppilaisiin oikeasti luotetaan ja annetaan heidän toteuttaa omia visioitaan, voi syntyä vaikka sellaista jälkeä kuin naapurikoulullamme Veikkolassa. Siellä yrittäjyyskurssilaiset ovat oikeasti perustaneet yrityksiä ja pyörittävät nyt omaa liiketoimintaansa -itsenäisesti.

Myös meillä Vuorenmäessä on tietenkin edistetty oppilaan osallisuuden kokemusta ja pyritty mahdollistamaan kaikkea sitä, mikä edistää oppilaan osallistumista koulun toiminnassa. Ohessa linkki niihin kirjoituksiin tässä blogissa, jotka jollakin tavoin sivuavat osallisuuden teemaa. Lisäksi julkaisen tässä myös videon, jossa nuori, innovatiivinen ja innokas opettajamme Noora Malkavaara kertoo koulumme digiassaritoiminnasta.



Haastan tulevana lukuvuonna kaikki meidät opettajat edes kerran antamaan vallan pois, oppilaille. Kokeile, mitä tapahtuu. Jos homma lähtee täysin lapasesta, muista, että sinä olet aikuinen ja voit koska tahansa viheltää pelin poikki. Uskon kuitenkin ennemmin siihen, että yllätyt. Vastuullista toimintaa syntyy vain sitä kautta, että luotetaan.

Oman esitykseni jälkeen minua haastateltiin myös hetken Liikkuvan koulun You Tube -kanavalle. Video on ohessa:



Myös mediamoguli Pauli Aalto -Setälä puhui osittain aihetta sivuten muutama vuosi sitten opettajille tehdyssä Campus -seminaarissa Savoy -teatterissa. Tuo video löytyy täältä:

Campus: Pauli Aalto-Setälä from Campus on Vimeo.

Lukujärjestys - vaikeuksien kautta voittoon

Olen saanut jälleen valmiiksi ensi lukuvuoden lukujärjestyksen. Lukujärjestys 2014-2015 on neljäs, jonka tein Vuorenmäen koulun rehtorina. Ensimmäisenä vuotena lukujärjestys syntyi excelillä -ilman varsinaista lukujärjestysohjelmaa. Koulu oli silloin pienempi (vain vuosiluokat 1-5), mutta silti ihmettelen edelleen, miten tuo 14 perusopetusryhmän ja yhden pienluokan lukkari valmistui. Kun kaikki mahdolliset päällekkäisyydet ja virheet ovat vain omassa päässä, virheiden mahdollisuus on suuri. Jotenkin se kuitenkin valmistui ja vuosi elettiin niillä lukujärjestyksillä.

Vuodesta 2012 olen käyttänyt KISSI (Keep It Simple Stupid Idiot ;-) -nimistä ohjelmaa, jonka on luonut Mauri Leppälä niminen rehtori. Idea on todellakin nimensä mukainen. Tarkoitus on tehdä asiat mahdollisimman yksinkertaisesti. Ohjelmaan voi syöttää oppilastasoisetkin tiedot ja näin saada jokaiselle oppilaalle henkilökohtaiset lukujärjestykset. Alakoululla tämä ei kuitenkaan ole erityisen tarpeellista kun erilaisia ryhmiä on vain vähän (jakoryhmät, katsomusaineet, A2 -kielet ja vapaavalintaiset opinnot).

Tänä vuonna haasteita oli tavallista enemmän. Koulumme määräaikaisten opettajien haku jäi hyvin loppukevääseen. Tämä johtui taas siitä, että emme voi hakea opettajaa ennen kuin paikka on auki eli virkavapaus on haettu (oli syy sitten mikä tahansa: äitiysloma, opintovapaa, sairasloma jne.) tai ihminen on irtisanonut itsensä. Lähes kaikissa em. mahdollisuuksissa mahdollisuus hakea virkavapaata on rajattu tiettyyn päivään: äitiyslomissa tiettyjen raskausviikkojen jälkeen saatavaan raskaustodistukseen, opintovapaa usein opiskelupaikkaan, sairausloma sairausloman saamiseen jne. Lukujärjestystyön alkaessa kolme hakua oli juuri sulkeutunut ja haastattelut kesken. Tein siis lukujärjestyksiä ihmisille, joita en tuntenut, enkä tiennyt, kenet heistä saan kouluumme. Silloin on viisainta ottaa varman päälle ja jättää näille sijoittamatta esim. musiikkia, jonka opettamisessa soittotaito on melko välttämätön. Oma riskinsä on muissakin taito- ja taideaineissa. Esim. kuudennen luokan käsityön opetussuunnitelma on jo sen verran vaativa, etteivät kaikki mielellään sitä opeta. Toisaalta on oppilaan etu, että kutakin ainetta opettaa opettaja, joka tuntee osaavansa sen, mitä opettaa.

Toinen haaste muodostui siitä, että naapuritalossa haluttiin A2 -kielten tuntien paikkaa vaihtaa toiseen jaksoon eli keväälle. Periaatteessa asia on yksinkertainen kun sen tietää etukäteen, mutta hankalaksi sen tekee se, että tuolle kevään sijoituspaikalle ei voi syksylle sijoittaa tunteja, jottei tule päällekkäisyyksiä. Näin kultaakin arvokkaammat lukujärjestystyön peruspilarit, päivien loput ja alut, joihin on helppo sijoittaa esim. muiden kuin oman luokan opettajan pitämiä tunteja, vähenivät entisestään.

Tänä vuonna kolmannen haasteen toi kielten opetus. Viime vuonna Noora opetti englantia 3. luokalle ja minä yhdelle ryhmälle nelosella. Tulevana vuonna Noora ei ole käytettävissä ja minun piti keksiä uusia englannin opettajia. Aikaisempaa enkun kokemusta omaavat löytyivät 1-2 luokan opettajista. 1-2 luokilla pyrin kuitenkin siihen, että oma opettaja opettaisi mahdollisimman paljon oman luokan tunteja. Jaoin siis kolmannen luokan englannit kahdelle opettajalle. Onneksi osaavia löytyi omasta talosta. Englannin lehtori Riikka opettaa ensi vuonna kaikki englannit vuosiluokille 4-6.

Myös A2 -ruotsin opetus loi uuden haasteen. Oman koulumme A2 -ruotsit edellisinä vuosina opettanut Tiina siirtyy toiseen kuntaan töihin ja jättää samalla aukon ruotsin opetukseen. Koska ensi vuonna ruotsin ryhmiä on talossamme jo 4. ja 6. luokalla, täytyi näillekin ryhmille löytyä opettajat. Hyviä vaihtoehtoja oli onneksi tarjolla ja tämäkin asia ratkesi.

Ehkä kaikkein suurimman haasteen lukujärjestystyölle loi se, että eri katsomusaineita opiskelevia oppilaita on koulussamme hyvin monilla luokilla. Koska koulussamme ei opiskella kuin neljää eri katsomusainetta, en ole tähän asti pitänyt tätä hajontaa suurena ongelmana. Nyt noita uskonnon mukaan palkitettavia luokkia on kuitenkin jo 11 ja se alkaa olla 17 perusopetusryhmän koulussa paljon. Järkevää tietysti olisi, että ev.lut. uskonnosta poikkeavat katsomusaineet olisi keskitetty yhdelle luokalle/luokkataso. Nyt kun naapurikoulu määrittää ortodoksien opetuksen tuntien paikat, määräytyy samalla myös kaikkien muiden näiden 11 luokan uskontotuntien paikat. Ongelma on sama kuin edellä mainitsemani ongelma A2 -tuntien kanssa -nämä tunnit vievät arvokkaita iltapäivätunteja, jonne ne sijoitetaan, jotta ortodoksien (joita opetetaan Veikkolan koulussa) ei tarvitsisi enää palata takaisin oman tuntinsa jälkeen Vuorenmäen kouluun esim. yhdeksi tunniksi klo 13-14.

Lukujärjestys oli jo keskiviikkona yhtä tuntia vaille valmis. Saattaa kuulostaa hullulta, että, miksen sijoittanut tuota yhtä tuntia. Syykin on selvä: en löytänyt sille paikkaa. Tiesin, että pystyisin asian ratkaisemaan vaikka saman tien, mutten halunnut tehdä itselleni epämieluista kompromissia eli jakaa 6B:n äidinkielen opetusta yhden tunnin verran toiselle opettajalle. Aikaa deadlineen oli vielä pari päivää, joten päätin yrittää ratkaista asian muuta kautta. Torstaina sain kuin sainkin pyöriteltyä tunteja niin, että tuo paikka vapautui -aluksi tosin niin, että ongelma siirtyi toiselle luokkatasolle ;-) Vähitellen sain kaikki tunnit sijoiteltua niin, että kukin opettaja opettaa koko tietyn luokan tietyn oppiaineen oppimäärän. Samassa kierrätyksessä sain myös viimeisetkin kolmen tunnin päivät pois lukujärjestyksestä. Ei niille mitään laillista estettä ole, mutta lähinnä ne ovat "kosmeettinen" haitta ja pidentävät toisaalta päiviä jostain muualta.

Viimeinen haaste syntyi omasta ajatusvirheestäni. Olin alusta asti varannut ruotsin A2 -kielen edellä kuvatulle tunnin paikan vaihdolle paikan lukujärjestykseen niin, etten sijoita siihen tuon luokan tunteja, koska ne eivät voisi olla siinä keväällä. En kuitenkaan huomannut tehdä samaa varausta opettajalle. Viimeisenä työnäni lukujärjestyksen parissa kuvittelin helposti kopioivani syksyn lukujärjestyksen keväälle ja tekeväni nuo muutamat tarvittavat siirrot keväälle. Kaikki sujui kuin Strömsössä kunnes... koitti viimeisen siirron aika. Ohjelma hälytti, että opettaja opettaa toista luokkaa samaan aikaan. AAAARGH! karjaisin. Onneksi kilauttaminen kaverille (naapuritalon rehtori) auttoi. Hän muistutteli, että koska ruotsin ryhmä on meidän talon oma, ei se ole riippuvainen Veikkolan koulun A2 -kielten paikoista. Riittää, että saksan ja ranskan kielen A2 -tunnit voidaan kevääksi muuttaa. Helpotus. Näin siis teinkin. Irrotin ruotsin A2 -kielen tuosta kielipalkista ja jätin sen syksyltä tutulle paikalle.

Perjantaina, kun kaikki oli jo valmista löysin vielä monia pieniä "virheitä" tai paremminkin asioita, jotka pystyi helposti järjestämään paremminkin. Tein siis vielä pientä hienosäätöä ja lähetin lukujärjestykset eteenpäin kuntamme kuljetusvastaavalle kuljetusjärjestelyjä varten. Koulumme oppilaista noin 140 on kuljetuksessa ja tämä asia määrittää lukujärjestysten tekoa todella paljon sillä kuljetukset eivät kulje mihin aikaan vain. Ensi syksynä siirrymme pääsääntöisesti käyttämään koulukuljetuksissa julkista liikennettä (HSL) ja tilanne sikäli vähän helpottuu, kun linjoja tulee lisää. Taksit sen sijaan pyritään järjestämään keskitetysti tiettyihin aikoihin.

Lukujärjestys on siis vihdoin saatettu vaikeuksien kautta voittoon. Prosessin työläyttä kuvaavaa on, että tallensin ensimmäisen onnistuneen version nimellä "halleluja" ;-) Lukujärjestys on (kuten olen aiemminkin todennut) aina kompromissi -tai oikeammin kompromissien suma. Monia muita tässä mainitsematta jättämiäni raja-arvoja lukujärjestyksen tekemiselle olen kuvannut vuoden 2012-2013 lukkariprosessia kuvaavassa postauksessani "Shakkimestari" ja vuoden 2013-2014 lukkariprosessia kuvaavassa postauksessani "Lukujärjestys 2013-2014 - hyvä kompromissi". Ensimmäisestä lukkariprosessista Vuorenmäessä ei ikävä kyllä ole jäänyt muuta muistoa kuin muutama excel -taulukko.

Lukujärjestykset julkaistaan tuttuun tapaan syksyllä kun koulut alkavat. Tämä johtuu siitä, että kuljetusjärjestelyt voivat vielä aiheuttaa muutoksia lukujärjestykseen. Koitetaan siis malttaa syksyyn ja nauttia yksi ihana kesä tässä välissä.

ps. Lukujärjestystyössä saamastani avusta, kannustuksesta ja tuesta haluan jälleen kerran kiittää kokeneita kollegoitani: 1) aina yhtä avuliasta Nurmijärven yhteiskoulun rehtoria Mikko Jordmania, 2) naapurikoulun rehtoria Leila Kurkea sekä 3) Mäntsälän Riihenmäen koulun rehtoria Saija Hellströmiä. Olette kaikki kolme potkineet eteenpäin kun seinä on jossakin kohtaa noussut vastaan. Kiitos kollegiaalisesta tuesta, ystävät.

Hyvää kesää kaikille!