Tänään esittelin opettajakunnalle koulumme uusimman johtoryhmän edustajan - Jonna Kojon. Jonna seuraa Tarjaa 3.-4- -luokan tiimivastaavana kun Tarja jää virkavapaalle joulukuussa. Jonnan astuttua riviin, koko johtoryhmämme apulaisrehtoria ja rehtoria lukuun ottamatta on nyt vaihtunut reilun kolmen vuoden aikana. Vaihtoväli ei ole ollut nopea vaan pikemminkin suhteellisen hidas. Jonna astuu remmiin mielenkiintoisessa vaiheessa, sillä tiimien ryhmäkehityskeskustelut ovat edessä joulukuun alussa tiiminvetäjien johdolla.
Viime keväänä päätin, että johtoryhmätyötä uudistetaan siten, että se ei ole enää yksi pedagogisista aihetiimeistämme vaan oma tiiminsä, joka kokoontuu ihan oman aikataulunsa mukaan joka viikko. Ihan joka viikko emme ole kokoontuneet mutta muutamaa harvaa poikkeusta lukuun ottamatta kyllä. Halu sitoutua jokaviikkoiseen kokoontumistahtiin oli yksi kriteeri myös sille, keitä johtoryhmään valittiin. Elämäntilanteet tai muut työt voivat vaikuttaa siihen, ettei omaa innostusta johtoryhmätyöhön kaikilla ole. Opettajan työaika on myös niin kummallinen reliikki jostain menneiltä ajoilta, että jos siitä aikoo pitää kiinni ei kannata sitoutua mihinkään mihin ei ole pakko. Johtoryhmäläisen intohimo täytyy kuitenkin olla jossain muualla kuin työajan minimoinnin ja oman vapaa-ajan maksimoinnin välimaastossa. Innostava työtehtäväkin voi olla intohimon kohde.
Tänä syksynä minulta on useasti kysytty, mikä sinulle antaa voimaa ja innostusta työssäsi. Vastaukseni on ollut joka kerta sama: toimiva johtoryhmä. Meillä on nyt johtoryhmän koostumus ja johtoryhmätyön aikataulutus saatu kohdilleen niin, että työ on alkanut tuottaa hedelmää. Johtoryhmä on nyt aidosti koulun kehittämisessä rehtorin apuna ja jaetun johtajuuden merkittävä osa.
Eräs tuntemani rehtori tiivisti hyvin hänen oman kokemuksensa koulun johtoryhmätyöstä kertomalla, kuinka kehitystä kyllä johtoryhmässä tapahtuu, mutta kaiken kehityksen edellytys on se, että rehtori hoitaa. Rehtorien työtaakka on nykykoulussa jo muutenkin niin suuri, ettei sitä pidä johtoryhmän ainakaan lisätä. Toiseksi, harva rehtorivetoinen idea tai hanke menestyy kovin pitkään. Innostus pitää nousta opettajista itsestään, jotta uusia hankkeita kannattaa aloittaa.
Meillä toimii tällä hetkellä johtoryhmä, joka on valmis ottamaan vastuuta. Tällä viikolla kävimme läpi koulun turvallisuuteen liittyvää omavalvontaa. Oli ilo huomata, että suurin osa asioista oli hyvällä mallilla. Muutamia kehittämisalueita löysimme. Kun tuli aika nimetä vastuuhenkilöt näiden kehittämisalueiden kuntoon saattamiseksi, heti nousi käsiä pystyyn "minä voin hoitaa tämän, minä voin hoitaa tuon." Koulun turvallisuusvastuu kuuluu ilman muuta leimallisesti rehtorille. Silti se, kuka tekee poistumisalueiden kartat tai kuka tarkistaa poistumisreitit ennen juhlia on tehtävä, joka voidaan jakaa kenelle vaan. Ei rehtorin tarvitse jokaista asiaa hoitaa. On tärkeää, että rehtorin aika riittää niihin tärkeimpiin asioihin: siihen, että ilmapiiri työyhteisössä on hyvä, siihen, että kaikilla on yhteinen ymmärrys organisaation suunnasta, siihen, että jokaisella opettajalla on mahdollisuus onnistua työssään jne.
Kiitokset koulumme upealle johtoryhmälle siitä, että koulullamme on aidosti jaettu johtamiskulttuuri. Kiitos siitä, että jokainen on valmis kantamaan vastuunsa. Tästä on hienoa jatkaa kohti yhä kehittyvää koulua -oppilaiden parhaaksi.
perjantai 21. marraskuuta 2014
perjantai 31. lokakuuta 2014
Johtamisjärjestelmän tuunausta
Kirkkonummen kouluissa on parhaillaan käynnissä auditointi. Tämä tarkoittaa lyhyesti sitä, että kouluille on tehty auditointipareja, jotka käyvät tutustumassa toistensa toimintaan ja antavat siitä palautetta rakentavassa hengessä. Auditoinnit aloitettiin viime lukuvuonna ja palaute oli niin positiivista, että päätimme yhteistuumin jatkaa hyvää käytäntöä.
Auditoinneissa sovitaan aina jotkut teemat, joihin perehdytään erityisesti. Nämä teemat on nostettu perusopetuksen laatukriteereistä. Tämän vuoden teemat ovat johtaminen ja arviointi.
Auditointi on pääasiassa apulaisrehtorien heiniä. He valitsevat koulusta itselleen auditointipariksi jonkun opettajan ja lähtevät tutustumaan johonkin muuhun ennalta sovittuun kouluun. Rehtorien rooli on toimia lähinnä fasilitaattorina. Me huolehdimme sijaisjärjestelyistä kun opettajat ovat auditoimassa, järjestämme omiin kouluihimme tuleville auditoijille tilat auditointia varten ja ajan YT -kokouksesta auditoinnin palautetta varten.
Ehkä kaikkein suurimpana työnä rehtori esitäyttää laatukriteerien pohjalta tehdyn auditointilomakkeen, jossa kerrotaan auditoijille taustatietoa kulloinkin auditoitavista aiheista. Me myös tallennamme monia auditointia varten tarvittavia taustamateriaaleja tiettyyn yhteiseen kansioon, josta auditoijat ne löytävät. Tällaisia dokumentteja ovat mm. koulun OPS, lukuvuosisuunnitelma ym. kirjallisia dokumentteja.
Auditoinnin teemat päätettiin vasta nyt syksyllä, mutta jo kesällä, sattumalta, tein muutamia uudelleenjärjestelyjä oman koulumme johtamisjärjestelmään. Meillä on aina ollut hyvin vahva pyrkimys jaetun johtajuuden suuntaan. Olen aina korostanut, että innovaatiot syntyvät sellaisessa ilmapiirissä, jossa hierarkiat ovat matalia ja epäonnistuminen on luvallista. Pelon ilmapiirissä ei kukaan uskalla kokeilla.
Meillä on alusta saakka ollut suhteellisen samalainen tiimirakenne. Meillä on 1) pedagogisia aihetiimeja ja 2) luokka-astetiimejä. Tässä ei vielä ole mitään uutta.
Aihetiimit on rakennettu tiettyjen laajempien teemojen varaan. Meillä on aihetiimeja vain neljä. Ne ovat:
Luokka-astetiimit ovat kyllä myös pedagogisia tiimejä, mutta niillä ei ole kuin yksi tavoite. Niiden tehtävänä on kaikella tavalla keksiä uusia keinoja tehdä yhteistyötä luokka-asteittain ja luokka-asteiden välillä ja raivata esteitä jotka estävät yhteistyön tekemistä.
Myös aihetiimeille on kullekin kirjattu omat sitovat tavoitteensa. Kullekin tiimille tavoitteita on vain kolme. Kaikki tavoitteet liittyvät pedagogiseen työhön. Yksi oleellinen linjaus onkin, että koulussamme on vain pedagogisia tiimejä. Meillä ei ole erikseen esim. tyky- tai juhlatiimiä. Nämä asiat hoidetaan muulla tavoin.
Kolme vuotta yritimme saada asioita hoidettua niin, että tiimien kokoontumisajat oli palkitettu lukujärjestykseen. Aihetiimit kokoontuivat tiistaisin klo 14-15 ja luokka-astetiimit torstaisin klo 8-9. Koska ajat olivat kiinteät, tiimit alkoivat odottaa, että heille annetaan kullekin kerralle joku tehtävä. Yksi opettajista kiteytti asian loistavasti: "Keskiviikkona ei vielä tiedetty, mitä torstaiaamuna piti tehdä." Tästä voi tietysti syyttää vain rehtoria, joka ei ollut aiheita antanut ajoissa. Rehtorin työmäärä nykykoulussa on kuitenkin niin valtaisa, että ihan jokaista juttua ei aina ehdi ajoissa suunnitella. Siksi tällainen passivoiva järjestelmä ei toimi -tai ei ainakaan Vuorenmäessä toiminut.
Kesällä aloin pohtia asioita uusiksi. Olin jo aiemmin ymmärtänyt ongelman: ei kukaan voi olla luova joka viikko tiistaisin kahdesta kolmeen ja torstaisin kahdeksasta yhdeksään. En vaan ollut uskaltanut päästää ohjista irti. Opettajan työaikajärjestelmä (opetusvelvollisuus + 3 ns. yt -tuntia/vko) on aina ollut mielestäni pahin koulutusjärjestelmäämme rapauttava syöpä. Se ohjaa sellaiseen ajatteluun, että kaikki opetuksen ulkopuolinen työ olisi tehtävissä kolmen yt -tunnin puitteissa. Tämä taas ei hirveästi kannusta tekemään mitään yhdessä, kun omiakin hommia on jokaisella ihan riittävästi. Yhteistyö on yleensä kuitenkin avain näihin ongelmiin, kun kaikkea ei tarvitse tehdä itse.
Loimme mallin, jossa purimme lähes kaiken TUNTIMÄÄRIIN kohdistuvan kontrollin. Kerroin heti vuoden alussa, että ainoa, mitä seurataan ovat tavoitteet. En ole kiinnostunut päästäänkö tavoitteisiin 10 tunnissa vai 100 tunnissa. Oleellista on, että tapahtuu tavoitteiden mukaista toimintaa.
Luokka-astetiimien vetäjien roolia kehitettiin myös entistä enemmän johtamisen suuntaan. Ennen heidän tehtävänsä oli enemmän kokoonkutsuja kuin johtaja, vaikka he olivatkin osa koulun johtoryhmää (meillä rehtori, apulaisrehtori ja luokka-astetiimien vetäjät). Kesällä kävimme Uudenmaan reksien kanssa vierailulla Microsoftilla, jossa tiimien vetäjät käyvät kehityskeskustelut kerran kuussa tiimiensä kanssa. Toin täältä idean myös meille, tosin hieman laimennettuna. Meillä luokka-astetiimien vetäjät käyvät nyt ryhmäkehityskeskustelut kaksi kertaa syksyllä ja kaksi kertaa keväällä tiimiensä kanssa. Näissä keskusteluissa keskitytään lähinnä kolmeen kysymykseen 1) missä olemme onnistuneet 2) missä meillä on vielä parannettavaa ja 3) mitä minä itse olisin valmis tekemään, jotta pääsisimme paremmin tavoitteisiimme?
Ensimmäiset keket on käyty ja palaute on ollut todella hyvää. Kukaan ei enää palaisi vanhaan. Kaikki pitävät uutta, vapaampaa systeemiä hyvänä. Nyt tiimit voivat niputtaa yt -aikaa suuremmiksi kokonaisuuksiksi niin, että työskentelylle jää kunnolla aikaa. Kokoontumisajat voi valita sen mukaan, etteivät muut kiireet puske samaan aikaan päälle. Kun kokoonnutaan kerran pidempään ja saadaan kunnolla asioita tehtyä, voidaan välillä pitää vapaata ja olla kokoontumatta. Ja mikä parasta, nyt tiimien työ on itseohjautuvaa, eikä kukaan odota tehtäviä koulun johdolta. Tehtävät on annettu vuoden alussa isompina tavoitteina ja joka kerta kun kokoonnutaan, pyritään tekemään niiden tavoitteiden mukaista toimintaa. Passiivinen tehtävien odottaminen on muuttunut aktiiviseksi toiminnaksi oikeiden asioiden eteen. Näin myös jokainen opettaja johtaa itse itseään, eikä jättäydy johdettavaksi.
Emme ole myöskään unohtaneet pedagogisia aihetiimejä oman onnensa nojaan. Nyt kun johtoryhmä kokoontuu eri aikaan kuin aihetiimit (viime vuonna oli toisin), jää johtoryhmän jäsenille aikaa käydä sparraamassa myös aihetiimejä. Heitäkin kuullaan kehityskeskusteluissa ja pyritään tarjoamaan kaikki heidän tarvitsemansa tuki sille arvokkaalle työlle, mitä he tekevät koulumme eteen. Yritetään yhdessä löytää ratkaisuja niin resurssiongelmille kuin koulun joskus jäykille rakenteillekin, jotka voivat estää oikeita asioita toteutumasta.
En tiedä, onko tässä mitään täysin uutta tai omaperäistä. Laajemmat pedagogiset aihetiimit meille tuotiin jo aiemmin benchmarkkauskäynniltä Koulumestarin koulusta Espoosta ja tiimivetäjien pitämät ryhmäkeket parastin Microsoftilta. Aina ei tarvitsekaan keksiä pyörää uudelleen. Joskus riittää, että tuunaa vanhoista osista uuden kokonaisuuden. Meillä tämä malli on ainakin toiminut.
Auditoinneissa sovitaan aina jotkut teemat, joihin perehdytään erityisesti. Nämä teemat on nostettu perusopetuksen laatukriteereistä. Tämän vuoden teemat ovat johtaminen ja arviointi.
Auditointi on pääasiassa apulaisrehtorien heiniä. He valitsevat koulusta itselleen auditointipariksi jonkun opettajan ja lähtevät tutustumaan johonkin muuhun ennalta sovittuun kouluun. Rehtorien rooli on toimia lähinnä fasilitaattorina. Me huolehdimme sijaisjärjestelyistä kun opettajat ovat auditoimassa, järjestämme omiin kouluihimme tuleville auditoijille tilat auditointia varten ja ajan YT -kokouksesta auditoinnin palautetta varten.
Ehkä kaikkein suurimpana työnä rehtori esitäyttää laatukriteerien pohjalta tehdyn auditointilomakkeen, jossa kerrotaan auditoijille taustatietoa kulloinkin auditoitavista aiheista. Me myös tallennamme monia auditointia varten tarvittavia taustamateriaaleja tiettyyn yhteiseen kansioon, josta auditoijat ne löytävät. Tällaisia dokumentteja ovat mm. koulun OPS, lukuvuosisuunnitelma ym. kirjallisia dokumentteja.
Auditoinnin teemat päätettiin vasta nyt syksyllä, mutta jo kesällä, sattumalta, tein muutamia uudelleenjärjestelyjä oman koulumme johtamisjärjestelmään. Meillä on aina ollut hyvin vahva pyrkimys jaetun johtajuuden suuntaan. Olen aina korostanut, että innovaatiot syntyvät sellaisessa ilmapiirissä, jossa hierarkiat ovat matalia ja epäonnistuminen on luvallista. Pelon ilmapiirissä ei kukaan uskalla kokeilla.
Meillä on alusta saakka ollut suhteellisen samalainen tiimirakenne. Meillä on 1) pedagogisia aihetiimeja ja 2) luokka-astetiimejä. Tässä ei vielä ole mitään uutta.
Aihetiimit on rakennettu tiettyjen laajempien teemojen varaan. Meillä on aihetiimeja vain neljä. Ne ovat:
1) OPS -tiimiNimet kertovat jo melko paljon toimenkuvasta. OPS -tiimi kirjoittaa ja kehittää koulun OPS:ia. Digitiimi etsii uusia keinoja käyttää tieto- ja viestintätekniikkaa opetuksessa ja tuoda uusia digitaalisia oppimisympäristöjä muun työyhteisön tietoisuuteen. Heillä on siis vahvasti myös koulutuksellinen missio. Osallisuustiimi kehittää koulumme toimintaa yhä enemmän oppilaita kuulevaan suuntaan ja Keke -tiimi huolehtii kestävän kehityksen periaatteiden toteutumisesta ja ulkona oppimisen pedagogiikasta.
2) Digitiimi
3) Osallisuustiimi
4) Keke -tiimi
Luokka-astetiimit ovat kyllä myös pedagogisia tiimejä, mutta niillä ei ole kuin yksi tavoite. Niiden tehtävänä on kaikella tavalla keksiä uusia keinoja tehdä yhteistyötä luokka-asteittain ja luokka-asteiden välillä ja raivata esteitä jotka estävät yhteistyön tekemistä.
Myös aihetiimeille on kullekin kirjattu omat sitovat tavoitteensa. Kullekin tiimille tavoitteita on vain kolme. Kaikki tavoitteet liittyvät pedagogiseen työhön. Yksi oleellinen linjaus onkin, että koulussamme on vain pedagogisia tiimejä. Meillä ei ole erikseen esim. tyky- tai juhlatiimiä. Nämä asiat hoidetaan muulla tavoin.
Kolme vuotta yritimme saada asioita hoidettua niin, että tiimien kokoontumisajat oli palkitettu lukujärjestykseen. Aihetiimit kokoontuivat tiistaisin klo 14-15 ja luokka-astetiimit torstaisin klo 8-9. Koska ajat olivat kiinteät, tiimit alkoivat odottaa, että heille annetaan kullekin kerralle joku tehtävä. Yksi opettajista kiteytti asian loistavasti: "Keskiviikkona ei vielä tiedetty, mitä torstaiaamuna piti tehdä." Tästä voi tietysti syyttää vain rehtoria, joka ei ollut aiheita antanut ajoissa. Rehtorin työmäärä nykykoulussa on kuitenkin niin valtaisa, että ihan jokaista juttua ei aina ehdi ajoissa suunnitella. Siksi tällainen passivoiva järjestelmä ei toimi -tai ei ainakaan Vuorenmäessä toiminut.
Kesällä aloin pohtia asioita uusiksi. Olin jo aiemmin ymmärtänyt ongelman: ei kukaan voi olla luova joka viikko tiistaisin kahdesta kolmeen ja torstaisin kahdeksasta yhdeksään. En vaan ollut uskaltanut päästää ohjista irti. Opettajan työaikajärjestelmä (opetusvelvollisuus + 3 ns. yt -tuntia/vko) on aina ollut mielestäni pahin koulutusjärjestelmäämme rapauttava syöpä. Se ohjaa sellaiseen ajatteluun, että kaikki opetuksen ulkopuolinen työ olisi tehtävissä kolmen yt -tunnin puitteissa. Tämä taas ei hirveästi kannusta tekemään mitään yhdessä, kun omiakin hommia on jokaisella ihan riittävästi. Yhteistyö on yleensä kuitenkin avain näihin ongelmiin, kun kaikkea ei tarvitse tehdä itse.
Loimme mallin, jossa purimme lähes kaiken TUNTIMÄÄRIIN kohdistuvan kontrollin. Kerroin heti vuoden alussa, että ainoa, mitä seurataan ovat tavoitteet. En ole kiinnostunut päästäänkö tavoitteisiin 10 tunnissa vai 100 tunnissa. Oleellista on, että tapahtuu tavoitteiden mukaista toimintaa.
Luokka-astetiimien vetäjien roolia kehitettiin myös entistä enemmän johtamisen suuntaan. Ennen heidän tehtävänsä oli enemmän kokoonkutsuja kuin johtaja, vaikka he olivatkin osa koulun johtoryhmää (meillä rehtori, apulaisrehtori ja luokka-astetiimien vetäjät). Kesällä kävimme Uudenmaan reksien kanssa vierailulla Microsoftilla, jossa tiimien vetäjät käyvät kehityskeskustelut kerran kuussa tiimiensä kanssa. Toin täältä idean myös meille, tosin hieman laimennettuna. Meillä luokka-astetiimien vetäjät käyvät nyt ryhmäkehityskeskustelut kaksi kertaa syksyllä ja kaksi kertaa keväällä tiimiensä kanssa. Näissä keskusteluissa keskitytään lähinnä kolmeen kysymykseen 1) missä olemme onnistuneet 2) missä meillä on vielä parannettavaa ja 3) mitä minä itse olisin valmis tekemään, jotta pääsisimme paremmin tavoitteisiimme?
Ensimmäiset keket on käyty ja palaute on ollut todella hyvää. Kukaan ei enää palaisi vanhaan. Kaikki pitävät uutta, vapaampaa systeemiä hyvänä. Nyt tiimit voivat niputtaa yt -aikaa suuremmiksi kokonaisuuksiksi niin, että työskentelylle jää kunnolla aikaa. Kokoontumisajat voi valita sen mukaan, etteivät muut kiireet puske samaan aikaan päälle. Kun kokoonnutaan kerran pidempään ja saadaan kunnolla asioita tehtyä, voidaan välillä pitää vapaata ja olla kokoontumatta. Ja mikä parasta, nyt tiimien työ on itseohjautuvaa, eikä kukaan odota tehtäviä koulun johdolta. Tehtävät on annettu vuoden alussa isompina tavoitteina ja joka kerta kun kokoonnutaan, pyritään tekemään niiden tavoitteiden mukaista toimintaa. Passiivinen tehtävien odottaminen on muuttunut aktiiviseksi toiminnaksi oikeiden asioiden eteen. Näin myös jokainen opettaja johtaa itse itseään, eikä jättäydy johdettavaksi.
Emme ole myöskään unohtaneet pedagogisia aihetiimejä oman onnensa nojaan. Nyt kun johtoryhmä kokoontuu eri aikaan kuin aihetiimit (viime vuonna oli toisin), jää johtoryhmän jäsenille aikaa käydä sparraamassa myös aihetiimejä. Heitäkin kuullaan kehityskeskusteluissa ja pyritään tarjoamaan kaikki heidän tarvitsemansa tuki sille arvokkaalle työlle, mitä he tekevät koulumme eteen. Yritetään yhdessä löytää ratkaisuja niin resurssiongelmille kuin koulun joskus jäykille rakenteillekin, jotka voivat estää oikeita asioita toteutumasta.
En tiedä, onko tässä mitään täysin uutta tai omaperäistä. Laajemmat pedagogiset aihetiimit meille tuotiin jo aiemmin benchmarkkauskäynniltä Koulumestarin koulusta Espoosta ja tiimivetäjien pitämät ryhmäkeket parastin Microsoftilta. Aina ei tarvitsekaan keksiä pyörää uudelleen. Joskus riittää, että tuunaa vanhoista osista uuden kokonaisuuden. Meillä tämä malli on ainakin toiminut.
keskiviikko 18. kesäkuuta 2014
Kännykät ja oppiminen -tasa-arvokysymys?
Tämän blogin selkeästi luetuin teksti (tällä hetkellä n. 1800 lukukertaa) on ollut vuoden takainen postaus Kännykät ja oppiminen. Syykin on varmaan selvä -otsikossa on kaksi koulumaailmassa paljon tunteita herättävää sanaa yhdessä otsikossa. Suuri osa opettajista pitää kännyköitä edelleen lähinnä häiriötekijänä luokassa. Kännykät koetaan jopa niin uhkaavaksi, että piti säätää oikein laki, jonka nojalla opettaja saa ottaa oppilaalta opetusta häiritsevän kännykän pois.
Tässä postauksessa en pureudu ensisijaisesti sen enempää opetukseen kuin kännyköiden häiritsevyyteenkään. Edellisen kännyköihin liittyvän postaukseni kommenteissa nousi kuitenkin esiin usein lausuttu argumentti siitä, kuinka oppilaiden omien kännyköiden käyttäminen opetuksessa aiheuttaa tasa-arvo-ongelman. Espoolaisen Auroran koulun rehtori Martti Hellström kommentoi:
Olen ehdottomasti maksuttoman perusopetuksen kannattaja ja pidän tärkeänä sitä, että kaikilla on yhtäläiset mahdollisuudet oppia. Tämä on yksi suomalaisen koululaitoksen ehdottomia vahvuuksia suhteessa muihin maihin. Koulun tulee pääsääntöisesti tarjota ne välineet, joilla koulussa opitaan. Näin ei kuitenkaan ole koskaan ollut kun tarkemmin ajatellaan.
Koulu ei millään voi tarjota esim. suksia, monoja ja luistimia jokaiselle oppilaalle. Tämähän vaatisi, että koululla olisi suunnattoman suuri varasto, jossa olisi useita samaa kokoa olevia monoja ja luistimia niin tytöille kuin pojillekin. Sama juttu suksien kanssa jne. Ei! Kouluun on perinteisesti tuotu omat sukset, monot ja luistimet BYOD -periaatteella. Jos jollakin ei sellaisia ole, koulu ei voi velvoittaa niitä hankkimaan vaan koulun tulisi tarjota varusteet niile, joilta ne puuttuvat. Vaan, kuinka usein tarjoaa?
Kuinka monella koululla on niin paljon lainasuksia, -monoja ja -luistimia kuin nykyään on tarvetta. Nykypäivän lapset hiihtävät niin vähän, että yhä useampi perhe jättää kalliit varusteet hankkimatta. Koulujen varastot eivät pysy perässä tässä kehityksessä. Em. urheilulajit ovat kuitenkin suomalaisille hyvin perinteisiä talviurheilulajeja, joiden opetuksesta mainitaan myös opetussuunnitelmassa.
Kännykän käytöstä varmaan aika harvan koulun opetussuunnitelmassa mitään mainitaan -järjestyssäännöissä sen sijaan sitäkin useammin. Kuitenkin kouluilla on useimmiten huomattavasti paremmat mobiililaitteet antaa lainaksi niille, joilta kännykkä, tabletti tai muu mobiililaite puuttuu, kuin esim. sukset tai monot. Eikö huomattavasti karmaisevampi vääryys ole se, kuinka heikosti kouluilla on tarjota suksia lainaksi kuin se, millaisen mobiililaitteen oppilas saa koulusta?
Mielestäni enemmän kuin tähän melko näennäiseen tasa-arvokysymykseen, tulisi meidän opetuksen ammattilaisten keskittyä siihen, kuinka kännykkää voisi opetuksessa hyödyntää. Olen erittäin ylpeä siitä, kuinka oman kouluni innovatiiviset opettajat ovat ottaneet haasteen vastaan ja keksineet järkevää käyttöä noille lähes jokaisen taskusta löytyville päätelaitteille. On ladattu pdf -lukijaohjelmia ja e -kirjoja, käytetty QR -koodeja, tehty videoita, käyetty karttasovellusta suunnistuksessa ja otettu suunnistusparista kuvaa rastilla jne. Lista on ihan loputon.
Oppilaan elämän ja elinikäisen oppimisen kannalta on mielestäni ensiarvoisen tärkeää, että koulu voi opettaa älypuhelimen hyötykäyttöä oppilaille kaiken tuon viihdekäytön rinnalle, jonka he kyllä osaavat. Älypuhelin on kuitenkin niin uskomaton kapistus, että harva käyttää sen ominaisuuksista puoliakaan. Onhan työvälineiden käyttötaidot mainittu myös yhtenä 2000 -luvun kansalaistaitona.
Kaikki edellä mainittu ei kuitenkaan tarkoita sitä, että vanhempien tulisi nyt varustaa pilttinsä älypuhelimella jo pienestä pitäen. Kuten sanoin, koulu kyllä tarjoaa välineet niille, joilta ne puuttuvat. Sen sijaan, jos jotain haluaa lapselleen ostaa koulua varten, ehdotan, että syksyllä hankitaan taas sopivat monot, sukset ja luistimet. Niille toivottavasti tulee jo ensi vuonna käyttöä. Tänä vuonna jäi aika vähälle ;-) sattuneesta syystä.
Tässä postauksessa en pureudu ensisijaisesti sen enempää opetukseen kuin kännyköiden häiritsevyyteenkään. Edellisen kännyköihin liittyvän postaukseni kommenteissa nousi kuitenkin esiin usein lausuttu argumentti siitä, kuinka oppilaiden omien kännyköiden käyttäminen opetuksessa aiheuttaa tasa-arvo-ongelman. Espoolaisen Auroran koulun rehtori Martti Hellström kommentoi:
"Toivotaan, että löytyy ratkaisu, jolla jokaiselle oppilaalle voidaan järjestää älypuhelin, jos se valitaan keskeiseksi opetusvälineeksi.Kommentoin jo lyhyesti asiaa jo heti postauksen kommenttiosioon, mutta ajattelin hieman vielä laajentaa näkökulmaa. Rehtori Hellströmin kommenttihan kohdistui suoraan nykyään niin paljon puhuttuun BYOD -periaatteeseen (Bring Your Own Device).
Yhteisessä peruskoulussa ei voida sallia, että osalla opetus on luxusta ja osalla karvalakkimallista."
Olen ehdottomasti maksuttoman perusopetuksen kannattaja ja pidän tärkeänä sitä, että kaikilla on yhtäläiset mahdollisuudet oppia. Tämä on yksi suomalaisen koululaitoksen ehdottomia vahvuuksia suhteessa muihin maihin. Koulun tulee pääsääntöisesti tarjota ne välineet, joilla koulussa opitaan. Näin ei kuitenkaan ole koskaan ollut kun tarkemmin ajatellaan.
Koulu ei millään voi tarjota esim. suksia, monoja ja luistimia jokaiselle oppilaalle. Tämähän vaatisi, että koululla olisi suunnattoman suuri varasto, jossa olisi useita samaa kokoa olevia monoja ja luistimia niin tytöille kuin pojillekin. Sama juttu suksien kanssa jne. Ei! Kouluun on perinteisesti tuotu omat sukset, monot ja luistimet BYOD -periaatteella. Jos jollakin ei sellaisia ole, koulu ei voi velvoittaa niitä hankkimaan vaan koulun tulisi tarjota varusteet niile, joilta ne puuttuvat. Vaan, kuinka usein tarjoaa?
Kuinka monella koululla on niin paljon lainasuksia, -monoja ja -luistimia kuin nykyään on tarvetta. Nykypäivän lapset hiihtävät niin vähän, että yhä useampi perhe jättää kalliit varusteet hankkimatta. Koulujen varastot eivät pysy perässä tässä kehityksessä. Em. urheilulajit ovat kuitenkin suomalaisille hyvin perinteisiä talviurheilulajeja, joiden opetuksesta mainitaan myös opetussuunnitelmassa.
Kännykän käytöstä varmaan aika harvan koulun opetussuunnitelmassa mitään mainitaan -järjestyssäännöissä sen sijaan sitäkin useammin. Kuitenkin kouluilla on useimmiten huomattavasti paremmat mobiililaitteet antaa lainaksi niille, joilta kännykkä, tabletti tai muu mobiililaite puuttuu, kuin esim. sukset tai monot. Eikö huomattavasti karmaisevampi vääryys ole se, kuinka heikosti kouluilla on tarjota suksia lainaksi kuin se, millaisen mobiililaitteen oppilas saa koulusta?
Mielestäni enemmän kuin tähän melko näennäiseen tasa-arvokysymykseen, tulisi meidän opetuksen ammattilaisten keskittyä siihen, kuinka kännykkää voisi opetuksessa hyödyntää. Olen erittäin ylpeä siitä, kuinka oman kouluni innovatiiviset opettajat ovat ottaneet haasteen vastaan ja keksineet järkevää käyttöä noille lähes jokaisen taskusta löytyville päätelaitteille. On ladattu pdf -lukijaohjelmia ja e -kirjoja, käytetty QR -koodeja, tehty videoita, käyetty karttasovellusta suunnistuksessa ja otettu suunnistusparista kuvaa rastilla jne. Lista on ihan loputon.
Oppilaan elämän ja elinikäisen oppimisen kannalta on mielestäni ensiarvoisen tärkeää, että koulu voi opettaa älypuhelimen hyötykäyttöä oppilaille kaiken tuon viihdekäytön rinnalle, jonka he kyllä osaavat. Älypuhelin on kuitenkin niin uskomaton kapistus, että harva käyttää sen ominaisuuksista puoliakaan. Onhan työvälineiden käyttötaidot mainittu myös yhtenä 2000 -luvun kansalaistaitona.
Kaikki edellä mainittu ei kuitenkaan tarkoita sitä, että vanhempien tulisi nyt varustaa pilttinsä älypuhelimella jo pienestä pitäen. Kuten sanoin, koulu kyllä tarjoaa välineet niille, joilta ne puuttuvat. Sen sijaan, jos jotain haluaa lapselleen ostaa koulua varten, ehdotan, että syksyllä hankitaan taas sopivat monot, sukset ja luistimet. Niille toivottavasti tulee jo ensi vuonna käyttöä. Tänä vuonna jäi aika vähälle ;-) sattuneesta syystä.
perjantai 13. kesäkuuta 2014
Anna valta pois
Kulunut kevät on kulunut kuin siivillä, enkä juuri ole bloggaillut. Paljon kirjoittamisen arvoista on kuitenkin tapahtunut, joten tartun kevään aiheisiin vaikka sitten jälkeen päin.
Keväällä sain kutsun puhumaan huhtikuussa Seinäjoella järjestettyyn Liikkuva koulu -seminaariin. Tapahtuman järjestäjät etsivät puhujaa liittyen oppilaan osallisuuteen liittyviin asioihin koulussa. He olivat kuulemma törmänneet dioihini aiheesta netissä. Olin muutama vuosi sitten puhumassa aiheesta OPH:n Kristina Kaiharin pyynnöstä kansallisilla perusopetuspäivillä. Jotain valmista ajatusta minulla siis oli aiheesta.
Aihe on tärkeä ja ajankohtainen myös omassa koulussani. Päätin tarttua haasteeseen ja lähdin Seinäjoelle. Minulle oli varattu aikaa 40 minuuttia. Tein lyhyen setin dioja, jotta pysyn aikataulussa, koska tarkoitus oli ehtiä myös keskustella aiheesta.
Tärkein viestini oli se, että jos ihan oikeasti halutaan lisätä oppilaan vaikuttamisen mahdollisuuksia ja osallisuuden tunnetta koulussa, on meidän aikuisten annettava lapsille myös todellista valtaa päättää asioista. On näennäisdemokratiaa, että aikuiset määrittelevät aiheet, joista lapset saavat puhua aikuisten määrittelemissä rajoissa ja ainakin siinä vaiheessa kun lapset jostain innostuvat, nousee jonkun sormi pystyyn ja "mutta..."
Postaukseni otsikko on tietoisesti provosoiva, mutta on taivaan tosi, että suurin osa suomalaisissa kouluissa tapahtuvasta oppilaan osallisuudesta on opettajajohtoista ja lasten todellinen mahdollisuus vaikuttaa on melko näennäistä. En kannata sitä, että annetaan homman lähteä täysin lapasesta, mutta melko paljon siitä meille opettajille niin rakkaasta hallinnan tunteesta on pakko menettää, jotta jotain oikeasti voi tapahtua oppilasjohtoisesti. Lapset ovat paljon viisaampia, kuin me aikuiset monesti uskomme. Jos pidämme kiinni tuosta hallinnasta, saavutamme vain niitä asioita, joita opettaja osaa. Kun annamme pallon oppilaille ja hyödynnämme ryhmän potentiaalia, alkaa syntyä uusia asioita.
Hyvänä esimerkkinä tästä on esim. yrittäjyyskasvatus. Kun oppilaisiin oikeasti luotetaan ja annetaan heidän toteuttaa omia visioitaan, voi syntyä vaikka sellaista jälkeä kuin naapurikoulullamme Veikkolassa. Siellä yrittäjyyskurssilaiset ovat oikeasti perustaneet yrityksiä ja pyörittävät nyt omaa liiketoimintaansa -itsenäisesti.
Myös meillä Vuorenmäessä on tietenkin edistetty oppilaan osallisuuden kokemusta ja pyritty mahdollistamaan kaikkea sitä, mikä edistää oppilaan osallistumista koulun toiminnassa. Ohessa linkki niihin kirjoituksiin tässä blogissa, jotka jollakin tavoin sivuavat osallisuuden teemaa. Lisäksi julkaisen tässä myös videon, jossa nuori, innovatiivinen ja innokas opettajamme Noora Malkavaara kertoo koulumme digiassaritoiminnasta.
Haastan tulevana lukuvuonna kaikki meidät opettajat edes kerran antamaan vallan pois, oppilaille. Kokeile, mitä tapahtuu. Jos homma lähtee täysin lapasesta, muista, että sinä olet aikuinen ja voit koska tahansa viheltää pelin poikki. Uskon kuitenkin ennemmin siihen, että yllätyt. Vastuullista toimintaa syntyy vain sitä kautta, että luotetaan.
Oman esitykseni jälkeen minua haastateltiin myös hetken Liikkuvan koulun You Tube -kanavalle. Video on ohessa:
Myös mediamoguli Pauli Aalto -Setälä puhui osittain aihetta sivuten muutama vuosi sitten opettajille tehdyssä Campus -seminaarissa Savoy -teatterissa. Tuo video löytyy täältä:
Keväällä sain kutsun puhumaan huhtikuussa Seinäjoella järjestettyyn Liikkuva koulu -seminaariin. Tapahtuman järjestäjät etsivät puhujaa liittyen oppilaan osallisuuteen liittyviin asioihin koulussa. He olivat kuulemma törmänneet dioihini aiheesta netissä. Olin muutama vuosi sitten puhumassa aiheesta OPH:n Kristina Kaiharin pyynnöstä kansallisilla perusopetuspäivillä. Jotain valmista ajatusta minulla siis oli aiheesta.
Aihe on tärkeä ja ajankohtainen myös omassa koulussani. Päätin tarttua haasteeseen ja lähdin Seinäjoelle. Minulle oli varattu aikaa 40 minuuttia. Tein lyhyen setin dioja, jotta pysyn aikataulussa, koska tarkoitus oli ehtiä myös keskustella aiheesta.
Tärkein viestini oli se, että jos ihan oikeasti halutaan lisätä oppilaan vaikuttamisen mahdollisuuksia ja osallisuuden tunnetta koulussa, on meidän aikuisten annettava lapsille myös todellista valtaa päättää asioista. On näennäisdemokratiaa, että aikuiset määrittelevät aiheet, joista lapset saavat puhua aikuisten määrittelemissä rajoissa ja ainakin siinä vaiheessa kun lapset jostain innostuvat, nousee jonkun sormi pystyyn ja "mutta..."
Postaukseni otsikko on tietoisesti provosoiva, mutta on taivaan tosi, että suurin osa suomalaisissa kouluissa tapahtuvasta oppilaan osallisuudesta on opettajajohtoista ja lasten todellinen mahdollisuus vaikuttaa on melko näennäistä. En kannata sitä, että annetaan homman lähteä täysin lapasesta, mutta melko paljon siitä meille opettajille niin rakkaasta hallinnan tunteesta on pakko menettää, jotta jotain oikeasti voi tapahtua oppilasjohtoisesti. Lapset ovat paljon viisaampia, kuin me aikuiset monesti uskomme. Jos pidämme kiinni tuosta hallinnasta, saavutamme vain niitä asioita, joita opettaja osaa. Kun annamme pallon oppilaille ja hyödynnämme ryhmän potentiaalia, alkaa syntyä uusia asioita.
Hyvänä esimerkkinä tästä on esim. yrittäjyyskasvatus. Kun oppilaisiin oikeasti luotetaan ja annetaan heidän toteuttaa omia visioitaan, voi syntyä vaikka sellaista jälkeä kuin naapurikoulullamme Veikkolassa. Siellä yrittäjyyskurssilaiset ovat oikeasti perustaneet yrityksiä ja pyörittävät nyt omaa liiketoimintaansa -itsenäisesti.
Myös meillä Vuorenmäessä on tietenkin edistetty oppilaan osallisuuden kokemusta ja pyritty mahdollistamaan kaikkea sitä, mikä edistää oppilaan osallistumista koulun toiminnassa. Ohessa linkki niihin kirjoituksiin tässä blogissa, jotka jollakin tavoin sivuavat osallisuuden teemaa. Lisäksi julkaisen tässä myös videon, jossa nuori, innovatiivinen ja innokas opettajamme Noora Malkavaara kertoo koulumme digiassaritoiminnasta.
Haastan tulevana lukuvuonna kaikki meidät opettajat edes kerran antamaan vallan pois, oppilaille. Kokeile, mitä tapahtuu. Jos homma lähtee täysin lapasesta, muista, että sinä olet aikuinen ja voit koska tahansa viheltää pelin poikki. Uskon kuitenkin ennemmin siihen, että yllätyt. Vastuullista toimintaa syntyy vain sitä kautta, että luotetaan.
Oman esitykseni jälkeen minua haastateltiin myös hetken Liikkuvan koulun You Tube -kanavalle. Video on ohessa:
Myös mediamoguli Pauli Aalto -Setälä puhui osittain aihetta sivuten muutama vuosi sitten opettajille tehdyssä Campus -seminaarissa Savoy -teatterissa. Tuo video löytyy täältä:
Campus: Pauli Aalto-Setälä from Campus on Vimeo.
Lukujärjestys - vaikeuksien kautta voittoon
Olen saanut jälleen valmiiksi ensi lukuvuoden lukujärjestyksen. Lukujärjestys 2014-2015 on neljäs, jonka tein Vuorenmäen koulun rehtorina. Ensimmäisenä vuotena lukujärjestys syntyi excelillä -ilman varsinaista lukujärjestysohjelmaa. Koulu oli silloin pienempi (vain vuosiluokat 1-5), mutta silti ihmettelen edelleen, miten tuo 14 perusopetusryhmän ja yhden pienluokan lukkari valmistui. Kun kaikki mahdolliset päällekkäisyydet ja virheet ovat vain omassa päässä, virheiden mahdollisuus on suuri. Jotenkin se kuitenkin valmistui ja vuosi elettiin niillä lukujärjestyksillä.
Vuodesta 2012 olen käyttänyt KISSI (Keep It Simple Stupid Idiot ;-) -nimistä ohjelmaa, jonka on luonut Mauri Leppälä niminen rehtori. Idea on todellakin nimensä mukainen. Tarkoitus on tehdä asiat mahdollisimman yksinkertaisesti. Ohjelmaan voi syöttää oppilastasoisetkin tiedot ja näin saada jokaiselle oppilaalle henkilökohtaiset lukujärjestykset. Alakoululla tämä ei kuitenkaan ole erityisen tarpeellista kun erilaisia ryhmiä on vain vähän (jakoryhmät, katsomusaineet, A2 -kielet ja vapaavalintaiset opinnot).
Tänä vuonna haasteita oli tavallista enemmän. Koulumme määräaikaisten opettajien haku jäi hyvin loppukevääseen. Tämä johtui taas siitä, että emme voi hakea opettajaa ennen kuin paikka on auki eli virkavapaus on haettu (oli syy sitten mikä tahansa: äitiysloma, opintovapaa, sairasloma jne.) tai ihminen on irtisanonut itsensä. Lähes kaikissa em. mahdollisuuksissa mahdollisuus hakea virkavapaata on rajattu tiettyyn päivään: äitiyslomissa tiettyjen raskausviikkojen jälkeen saatavaan raskaustodistukseen, opintovapaa usein opiskelupaikkaan, sairausloma sairausloman saamiseen jne. Lukujärjestystyön alkaessa kolme hakua oli juuri sulkeutunut ja haastattelut kesken. Tein siis lukujärjestyksiä ihmisille, joita en tuntenut, enkä tiennyt, kenet heistä saan kouluumme. Silloin on viisainta ottaa varman päälle ja jättää näille sijoittamatta esim. musiikkia, jonka opettamisessa soittotaito on melko välttämätön. Oma riskinsä on muissakin taito- ja taideaineissa. Esim. kuudennen luokan käsityön opetussuunnitelma on jo sen verran vaativa, etteivät kaikki mielellään sitä opeta. Toisaalta on oppilaan etu, että kutakin ainetta opettaa opettaja, joka tuntee osaavansa sen, mitä opettaa.
Toinen haaste muodostui siitä, että naapuritalossa haluttiin A2 -kielten tuntien paikkaa vaihtaa toiseen jaksoon eli keväälle. Periaatteessa asia on yksinkertainen kun sen tietää etukäteen, mutta hankalaksi sen tekee se, että tuolle kevään sijoituspaikalle ei voi syksylle sijoittaa tunteja, jottei tule päällekkäisyyksiä. Näin kultaakin arvokkaammat lukujärjestystyön peruspilarit, päivien loput ja alut, joihin on helppo sijoittaa esim. muiden kuin oman luokan opettajan pitämiä tunteja, vähenivät entisestään.
Tänä vuonna kolmannen haasteen toi kielten opetus. Viime vuonna Noora opetti englantia 3. luokalle ja minä yhdelle ryhmälle nelosella. Tulevana vuonna Noora ei ole käytettävissä ja minun piti keksiä uusia englannin opettajia. Aikaisempaa enkun kokemusta omaavat löytyivät 1-2 luokan opettajista. 1-2 luokilla pyrin kuitenkin siihen, että oma opettaja opettaisi mahdollisimman paljon oman luokan tunteja. Jaoin siis kolmannen luokan englannit kahdelle opettajalle. Onneksi osaavia löytyi omasta talosta. Englannin lehtori Riikka opettaa ensi vuonna kaikki englannit vuosiluokille 4-6.
Myös A2 -ruotsin opetus loi uuden haasteen. Oman koulumme A2 -ruotsit edellisinä vuosina opettanut Tiina siirtyy toiseen kuntaan töihin ja jättää samalla aukon ruotsin opetukseen. Koska ensi vuonna ruotsin ryhmiä on talossamme jo 4. ja 6. luokalla, täytyi näillekin ryhmille löytyä opettajat. Hyviä vaihtoehtoja oli onneksi tarjolla ja tämäkin asia ratkesi.
Ehkä kaikkein suurimman haasteen lukujärjestystyölle loi se, että eri katsomusaineita opiskelevia oppilaita on koulussamme hyvin monilla luokilla. Koska koulussamme ei opiskella kuin neljää eri katsomusainetta, en ole tähän asti pitänyt tätä hajontaa suurena ongelmana. Nyt noita uskonnon mukaan palkitettavia luokkia on kuitenkin jo 11 ja se alkaa olla 17 perusopetusryhmän koulussa paljon. Järkevää tietysti olisi, että ev.lut. uskonnosta poikkeavat katsomusaineet olisi keskitetty yhdelle luokalle/luokkataso. Nyt kun naapurikoulu määrittää ortodoksien opetuksen tuntien paikat, määräytyy samalla myös kaikkien muiden näiden 11 luokan uskontotuntien paikat. Ongelma on sama kuin edellä mainitsemani ongelma A2 -tuntien kanssa -nämä tunnit vievät arvokkaita iltapäivätunteja, jonne ne sijoitetaan, jotta ortodoksien (joita opetetaan Veikkolan koulussa) ei tarvitsisi enää palata takaisin oman tuntinsa jälkeen Vuorenmäen kouluun esim. yhdeksi tunniksi klo 13-14.
Lukujärjestys oli jo keskiviikkona yhtä tuntia vaille valmis. Saattaa kuulostaa hullulta, että, miksen sijoittanut tuota yhtä tuntia. Syykin on selvä: en löytänyt sille paikkaa. Tiesin, että pystyisin asian ratkaisemaan vaikka saman tien, mutten halunnut tehdä itselleni epämieluista kompromissia eli jakaa 6B:n äidinkielen opetusta yhden tunnin verran toiselle opettajalle. Aikaa deadlineen oli vielä pari päivää, joten päätin yrittää ratkaista asian muuta kautta. Torstaina sain kuin sainkin pyöriteltyä tunteja niin, että tuo paikka vapautui -aluksi tosin niin, että ongelma siirtyi toiselle luokkatasolle ;-) Vähitellen sain kaikki tunnit sijoiteltua niin, että kukin opettaja opettaa koko tietyn luokan tietyn oppiaineen oppimäärän. Samassa kierrätyksessä sain myös viimeisetkin kolmen tunnin päivät pois lukujärjestyksestä. Ei niille mitään laillista estettä ole, mutta lähinnä ne ovat "kosmeettinen" haitta ja pidentävät toisaalta päiviä jostain muualta.
Viimeinen haaste syntyi omasta ajatusvirheestäni. Olin alusta asti varannut ruotsin A2 -kielen edellä kuvatulle tunnin paikan vaihdolle paikan lukujärjestykseen niin, etten sijoita siihen tuon luokan tunteja, koska ne eivät voisi olla siinä keväällä. En kuitenkaan huomannut tehdä samaa varausta opettajalle. Viimeisenä työnäni lukujärjestyksen parissa kuvittelin helposti kopioivani syksyn lukujärjestyksen keväälle ja tekeväni nuo muutamat tarvittavat siirrot keväälle. Kaikki sujui kuin Strömsössä kunnes... koitti viimeisen siirron aika. Ohjelma hälytti, että opettaja opettaa toista luokkaa samaan aikaan. AAAARGH! karjaisin. Onneksi kilauttaminen kaverille (naapuritalon rehtori) auttoi. Hän muistutteli, että koska ruotsin ryhmä on meidän talon oma, ei se ole riippuvainen Veikkolan koulun A2 -kielten paikoista. Riittää, että saksan ja ranskan kielen A2 -tunnit voidaan kevääksi muuttaa. Helpotus. Näin siis teinkin. Irrotin ruotsin A2 -kielen tuosta kielipalkista ja jätin sen syksyltä tutulle paikalle.
Perjantaina, kun kaikki oli jo valmista löysin vielä monia pieniä "virheitä" tai paremminkin asioita, jotka pystyi helposti järjestämään paremminkin. Tein siis vielä pientä hienosäätöä ja lähetin lukujärjestykset eteenpäin kuntamme kuljetusvastaavalle kuljetusjärjestelyjä varten. Koulumme oppilaista noin 140 on kuljetuksessa ja tämä asia määrittää lukujärjestysten tekoa todella paljon sillä kuljetukset eivät kulje mihin aikaan vain. Ensi syksynä siirrymme pääsääntöisesti käyttämään koulukuljetuksissa julkista liikennettä (HSL) ja tilanne sikäli vähän helpottuu, kun linjoja tulee lisää. Taksit sen sijaan pyritään järjestämään keskitetysti tiettyihin aikoihin.
Lukujärjestys on siis vihdoin saatettu vaikeuksien kautta voittoon. Prosessin työläyttä kuvaavaa on, että tallensin ensimmäisen onnistuneen version nimellä "halleluja" ;-) Lukujärjestys on (kuten olen aiemminkin todennut) aina kompromissi -tai oikeammin kompromissien suma. Monia muita tässä mainitsematta jättämiäni raja-arvoja lukujärjestyksen tekemiselle olen kuvannut vuoden 2012-2013 lukkariprosessia kuvaavassa postauksessani "Shakkimestari" ja vuoden 2013-2014 lukkariprosessia kuvaavassa postauksessani "Lukujärjestys 2013-2014 - hyvä kompromissi". Ensimmäisestä lukkariprosessista Vuorenmäessä ei ikävä kyllä ole jäänyt muuta muistoa kuin muutama excel -taulukko.
Lukujärjestykset julkaistaan tuttuun tapaan syksyllä kun koulut alkavat. Tämä johtuu siitä, että kuljetusjärjestelyt voivat vielä aiheuttaa muutoksia lukujärjestykseen. Koitetaan siis malttaa syksyyn ja nauttia yksi ihana kesä tässä välissä.
ps. Lukujärjestystyössä saamastani avusta, kannustuksesta ja tuesta haluan jälleen kerran kiittää kokeneita kollegoitani: 1) aina yhtä avuliasta Nurmijärven yhteiskoulun rehtoria Mikko Jordmania, 2) naapurikoulun rehtoria Leila Kurkea sekä 3) Mäntsälän Riihenmäen koulun rehtoria Saija Hellströmiä. Olette kaikki kolme potkineet eteenpäin kun seinä on jossakin kohtaa noussut vastaan. Kiitos kollegiaalisesta tuesta, ystävät.
Hyvää kesää kaikille!
Vuodesta 2012 olen käyttänyt KISSI (Keep It Simple Stupid Idiot ;-) -nimistä ohjelmaa, jonka on luonut Mauri Leppälä niminen rehtori. Idea on todellakin nimensä mukainen. Tarkoitus on tehdä asiat mahdollisimman yksinkertaisesti. Ohjelmaan voi syöttää oppilastasoisetkin tiedot ja näin saada jokaiselle oppilaalle henkilökohtaiset lukujärjestykset. Alakoululla tämä ei kuitenkaan ole erityisen tarpeellista kun erilaisia ryhmiä on vain vähän (jakoryhmät, katsomusaineet, A2 -kielet ja vapaavalintaiset opinnot).
Tänä vuonna haasteita oli tavallista enemmän. Koulumme määräaikaisten opettajien haku jäi hyvin loppukevääseen. Tämä johtui taas siitä, että emme voi hakea opettajaa ennen kuin paikka on auki eli virkavapaus on haettu (oli syy sitten mikä tahansa: äitiysloma, opintovapaa, sairasloma jne.) tai ihminen on irtisanonut itsensä. Lähes kaikissa em. mahdollisuuksissa mahdollisuus hakea virkavapaata on rajattu tiettyyn päivään: äitiyslomissa tiettyjen raskausviikkojen jälkeen saatavaan raskaustodistukseen, opintovapaa usein opiskelupaikkaan, sairausloma sairausloman saamiseen jne. Lukujärjestystyön alkaessa kolme hakua oli juuri sulkeutunut ja haastattelut kesken. Tein siis lukujärjestyksiä ihmisille, joita en tuntenut, enkä tiennyt, kenet heistä saan kouluumme. Silloin on viisainta ottaa varman päälle ja jättää näille sijoittamatta esim. musiikkia, jonka opettamisessa soittotaito on melko välttämätön. Oma riskinsä on muissakin taito- ja taideaineissa. Esim. kuudennen luokan käsityön opetussuunnitelma on jo sen verran vaativa, etteivät kaikki mielellään sitä opeta. Toisaalta on oppilaan etu, että kutakin ainetta opettaa opettaja, joka tuntee osaavansa sen, mitä opettaa.
Toinen haaste muodostui siitä, että naapuritalossa haluttiin A2 -kielten tuntien paikkaa vaihtaa toiseen jaksoon eli keväälle. Periaatteessa asia on yksinkertainen kun sen tietää etukäteen, mutta hankalaksi sen tekee se, että tuolle kevään sijoituspaikalle ei voi syksylle sijoittaa tunteja, jottei tule päällekkäisyyksiä. Näin kultaakin arvokkaammat lukujärjestystyön peruspilarit, päivien loput ja alut, joihin on helppo sijoittaa esim. muiden kuin oman luokan opettajan pitämiä tunteja, vähenivät entisestään.
Tänä vuonna kolmannen haasteen toi kielten opetus. Viime vuonna Noora opetti englantia 3. luokalle ja minä yhdelle ryhmälle nelosella. Tulevana vuonna Noora ei ole käytettävissä ja minun piti keksiä uusia englannin opettajia. Aikaisempaa enkun kokemusta omaavat löytyivät 1-2 luokan opettajista. 1-2 luokilla pyrin kuitenkin siihen, että oma opettaja opettaisi mahdollisimman paljon oman luokan tunteja. Jaoin siis kolmannen luokan englannit kahdelle opettajalle. Onneksi osaavia löytyi omasta talosta. Englannin lehtori Riikka opettaa ensi vuonna kaikki englannit vuosiluokille 4-6.
Myös A2 -ruotsin opetus loi uuden haasteen. Oman koulumme A2 -ruotsit edellisinä vuosina opettanut Tiina siirtyy toiseen kuntaan töihin ja jättää samalla aukon ruotsin opetukseen. Koska ensi vuonna ruotsin ryhmiä on talossamme jo 4. ja 6. luokalla, täytyi näillekin ryhmille löytyä opettajat. Hyviä vaihtoehtoja oli onneksi tarjolla ja tämäkin asia ratkesi.
Ehkä kaikkein suurimman haasteen lukujärjestystyölle loi se, että eri katsomusaineita opiskelevia oppilaita on koulussamme hyvin monilla luokilla. Koska koulussamme ei opiskella kuin neljää eri katsomusainetta, en ole tähän asti pitänyt tätä hajontaa suurena ongelmana. Nyt noita uskonnon mukaan palkitettavia luokkia on kuitenkin jo 11 ja se alkaa olla 17 perusopetusryhmän koulussa paljon. Järkevää tietysti olisi, että ev.lut. uskonnosta poikkeavat katsomusaineet olisi keskitetty yhdelle luokalle/luokkataso. Nyt kun naapurikoulu määrittää ortodoksien opetuksen tuntien paikat, määräytyy samalla myös kaikkien muiden näiden 11 luokan uskontotuntien paikat. Ongelma on sama kuin edellä mainitsemani ongelma A2 -tuntien kanssa -nämä tunnit vievät arvokkaita iltapäivätunteja, jonne ne sijoitetaan, jotta ortodoksien (joita opetetaan Veikkolan koulussa) ei tarvitsisi enää palata takaisin oman tuntinsa jälkeen Vuorenmäen kouluun esim. yhdeksi tunniksi klo 13-14.
Lukujärjestys oli jo keskiviikkona yhtä tuntia vaille valmis. Saattaa kuulostaa hullulta, että, miksen sijoittanut tuota yhtä tuntia. Syykin on selvä: en löytänyt sille paikkaa. Tiesin, että pystyisin asian ratkaisemaan vaikka saman tien, mutten halunnut tehdä itselleni epämieluista kompromissia eli jakaa 6B:n äidinkielen opetusta yhden tunnin verran toiselle opettajalle. Aikaa deadlineen oli vielä pari päivää, joten päätin yrittää ratkaista asian muuta kautta. Torstaina sain kuin sainkin pyöriteltyä tunteja niin, että tuo paikka vapautui -aluksi tosin niin, että ongelma siirtyi toiselle luokkatasolle ;-) Vähitellen sain kaikki tunnit sijoiteltua niin, että kukin opettaja opettaa koko tietyn luokan tietyn oppiaineen oppimäärän. Samassa kierrätyksessä sain myös viimeisetkin kolmen tunnin päivät pois lukujärjestyksestä. Ei niille mitään laillista estettä ole, mutta lähinnä ne ovat "kosmeettinen" haitta ja pidentävät toisaalta päiviä jostain muualta.
Viimeinen haaste syntyi omasta ajatusvirheestäni. Olin alusta asti varannut ruotsin A2 -kielen edellä kuvatulle tunnin paikan vaihdolle paikan lukujärjestykseen niin, etten sijoita siihen tuon luokan tunteja, koska ne eivät voisi olla siinä keväällä. En kuitenkaan huomannut tehdä samaa varausta opettajalle. Viimeisenä työnäni lukujärjestyksen parissa kuvittelin helposti kopioivani syksyn lukujärjestyksen keväälle ja tekeväni nuo muutamat tarvittavat siirrot keväälle. Kaikki sujui kuin Strömsössä kunnes... koitti viimeisen siirron aika. Ohjelma hälytti, että opettaja opettaa toista luokkaa samaan aikaan. AAAARGH! karjaisin. Onneksi kilauttaminen kaverille (naapuritalon rehtori) auttoi. Hän muistutteli, että koska ruotsin ryhmä on meidän talon oma, ei se ole riippuvainen Veikkolan koulun A2 -kielten paikoista. Riittää, että saksan ja ranskan kielen A2 -tunnit voidaan kevääksi muuttaa. Helpotus. Näin siis teinkin. Irrotin ruotsin A2 -kielen tuosta kielipalkista ja jätin sen syksyltä tutulle paikalle.
Perjantaina, kun kaikki oli jo valmista löysin vielä monia pieniä "virheitä" tai paremminkin asioita, jotka pystyi helposti järjestämään paremminkin. Tein siis vielä pientä hienosäätöä ja lähetin lukujärjestykset eteenpäin kuntamme kuljetusvastaavalle kuljetusjärjestelyjä varten. Koulumme oppilaista noin 140 on kuljetuksessa ja tämä asia määrittää lukujärjestysten tekoa todella paljon sillä kuljetukset eivät kulje mihin aikaan vain. Ensi syksynä siirrymme pääsääntöisesti käyttämään koulukuljetuksissa julkista liikennettä (HSL) ja tilanne sikäli vähän helpottuu, kun linjoja tulee lisää. Taksit sen sijaan pyritään järjestämään keskitetysti tiettyihin aikoihin.
Lukujärjestys on siis vihdoin saatettu vaikeuksien kautta voittoon. Prosessin työläyttä kuvaavaa on, että tallensin ensimmäisen onnistuneen version nimellä "halleluja" ;-) Lukujärjestys on (kuten olen aiemminkin todennut) aina kompromissi -tai oikeammin kompromissien suma. Monia muita tässä mainitsematta jättämiäni raja-arvoja lukujärjestyksen tekemiselle olen kuvannut vuoden 2012-2013 lukkariprosessia kuvaavassa postauksessani "Shakkimestari" ja vuoden 2013-2014 lukkariprosessia kuvaavassa postauksessani "Lukujärjestys 2013-2014 - hyvä kompromissi". Ensimmäisestä lukkariprosessista Vuorenmäessä ei ikävä kyllä ole jäänyt muuta muistoa kuin muutama excel -taulukko.
Lukujärjestykset julkaistaan tuttuun tapaan syksyllä kun koulut alkavat. Tämä johtuu siitä, että kuljetusjärjestelyt voivat vielä aiheuttaa muutoksia lukujärjestykseen. Koitetaan siis malttaa syksyyn ja nauttia yksi ihana kesä tässä välissä.
ps. Lukujärjestystyössä saamastani avusta, kannustuksesta ja tuesta haluan jälleen kerran kiittää kokeneita kollegoitani: 1) aina yhtä avuliasta Nurmijärven yhteiskoulun rehtoria Mikko Jordmania, 2) naapurikoulun rehtoria Leila Kurkea sekä 3) Mäntsälän Riihenmäen koulun rehtoria Saija Hellströmiä. Olette kaikki kolme potkineet eteenpäin kun seinä on jossakin kohtaa noussut vastaan. Kiitos kollegiaalisesta tuesta, ystävät.
Hyvää kesää kaikille!
torstai 23. tammikuuta 2014
Tiimejä kehittämässä
Vuorenmäen koulun tiimirakenne uusittiin tasan vuosi sitten. Kaikki nämä kolme toimintavuotta koulussamme on toiminut kahdenlaisia tiimejä 1) luokka-astetiimejä ja 2) aihetiimejä. Luokka-astetiimit ovat pysyneet ideologialtaan samanlaisina kuluneet kolme vuotta. Niiden keskeisenä tavoitteena on ollut kehittää luokka-asteiden välistä ja sisäistä yhteistyötä.
Vuosi sitten tiivistimme useat teemalliset tiimit laajempiin aihekokonaisuuksiin keskittyviksi aihetiimeiksi. Koulumme aihetiimit keskittyvät nykyisellään seuraaviin asioihin:
Vuosi sitten tiivistimme useat teemalliset tiimit laajempiin aihekokonaisuuksiin keskittyviksi aihetiimeiksi. Koulumme aihetiimit keskittyvät nykyisellään seuraaviin asioihin:
- OPS -työ ja arviointi
- Oppilaan osallisuus koulun arjessa
- Digitaaliset oppimisympäristöt ja käytänteet
- Johtaminen (johtoryhmä)
Kun koulunkäyntiavustajaresurssi leikattiin noin puoleen lukuvuodelle 2013-2014 verrattuna edelliseen vuoteen, luovuimme pitkin hampain omasta innovaatiostamme -tukitiimistä. Pilotoimme koko kevään 2013 tiimimallia, jossa koulumme laaja-alainen erityisopettaja veti tiimiä, johon hänen lisäkseen kuuluivat resurssiopettaja ja kaikki koulumme avustajat. Tiimi toimi arjessa toimivana koulutusryhmänä, jolla lisättiin oppilaan tuen kanssa kiinteästi työskentelevien ihmisten ammattitaitoa, kehitettiin uusia tuen toteuttamisen muotoja, vaihdettiin kokemuksia ja saatiin vertaistukea.
Lukuvuoden 2013-2014 alussa kaikkien aihetiimien tavoitteet määriteltiin yhdessä. Koulun johtoryhmä nimesi kullekin tiimille kaksi tavoitetta ja tiimit itse keksivät 1-2 tavoitetta lisää. Tällä pyrittiin lisäämään keskittymistä oikeisiin asioihin, kun aikaa on käytössä rajallisesti.
Vuoden 2013 lopulla päätin aloittaa kevään 2014 kehityskeskustelut tiimien ryhmäkehityskeskusteluilla. Ainakin aluksi olen aloittanut luokka-astetiimien ryhmäkekeistä. Tämä valinta siitä syystä, että aihetiimien tavoitteet on selkeästi määritelty ja toimenkuva selkeämpi. Luokka-asteyhteistyö taas on syystä tai toisesta lähtenyt hieman vaisusti käyntiin. Tarkoituksena oli mm. kartoittaa pullonkauloja ja selvittää, mitä voisimme tehdä toisin.
Olen nyt käynyt keskustelut kaikkien luokka-astetiimien kanssa. Ensi torstaina pidän tiimikeken vielä avustajien kanssa. Jo nyt voin sanoa, että ajatus ryhmäkehityskeskusteluiden pitämisestä on ollut erinomainen.
Lähdin keskusteluihin kolmella yksinkertaisella kysymyksellä. Tämä siitä syystä, että tiimeissä on 6-7 jäsentä. Jos kaikille meinataan tunnin aikana antaa edes hetki suunvuoroa, ei edes teoriassa ole mahdollista lähteä keskustelemaan kovin monesta teemasta.
Kysymykseni olivat seuraavat:
- Missä olemme onnistuneet?
- Mitä haasteita olemme kohdanneet?
- Miten minä tiimin jäsenenä, voisin toimia toisin, jotta yhteistyö mahdollistuisi paremmin?
Pyrimme siis löytämään hyviä käytänteitä (best practices) ja raivaamaan yhteistyön esteitä pois.
Yhteistyön suurimmiksi esteiksi nousi kaikissa tiimeissä kiire ja se, että tiimiaika kuluu johonkin muuhun kuin yhteistyön kehittämiseen. Jälkimmäinen syy voi tuntua oudolta. Pieni opastus opettajan työaikamalliin aukaisee ongelman ydintä. Opettajan työaika koostuu opetustunneista ja 3 ns. yt -tunnista. Tottakai opettajan työhön liittyy paljon muutakin kuten tuntien valmistelua, kokeiden korjausta ja uusien asioiden oppimista ja haltuunottoa.
Monessa koulussa opettajan kolmesta ns. yt -tunnista on merkitty lukujärjestykseen yksi ja loput kaksi tuntia voi käyttää esim. kodin ja koulun väliseen yhteistyöhön ja yhteydenpitoon, opettajien väliseen yhteistyöhön, erilaisten lomakkeiden täyttämiseen jne. Vuorenmäen koulussa opettajan lukujärjestykseen on palkitettu kaksi näistä kolmesta tunnista. Toinen luokka-asteyhteistyöhön ja toinen teemalliseen aihetiimien työskentelyyn.
Työaikamalli on auttamattomasti vanhentunut, eikä missään määrin tue uuden työn tarpeita. Uusi työ on luonteeltaan purskeista -joskus tehdään enemmän kun on tarve tai on draivi päällä ja joskus hieman vähemmän kun on hiljaisempaa tai ideoita ei tunnu syntyvän. Opettaja tekee lukujärjestyksen mukaan, samalla tavalla kuin oppilas, riippumatta siitä onko flow päällä vai ei. Tietenkin työn tekeminen riippuu opettajasta itsestään, mutta malli toimii periaatteessa näin.
Jos noista yt -tunneista halutaan pitää orjallisesti kiinni, käy helposti niin, että muut määrittelevät, mitä koulussa tehdään. Kunnan hallinnosta tulee niin paljon jo pelkkiä pakollisia vuosittaisia tehtäviä (riskikartoitukset, laatukyselyt, erilaiset osaamiskartoitukset, lausunnot erilaisiin asioihin jne.), että osa ajasta kuluu niihin. Koulun sisältä nousee lisäksi lisää samantyyppisiä teemoja (turvallisuussuunnitelman läpikäynti ja kehittäminen, OPS:iin liittyvä yhteinen keskustelu, juhlien ja teemapäivien järjestelyt ja suunnittelu jne.) Aika kuluu tällä mallilla pakollisten asioiden hoitoon. Tämä johtaa siihen, että opettaja kokee työnsä epämotivoivana ja pakkopullana. Opettaja ei koskaan pääse innostumaan, heittäytymään ja innovoimaan.
On päivän selvää, että innostumiselle täytyy löytyä aikaa. Ei kukaan voi tehdä vuodesta toiseen ulkoa ohjautuvaa työtä, kun on saanut akateemisen koulutuksen johon liittyy tutkijan mieli. Innostumista ja luovaa hulluutta syntyy kun on riittävästi aikaa, eikä pakko tai kiire paina päälle. Vai kuinka moni meistä pystyisi innostumaan joka tiistai kello 14.00-15.00 ja taas uudestaan torstaisin klo 8.00-9.00?
Tiimien kehityskeskusteluissa nousi hyviä ideoita yhteistyön järjestämiseen:
- joku oli keksinyt mallin, jossa kaksi samaa luokkaa opettavaa opettajaa oli yhdistänyt voimansa siten, että pilveen kirjoitettu historian essee arvioitiin kahdesta näkökulmasta: luokanopettaja arvioi sen äidinkielen näkökulmasta ja historiaa opettava opettaja historian näkökulmasta,
- joku oli yhdistänyt samaan aikaan olevat kahden rinnakkaisen luokan jakotunnit siten, että kahdesta puolikkaasta ryhmästä tehtiin yksi kokonainen ryhmä, jolle saatiin tällä järjestelyllä kaksi opettajaa
- yksi luokkataso oli pitänyt kerran viikossa toiminnallisen matematiikan tunnin niin, että sillä tunnilla kaikki rinnakkaisluokat sekoitettiin uusiksi ryhmiksi
- syntyi myös idea kuudesluokkalaisten toimimisesta oppimaan oppimista ohjaavina "käytöskummeina" pienemmille
- jne.
Parasta näissä keskusteluissa oli se, että osaamista jaettiin. Ideat olivat lopulta hyvin arkisia, mutta se, että pienistäkin idean murusista yhdessä puhuttiin, loi puitteet sille, että ideat jalostuivat timanteiksi.
Tiimikehityskeskusteluiden jälkeen aloitan henkilökohtaiset kehityskeskustelut. Uskon, että olemme virittäneet niitä varten hyviä teemoja. Mieli on näiden hyvien keskusteluiden jälkeen avoinna uudelle. Se on hyvä lähtökohta kehittymiselle.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)