Mahtava aloitus Robottiviikolle

Tänään oli kauan odotettu päivä. Saimme viime keväänä kutsun mukaan Euroopan Robottiviikon viettoon viikon suomalaisilta järjestäjiltä. Tartuin tietysti heti tilaisuuteen. Robotiikka on yksi vahva tämän ajan megatrendi ja Suomelle tärkeä uusi vientituote. Ajattelin sen myös innostavan erityisesti niitä poikia, jotka kaipaavat kouluun edes joskus vähän toimintaa ;-)

Koulumme Robottiviikon suunnittelutiimi on ollut pieni, mutta tehokas. Istuimme Noora Malkavaaran kanssa yhden iltapäivän opettajainhuoneessa ja löimme lukkoon viikon teemat. Niistä kirjoitin jo aiemmin. Tänään saimme nauttia tuloksista. Suomen yhden johtavan robotiikkastartupin yksi omistajista, Jufo Peltomaa, oli luvannut puhua koulumme Robottiviikon avajaisissa.

Koko koulu oli kokoontunut juhlasaliimme. Noora ja minä nousimme ensin lavalle ja kerroimme, mistä on kyse. On kyse koko Eurooppaa käsittävästä teemaviikosta, jossa saamme olla mukana! Esittelin aamun pääpuhujan: mies, joka on saanut tehtävänsä tasavallan presidentiltä! Jufo Peltomaa!

Jufo astui lavalle aloittamaan oman esityksensä raivoisien aplodien saattelemana.

Jufo aloitti oman esityksensä kertomalla hieman itsestään: koulukiusattu, hakattu, hieman erikoinen hippi. Myöhemmin Raptorin räppäri ja teollisuusrobotteja valmistavan yrityksen johtaja. Jufo painotti hienosti omassa puheessaan, kuinka koskaan ei saa uskoa kiusaajia. Pitää uskoa itseensä ja "jos tulee kiusatuksi, mennä kertomaan rehtorille."

Varsinaisesta esityksestä ei puuttunut vauhtia ja vaarallisia tilanteita. ZenRoboticsin trailerit on taidolla tehty. Koska trailerit ovat englanninkielisiä, Jufo ystävällisesti käänsi pienimmille tärkeimmät kohdat.



Trailereissa puhuttiin paljon menestyksestä, rahasta ja asiakkaista. Jufon viimeisen dian sanoma oli kuitenkin hyvin selkeä: tärkeää elämässä ei ole raha ja menestys vaan se, että pidämme huolta toisistamme.

Kiitos, Jufo! Aivan mahtava aloitus Robottiviikolle! Aalto yliopiston automaatio- ja systeemitekniikan laitokselta saimme lainaksi pari Lego -robottia ja yhden Wii -ohjaimella ohjattavan saippuakotelon ;-) Uskon, että luvassa on upea viikko. Huomenna pohditaan, mitä robotiikka voisi tuoda tulevaisuudessa koululaisen arkeen. Hyviä ehdotuksia voit kirjata vaikka blogini kommentteihin.

Verkostoitumassa

Jokin aika sitten sain mielenkiintoisen kutsun sähköpostilla. Helsingin yliopiston opettajainkouluttaja ja professori Leena Krokfors kutsui minut ja neljä muuta rehtoria pohtimaan koulun ja oppimisympäristöjen muutosta. Kutsuttujen rehtorien joukko oli jo sinänsä mielenkiintoinen. Etukäteen tunsin hyvin Mikko Jordmanin ja Martti Hellströmin lisäksi tunsin hyvin Koulumestarin koulun Espoosta, josta paikalle oli kutsuttu apulaisrehtori Tiina Korhonen. Oli hauska päästä keskeustelemaan itselle tärkeistä teemoista ihmisten kanssa, joiden ammatillisuutta kunnioittaa suuresti.

Itse iltaan oli tullut myös suuri joukko tuttuja. Vihtiläisiä kollegoita oli useita -olimmehan Mikko Jordmanin kanssa entisiä vihtiläisreksejä. Vihdin rehtoreilla on aivan erityinen yhteys keskenään. Kannustuksen henki on käsin kosketeltava. Paikalla oli myös muita tuttuja reksejä vuosien varrelta. Olipa paikalla yksi kirkkonummelainenkin rehtori -Marjo Rantanen Kartanonrannan koulusta.

Prof. Krokfors avasi tilaisuuden lyhyellä esittelyllä. Hän puhui siitä, miten koulun tulisi muuttua yhteiskunnan muutoksen mukana ja pohti sitä, voisiko koulu jopa muuttaa yhteiskuntaa, kuten yhteiskunta haastaa koulun muuttumaan. Hyvä kysymys!

Jokainen rehtoreista oli saanut lähettää etukäteen prof. Krokforsille teemoja, jotka ovat pinnalla omassa koulussa tällä hetkellä. Olin itsekin lähettänyt listan, jonka teemat liikkuivat aina robotisaatiosta, tieto- ja viestintätekniikan opetuskäytön ja pelillisyyden kautta opettajien yhteistyöhön, koulun toimintakulttuurin muutokseen ja käynnissä oleviin YT -neuvotteluihin. Koulun arjessa pohditaan monenlaisia teemoja.

Mikko Jordman aloitti reksien vastaukset. Hän maalaili visioita maailmasta, jossa me koulussa pohdimme matematiikan oppimistulosten paranemista samaan aikaan kun nuoret ovat aidosti huolissaan maailman tilasta. Hän haastoi meitä koulujen johtajia ja opettajia maalaamaan nuortemme eteen tulevaisuuden kuvan, joka olisi houkutteleva, jonka eteen kannattaisi tehdä töitä.

Vastausvuoron tullessa omalle kohdalleni puheenjohtajan kysymys liittyi jotenkin juuri robotisaatioon, toimintakulttuurin muuttumiseen ja pelillisyyteen. Yritin ottaa koppia omista ajatuksistani, jotka joku muu oli pureksinut minulle tuntemattomaan muotoon. Toisaalta, viikossa oli ehtinyt maailma mennä jo niin paljon eteenpäin, että jos olisin nyt tehnyt listan se olisi näyttänyt ihan toiselta. Nyt päällimmäisenä olisi varmaankin ollut opettajan työaika ja yhteistyö opettajien välillä.

Kuittasin vastauksessani robotisaation lähinnä sillä, että olemme yhtenä kouluna mukana Euroopan Robottiviikon vietossa. Vierelläni seisonut apulaisrehtori Tiina Korhonen ja Koulumestarin koulu ovat myös mukana hankkeessa. Pohdin hetken keinoälyä ja robotiikan mahdollisuuksia koulumaailmassa tai, mitä jos yksi opettajatiimin jäsen olisikin robotti? Myönsin itsekin, että nämä ovat kaukaisia visioita, mutta meidän on hyvä olla tietoisia siitä, mitä koulu voi olla 20 vuoden päästä.

Pääosan vastauksestani omistin tieto- ja viestintätekniikan käytölle koulussa ja pelillisyydelle. Olen usein blogissanikin kirjoittanut pelillisyydestä. Meidän tulee ottaa vakavasti se, että peleissä tehdään monia asioita oikein. Eivät ne muuten koukuttaisi lapsia viettämään niiden parissa tunteja ja pohtimaan yhä uusia ja uusia ratkaisuja päästä pelissä eteenpäin. Miksei oppiminenkin voisi olla houkuttelevaa, jopa koukuttavaa?

Pelien koukuttavat elementit ovat loppujen lopuksi hyvin yksinkertaisia. Peleissä on selkeitä tavoitteita, osatavoitteita ja tasoja. Pelit antavat koko ajan pelaajalle kannustavaa palautetta. Pelien maailmassa ongemat ovat myös mielenkiintoisia. Ne haastavat pelaajan aidosti. Haasteen voittaminen on palkitsevaa.

Tiina Korhonen esitteli omassa puheenvuorossaan Koulumestarin koulun Oppimiskeskus Innokkaan toimintaa ja muistutti, että hyvät hankkeet eivät saa jäädä vain hankkeiksi. On keksittävä keinoja, joilla hyvät käytänteet jäävät elämään koulun kulttuuriin.

Martti Hellström puhui koulun hengestä ja yhdessä tekemisen meiningistä, josta Auroran koulu on tunnettu. Auroran koulussa on 25 vuotta toteutettu joka vuosi opettajien ja oppilaiden yhteinen suuri näytelmällinen produktio, joka luo yhdessä tekemisen kulttuuria ja tekee siitä näkyvää koulun arjessa.

Rehtori Ethel Mattila Fiskarin koulusta kertoi, miten koulu on ottanut paikallisen taiteilijayhteisön koulun arkeen mukaan siten, että vuosittain toteutetaan yhteisiä hankkeita eri vuosiluokilla. Nämä hankkeet ylittävät rohkeasti oppiainerajoja ja sitovat erilaisia aihepiirejä kokonaisuuksiksi.

Puheenvuorojen jälkeen syötiin hyvän salaattipöydän antimia ja käytiin vilkasta keskustelua pöydissä päivän aiheista. Lopuksi pöytäkeskustelujen saldoa koottiin vielä yhteiselle näytölle Flinga -järjestelmän avulla. Kukin sai esittää kysymyksiä, teesejä tai ratkaisuja kysymyksiin. Yhteisen tuottamisen kautta syntyi hyviä ajatuksia, jotka toivottavasti jäivät elämään vielä tilaisuudesta lähdettäessäkin.

Ilta oli mukava. Kiitos siitä Leena Krokforsille ja Olli Vesteriselle ja kaikille muille järjestäjille sekä ennen kaikkea aktiivisille rehtoreille, jotka jakoivat kanssamme ajatuksiaan.

Pelillisyys oppimisen tukena

Pelillisyys on yksi opetuksen ja oppimisen suuria megatrendejä. Pelillisyys nousee esille vahvasti myös tänään eduskunnalle luovutetussa eduskunnan tulevaisuusvaliokunnan julkaisussa (8/2013) Uusi oppiminen. FT, tutkija Lauri Järvilehto kirjoittaa raportin opetusteknologiaa koskevassa luvussa alaluvun oppimispeleistä. Järvilehto nostaa selkeästi esille motivaation oppimisen edllytyksenä. Hän viittaa Ryanin ja Decin tutkimuksiin, joissa he nostavat oppimisen kolmeksi keskeiseksi motivaatiotekijäksi
1) vapauden,
2) kompetenssin eli kyvykkyyden ja
3) relationaalisuuden eli suhteen toisiin ihmisiin.

"Deci et. al. esittävät, että sisäisesti motivoituneet oppijat oppivat paremmin ja kehittävät syvällisempää käsitteellistä ymmärrystä kuin oppijat, joiden päämääränä on pärjätä kokeessa. Kirsti Lonka ja Elina Ketonen puolestaan osoittavat tutkimuksessaan, että innostus, kyvykkyyden tunne ja itseopiskeluun käytetty aika korreloivat positiivisesti yliopistokurssin arvosanan kanssa."

"Vapaus, kyvykkyys ja yhteys toisiin ovat keskeiset inhimillisen toiminnan motivaattorit. Ne ovat myös avainrooleissa kestävälle oppimiselle. Kaikkein olennaisin tekijä oppimisen kannalta on näistä kolmesta kyvykkyys, ja siinä vielä erityisesti oppimisen ja tekemisen optimitila, flow- eli virtauskokemus."

Hyvin suunniteltu peli pitää pelaajan tehokkaasti flow -tilassa. Pelien koukuttavuuden mekanismeihin viittasin jo aiemmassa postauksessani "Tulevaisuuden koulu", jossa kerroin tulevaisuustutkija Ilkka Halavan ajatuksia siitä, mitä peleistä voitaisiin suoraan siirtää työelämään.

Omassa koulussamme on viimeisten viikkojen aikana myös nostettu pelillisyyttä esille. Puhuimme asiasta mm. viime tiistain vesossa. Monet luokat ovat kokeilleet innolla KuumaTVT -hankkeen yhteydessä tuotettua oppimispeliä Saarella, jonka tarkoituksena on kehittää pelaajien yhteistyötaitoja. Noora Malkavaaran 4C -luokassa on menestyksellä kokeiltu luokan omaa rahayksikköä, masua. Nooran postauksen aiheesta löydät täältä. Olen lisäksi monistanut opettajainhuoneen pöydälle muutaman nipun Sonja Ängeslevän erinomaista julkaisua Oppimispelit, pelimäiset rakenteet ja kaupalliset pelit opetuksessa. Kaiken kukkuraksi tein eilen vielä pienen opetusvideon Kahootista. Olen käyttänyt hyvällä menestyksellä Kahootia monen luokan kanssa. Eilen myös Eeva Tanttinen(2B) kertoi kokeilleensa Kahootia oppilaiden kanssa. Jos kiinnostuksesi heräsi, katso oheinen video ja vie oppilaasi pelimaailmaan ja flow -tilaan.

Visiota pohtimassa

Pidimme tänään opettajien kanssa ns. puolikkaan veson (=3h virkaehtosopimukseen kirjattu koulutus). Veson aiheena oli koulun visio. Olemme nyt toimineet kaksi vuotta. Olemme käyneet hyvän arvokeskustelun ja koulumme arvot löytyvätkin jokaisen luokan ja opettajainhuoneenkin seinältä. Olemme myös kirjanneet toiminta-ajatuksemme.

Tänään pohdimme visiota. Aloitin yhteisen iltapäivämme Kirsti Longan viisailla sanoilla seuraavan videon avulla:



Videon jälkeen kävin melko tiukkaan tahtiin muutamia viimeaikaisia julkaisuja ja tutkimuksia läpi, jotka jollain tavalla viittaavat siihen, mihin maailma on menossa. Kaikkia tutkimuksia en edes yrittänyt referoida tarkasti vaan olin tehnyt selkeää valintaa, jotta kaikki aika ei kulu siihen, että minä puhun. Oheiset diat tein esitykseni tueksi.

Mihin olemme menossa from Esa Kukkasniemi

Sitten oli vuorossa pieni yllätys. Halusin ravistella ajatteluamme. Halusin karistaa työpäivän tomut niskasta ja viedä aivot uudelle tasolle ;-) Olin varannut vesomme piristykseksi näyttelijä Anna Rannan vetämään meille improvisaatioharjoituksia. Ranta tiesi vesokoulutuksemme aiheen ja oli valmistanut harjoitukset sen mukaan. Kaikkeen improvisaatioon kuuluu ensin muutamia "lämmittelyjä", helppoja improvisaatioharjoituksia, jolla porukka saadaan rentoutumaan. Niin nytkin. Olimme aluksi samuraita, joiden tuli toimia tietyn kaavan mukaan ja päästää tiettyjä ääniä kun vuoro osui omalle kohdalle.

Varsinaiset työskentelyt olivat hyvinkin herätteleviä. Teimme stillkuva -patsaita esim. siitä, millainen olisi kauhuskenaario tulevaisuuden koulusta. Samoin pohdimme sitä, millainen olisi unelma tulevaisuuden koulusta. Esille nousi erittäin hyviä ajatuksia. Kauhuskenaarioissa korostuikin esim. välinpitämättömyys, innottomuus oppimista kohtaan, resurssien sijaan. Samoin unelmien koulussa korostuivat loputtomien resurssien sijaan mm. joustavat ratkaisut, muunneltavat opetustilat ja etäoppiminen.

Improvisaation jälkeen kokosimme muutamia havaintojamme muistiin. Kävimme erittäin hyvän keskustelun siitä, millaista koulua kohti haluamme olla menossa. Lähes poikkeuksetta noissa unelmissa korostui yhteistyö sen kaikissa muodoissa: luokkien välillä, oppilaiden välillä, opettajien välillä, opettajien ja oppilaiden välinen yhteistyö, kodin ja koulun välinen yhteistyö jne. Monesti nostettiin esille myös ympäröivän yhteiskunnan pitäminen mukana, jotta koulu ei jää erilliseksi saarekkeeksi, joka ei linkity todelliseen elämään.

Iltapäivä oli hyvä aloitus visiotyölle. Visio ei ole vielä valmis. Sen sanoin jo heti aluksi, että se ei ole edes tavoite. Kaikkein hirvittävin tilanne olisi jos visio pitäisi väkisin keksiä kolmessa tunnissa ja sitten siihen pitäisi sitoutua, vaikka kukaan ei olisi siihen tyytyväinen.

Uskon vahvasti siihen, että visiomme kirkastuu vielä. Uskon myös siihen, että visioon sitoutuminen on huomattavasti vahvempaa kun kaikki ovat sitä olleet työstämässä kuin silloin jos olisin kertonut opettajille, mikä on koulumme visio. Kävimme hyvän keskustelun, jota jatkamme tiimeissä. Visio tullaan esittelemään tällä foorumilla, kun se on valmis. Sinäkin voit osallistua visiotyöhön ja kertoa, millaisessa koulussa toivoisit, että lapsesi opiskelee. Ideoita ja ajatuksia voit kirjata tämän blogin kommentteihin -nimellä tai nimettömänä.

Päätimme yhteisen iltapäivämme käyttämällä kaikki koulumme uusia iPadeja. Olin tehnyt pienen tietovisan Kahoot -sivustolla. Olimme puhuneet myös pelillisyyden nousevasta trendistä opetuksessa. Halusin antaa yhden esimerkin siitä, mitä se voisi olla läksyjen kuulusteluna, kertauksena tai ihan vaan päivän piristyksenä. Olin yrittänyt keksiä kysymyksiä monipuolisesti eri aihealueilta, jotta opettajat näkisivät, mihin kaikkeen Kahoot taipuu. Kyselyn voit pelata vaikka oman perheen kesken täältä.

Socrative vs. Kahoot!

My endless resource of new ideas for the last five years has been Twitter. There are so many brilliant teachers, principals, other school administratives and companys sharing their best links, ideas, blog posts etc. And because Twitter is global, it goes on 24/7. Every morning I wake up I check my Twitter feed. Many times it gives me something new to try out at school.

Last week I found a new, interesting site called GetKahoot.com. Kahoot is a student response system much like the Socrative is. Teacher can make quizzes, start web discussions or make surveys. This far these two are almost identical.

The main difference between these two platforms is that the gamification element of Kahoot is much stronger. The solution is really simple. They've added points to the game. After each question you'll get the scoreboard on the whiteboard and you'll also recieve personal feedback like: "Congratulations Joe! You have 5230 points. You're at the 5th place right after Jill at the 4th place." So simple and yet so clever!

It's incredible how the pupils' engagement grows 200% when there is this competition element included. I didn't believe my eyes when there was this sports-like celebration after every question "Yes", "Wohooo", "Ooooh my my". The kids where having a PlayStation-moment during a normal history lesson. They actually wanted to play the game THREE times. I've never seen this happen in a classroom.

This class of 5th graders is really good in history. We are doing a project on ancient Greece history at the moment. They are doing it in groups. Each group has to produce some kind of media production. Some groups use Prezi, some do Padlet and some do a quiz with Socrative. I like Socrative too. It's great. But just like the children I'm a little sorry I found Kahoot only a week ago and didn't introduce it to the class before today.

In every good game there are three basic elements that make the game so engaging that you don't want to quit playing. First, there has to be a goal to achieve, something to go for. Second, the game usually gives you instant positive feedback. And finally third, it has to give you enough of a challenge to keep the motivation strong.

Kahoot pretty much has these all. The goal is to be the winner of your class. Kahoot gives you instant feedback after every single question. It even gives you personal instant feedback. It was so funny to look at these children smile when they saw their name and points on the screen of their own mobile device or school laptop.

Kahoot doesn't give the price for free for teacher. Teachers are still needed to produce the right questions for the class... or are they? Why can't you just let your pupils log in and start producing their own Kahoots. Because "great learning starts by asking great questions".

ps. I have to say that I don't get any profit from Kahoot for this blog or myself but I suggest you try it yourself and you'll understand why am I so enthusiastic about it. And I'm not saying that a simple quiz machine solves the problems of learning. No! It's just that every now and then you'll have to have some fun in the classroom. Today we definately had lots of fun. I'm really sorry that I can't publish the great video of the class today. I want to respect the will of the parents of these children and not to show their faces on a public internet site, like my blog is. But I promise you'll get the exact same results if you just give Kahoot a shot. It was amazingly easy to do the quiz.

ps2. If you want to play my first Kahoot, you'll find it here. Unfortunately it's in Finnish.

The Mexican

Last week we had a pleasure to host prof. Eduardo Andere from Mexico City in our school. Mr. Andere is a famous author and a scientist. He is currently gathering material for a new book that will be about Finnish education system. His next book will be out in a few weeks, right before Christmas.

Prof. Andere is a good friend with former principal of Kirkkoharju School, Ms. Maarit Rossi. Ms. Rossi called me a few weeks ago and asked a permission to bring prof. Andere to our school. He had asked to show "the most amazing school in Finland". I told my collegue Ms. Rossi that you have promised quite a lot to this Mexican professor. She just laughed and said that you have to set your goals high.

Prof. Andere wanted to ask 16 questions about school, learning environments, learning in general, ICT in schools etc. He wanted to discuss with the principal and one teacher. I asked the teachers, who would like to attend the discussion. No hands were risen ;-) Fortunately during the day I had a chance to chat with a few teachers and one of our 2nd grade teachers answered "yes".

The questions were not easy at all. Actually they would have been difficult even in Finnish. Now we had to discuss about these issues with a foreign language. But sometimes you have to challenge yourself. It was really interesting to talk with a person who knew exactly the right questions to ask. Every question challenged you to think and re-think your own views. Or what would you have answered to a question: "Should you have to describe your job/work with a metaphor, what would you say you are?"

Ps. There was a famous Hollywood movie back in 2001 called The Mexican (starring Brad Pitt and Julia Roberts). I borrowed my topic from the movie ;-)